Sivun näyttöjä yhteensä

10. elokuuta 2016

Pellolle ei saa antaa valtaa




Uskon eurooppalaisuuteen eli länsimaisuuteen. Pidän itäisiä poliittisia järjestelmiä ja eteläisiä uskontoja epäuskottavina.

En halua olla konservatiivi. En siis sano, että säilyttäkäämme arvokas osa perinteistämme. Sanon että yrittäkäämme kukin kohdaltamme kehittää niitä perinteitä.

Meitä humanisteja pidetään hupsuina. Emme ymmärrä rahan valtaa emmekä suostu tukkimaan suutamme, vaikka pankinjohtajat ja ministerit ymmärtävät asiat paremmin kuin me.

Tämä piti kirjoittaa siksikin, että minulla on sama tauti kuin monella muulla, venkoileminen ja vitsikkyyden tavoittelu. Tuota virhettä sanotaan joskus sarkasmien viljelemiseksi.

Esimerkki on poikkeuksellisen merkittävien kirjojen julkaiseminen suomeksi. Olen kirjoittanut, ettei sellaisia haluta kustantaa ja että syyksi mainitaan korkeatasoisen kirjallisuuden heikot myyntinäkymät. Tämä ei ole sarkasmi. Minulle on tuo kannanotto paperillakin (siis sähköpostina) – ”me olemme tutkineet tuota kirjaa täällä. Kyllä se on erinomainen, mutta ei sillä ole myyntimahdollisuuksia”. Olennaisesti sama kannanotto kolmelta henkilöltä, jotka käyttävät nimikettä ”kustantaja” tai ”kirjallinen johtaja”.

Joitakin kuukausia sitten rettelöin Ian Kershaw’n niteestä Penguinin uudessa Euroopan historian sarjassa (”To Hell and Back – Europe 1914 – 1949”). Suomensin sitä sata sivua. Väitin että Suomessa kokonaiskuva tuosta ajanjaksosta on keskimäärin hutera. Selitin että Venäjän ja itse asiassa Yhdysvaltojen avattua ajoittain salaisia arkistojaan esiin on tullut osittain mullistavaa tietoa, joka korvaa aikaisemmat johtopäätökset ja arvailut.

Ei kiinnosta.

Tätä samaa olen tehnyt vuosikymmeniä. Braudelin kapitlismin historian kaikki kolme vankkaa osaa tarjouduin suomentamaan mm. WSOY:lle ilmaiseksi ja apurahoja anomatta jo 1980-luvulla. Vastaus oli, ettei yhtiö halua niskoilleen julkaisukuluja. Olen myös ehdottanut, että voisin itse osallistua painokuluihin, jos kustantaja järjestäisi kirjan kauppoihin. Liian kallista. Varaston kiertonopeus on muistettava.

Kustantajat ovat oikeassa. Sellaisia kirjoja ei myydä. Ne eivät mene kaupaksi edes ”pörsseissä” kilohintaan. Penguinin Euroopa historiaa tai nyt Frankopanin Silkkiteitä ei monikaan huolisi, vaikka huoltoaseman kylkiäiskauppa tai halpahalli lupaisi lähettää juoksupojan pakettiautolla viemään ostajan ja ostoksen kotiin.

Jos joku saa onnettomuudekseen tuollaisia kirjoja perinnöksi, hän vie ne kiroillen paperinkeräykseen.

Tietääkseni kukaan ei ostanut kuvan esittämää WSOY:n vuonna 2012 ilmestynyttä kaksiosaista kirjaa, joka on kotimaisten tutkijoiden etevää työtä. Tietääkseni juuri kukaan ei ole kuullut puhuttavankaan tästä teoksesta. Kahta suurempi syy kustantajille ja kirjakauppiaille näyttää pitkää nenää Kershaw’lle ja hänen kaltaisilleen.

Jos suomalaisille aikuisille järjestettäisiin PISA-tutkimus, sen tulokset olisivat häpeälliset. Kohta meillä on vuorineuvoksia, jotka eivät osaa kertotaulua, ja yliopiston opettajia, jotka eivät osaa lukea.

Kirjankustantajissa on tietenkin runsaasti henkilöitä, jotka osaavat filosofian maisteri -tason kurssin sopivissa humanistisissa aineissa. Kustannustoimittajat ovat erittäin hyviä. Muutamaa heistä on kiskottu julkisuuteen. Se on outoa ja aika tarpeetonta. Mutta hyviä ammattilaisia on runsaasti. Heidän palkkansa ovat erittäin huonot ja työtä on keskimäärin aivan liikaa.

