Sivun näyttöjä yhteensä

8. helmikuuta 2014

Avajaismontaasi



Sotshin avajaisia katsoin samaan tapaan kuin kovin usein, ensin vastenmielisyyden tuntein, sitten puolihuolimattomasti ja sitten vastarintaa tehden.

Ajatukseni kai oli, että Pekingin ja Lontoon jälkeen kaikki on jo nähty. Juuri Lontoon avajaiset upposivat mieleen ylittämättöminä.

Nyt ne ylitettiin.

Liian kalliille areenalle voi tuoda vaikka mitkä määrät väkeä hyppimään, hoilaamaan ja sätkimään. Kyllä sellaisen kestää, varsinkin jos on omat eväät mukana.

Minunkin huomioni kiintyi Stalinismin kahden kauden esittämiseen, siis Suuri Terrori ennen sotia ja ehkä vielä suurempi terrori sotien jälkeen. Esikuvana tuntuivat olevan Vincent Minnelli ja Stanley Donen – siis liikkuvainen amerikkalainen musikaali (”Laulavat sadepisarat”).

Petterille: Donen on vielä parempi ohjaaja kuin Hitchcock. Hitch veistää dramaattisia hetkiä, kuten cliffhangerit eli riippuminen kynsistä räystäässä (Vertigo) tai vuoren kielekkeellä (North by Nortwest). Donen tekee saman liikkeillä eli muutoksilla eli osaa montaasin kuvan sisällä.

Kaksi ja puolituntinen spektaakkeli ei kuitenkaan ollut ”Näyttelykuvia”, vaan tiukasti ja bolshevistisen perinteen mukaan suunniteltu kuvasarja, josta erottuivat kaikki Eisensteinin dialektiset leikkaamisen keinot. Entinen ja nähdäkseni yhä voimassa oleva oppi oli kuvien tai kuvajaksojen rinnastaminen niin että ne nousevat edellisen yläpuolelle synteeinä. Alkeisesimerkki on konekivääri + hurjistunut mies = konekivääri ampuu. Oppikirjaesimerkki on Luis Bunuelin käsitys uskonnosta – lammaslauma juoksee katedraalin ovesta kadulle (”Tuhon enkeli”). Tuossa elokuvassa lampaat juoksevat pois. Jos ne juoksisivat kirkkoon, se näyttäisi omituiselta. Tuon elokuvan idea on huonetilat, joista ei pääse jostain syystä pois, ulos.

Iloinen historia oli liitetty nykyhetkeen, ystävälliseen Venäjään, maailman kansojen kohtaamiseen veljeyden ja, kuten sanottiin, hauskanpidon merkeissä.

Avajaiskuvat oli mietitty niin hyvin, että ne johtavat suoraan urheilukuviin, joita ei ole vielä nähty. Katsojat, väitteen mukaan kolme miljardia, odottavat saavansa jatkoa hiihtämisenä, luistelemisena, hyppimisenä. Tuota jatkoa on tulossa tästä päivästä alkaen, ja nyt taitelijat mainitaan nimeltä. Avajaisissa kaikki olivat ikään kuin nimettömiä, myös ylimmän luokan tanssijat ja laulajat. Silta tulevaisuuteen oli lipunkanto. Erittäin nimekkäät airuet nimettiin. On se iso mies tämä Tretjak.

Mistään historian väärentämisestä ei kannata puhua. Näkemämme oli kuin elokuva tai romaani – fiktio. Niiden tavoin sen rakenne, oikeastaan sisäiset jännitteet, oli harkittu loppuun asti.

”Sodan ja rauhan” eli tsaarien Venäjän ja nykyhetken välille oli luotu yhtä korostettu yhteys kuin Pietari Suuren ja Putinin. Televisiolähetyksen suuri oivallus, Ville Haapasalo, meni vielä alleviivaamaan pietarilaisuutta, joka oli nostettu teemaksi. Teema jatkui luonnollisesti Tshaikovskina.

Koska maassa on maailman parhaat balettitanssijat, ”Joutsenlampi ja ”Pähkinänsärkijä” olivat väistämättömiä. Toisaalta julkisuus on käsitellyt suurella hartaudella kysymystä homoseksuaalien asemasta ja maineesta Venäjällä, ja Tshaikovski oli homoseksuaali.

Ei tämä yhteys voi kuitenkaan olla sattuma. Tshaikovskihan oli lisäksi vanhoillinen ja varovainen suuntautumisessaan. Hän yritti olla naimissa ja kaikkea. Lisäksi Tshaikovski on toki ollut Venäjällä / Neuvostoliitossa aina esillä, mutta monilla venäläisillä on ollut havaittavissa kärsivää suhtautumista *”liian läntiseen” säveltäjään.

