Kaksi kirjoitustani salassapidosta epäonnistuivat. Olen
siitä tyytyväinen.
Arvioni on arvaus. Enhän tiedä muuta kuin kommentit. Mitä ne
yli kolme tuhatta muuta mittareiden osoittamaa sivulla käynyttä ajattelivat,
sitä en tiedä.
Arvelen että sananvapaus toisaalta, toisaalta tietojen
luottamuksellisuus ovat hyvin tärkeitä asioita. Lakimiehenä kiinnostukseni
alkoi siirtyä 15 vuotta sitten voimakkaammin näihin asioihin. Mielestäni
tekijänoikeus ja patenttioikeus ovat käytännössä pienempiä asioita. Varaudun
siihen, että tämäkään lause ei aukea heti, mutta perustelen hitaasti:
tavallinen ihminen ei joudu elämässään juurikaan miettimään noita asioita.
Minulla on hyvin paljon tekijänoikeuden suojaamia teoksia.
Tekijänoikeusongelmia en muista kohdanneeni ainakaan vuosikymmeniin, jos
koskaan. On turha käyttää kieltä niin pedanttisesti, että väittäisi
tekijänpalkkioita tekijänoikeudeksi. Minusta ne ovat rahaa, ja kiinnostavaa on
vain, saanko rahaa. Yleensä en ole kiinnostunut siitäkään, koska olen tottunut
kirjoittamaan ilmaiseksi.
Keksijät ovat joskus erittäin kiinnostuneita patenteista.
Yleensä patenteilla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä. ”Patentti” tarkoittaa
keksinnön käyttämistä elinkeinoelämässä. Useimpia keksintöjä ei kukaan halua
käyttää. Tosin moniin tehoaa tieto, että jollakulla on patentteja. Sellainen
mainitaan ansioluettelossa. Minuun tuo tieto ei tehoa. Hyödylliset keksinnöt
syntyvät hyvin usein hyödyllisissä ryhmissä.
Olen hyvin innostunut uusista periytyvyyden tutkimuksista, etenkin
DNA:n vaikutuksista historian ja arkeologian tutkimukseen. Koko maailman
huippunimiin kuuluu Svante Pääbo. En tiedä, onko hänellä tai muilla evoluutiogeneetikoilla
patentteja. Olen kiinnostunut hänen nimestään. Hän on ruotsalainen; hänen
isänsä sai Nobelin palkinnon biokemiasta ja hänen äitinsä oli, kuten
sukunimestä arvaa, virolainen.
Kun Pääbo tai hänen monet kollegansa julkaisevat tutkimuksia
eli suojattuja teoksia, en ole kovin kiinnostunut niistä, koska en ymmärrä
tekstiä riittävän hyvin. Haluan käsiini yhteenvetoja, ja voin jopa maksaa
niistä. Kun julkaistaan ”kansanomainen” kirja aiheesta, esimerkiksi ihmislajin
varhaisempien muotojen sukulaisuudesta ja sikiämisestä, ostan sen heti.
Se on tekijänoikeutta, että tuollaisen kirjan saa kirjoittaa
muukin kuin tutkija. Aivan liian yleistävän ja harhaanjohtavan iskulauseen
mukaan ”sisältö ei ole suojattua” eli esimerkiksi tieto Denisovanihmisestä on
täysin vapaa.
Esimerkki on tarkoitettu korostamaan tieteen toimintatapoja
ja vihjaamaan yhteyksien yllättävyyteen. On mahdollista, että ihmislajin
tutkimus on jo paljastanut jotain myös nykyihmisten sairastavuudesta eli
alttiudesta periytyviin ongelmiin. (Miksi Neanderthalin ihminen katosi?).
Etteivät suuret sanat halkaisi suutani, mainitse vain,
pienellä äänellä, että yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmämme
edellyttävät sekä tiedon liikkuvuutta että tiedon luottamuksellisuutta. Näiden
kahden sovittaminen toisiinsa on loputon tehtävä.
Epäonnistumisella tarkoitin tämän kirjoituksen alussa, etten
siis osaa selittää lakimiesten ja lakien kielenkäyttöä
salassapitovelvollisuutta koskevissa asioissa. Yritykseni kaatui heti
lukijoihin. Salassapidettävät tiedot sekoittuivat muuten lainsäädännön
rajoittamiin tietoihin.