Jos minä satun tuntemaan kustantajia, jotka ihmettelevät, että onkohan tämä hyväkin kirjailija tämä tällainen Hemingway, kun en ole ennen kuullutkaan, se on ehkä poikkeus.

Kehittyneempi humanistinen perustelu ei ole se, että oppi on sinänsä hyväksi. Kyllä asia on niin, että on oppeja, joita ilmankin tulee hienosti toimeen. Oppilas itse ei ole välttämättä oikea henkilö arvioimaan tätä. Poliittisista tai muista syistä aina joskus esitetty vaatimus, että opiskelijoiden on päästävä mukaan päättämään aineista, opetuksen laadusta ja arvosanoista, on väärä. Mitä itse sanoisitte lääketieteen ylioppilaalle, joka tulisi ilmoittamaan, että hän ei sitten opiskele anatomiaa, koska se on ärsyttävää?

Toisin kuin väitetään, tällä hetkellä vallitseva tietämättömyyden palvonta, joka vaikuttaa niin Amerikassa kuin Suomessa, ei ole poikkeuksellinen ilmiö. Uudistusten vastustamisessa ei ole mitään uutta. Uudistusten palvonnassa ei siinäkään ole kummastelemista. Toiset ovat nopeampia hurahtamaan kuin toiset.

Mutta kirja-ammattilainen joka muka tietää, että hyvät kirjat eivät mene kaupaksi, joten on julkaistava huonoja kirjoja, tulevat tunnustaneeksi, että he eivät osaa ammattiaan. Jos haluaa vaurastua, ei tosiaan kannata olla tekemisissä kirjojen kanssa.

Vetoan budjettiriiheen. Vähiten huono keino pitää yhteiskuntaa yllä on henkinen omavaraistalous. Suomen valtion lisäksi EU:lla on varoja luonnonvarojen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Säätiöiden – Kulttuurirahasto mukaan luettuna – uinuessa ja askarrellessa pienilmiöiden parissa olisi pantava selkeästi tiedollisen tai taidollisen arvon perusteella rahaa kirjallisuuden, siis suomen kielen ja suomalaisten ylläpitämiseen. Rahaa tarvittaisiin sen verran, että kirjoittajien ja suomentajien ammattikunnat pysyisivät hengissä. Jos siinä kitkuttelee pari kustannusliikettäkin, aina parempi.

Tämä huoli on ekologinen ja ongelma on jatkuva. Mutta tämä asia ei ole hirvittävä. Todella hirvittävä ei ole sellainen asia, johon raha auttaa.


26 kommenttia:

  1. Olen yksi niistä joille kuvan kirjan olemassaolo on suuri yllätys. Kustantajalle on ilmeisaesti sattunut vahinko, ja sen takia julkaisusta on pyritty olemaan mahdollisimman hiljaa.

    Paitsi että kirjoja ei suomenneta, ei niitä myöskään tuoda tänne kauppaan. Kershaw on tainnut käydä Akateemisen hyllyssä, mutta tällä hetkellä mitään kirjoituksessa mainittuja kirjoja ei voi käydä Suomessa kirjakaupasta ostamassa. Ulkomailta tilaamalla saa. Myös kirjakauppiaat ovat luovuttaneet.

    AW

    VastaaPoista
  2. Ketkä ovat Suomessa nykyään niitä, jotka taistelevat kirjallisuuden puolesta? Meillä on perinteisesti osattu taito yhdistää kaupallisesti tuottava toiminta ja sellainen kulttuuritoiminta, jolta ei odoteta tuottoa (kuten runot, esseet). WSOY:lle kävi huonosti, kun se pilkottiin.

    Kirjan julkaiseminen ei ole koskaan ollut niin helppoa ja halpaa kuin nykyään. Riskin ei tarvitse olla kovin suuri.

    Kohtalokas virhe on antaa menestyvin osa julkaisuista alennushinnoin bulkkimyyntiin tavarataloihin, kaupan kassoille ja verkkomyyntiin. Sellainen tuhoaa kirjakauppaverkoston, joka taas ylläpitää laajempaa valikoimaa.

    Osaaminen ei ole kadonnut Ranskasta, Italiasta, Saksasta ja Venäjältä. Niissä on edelleen loistavia kirjakauppoja.

