Pahat teot

En osaa torjua Frankopanin ”Silkkiteiden” loppuosan todistelua. Omana elinaikanani eli viimeksi kuluneet 70 vuotta Länsimaista Yhdysvaltain, Ison Britannian ja Ranskan kansainvälinen toiminta on ollut jokseenkin pelkkää hirmutekojen ja hirmuisten typeryyksien vuorottelua.

Saksa on eri asia mutta on sen lähtökohtakin aivan toinen. Venäjä Neuvostoliittona on johtava esimerkki kansallisena itsemurhana. Kauan ennen sitä, 30-luvulla se keksi ja kehitti kansanmurhan ja otti uhriksi omat kansalaisensa.

Kommunistinen Kiina sai Maon aikana syntymään useita ainakin vuosisadan, ehkä vuosituhannen mielettömimpiä ja tuhoisimpia tekoja, sellaisia kuin kulttuurivallankumous ja Suuri hyppy eteenpäin. Maa on edelleen diktatuuri, mutta se on muuttunut rajusti Dengin ajoista alkaen eli nämä 30 vuotta. Tuhoaako se ympäristön ja käytännössä maapallon on yksi tämän ajankohdan suurista kysymyksistä.

”Silkkiteistä” ei tule suurta menestystä. Amazonissa se on bestsellerinä ja arvostelut ovat enimmäkseen kiittäviä. Amazonin omista lukija-arvosteluista en oikein tiedä. Epäilen että ne ovat yleensä väärennettyjä. Epäilen että kysymyksessä on Amazonin oma myynninedistäminen. Luulen että ainakin jotkut kustantajat masinoivat arvosteluina markkinointitekstejä, joista neljä viidestä ylistää ja yksi haukkuu niin läpinäkyvästi että useimmat lukijat havahtuvat olemaan eri mieltä.

Kirja ei saada suomeksi, ellei Kimmo Pietiläinen toimi. Saksaksi se näyttää jo olevan tulossa, ruotsiksi luultavasti. Englanniksi teos on tavallista vaikeampi lukea, koska kirjoittaja käsittelee taloutta, politiikkaa, kulttuuria ja tekniikkakin jääkaudesta alkaen, joten erikoissanastoa on paljon.

Epäilen menestystä englanninkielisillä markkinoilla, koska kirjaa moititaan aiheellisesti johdonmukaisesta islamin puoltamisesta. Moite ei ole aiheeton. Itse en pidä asiaa pahana, koska islamin näkökulmaa ei ole tapana esittää lainkaan, lukuun ottamatta fanaatikkojen mielettömiä väitteitä. Toiseksi minusta tuntuu, ettei arvostelijoiden kaipaama islamististen valtioiden pahojen töiden esitteleminen olisi mitenkään mahtunut jo nyt laajanpuoleiseen kirjaan. Ja eikö meillä ole niistä kohtuullisen paljon tietoa – alkaen turkkilaisvaarasta keskiajan lopulla?

Frankopan perustelee kirjan lopussa, että jihadistinen islam on alusta loppuun brittien ja amerikkalaisten öljyrosvouksen aiheuttama ja Saddam Hussein oli USA:n aseistama lemmikkipoika, kunnes alettiin epäillä, että hän pelasikin yhteen Neuvostoliiton kanssa.

Se on jo yleistä tietoa, että Saddamin syrjäyttäminen oli Lännen operaatio ja että puheet Irakin joukkotuhoaseista osoittautuivat perättömiksi. Frankopan väittää, että ne myös tiedettiin perättömiksi jo kun niitä alettiin esittää.

Ja Irakin ajatollahit nousivat, kun Shaahi ja hänen lähipiirinsä panivat omaan taskuunsa rahat ja loivat tavattoman kalliin armeijan samaan aikaan kun ainakin puolet väestöstä eli kovassa köyhyydessä lukutaidottomina.

EU:ta nyt koetteleva pakolaiskriisi on puolestaan suoraa jatkoa öljysodille. Vaikka kirjoittajalla näyttää olevan tarve panetella kotimaataan Englantia, herättää kieltämättä ajatuksia, että maa on eroamassa EU:sta, jolla ei taida varsinaisesti olla keinoja ainakaan siivota angloamerikkalaisten jälkiä lähi-idässä.

Kirjoittaja ehtii vielä huomauttaa, että arabikevään länsimainen demokraattinen liberalismi meni jo ja että Turkki vikuroi hyvin vakavasti. Keski-Aasiassa eli perinteisen Silkkitien varressa ovat muun muassa kiinalaisten huolella huomioon ottamat maailman suurimmat tunnetut öljy- ja kaasuesiintymät ja lisäksi enemmän strategisesti tärkeitä kaivannaisia kuin missään muualla. Yllättäen Silkkitien pohjoisen haaran eli Ukrainan sodan taustalla ei olekaan yksinomaan Donbassin hiili, vaan maapallon viljavin peltomaa eli käytännössä vehnä.

Henkilökohtainen johtopäätös. Nyt jo merkittävät amerikkalaiset – huomatkaa – taloustieteilijät ovat kääntymässä sille kannalle, ettei euro elä. Jos yhteisvaluutta menee, EU muuttuu dramaattisesti.

Suomessa varovaisesti käyty keskustelu, kuulua vai ei kuulua EU:hun, on ihan ymmärrettävä, vaikka meillä ei ole voimia (rahaa) erota siitä. Olemme niin kuin rippikoulussa sanottiin nalkissa.

Silti keskustelu on jälkijättöistä. Talouden eli siis kaupan, teollisuuden, perustuotannon ja energiantuotannon kannalta EU on jo hävinnyt kilpailun eli perääntyy ylämäkeen.

Miten muuten käy, se riippuu hiukan USA:n presidentinvaaleista ja hiukan enemmän siitä, pysyykö Putin sekä hengissä että vallassa. Venäjällä ei tosin tarvitse olla hengissä ollakseen vallassa (Lenin, Stalin).

Pahojen tekojen kaiveleminen on aina hauskaa. Ei tule pulaa aineistosta.

Venäjän keisarikunta oli oman aikansa nopeimmin teollistuva ja rikastuva valtio, eräänlainen talousihme. Se jätti yhteiskunnalliset olot rempalleen, tunnetuin seurauksin.

Suomalaiset luulivat, että heitä vainotaan. Venäläiset olivat tuossa vaiheessa kiinnostuneita lähinnä tykkitehtaistaan ja Bakun öljyn käyttöön saamisesta. He pyrkivät kaikin voimin silkkitielle. Uusimman ajan historia alkoi Krimin sodasta, jossa olivat vastakkain etenkin Venäjä ja Britannia. Erimielisyyden ydin oli pääsy kansainvälisille vesille, Turkin salmista. Siitä alkoi Venäjän jonkinasteinen modernisoituminen, ensin armeijassa.

On lyhytnäköistä ajatella, että ilmastonmuutos on tapahtumassa vain ilmakehässä.

Nyt meneillään oleva muutos on ainakin Euroopassa suurin viimeisimmän jääkauden päättymisen jälkeen. Pelkään, ettei valtiovarainministeriön kansantalousosasto ole ottanut tätä tosiasiaa huomioon laskelmissaan.