1. elokuuta 2015

Kiistakirjoitusta





Maahanmuutokriittinen Lalli kolhi kirveellä hengiltä englantilaissyntyisen piispan, joka oli Ruotsin kuninkaan kaveri. Vaikka tämä tapettu Henrik-piispa tavalla tai toisella keploteltiin suojeluspyhimykseksi, Lalli on salaa monien suomalaisten salapyhimys. Kova poika hän oli hiihtämäänkin, kun sai Köyliön järven jäällä piispan hevospelin kiinni. Ilmeisesti voitelu oli kohdallaan ja keli oli luistava.

Tuosta tapahtumasarjasta alkaa historiamme. ”Historia” tarkoittaa myös mieltä nostattavia tarinoita. Hiukan vanhempi ja tarkemmin lukien myös nykyinen Euroopan eri kouluissa opetettu historia sisältää salakertomuksen: miksi meidän kansamme, meidän maakuntamme, meidän sukumme on niin erinomaista kantaa, etenkin tunnettuihin naapureihin verrattuna.

Olen selaillut italialaista sotahistoriaa, oppikoulutasolla opetettua tekstiä. Sitä lukee kyllä silmät pyöreinä. Italialaisille ei aiheuta ongelmia ”osoittaa”, että he ovat vain hiukan epäkuntoon joutuneita roomalaisia samoin kuin kreikkalaiset arvioivat edustavansa jokseenkin kaikessa kaikkea sitä arvokasta, mikä Euroopasta on löydettävissä. Ranskalaisilta on turha kysyäkään, mikä on maailman merkittävin kansakunta. Sana ”kiina” on luettavissa maan kirjoitusmerkeistä ”keskusta”, siis kaiken olemassa olevan keskus. Tulkinnan muuttamiselle ei ole kuulemma ilmennyt aihetta.

Tätä taustaa vasten Suomi on mielestäni ainutlaatuinen menestyskertomus. Maahanmuuttokriittisyys on liian vaisua. Pitäisi olla maahanmuuttovastainen.

Poliittinen pakolaisuus oli huipussaan 1918 – 1920. Hyvin yleinen käytäntö oli ottaa tänne tunkeneilta ulkomaalaisilta – Pietarista pakoon päässeiltä – rahat ja arvoesineet talteen ja toimittaa heidän nopeasti eteenpäin. Se oli helppoa. Moni ei halunnut jäädä tänne, vaan jatkaa Pariisiin. Oli meillä kyllä malliksi joku venäläinen ruhtinas hevosmiehenä. Suomen valtio myi venäläisten rakennukset pois siirrettäviksi huutokaupalla. Isoisäni kävi ostelemassa niitä Terijoelta. Luullakseni osuuspankin talo, johon hän Kauhavalla itse asettui, oli yksi näistä.

Itsenäisyyden aikana Suomesta ovat yrittäneet tehdä alistetun siirtomaan Venäjä kaksi kertaa ja parhaillaan ehkä nyt kolmannen kerran, ja Saksa kahdesti, 1918 ja 1941, ja ehkä nyt kolmannen kerran. Saksasta tiedämme jokseenkin varmasti, että puheet kohtalonyhteydestä olivat sumutusta. Meille oli ajateltu tehtävä raaka-aineiden tuottajana. Selluloosan lisäksi heitä kiinnosti kupari. Markku Kuisma mainitsee kirjassaan, että Talvisodan aikana saksalaiset olivat pyytäneet Neuvostoliittoa varomaan Outokummun laitosten vahingoittamista. Ruotsi tyytyi halpaan ja enimmäkseen nöyrään työvoimaan niin kauan kuin sitä tarvittiin. Norjalaiset hävittivät kielemme Ruijasta.

On sellainen säännönmukaisuus, että suuremman ongelman uhatessa keskitytään pienempään. Hilja-mummu oli huolissaan valokuva-albumistaan Talvisodan ajan. Nuorempi veli Väiski oli omin käsin tuikannut tuleen kotimökin Kivennavalla. Se albumi ja vähät paperit muuten menivät turvapaikassa Lammilla tulipalossa, joka syttyi hormin halkeamasta.

Ympäristön ohella suuri ongelma meille kaikille on Saksan ja Venäjän kilpailu hegemoniasta. Sitä on jatkunut nyt 300 vuotta. Englanti yrittää muuttaa asemaansa mannermaahan niin, että se hyötyisi mahdollisimman paljon ja maksaisi mahdollisimman vähän. Sitä on jatkunut 500 vuotta.

