Verkko pätkii

Olen pahoillani - näinä päivinä blogin postaaminen verkkoon kello 00.02 monen vuoden perinteen mukaisesti ei onnistu millään.

Vastaavasti koknseptit ovat sekaisin.

Pyydän kärsivällisyyttä.

Jokseenkin varmasti syy on jälleen kerran sama. Verkkoyhteyteni kaatuu monta kertaa päivässä. Joskus resetointi auttaa, joskus ei. Kun yhteys on hetken päällä, kuten nyt, on ensin katsottava sähköpostit, koska niissä valitettavasti on tärkeitä ja päivän päälle olevia ilmoituksia.

Olen jo ryhtynyt tavanomaiseen työhön eli yrittämään saada operaattoriin (Elisa) puhelimite yhteyden. Siihen menee parhaassakin tapauksessa muutama tunti. Asiaan nimittääi vaikuttaa puhelimen heikko kenttä. Yleensä neljä ensimmäistä kertaa viidesta puolen tunnin odottamisen jälkeen (pimpelipom) kenttä katoaa ja puhelu katkeaa, jolloin on aloitettava uudetaan Elisan eli Kolumbuksen vikailmoituksesta.

Tekninen syy on täysin kuormitettu ja pitkä kuparilanka ja opersaattorin ehkä hyvää tarkoittava toiminta, nimittäin laajakaistayhteyden nopeuden nostaminen. Kun se nostetaan yli yhden m-baudin sekunnissa, alkaa verkon kaatuilu.

Tässä asiassa uskon salaliittoteoriaa. Elisan puhelimeen vastaavat tekniset tukihenkilöt saavat varmaan palkkansa sitä suurempana, mitä vähemmän aikaa he viettävät opastamalla soittajia. Yritän aina saada tukihenkilön uskomaan, että pingatkaa yhteys, todetkaa ongelma ja pudottakaa nopeutta. He eivät koskaan usko. Käytännössä tämä on noin viikon projekti.

Silti tilanne on usein se, että kyyneleet kihoavat silmiini onnesta, kun aamulla tai illalla koneen avatessani saan internet-yhteyden. Vastaavasti esimerkiksi nyt sydän pysähtelee huolestuttavasti ja aivoinfarkti uhkaa, koska tämä yhteys voi katketa milloin tahansa.

Etätyöskentelyäni siis haittaa pahasti se, että etenkin kello yhdeksän aikaan ja uudelleen noin kello 16 sähköiset yhteydet katkeavat. Televisio kuitenkin toimii. Lehtiä voi lukea. Ei tässä oikeasti ole mitään valittamista.

Sivistynyt lukija ymmärtää, että kun matkapuhelimen kenttä on yksi tai kaksi palkkia, mokkula ei ole ratkaisu.

Ehkä viisainta olisi polttaa talonsa ja muuttaa ruokolle palvelutaloon tai suoraan vanhainkotiin tai ruumisarkkuliikkeen tuulikaappiin. Harkitsen tätä.

Terveisiä tutuille.

Laatikkoleikki

Hiukankin mutkikkaat kielen ilmaukset aiheuttavat erimielisyyksiä. Viimeksi kokeilimme termiä ”torjuntavoitto”. Kukaan ei tarttunut perusmerkityksiin. Voitto on vihollisen tai sen taisteluun käyttämien voimien tekeminen toimintakyvyttömiksi. Toimintakyvyttömyys tarkoittaa mahdollisuutta toteuttaa ilmoitettuja tai ilmeisiä päämääriään.

Myös hyvin yksinkertainen koe aiheuttaa näköharhoja ja siten erilaisia tulkintoja. Ovia on kolme. Yhden takana on auto, kahden takana ei mitään. Saat valita oven. Sanot esimerkiksi ”numero 1” (tai 2 tai 3). Juontaja hyppii ja tanssahtelee ja avaa toisen jäljellä olevista suljetuista ovista. Sen takana ei ole mitään. Juontaja kysyy: ”Vaihdatko vai pidätkö kiinni valinnastasi?”

Ajattelet: todennäköisyys voittaa auto on 50-50 (0.5 tai 50 %). Teet valintasi.

Väärin.

Vaihtamalla valintaasi todennäköisyys on 2/3. Pysymällä valinnassa se on 1/3. Melkein kaikki tekevät tuo väärän todennäköisyysarvioinnin (50 %). Kokeissa erittäin suuri enemmistö pitää kiinni valinnastaan.

Kun kauan tunnettu leikki esitettiin lehdessä 1990 luvulla (Monty Hall Game), heti tuli 10 000 kirjettä, jossa 2/3:a väitettiin vääräksi vastaukseksi. Näistä toisinajattelijoista tuhat oli filosofian tohtoreita, luultavasti matematiikan tai fysiikan.

Asian järkeileminen ottaa aikansa, eikä sen selittäminen ole aivan helppoa. Kysymys ei sitten ole ehdollisesta todennäköisyydestä, vaikka se on helppo laskea Bayesin teoreeman avulla. Ja se auto on sattumanvaraisesti valitun oven takana, mutta juontaja tietää sen. Muuten hän ei uskaltaisi avata ovea, koska kikka on tyhjän näyttäminen. Esimerkiksi Wikipedian artikkelissa ”tyhjän” sijalla on vuohi. Se on yhdentekevää, mitä siellä on. Ei siis voittoa. Jos juontajalla on kaksi vaihtoehtoa eli pelaaja on nimennyt oven, jonka takana juontaja tietää olevan auton, oletamme että hän valitsee avattavan oven sattumanvaraisesti.

Ovi 1       Ovi 2       Ovi 3       Vaihdat:   Et vaihda:

Auto        0             0             0             Auto

0             Auto        0             Auto        0

0             0             Auto        Auto        0

Et vaihda – auto = 1/3. Vaihdat – auto = 2/3. Ja muistittehan, jos valitsit oven 1, juontaja avaa kakkosen tai kolmosen, jos valitsit oven 2, juontaja avaa oven 3, jos valitsit oven 3, juontaja avaa ykkösen tai kakkosen.

Tapaus kokeiltiin ja selitettiin amerikkalaisessa ”Myytinmurtajissa”. Halukas voi kokeilla esimerkiksi pelikorteilla tai kahvikupeilla ja pastillilla.

Intuition vastaisena esimerkkinä tämä on yhtä kuuluisa kuin ”syntymäpäiväparadoksi”, josta löytyy Googlella paljon esimerkkejä, myös tämän blogin vanha juttu. Pelurin ongelma (Gambler’s Dilemma) onkin sitten politiikan ja historian arkipäivää. Heität kruunua ja klaava. Olet saanut viisi kertaa peräkkäin kruunun. Mikä on kuudennen kruunun todennäköisyys?

Hengenvaarallinen esimerkki on ”kranaatti ei osu / salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan”. Kumpikin esimerkki antaa aihetta loputtomaan jankuttamiseen, sinunkauppojen irtisanomiseen ja nyrkkitappeluun. Väittelijät eivät yleensä piittaa peruskäsitteistä. Sana ”sama” on ehtymättömien riitojen aihe. Ovatko kotiavaimeni ja sen kaksoiskappale samoja vai eivät. Ovat ja eivät. Riippuu puheyhteydestä.

Joskus tulee sellainen karmea tunne, että logiikka, sanan filosofisessa mielessä, ei olisi hullumpi ajatus elvytettäväksi oppiaineeksi.

Niin. Valitse mielessäsi yksi näistä autoista. Monty Hall avaa oven ja näyttää, että sisällä ei ole mitään…