Sivun näyttöjä yhteensä

29. elokuuta 2016

Churchillin kalsarit






Elämäkerroissa väitetään, ettei Winston Churchill koskaan elämässään pukeutunut ilman miespalvelijan apua. Siitä ei mainita erikseen, vaikka laimean oloisesta avioliitosta on myös kirjoitettu, ottiko rouva tehtävän tarvittaessa hoitaakseen.

Ehkä heillä oli yhteinen hankkija, koska Churchillista kerrotaan, että hänen ihmeen kuulas ja omenainen ihonsa oli niin ohkainen ja sileä, että alusvaatteiden oli oltava silkkiä.

Luulen tuota väitettä panetteluksi tai ainakin se on epätarkka. Winston, joka ylhäisaatelisena jäi kilin osalle eli vaille perittyä arvonimeä ja aateloitiin vasta ansioista, vietti suuren osan elämäänsä kaamean rahapulan ahdistamana. Asiaan lienevät vaikuttaneet ylettömät elämäntavat ja se poliitikolle erikoinen piirre, että hän suhtautui tuhlailevasti myös omiin varoihinsa, jos niitä siis oli.

Siksi hän hankki itselleen varhain mainetta sanomalehtimiehenä ja kunnostautui kertomuksillaan. Jotenkin en osaa kuvitella, että hänellä olisi ollut jokin Jeeves mukana buurisodassa, jota käytiin myös rautatiettömien taipaleiden takana.

Kun hän sai kenkää ministerin virasta ensimmäisenä merilordina Gallipolin kiusallisen vastoinkäymisen takia hän meni länsirintamalle muistaakseni everstin arvoisena ja osallistui taisteluihin osoittaen suurta henkilökohtaista urhoollisuutta. Siellä hänellä oli kuitenkin mukana palvelija ja kuminen, puhallettava kylpyamme, joka valmistettiin aamutoimia varten kylpykuntoon, pitivät saksalaiset asiasta tai eivät.

Toisen maailmansodan ajan komentobunkkerissa, jossa olen käynyt, hän osoitti jaloa syntyperää silläkin, ettei kuseskellut kukkaruukkuihin. Hän vuoteensa lähellä oli mojova, kukkakuvioin koristeltu pissipotta.

Tämä kaikki ja paljon muuta tuli mieleen Anthony Beaverin Ardennien vastaiskuja kuvaavasta kirjasta. Siellähän oli se episodi, että saksalaiset kuuluisan Skorzenyn johdolla pukeutuivat amerikkalaisiin univormuihin ja ajelivat jeepeillä selustassa harrastamassa erilaisia tuhotöitä.

Ainakin tuohon aikaan oli hyvän tavan mukaista, että vieraaseen vormuun pukeutuneet vakoilijat ja desantit teloitettiin tavattaessa. Myös Suomessa tilastoiduista teloitetuista osa oli tätä lajia, jotkut radiolähettimen tai dynamiittipanoksen kanssa kiinni saatuja.

Amerikkalaiset olivat ainakin saksalaisiin verrattuna kovin kokemattomia. Juuri8 Ardenneilla vangiksi jäänyt kirjailija Kurt Vonnegut puhuukin Teurastamo 5 romaanissaan lasten ristiretkestä.

Niinpä arpinaama Skorzenyn konsti aiheutti aitoa paniikkia ja sotapoliisit joutuivat kiireesti miettimään, miten erottaa monissa tapauksissa virheetöntä Amerikan englantia puhuvat sabotaasimiehet omista.

Jotkut järjestivät tien päällä tietokilpailuja. Yksi kenraali (Clark) oli joutua teloituskomennuskunnan eteen, kun hänellä ei ollut hajuakaan baseball-liigan sarjataulukosta. Sotapoliisien mielestä sellaista amerikkalaista ei voinut olla olemassa, joka ei olisi ollut tarkoin selvillä mailamiesten vaiheista.

Pian jollain välähti. Kuski alas autosta ja housut kinttuun!

