Sivun näyttöjä yhteensä

23. elokuuta 2016

Miltä puolen







Seuraavaan blogikirjaan pyydän kommentoijilta ja eräiltä muilta lyhyen listan kirjoituksistani, jotka painetaan kirjaksi.
Ajatus on selvitellä, miten lopullisen kuoleman blogikirjoitus kuolee, kun tulee toinen päivä.
Näitä eräitä muita, joiden ehdottamia tekstejä tulee kirjaan ovat lähisukulaiset, etenkin äitini, joka on lukenut nämä kirjoitukset kaikki. Hän sanoi, että hänestä kommentit ovat usein mielenkiintoisempia kuin itse kirjoitus ja hän oikein odottaa, että onkohan tämä tai tuo suosikki nyt tarttunut kynään. Esitin toivomuksen, että hän nimeäisi myös muutaman jutun malliksi siitä, mitä tyhmyyksiä ei olisi ollenkaan kannattanut kirjoittaa.
Kirjaan tulee mukaan 21.8.2015 julkaistu kirjoitukseni, joka sisältää poliisille tekemäni rikosilmoituksen eli tutkimuspyynnön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Samana päivänä kommentteja tuli 94. Ne olivat enimmäkseen kielteisiä tai hyvin kielteisiä. Luulen että kirjassa asia tulee selväksi vähemmälläkin. Suuntaus oli tällainen -
”Joka tapauksessa on yleisesti ottaen hätkähdyttävää, millaiseen halpamaisuuteen ihminen saattaa alentua silloin, kun voi selittää nojaavansa lakiin tai haluavansa tutkia, onko laki hänen puolellaan. Tuntuu, etteivät minkäänlaiset normaalin häveliäisyyden säännöt tällöin pidättele juristia. Hänhän ratsastaa lailla, joka on, ellei nyt samaa kuin oikeus, niin perinteisesti kunnioitusta nauttiva asia ja välttämättömäksi ymmärretty.”
Erimielisyys kannattaa virittää uudestaan. Kun teko on kielletty rikoslaissa, tekijä ei edistä asiaansa vetoamalla sananvapauteen.
Sananvapaus on yhtä kuin sananvapauden rajat. Ehkä useimmissa maissa on voimassa sananvapaus, jos asiaa tiedustellaan johtavilta poliitikoilta ja virkamiehiltä. Lähemmin katsoen löytää kuitenkin erittäin laajoja ja erittäin epämääräisiä asiakokonaisuuksia, joista kirjoittaminen tai puhuminen johtaa rangaistukseen.
Mielestäni Turkin Erdögan ilmoitti näinä päivinä, mistä kaikesta rangaistaan. Sananvapauteen ei ole kuulunut eri maissa eri aikoina hallituksen arvosteleminen, kommunistisen puolueen vastainen toiminta, epäkansalliset pyrkimykset tai – epäamerikkalainen toiminta.
Suomessa olen itse ollut mukana oikeusjutussa, jossa syytettiin nyt onneksi kumotun rikoslain pykälän nojalla julkisen viranomaisen julkisesta halventamisesta.
Tapaus oli kiinnostava. Juuri noihin aikoihin merkittävät blogit lakkasivat julkaisemasta anonyymien kirjoittamia kommentteja. Seurauksena oli lukijamäärien lasku.
