Salaliitto

 

Tämä kirjoitus on turha, koska lukijoistani juuri kukaan ei ole korvasta kuljetettavissa. Sen tietenkin tiedän, että eräät blogin kommentit ovat  samoja kuin muuallakin mediassa kulkevat. Koska lukijani ovat hyvin erilaisia kuin muussa mediassa, asialla on botti eli viestejä tehtaileva kone.

 

Välillä on tehnyt mieli puhaltaa poikki väittely, joka ei edes sivua esiin ottamiani aiheita. En ole viitsinyt, toistaiseksi. Joku voi muistaa, että onnistuin joidenkin lukijoiden raivoksi karistamaan täältä törkeimmät viestit. Näinä viime vuosina lienee käynyt ilmi, että nettiväittely voi nyrjähtää aivan tuloksettomaksi ja että jotkut eivät tunnusta minkäänlaista tolkkua luullessaan, että sananvapaus sallii mitä tahansa, vaikka nimeltä mainitun henkilön leimaamisen todisteitta rikolliseksi. Kun näin ei onneksi ole. 

 

Suuri osa lukijoista tietää senkin, että myös Suomen politiikassa islam-vastaisuus on kiiltävä houkutin ihmisille, jotka käyttäytyvät kuin tiaiset eli tyhmemmin kuin varikset: pelkäävät kaikkea tuntematonta.

 

Ihmisiä tyhmästi uskontokuntiin jaettaessa kristinuskon syntitili on ylivoimaisesti suurin ja jatkaa kasvamistaan. Tämä on meilläkin pappien tuska. Niin monet hehkuvat vihaa sopottaen samalla jotain lähimmäisenrakkaudesta. Islam on yhtä monimutkainen yhteisnimitys kuin kristitty – tarkoitan esimerkiksi valistunutta meille tuttua pappia verrattuna USA:n kiihkeisiin helluntailaisiin tai ns. evankelisiin. Ja monet islamistiryhmät ja niiden johtomiehet ovat käsitykseni mukaan todellisia hirviöitä - mutta se on eri asia, johtuuko se heidän uskonnostaan, kulttuuristaan vai mistä.

 

Suomessa pilkattiin sotien välisenä aikana emigrantteina tänne paenneita viittä kieltä virheettömästi puhuvia matemaatikkoja ja muusikkoja ryssän perkeleiksi, joista ei ole meidän rinnallemme, kun me olemme lukeneet aapiskirjankin, ainakin puoliväliin. Nämä tietoni ovat osittain suvustani, joka siis asui Karjalan kannaksella; esimerkiksi ortodoksien jumalanpalvelusta häiritseminen oli heistä eräiden mielestä isänmaallista toimintaa

 

Salaliittoja ja suuria salaisuuksia olen harrastanut kauan. Kun tänäänkin kirjoitetaan esimerkiksi ryhmistä, joiden vakaumuksen mukaan mitään koronaa ei ole olemassakaan, vaan kysymyksessä on taas kerran eliitin harjoittama petkutus, mustutan mieleen, että salaliitto on äärimmäisen vaikea pitää yllä. 

 

Normandian maihinnousua ei voitu salata, mutta tarkka paikka ja ajankohta pysyi vain 80 000 ihmisen tietona. Perustekniikka oli ”piilottaa lehti metsään”. Tietoa maihinnoususta kesäkuussa 1944 levitettiin niin runsaasti ja sekavasti ja myös omille sotilaille, että jopa Rommel erehtyi. 

 

Kommunistien salaliitto 1948 oli joidenkin Stalinin ihailijoiden haave mutta merkittävin osin demareiden ja oikeiston osan taitava vaalivalhe. Vuosikymmeniä maakunnissa todisteltiin, että Kekkonen myy Suomea ryssälle. Vastaväitteeksi ei riittänyt eikä vieläkään riitä kaikille, ettei se meidän järjestelmässämme olisi ollut presidentin mahdollisuuksien rajoissa, jos halua olisi ollut. Oman tulkintani mukaan oli isänmaan onni, että Suomen etu ja Kekkosen henkilökohtainen etu kävivät yksiin vuosikymmeniä.

 

Populistin  tunnusmerkki on keskittyminen helposti tajuttaviin asioihin. Politiikka on todellisuudessa  kaaoksen hallitsemista eli jatkuvaa rämpimistä. Onnettomuudet on pantava järjestykseen ja toimittava voimavarojen mukaan. Silloin kuin kolmannes maata on nujertumassa talouden horjuessa, epätoivottava maahanmuutto ei ole päivän kysymys. Siihen voi palata ensi viikolla. Minustakin se pysyy epätoivottavana. Siihen voi luottaa.

Ihmisen monimuotoisuudesta

 

Miksi ei ongelmaa hoidettaisi yksinkertaisesti? Kolautetaan kaikilta 70 täyttäneiltä kirveen hamaralla pää halki. Ei tarvita hoitolaitoksia, ja eläkerahat voidaan esimerkiksi juoda.

 

Muistan erään murhajutun. Tapaus oli erikoisen raaka. Teon syytä ei ollut helppo käsittää. Uhri oli ratavarteen sammunut rappioalkoholisti.

 

Syytetty sanoi oikeudessa:” Se on sen oma vika, ketä kuolee.” Yleiskielellä tuo tarkoittaa ”se on kuolleen oma syy, että kuolee”. Eli jokseenkin sama kuin lasten leikkien huuto ”sen syy kenen pää, joka alle jää”.

 

Kuulemani mukaan tositarinani päähenkilö kuoli hämmästynyt ilme kasvoillaan, kun joku ohi mennessään huitaisi hänet hengiltä vankimielisairaalassa. Hän ei saanut siis koskaan mahdollisuutta edetä henkisestä edistymättömyydestään.

 

Henkinen alkukantaisuus on edelleen suuri ongelma. Liian moni ei osaa tai ei halua ajatella, että tuo shokkivaikutusta tavoittelemani ehdotus, oikeastaan ivamukaelma, tämän kirjoituksen alussa, ei vaadi kaatuakseen moraalisia näkökohtia.

 

Ajatuskoe osoittaa, että tuollainen hanke ei onnistuisi käytännössä. Hyvin nopeasti vanhukset, jotka voivat olla ovelia ja lisäksi varakkaita, olisivat palkanneet nuoret kirvesmiehet listimään toisiaan. Ajatus on maailman vanhimpia. Vaikeasti käsiteltävää nuorisoa varten sytytetään sota. Ensimmäisinä menevät perintönsä oletetusta pienuudesta kiukkuiset nuoret aatelispojat ja toisena sankari-ihanteet väärin käsittäneet tappelupukarit.

 

Väitteeni ei ole sen kummempi kuin tieto, että kieltolaki ei onnistu, vaikka alkoholi on vaarallisempi myrkky kuin esimerkiksi tupakka. Kieltolaki on valtion, pappien ja muiden auktoriteettien julkinen ilmoitus, että on hienoa ja tavoiteltavaa heilua sikahumalassa. Esimerkiksi USA:ssa ja Suomessa viinan kulutus alkoi kasvaa ja roistot rikastua parissa viikossa kieltolain voimaantulosta.

 

Salaliittoteorioita keksivät ja levittävät tehokkaimmin ne, jotka eivät niihin usko mutta tarvitsevat niitä.

 

Mikä oli perussyy sivistyneen Saksan raaistumiseen ja joukkomurhaamisen yleiseen hyväksymiseen Hitlerin aikana? – Ensimmäinen maailmansota. Väkivallan muuttuminen jokapäiväiseksi kokemukseksi.

 

Miksi Saksa onnistui toisen maailmansodan jälkeen? Entiset rintamamiehet ja upseerit kerättiin pian pitämään toisiaan silmällä. Juuri siinä he ovat hyviä. ”Kansanarmeija” on lähes aina paha, kuten Suomessa 1918 tai Neuvosto-Venäjällä 1919-1922. Stalin puolestaan oli tarkka siitä, että hän teloitutti aina myös teloittajat (NKVD). Sillä tiellä ei vain ole loppua, ja siksi Hrustshev, itse poliittisena komissaarina niskalaukausten veteraani, käytännössä lopetti teloitukset  päästyään valtaan 50-luvulla.

 

Mitä meihin vanhoihin tulee – ihminen ei elä viikkoakaan ilman bakteereitaan. Tarkoitan että ihmisyhteisö (ja eläinyhteisö) elää kokonaisuutena eli systeeminä, tai menehtyy. Toimivaan kokonaisuuteen kuuluvat myös heikoksi luullut osaset ja tarpeettomiksi arvellut toiminnat. 

Liikkeen johtajat

 

Eikö osakeyhtiöille pitäisi antaa kunnallinen ja valtiollinen äänioikeus?

