Sivun näyttöjä yhteensä

28. helmikuuta 2014

Kuorot huutelevat



Pääsiäiseen ei ole enää kahta kuukautta. On aika panna passiot pyörimään. Pikkupojat ovat kuulemma pääsemässä laulamaan, joten tällä kertaa täytynee laittautua kirkkoon.

René Jacob, joka aloitti passiossa kotikaupungissaan Gentissä aivan tuon kuvan esittämän maalauksen vieressä poikasopraanona ja jatkoi kontratenorina ja myöhemmin kuorojohtajana, on uuden levytyksen takana (Harmonia Mundi).

Kun minulla on näitä Matteus-passion kokonaislevytyksiä vasta 20, piti hankkia tämäkin, ja Chaillyn itsessään Tuomaskirkossa paikallisten kanssa valmistama versio.

Seurasin alkutekstiä. Kyllä Luther on tietoisesti tai tietämättään ottanut huomioon tekstin rytmityksen. Kreikan kielessä on niitä pitkiä sanoja, jotka Bach on sitten sijoittanut saksan kielenä evankelistan suuhun. Hymeis skandalistheesesthe – te loukkaannutte (minuun). Saksan kirjallinen läpäisyvoima ei ole parantunut Lutherin päivistä. Esimerkiksi Korintolaiskirje, joka tunnetaan hääseremoniasta, tahtoo mennä päähän. On se niin rajun hellä.

Ensin luulin, että Jacobsin levyssä on jotain vikaa, ja sitten, että äänityksessä. Olin utelias kuulemaan, miten suomalaiset Topi Lehtipuu ja Arttu Kataja veisaavat. Etenkin Katajan ääni tuntui tulevan kovin kaukaa.

Vihkosesta ilmeni, että tämä juuri on tarkoitus. Samalla kävi ilmi, miksi solisteja on sellainen liuta. Heitä on kahdet.

Jacobs perustelee uusimman tutkimuksen tiedoin, että tapa sijoittaa ne kaksi, oikeastaan kolme kuoroa vierekkäin, ei ole oikea. Levytyksessä on toteutettu sellainen ajatus, että ne kaksi kuoroa olivat kirkon päissä, todella etäällä toisistaan. Tuomaskirkko on 50 metriä pitkä ja 25 metriä leveä.

Ennen vanhaan tuossa kirkossa oli kahdet urut. Urkuja on levyllä kaksin kappalein. Lisäksi Jacobs on korvannut passion säestyksissä tavallisen cembalon luutuilla. Levyllä solisti ja kuoro kertovat tarinaa alttarilta ja toiset kauhistelevat ja kommentoivat kuulemaansa kapellimestarin selän takaa.

Siinä on kapellimestarilla tekemistä, vaikka kuorotkin ovat maailman huippua. Jos aivan rehellisesti sanon, niin iskutuksessa ja joissakin sisääntuloissa oli kyllä ihan pientä sanomista. Vertauskohtana tulee äkkiä mieleen ainakin Harnoncourtin uusin passio-levytys, jossa äänellä on tilaa soida ja wieniläiset osoittavat, miten kaikki tehdään todella viimeisen päälle. Jos joku tämän lukiessaan kohtaa saman kapellimestarin toisen levytyksen, kavahtakoon. Se vanhin passio-levy on menneeltä ajalta, jolloin naisia ei huolittu mukaan laulamaan ja barokkisoittimia soitettiin raapimalla. Paljon on onneksi muuttunut.

Valokuvista päätellen Leipzigin Tuomaskirkko on ollut aika kummallinen tila. Kapeassa ja korkeassa holvistossa kaiut ovat varmaan kiertäneet ihmeellisesti. Liittoutuneiden ilmavoimien ponnistusten 1943 johdosta rakennus ei ole kovinkaan sama kuin 1700-luvulla, vaikka se on rakennettu uudelleen. Yksi lehterikin puuttuu.

”Autenttisuuden” etsiminen ei ole tällaisessa musiikissa erikoisen järkevää. Sitä on lupa miettiä, milloin teos esitetään ”oikein”. Mielestäni paljon tärkeämpää on kuunnella ja seurata, miltä musiikkiteos tuntuu. On se niin tunteen asia.

