Sivun näyttöjä yhteensä

21. elokuuta 2017

Hyvä Emma



Piti soittaa, mutta kello ei ole vielä paljon mitään, vaikka on hyvä kello.

Tapaamme illalla, sovituin tavoin, ja te viette täältä kassikaupalla kirjoja antikvariaattinne näyteikkunaan kirjan ystävien yllytykseksi. Kuten päätimme, näyteikkuna jaetaan kahtia. Toinen puoli on Kauhavan kirjakaupan suosikkiteoksia 1940- ja 1950-luvulta. Toinen puoli on muuten vain kirjoja teidän varastostanne sillä perusteella, että haluan osoittaa niitä sormella. Esimerkiksi Friedellin ”Uuden ajan kulttuurihistoria” ja Linkomiehen ”Vaikea aika”, molemmat sytyttävän kirjallisen tyylin takia.

Maalaiskirjakauppamme puoli tulee herättämään pahennusta itätuulen väen keskuudessa. Berijan tarhat, Kremlin kellot, Vieraan kypärän alla. Kävimme tuota kirjakauppaa hoitaneen äitini kanssa listaa läpi. Sivuuttaen aivan selvät tapaukset (Tuntematon sotilas, Sinuhe), niin kyllä nuo kirjat menivät kovasti kaupaksi. Jokin Yrjö Soinin ”Kuin Pietari hiilivalkeilla” ei kuulu myynnillisesti samaan ryhmään, vaikka on hyvin oikeistolainen. Olavi Paavolainen (”Synkkä yksinpuhelu, 1.-2.p.) ei maalla kiinnostanut.

Mannerheimin muistelmia emme pane ikkunaan, vaikka se oli oikein hinnoiteltuna suosittu 50-vuotislahja. Näytteille kuuluisi Ryhmy ja Romppainen, mutta niitä voi olla vaikea löytää tähän hätään.

Ikisuosikkeja sodan ja rauhan aikana oli Hilja Valtonen (”Nuoren opettajattaren varaventtiili” tai muu), Aino Räsäsen ”Helenat” ja Lempi Jääskeläinen (”Weckrothin perhe”).

Hyvin suosittu oli WSOY:n Riksin sarja. Jopa lääkärin rouva osti Agatha Christietä. Eräs Pernaan emäntä oli ollut Amerikoissa ja ällistytti kaikki kysymällä Sein Grein tiettyä kirjaa. Kesti aikansa ymmärtää, että kysymyksessä oli Tsane Kray, siis Villin lännen vaihtoehtoisen todellisuuden kehittäjä (”Purppuralaakson ratsastaja” jne.).

Samoja teemoja kehittelee omien valintojeni puolella S. Kierkegaard. Paras olisi ”Joko tai” tai ”Pelko ja vavistus”. Niistä käy muun ohella ilmi, miksi luemme ja ostamme kirjoja.

Koulukirjojen jälkeen myynniltään merkittävä ryhmä on lastenkirjat. Myynnistä tulee ensimmäiseksi mieleen ”Hanhiemon iloinen lipas”, joka kerralla vanhetti Arvilyn tarinat ja vastaavat, kiitos Kirsi Kunnaksen.

Mielestäni Tove Jansson otti hitaasti kiinni maaseudulla, mutta Peppi Pitkätossu ja sitten muutkin Astrid Lindgrenit oli selvä tapaus. Valitettavasti miehinen pikkupoika ei niitä lukenut.

Kaksi kirjaa, joita emme tavatessamme muistaneet, on pantava välttämättä esille. Topelius, mielellään ”Välskärin kertomuksia” ja Dumas, ”Kolme muskettisoturia” (jota harva kuitenkaan jaksoi lukea loppuun).

Yrjö Kokon ”Sudenhampainen kaulanauha” olisi tärkeä, mutta en tiedä, missä oma kappaleeni on.


Ja sitten olisi sivistysviihde. Minulta saa sarjakuvia (Tintti), mutta mainitsisin erikseen unohdetun Richard Gordonin (”Lääkärin vihreä oksa”) ja P.G. Wodehousen sekä Guareschin (”Isä Camillo-sarja”), joita kaikkia nosti elokuva / televisio. Meillä oli se elokuvateatteri…

20. elokuuta 2017

Emiirit



Tarkoitan tämän oman kommenttini painavaksi. Olen eräissä asioissa maahanmuuttovastainen ja EU-kielteinen.

