Kommentoija sanoi, ettei
mitään länsimaisuutta ole olemassakaan. Hän tarkoitti länsimaista kulttuuria.
Tuossa ja muissa maininnoissa vilahtelee myös epäluulo tiedettä ja tutkimusta
kohtaan.
Olen samaa mieltä.
Tiedän lukijoitteni
kannan universaalien ongelmaan. Aristoteles ja Platon tappeli – kumpi voitti?
Onko pöytiä olemassa vai onko kysymyksessä vain pinttynyt tapa sanoa tietyn
tyyppisiä kapineita pöydiksi?
”Länsimaat” on
epämääräinen sana ja lisäksi huono käännös. Jos ”länsimaat” tuhoutuvat, mitä
kaikkea siinä menee? Kreikka ei ole kartalla erikoisen läntinen. Eikä Suomi. Entä
Turkki? Miten Venäjä?
Britti Peter Frankopan on
tehnyt kumman kirjan. Silkkitiestä on kirjoitettu niin paljon, ettei se oikein
kiinnosta, mutta nyt alaotsikko väittää, ett’ lysy,yksessä on ”uusi
maailmanhistoria”.
Nyrkkisääntö on kaihtaa
kaikkia uusia maailmanhistorioita. Parhaassakin tapauksessa ne ovat kohdittain
huvittavaa pötyä. Jos iso historia on hyvin tehty, se on hirvittävän ikävä
lukea, ja kirjoittajia täytyy olla sata tai monta kymmentä eikä tuloksena ole
mosaiikki vaan kirjavien sirpaleiden varasto.
Sanoisin että tämä kirja on
656 sivua pitkä kotiaine. Mielenkiinto herää, kun käy ilmi, että Frankopan osaa
ainakin lukea venäjää ja arabiaa ja arvattavasti persiaa sekä useita
eurooppalaisia nykykieliä.
Hän tarkastelee jopa
persialaissotia idästä, ei siis Ateenasta tai Spartasta, ja ainakin tähän
mennessä lukemassani osassa hän osoittaa olevansa vähintäänkin selvillä Kiinan
historian pääpiirteistä.
Tuo Kiina on tarpeellinen
lisä. Eurooppaa piinasivat idän arojen paimentolaiskansat. Kiinalla oli juuri
sama ongelma, ja eräs ratkaisu oli Suuri muuri. Hunnien vaikutus t’ang kauden
levottomuuksiin ja sisällissotiin oli keskeinen, ja nuo ajat taas on ikuistettu
runouteen, jota pidetään verrattomana.
Hunnien jälkeen tuli
avaareja ja madjaareja, sitten mongoleja kuten Tshingis-kaani ja sitten suuri
rutto. On muuten mahdollista, että Itä-Roomaa hyvin pahasti ravistellut Justinianuksen
rutto oli sekin Silkkitien tuontitavaraa.
Frankopan niveltää
tarinaansa myös suuren eurooppalaisen ongelman, joka on tapana esittää
vajavaisesti, viikingit. Idäntie saattoi olla tärkeämpi kuin raivoaminen
lännessä. En ole ennen huomannut selitystä kirjaimellisesti suunnattomille
viikinkiajan rahakätköille. Suurimmat ovat Gotlannissa mutta on niitä Suomessakin.
Gotlannista on tähän mennessä virallisesti löydetty 170 000 hopearahaa
viikinkiajalta. Arvellaan että kymmeniä tuhansia on päätynyt vaivihkaa
markkinoille. Ryöstelystä jaettiin tuomioitakin pari vuotta sitten.
Edes jonkinmoisen aarteen
kuljettaminen pitkän matkan takaa Skandinaviaan oli lähes mahdotonta. Elleivät
petshenegit tai muut ikävät ihmiset olleet väijymässä, aseveljet tappoivat ja
pitivät saaliin ja alkoivat sitten tappaa toisiaan jne. Maakätkö ja
vaikeneminen oli hyvä ajatus. Raha ja aarteet oli kuljetettava etappi etapilta,
salaa. Niinpä kätköjä löytyy kaikkialta viikinkien idäntien varrelta. Kolikot
kertovat, koska rahan ajoittaminen on enimmäkseen ongelmatonta.
Horjahtelevan Bysantin
rinnalla kalifaatti oli niin rikas, että Frankopanin mukaan Irlannissa asti
lyötiin kolikoita, joihin oli yritetty lyödä arabialta näyttävää kirjoitusta,
se kun oli rahan merkki.
Tämä kuljettajan ongelma
saattoi olla kauppaseurojen ja pankkien perustamisen syy. Silkkitien kaupasta
huolehtivat aika laajasti kauppiaiden sukulaisuuteen perustuneet verkostot.
Bolgar oli Volgan varrella mainio kauppapaikka, kunnes viikingit sen tuhosivat.
Arabialainen matkailija Ibn Faladjan säilyneen kirjan mukaan rusit ovat pitkiä kuin taatelipalmut,
vaaleatukkaisia ja vereviä sekä likaisinta väkeä, mitä Allah on koskaan luonut.