Klempererin levyn musiikkiin ja eräisiin muihin on hyvä kääriytyä. Sitä vastoin esimerkiksi joidenkin suosikki, Joshua Rifkinin versio on niitä, joita en kuuntele mielellään. Tämä henkilö päätteli, että nuo kaksi passion kuoroa olivat nelihenkisiä eli siis soolokvartetteja, ja solistit saavat hoitaa senkin puolen. Tulos on mielenkiintoinen ja hyvin puhdas, mutta…

Clara Schumannin väitetään nostaneen kytkintä kesken sen kuuluisan esityksen, jolla Felix Mendelssohn toi Berliinissä Matteus-passion sadan vuoden tauon jälkeen yleisön tietoisuuteen ja suosioon. ”Siinä on niin paljon ääntä ettei musiikki kuulu”, hän ehkä sanoi. Kuulostaa andekdootilta. Mutta tietenkin Mendelssohn toimi aikansa tavan mukaan ja onhan siinä eroa, onko laulajia ja soittajia tuhat vai sata vain neljäkymmentä.

Ehdottaisin lukijoille, että passiot voisi irrottaa pääsiäisperinteestä. Kun kysymyksessä on selvästi maailman rikkain musiikki, jota voi esittää lukemattomin tavoin ja keinoin, miksi ei nauttisi siitä esimerkiksi pitkin keväistä talvea. Ja kommenteissa esitetyn kanssa olen samaa mieltä. Jos sinne autiolle saarelle saisi viedä mukanaan vain yhden kappaleen, kyllä se olisi tämän passion ”Erbarme dich”.

Niin – ja suomalaiset esiintyvät edukseen. Suositellaan. Kaupassa on ”tavallisia” levytyksiä kosolti. Älkää kuitenkaan sitä Karajania ostako. Se on niin oopperaa.




15 kommenttia:

  1. Professori Erik Westbergin luoma Vokalensemble-kuoro on kyllä vertaansa vailla!

    VastaaPoista
  2. Levystä löytyy YouTube-puffi, joka on hyvin tehty: http://www.youtube.com/watch?v=bDLyPmx439Y

    Tutustuin 1980-luvulla korvalappustereoihin. Ne käyttivät C-kasettia ja laitteellani saattoi tarvittaessa äänittääkin (se oli syy ostoon; audiovalokuvat). Vein sen heti koeajelulle. Lähdin Helsinki-kävelylle Kaisaniemestä ja kiersin Töölönlahden hitaasti, Sennheiserin tyynyluurit korvillani. Erbarme Dich -osan kohdalla olin sitten Rautatieaseman hallissa ja kuullun sekä nähdyn yhteisvaikutelma oli.. hämmästyttävä, iskevä ja symbolinen.

    Kokeilin vastaavaa sittemmin Lintsin Vekkulassa -- senhän saattoi kulkea läpi vaikka kuinka hitaasti ja jopa rekursiivisesti. Musiikkina tällä kertaa Pink Floydin Dark Side of the Moon, mutta kyllä Matteus-passio-kerta oli lumoavampi.

    Tästä tulenkin musiikin äänitystekniikkaan ja konventioihin: ensimmäiset älppärini olivat äänitettyjä (populäärimusiikki) siten että kitara oli miksattu vain vasemmalle kanavalle ja muut soitimet sitten kaaressa bassoon asti oikealla. Pikkuhiljaa studioilla opittiin kuitenkin rakentamaan kunnon äänikuvaa, jossa oli myös syvyysvaikutelmaa -- studioihin saatiin moniraita-Studereita ja päästiin tekemään aitoa miksausta. Kuitenkin koko ajan ajatuksena on säilyttää "yhden pisteen" kuuntelukokemus, jonka jälkeen vasta liikkuva kamera ja sen mukana liikkuva äänen kuulopiste ovat tuoneet musiikkin tallennukseen. Sitä ei kuitenkaan sovelleta suurissa klassisissa teoksissa. Kuva näyttää soolon laulajan mutta miksaus ei saa nostaa laulajaa muiden edelle, sillä kuulijahan ei liiku esityksen aikana.