    Tärkeää on lobata kirjallisuutta tukevan lainsäädännön puolesta, sellaisen lainsäädännön, kuin noissa maissa. Onko Suomessa ketään, joka lobbaa?

    VastaaPoista
  3. Kun sivistysporvaristo on kadonnut, tietokirjallisuus on tuossa jamassa, niin runous on nykyään sentään runoilijoiden ja heidän yleisönsä omissa käsissä. Raha ja lyriikka eivät viihdy yhdessä, mutta jotakin vanhanaikaista yhteisöllisyyttä on vielä jäljellä.

    VastaaPoista
  4. Se aikuisten Pisa-tutkimus tehtiin vajaat kolme vuotta sitten. Sen nimi on PIAAC. Lisätietoja esim OKM:n sivuilta.

    VastaaPoista
  5. Otavalla on tietenkin poikkeuksellisen suuri prestiisi, mutta miksei jokin muu kustantamo voisi tulla kyseeseen? Olen varma, että esimerkiksi Gaudeamus julkaisisi niin Kershaw'n, Braudelin kuin Frankopaninkin.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen: "Tietääkseni kukaan ei ostanut kuvan esittämää WSOY:n vuonna 2012 ilmestynyttä kaksiosaista kirjaa, joka on kotimaisten tutkijoiden etevää työtä. Tietääkseni juuri kukaan ei ole kuullut puhuttavankaan tästä teoksesta."

    Innokkaana historiasarjojen ostajana (silloin kuin niitä vielä julkaistiin) tutkin aikoinaan huolellisesti kyseisen kaksiosaisen Euroopan historian värikkäitä ja paljon lupaavia esittelylehdyköitä. Ostopäätöskin oli jo lähellä korkeasta hinnasta huolimatta. Tulin kuitenkin saaneeksi teoksen tuoreeltaan kirjastosta ja luin sen kokonaan läpi. Onneksi. Useiden artikkelien erittäin hutiloidun ja lukijasta piittaamattoman esitystavan vuoksi oma ostopäätökseni jäi ainiaaksi. Tässä näyte professoritason artikkelista (josta otin näytteitä muistiin):

    "- - Konstantinut Suuren keisariuden myötä syntyneen opin pohja romahti. Uudet valtakäsitykset kehittyivät Pohjois-Italiassa ja seuduilla, joille oli taloudellisen kasvun myötä muodostunut varallisuutta vanhan valtarakenteen ulkopuolelle. Ristiretkien myötä näet koko Välimeren kauppa organisoitui uudelleen ja kauppareitit Aasiaan avautuivat. Niiden keskus Euroopassa oli Pohjois-Italiassa, jossa yhdistyivät jo vanhastaan Euroopan sisäisen kaupan valtareitit. Varallisuuden myötä Pohjois-Italiassa myös palkka-armeija syrjäytti ritariarmeijan. - -"

    Euroopan historian useat muutkin kirjoittajat tuntuvat ihastuneen tällaiseen myötä-hokemiseen, jota joskus on sanottu kirjallisen velttouden pettämättömäksi merkiksi. (Paljon muutakin sanottavaa teoksen kielestä olisi.) Vaikutelmaksi siis jäi, että kyseessä on "ansaintalogiikan" nimessä kovalla kiireellä kokoon harsittu kyhäys.

    Vertauskohdaksi sopisi esim. Pentti Virrankosken Suomen historia (SKS 2001, tiivistetty uusintap. 2012). En mielessäni yhdy hetikään kaikkiin V:n tulkintoihin Suomen 1800-ja 1900-luvun poliittisesta historiasta, mutta täsmällisen ja elegantin kirjallisen ilmaisun mestarina hän ei taatusti olisi iljennyt laskea kuvatun kaltaista tekstiä lukevan yleisön käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Mainitsin kustannustoimittajien ammattikunnan. Se taas tiedetään vanhastaan, että jos otat viisi vaikkapa historiasta väitellyt, yksi tai kaksi heistä ei osaa kirjoittaa siivollista tekstiä. Kustannustoimittajien sukupolvet ovat uurastaneet näiden parissa, tässä eivät. - Mutta kirjassa on paljon myös taitavaa tekstiä.

      Virrankoskesta olen muuten samaa mieltä kuin sinä. Jutikkala oli mestari tässäkin asiassa.