Äänestäjien joukot ovat kovin usein tietämättömiä ulkopolitiikasta. Talousasioissa katse ei liioin usein kanna omaa lompakkoa kauemmas.

Suomeen viimeksi pyrkineiden kaukaa tulleiden määrä oli sietämätön. Nyt jopa korkeat viranomaiset mumisevat, että muuttovirtojen syyt olisi hoidettava paikan päällä eli lähtömaassa.

Tämä ei lohduta, kun muuttamisen syy on lähtömaa.

Korkeiden poliitikkojen ei tietenkään pidä sanoa, että Marokko, Tunisia, Libya, Syyria ja useat muut seudun valtiot ovat itse omalla taitamattomuudellaan tehneet maistaan paikkoja, joissa ei voi elää.

Ehkä pahimpia ovat Saudi-Arabia ja sen vieressä sijaitsevat emiirikunnat.

Moni sanoo, että Yhdysvaltojen ja sen öljynhimon syy. Joku vielä lisää: siirtomaa-ajan syy, siis Yhdysvaltojen, Ison Britannian ja kohdin Ranskan.

Ymmärrän itse asian toisin. Euroopan pahin siirtomaaisäntä oli Neuvostoliitto. Sen seuraajavaltiolla on jatkuvasti meneillään siirtomaasota Ukrainassa. Siirtomaa-ajan hirveyksien korostaminen sopi hyvin valtioille, jotka nimittivät omaa siirtomaatoimintaansa maailmanvallankumoukseksi tai nasevasti vain edistykseksi.

En pidä suurimpana ongelmana liikakansoitusta enkä ympäristön tärvelemistä, vaan poliittisten rakenteiden toiminnallisia vajavaisuuksia näiden ja esimerkiksi kansainvaellus-ongelman edessä.

Rakenteet, kuten edustuksellinen demokratia, kehittyivät vähä vähältä 1800-luvulla, mutta seuraavalla vuosisadalla tuli seinä vastaan. Uusien poliittisten mahdollisuuksien turvin vuosisadan johtavat aatteet olivat kommunismi, natsismi ja fasismin luonteinen autokratia (itsevaltaisuus).

Rakenteelliseksi uudistukseksi kehitettiin tietoisesti Europan Unioni, joka oli syntyessään vapaakauppajärjestö. Joku on puhunut EU:n ”valuviasta”. Kielikuva on huono. Valu epäonnistui täysin. Tosin epäonnistumisen keskeinen syy oli Neuvostoliiton kaatuminen ja siihen liittyen USA:n poliittisen järjestelmän kiihtyvä hajoaminen, jossa Trump ei ole syy, vaan seuraus.

Euroopan, joka ei kykene hoitamaan kunnolla omia asioitaan, pitäisi nyt hoitaa koko Välimeren seudun asiat.

Kirjoittajat puhuvat nuorten miesten näköalattomuudesta ja päämäärättömyydestä. Pitäisi puhua eräiden valtioiden näköalattomuudesta ja päämäärättömyydestä.

Mitä erityisesti ”maahanmuuttajiin” tulee, on meillä oltava ”sosiaalinen sairaala”, joka hoitaa akuuttiasiat. Mutta jos teemme sen järjettömästi omienetujemme kustannuksella, menetämme mahdollisuudet auttaa itseämme ja auttaa muita. EU:lle en näe vaihtoehtoa. Organisaatio ei muutu kehittämiskeskusteluilla, vaan pakon edessä.


19. elokuuta 2017

Vastuu



Kommentoija kirjoitti Turun puukotusten tullessa uutisiin, että eikö tuollainen ole rasismia. Emmekö käytä tuota sanaa aivan väärin.

Selvästi kysymys ei ole poliittisesta tyyliopista, vaan itse asiasta. Selvästi kysymys on aiheellinen.

Suomalaisten rasistien hekumointia löytyy verkosta. Viimeksi silmään sattui kirjoittajan mielestä rodullisesti epäilyttävältä näyttävä henkilö tarvikeliikkeen postimyyntimainoksen kannessa. Kirjoittajan näkemän mukaan valokuvamalli valmistautui raiskaamaan valkoisen naisen ja lapsen ja suunnitteli kansanmurhaa valkoihoisien suomalaisten menoksi.