Olen ollut koko tämän ajan sillä kannalla, että en halua tietää kommentoijien nimiä. Sen tiedän, että moni ihminen kirjoittaisi hiukan toisin omalla nimellään kuin anonyyminä, ja hyväksyn sen kaikesta sydämestäni. Ei se ole sinänsä sen kummempi asia kuin että tuomarinpöydän takana – tai saarnastuolissa tai poliisiautossa – on hiukan mietittävä, mitä puhuu, koska niissä tehtävissä ei edusta vain itseään.
Toinen esimerkki on lääkäri. Ei hän ole elinkeinonharjoittaja samassa mielessä kuin rihkamakauppias. Hänellä on virallisesti lääkärin oikeudet ja niihin liittyen lääkärin velvollisuuksia. Lääkäri ei voi, vaikka olisi kuinka kesälomalla, harpata maantiellä makaavan, verta valuvan ihmisen yli. Hänellä on nimenomaan velvollisuus auttaa.
Yleisiä asioita seuraavat ihmiset, jotka myös lukevat blogeja, joutuvat varmasti miettimään, ymmärretäänkö jokin reaktio yksityiseksi vai tavalla tai toisella liikkeen tai laitoksen kannanotoksi.
Tämä tulkintani aiheuttaa ongelmia. Lain mukaan olen aikakautisen eli säännöllisesti ilmestyvän verkkojulkaisun ylläpitäjänä itse oikeudellisesti vastuussa siitä, ettei palstoillani ole sisällöltään rikollisia kirjoituksia. ”En pidä tummaihoisista” ei ole sisällöltään lainvastainen. ”Turvapaikanhakijat käännytettävä rajalta” on aivan OK. Luultavasti ”en halua että naapuriini muuttaa mustalaisia tai neekereitä” on OK. Saa sitä mieltä olla, ja kysymyksessä olevien ryhmien nimitteleminen monen muun mielestä halventavasti ei ole tietääkseni rikos.
Mutta jos nakkikioskin pitäjä sanoo: ”Emme myy ulkomaalaisille”, syrjintää koskeva säännös tulee jo mieleen.
Tässä tapauksessa seuraus oli se, että alle kuukaudessa tulkinnanvaraiset eli mahdollisesti lainvastaiset kirjoitukset katosivat kokonaan. Kuluneen vuoden aikana olen jättänyt julkaisematta joitakin mainoksia ja lainatarjouksia sekä pari kommenttia, joiden kirjoittaja on saattanut olla niin kovasti juovuksissa, ettei tekstistä saa lainkaan selvää.
Mielestäni olen julkaissut aika paljon kirjoituksia, joissa sanotusta olen eri mieltä. Muutama päivä sitten joku väitti, etten tiedä mitään valkoisten terrorista 1918. En pitänyt tarpeellisena edes sanoa, että julkaisin ensimmäisenä valtiorikostuomioistuinten tiedot ja selvitin yksityiskohtaisesti myöhemmin virkatuomareina tai asianajajina toimineiden osallistumisen kesän 1918 omituisiin oikeudenkäynteihin. Jukka Kekkonen kirjoitti sitten laajemmin laillisuuden haaksirikosta.
Rikosilmoitukseni johti haluamaani tulokseen. Alioikeus käsitteli erästä verkkojulkaisua koskevan jutun, jossa vaadittiin rangaistusta mm. tässä puheena olevilla perusteilla. Alioikeudessa syyte hylättiin. Erinomainen asia että asiassa päästiin liikkeelle.