 

Eikö firmojen pitäisi saada ihmisoikeudet, eli siis osa sangen vahvasti varmistetuista ja kansainvälisesti tunnustetuista perusoikeuksista?

 

Perusvastaus näyttää olevan, että niillä on jo liikaakin valtaa, ja lisäksi liikkeenjohtajat ovat sikamaisia ihmisiä, joilta saisi ottaa puolet palkasta ja vasemman jalan kengän pois.

 

Tuo ajatus firmojen ja johtajien pahuudesta ei toimi. 

 

Esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden toiminta perustuu uskoon, että ne osaavat hoitaa raha-asioita paremmin kuin fiksutkaan ihmiset. Ne ottavat käyttöönsä ihmisten palkkarahoja ja säästöjä sijoittavat niitä tottavasti. Palovakuutuksissa yhtiö jää voitolle, mutta moni on sitä mieltä, että pahan tuhon torjumisesta kannattaa maksaa, vaikkei tuhoa tulisi.

 

Tunnen liikkeenjohtajia. Kasvoin kauppiaiden keskellä ja käsillään työtä tekevien ympäröimänä. Isäni oli maksullinen partiopoika. Minulla on hänen perukirjansa, joten tiedän tietämällä, että hän olisi saanut enemmän rahaa suostumalla johonkin niistä työtarjouksista, joita hänelle tehtiin. 

 

Tosin hänestä ei olisi tullut erinomaista tuomaria eikä tutkijaa, mutta tuli erinomainen asianajaja. Asianajaja on vähän niin kuin asentaja, joka korjaa auton kuin auton. Tutkija on vähän kuin vetykennoauton suunnittelija, joka uskaltaa tapella tuntemattomien ongelmien kanssa. (Vioittuneen auton ongelmat ovat yleensä tunnettuja.)

 

Itse haluaisin keksiä kannettavan ydinreaktorin joka kodin kapineeksi, mutta en osaa.

 

Kysyin kerran veljeltäni inhottavasti, että miten sinä kuule johdot tuota advokaattiryhmää, joka tappelee vaikeiden lääkepatenttien puolesta, kun kaikki tietävät, että et ole porukan fiksuin etkä paras patenteissa.

 

Puhuteltu, josta tuli kohta toinen laamannin arvonimen kantaja sukuun, sanoi että en olekaan, ja kysyn sinulta, kun tulee vaikeita patenttioikeudellisia ongelmia, kun sinä neuvot ilmaiseksi. Olen, jatkoi puhuteltu, opetellut johtamaan tällaista porukkaa. Osaan sanoa, kun asia on selvä, että selvä. Nyt lähdetään syömään ja toimitaan niin kuin Samuli äsken sanoi. Hyvä, Samuli.

 

Samaa olen nähnyt menestyneiden suuryhtiöiden johdossa. Yksi kaverini selvitti Aalto-yliopiston murheita Alahuhdalle, joka oli saatu vetämään koko puljua, ja tämä oli kuunnellut tunnin sanomatta mitään ja tekemättä muistiinpanoja. Kaverini vakuutti, että parissa viikossa hänen huomautustensa johdosta oli alettu toimia. Kaveri oli ollut proffana lähes 39 vuotta, johtaja ei päivääkään. Molemmat olivat hyvin lahjakkaita ja lisäksi täysipäisiä.

 

Marx ja Luther kirjoittivat unohtaen oikeushenkilöt eli firmat. Jo siksi primitiivi-kommunistien ”kapitalisti” on ontuva termi. Siitä tulee mieleen ihminen, vaikka jo Rockefellereillä, Carnegiella ja Mellonilla oli ympärillään firmat ja Fuggerilla samoin. Eikä Hitlerin päästäminen valtaan ollut niin paljon saksalaisen keskiluokan syy kuin huonon yhtiöoikeuden. Pankit ja ”edunvalvontayhtiöt” (Interessengemeinschaft, kuten IG Farben) vakuuttivat panevansa tuo viiksekkään pellen kuriin heti kun hänestä oli otettu tehot talteen.

 

Vastaavasti Trump ei ole niinkään sikaniska-äänestäjien kuin Helluntaiherätyksen ja tuulella käyvien republikaanien firmojen pyörittämä linnunpelätin. Suomesta osaisin luetella kymmenen kansallissankaria, joista ette ole koskaan kuulleetkaan. Kuten Kangas-Ikkala, joka johti Finn-Stroita (Kostamus, Enso) 16 vuotta, ja Sotevan (sotakorvausteollisuus) kovat pojat 40-luvulla. Ja niin edelleen.

 

Eilen oli lehdessä juttu amerikkalaisten presidenttien elämäkerroista. Niitä yhdistää valheellisuus ja pintapuolisuus, vaikka presidenttejä yhdistää sairaalloinen vallanhimo. Juttu vähän lerpahti ja itse sisältö ei tuntunut enää niin hyvältä, kun sitä mietti. Sama analyysi toistuu usein jo antiikin kirjallisuudessa.

 

Lukisin mielelläni suurisa itsemurhaajista, kuten Sokrates ja Jeesus, jotka aiheuttivat pysyvän pahan mielen kannattajilleen.

Kone

 

Tämä on lehdistötiedote. Minulle tuli siitä kovin hyvä mieli. Kysyin henkilöltä, joka mainitsi asiasta, turkulaiseen tapaan, että et sää tosissasi ole. Sanoi olevansa. 

 

”KONE on asettanut merkittävät ilmastotieteeseen perustuvat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiselle vuoteen 2030 mennessä. KONEen tavoitteet ovat alansa kunnianhimoisimmat, ja Science Based Targets -aloite (SBTi) on varmentanut ne perustuen tuoreimpaan ilmastotieteeseen. Lisäksi KONE sitoutuu alansa ensimmäisenä yrityksenä saavuttamaan hiilineutraalit toiminnot vuoteen 2030 mennessä.

KONE sitoutuu leikkaamaan omista toiminnoistaan aiheutuvia päästöjä (scope 1 ja 2 -päästöt) 50 prosenttia vuoden 2018 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on asetettu ilmastotieteeseen perustuvien tavoitteiden tiukimman kriteeristön mukaisesti ja se tähtää maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseen 1,5 °C:seen. Lisäksi KONE tavoittelee samalla ajanjaksolla 40 prosentin vähennystä tuotteiden materiaaleihin ja elinkaaren aikaiseen energiankäyttöön liittyviin päästöihin (scope 3 -päästöt) suhteessa saatuihin tilauksiin.

"Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on aikamme merkittävin haaste. KONEella on tärkeä rooli kestävän kaupungistumisen edistämisessä, ja me uskomme, että vastuullinen liiketoiminta on edellytys pitkän aikavälin menestykselle. Ryhdymme nyt entistä vahvempiin toimenpiteisiin yhdessä asiakkaidemme, kumppaniemme ja toimittajiemme kanssa, ja näytämme koko alalle tietä kohti kestävämpää kaupunkikehitystä", toteaa KONEen toimitusjohtaja Henrik Ehrnrooth.

Saavuttaakseen omien toimintojensa päästöjä koskevan 50 prosentin vähennystavoitteen vuoteen 2030 mennessä KONE leikkaa ajoneuvokantansa ja toimitilojensa absoluuttisia päästöjä. Yritys jatkaa esimerkiksi hybridi- ja sähköajoneuvojen lisäämistä ajoneuvokantaansa sekä huoltokäyntien reittisuunnittelun optimointia. KONE sitoutuu myös nostamaan uusiutuvan sähkön osuuden toimipisteissään maailmanlaajuisesti 100 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden lisäksi KONEen toimintojen hiilineutraalius saavutetaan hyvittämällä jäljellä olevat päästöt vuoteen 2030 mennessä.

Suuri osa KONEen toimintaan liittyvistä päästöistä syntyy yrityksen omien toimintojen ulkopuolella arvoketjussa. Tuotteisiin liittyvän 40 prosentin päästövähennyksen saavuttamiseksi KONE vähentää tuotteiden elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta aiheutuvia ja materiaaleihin sitoutuneita päästöjä esimerkiksi parantamalla entisestään tuotteiden energiatehokkuutta ja materiaalien kiertotaloutta.

KONE tekee myös tiiviisti yhteistyötä toimittajiensa kanssa pienentääkseen toimintojen ja tuotannon hiilijalanjälkeä, lisätäkseen kestävien materiaalien osuutta ja rajoittaakseen ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä läpi koko toimitusketjun. Toimenpiteiden vaikutusten jatkuvan seurannan ja mittaamisen lisäksi KONE suorittaa vastuullisuusarviointeja toimittajiensa keskuudessa.