Asepukuja oli tietysti joka lähtöön, kaatuneilta, sotavangeilta, kuljetuksista. Mutta vaikka saksalainen on tarkka, sitä sissit eivät olleet hoksanneet, että käytännössä kaikilla amerikkalaisilla, mahdollisesti muutamaa kenraalia luukuun ottamatta, oli intin kalsarit, ”ordnance underwear”.

Sodassa oli sankareita, joiden muistoksi ei ole lauleltu lauluja. Suomen armeijan vahvuus oli suurimmillaan lähellä puolta miljoonaa. Hyvinkin lähellä rintamia toimi pesulajunia, joiden uurastuksen tuloksena miehille oli puhdasta päälle edes joskus. Kuulemani mukaan jalkarätit pestiin eli siis huuhdeltiin kylmässä vedessä itse. Hyvin kääritty rätti on saappaissa parempi kuin sukka. Illalla se on joka tapauksessa kuivattelun tarpeessa, joten ei haittaa, vaikka sitä käyttäisi vedessäkin.

Joskus olen miettinyt, mahtoiko Siiranmäen sitkeä puolustus johtua siitäkin, että kahden rykmentin miehet joutuivat suurhyökkäyksen alle ja siitä Siiranmäen valmistettuihin asemiin suolta – Suurharvasuolta – eli kumiteräsaappaat jalassa. Muutaman päivän marssimisen ja taistelun jälkeen niillä jaloilla ei pystynyt enää kävelemään, joten tankkeja vastaan tapeltiin sitten seisaaltaan.

Kumiteräsaappaissa ja sota-ajan kumisaappaissa marssimista kantamusten kanssa eivät kestä kenenkään jalat. Kysykää minulta. Olen kokeillut. Ja sitten Lapissa Nokian suurenmoisia Kontio-saappaita, joissa oli oikea, tukeva pohja ja sisäpuolella kangas. Niillähän käveli.

Mutta Ardenneilla saksalaiset salamiehet jäivät siis kiinni alushousuista. Tapaus osoitti sinänsä huonoa kulttuurin tuntemusta, koska amerikkalaiset miesten alusvaatteet olivat silloin ja ovat edelleen sekä halpoja että erinomaisen hyviä.

Sekin olisi kiinnostavaa tietää, mikä taikuus on Champion-merkkisissä pikeepaidoissa. Meillä oli niitä Otaniemessä HIITissä. Ostin niitä yli kymmenen vuotta sitten kohtalaisen määrän ja vähän ennen eläkkeelle siirtymistäni jäännöserän asevelihintaan.

Kun nyt oikeaa kauluspaitaa ja kravattia tarvitsee vain erinäisillä yksivuotispäivillä, on selvä, että noiden pikeepaitojen turvin selviän krematorioon asti ongelmitta.

Aiheen ajatuksiin antoi uusien, valmiiksi asennettujen räkkien ja muutaman vetolaatikon täyttäminen. Luopukoon armeija pinkkojen tekemisestä – minä en. Erittäin hyväkuntoisia kauluspaitoja oli ainakin 12 ja frakkipaidat päälle.

Sitä en muista, oliko se Veijo Meren keksintö vai totta (”Siiranmäen miehet”), että Vuokseen hukkuneet alokkaat, jotka unohdettiin lupauksen vastaisesti hakea Äyräpään puolelta syöksyveneellä, jättivät rantaan – pinkat. Siis vaatteet millimetrin tarkasti laskostettuina. Muuta sotataitoa he eivät olleet ehtineet saada.

19 kommenttia:

  1. Vihjaatko että Chuurtzilli oli homo? Hyvä jos oli. Mikäs siinä. Tukeva sikari suupilessä, paksu patukka kalsareissa, mikäs siinä on käskyttää nuoria miehiä kuolemaan puolestaan?

    Vanhan, uinuvan hintin päiväunia toteutti hän?