22 kommenttia:

  1. Kun ei ole jaksanut viime vuosina säännöllisesti lukea blogia, niin kiitän "Valitut Palat" kirjasta

    VastaaPoista
  2. Tuosta kirjakysymyksestä oheinen miete. Tehtävänanto on mielestäni samanlainen jos omistamastani Suzukin kokonaislevytyksestä Bachin kantaateista (55 SACD) kysyttäisiin, voisinko tehdä yhden c-kasetillisen valikoiman suosikkiosistani. Ja sitten, olisinko halukas ostamaan sen. Vastaus on "en". Mutta jos blogisti kysyisi, kannattaisiko hänen tehdä jonkinlainen uusi synteesikirjoitus omien tekstiensä pohjalta reflektoiden, eteenpäin vieden, kiteyttäen ja oivaltaen, niin vastaus olisi ehdoton kyllä! Minusta kirjoitusten elinkaaren pohtiminen on jonninjoutavaa - omalta kohdaltani voin sanoa, että monta vuotta vanhoista Kemppisen kirjoituksista löytyy yhä helmiä. Kiitos niistä ja nykyisistä.

    VastaaPoista
  3. Huh.

    Kun on olutta, On Ystäviä.

    Mummi

    K.O. Siitä sen muistaa.

    Mummi olikin ylihoitaja.

    Iikka Hallantie

    VastaaPoista
  4. "Sun silmäisi katse on kuin kärsivän seraahvin."

    Kiveä kääntänyt Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. "Kirjaan tulee mukaan 21.8.2015 julkaistu kirjoitukseni, joka sisältää poliisille tekemäni rikosilmoituksen eli tutkimuspyynnön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan."

    Lopuksi liskäsi kerrot jostain ("eräästä") alioikeuden jutusta, joka liittyisi ilmeisesti jollain tavoin blokaukseesi. Tältä osin voisit hieman tarkentaa: mikä alioikeuden juttu olis kyseessä (alioikeus ja jutun numero) ja miten juttu on suhteessa blogiisi? Olen nimittäin odotellut, että kertoisit, mitä nimenomaan sinun tekemälle tutkintapyynnölle koitui kohtaloksi. Oletan, että ei aiheuttanut sen kummemmin toimenpiteitä, koska media ei ole raportoinut asiasta sen kummemmin.

    Muutoin ajatukseni kirjasta on, että se voisi olla hieman hybridi: blogauksiasi, saamiasi kommentteja ja ajatustesi kehittelyä edelleen. Laita jotain tekijänoikeudestakin, aiheesta jonka tunnut jättäneen taustalle. Faktahan edelleen on, että suurempikin yritys voi laittaa poliisin taviksen ovelle vaikkei olisi kärsinyt edes vahinkoa, kun ladattavaksi laittaminenkin, riippumatta ladataanko, on jo rikos.

    VastaaPoista
  6. Kyllä ei ole hyviä ehkä nakit että sikäli oolrait. Pienenä lempiruokani oli spaketti ja nakit. Ketsut mä laitoin aina ite.

    VastaaPoista
  7. Jos tarkoitit tällä:
    "Muutama päivä sitten joku väitti, etten tiedä mitään valkoisten terrorista 1918... "
    tätä osaa kommentistani:
    " Kun nyt viime vuosina on ollut se ainoana oikeana ja piireissä sopivana pidetty näkökulma, että "samanlaisia murhamiehiä me ollaan kuin muutkin", muistakaa Hennalaa, muistakaa Tammisaari, muistakaa (valkoinen) terrori (ja totta kai muuten muistetaan, muistuttamattakin)..."

    ...niin sehän tarkoitti nimenomaan, ettei meillä juurikaan muusta terrorista tiedetä ja hirveästi halutakaan tietää kuin valkoisten terrorista. Niistä saa lukea ja katsoa säännöllisesti. Niistä muistuttamalla muistetaan.
    Hyvä niin onkin ettei toistuisi moinen laittomuus.
    Tunnet asian aivan varmasti poikkeuksellisen hyvin, en epäile sitäkään yhtään. Minäkin, ihan tavallinen kansalainen, tiedän jotakin valkoisesta terrorista, Hennalasta ja Tammisaaresta mm.

    Mutta miksi minä en tiedä punaisten terrorista saman verran?
    Siksikö että kerrottuun tarinaan mahtuu vain yksi pyöveli ja yksi uhri eikä kahta uhria ja kahta pyöveliä? Punainen terrori kaiketi se viimeinen tabu on. Hiljemmällä siitä ainakin ollaan. Aina vaan.

    Mutta väärinkäsitystähän kaikki sanominen on.
    Ja hulluahan kai tänne on kirjoittaa mitään, mutta onnea blogikirjallesi silti.
    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Punainen terrori kaiketi se viimeinen tabu on."