      Poista
    2. Eikä niitä hyviä, osaavia suomeksi kirjoittajia ole riittävästi, jotta ehtisin/vaivautuisin suomalaisten kirjoituksia koluamaan - eikä Suomen sotien kaltaiset paikalliset rähinät juri kiinnosta. Siksi luen käännöksi tai tankkaan englantia. Laajasti kiinnostuneen, mutta tuskallisen hitaasti lukevan dyslektikon uurastusta helpottaa, että käännöstietokirjat ovat selvästi useammin erinomaisia, koska käyvät läpi tiukan seulan. Kemppinen on tietenkin oikeassa todetessaan, että yliopistot ovat ja niiden tuleekin olla ennen kaikkea tutkitusti oikean tiedon sekä tiedollisen perinteen vaalijoita - tässä asiassa minäkin olen traditionalisti, vaikken sitä juuri muussa olekaan.

      Poista
  7. Tunnustan hämmentyneeni tästä kirjoituksesta täysin. En ollut kuullutkaan tuosta kuvan kirjasta. Itseasiassa Kemppisen blogi on monen kirjan suhteen tehnyt parempaa työtä kuin ns markkinoinnin ammattilaiset. Masentavaa lukea noista käännöksistä. Mutta taitaa olla niin, etteivät kirjat kelpaa paperinkeräykseenkään, ainakaan ilman jonkinlaista käsittelyä. Euroopan historioita on muuten ilmestynyt suomeksi tasaisin välein. EU-jäsenyyden jälkeen jonkinlainen käännetty lapsellinen suurteos jossa oli osina esim "Eurooppalainen matkustaa" - se on häipynyt kierrätykseen, vaikka itse Klinge taisi olla senkin toimituskunnassa. Braudelit ja Aronit ovat kääntämättä suomeksi siis yhä ja jonkinlainen pysyvyys, edes illuusiona, yhä saavuttamatta. Jotkut käännökset pitäisi tehdä vain kylmästi talkoilla, kun sankarikääntäjistä ja kustantajista on pula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Aake, olet enemmän kuin oikeassa mainitessasi Baudelit ja Aronit, mutta ehkä olisi syytä saada suomeksi Marc Blochin teoksiakin, joista yksi toki on suomennettu. Anna Sivula, joka on kirjoittanut upean väitöskirjan Blochista, suosittaa käännettäväksi ensiksi teosta Les rois thaumaturges. Étude sur le caractère surnaturel attribué à la puissance royale particulièrement en France et en Angleterre ja sitten jatkossa myös muita. Mistä moiselle saisi kustantajan?

      O.

      Poista
    2. Kiitos Sivula&Bloch vinkistä. Bloch näkyy käsitelleen myös Ranskan maaseudun kehitystä. Kustantamiseen ei valitettavasti ole vastausta, mutta voisiko tällaista hoitaa vanhojen, eläköityneiden frankofiilien pooli - Klinge, Tarasti, blogi-isäntä etc - muiden hommien ohella...

      Poista
    3. https://utushop.utu.fi/p/1443-9789512930944-kysymyksia-ja-voimaviivoja-marc-blochin-historiantutkimuksellisen-tuotannon-metodologinen-perinto/
      Tuossa vielä tuo Sivulan väitöskirjan ostolinkki, jos mainostus sallitaan.

      Poista
  8. Sarkasmi-käsite näyttää levinneen alkuperäisen merkityksensä ulkopuolelle niin että lepikko ryskyy. Vain lämmin, myönteinen sanankäyttö saa nykyisin määreen huumori. Kaikki muu on sarkasmia. Ja sarkasmin (ei-lämminhenkisen kevennyksen) käyttäjä on ivallinen, tuomittava venkoilija.
    Leikkasivat taannoin näkevän silmäni, mutta ensimmäinen leikkaus epäonnistui. Piti uusia puolen vuoden päästä. Kerroin siitä ja tokaisin, venkoilin: "Onneksi se ensimmäinen ei ollut sydänleikkaus..." Siitä lähtien olen kantanut sarkastikon raskasta mainetta, vaikka luulin viljeleväni puhdasta mustaa huumoria. Se on muuta kuin sarkasmi. Kannattaa kerrata huumorin lajit ja lajien tuntomerkkejä: esimerkiksi ironia, satiiri, komiikka, sarkasmi, parodia, musta huumori, kreisi huumori ja antihuumori. Kaikki ne ovat eri asioita.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, nyt saatiin hyvää taustoitusta sieltä kulttuurielämän esiripun takaa. Itse olen törmännyt enemmän ns. toimittajiin, joille oman maamme poliittisen historian alkeet ovat vain wikipediasta saatavilla, ja kerta toisensa jälkeen, kun ei jää mieleen edes kekkoset tannereista puhumattakaan, mutta tässä kerrotut asiat vahvistivat käsitystä siitä että älymystöön voi kuulua kuka tahansa - joka sinne oikeasti kuuluu.