Rusit käyttivät ihan tolkuttomasti humalluttavia juomia.
“Rus” lienee tarkoittanut
900-luvulla tavalla tai toisella valtakuntaa luoviin, myöhempiin venäläisiin
kytkeytyneitä varjageja.
Valtavan rikkaaksi
kuvailtu kasaarien valtio oli Silkkitien ja pohjanmiesten Bysantin reitin
risteyksessä. Kasaarit, Mustanmeren ja Kaspian meren pohjoispuolella,
muistetaan ainakin erikoislaatuisesta vedostaan kristittyjen (Bysantti), ennen
pitkää Bagdadiin ennenkuulumattoman valtion rakentaneen islamin, vielä pakanallisten
turkkilaisten ja ajoittain lännen kirkon ristipaineessa. He rupesivat
juutalaisiksi ja heitä on kuvattu juutalaisten ”kolmanneksitoista” heimoksi.
Valtion tuhosi Kievin Svjatoslav.
Frankopanin omaperäinen
ajatus on suunnilleen se, että maailmankaupan keskipiste oli tuhansia vuosia
Pamirin takana Keski-Aasiassa. Länsimaisuus ja länsi oli niin kurjaa seutua,
ettei sen kanssa käyty ihmeemmin kauppaa pitkiin aikoihin. Silti silkki ja
posliini löysivät tiensä Eurooppaan, jostaq hankittiin itään orjia. Orjakaupan
suuri investoija oli ensimmäisen vuosituhannen lopulla nousuun läåhtenyt
Venetsia.
Jatkan tästä aiheesta. On
käytännön ongelmia. Remontti alkaa valmistua. Tänään oli viidenlaisia työmiehiä
ja urakoitsijoita. Siinä se aika kuluu.
En vielä ota selvää kantaa
Frankopanin kirjaan. Sen nyt näin, ettei tämä kuulu samaan sarjaan kuin
teokset, joissa väitetään kiinalaisten kartoittaneen koko maailman keskiajalla
tai muuta vakavaa. Pureutuminen persian- ja arabiankielisiin lähteisiin on joka
tapauksessa uutta, ja luottamusta lisää, että kirjoittaja johtaa Oxfordissa
Bysantin tutkimusta. – Varmaa tietoa en ole vielä löytänyt, mutta
Frankopani-suku oli Kroatian alueen ylhäisaatelia jo sydänkeskiajalla. Onko
tämä kirjoittaja samaa joukkoa, se on kiinnostavaa.
”Euroopan historioissa”
on vanhastaan ollut ongelmana Itä-Euroopan unohtaminen. Miten muu maailma on vaikuttanut Euroopan
kohtaloihin, se on ollut lähes tutkimaton kysymys. Frankopon väittää, että
lähes kaikki tärkeä tuli Eurooppaan tuontitavarana, kuten esimerkiksi kristinusko
ja islam, luonnontiede, lääketiede ja matematiikka.
Länsimaisuus on tietysti tavattoman epämääräinen käsite, tosin käyttökelpoinen sinänsä. Me suomalaisethan hellimme asemaamme idän ja lännen välissä. Olemme länsimaisia, mutta hieman itäistä eksotiikkaa omakuvaamme mukaan ottaen.
VastaaPoistaLukisin kovin mielelläni maailmanhistorian, joka katsoisi ihmiskunnan historiaa laajasti, ei siis länsimaisin silmin. Liekö sellaista olemassa? Vielä jos sattuisi olemaan hyvin kirjoitettu...
Länsimaaksi ei kannata liittyä, jos siitä länsimaisuudesta ei tarvittaessa voi irtisanoutua.
PoistaRusihan on soutumies Ros-lagenin seuduilta. Sieltä lähdettiin kevätkylvöjen jälkeen kohden Hiittistä, sitten Kumianpäätä, sitten Viron rannikkoa (Taanien linnan tuleva paikka, Lindanisa) -- sillä siellä olivat kivettömät vedet toisin kuin Balagårdssidanilla. Sitten Vederlaksin paikkeilta (Suursaaren nähtyään) suunta kohden nivan niskaa ja sitten suurta risteystä, josta pääsi sekä rusiaan että siitä eteenpäin Miklagårdiin myymään voimiansa kaupalle. Vaikka "viikinki" eli pitkien rantojen mies peseytyi joka laugr'dagr, piti joka päivä peseytyvä musselmaani silti häntä hirvittävän likaisena. Sillä jotakin eroa piti olla sentään sivistyneistön ja palveluskunnan välillä.
VastaaPoistaMutta hyvässä lykyssä palasi kauppo jo Rusista kolikoita ja hopeaa kaulassaan; jotkut vuosien jälkeen varangien kaartista loppupalkan saatuaan vielä rikkaampana.
Soutureiteistä löytyy lista "the danish itinerarysta". Siinä luetellaan etäisyydet soutujaksoina ("hugia siö", hakata merta airoilla) levähdyspaikasta toiseen. Virolahden sisälahden, Rautalanselän, edustan salmen saaresta on löytynyt varhainen viikinkiveneen raato, kivin upotettu. Sen aikuisen moottoritien vartta. Ruotsiksi tuo lahdelma on Vederlaks -- myrskysään suojalahti.