      Punainen terrori jäi onneksi suurimmaksi osaksi toteutumatta tappion vuoksi. Kommunismin rikosten avoin selvittely olisi äärimmäisen tärkeää naapurimaassamme, jossa aktiivinen unohtaminen on tullut taas muotiin. Meillä sen sijaan valkoisen terrorin julkiselle läpikäymiselle olisi paljon tarvetta, jottei enää järjestettäisi vastaavia peijaisia kuin Finlandia-talolla vuonna 2008.

      Miksi on niin vaikea ymmärtää, ettei tuossa sodassa ollut sankarillista, juhlinnan arvoista osapuolta (lukuunottamatta Hjalmar Linderiä)?

      Poista
    2. Punaista terroria oli mutta siitä on vähemmän kertomista koska ruumiskasa on noin kolmannes valkoisten tuotoksesta. En ole missään havainnut pimittelyä. Minun kouluhistoriankirjassani punaiset "murhasivat" ja valkoiset "teloittivat".

      Poista
    3. Aloitetaan tämä tämä kommentti tosi kertomuksella tuosta kyseisestä ajanjaksosta.

      Vaarini isä käytännössä murhattiin kapinan jälkiselvittelyissä. Kysymys ei ollut mistään mistään näytösoikeudenkäynnistä tai vankileireistä. Tapahtumien kulku oli kuulemma seuraavanlainen. Talollinen jolla oli henkilökohtaista riitaa tämän miehen kanssa oli kuulemma tullut yllättäen pihaan punaisia etsittäessä. Tajuttuaan tilanteen vakavuuden oli vaarini isä yrittänyt lähteä karkuun ja tämä talollinen oli ampunut pakenevaa miestä selkään vaimon ja kahden nuorimman lapsen katsellessa vieressä. Tämän jälkeen mies oli vain kylmästi poistunut paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myöhemmin mies oli sitten liitetty kaatuneiden punakaartilaisten luetteloon.

      Ainutlaatuista tässä tapauksessa on ehkä se, että hallussani on vieläkin oikeuden päätös jossa yksiseliteinsesti todetaan, että ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että kyseinen mies olisi koskaan kuulunut punakaartiin. Tapaus liittyy niinkin uskomattomaan juttuun jossa eräs kolmas mies haki miehen vaimolta korvauksia kapinan aikana varastetusta omaisuudestaan. Pöytäkirjassa todetaan yksiselitteisesti, ei ole olemassa mitään näyttöä, että mies liittyi kyseiseen ryöstöön. Lisäksi sivulauseessa todetaan myös selvästi, että ei olemassa myöskään minkään moista näyttöä edes siitä että mies yleensäkään kuului punakaartiin. Sivulause liittyy ehkä siihen, että kanteen nostaja oli nimittänyt miestä punakaartin ryöstöpäälliköksi.

      Eli tilanne on se, että vaarini isä ei ilmeisestikään kuulunut punakaartiin, mutta hänen ampujansa ei saanut koskaan minkäänlaista tuomiota asiasta. Asia vain vaiettiin kuoliaaksi.

      Vaarini kuoli 80-luvulla, jolloin tuo asiakirja ajautui käsiini. Asia kiinnosti niin paljon, että jututin asian tiimoilta lähes kaikkia elossa olevia kyläläisiä tuotolta ajalta ja kaikki jotka asiasta suostuivat puhumaan sanoivat minulle, että kyseessä oli nimenomaan murha ja punakaartilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Kyse oli kuulemma henkilökohtaisista riidoista kaupanteon yhteydessä.

      Tuo oikeudenkäynti olikin sitten kanssa melko vekkuli tapaus. Sillä kyseinen mies oli nostanut muitakin kanteita samasta asiasta. Kyseessä oli aina punakaartilaisen tai sellaiseksi leimatun leski, jolla oli jonkin verran omaisuutta. Eli suomeksi sanottuna tyylipuhdas huijausyritys.

      Miksi sitten kerroin tämän. Ihan vain siitä syystä se selventää osaltaan tätä "punakaunaa". Valkoset saivat kostonsa punaisesta terrorista, mutta tämä valkoisen terrorin jälkipyykki jäikin sitten suuremmalta osaltaan pesemättä.