    Jos kirjoja ei kirjoiteta eikä luetakaan, ostamisesta puhumattakaan, niin aina jää koskeutusnäyttö. Kun taikasormi sitä näpäyttää ilmestyy ruudulle kuvia, joita sitten ihmettelemään maailman kuvana. Sanoja sieltä saa esiin myös, mutta kokonaisuuksia ne eivät enää muodosta enää mistään, ne ovat vain ihmisen puhetta. Niin kuin tämä kommentti.



    jk

    VastaaPoista
  10. Kemppinen mainostaa tässä jotain ihme kirjaa. OK.

    Onko kirja tai sen osia imuroitavissa jostain EPUB-muodossa, jotta siihen voi tutustua ja maksaa jämät Paypalilla, jos kama tuntuu kiinnostavalta? Ai eikö? No siinä tapauksessa kyse on varmaan kyllä jostain homeisista saunan sytykkeistä. Olispa vielä sauna, etenkin sellainen joka ei toimi sähköllä.

    Pakko mainostaa tässä http://imageconvert.nsspot.net/-saittia. Vaikeakäyttöinen kuulemma, mutta jos säädöt on kohdallaan, niin se lukee suomea kuin paasikivi. Kirjahylly siirtyy paperinkeräykseen ja kovalevylle nykyään aika vauhdikkaasti. Olisi tietysti kiva, jos olisi Piratebay-tyyppinen palvelu, johon skannaustyön tulokset voisi siirtää ilman että poliisit on ovella. Sadan vuoden päästä toki on kun copyraitit laukee ja järki herää, mutta siinä ajassa paljon ehtii kadota saunan uuniin.

    VastaaPoista
  11. Vaikkei kirjoja olekaan, onhan sentään kirjastoja, joista voi lainata lumikenkiä ja frisbeitä. Ties vaikka saisi nykyään jo pokemoneja ja nyhtökauraakin.

    VastaaPoista
  12. Olen kuunnellut mm. noitavainojen historiaa Euroopassa ym. kohottavaa.

    Se. mitä kutsumme eurooppalaisiksi arvoiksi. ovat minusta valistuksen arvoja.

    MafH

    VastaaPoista
  13. Länsimaiseen kulttuuriin on kuulunut itsekritiikin piirre. Eivät länsimaat täydellisiä olekaan, mutta joskus ruoskimme itseämme vallan kohtuuttomasti. Silti en tiedä sen kannatettavampaa mahtia kuin tämä ns. länsimainen, kaikkine pyrkimyksineen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen (kuten Heikki Kolehmainen kirjoitti toissapäiväisen aiheen kommentissaan). Ilmoittaudun myös osaltani sen kannattajaksi.

    Siksi tuntuu niin surulliselta, että olemme itse tuhoamassa tätä saavutusta. Yhdysvallat on sisäisesti sekaisin ja vahtii itsekkäästi vain omia etujaan. Eurooppa on ajautunut syviin taloudellisiin ja poliittisiin vaikeuksiin. Jopa pieni Suomi näyttää unohtavan sivistysperintönsä, kun ei hyviä tietokirjoja enää haluta tai ei kannata kustantaa. Muutenkin tiedettä ja asiantuntemusta on lupa pilkata ja älytön populismi vallitsee. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, joten onko tunteenomainen, löysästi heitetty asenne yhtä arvokas kuin tietoon pohjautuva, punnittu näkemys? Kumpi romahtaa ensin, sivistys vai talous?