Lääkäri ei saa levittää potilastietoja – mutta tietenkin
lääkäri saa levittää noita tietoja saman sairaalan tai hoitoyksikön toisille
lääkäreille potilasta hoidettaessa ja tietenkin ”lääkäri” tarkoittaa lääkärin
tehtävissä toimivaa, asianmukaiset tutkinnot suorittanutta ihmistä. Se on
sitten meille juristeille sopivaa, toisarvoista eksotiikkaa miettiä, onko
valelääkäri vaitiolovelvollinen. Kysyttäessä vastaan, ettei lääkäri potilaana
ole ”lääkäri”. Mielenkiintoinen ja vaikea kysymys on sairaalan potilaat. Luin
joskus jostain ”kun olin mielisairaalassa, siellä oli myös kirjailija se-ja-se”.
Tuo ei ole tietääkseni lainvastaista. Psykiatrin muistelma, jossa olisi tuo
sama lause, olisi lainvastainen.
Rikoslaki määrittelee salassapitorikoksen: ”Joka laissa tai
asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän
salassapitovelvollisuuden vastaisesti 1) paljastaa salassa pidettävän seikan,
josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon…”
On voitava osoittaa lain kielto. Silti ”salassa pidettävä
seikka” jää erittäin epämääräiseksi. Varmaan vika oli minun – taksinkuljettajan
kuulema tieto, että ”Fortumilla menee hyvin” ei ole sisäpiirintieto eikä
salassa pidettävä seikka. ”Fortum ostaa ensi viikolla Alkon” voisi olla salassa
pidettävä tieto. ”Alkon johtaja N. on juoppo” ei ole salassapidettävä tieto
mutta sen levittäminen taitaisi olla kunnianloukkaus. – Näin helppo mutta näin
vaikeaa.
Jaha, kiitokset. Kyllä tuosta selvän saa, sai.
VastaaPoistaKysyn toivoen että siitä on iloa/hyötyä: jos työaikana tehdyt keksinnöt kuuluvat, niistä saatu hyöty tarkemmin sanoen, työnantajalle, kuinka onkaan blogia lukiessa tehtyjen oivallusten laita? Entä oivallukset kirjoittaessa? Ovatko ne yhtä, elleivät, voiko ne yhdistää?
Googlen voi saada kirjoittamaan hakutulokset Elmer Fuddina, tiesittekö? Asetukset sisältävät muitakin äärettömän hyödyllisiä kieli-iloitteluja joilla ei ole mitään käyttöä, ei ainakaan niin että olisin huomannut. Eräs puute on ja se harmittaa, satunnaistaminen ei ole listalla. Sepä oiva keino olla tyyten tietämättä. Kankkulan Kaivo! Haet ja hakutuloksista ei saa kukaan mitään selvää, kytke pois satunnaistamistoiminto ja onni palaa luoksesi. Iloa arkeen!
I. H.
"Kaksi kirjoitustani salassapidosta epäonnistuivat." Ei kyse toisessa (Päätalo) ollut kyse epäonnistumisesta vaan näkökulmasta: JK valitsi tällä kertaa puhua lainopista, osa kommentoijista etiikasta tai hyväsä mausta. Puhuimme ohi toisistamme, sellaista sattuu.
VastaaPoista"Alkon johtaja N. oli selvä eilen"
VastaaPoistaJukka Kemppinen, kirjoitit:
VastaaPoista"Arvelen että sananvapaus toisaalta, toisaalta tietojen luottamuksellisuus ovat hyvin tärkeitä asioita. Lakimiehenä kiinnostukseni alkoi siirtyä 15 vuotta sitten voimakkaammin näihin asioihin."
Ovatko näitä asioita koskevat lait muuttuneet ratkaisevasti? Nykyaikana meitä kiinnostavat esimerkiksi toista maailmansotaa edeltävä aika ja heti sodan jälkeen alkava kylmän sodan alkuaika, joista voi nähdä jatkuvasti lehtijuttuja ja TV-sarjoja. Hyvin outoja aikoja kummatkin. Millaisia aikoja ne olivat sananvapautta ja vaitiolovelvollisuutta koskevien lakien kannalta Suomessa? Onko ero nykyaikaan dramaattinen?
Voidaanko vanhoja juttuja avata ja käsitellä uusien lakien mukaan eli ovatko jotkut lait taannehtivia?
Onko vaitiolovelvollisuus elinikäinen, ja onko salassa pidettävillä asioilla jokin suoja-aika?
Hyvää ystävänpäivää!
Luin juuri mielenkiintoisen kirjan, "Evoluutiouskon ihmemaassa", kirjoittanut bioprosessitekniikan professori Matti Leisola. Hyvin valaiseva teos evoluutiouskosta.
VastaaPoistaLuepa myös tontuista ja keijukaisista. Mielenkiintoisia.
PoistaJolta kirjailijalta puuttuu yliopistollinen biol. evoluution ja uskontotieteen koulutus ja sen myötä asiantuntemuskin.. valitettavasti.