Kiintoisaa. Hopeavalkeassa Lennart Meri tosin korosti, että Porkkalaniemee (tai Hnakoniemen rn muista tarkkaan) viikiknkiläydöt Suomenlahden pohjoisella rannoilla vähenevät. Suunta otettiin Viron rannikolle, sillä siten alkoivta kivikkoiet vedet. - Mutta kiehtova kirja on kirjoitettu 30 vuotta sitten...
PoistaMafH
Jo Herodotos myöntää, että klassinen Kreikka oli paljosta velkaa Persialle ja Egyptille, uskonnosta tieteisiin.
VastaaPoistaKun Adrianmeren itäranta eli Kroatia jne. tuli mainituksi, mainostaisin varovasti Noel Malcolmin kirjaa "Agents of Empire" jossa kerrotaan erään Kotorin seudulta olevan suvun vaiheista 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa mm. Venetsiassa ja Osmannivaltakunnassa. Tällä kirjoittajalla on kanssa ollun jänniä lähteitä.
VastaaPoistaAW
Frankopan on varmaan aika oikeassa. Hämeen-Anttilan "Mare nostrum" kuvaa aika hyvin lännen ja Lähi-Idän vuorovaikutusta vanhalla ja keskiajalla. Siinä päädytään samaan johtopäätökseen. Aristoteleen jälkeen ja ennen 1500-lukua Euroopassa ei tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista uutta kulttuurin alalla. (Meille eurooppalaisille Plotinos, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen ovat toki tärkeitä, mutta 1500-luvun Lähi-Idän perspektiivistä näillä oli vain paikallista merkitystä. Nyt asia on toisin.)
VastaaPoistaJos Hämeen-Anttila on samaa mieltä Frankoponin kanssa, on hyvä syy uskoa asian olevan niin kuin he sanovat.
Bongasin itsekin ko. kirjan, vaikken sitä nyt ehdikään aloittaa. Hauska kuulla ennakkoon arvoitasi siitä.
VastaaPoistaOn kovin populääriä halveksia ja vähätellä länsimaisuutta, vaikka niin vaikutusvaltaista kulttuuuria, kuin nykyinen aidosti globaali länsimainen hegemonia, ei ole koskaan ollut - ei edes britti-imperiumi kulta-aikoinaan. Nykyinen läntinen kulttuuria, joka perustuu tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen sekä ajatukseen jokaisen oikeudesta tavoitella haluamansa kaltaista onnea ja elämää, kunhan ei niin tehdessään estä eikä pyri estämään muita tekemästä samoin, on sekä ainutlaatuinen että laadullisesti ylivertainen edeltäjiinsä verrattuna.
Lyonsin suht tuore suomennos Viisauden talo käsittelee samaa aihepiiriä. Oli ainakin alkukielellä luettuna mielenkiintoinen. Itä-Euroopan paitsioasemasta olen samaa mieltä. Snyderin kaksi suomennettua todistelevat sitä lähihistorian osalta Tappotanner ja Musta maa. Blogistille terveisinä että lueskelin isä-Kemppisen muistelukirjaa ja tyyli tuntui kotoisalta ja argumentaatiokin. Tämä on kehuksi tarkoitettu.
VastaaPoistaTaas lastenkamariperspektiivistä: Oli oltu viikko Gotlannissa ja kotiin tultua kysyin 9-10 -vuotiailta kaksosilta, mikä matkalla oli ollut parasta. Ne yksikätiset laivalla (Turusta), oli vastaus. Tosin sitten kouluaineessa kertoivat myös museon muumiosta ja raha-aarteista, ihan asiallisesti. EG
VastaaPoistaPeter Frankopan on kroatialainen. Hän näyttääkin kroatialaiselta.
VastaaPoistahttp://www.peterfrankopan.com/about-peter.html
Oli ihan pakko tarkistaa, kun Kroatia on tullut tutuksi:
VastaaPoista"I come from a family that has been on the coast of Croatia since before 1200. But my father came here at the end of the Second World War, effectively as a refugee, so while it’s nice having lineage and grandeur and titles [Frankopan’s title is Prince], it doesn’t really count.
The Telegraph 28.8.2015 Culture/Books
Jos linkki sallitaan, tässäpä taustoja ruhtinas Peter Frankopanin elämälle: http://www.dailymail.co.uk/home/you/article-1229251/Jessica-Frankopan-The-member-Sainsbury-family-heart-lies-hotels.html
VastaaPoistahttp://mpegmedia.abc.net.au/local/brisbane/conversations/201605/r1567691_23581428.mp3. Frankopan luennoi aiheesta 50 minuuttia Australiassa. Tässä voi siis kuulla hänen äänensä.
VastaaPoistaamazon.de: e-kirjana EUR 6,42. Tilasin. Toimitus kesti 10 sekuntia.
VastaaPoistaLars