    VastaaPoista
  3. Valikoidun taiteen käyttö levyjen kansissa on monilta osin hyvä idea, mutta se kyllä haittaa kun tietyt mestariteoksen alkavat toistua - musiikkihan on peto imemään vaikutteita yhteen ja niinpä esimerkiksi tätä Jacobsin levyn kantta en voi katsoa kuulematta samaa kansikuvaa käyttänyttä JEG:n ja monteverdilaisten H-mollimessua.

    Olenko kehunut kuinka Bachin teoksista motetit, varsinkin Jesu Meine Freude, soivat vangitsevasti pienillä esittäjävoimilla, kruununa tämä:


    https://itunes.apple.com/fi/album/j.s.-bach-motets/id768757637?l=fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teknisen ongelman vuoksi en eilen saanut Spotify-linkkiä kehumaani motettilevyyn, vaan se tulee vasta tässä:

      http://open.spotify.com/album/054czWyZllbBv03vxbWgdt

      Poista
  4. Mistä tunteeä pääsiäisen?
    Kemppisen passsiblogista. Tervetullos Sinä odotettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, huh! Alkaa taas olla kohta noiden pitkästyttävien passiopuheiden aika, huh!

      Poista
    2. jes,jes...Alkaa taas kohta olla noiden ihanien passioiden ja miksei puheidenkin aika,jes!

      Poista
  5. Topi Lehtipuu on nykyään suosikkini YleRadio 1:n aamuhartauksien virrenveisaajana. Arvostin aikaisemmin Jorma Hynnistä - ja edelleenkin.

    Matkustimme kerran Finnjetilla kotimaahan Saksan Lyypekistä. Kävimme siellä sikäläisten kirkkojen iltakonserteissa. Hienoja elämyksiä.

    Paluumatkalla Finnjetilla oli Tamara Lund perheineen. Ko. edesmenneen loistavan laulajan esitykset, kuten "Lapin luonto luo...". on suuria suosikkejani. Turkulainen Tamara oli mielestäni parhaimpia laulajiamme kautta aikojen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtipuun virsiesityksiä olen nähnyt cd:llä, nyt en kyllä löydä tietoa kuin täältä, pitänee kysyä Fugalta onko saatavilla jostain:

      http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?culture=fi&ID=9c352e26-8645-4d91-87ba-61ab25cdec1c

      Poista
    2. Kysyin kerran Yleltä noiden Lehtipuun virsien perään. Sanoivat, etteivät saa julkaista levynä tekijänoikeussyistä.

      Poista
  6. Rifkinin Bachista voi olla monta mieltä mutta hänen Joplin-levytyksensä 1970 on aivan ylittämätön. Se mm. puhalsi Puhallukseen hengen.

    VastaaPoista
  7. En kuuntele piäsiäismusakkia, enkä nykyään paljon mitään muutakaan kun korvat soipi enämpikovvaa kuin radio. Ja jos pitäisi mitään musiikkia kannen kuvituksen perusteella mennä hankkimaan, niin kylläpä tuollainen kaameus jäisi hyllyyn: parvi havukoita vonkaamassa, että vuotasipas tuo elukka nyt äkkiä kuiviin että piästäs mässäilemmään, on tuota tuas paastottukin.

    VastaaPoista
  8. Todella maailman rikkain musiikki! Olen onnistunut joskus 80-luvulla tallentamaan C-kasetille tuon Erbarme dich Monica Groopin esittämänä ilmeisesti Johanneksen kirkosta livenä ja suomeksi! Aivan käsittämättömän syvälle uppoava esitys.

    VastaaPoista
  9. Tulevana suvena Matteusta voi kuunnella Kuhmossa auringon laskieksellessa .Esittäjät pääasiassa kotimaisia huippuja.Kuhmon kamarimusiikin aloittaa paljon harvinaisempi Bachin Markus-passio, siinä mukana Pietarin kamarikuoro.

    VastaaPoista
  10. Ehdin nyt vasta kuunnella. Hyvä Suomi! Valitettavasti Erbarme dich soi tällä kertaa kovin koleasti.

    Kommentoijan mainitsema Groop sopii äänellisesti loistavasti Bachiin:
    http://open.spotify.com/album/20oy8PZFdYbdwXvRlj3zDH

    VastaaPoista