Tuosta voi kai lukea, että ”globaali” näkökulma on kaunis mutta epätarkka ajatus. Miten on geometrisesti mahdollista nähdä koko pallo? Projektioita on kehitetty Ptolemaioksesta alkaen, mutta pallo pyörii.

Liitän kuvaksi Kongressin kirjaston sivulta Berannin Heezen-Tharp –kartan, joka oli tieteellinen sensaatio ja todistaa mannerlaattateorian todeksi. Suosittelen pistäytymistä http://www.loc.gov/resource/g9096c.ct003148/ .

Tämä kirjoitus tähdentää ilman sarvia ja hampaita, että maahanmuutto ja maahanmuuttokriittisyys ovat molemmat hyvin tärkeitä asioita ja että suukopu asiasta on puhumista asian vierestä. Itse olisin kiinnostunut esimerkiksi tietämään, kenen bisnes Välimeren pakolaisuus on. Mafian?

Kun olen itse maahanmuuttajasukua – isäni suomalainen isä muutti Suomeen 1918 Pargalasta – kysymys rahasta ja työllisyydestä kiinnostaa kovasti. Tämä Kemppisten sukuhaara ryhtyi maastamuuttajiksi noin 1825 ja syynä oli kolera ja raaka nälkä. Työtä, etenkin paimenena toimimista, löytyi lähempää Pietaria.

Esitän kuvan kartan osoittaakseni, ettei maapallo ole globaalinen. Syvänteet erottavat mantereita ja vuoret maita. Ja Suomi on kertakaikkiaan väärässä paikassa.

Katselen karttaa ja menen illalla konserttiin. Tammisaareen, Ekenäs.


31. heinäkuuta 2015

Paholaisen unet





Vaikea tietää, näkevätkö paholaiset unia enkeleistä. Unien luonnonhistoria tunnetaan vielä huonosti.

Melkein kaikki lukijat kääntävät sivua ja kuulijat kanavaa, kun mainitaan ilmastonmuutos tai yleisemmin ympäristön tuhoutuminen. Kuka sellaista haluaisi ajatella? Perussuomalaisten tai heitä vihaavat eliitin pilkkaaminen on hauskempaa eikä edellytä perustietoja.

On vaikea sanoa, miten suuri osa päivän aiheista on tietoista feikkiä. Sukupuoltaan vaihtanut urheilija, jolla ei ole keskustelu- eikä urheiluseuraa? Viinaa myytiin Vantaalla. Kännykän laturi sytytti tulipalon. Kolumbialaismissiä uhkaa kuolemantuomio Kiinassa. Teräase heilui Oulussa. Ruotsin hovi raivostui.

Näitä luetaan!

Kansikuvan kirja, Pekka Borg – Mari Joutsenvirta ”Maapallo ja me. Luonnonvarat ja kasvun rajat” (Docendo 2015) kuuluu kirjoihin, joita ei lueta. Jos sen saa lahjaksi, se unohdetaan puiston penkille tai kirkon portaille.

Yritin selittää, miksi näin on, vaikka kysymyksessä on selvästi yksi näiden vuosien tärkeimmistä kirjoista.

Tämänkin hetken taitavin poliitikko on venäläinen, tämä V. Putin. Kilpailijat, kuten Yhdysvaltain Obama, yrittävät pitää yllä järjestystä, jolla ei nyt tarkoiteta kuria vaan järjestystä samassa mielessä kuin tavaroita järjestetään pöydällä tai kaapissa. Venäjä luottaa edelleen epäjärjestykseen, siis naapurimaissaan. Ainakin Suomi näyttää toimivan näiden toiveiden mukaisesti. Toiset kilpailijat, kuten EU:n herrat ja rouvat, eivät taida edes yrittää vakavissaan. Liian moni tietää, että hanke on mennyt reisille.

Timo Soini oli oikeassa koko EU:sta ja Paavo Väyrynen eurosta eroamisessa. Ne henkilöt olivat oikeassa, jotka vastustivat rauhaa 1944 ja sotaa 1939. Viimeksi mainittuihin kuuluivat Mannerheim ja Paasikivi.

Ennen kaikkea Pentti Linkola oli alun perin oikeassa ja hänellä oli myös kyky esittää ajatuksensa riittävän terävästi. Hän ei vain ymmärtänyt, että viimeksi kuluneen sadan vuoden ajan on ollut paikallaan ja suosittua oksentaa porvarin taskuun. Porvari taputtaa taskuaan kämmenellä ja ulvoo ihastuksesta. Kukaties hän ostaa uuden takin tai käyttää pesulaa. Ehkä tämä perinne onkin kahdensadan vuoden ikäinen tai vielä vanhempi. Maksajat ihastelevat ihmisiä, jotka osaavat pilkata heitä.

