Tämä on ivamukaelma eli parodia:
Ne tahtovat kaataa mun koivuni
kotipeltoni veräjänsuusta,
alan maahan mahlat sen juoksuttaa
ja tuohet kiskoa puusta.
Ne tahtovat häijysti hävittää
mun ritvani rakkahimman,
jonka juurella käkeä kuunnellut oon,
keväthetkeni herttaisimman.
Tuossa on alku maan poliittista tilannetta tarkoittavaan Ilmari Kiannon runoon vuodelta 1899.
On vaikea kuvitella, että Kianto, josta tuli Venäjän kielen maisteri ja joka esitteli vielä vanhuksena keskinkertaista latinan taitoaan, olisi tunteut George Pope Morrisin englanninkielisen runon vuodelta 1830. Se alkaa
Woodman, spare that tree!
Touch not a single bough!
In youth it sheltered me,
And I'll protect it now.
'Twas my forefather's hand
That placed it near his cot:…
There, woodman, let it stand,
Thy axe shall harm it not!
Todellisuudessa vika oli minun. Koivukaan ei ollut viaton. Kun se on nyt pölkkyinä, lehtineestä latvasta huolimatta se oli puolivälistä ylöspäin sisältä laho.
Jos sama havainto koskee minua itseänikin, se on eri asia, josta ei ole nyt puhe.
Kysymyksessä oli vaara talolle ja talossa oleskeleville. Siksi turvauduttiin vahvemman oikeuteen, ja puu meni.
Vielä tässä on puita ympärillä, puhumattakaan risuista, ja vähän kurottaen voi poimia marjan maasta poistumatta talostaan.
Järjestyi sirkustemppu. Ei ole ongelmatonta kiivetä korkealle puuhun ja sitten sahata sokeasti runko poikki, siis saha ja terä näkymättömissä puun rungon takana.
Oikeasti en ymmärrä, miten joku osaa. Mielestäni on kohtalaisen vaativaa sahata oikeaan paikkaan oikeankokoinen kiila vierestäkin. Ettei käy niin kuin samaisen Kiannon Ryysyrannan Joosepille, joka näki kuolinunensa kaatamansa puun alla.
Konkelolle kaataminen ja tyven potku on tappanut tottuneita tekijöitä. Tässä ei ollut vaaraa. Mutta näky oli komea.