    VastaaPoista
  2. Yhden elämänkerturin mukaan Churchill harrasti kaikkia rikkaiden tapoja hävittää omaisuutensa, paitsi purjehdusta, siinä hän tyytyi olemaan toisten jahdeilla vieraana. Onneksi, koska vararikkoisesta tuskin olisi tullut pääministeriä.
    Hevosilla hän tosin jopa teki rahaa, toisin kuin useimmat. Vanha ratsuväen mies. Mutta sijoitukset olivat niin holtittomia, että meklarien oli välillä pakko kieltäytyä ottamasta vastaan uusia toimeksiantoja.

    VastaaPoista
  3. Siihen aikaan, kun haluttiin korostaa yksinkertaisuutta (tahtomattaan ehkä myös henkistä), kierrätysaatetta ja muita hyviä asioita, oli tapana käyttää pöydänkansina vanhoja ovia. Rakennustarvikkeita kierrättävistä ja joskus antiikkiliikeistäkin näitä saattoi saada kohtuulliseen hintaan kahvoineen tai ilman.

    Eräs tähän sisustustrendiin innostunut rouvahenkilö kertoi tuttavilleen arvokkaasta pöydänkannesta, joka oli peräisin Churchillin päämajasta, siinä oli laatta, jossa olivat tämän nimikirjaimet.

    Mitä taas tulee jalkaliinoihin (paitsi haju), huomasin velvollisuusaikanani sen asettuvan saappaaseen jalan lisäksi parhaiten asettamalla se levälleen varren suulle. Sitten vain jalka sekaan ilman mitään kääriäisiä.

    VastaaPoista
  4. Ihmisiä aina panetellaan. Minä en - voi hyvänen Aika sentään - ketään halua panetella. Mutta oliko se Churchill, taisi olla, joka jossain juhlallisilla illallisilla joutui istumaan paroonittaren (kreivittären/kuningattaren) vieressä. Ja kun illallinen - puhumattakaan seurasta - oli tylsä, Wini tempoi "huiviinsa" muutaman (kieltämättä liian monta) ylimääräistä whiskeygrogia. Ja tuli humalaan. Silloin hänen seuralaisensa (joku kuninkaallinen kumminkin) huomautti hälle, että "Winston, te olette humalassa". Ja muutenkin motkotti hälle että hän käyttäytyy rumasti. Johon Sir Winston Leonard Spencer Churchill vastasi, kännissä kun oli, että: "Tänään olen humalassa, huomenna en. Mutta Te olette huomenna yhtä ruma kuin tänään."

    Tai olikohan kyse kumminkin Oscar Wildestä? (täytyy kysyä Kemppiseltä)

    Ps. Kukaan ei kumminkaan Heinrich Luitpold Himmleristä kerro vastaavia kaskuja. - Miksiköhän?

    VastaaPoista
  5. Churchill oli Parlamentin veskissä urinaaliin lorottamassa. Kun viereen tuli toinen parlamentaarikko Churchill käänsi selkänsä. Miehen kysyessä ”mikä nuorta Winstonia noin ujostuttaa” Churchill vastasi ”aina nähdessänne jotain suurta ja hienoa te sosialistit haluatte sosialisoida sen.”
    /Y

    VastaaPoista
  6. Nytpä voin kehua estoitta Varustelekan ruotsalaisen sukellusvenemiehistön kalsareita. Epäkaupallinen mainos.

    Kokeilunhalusta hommasin kilokrossin (144 000 paria) kilpailijalta, lujaa tekoa ja helppo pestä. Erittäin ilmavat alla, ei voi väittää päällä olevan alipöksyjä.
    Hallitsen housujen käytön sillä olen retroaapisesta oppinut:

    Hattu
    Housut
    Hohtimet

    Hiiri
    Herneet
    Huhmaret

    Kannattaa käydä katsomassa yrityksen verkkosivuilla, myymälässä niitä ei pahemmin makuutella.