Yksi KONEen strategisista tavoitteista on jo pitkään ollut edelläkävijyys kestävässä kehityksessä. Aiemmin tänä vuonna KONE sai kolme tunnustusta erinomaisista ilmastotoimista ja toiminnan vastuullisuudesta. Yritys pääsi ainoana hissi- ja liukuporrasyhtiönä ilmastonmuutostoimia arvioivan CDP:n arvostetulle A-listalle sekä oli mukana saman organisaation CDP 2019 Supplier Engagement Leaderboard -listalla. Lisäksi KONE oli sijalla 32 Corporate Knightsin 2020 Global 100 Most Sustainable Corporations in the World -listauksessa.”

Älä jätä

 

Ikävä kysymys: ovatko intellektuellit kadonneet Suomesta? Ovatko nuo otukset vähentyneet kaikkialla?

 

Tiedän. Ehkä termi n vanhentunut tai saastunut. Sekä mairittelevat että päinvastaisen herätteen aiheuttamat sanat muuttuvat nopeasti. ”Porvari” tarkoitti kerran kaupunkilaista, sitten maakaupan vapautumisen jälkeen kauppiasta, sitten syystä tai toisesta varakasta henkilöä, sitten oikeistolaista jne.

 

”Jätkä” oli ikävä haukkumasana ja puhutteluna suora loukkaus. Nyt Rovaniemen rannassa on jätkän patsas ja Kekkonenkin väitti aikoinaan, ettei hän mikään herran ole vaan helvetin hyvä jätkä.

 

Katsoin hyvin tarkkaan televisiosta, että mikä vika tuolla naisella on. Vilkkaus toi mieleen eräät tunnetut häiriötilat. Ikää ei ollut paljon, mutta asianomainen on kuulemma tekniikan tohtori ja valmistumassa myös eläinlääketieteen lisensiaatiksi. Arveluni: nero.

 

Tuo termi saastu melkein sata vuotta sitten. Jotkut lukijat ymmärtävät sen toivottavasti samassa mielessä kuin ”Kulttuurihistorian” Egon Friedell aikoinaan. Friedell oli itse nero ja aikakauden johtava intellektuelli.

 

Tuo i-sana tarkoittaa kirjoittamanani henkilöä, joka on erittäin hyvä siirtymään uskottavasti alalta toiselle. Paraskaan jonkin alan auktoriteetti ei ole sellainen. Suomessa Donner, Haavikko ja E. Paasilinna olivat, Ruotsissa esimerkiksi Jan Myrdal. Perikuva oli George Orwell. Vanha perikuva oli Blaise Pascal, joka oli yhtä hyvä uskonelämään tunkeutujana, matemaatikkona ja kirjailijana. Voltaire oli tasaisen huono eli vain nokkela sangen monella alalla.

 

Kun nyt rupean lukemaan esseenä taitettua tekstiä lehdestä, jonka tiedän julkaisevan intellektuellien tekstejä, pääsen tyypillisesti viisi tai kymmenen riviä ennen kuin parahdan. ”Itseilmaisu tuli taiteeseen samaan aikaan kuin salapoliisitarina kirjallisuuteen…” Kirjoittaja ei siis tunne taidetta eikä kirjallisuutta, mutta julkaisee vain. Renessanssi on melkein täynnä hienoja maalattuja luonnekuvia ja 1600-luvulta voitaisiin aloittaa Rembrandtista. Salapoliisitarinoiden suurmestari oli Lucretius, ellei Homeros. ’Poliisia’ nykyisessä mielessä ei ollut olemassa ja sana ”polis” tarkoitti kaupunkia.

 

Paljastus: vielä minun nuoruudessani lahjakkuus oli huonoa käytöstä, josta rankaistiin. Sekä koululaitos että yliopisto saattoivat puheissa väittää muuta, mutta käytännössä lahjakkuuteen suhtauduttiin leppymättömän vihamielisesti. Sitä perua on vieläkin tavallinen omien saavutusten vähättely – sata kautta sata eli erinomaiset tiedot… varmaan kirjoitusvirhe tai muu erehdys.

 

Eräs kasvatustieteilijä sanoi luulleensa itseään erittäin huono-oppiseksi melkein siihen asti, kun huomasi tekevänsä väitöskirjaa. Mainio esimerkki i-sanan tarkoittamasta notkeasta asioiden yhdistelystä on vain televisiosta tuttu Saarikivi-merkkinen mieshenkilö, joka sanoi tänään, että Suomi on hyvin järjestäytynyt demokratia – ja sellaisena ehkä viimeinen katoavan lajin edustaja.

 

Mainitsemani henkilö näyttää olevan kielitieteilijä. Toivon ettei hän kirjoita viisauksistaan kirjaa, koska epäilen näiden ”äly hoi, älä jätä” -henkilöiden puutoksen olevan kuitenkin näkövirhe. Yleisö on tunnetusti lakannut lukemasta kirjoja, ja varsinkin ostamasta. Se ei johdu tietokonepeleistä. Se on minun sukupolveni kirjailijoiden, taiteilijoiden, intellektuellien ja vastaavien vika. Olisi uskallettava reippaasti myydä ajatuksiaan, jos sellaisia kerran on. Mahtoi se olla näky, kun Viipurissa koulun pihalla välitunnilla kaksi tätiä kyyristeli sitomassa suojattinsa kengännauhoja, yksi toisen ja toinen toisen jalan kimpussa. Huollettavasta tuli aikanaan yksi maan arvostetuimmista juristeista, ei kuitenkaan intellektuellia.

  

Naiset

Se on täysin tietoista, että siirryn näissä blogiteksteissä asiasta aivan toiseen yhtään varoittamatta. Ajatus on eräänlainen mini-sanomalehti. Ei sitäkään ihmetellä, että yhdellä sivulla puhutaan katutyömaasta, sitten virtsaavista koirista ja sen jälkeen Brexitistä.

Sanomalehtien suunnittelijat voisivat miettiä asiaa. Jotkut ihmiset pitävät yllättymisestä. Jotkut taas rakastavat sitä, että asiat ovat ”oikeilla paikoillaan”. Toiset harrastavat 800-sivuisia kirjoja. Toisille kaksi sivua on maksimi.

Tulostinhuijaus mietityttää. Printterini väriainesatsi maksaisi 360 euroa. Aika kiinnostava mustavalkoista printtaava HP Neverstop maksaisi 300 ja mukana tulevan väriaineen väitetään riittävän viiteen tuhanteen liuskaan. Uutta on väriainelieriö, josta voi lisätä matkan varrella. Tuo riittäisi minulle loppuiäkseni. ja hyvin harvinaiset väritulosteet voisi teettää kirkolla. Sehän kävi ilmi kauan sitten, että valokuvien tulostaminen kotona ei ole järkevää eikä tarpeellista.

Jos Gary Larsson jatkaisi vielä unohtumattomia pilapiirroksiaan, hän piirtäisi varmaan pahanilkisiä murmeleita huonontamassa Canonin tehtailla laitteita. Epäilen ettei yleisölle haluta myydä säällisellä hinnalla toimivia printtereitä eikä skannereita. Kun olin virkamies, epäilin että liisatut isot printterit menivät kuusi kertaa päivässä epäkuntoon vain siksi, että kiitettävän rivakasti paikalle ilmaantuvat huoltomiehet lisäisivät firman kassavirtaa laitoksemme kustannuksella.

Olen selvittänyt viimeksi kuluneiden 110 vuoden historian syvimmän salaisuuden. Se on naiset.

Populismi on mielestäni aate, joka jakaa ihmiset turmeltuneeseen eliittiin ja terveeseen kantaan. Kansan on saatava se, minkä se on ansainnut. Se on saatava vaikka väkisin. Ajatuksia eli perusteluja ei oikeastaan ole, tai ne ovat hyvin ohuita. Älyllisyys eli käytännössä intoa hillitsevät näkökohdat sivuutetaan.

Huolellinen lukeminen osoittaa, että Ateenan väitetty demokratia oli todellisuudessa raakaa populismia. Rooman keisarien hallinto Caesarista alkaen oli sitä samaa, ja lähes poikkeuksetta jokseenkin kyynisen harkittua. Kansaa ruokittiin kuin varpusia.

Todellinen muutos tapahtui 1917, kun populismi voitti Venäjällä. Mielestäni Leninin Marxin sanoista puhallettuihin pilvilinnoihin ei liittynyt ajatuksia. Iskulauseet olivat hyvin selviä: leipää, vapaus. Menetelmä oli häikäilemätön väkivalta. Myöhemmin sitten oppilaat, kuten Stalin ja Hitler rakensivat huimaavat väkivaltakoneistot ja loivat tarvittavat viholliskuvat tyhjästä.