En oikein keksinyt, oliko kysymyksessä tyhmyys vai provokaatio. Epärotuiseksi leimattu miesmalli oli sitä samaa tyyppiä kuin Dressmanin paitamainoksissa eli vaikutti lähinnä nälkiintyneeltä savolaiselta. Mutta asian ydin ei ole, oliko henkilö jonkun mielestä maahanmuuttajan näköinen – minusta ei. Tosin en erottaisi italialaista tai espanjalaista maahanmuuttajasta.

Entä jos kommentoijan ajattelemin tavoin katsoisimme, että ”valkoihoisten” suomalaisten kimppuun käyminen on myös rasismia, ja puhuisimme myös uskonnollisesta rasismista. Jos menettelisimme siten, olisi pidettävä mielessä määritelmä. Kohdistetaan toimia toisiin ihonvärin tai kansanryhmään kuulumisen vuoksi eli siis syistä, joista asianomainen ei voi olla vastuussa.

Nuorempana kuulin isännän sanovan, että vain vanhemman lestadiolaisen suunnan edustajat pääsevät taivaaseen. Se ei ole rasismia. Se on mielipide tai vakaumus. Päätös olla ottamatta työhön muita kuin vanhoillislestadiolaisia olisi syrjintää, paitsi jos kysymyksessä olisi rauhanyhdistyksen maksama työ. Ei sekään ole syrjintää, että lääkäriksi otetaan vain lääketieteellisen tutkinnon suorittaneita eikä muita halukkaita.

Miksi rasismiin alettiin suhtautua varoen myös Yhdysvalloissa? Koska en yleensä tunnusta aatteellisia syitä tapahtumien selitykseksi, vastaisin tähänkin, että kaupan rakenteiden kehittyessä Pohjoisvaltioiden teollisuus- ja kauppakaupungeissa käsitettiin, että ihonväriä tai puheenpartta tärkeämpi asia on dollarin pitoisuus. Dollarin kolikko, sitten seteli, on saman arvoinen, olipa se varastettu lapselta tai vanhukselta.

Tänäkin päivänä vilkkaat kauppakaupungit ovat ympäristöään suvaitsevaisempia, Shanghai, Amsterdam, Kööpenhamina jne.

Antiikin ja keskiajan ”feodalismista” on väitelty loputtomasti. Itse olen vakuuttunut, että jo faraoiden Egyptissä vouti-orjille varattu tilaisuus ostaa peltonsa omiksi edisti taloutta. Keskiajalla tähän ajatukseen keksittiin kyllä keino, kastrointi. Ei tullut perintöongelmia.

Ristiretkistä tiedämme, että kysymyksessä oli bisnes, lupaavan alun jälkeen erittäin huono bisnes. Kun paavi kutsuu uskollisia ristin tielle, kysymys on rahasta. Fuggerin kauppahuoneen historia kertoo seikkaperäisesti 1500-luvun uskonsodista, joista hyötyi yksi ainoa mies, J.Fugger, kaikkien aikojen rikkaimmaksi ihmiseksi mainittu. Sekä paavi että keisari olivat polvillaan hänen rahakammionsa edessä.

Muhammed oli kauppias. Hän keksi uskonnon, jotta asemiehillä olisi jotain, mille nauraa. Nerokkaana ihmisenä hän keksi kieltää viinin, joka olisi ollut paha häiriö liikkuvassa elämässä ja helteessä. Aleksanteri Suuri lienee ollut alkoholismi ja lisäksi paranoidinen psykopaatti.


Toisin kuin päivän sanomalehti väittää, ISIS ei liene uskonnollinen liike. Se vaikuttaa hyvin tyypilliseltä rosvojoukolta, joka käyttää hyväkseen uskonnollista kieltä. Vaikuttamalla islamiin ei vaikuteta sen sissiliikkeisiin. Sissisodissa pyritään tappamaan ennen kaikkea oman puolen idealistit, ja siinä onkin tapana menestyä. Vastapuolen realistit on suurempi ongelma. Idealismi kuulostaa pyrkimykseltä hyvään ja kauniiseen. Sitä se ei ole, vaan antautumista tunteiden kuljetettaviksi. Tässä mielessä lännen maahanmuuttokriittiset ovat Isisin kaltaiselle järjestölle vastustajina ihanteellisia.