    Varusteleka.fi

    VastaaPoista
  7. Varsin pikantteja tietoja, arvoisa blogisti. Viime vuonna kurssi 120 vieraili Ardenneilla, Ypressa ja Waterloossa. Upea matka, hirvittäviä taistelukenttiä, nyt peltoja, metsiä ja hautausmaita. Ardennien taistelun korkea melkein korskea amerikkalainen muistomerkki oli omistettu kaikkien osavaltojen muistaakseni sadalle tuhannelle kaatuneelle sotilaalle. Ardennien vuoristo oli kulunutta, lähinnä kanjoneista ja solista koostuvaa maisemaa, joka ikään kuin putosi pelloilta maan sisään. Ei mitään tankkisodan ihannemaastoa. Kyseessä oli A. Hitlerin todella epätoivoinen yritys, jossa kyllä runsaasti amerikkalaisia "lasten ristiretkiläisiä" menehtyi. Ranskalaiset patriootit surmasivat 70-luvulla saksalaisen panssasrikomentajan, joka jostain syystä oli muuttanut sodan jälkeen Ranskaan asumaan. Kannatan lämpimästi Euroopan yhteisöä, jonka toivon ja uskon estävän moisen mielettömyyden uusiutumisen ainakin niillä Luxemburgin, Belgian Saksan ja Ranskan alueilla.

    VastaaPoista
  8. Churchillista tuli myöhemmin Sir Winston eli on vähän tulkinnallista voidaanko sanoa, että hänet aateloitiin. Ehkä ritaroitiin olisi parempi sana. Tuo arvonimihän ei ollut perinnöllinen eikä tuottanut oikeutta istua oikeiden aatelisten kanssa ylähuoneessa. Sodan jälkeen kyllä puoliksi vakavissaan mietittiin olisiko Winstonista tehty herttua. Edellinen kerta kun ei-kuninkaallisesta henkilöstä tehtiin herttua oli 1800-luvulta. Lopulta ajatuksesta kuitenkin luovuttiin ehkä osittain siksi, että Winston pelkäsi perinnöllisen paikan ylähuoneessa haittaavan poikansa poliittisia ambitioita. "Kyllä, herra ministeri" -sarjastahan olemme oppineet että nimittäminen pääriksi (nykyään käytännössä elinikäiseksi paroniksi)on pahinta mitä aktiivipoliitikolle voi sattua.

    VastaaPoista
  9. Kyllä kai blogisti tietää, mitä palveluja Karhumäen pesulajunasta? (Ei nyrkkipyykkiä mutta melkein).

    VastaaPoista
  10. Näinä tasa-arvon (tasapäisyyden?) aikoina on aina mukava lukea tuollaisesta herraskaisuudesta, jota Churchill harrasti. Siis kun sen tekee tyylillä.

    Mitä tulee jalkarätteihin niin muistan miten meillekin armeijassa kerrottiin, että hyvin kääritty rätti on parempi kuin sukka. Täytyy siis valitettavasti tunnustaa, etten ilmeisesti koskaan oppinut käärimään rättiä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein. Jalkarätti on parempi kuin sukka. A) koska siinä ei ole saumoja b) oikein käärittynä se ei pääse liikkumaan c) rätti on helppo pestä ja kuivata, mikä on ehdoton edellytys marssin onnistumiseksi, kun rakkoja ja hiertymiä ei synny. Eikä tulehduksia.

      Valitettavasti natokiima on vallannut puolustusvoimien upseerit ja perinteisestä nahaksaapaksesta on luovuttu ja korvattu ne varsikengillä. Kä kerta jenkeilläkin on. Samalla luovuttiin jalkaräteistä kö jenkit nauroivat niille. Kohta ei varmaan enää käytetä huopakumisaappaitakaan vaikka ko. jalkine on kylmässä ehdottomasti paras.

      Poista
  11. Kaimani Jermo kirjoitti Siiranmäen miehistä.

    VastaaPoista
  12. Ensimmäisenä sotajouluna 1914 länsirintamalla sotilaat lähtivät monin paikoin rintamanyli tervehtimään vihollissotilaita. Churchill oli tästä ilmiöstä kauhuissaan, jos yleistyy niin menee vielä piloille koko sota, jonka aikaansaattamiseksi valtiomiehet olivat uurastaneet.