Trumpilla ei ollut politiikkaa. Hän oli populisti. Mielenkiintoisesti en osaa kuvitella hänen asemaansa naista, en edes Hillary Clintonia, joka oli politikkona kyllä aika heikko esitys.

Se ei voi olla sattuma, että uudenlaista politiikkaa ovat vetäneet naiset. Golda Meir (Israel) oli ensimmäisiä. Thatcher oli mielestäni kaamea tyyppi, mutta populisti hän ei ollut. Oli sellaisia kuin Norjan Gro Harlem Brundtland ja nyt nähdäkseni hyvin laajaa luottamusta nauttiva Angela Merkel, jolla ei selvästikään ole erikoista tarvetta miellyttää ketään. Kirjoitin tämän huomattuani, että Sanna Marin ja pari muuta soveltavat tietoisesti tai vaistomaisesti poliitikkoina sellaista tunne-elämän eheyttä, jota pidettiin Elisabet Renin ja Riitta Uosukaisen harjoittamana jotenkin naiivina. Tai Tarja Halosen. Puolueissa ehkä arvataan jo, että Niinistön jälkeen seuraava presidentti tulee olemaan nainen ja vielä nuorehko…

Suttuinen

 

Elämänne on niin suttuista…

 

Olin suunnitellut hyvin kristillissiveellistä aamua. Toisin kuin joku muu, pidä erikoisesta tuosta melkein vaakasuorasta valosta, joka on vuoden ajalle tyypillinen.

 

Suttuiseksi meni. Edelleen tulostimen väriaineen vaihtaminen on tuskaa. Tosin olen käyttänyt yrityksiin nyt vasta tunnin. Huolellisesti talteen laittamani varapötkylät näyttäisivät olevan edelliseen tulostimeen. Ja edelleen värianesatsi maksaa enemmän kuin printteri.

 

Äidilläni oli palvelutaloon siirtyessä metrin korkuinen pino näitä blogijuttujani Hän harrastaa erikoisesti kirjoitusten kommentteja. Lähituttavapiirissäni ei ole ehkä ketään, joka tulostaisi parikymmentä liuskaa muina miehinä. Nuorin veljeni saa varmaan vielä syytteen kavalluksesta poistuttuaan nyt lopullisesti asianajotoimiston kirjoista. Hän näitä tulosti äidillemme, joka syvällisistä omantunnonsyistä ei suostu lukemaan kirjoitusta laitteilta. Hän – äiti – on keksinyt vedota siihenkin, että kun hän sai muinoin ihan mitalin 20 vuoden toiminnasta kirjakauppiaana. Siksi muka hän ei voi lukea tekstiä muuten kuin paperilta.

 

Minua huimaavat Valter Juvelius -kirjan (Stewart, Kadonneen arkin metsästys) selostus taiteilijanimellä Juva paremmin tunnetun Juveliuksen ponnistukset steganografian parissa. Olen itsekin sydämeltäni kabbalisti ja siis vakuuttunut siitä, että sanojen, sanavälien ja kirjainten taustalla on useita kerroksia muita merkityksiä. Alan harrastajista kuuluisin oli J.S. Bach, joka upotti nuotteihinsa lukumystiikkaa.

 

Yhtä itsepäisesti kuin äitini olen kieltäytynyt opettelemasta ohjelmointia, mutta osaisin kai kirjoittaa koodin, jonka puuttuessa Juvelius teki töitä monta vuotta. Jos tiedetään, mitä aloittaa, otetaan tekstin ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain, sitten lasketaan kaksi sanaa ja otetaan seuraavasta taas alkukirjain, sitten jätetään väliin neljäsanaa ja viidennestä – jne. Kun on päästy seitsemänteen, aloitetaan jälleen ykkösestä. Näin poimituista alkukirjaimista muodostuu muuhun tekstiin, siis esimerkiksi Hesekielin kirjaan, upotettu salaviesti, josta käy ilmi esimerkiksi Liiton arkin salainen sijaintipaikka.

 

Stewartin kirja, joka vaikuttaa ensi kuulemalta kahelilta, tuntuu muuten erinomaisen hyvältä ja erittäin mielenkiintoiselta. Palaan siihen.

 

Mutta tuo ”suttuinen” tuli mieleen käännöksenä Maksim Gorkin pikku kirjoituksesta Tshehovin muistoista. Gorki toistaa käyttämässäni englanninkielisessä tekstissä, että Tshehovin mielestä Venäjän perin olemus ja edessä oleva tuho johtuivat ihmiset suttuisesta elämästä – trivial. ”Häpeäisitte! Ei ihmisen pidä elää tuolla tavalla.” Sana ”joutavanpäiväinen” olisi liian kirjallinen ja ”turhanaikainen” epämääräinen. ”Pikkumainen” tarkoittaa pedanttista.

 

Mutta kyllä Gorki on aavistanut, vaikkei ole osannut kirjoittaa, että kysymyksessä on 1800-luvun kansantauti, joka on ranskaksi ”l’ennui” ja saksaksi ”Langweil”. Tiettävästi sanan toi yleiseen käyttöön Charles Baudelaire ja Sartre ymmärsi tapansa mukaan tämänkin väärin ja anasti omaan käyttöönsä sanaparin toisen puolikkaan ”la nausée”, inho.

 

Mutta kysymyksessä on kuolemansynniksi julistettu acedia, ”hengellinen laiskuus”, jonka Wikipedia kuvaa napakasti: “Acedia has been variously defined as a state of listlessness or torpor, of not caring or not being concerned with one's position or condition in the world.” Voimattomuus tai kyvyttömyys, välinpitämättömyys asemasta ja edellytyksistä maailmassa. 

 

Perintä ja ulosotto

 

Tutkiva journalismi on kehittynyt erittäin hienosti. Joskus turha ujous vaivaa.

 

Hiukan häpeän, etten pannut kymmenen vuotta sitten pystyyn pro bono -liikettä. Hienosteleva termi tarkoittaa maailmalla ilmaista lakimiesapua. Teimme sen pari kertaa ja luultavasti ällistytimme tuomioistuimen. Käsiimme tuli raskaasti vikaan mennyt ratkaisu, jossa oli kysymys esimerkiksi tietokoneohjelmien tai vastaavien alustojen kopioinnista, ja kirjoitimme kirjelmät. Tuomiot kaatuivat. Alalla oli selvää, suuryhtiöiden harjoittamaa saalistusta.

 

Köyhien kiusaaminen miellyttää eräitä. Se takaa myös mukavat ansiot. Maassa on 400 000 ihmistä, joilla on merkintöjä maksuhäiriöistä. Televisio otti esiin vanhentuneiden velkojen pyörittämisen käräjäoikeudessa ja ulosotossa ja teki sen suhteellisen asiantuntemattomasti.

 

Ongelma on sinänsä selvä: niin sanottu vanhentumisväite on velallisen tehtävä itse. Tuomioistuin ei saa ottaa tätä asiaa huomioon omasta aloitteestaan rullatessaan satoja ja tuhansia ratkaisuja, laajalti yksipuolisia tuomioita. Tähän on järkeenkäyvä syy. Tuomioistuin ei voi tietää, onko vanhentuminen katkaistu. Lakia on muutettu viime vuosina monta kertaa ja se on aika inhimillinen – mutta valmiiksi ahdinkoon ajautuneelle, pahimmassa tapauksessa sairaalle tai voimattomuuteen sortuneelle ihmiselle ylivoimainen ymmärtää.

 

Lisäksi moralistien tuomio on nopea: velat on maksettava! Tuo iskulause on tekopyhä ja lisäksi valheellinen. Tyypillisesti vaatimattomissa oloissa eläneen kuolinpesää ei aseteta konkurssiin, koska se maksaisi velkojille, ja käytännössä velat pyyhitään yli. Jotkut taas maksavat jopa vuosikymmeniä takausvastuita ja vähentävät sillä vaihtoehtojaan.

 

Panin kuvaksi perimiestoimiston. Kävin tuolla kauan sitten itkettämässä lakimiehiä, kun konttori sijaitsi sopivasti reittini varrella. Olin saanut perintäkirjeen, jossa Espoon kirjaston 10 euron myöhästymissakko oli muka kasvanut korkoa ja kuluja 80 euroksi. Perintätoimisto peräytyi heti, ja sen jälkeen siirryin herjaamaan kaupunkia. Leimasin kirjasakkojen myymisen perintätoimistolle laittomaksi ja ilmoitin kylmästi, että pari johtajaa saa odottaa ikävää postia. – Menettely muuttui kuin taikaiskusta.