PoistaM
"Luepa myös tontuista ja keijukaisista. Mielenkiintoisia." Joo Darwinisteilla on varmaan heihinkin jokin "täysin vedenpitävä kehityspuu". Nuo evojututhan vaikuttavat joltain pakana uskonnolta. Harmi kun Darwinistit eivät itse ymmärrä sitä. No sellaista se monesti on kun on kyse uskonnosta eikä tieteestä.
PoistaSatu meni saunaan, pisti laukun naulaan. Sen pituinen se.
PoistaMatti Leisola uskoo että maapallo on vain muutamia tuhansia vuosia vanha. Jokainen vetäköön siitä omat johtopäätöksensä.
PoistaLeisola ei tietääkseni ole esittänyt tarkkoja lukuja. Ei kuitenkaan pidä uskottavana näitä "tsiljoonia" vuosia joita varmoina faktoina ja dogmeina heitellään. Evoluutio tarvitsee näitä "tsiljoonia" vuosia ollakseen uskottava ja sekin syö sen uskottavuutta. Näissä asioissahan ei taida olla joka tieteenalan asiantuntijaa. On eri alojen asiantuntijoita joiden varassa ollaan. Ja olen ymmärtänyt että hiiliajoituskaan ei ole niin luotettava kuin väitetään.
PoistaAinakin Wikipedian mukaan Leisola puhuu vain muutamasta tuhannesta vuodesta.
PoistaLainaus:
"Leisola on kreationisti. Hän uskoo maailman olevan vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen ja pitää vedepaisumusta historiallisena maailmanlaajuisena tulvana"
Jos tuo edelläoleva ei pidä paikkansa niin joku käyjöön korjaamassa tiedon.
Korjaus, otsikot, ei varsinaisia hakutuloksia.
VastaaPoistaI. H.
Kokeillaan vielä pienemmällä äänellä, josko tästä olisi mitään iloa.
VastaaPoistaSalassapitoa ajatellessa itselleni on ollut apua jakaa asia kahtia salausintressin kannalta:
Asioissa, joita tiedon haltija ei halua levitellä - kuten henkilökohtaiset terveystiedot - salassapito on tarpeen proseduraalisena: tiedon omistaja tarvitsee lääkäriä ja ehkä pappiakin, ja kolmannen etu vaatii verotusta ja tilintarkastusta, mutta homma ei toimi, jollei päähenkilö uskalla olla avoin, siis luottaa ko roolihenkilöiden salassapitoon. Virtasen liikavarpaissa tai rakkauselämässä ei muuten ole objektiivisesti niin väliä.
Sitten on asioita, joita ei yleisen intressin vuoksi voida sallia levitettävän miten tahansa: maanpuolustusalaisuudet kuuluvat vain niitä pakosti tarvitseville eikä pörssissä voida sallia syrjivää tiedotusta, vaan tiedot on pidettävä ensin salassa ja siten mahdollisimman pian hyvässä järjestyksessä ilmaistava kaikille samanaikaisesti. Tiedon lähteen suhtautuminen ei ole ratkaiseva: metsästysretkellä kenraali voisi mielellään leveillä varustuksilla ja vuorineuvos miljardeilla.
Teologia, jurismi ja filosofia ovat tosiaan saivartelutieteitä.
VastaaPoistaAd Omnia: - kyllä lainsäädännön muutos viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on ollut erittäin suuri. Aina mainitun EU-lainsäädännön sijaan unionia vanhyemmat ihmisoikeussopimukset määrittävä perustuslaki 1999 oli ehkä puolittain vahingossa ratkaiseva askel omistamiseen ja etenkin maahan kytkeytyvästä perinteestä pois.
VastaaPoistaItse kuvittelin aikoinani kauan, että Svante Pääbo olisi suomalaissukuinen meänmaasta, suku asunut (bo) ikiaikoja jollakin Pää-alkuisella paikalla. Mutta uskon hänet mielihyvin virolaiseksikin.
VastaaPoistaMutta miten sen voi päätellä sukunimestä? Eihän pää ole viroa (pea), bo vielä vähemmän, Svantesta puhumattakaan?
Yksi näkövinkkeli salassapitoon on journalismin käytäntö. Olen vähän blogistia nuorempi toimittaja, joka sai uransa aikana yhtä ja toista salassapidettäväksi määrättyä tietoa ja osan siitä kertoi kaikelle kansalle.
VastaaPoistaHerran kiitos meillä on lähdesuoja, jonka turvin voi julkistaa myös salassapidettyä tietoa ilman että poliisi on heti niskassa ja vaatii lähdettä esille. Pelataan Journalistin ohjeiden (kts. JSN) mukaan.