      Jos edes suurimmat vääryydet olisi aikoinaan jollain tapaa yritetty korjata, niin tilanne ei olisi nykyisin tämä. Nyt maahan jäi suuri joukko ihmisiä, jotka syytäkin olivat katkeria vallitsevasta tilanteesta.

      Poista
  8. Kuvan tyypiltä on vissiin unohtunu avaimet kotiin kun tolla tavalla yrittää sisälle pyrkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei o. Sinä olet hassu. Lasin läpi ei tervehditä.

      Poista
  9. Pelkän linkin tarjoamista ei ehkä katsota vihapuheen levittämiseksi, joten tässä tulee:

    http://mvlehti.net/2016/08/17/tietovuoto-soros-rahoittaa-pakkomonikulttuurisuutta-myos-suomessa/

    Minusta olisi terveellistä sivistyneenkin ihmisen silloin tällöin vilkaista tätä roskaa, jotta viesti menisi perille: Kyse on aidosta, alkuperäisestä antisemiittisestä natsismista. Sorosin lahjoitukset kerrotaan faktisesti oikein, mutta juutalaisuutta ja monikulttuurisuutta käsitellään itsestäänselvästi rikoksina.

    Näin paljon kello on jo lyönyt. Olen varma, että leirejä suunnitellaan jo muillekin kuin pakolaisille.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylistä voidaan keskustella, mutta eikö ole jossakin määrin erikoista ja jopa kyseenalaista se, että Atlantin takaa vaikutetaan pimeästi, suurella rahalla ja maailman tehokkaimmalla lobbauskoneistolla Euroopan poliitikkoihin ja politiikkaan täysin läpinäkymättömästi ja kuitenkin melko kapein ja hyvin yksipuolisin tavoittein?

      Tässä mielessä voisi ehdottaa vaikkapa Bonnierin Suurta Journalistipalkintoa MV-lehdelle, koska se nostaa asian esiin. Laadukkaammat mediat voisivat sitten jatkaa ja ruotia tuotakin problematiikkaa syvällisemmin. (Mutta ns. yleistä syistä syystä eivät jatka eivätkä ruodi.)

      Esimerkiksi monikulttuurisuus (multiculturalism) on minunkin mielestäni vakava rikos sekä kantaväestöä että tänne tulijoita kohtaan silloin, kun se ymmärretään rinnakkaisten arvojärjestelmien, ihmis- ja oikeuskäsitysten ja kulttuuristen enklaavien suosimisena ja edistämisenä, kuten se edistyneimmissä suvaitsevaisissa piireissämme meilläkin käytännössä edelleen ymmärretään. Tämä murentaa yhteiskunnan perusteita ja luo pahoinvointia ja väkivaltaa, kuten meitä tässä suhteessa edistyneempien yhteiskuntien esimerkit kiistatta osoittavat.

      Sanavapauden rajoittaminen on aina hyvin ongelmallinen juttu. Aina kun joku etukäteen alkaa panna rajoja sille, minkä sortin mielipiteet ovat sallittuja ja minkä sortin eivät, ollaan heikoilla jäillä. Sen tien päässä on orwellilainen dystopia, yhden sortin fasismia sekin.

      Niitä leirejäkin voi sitten pikku hiljaa alkaa syntyä ajatusrikollisille.

      Poista
    2. "Tänä vuonna tuen monikulttuurisuutta edistäviä Yökoris-tapahtumia,"
      -kirjailija Juha Vuorinen, Apu 18/2016, s.81

      Ostakaa Vuorista ja tukekaa siten monikulttuurisuutta! :D

      Poista
    3. Juutalaiset pitäisi laittaa rippileirille.

      Poista
  10. Tikkuri! Professorilta ei enää puutu kuin liperit kaulasta, voi juku!

    Mitä hän aikoo? Siedettävissä olevan jännityksen säätää vielä jollain lailla, tai sanonen - jollakin tavoin, mahdotonta tunnen olevan saada riittävästi tietääkseni
    että osaisin arvata että: mitä, mitä se meinaa?