 

Liian myöhään käsitin, että kymmenet tuhannet tarvitsisivat tuollaista apua, jonka järjestin itselleni pelkkää ilkeyttäni ja käyttäen perusammattitaitoani. Aikailin kohtalokkaasti, koska tiesin kokemuksesta, että apua hakemaan jaksavista osa on päästänyt asiansa täysin umpisolmuun, ja lisäksi joukossa on se sivullista aina yllättää määrä omituisia ihmisiä, jotka halusivat ”viimeinkin oikeutta” siitä, että heille oli myyty Elannossa selvästi vajaa tölkki leivinjauhetta vuonna 1948 niin että naapurin kissakin oli kauhistunut.

 

Järjestelmän voisi ehkä toteuttaa vertaisverkossa ja puhelinyhteyksin. Zoom tai Team tai vastaava olisi vielä parempi. Ilmaiseen työhön vapaaehtoisia, valmiiksi rikkaita hyväkuntoisia eläkeläisiä. Samalla voitaisiin laatia perusteltu lakiehdotus ja rakentaa erillinen verkkosivusto velkaantuneille kirjoittamalla mahdollisimman selvästi, mitä pitää tehdä ja miten. 

 

Saalistava perintä on suora tulonsiirto veronmaksajilta sosiaaliturvan kautta häikäilemättömille rikastujille, tuomioistuinten ja rakenteeltaan vanhentuneen lainsäädännön turvin.

Nuorisokoulusta

 

Kuvassa Smolna. Valtioneuvoston juhlahuoneisto Espalla sai haukkumanimensä siitä, että punaiset pitivät talossa päämajaa talvella 1918. Juuri samaan aikaan Lenin piti kortteeria Pietarissa säätyläisperheiden tyttärille tarkoitetun Smolnan tiloissa. Nimi on peräisin lähellä olevan luostarin nimestä ja tarkoittaa pikeä. Kaiketi kaupunkia hätäisesti Jänissaaren ja Nyenin erittäin epäedulliseen paikkaan rakennettaessa piki oli poikaa.

 

Muistan pureksineeni pikeä lapsena. Purukumia ei ollut vielä keksitty, Suomessa. Kirjoitan tällaisia, koska muistan maun. 

 

Sekä kadettikulu että paasikoulu (kerran se kaikkein hienoin, mm. Venäjällä) viittaavat nuorisoon. ”Kadetti” on ”nuorempi”. Helsingin Rautatienkadun kulmassa oleva Elukkamuseo (Luonnontieteellinen museo), entinen Venäläinen poikakoulu, oli neljä vuotta kadettikouluna, ja sen katolla korkeimmalla olevaa puoliavointa koppia käytettiin putkana. Olen joskus lukenut muistelman, jossa kerrotaan, millaista siellä oli palautua humalasta krapulaan vienoisessa viimassa.

 

Rakennuksen takana, etenkin Temppeliaukiolla, joka on tätä nykyä pyhitetty hartaudelle ja turisteille, majailivat mäkipeurat. Nimitys oli kiertoilmaus ja tarkoitti maksullisia naisia, tässä tapauksessa huokeita. 

 

Koulusta johtuu mieleeni blogin kommentti, joka oli mielestäni tarpeellinen mutta epätäydellinen. Uskottavan muun lähteen mukaan sangen useissa yliopistoaineissa menestyminen pääsykokeissa ei korreloi opintomenestyksen kanssa, eikä opintomenestys ammatillisen menestyksen kanssa. Viimeksi mainittua ei tietenkään oikeastaan voi mitata.

 

Lisäksi professorit pitäisi poistaa tältäkin listalta. Omien, vain runsaat sata vuotta ja kolme tiedekuntaa käsittävien havaintojeni mukaan myöhemmät professorit ovat usein olleet tolkuttoman hyvin ja opiskelijoina. Tunnen henkilökohtaisesti neljä ”opiskeluneroa”, mutta yleisesti osataan mainita vain muulle alalle päätyneet – Risto Ryti oli kaikki hämmästyttänyt opiskelija, joka vielä auskultoidessaankin mykisti ukkotuomarinsa osaamisellaan.

 

Kaikkien aikojen paras kadettikoulun opiskelija, joka sai täydet pisteet aina ja kaikesta ja lisäksi esimiesten ja opiskelutovereiden suosion, kompastui portaissa, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Tämä oli joskus 30-luvulla. Sotakorkeakoulussa kai kaikkien aikojen välkky oli Paavo Talvela, joka ei jättänyt ketään epätietoiseksi tästäkään tosiasiasta.

 

Sotasankari Lagus kuului yhteen maan merkittävimmistä kulttuurisuvuista (jonka muuan haara otti nimen Hirvensalo), ja hänen isoisänsäkin oli yliopiston rehtori ja ansioistaan aateloitu valtioneuvos.

 

En viitsi sanoa nimiä, mutta sodassa monipuolisen vaikeissa tilanteissa kunnostautuneissa kenraaleissa oli useita sellaisia, jotka eivät olisi päässeet korpraaleiksi, jos ”palikkatesti” tai muu vippaskeino ns. älykkyyden selvittämiseksi olisi ollut heidän aikanaan käytössä.

 

Suomi 1900-luvulla… Sanoisin että Kekkonen. Kuten lukija tietää, en ole Kekkosen ihailija, vaan valmis uskomaan hänestä kaikkea ikävää. Mutta jos kerran puhun älykkyydeksi kutsutusta lahjakkuudesta, kyllä hän oli samaa luokkaa sensaatio kuin Paasikivi. Edellisellä vuosisadalla valinta on selvä: Lönnrot. Hänellä henkeä salpaavan monipuolisuuden kokosi valtava sosiaalinen pelisilmä. Suurmieheksi korotettunakaan hänellä ei juuri ollut panettelijoita ja vasta superlahjakas E.N. Setälä otti asiakseen skamfiilata suurmiestä välillä ja kuin ohimennen.

Talot huokuvat

 

 

Sunnuntaiaamut ovat yhtä juhlaa. BBC:n luonto-ohjelmissa on siirrytty vaivihkaa drooneihin eli helikopterikameroihin. Tulos on arvattava: emme tienneet paljon edes silmään erottuvasta eli makroskooppisesta ympäristöstämme. Nyt meille esitetään käytännössä ilmaiseksi ihmeitä, jotka nähtyään ei voi pitää kiinni luuloistaan. Esimerkiksi puiden latvojen seasta kuvattuna metsä hahmottuu aivan uudella tavalla. Puhumatta viidakosta, vuoristosta, vesijätöistä, koleikoista.

 

Pikkuisten hyppiäisten maailmaan tunkeuduttiin jo Attenboroughin johdolla luullakseni käyttäen sotilasteknologian ja lääketieteellisten tutkimuslaitteiden ihmeitä, kuten taipuisien sondien tallentamaa kuvaa. Pelkän mielikuvituksen – joka on etevä tutkimusväline – jää suurin osa biosfääristä eli mikroskooppinen maailma.

 

Toistan mihinkään perustumattoman arvaukseni, että olemme siirtyneet virusten ja mikrobien aiheuttaman joukkotuhon aikakauteen. Syyksi luulen tasapainon järkkymistä: monimuotoisuuden ja ilmaston tasapaino olikin todella herkkä. Musta surma oli luuloni mukaan ensimmäinen merkki pikku jääkaudeksi nimitetystä ilmaston jäähtymisestä. Siihen reagoivat ensimmäisinä kirput ja murmelit.

 

Kun kommentoidaan, että koronan kukistamiseen menee pari vuotta, en vastaa ääneen, että perässä tulee kai paljon pahempaa. Pari tuhatta vuotta? Tasainen muutos on katkennut milloin suureen happikatastrofiin, milloin Jukatanin suureen meteoriittiin, siis siihen, josta tuli hirmuliskojen tuho.

 

Luonto eli biosfäärin ei missään tapauksessa ole oikeudenmukainen, ei tasapuolinen eikä järkevä.

 

Pyhäaamun herkku, ”Talot huokuvat historiaa” (”Det sitter i väggarna”), on täsälleen oman makuni mukaan. Ohjelmaa ei ole tehty kalliisti, ja ammatillinen taso on oikea. Christopher O’Regan ja Erika Åberg ovat yhtä paljon hyvin valittuja näyttelijöitä kuin historian ja restauroinnin ammattilaisia.

 

Ohjelmassa kierretään taloja, tänään Tukholman seudulla olevaa Norr Enbytä, joka on 1600-luvulta ja säilynyt kotiseutumuseona nykyisille viitseliäille omistajille. Vetäjät neuvovat ja tekevät edellä kunnostustöitä, ja tämä ruotsalaisittainkin kovin fiini Christopher kalastaa arkistoista käsillä olevaa rakennusta koskevat asiakirjat, tällä kertaa perukirjasta löytyvää sänkyä myöten.

