Kenraali Tiede

Kuvan näyttämä Neil Shubinin kirja on samaa erittäin korkeaa tasoa kuin esimerkiksi Matti Ridleyn useat kirjat, eikä se ole suunnatonta käännytystyötä, kuten esimerkiksi Richard Dawkinsin tai Stephen Jay Gouldin eräät teokset. Tuo käännytys on sinänsä hyvin hyödyllistä. Myös meillä Suomessa on jopa tämän blogin kommenteissa ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi kehitysbiologia on perusteeton uskomusjärjestelmä.

Esimerkiksi Amazonin lukija-arvioista löytyy mallikappaleita ihmisistä, jotka vailla tietoja ja perehtyneisyyttä huomaavat heti kohtalokkaita virheitä eri luonnontieteiden päättelyketjuissa ja arvelevat yleisemminkin tietävänsä, ettei tutkijoihin voi luottaa.

Se tieto ei oikein uppoa luonnontieteiden perusteiden (”Kenraali Tiede” eli siis General Science) silmäilijöihin, ettei tiede ole oikeassa. Ihmiset ovat toimissaan ja valinnoissaan jälkikäteen arvioiden oikeassa tai väärässä. Näillä käsitteillä ei ole sopivaa sijaa tieteessä. Shubinin kirjan yksi keskeinen teema, nimittäin että kallioperän aineksesta voidaan selvittää muinaisia elollisia olioita ja kiveen tallentuneista jäämistä muun ohella ilmakehän kaasuja miljardeja vuosia sitten, ei ole totta tai valetta, vaan päätelmä.

Shubin toteutti henkilökohtaisen toiveeni. Yleistajuisia tiedekirjoja rasittaa joskus kapea-alaisuus. Tämä kirjoittaja selvittää kallioperän avulla maapallon ja maailmankaikkeuden kohtaloita tukeutuen kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan yhdessä ja erikseen. Juuri niin on tehty myös tutkimuksessa kaksi-kolmekymmentä vuotta. Kirjoittaja on myös riittävän fiksu esitelläkseen pelottomasti kysymyksiä, jotka ujostuttavat maallikkoja, kuten mistä maapallon vesi on peräisin. Keskeinen osa vastausta on että asia ei ole selvä. Mukana on kuitenkin hyvä yhteenveto hapen ja siis ilmaksi nimittämämme kaasuseoksen historiasta.

Luultavasti koulujärjestelmämme ja mielenlaatumme edellyttää nykyisin juuri tällaisia kirjoja. Esimerkiksi taannoin esittelemäni uusi suomalainen kirja sienistä oli yliopiston tenttikirjatasoa ja siten edellyttää hyvää lukiotasoisen biologian ja kemian tuntemista. Jo termejä on paljon. On tarpeen tietää paremmin kuin ristisanatehtävän ratkaisija, mitä tarkoitetaan sanoilla ”solu” tai ”molekyyli”. Tuollaiset asiat selviävät käytännössä kenelle tahansa vaivannäöllä, mutta kirjailijan (ja kustantajan) ei pidä luottaa sellaisiin lukijoihin. Shubin ja muut opettelevat siis kirjoittamaan lukijoille, joilla ei ole sanottavia taustatietoja, ja se on kuulkaa vaikea taito.

Hyvin hitaasti olen muuttamassa peruspilkallista asennettani Valittuihin Paloihin. En nuorempana julkaisuja halveksiessani ottanut huomioon, että myös kunnanlääkärit ja kauhavalaiset asianajajat tarvitsivat kertomuksia tieteestä: heillä oli nimittäin todella kädet täynnä elättäessään ja kouluttaessaan seuraavaa sukupolvea, kuten minua.

Vaikka tuollainen henkilö olisi halunnut omaksua esimerkiksi latinan kielen approbatur-kurssin, joka on mielestäni sivistyksen huippu (kun taas syventävät opinnot tuosta kielestä ovat erikoistietoa, jota ilman voi hyvin olla), heillä ei olisi ollut kerta kaikkiaan aikaa eikä varoja käyttää sitä paria tuntia illassa muutaman kuukauden ajan, jonka hanke olisi vienyt. Ei olisi riittänyt soppaan lihaa. Turhien tietojen keräily oli mahdollista omalle sukupolvelleni. Siksi pintatiedon vähättely eli snobismi oli sekä aiheetonta että julmaa.

Lukija voi korvata tuon latinan muulla oppiaineella. Suosittelisin lukion pitkää matematiikkaa. Kurssi on välttämätön. Laskemaan oppii laskemalla, ja ymmärrys tulee sitten perässä.

Tässä ja nyt ehdotan kuitenkin vakavissani, että jättäisimme väliin jotain muuta – ehdotan juustohöylän kohteeksi pakonomaista liikuntaa – ja osallistuisimme kukin kohdaltamme elämänikäiseen kokkikilpailuun: miten muhennan maailmankuvaani.

Aineistosta ei ole pulaa. Itse suosin kirjoja, mutta viime päivinäkin mainitut yliopistojen järjestämät verkkokurssit ovat erinomainen vaihtoehto.

Huomattuani Shubinin kirjan kiirehdin hankkimaan sen Kindlenä (for PC) ja luin heti. Sitten totesin että se oli jo tullut suomeksi, mutta verkko ei osoittanut mainittavia kirjaesittelyjä (paitsi HS "yksi vuoden 2013 parhaista kirjoista"). Sen vuoksi tuli hoppu kirjoittaa: juuri tämä kirja sopii Sinulle. (Seuraavaksi on vuorossa Pääbon Neanderthal-kirja.)

Nämäkin kaksi itsekeskeistä perustelua kannattaa muistaa: voi koko ajan etsiä isoja tietoja, siis mielellään tosiasioita ja niihin perustuvia argumenttiketjuja, joita ei ole lainkaan tiennyt ja jotka saattavat vaikuttaa muuhun elämään. Esimerkiksi tuo edellä mainittu liikunta voi muuttua pakkotoiminnasta päämääriin tähtääväksi ponnisteluksi. Ja toiseksi tekee hiukan kipeää mutta ennen pitkää todella hyvää penkoa omia ”varmoja” käsityksiään silläkin uhalla että ajautuu suuriin uhrauksiin. Se on suuri uhraus, että joutuu tietoisesti luopumaan tutuimmista ja rakkaimmista eli käytännössä typerimmistä ennakkoluuloistaan.

ISBN 9789525985139