    VastaaPoista
  13. Kun nyt alkkareista on puhe, onko herralla blogistilla aaninkia siitä, miksi amerikkalaiset (miehet) suosivat ainakin viihdemedian perusteella aina vitivalkoisia kalsareita? Nehän ovat kaikki tosimaailman realiteetit huomioiden huonoin värivaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiltä puuttuu n.s. maalaisjärki. Olettaisin?

      Poista
    2. Valkian vilkutus kepin noukassa päästää sotatoimista. Annetaan antautua.

      Pöxyt pois = sota stop.
      (poikkeus: skotit)

      Poista
  14. Itämaisten tappelusjuttujen popot on ookoo. Pikkulasten kantapäihin sutaisi seppä tervasutilla pikkuisen. Sillai ennen pruukattiin. Hammas jos ei suostunut tottelemaan pihtejä niin hampaankoloon tippa tervaa ja hehkuvan naulan kärjellä kauterisoitiin. Tsrits! Viinaa piti olla joka talossa. Apteekkipirtuputeliin kuului vaaleanpunainen lappu jossa lukea tojotti että Ulkoisesti. Että vettäpä ne on enimmäkseen mitä alkomahollimyymälä myy.

    VastaaPoista
  15. Pinkan tekemisessäkin on maailma mennyt eteenpäin ja vanhoista sotaväen menetelmistä kannattaa opetella pois.

    Marie Kondon Konmari-menetelmä on tutustumisen arvoinen asia.
    Tässä vähän maistia.

    https://www.youtube.com/watch?v=gsm8Ak2fqEc&list=PLWO_78eueoOWV6TjQjWY95_kVkJ15rs_d&index=5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikaa Hallantien Iikkaa?torstaina, 08 syyskuuta, 2016

      Venäläisessä orpokodissa oppii paremmin ja nopeammin. Oikeammin olisi sanoa että koulukodin kasvatit ovat kivaa väkeä, sitä ei moni hoksaa kuten Heikki Turusen Simpauttajassa sanoi verraton hahmonen. Kun täällä on lukenutta väkeä niin ottakaapa hampaan koloon muttei korvan taakse että sellaisiin paikkoihin kirjallisuutta on hyvä investoida, niitä sanoisin jopa (s)avupiippuinvestoinneiksi. Kyllä niitä nyrkkeilykäsineitä on jo ihan tarpeeksi, ja kahvakuulia. Tietysti niitä yhdistelemällä saadaan todella-todella mainioita palloja peleihin mutta siinä menee jo luovuutta hukkaan vaikkeivät varpaat kipeytyisikään kun niille putoaa pelkkä salihanska kuten menetelmiin perehtyneiden setien pikku apulaisille saattaa käydä. Kuulista nyt puhumattakaan, saatika hiekkasäkeistä.

      Juu tuli katsottua taas elokuvia joissa oli hevoskivääriurheilua ja sankaritekoja vailla vertaa. Mistä arvasin katsoa? Jotenkin - alkoi näkyä maksamakkaran- ja/tai lauantaimakkaranvärisiä öttiäisiä. Pitivät erikoista kaakatusta, aivan kuin olisivat yrittäneet komennella, en ymmärtänyt sanaakaan. Jos ne on dillejä?
      Makkara on herkullista. Sen tehtäviin kuuluu olla paikalla tarpeen tullen ja tulla ahmituksi sopivan lämpöisenä. Älkää syökö mikäli se on päässyt menemään pilalle ja pitää ääntä, ja on kellanvihreähkö ja näkyy vaikka valot on veks. Se voi olla irtonakki joka on lähiöäidin lähiomaisuutta ja lainassa setillä ja täteillä jotka ovat menossa nakkifarmille maistiaisia napsauttelemaan. Patenttipenikoille patenttinakkeja paketeittain!

      Poista