 

Tuloksena on pitkä kaari ihmiskohtaloita ja siinä sivussa sopivasti annosteltua historiaa ja kulttuurihistoriaa. Meillä Suomessa ollaan vielä siinä vaiheessa, että kokenut asiantuntija, joka juuri koskaan ei osaa esiintyä kameralle eikä puhua käsitettävästi, pannaan pöyhistelemään niin että itse asia jää epäselväksi. Ruotsalaiset ovat käsittäneet, että heidän sarjassaan pääosassa ovat talot, eivät ihmiset.

 

Sopiva vire syntyy ajatuksesta, että tiloilla on oma poetiikkansa eli taikansa, ja tärkeämpiä talot ovat kuin ihmiset.

 

Luullakseni tuota ohjelmaa ei voisi tehdä missään muualla kuin Ruotsissa. Arkistot ovat niin hyvin tallessa ja niin rahoista rähisemättä järjestettyjä, että vanhoistakin asioista löytyvät tiedot, todella todella sata vuotta sitten särkynyttä lypsykiulua myöten. Ja pohjaajat ovat saaneet talojen asukkaat käyttäytymään ja puhuvaan luontevasti, mikä ei ole mikään vähäinen taito. Tack för i dag!

Erehdy sinäkin

 

Ajattelin kirjoittaa tänään viisaasti, mutta kirjoitankin tyhmästi. Sattuneesta syystä edellinen on paljon raskaampi ja siis väsyttävämpi vaihtoehto kuin jälkimmäinen. Se sattunut syy olen minä. – Kuvassa käsitys koronamaskista.

 

Jäin siis kertaamaan pitempään kuin oli tarkoitus Wikipedian listaa kognitiivisen vinoumanmuodoista. Jokseenkin jokainen kohta kiinnostaa mutta johtaa ajatuksellisiin syövereihin. Olin päättänyt olla kommentoimatta tämän blogin kommentteja, joissa erään tämänhetkisen Yhdysvaltain presidentin kautta kuvaillaan etenkin median taukoamattomaksi ryöpyksi. Samalla jätetään mainitsematta, ettei tuo henkilö ole vaikuttanut varsinaisesti toimivia ratkaisuja hakevaksi.

 

Toimivasta ratkaisusta käytän lakimiesten, etenkin asianajajien nyrkkisääntöä. Ratkaisu on ihanteellinen, jos molemmat riidan osapuolet poistuvat paikalta täsmälleen yhtä kiukkuisina allekirjoitettuaan paperit. – Varokaa voittajia!

 

Sain käsiini harvinaisen kirjan Pekka Herlinistä ja innostuin tosissani. Vaikka asianomainen kuulemma heitti mielellään, että päälle kovaa ja tyhmästi kuin ratsuväki, monen työtoverin kirjassa kertoman mukaan totuus oli toinen. Pelkästään väite, ettei pienehkö suomalaisyhtiö voi kansainvälistyä, ei muuttanut mieltä. Sen sijaan pantiin talteen liiketoiminnasta kertynyt ylimäärä ja ostettiin vihollinen eli hankittiin rahalla se firma, joka oli havaittu todelliseksi esteeksi. Sellaisia olivat aikoinaan esimerkiksi Asea ja Euroopan Westinghouse. Sitä ennen epäilijät olivat saaneet puhua suunsa puhtaaksi. Ja joskus epäilyt voittivat. Joko Sun Tzu tai Mao Zedong sanoi: kun vihollinen hyökkää, pakene. Kun vihollinen pakenee, hyökkää. Kun vihollinen siirtelee joukkoja, tiedustele (siis: vakoile).

 

Häpeäkseni seuraan innostuneesti Anders Tegnellin tuhoa. Ruotsalaisten nokkiminen on hyvin miellyttävää, varsinkin koska he oikeasti ovat monessa asiassa parempia kuin me.

 

Korona-asiassa tapahtui varhain jotain sellaista, mitä Ruotsin järjestelmä ei kestänyt. Kansanterveyslaitoksen valtionepidemiologin virkatehtävät näyttävät väärin määritellyiltä. Etenkin vakavissa lääketieteellisissä ongelmissa ”second opinion” on hyvä käytäntö. Sitä vastoin tieteessä laajasti käytetty vertaisarviointi (peer review) on ongelmallinen myös tieteessä ja mahdoton kovien ratkaisujen äärellä.

 

Ruotsalaisten erehdys on ymmärrettävä. Heilläkään ei ole ”valtionpandemiologia”. Sellaista ei pidä kenelläkään olla. Kun kysymys on, kenet tapetaan ja mitä suljetaan, ratkaisu on poliittinen. Jossain vaiheessa hengissä olevat alkavat keskustella ylireagoinnista covid-pandemian yhteydessä. Tehtiin liikaa taloudellista ja sosiaalista tuhoa.

 

Ihan hyvien Suomi 100 vuotta -historioiden sijasta tai ainakin ohella pitäisi tehdä tutkimus ja julkaista tiedot kymmenestä tai sadasta kohtalokkaimmasta virheestä, jotka täällä on tehty isolla porukalla. Väitetään että ainakin eräissä asioissa virheitä voi oppia varomaan jatkossa. Pioneerikomppaniassa syntyy ennen pitkää vapaus, että tupakanpoltto ruutia käsitellessä ei ole hyvä ajatus.

 

Kansalaissodan sivuuttaen voisi aloittaa valtiollisen vakoilun huonoudesta. Kesällä ja syksyllä 1918 täällä ei juuri kukaan arvannut, että Saksan käy kohta erittäin huonosti suuressa sodassa. Marraskuussa 1939 ei käsitetty, että itäisiin erämaihin oli vaivihkaa ilmestynyt maanteitä, jotka johtivat muun muassa Ouluun. Sekin olisi ollut tärkeämpi asia kuin Stalinin puheet tai Molotovin vakuutukset.

 

 

 

 

 

Hiirenloukku

 

Myyntiin pannussa asunnossa, joka on erillistalo, oli hiirenloukku komeasti keittiön lattialla. Ei tullut kauppoja.

 

Harrastimme mekin äitini kanssa suurriistan metsästystä Westendissä vuosia sitten. Minulla oli alkuasukaskantajan tehtävä, vaikka en olekaan sikäläisiä. Mietin safarillani, että olikohan tämä nyt Maalaishiiri vai Kaupunkilaishiiri. Kaupunkihan se Espoo kuuluu olevan.

 

Kommentoija mainitsi David Robsonin kirjan Älykkyysloukku. Katselin sen tiedot, ja hyvältä tuntuu. Hiukan leveämmässä mittakaavassa samaa asiaa ovat esitelleet Kahneman ja Gladwell, joita olen suositellut tässä aikaisemmin. Viitseliäälle lukijalle, jollaiset ovat usein nuorta väkeä, olen neuvonut Wikipedian artikkelin ”cognitive bias”. Olen valmistanut siitä pdf:n avaamalla ja sitten liimaamalla lukemattomat linkit.

 

Kieli on vain jossain määrin tekotieteellistä eli siitä saa hyvin selvän. ”Kognitio” on olemassa olevan tiedon käyttämisen ja uuden tiedon luomisen menetelmien yhteisnimitys ja ”bias” on harha eli sortuma eli eksymä.

 

Kokkonaisuudesta muodostuu inhimillisen hullutuksen suppea yhteenveto. Jos, lukija, et myönnä noin viidennestä tai neljännestä näistä harhoista tutuiksi, voisit kenties vaipua syviin ajatuksiin, ainakin joksikin aikaa.

 

Etenkin amerikkalaiset ovat tunnetuista syistä hurmaantuneet ÄO:n käsitteeseen (IQ eli älykkyysosamäärä). Lähtökohta oli kiivas. Piti saada upseeriksi koulutettavia I maailmansodan rintamalla. Tummaihoiset ja vastaavat oli tietenkin poistettu valikoitavista valmiiksi.

 

Tiedämme hyvin, että koko älykkyyden käsite on hyvinkin kyseenalainen ja monet meistä osaavat hyvin, paikkansa pitäviä vitsejä asiasta. Einstein oli tunnetusti tyhmänsorttinen mies, ja vielä huono laskemaan. Richard Feynman meni piruuttaan kutsuntoihin vapauduttuaan atomipommihommasta Los Alamosissa. Päivystävä psykiatri arvioi hänet vajaamieliseksi. Feynman palasi hoitamaan professuuria Princetonin yliopistoon ja kirjoittamaan sitä alan oppikirjaansa, jota arvostetaan edelleen, vaikka se alkaa olla vanha. Googlaa Feynman Physics Online niin saat verkkoversiot, jos siis haluat palauttaa asioita mieleesi tai sitten oppia.