    Vai onko tämä vain vanhenevan miehen pessimismiä? Täytyyhän nuorisossa olla, siinä missä edellisissäkin sukupolvissa, viisaita ja lahjakkaita yksilöitä, jotka ymmärtävät asioita laajasti. Miksi he eivät näy enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mikseivät he näkyäisisivät enemmänkin, piilottelevatko vakkaansa kannen alla, mutta näyttäisi pitkässä juoksussa yhteiskunnalliset olosuhteet yleisesti ottaen muuttuvan yhäti alati paremmiksi, ainakin tähän asti >|. Kutka sen muutoksen tekiäisisivätkään elleivät viisaat ja lahjakkaat yksilöt...
      (Blogivaeltaja)

      Poista

  14. Mitenkäköhän se noitarummun kalvo oli loihdittu. Loihtimalla ? Tähtien tuiketta ja ennakoivasti joku satelliittikin kirjokantta kuvastelihe. He he

    Masters of University miehiä eli Harvard alumnejahan ne bjarnilaiset, Suomen heimo Vienanjoen suulla. Kidettivät suolaakin roihutulilla, mutta mimmoisissa astioissa? Parkitsemisen lisuketta varmaan suola tuuheaturkkien nahkapohjan säämisköittämiseksi. Jokea alas ja seuraavaa, ja pian Volgalla Kaspian merelle. Reitti aukesi Goottien, ruotsalaisten kauppapakotteiden tukkiessa silkkitien Roomaan.

    Luoteesta Norjasta tuli viikinkejä kaupoille Vienanmerelle ja heidän saagoistaan Islannista niitä sitten tässäkin rummuta päristän. Mitään oikeasti tietämättä kuin että jotain tällaista tarittiin olleeksi kunnes metoditiede historia toimitti historian roskakoriin. Kalevalasta muistan kummastelleeni kun kaiken aikaa purjehditaan ja merisoditaan -siis Vienanmerellä?

    Tämä pistovesi Keltaiselta joelta Valkealle merelle vertautukoot ChinAmerican nykyiseen kytkökseen vain sillä erotuksella, että edellinen oli niitä perhosensiiven havahduksia joista joku sitten tuottaisi kaaoksen ja avaisi ikkunan mökkihöperehtijöille. Nyt on poljento ollut tepsivää. Kommunistipuolueen ja Wall Streetin supermarssi loistavaksi nykyisyydeksi. Kunhan pysyisi.

    Onneksi Henry Paulson kertoo miten asiat lonksuttivat kunnes lonksautettiin asentoihinsa -ja niistä uusiin. Hän kai vakuuttuneena oikeassa olemisestaan, ja kristivakaumustaan kertoo elämästä Goldman Sachsin toimitusjohtajana (1999-2006) ja USA:n valtiovarainministerinä (2006-2009) kahdessa järkyttävän lujassa kirjassa.

    "Neoliberalismi" tuotti Kiinan valuutan pakkokurssilla ja Yhdysvaltain valtion sosiaalisella asuntopolitiikalla ihan uuden maailman ja äkkiä. Suomellakin on sormessa potissa tai ainakin Herlineillä. Kirja siitäkin, se Ruhtinas dissidenttinä. Kekkonen ja toinen bjarminsa tunnistanut Vilkuna tajusivat ihailla. Ja tuuria on piisannut. Varma Ilmarisen eläkeläisinä osaomistamme hahtusia transnationaaleissa, jenkkifirmojen Kiina-ilmiöissä. Kunhan eivät purkautuisi (nekin) jonkun tulevan Phutin aikana.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Olemme saapuneet Pinocchion Hupimaahan, jossa elää Putinin, Trumpin, Erdöganin, Orbanin ja Boris Johnsonin näköisiä aaseja.

    VastaaPoista
  16. "Pellolle ei saa antaa valtaa"

    Aivan upea otsikko. Kyllä monessa suhteessa nykyisin eletään kuin pellossa.

    Eli otsikko ja sisältö täsmäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellosta tulee mieleen Posio. Länteen taikka ittään, väliin on mahduttava.

      Poista
  17. Alexander Dugin vihaa Länttä, mutta rakastaa Eurooppaa. Onko siinä ristiriitaa vai erotteleeko prisma laskevan auringon valon monisävyiseksi?

    http://katehon.com/article/europe-vs-west

    VastaaPoista
  18. Yhteistyö Pietiläisen kanssa ei innosta? Hän on kovasti uhonnut julkaisevansa ainoana korkeatasoista tietokirjallisuutta suomeksi, valitettavasti vähemmän korkeatasoisina suomennoksina. Käännösten heikko laatu tuskin on välttämätön ehto Terra Cognitalle.

    VastaaPoista