Juristit voivat tarvittaessa jälkikäteen tai joskus etukäteenkin pohtia (ja laskuttaa), että oliko tiedon julkaiseminen sallittavaa.
yksityisyyden suojan kannalta kestävintä olisi hoitaa potilaat kotiin tai yksittäishuoneisiin. eihän se saa toisille hoidokeille levitä levitettäväksi että herra W oli myös potilas :-)
VastaaPoistaNo entäpä tämä tarina?
VastaaPoistaThis week, I learned that someone I knew had been unfaithful to her long-term boyfriend. Another was still hung up on a relationship he’d ended six years earlier. And a third had relieved himself inside a can of Pringles before handing it to an unsuspecting friend. Don’t ask me who any of these people are: I haven’t a clue, beyond knowing that each is one of the several thousand people on my phone and email account’s contact lists. I learned these intimate details courtesy of a new and gorgeously designed app called Secret. Released two weeks ago and backed by Google Ventures, it allows users to anonymously share morsels of information with their friends and acquaintances.
http://www.tabletmag.com/jewish-arts-and-culture/162932/lashon-hara-secret-app
Muuan maalta tullut pääsi eläkepäivillään eka kertaa elämässään lentsikkamatkalle suoraan Vatikaaniin seurakunnan pastorin viemänä. Siitä saakka hän on ihmetellyt miksi hänen oven takana ei käydä raapimassa kuin kissa.
VastaaPoistaEihän siinä mitään pahaa, että kansanihmiset, mutta kun meillä poliittisten johtajien ajattelu on samalla tasolla.
Mutta ehkä Jari "Fransiskus" Sarasvuo tuo tähän valaistusta alkaessaan kerätä kyliltä teinijuopppoja hoteisiinsa.
Microsoft osti siis Nokian matkapuhelintoimen. Kuinkas nyt sen lex Nokian kans?
VastaaPoistaI. H.
"Jolta kirjailijalta puuttuu yliopistollinen biol. evoluution ja uskontotieteen koulutus ja sen myötä asiantuntemuskin.. valitettavasti."
VastaaPoistaNiin väität ettei Leisolalla ole asiantuntemusta evoluutio asioissa vaikka mies on perehtynyt niihin 40 vuotta ? Jo maallikkokin huomaa että tuossa Darwinismissa haisee ja pahasti. Sen kertoo jo näiden Dawkinsien, Valtaojien sun muiden epäasiallinen argumentointi. Ei uskoisi että on kysymys jonkunlaisista tiedemiehistä. Ja koulukirjoihin viedyt "tosiasiat" evoluutiosta. Täyttä lööperiä. Ei uskoisi että sivistyneessä valtiossa eletään kun pitää tuollaista aivopesua pitää yllä. Leisolan kirjan luettuani alkoi tuntua että elänköhän minä jossain stalinistisessa valtiossa jossa on sallittua vain yksi "totuus". Olen odottanut että koskahan SKEPSIS myöntää huuhaa palkinnon itselleen koska järjestö on häpeäksi skeptisyydelle.
On se ihmeellinen tuo evoluutio, kun sille antaa tsiljoonia vuosia aikaa niin se ottaa ja tekee kylmästä aineesta ajattelevan olennon.
VastaaPoistaSvante Pääbo (The Guardian 15.2.2014):
VastaaPoista"I grew up as the secret extra-marital son of Sune Bergström, who won the 1982 Nobel prize for discovering prostaglandins," he says. Bergström's "official" family knew nothing of the existence of Pääbo and his mother, the Estonian chemist Karin Pääbo, with whom the Nobel laureate had had an affair. "He would only visit us on Saturdays," says Pääbo. "It was pretty weird with hindsight."
http://www.theguardian.com/science/2014/feb/15/svante-paabo-dna-neanderthal-genetics
Luonnolla on selvästi jokin salausmenetelmä!
VastaaPoistaMielenkiintoista onkin kuinka suuri määrä on kitkettyjä kasvukykyisiä ja menestyviä tietoja ja käsityksiä. Nikke Pärmi osui tulemaan mieleen, duoda, onkin pakko kommendoida vaikken osaa bodaniikkaa. Evoluutioin että on pakko perehtyä myös virheellisinä pitämiinsä käsityksiin, aivan kuten on pakko toisinaan tulla huomaamaan että on ollut erehtynyt käsityksissään. Tässä ei ole ennakkoluuloisuudesta apua. Huumorintajusta on ollut apua, vähän kuin Linnanmäen peilitaloon mennessä, kuka sinne muuten menisi etsiäkseen löytäisikö oikein näyttävän peilin? Yksittäinen peili kertoo aina väärän tiedon, peilikuvan, vaikkei siihen virhettä olisi tehty tahallaan. Ei sellainen hassu peili silti kauaa jaksa naurattaa. Siihen riittää ihan tavallinen peili.
I. H.