 

”Älykkyysloukun” yksi pointti on, että hyvin älykkäät ihmiset (mitä se tarkoittaneekin), ovat usein harvinaisen helppoja höpsäyttää. Siltä varalta, että joku ei todellakaan olisi kuullut kaskua, niin kun pian professoriksi kohonnut J.W. Chydenius rupesi istumaan käräjiä, velkomusjutun vastaaja oli sanut, että totta joka sana, mutta kun ei ole rahaa. Chydenius oli miettinyt tuntikausia ääneen lähtien lauseesta ”impossibilium nulla est obligatio” (Digesta 50, 17, 185) eli mahdotonta suoritusta ei voi tuomita. Lautakunta lähetti hänet takaisin kotitanhuvilleen ja hovioikeudelle pyynnön määrätä auskultantiksi seuraavalla kerralla joku täysijärkinen. 

 

Mitä politiikkaan tulee, saksalaiset tutkivat mahdollisimman tarkoin tuhoamisleiriensä miehet ja hanttimiehet ja päätyivät tulokseen, joka on painava. Nämä kaasukammio- ja krematoriohenkilöt olivat tyystin tavallisia, normaaleja ja tasapainoisia ihmisiä, joiden älykkyydessäkään ei ollut huomauttamista.

 

Johtopäätös: järjestelmällä ja sitä määrittävillä säännöillä on merkitystä.

Väite

 

Viehättävästi joissakin erittäin korkean tason tapaamisissa nimetään kaksi ihmistä ajamaan sellaista ajatusta, jota he eivät kannata.

 

Kuvauksia löytää nopeasti. Aiheena voi olla teoreettinen fysiikka tai jopa matematiikka. Teema voi olla jotenkin eksoottinen, esimerkiksi valon nopeuden ylittäminen.

 

Puhe ei ole amerikkalaisten koulujen väittelyharjoituksista. Ei sillä, mielestäni sellaisia saisi harrastaa laajemmin Suomessakin.

 

Nyt blogin kommenteissa pyörivät asiat, joissa väitteet eivät voi johtaa tuloksiin.

 

Väitän nimittäin itse, että ihmisillä on oikeassa olemisen tarve, jonka taustalla on toisen ihmisen nujertamisen tarve, jonka pohjalla on viime kädessä oman kuoleman pelko.

 

Silmiini sattui video, jossa evankelista julistaa hyvin vakuuttavasti, että D. Trump on Jumala, tai ainakin Jumalan Valittu, ja sen päälle puhuu kielillä ja kääntää silmänsä nurin.

 

Olettaisin ettei tuollainen ihminen, joita taitaa olla paljon, muuta mieltään ihan vähällä. Stalin oli neljä tuntia aivan pelit seis ja kaksi viikkoa pelokas kansanvapisija. Hänhän oli kirjallisesti käskenyt parhaan vakoilijansa suksia v-uun muutamia tunteja ennen Saksan hyökkäystä kesäkuussa 1941. Peruste oli se, että hän, Stalin, tiesi, että saksalaisten sotajoukkojen kerääminen rajoille, kirjalliset ryhmitys- ja keskityssuunnitelmat ja kaikki muu oli vain kapitalistien eli lähinnä Englannin harjoittamaa harhautusta.

 

Väittelyissä sana ”retoriikka” on saanut oudon merkityksen. Hyvin usein sanalla tarkoitetaan kieroja keinoja, joilla väärän saa tuntumaan oikealta. Sana tarkoitti pari tuhatta vuotta puhetaitoa, joka tarkoitti kykyä todistella esittämänsä väitteet vakuuttavasti.

 

Olen usein nähnyt tämän itse. Henkeen ja vereen väitteitään yrityskaupasta esittänyt lakimies lukee korkeimman oikeuden päätöksen ja huomaa hävinneensä 5 – 0. ”Minä olin sitten väärässä”, lakimies sanoi, vilpittömästi. Itse en ole noin rehellinen. Pari kertaa korkein on ratkaissut asian toisin kuin minä yhtenä jäsenenä hovissa. Olen sanonut (esittelijälle), että voihan sen noinkin ajatella.

 

Väittelemisen aihe kannattaa miettiä. Aiheesta ”kokoomus valehtelee”, ”perussuomalaiset ovat aina väärässä” tai ”kepu pettää aina” ei kannata keskustella. Myöskään ei siitä, onko Jumala olemassa – ainakin eräiden uskontojen mukaan sitä ei voi tietää. 

 

Ajattelemista voi harjoitella ja siinä voi edistyä. Voi myös koota nyrkkisääntöjä. ”Jokainen järkevä ihminen käsittää” ja ”on itsestään selvää että” ovat tapoja aloittaa perätön väite.

 

Pitkän urani aikana tuomioistuimessa ja tieteen reunamilla (etenkin patenttioikeudessa jouduin selvittelemään niin hyvin kuin osasin eräitä tieteellisiä tai teknisiä kysymyksiä) olen oppinut kunnioittamaan ja tarkkaamaan eräitä asenteita. Hienoja lauseita ovat mielestäni: ”En tiedä” ja ”tätä en ymmärrä”. – Kuulin ne useita kertoja taidoiltaan parhaiksi arvioimieni lakimiesten suusta. Suljettujen ovien takana, siis.

Peruste

 

Uutisissa näyttää olevan aihetta parin oikeudellisen käsitteen selvittämiseen.

 

USA:ssa muuan presidentti väittää vaalitulosta virheelliseksi ja toiset sanovat, ettei ole esitetty todisteita. Englannin sana ”evidence” ei ole kovin selvä. Suomennoksena ”todiste” ja ”peruste” eivät ole samoja asioita. ”Näyttö” saattaa tarkoittaa molempia.

 

Vaalien tulos voi olla virheellinen, ja näin voisi olla, jos äänet on laskettu väärin. Ääniä on jäänyt laskematta tai niitä on laskettu kahteen tai useaan kertaan. On mahdollista, että myöhästyneitä postiääniä on otettu huomioon. On mahdollista että äänilippuja on hylätty tai hyväksytty tulkinnanvaraisesti. Ykkönen on luettu seiskaksi tai kahdeksikko kolmoseksi. Meillä äänilippu hylätään, jos siinä ei ole vaalivirkailijan lyömää leimaa; jos olisi toisin, vilppi olisi kovin helppoa.

 

Olin kuin olinkin aikojen aluksi avustajana vaalipaikalla, joka taisi olla entinen kansakouluni. Toimitsijoina oli siihen tehtävään valittuja eri puolueiden edustajia. Jokainen toimitsija sai katsella mitä tahansa lippua, mutta periaatteessa kukin laski oman nivaskansa.

 

Eräässä vaalilipussa luki ”Herra teitä kaikkia siunatkoon”. Lippu hylättiin, koska lain mukaan vaalilippuun on kirjoitettava ehdokkaan numero, ja tämä ei ollut numero. ”Punainen viiva” on muuten romaanin nimi ajalta, jolloin äänestäjien kynäntaitoihin ei ollut luottamista. Äänestäjän oli vedettävä käsillä olleella punakynällä viiva ison lomakkeen ruutuun, johon oli painettu ehdokkaan nimi. Avustaja ja vain avustaja sai tulla äänestäjän avuksi särmin taakse. Jos lukutaitokin teki tiukkaa, avustaja sai auttaa löytämään oikean ruudun. Mutta siinä oli taikaa, että äänestäjä veti sen punaisen viivan itse.

 

Nyt toistellut ”kaikki äänet on laskettava” ja ”virheelliset äänet on hylättävä” tarkoittavat, että on toimittava lain mukaan. Tietysti on.

 

Jos esitetään väite: äänet on laskettu väärin, tämä ei voi johtaa automaattisesti uuteen laskentaan. Jos esitetään väite: äänestyspäivän jälkeen tulleet postiäänet on hylättävä, tämä on perusteltu vaatimus, joka on käsiteltävä. Vastaus löytyy laista. Lehdissä vilahtanut ajatus, että korkein oikeus voisi ottaa tuon kannan näissä vaaleissa, ei ole uskottava. Tiettävästi Pennsylvanian laki määrää, että viimeistään äänestyspäivänä postissa leimatut vaaliliput kelpaavat. Korkein oikeus ei ehkä edes voi muuttaa tätä tulkintaa meneillään olevien vaalien osalta. Se olisi oikeudenmenetyksiä aiheuttavaa taannehtivaa lainkäyttöä menettelyä koskevassa asiassa.

 

Vertauksena – ajatelkaapa että jalkapallon paitsiosääntöjä muutettaisiin takautuvasti ja jo pelatut ottelut julistettaisiin mitättömiksi. Tai vaikkapa kuulantyönnön Suomen ennätys, joka on vuodelta 1979, kumottaisiin esimerkiksi jollain lääketieteellisellä perusteella.

