Tapa talonpoika

Otsikko on Arvo Saloon liitetty, demarien piikkiin mennyt vaalikampanjan mielialan kohottamiseen tarkoitettu lause, tapa talonpoika päivässä. Ajatus oli supistaa maataloustukea ja ilmeisesti korottaa vastaavasti teollisuuden palkkoja.

Lauseen on sanottu vaikuttaneen vakavasti puolueen vaalimenestykseen ja erittäin vahvasti pientalonpoikien eli vennamolaisten valtavaan menestykseen.

Tuohon aikaan käytettiin nimitystä ”huuli”. Mutta monet talonpojat eivät lainkaan ymmärtäneet sellaisia huulia.

Muutaman päivän takaisessa kommentissa sarkasmista puhutaan ironiasta. Kommentoija on siis eri mieltä kuin sanakirjat. En inttäisi määritelmistä, mutta kommentoijan kaltaisia on paljon. He eivät tiedä, milloin pahoittavat toisen mielen eivätkä, milloin on tulossa turpaan.

Toinen syy on piilevien hermostollisten vikojen yleisyys. Autismin alueella jopa taudinmäärityksissä mainitaan kyvyttömyys ymmärtää ironiaa. Poika pyytää päästä tytön asunnolle ja siis sänkyyn. Tyttö sanoo että älä unta näe. Poika sanoo: en minä tarkoita nukkumista. Jos poika on vakavissaan, hän ei ymmärrä kielikuvaa, joka tarkoittaa, ettei pidä uneksia mahdottomia.

Sarkasmia ei tarvitsekaan ymmärtää hyväksymällä. Kuuluisa kirjailija julisti 1918 punakaartin naisista, että nämä ovat naarassusia, jotka on tapettava penikoineen. Lause ei ole hauska.

Olettehan huomanneet, että avustajat selittävät kerran toisensa jälkeen Donald Trumpin loukkaavia lauseita sarkasmeiksi?

Kahvinjuojan sarkasmi on: ”Vieraanvarainen emäntä, kun ei ole vettä säästänyt.” Emännälle itselleen esitettynä repliikki tuskin kohottaa tunnelmaa.

Eräs työtoveri järjesti itselleen vaikeuksia kajauttamalla työpaikanruokalan pitäjälle tarjotinta palauttaessaan, ett nälkä ei lähtenyt mutta ruokahalu lähti.

Viipurissa ymmärrettiin vitsiksi ’”kiitos nyt tästäkin vähästä”. Noin sopi sanoa saatuaan ylenpalttista kestitystä eli parhaita herkkuja aamusta iltaan… Muunlaisessa tilanteessa sanonta voi aiheuttaa kohtalokkaita väärinkäsityksiä.

Syy kirjoittaa taas tästä ja saarnailla sinänsä ikävästi on tärkeä. Sitä ei yleensä mainita puhetaidon oppaissa.

Väkivaltaisista miehistä sanotaan, että heille nyrkki on kielen jatke. Kun ei keksi, mitä sanoisi, rupeaa hakkaamaan. Ajatuksessa voi olla perää.

Mutta sarkasmi on perustelun jatke. Kun järkisyyt loppuvat, ruvetaan herjaamaan. Jos sanallisesta siivottomuudesta huomautetaan, niiden latelija kiirehtii sanomaan: se oli vitsi. Herjaamisella voi myös yrittää peittää omaa henkistä alamittaisuuttaan.

Toisten ihmisten loukkaaminen on luvallista. Toisten loukkaaminen on välillä tarpeellista. Joskus se on välttämätöntä. Puhe on siis sanallisesta loukkaamisesta. Ruumiillinen väkivalta kiellettiin myös perhepiirissä siksi, ettei joidenkin oma arvostelukyky riitä. Kurittajan mielestä kohtuullinen tukkapölly, läimäyttely tai piiskaaminen voi olla todellisuudessa niin kohtuutonta ja kovaa, että uhrin paikkaamiseen tarvittaisiin lääkäriä.

Etenkin lähipiirissä on ihmisiä, joihin voi vaikuttaa. Kun sellainen ihminen kuolee välittömästi alkoholista johtuvaan syyhyn, sitä miettii, olisiko voinut tehdä jotain tai tehdä enemmän.

Kun joku purkaa tunteitaan tällaisesta ja asioista on ehkä kulunut vuosikymmeniä, voi olla viisainta valehdella eli kuunnella tarkoin ja sanoa, että et sinä olisi millään keinolla voinut vaikuttaa asiaa. Usein se ei olekaan vale.

Suorapuheisuus ei mielestäni ole hyve. Hienotunteisuus eli siis toisten tunteiden huomioon ottaminen ei sekään ole aina hyvä.

Päivän uutisissa kerrotaan, että Ranskassa on joissakin paikoissa kielletty naisten burkha-uima-asut (burkinit). Perustelu on joko se, etteivät uskonnolliset merkit kuulu uimarannalle, tai hygienia.

Hygieniasta ei ole esitetty todisteita; uimahalleissa väitetään, että shortsit ovat epähygienisempiä kuin uimahousut, eikä niitä saa käyttää. Tuon uskon, jos siis puhutaan kaiken päivää jalassa olleista alushousuista. Muuten en usko, koska luulen, etten erottaisi kaupassa toisistaan shortseja ja uimahousuja. Olenkin ihaillut olympialaisia katsellessani, miten ihmeellisen monenlaisia housuja urheilijoilla on. Miksi jalkapallohousut ovat nyt isommat kuin ennen ja miksi nyrkkeilyssä käytetään lököttäviä housuja? Arvaan että vastaus voisi liittyä alasuojuksiin.

Ranskan islamisteista haluaisin tietää, miksi miehet saavat käyttää länsimaisia vaatteita mutta naiset eivät. Jos sheikit uivat Rivieralla, luulisin heidän riisuvan kaapunsa ja käyttävän uikkareita. Siis kysymys olisi naisen asemasta ja seksistä.

”Uskonnolliset symbolit eivät kuulu uimarannoille” on tekopyhä perustelu. Ilmeisesti ihmiset eivät kehtaa sanoa, että heistä peittävät, islamiin liittyvät asut ovat vastenmielisiä. Olen osittain samaa mieltä. Minua epäilyttäisi, jos lääkäriasemalla lääkärillä olisi sellaiset vaatteet. Onko lääkäri mies vai nainen, sitä en edes huomaa tai siis noteeraa. Jos mieslääkärillä olisi lävistyksiä ja kasvokoruja, hämmentyisin.

Kun vihapuhe on kriminalisoitu, sitä on pakko miettiä. Olen edelleen sillä kannalla, että tuo säännös ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rangaistussäännökseksi liian monitulkintainen. Sama koskee syrjintärikoksia eräissä tapauksissa.

Seuraavaksi haluaisin ymmärtää, miksi japanilaiset omaksuivat niin tavattoman nopeasti länsimaiset vaatteet ja olivatko ne katumuotia ennen sotia ja sodan aikana. Tämä jäi askarruttamaan taas kerran Ozun filmiä katsoessa. Miehet näyttivät vaihtavan kotioloissa kimonoon. Naiset avasivat oven miehille ja kantoivat paketteja ja laukkuja. Seuraavaksi olisi ymmärrettävä sarkasmin ja ironian osuus japanin ja kiinan kielessä. Runoja kääntäessä tulee välillä mieleen, että onkohan tämä piruilua.