Iso asia

Vaivoin ennen joulua (ratkaisu 16.12.) lähtivät EU:n ja yritysten yhteisellä rahalla käyntiin ensimmäiset suurhankkeet. Niitä on kolme, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kestävän kehityksen energia, ilmastonmuutoksen vaikutusten pehmentäminen ja tulevaisuuden tiedon ja viestinnän yhteisö (future innovation and communication scoiety).
Kolmannessa ovat mukana Aalto-yliopisto, VTT ja Nokia. HIITin rooli ei ollut eikä ole mitenkään vähäinen. Hankkeen ykkösketjussa pelasi professori Martti Mäntylä, jonka Urheiluruutu-henkinen selostus (”miltäs nyt tuntuu”) löytyy osoitteesta
http://inhiit.blogspot.com/2009/12/eit-ict-labs-suomeen-kuinkas-se-kavi.htm
Avoimen tieteellisen kilpailun voittaminen tällaisessa pelissä, jossa pelimerkin suuruus on luokkaa 100 miljoonaa euroa vuodessa, ei ole tutkimuksen puolella verrattavissa Eurovision laulukilpailun voittamiseen. Se on niin paljon kovempi kisa.
"Today is a great day for innovation in Europe. With the selection of the first three Knowledge and Innovation Communities, the European Institute of Innovation and Technology marks the starting point of a new approach to innovation and knowledge sharing. The KICs will be our test-beds for an entirely new type of collaborations across the innovation web, bringing together our most excellent resources from higher education, research, business and entrepreneurship. Through the KICs we want to generate real impact in terms of new business creation, entrepreneurship and societal benefit…”
http://eit.europa.eu/press/news-archive/single-view/article/the-european-institute-of-innovation-and-technology-eit-launches-first-three-knowledge-and-innovat.html
Tähän mennessä on tapahtunut… Loppukilpailussa voittanut paperi panostaa erittäin vahvasti ihmisiin, joiden elämää ja toimintaa tekniikan pitää auttaa, ei enää tekniikkaan, jonka ympärillä pyörii tarpeettomia ja pahan hajuisia ihmisiä.
HIITin sisäinen nimitys tutkimussuunnalle on ”social networking”.
Luonnollisesti iskemme kiinni köyhyyteen ja osattomuuteen. Ei teknologia sitä ratkaise, mutta ei se ole liioin vailla merkitystä.
Kymmenen vuotta kehittelemämme oikeudellis-kulttuurihistoriallinen jyvänen on yhtenä mausteena keitossa. Missä innovaatio, siellä kysymys ”kenen” – patentit, tekijänoikeus.
Itse lisään, kaiken aikaisemmin asiassa lausumani uudistaen, ajatuksen. Sanon sitä suorastaan ajatukseksi.
Ympäristön käsittäminen vain elolliseksi ympäristöksi on mielivaltaista, suoraan 1800-luvun puolivälistä nykypäivään siirtynyttä ajattelua, joka on vierasta todellisuudelle ja käyttökelvotonta ja tuo mieleen huonommat fyysikot.
Biotieteet ovat jo luopuneet yrityksestä vedellä rajoja ”eläinten” ja joidenkin muiden välille. Samat tieteet ovat selvittäneet, että periytyminen on sekä eräiden emästen eli siis aineiden että näiden järjestykseen koodatun informaation (rakennussuunnitelman) siirtymistä.
Elävä ympäristö sikaloista ilmakehän tapahtumiin on tärkeä, mutta myös ihmisellä on hyvä olla talo, jossa hän asuu ajatuksiensa ja tunteittensa kanssa. Tyypillisesti hän ei asu yksin. Perhe, joukko tai ryhmä on mukana.
Elämää pitävät yllä uskomusjärjestelmät, nekin joita sanotaan tieteiksi, ja myös ne, joita mainitaan taiteiksi, ja ne joita sanotaan epätieteellisiksi.
Ihminen pitää yhteyttä puhumalla ja kirjoittamalla, ja siihen käytetään välineitä. Muuan väline on kynä. Toinen on rihvelitaulu. Kolmas on tietoverkko. Kun ihminen heittäytyi hurjaksi joskus 30 000 vuotta sitten, luolien seiniin alkoi ilmaantua uskomusjärjestelmiin ja havaintojen maailmaan liittyviä kuvia. Kuvien tuottaminen on tärkeää – ja äänten tuottaminen.
Maataloudessa ei ole ollut sataan vuoteen mitään spontaania. Elintarviketuotanto on luutunut samalla tavalla kuin suuri osa ns. savupiipputeollisuudesta, ja osoittanut myös olevansa samalla tavalla myrkyllinen suhteessa ympäristöön, esimerkiksi vesiin ja ilmaan.
Se mikä on syntynyt mielijohteesta tai vähällä suunnittelulla, on enimmäkseen pahentanut tilannetta. Esimerkki voisi olla lentoliikenne.
Sähköinen ympäristö eli maailmamme digitaalinen osa on yhteydessä siihen ympäristöön, joka rakentuu soluista eli kasvaa, kuolee ja kävelee, lentää ilmassa tai matelee maassa. Emme ole keksimässä ikiliikkujaa emmekä lisää ruutia. Sen sijaan olemme miettineet, mikä on oikeasti tärkeämpää kuin jokin muu.