    Tästä minä pidänkin, kyllä.

    Mutta vielä enemmän pidän villasta, ja villapaidoista on vissiinkin kaameasti pulaa kun ei niitä enää näe. Ennen näki. Se on komea ja luja kun sen kantaa kuten tulee. Omani on seitsemisen veljeksen sukkalangasta. Neljännes polyesteriä, kalastajamallinen, olalta napitettava.

    Tätini ansioita ei voida mitata villapaidoittain? Voidaan toki. Minä voin, eivät muut.

    Mutta sydvesti on nykyään kumia, tai muovia. Sekin on sellainen suuren ja pelottavan mieliharmin aihe.

    Eläköön vallankumous! ,. jos sen seurauksena saa kunniallisia sydvestejä.

    VastaaPoista
  11. Arvon bloginpitäjä on niin tavattoman tuottelias, että ainakin minä putoan välillä hyvistä aikeistani huolimatta kelkasta. Sitten hätkähtäen huomaan tapahtuneen ja hyppään taas mukaan. Sikäli kokoelma parhaita osumia olisi enemmän kuin paikallaan.

    Muutenkin mietityttää näiden blogikirjoitusten säilyvyys. Ovatko ne, edes parhaat niistä, tulevaisuudessa jotenkin luettavissa? Parhaimmillaan näissä käydään ajan tärkeimpiä keskusteluja. No, eiväthän suupuheetkaan säily eivätkä ole koskaan säilyneet, ja näin paljon hienoja ajatuksia on jäänyt unholaan...

    VastaaPoista
  12. Tämän päivän ja pari päivää vanhemmasta kuvasta päätellen bloginpitäjällä taitaa olla pitkämielinen urakoija työmaallaan. Tavallisempaa lienee, että isännän tarjoutuessa hanslankariksi, urakoija toteaa sen käyvän mutta silloin hänen tuntihintansa tuplaantuu, joka useimmiten karkottaa isännän etäämmälle.

    Bloginpitäjän uutta kirjaa odotellessa esitän tulevan lukijan toivomuksen, että siihen ei ”hanslankareita” valita innokkuuden tai tasapuolisuuden pohjalta; ei myöskään tehdä satunnaisotannalla kansatieteellistä kokoelmaa netissä vellovasta mielipidemetelistä.
    Mieluusti lukisin blogitekstin teemoja, faktoja ja viitteitä eteenpäin kehitteleviä ja täydentäviä kommentteja, toki tietenkin myös niitä ärhäkästi, mutta perustellusti opponoivia vastaväitteitä. Näitten väliin mahtuu vielä muutama omille teilleen karkaileva tarinointi, kunhan se pitää jotenkin otteensa tässä maailmassa.

    Painettuihin blogeihin mahtuu toivottavasti edustava kokoelma kirjoja ja historiaa auki purkavaa tarinointia, kuten esimerkiksi ”Herra Passikiwi”, 26.7.2016

    Edellisen kirjan valitut blogit olivat bloginpitäjän valitsemien teemojen alle koottuja, mikä luo ryhtiä lukemiseenkin. Mutta voisiko sisällysluettelossa olla mainittu kunkin blogin päivämäärä, vaikkei kronologisuus tuo muuten kovin paljon lisäarvoa?

    Bloginpitäjä ei neuvoja tietenkään tarvitse, joten odotellaan mitä tuleman pitää.

    VastaaPoista
  13. Aleksis Kivi -säikeitä voisi Herra K. ehkä punoa yhteen?

    VastaaPoista
  14. Derridan mukaan kirjoissa on eroittamaton marginaali.
    Suomi syntyi punaiselle Neuvostoliitolle valkoiseksi marginaaliksi.
    Kun tähän kirjaan lisätään EU, koko maailma, Natokin, on Suomi edelleenkin marginaali.

    VastaaPoista