 

Tässä ei yritetä tulkita USA:n lakia. Mutta oikeudenkäynnissä asianosaisen on vedottava tosiseikkoihin, joiden toteutuessa hänen vaatimuksensa on hyväksyttävä. Eilen pyydettiin väliaikaiskieltoa, koska osavaltion laki ei takaa postiäänille samaa valvontaa ja varmistusta kuin paikalla annetuille.

 

Vaikuttaa siltä, että tuossa ovat asialla huonommat juristit. Puuttuu väite, että postiääniä otettaisiin huomioon tai jätettäisiin huomiotta lainvastaisesti.

Mummun päätä seinään

Kuva: Anitta S. 

 

Kirjoituksen kuvassa esiintyvä henkilö tuntuu muistavan noin 50 vuotta sitten kuollutta, 1800-luvun puolella syntynyttä Viljo-setää, joka joskus harvoin haki liinavaatekaapista patenttikorkilla varustetun pullon, jonka etikettiin oli kirjoitettu vanhan miehen horjahtelevalla käsialalla ”Väkiviinaa 38 %”. 

 

Pojat olivat kuulemma kohotelleet laseja suoriuduttuaan lopulta väitöskirjaan johtaneista tutkimuksista ja tenteistä Heidelbergissa ja Leipzigissa vuonna 1925. Perinne edellytti kiljahtamaan huurteiselle: ”Hei hulinaa, ja mummun päätä seinään!”

 

Lieneekö tarpeenkaan täsmentää, että herroista tuli ennen pitkää lasarettilääkäreitä, kaikenlaisia kirurgeja ja sotasairaaloiden ylilääkäreitä. 

 

Ja kun heitettiin tittelit pois, asianomainen ojensi minulle hoidetun ja viulunsoitolla ylläpidetyn käteensä sanoen: ”Sinä saat sanoa minua sedäksi.” Mieleeni tuli, että sanaan ”kirurgi” sisältyi vanhassa kreikassa ”kheir”, käsi. Siis käsityöläinen. Olen kuullut asiaan viitattavan edelleen, joskus sävytyksin, että toisilla on tarkka käsi ja toisilla ei.

 

Muistot tulivat ja kuvat kulkivat kun kuulin, että eräät työikäiset henkilöt, jotka eivät halua nimeään julki tässä yhteydessä, olivat ampuneet etevästi pistoolilla kääntyviin tauluihin. Kävi vähän kateeksi. Mutta täytyisi olla tarkka käsi. Ja hankkia itsensä liikkeelle, mikä ei ole tässä vaiheessa yhtään ajankohtaista.

 

Olin juuri tutkimassa lähteitä, joissa kerrotaan vielä vanhemmista asioista. Eli kun Jumala keksittiin tai – miten vain haluatte – keksi tehdä itsensä tiettäväksi.

 

Ystäväni Harald Haarmann esittää kovin rajuja ajatuksia kirjassaan, joka koskee muinaiskulttuurien elämää, kulttuuria, tiedettä ja ajattelua – Advancement in Ancient Civilizations (978-1-4766-7989-1). Waltarin ”Sinuhen” faarao Ekhnaton (Akhenaten eli Amenhotep IV) mahdollisesti keksi yksijumalaisuuden noin vuonna 1351 ennen ajanlaskumme alkua.

 

Tämä on sama heppuli, jonka kaikkein korkein rouva vaimo koristaa museota Berliinissä. Nefertitin pää on veistoksenakin häkellyttävä, koska se on ollut nämä vuosituhannet malli naisen kauneudesta. 

 

Pariskunnan hankkeesta löytää perustiedot hakusanalla ”Amarna”. Pääkaupunkia ja temppeliä on kaiveltu esiin satakunta vuotta. Historian ironiaa on, että kun poika Tutankhamon kuoli nuorella iällä, seuraaja Horemheb oli sitä mieltä, ettei tässä mitään uusia jumalia eikä pääkaupunkeja tarvita, ja antoi repiä kaiken maan tasalle. Ja juuri siksi paikat säilyivät kaivauskunnossa, kun nuoremmat ja tuoreemmat viilasi lopulta näkymättömiin erämaan hiekkainen tuuli.

 

Näyttää todella siltä kuin Harald sanoo. Amarnan temppeli, jossa tosin ei ollut kattoa, koska sellaista ei tuossa ilmastossa tarvittu, on kautta aikojen suurin historian tuntema rakennus. Pituutta oli 1,6 kilometriä ja leveyttä 130 – 200 metriä. Tutkijoina ovat Egyptin asianomaisen ministeriön lisäksi Cambridge ja Penn State -yliopisto. Massaksi murskattujen esineiden tunnistamisessa käytettiin ensimmäistä kertaa valokuvia ja tietokoneohjelmia – miten kymmenet tuhannen sirpaleet sopivat toisiinsa?

 

Ja sitä voi arvailla, keksivätkö Mooses ja muut erikoislaatuisen ajatuksensa yhdestä jumalasta täältä. Egyptin vankeutta ja korpivaellusta ei ole löydetty historiasta. Mutta aika pian näiden egyptiläisten jälkeen pronssikausi pimeni tuntemattomasta syystä. Ja sitten ennen oli luultavasti käyty Troijan (Wilusa eli Ilium) sota.

 

 

Liikemies

 

Liikemies ei ole hyvä poliitikko. Politiikka on siis eri ammatti. Trumpin kätketty viesti oli: pelastan teidät politiikalta.

 

Suoraan vertaamatta tämä oli muun muassa Leninin ja Hitlerin viesti: pois turha suunpieksäntä (hallintoelimet) ja tilalle selvä tiede (Lenin) tai vieläkin selvempi veren ääni (Hitler). Leninin viesti oli historiallinen välttämättömyys. Epäselväksi jäi, miksi on tehtävä vallankumous ja maailmanvallankumous, kun se tapahtuu historian pakosta joka tapauksessa, vaikkei mitään tekisikään.

 

 Suomessa ensimmäinen erä tätä ajattelua nousi 1919. Kaikki ongelmat johtuivat venäläisyydestä, eikä sillä ollut merkitystä, olivatko venäläiset punaisia vai valkoisia vai kerrassaan mustia.

 

Jotkut nykyiset kirjoittajat kysyvät suoraan, kenelle yletön isänmaallisuus on edullista. Samaan yhteyteen voisi vetää äärimmäisen hurskauden. Meillä äärimmäinen puhdasoppineisuus sattui kuinka ollakaan yhteen kireän kuningasvallan eli absolutismin kanssa.

 

D. Trump toteutti yllättäen lupauksensa tehdä Amerikasta taas suuri. Iskulause oli vähän yllättävä ja samaa paria V. Putinin omassa maassaan harjoittaman politiikan kanssa. Suuruutta ilman riittäviä rahkeita eli siis aineellisia ja rakenteellisia edellytyksiä.

 

Tänä päivänä Bideniä kiitellään yleisesti ja Trump on kääpiöitymässä. Mutta Trumpin ansioksi jää, että populismi eli asiaperusteisiin tukeutumaton kiihotus sai kolauksen, ja sijaan näyttää tulevan ”normaali”, johon ei väitetty olevan paluuta.

 

Puhun omaan pussiini. Vaakunalauseeni on ”vähän sinne päin”, koska arvioni korkeista päämääristä ja loistavista periaatteista ovat jokseenkin kielteisiä. Se on vähän suvussa. Kun kysyin isosiältäni, miksi hän ei kauppamiehenä ymmärtänyt salakuljettaa pirtua kieltolain aikana eikä ruveta kunnon mustanpörssin kauppiaaksi säännöstelyn oloissa, hän vastasi:” Kun minä olen oikeastaan nappikauppias.” 

 

Se oli mielestäni hienosti sanottu, ja totta. Ei siitä kauppaimperiumista, josta itse katosin kaksissakymmenissä, muuten ole jäljellä mitään, paitsi joukko kelvollisia tämän tasavallan kansalaisia.

 

Suomessa muun muassa Sipilä ja Berner osoittivat havainnollisesti, että luja kokemus liiketoiminnasta ei edistä politiikkaa. 

 

”Lehmänkauppa” kuvaa politiikkaa oikein hyvin. Kärsivällisyys on tärkeämpi piirre kuin viisaus, ja onneensa tukeutuva voisi suoraan siirtyä junapeluriksi tai rakentelemaan pyramidihuijauksia.

 

Väinö Linna ehkä lainasi ojittamisen Runebergin Saarijärven Paavolta. Jussilta ja Paavolta on onneksi otettu kuokka pois.

 

Yhteisten asioiden hoidossa ja maastossa kannatan rämettymistä. Mistähän saisi sammalen siemeniä metsäojiin? Siis itiöitä, meinaan.