Ajattelin kirjoittaa tästä Borgin ja Joutsenvirran kirjasta noin kymmenen kertaa lähiaikoina ja toistaa joka kerta, että myös yhteiskunnalliset levottomuudet ja sodat käydään tulevina vuosina kadon ja luonnononnettomuuksien aiheuttamina. Ensimmäinen ehdokas on Kiina ja toinen on Intia. Sitten tulee Brasilia. USA:ssa ja Venäjällä on jo ymmärretty, että geopolitiikan sijaan on tullut maaperäpolitiikka. Ukrainassa on Euroopan paras maaperä.

Painotukseni johtuu siitä, että osaan vain eräin kohdin arvioida kirjaa. Tutkin pari jaksoa heti eilen, saatuani kirjan käsiini. Kirjoittajien lisäksi teokseen on saatu useita johtavien suomalaisten asiantuntijoiden laatimaa yhteenvetoa. Vaikutelma on tässä vaiheessa, että teos on juuri se tähän asti puuttunut perusteos, kokonaiskuva luonnosta ja taloudellisesta kasvusta.

Osakysymyksistä, esimerkiksi lajien monimuotoisuudesta, on niin suunnaton kirjallisuus, ettei perusteltuja käsityksiä synny vähällä vaivalla. Lisäksi ainakin ekologiaa väljästi sivuavilla aloilla on toisaalta enemmän tai vähemmän merkillisesti painotettuja kirjoituksia ja toisaalla kuivuuttaan rutisevia, yliobjektiivisia selontekoja, joista ei niistäkään tule hullua hurskaammaksi.

Vaikutelma on tässä vaiheessa, että nämä molemmat on vältetty. Borg on dosentti (ekologia) ja Joutsenvirta tohtori (taloustieteet). Borg toimi pitkään kansallispuiston johtajana ja sitten luonnonsuojelun valvojana.

Tätä kirjaa pitäisi kiireesti myydä ainakin kymmenen tuhatta kappaletta. Kustantaja Docendo ei tunnu kunnostautuneen asiassa. Kirjan yleisilme on hiukan harmaa. Ikään kuin kustantaja ei olisi itsekään huomannut, että tässä on se kirja – ei mikään artikkelikokoelma, vaan läpi mietitty, tasapainotettu kokonaisesitys. Lukijalla on tämän tekstin perusteella parempi tilaisuus esimerkiksi olla eri mieltä painotuksista. Faktoja mielipiteet eivät muuta. ”Ilmastonmuutosta ei ole tulossa” on hölmöläisten puhetta. On parempi yrittää selvittää itselleen, mikä on todella muuttunut ja mikä muuttumassa.

Itse olen tuijottanut sivun 155 graafia ”Vuosilämpötilojen poikkeamat Suomessa 1829 – 2011”. Se on peräisin eräästä uudesta tieteellisestä julkaisusta. Kuvateksti sanoo mm. ”Lämpötila on noussut selvästi sitten 1800-luvun, vaikka lämpötiloja nostaa hieman (noin 0,5 astetta) ns. kaupunkiefekti.”

30. heinäkuuta 2015

Aivoilla on ajateltu liikaa





Otsikko on Paavolaisen kirjasta 30-luvulta. Voisin minä kaivaa esiin lähdetiedonkin. Nyt luettuna ”Risti ja hakaristi” on vielä hämmästyttävämpi kuin 1960-luvulla valittujen teosten osana. Tietääkseni kirjaa ei otettu riittävästi huomioon, kun se ilmestyi 30-luvulla.

Sen nimi on nimittäin risti ja hakaristi. Risti tarkoittaa kristinuskoa, sekä uskontona että pintapuolisena elämäntapana. Hakaristi tarkoittaa Saksassa ilmenneitä kiihkokansallisia asenteita ja niiden ympärille syntyneitä rakenteita, kuten tuolloin suuria voittoja ja laajaa kannatusta saanutta puoluetta.

Kirjoittajan selkeänäköisyyttä osoittaa edelleen epäselvänä pidetty epäpyhä liitto, nimittäin keisarillisen ja sitten tasavaltalaisen armeijan tukeutuminen eräänlaisena kartellina pankkeihin ja liikemiespiireihin ja edelleen maailmansodan veteraanien ääriainesten järjestöihin.

Mahdottoman tarinan uskomaton henkilö oli Erich Ludendorff, sotasankareista toiseksi suurin, joka pakeni suomalaisella diplomaattipassilla Ruotsiin syystalvella 1918. Sota oli hävitty, ja niinpä juuri Ludendorff kehitti väitteen, ettei sotaa ollut hävitty.

Jälkiviisaana voi sanoa, että vuonna 1918 etenkin amerikkalaisten olisi kannattanut edetä Berliiniin. ”Tikarinisku” (Dolchstoss) oli arvattavissa oleva jälkiselitys. Toisaalta amerikkalaisilla oli ohjaimissa idiootti, W. Wilson, elävä esimerkki siitä, miten käy, jos valitaan poliittisilla vaaleilla professori keskeiseen tehtävään.

Tikarinisku-väite tarkoitti, että Saksan armeijaa ei ollut alkuunkaan voitettu, mutta sosialidemokraatit ja muut kommunistit panivat pystyyn lakkoja ja mellakoita ja sotkivat hyvän sodan puukottamalla rintamamiehiä selkään.

Koska eräiden tämän blogin seuraajien lukutaito on herättänyt minussa viime päivinä epäilyjä, kirjoitan tähän, että Saksan armeija ja merivoimat ja ilmavoimat oli täysin lyöty ja sota oli hävitty sotilaallisestikin.

Kun Ludendorff oli vetoamalla kansaan eli kansakuntaan osallistunut valtakunnanpresidentin vaaleihin 1925 ja saanut 1,1 prosenttia annetuista äänistä, hän siirtyi päätoimisesti vastustamaan monikulttuurisuutta. Hänestä kristinusko kirkkoineen oli osa juutalaisten ja vapaamuurarien kansainvälistä salaliittoa, joka kohdistui häntä itseään ja valittua Saksan kansaa vastaan.

Myöhemmin on kirjoitettu paranoidisesta psykoosista. Sotasankarin kirjat eivät näet ihan täysin uponneet edes natseihin, vaikka ajattelutapa oli sangen pitkälle sama. Kansallissosialistisen puolueen teoreetikko Rosenberg oli se henkilö, joka muistaakseni käytti otsikon lausetta. Hänestäkin veren oli annettava puhua, ja sen lisäksi oli muistettava mantu. Blut und Boden.

Mitä tämä oikea, vain saksalaisille ominainen vero olisi ja miten se vaikuttaisi, se jäi kaikilta kertomatta. Asiasta ei ole toistaiseksi selkoa. Jotenkin tulee mieleen myös Valituissa Paloissa kerran julkaistu ”Pisara vierasta verta”, jossa käsiteltiin kielteisessä hengessä näennäisesti täysin valkoihoisten henkilöiden sortoa siksi että heistä löytyi tuota vierasta verta. Nykyisen biologian mukaan ”rotuja” on olemassa, mutta ne eivät ole alkuunkaan tarkkarajaisia yksikköjä eikä niistä ole apua yksittäisen ihmisen perimän selvittelyssä. Tilastollisesti eli todennäköisyyksinä niillä on käyttönsä esimerkiksi ihmeteltäessä suomalaisten (mitä tuo sana tarkoittaneekaan) kummallisia perintötekijöiden elementtejä.

Jostain lehdestä soitettiin ja kysyttiin, onko hakaristi Suomessa kielletty merkki. Selitin parhaani mukaan, ettei lainsäädäntömme tunne kiellettyjä merkkejä mutta hakaristilippu ja sen käyttäminen on ainakin eräissä tilanteissa katsottu järjestyshäiriöksi ja poistettu näkyvistä.

Hallussani on isävainajani Suomen lentomerkki, jossa on ilmavoimiemme käyttämä hakaristi. Tiedossani ei ole oikeudellista estettä merkin käyttämiseen. Minulla se on laatikossa urhoollisuusmitalien kanssa. Niihinkin muuten sisältyy hakaristi (VR 3), mutta tyyliteltynä sakarat niin lyhyinä, ettei se hahmotu.

Oma fasismini keskittyy kieleen ja kirjallisuuteen. En ole millään muotoa ummikko, mutta suomi on minulle kovin mieluisa. Seuraan kiinnostuneena, missä vaiheessa kielentaju ja kielen haju kyetään löytämään aivojen kytkennöistä. Ei ole ilmennyt syytä epäillä, etteikö abstraktisten käsitteiden ilmaiseminen olisi antanut meille yliotetta muista kädellisistä, neanderthalin ihminen mahdollisesti mukaan luettuna.

Edes mehiläinen ei osaa ilmaista ”viimeviikkoinen ruokakätkö on tuhoutunut, etsitään uusi”. Vain ihminen osaa kirjoittaa englanniksi julistuksia kansakunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Tuo kansankunnallisuus on muuten Ruotsissa syntyneen ja ruotsia puhuneen Snellmanin suuria oivalluksia, joka toteutui venäläisten ruotsalaisten kiusaksi tukemana.