Olen käynyt keskusteluja ja kuullut kummakseni, että Saltykov-Stshedrin on mieluisampi novellisti kuin… Tshehov!

Meiltä muilta, salaryssille kuten minä, ja Venäjään perehtymättömille, tämä ukrainalaisen Gogolin vahvasti esiin tuoma Äiti Venäjä tai voisimmeko sanoa aitovenäläisyys saattaa jäädä huomaamatta. Venäläiset taitavat olla, kuten kaikki muutkin kansakunnat, pohjaltaan sitä mieltä, että vain he itse ovat oikeita ihmisiä ja edustava syviä arvoja. Tämä ei ole irvistelyä. Uskon hartaasti, että toisen maailmansodan lopputulos johtui tiettyyn mittaan siitäkin, että kaiken koetun jälkeen venäläinen patriotismi eli isänmaallisuus nousi heti kun sai tilaisuuden. Siis puhe ei ole tässä kommunismista, vaan venäläisyydestä. Ja tässä mielessä 1920-luvun elokuvan teoreetikkojen keinoin luotu kuvakudos olisi ensimmäinen suuri mainosisku ”Uudesta Venäjästä”, josta myös puhuttiin.






14 kommenttia:

  1. Olen työskennellyt Neuvostoliiton visuaalisen kulttuurin tutkijana mm. Tampereen ja Pietarin Smolnan Lenin-museoissa. Katsoin eilisen näytöksen. Kun Putin tuli parvekkeelle kuin Leninin mausoleumin katolle, tiesin, että kohta kajahtaa Sä suuri ja mahtava-hymni. Myös Tretjakin loppuhuipentuman arvasin etukäteen.
    Venäjällä on suuri spektaakkelien tekemisen perinne eikä se ole talous- tai hallintojärjestelmästä kiinni. He osaavat tämän asian. Joskus vain on vaikea saada selvää, mitä milloinkin tällä tarkoitetaan ja mikä on viesti kenellekin. Hämeessä sanotaan. että ryssä taas yritti jotakin, mutta eihän siitä ikänä mitään tuu.

    VastaaPoista
  2. Nooh, kyllä näitä talviolympialaisiakin katsoo paremman puutteessa mutta itse lasken päiviä kesän jalkapallon MM-kisoihin. Kyseessä lienee kuitenkin maailman suurin urheilutapahtuma, ja kuin kruununa päälle ne käydään vieläpä Brasiliassa. Koko maailma pysähtyy kun futiksen mm-kisat starttaavat. Itse koen ihan oikeasti vieroitusoireita kun kisat päättyvät, mitäs nyt tehdä? Eikö illalla tulekaan enää matsia? On ihan oikeasti tunne että jotain tärkeää puuttuu elämästä. Tätä tyhjyyden tunnetta ei saa mistään muusta kuin futiksen mm-loppuottelun jälkeen. Kaikki muu urjeilu on vain ohimenevää, harmitonta viihdettä. Jalkapallo on jotain suurempaa. Kuten Italialaiset sanovat, elämää suurempaa. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
  3. vali-vali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on slopestyle, kovalla peellä. Kuinkahan moni edes tiesi mikä on slopestyle ennen näitä kisoja? En minä ainakaan..

      Poista
  4. Mietin, onko Putin niin kettu, kuin se on ketun näköinen? Nimittäin meillä avajaiskatsomossa olleet vieraat väittivät kivenkovaan, että Venäjän joukkueen esiinmarssissa soi kahden venäläisen lesbotytön biisi 80-luvulta! Ja että välissä olisi soinut "Kviiniä"? Jos se on totta, Putin on melkoinen peluri! Jossain oli kerrottu, että DJ olisi saanut vapaat kädet musiikin valinnan suhteen? Josko se kusetti Putinia? Vai joko se poikaparka huomenna hakee sukset vinniltä ja hipsii kohti Siperiaa? Tunsiko joku ko. musaa? Minä näistä en ole tiennyt enää vuosikymmeniin, vaan olihan aika neukku-jekku, jos näin todella tapahtui? Mutta suurta ja mahtavaa oli kuten Isäntämmekin totesi. terv. pekka s-to.
    P.S. Virallinen tieto oli, että Tsaikke kuoli koleraan, kuitenkin kaikki pienet "kuoropojat" kävivät suutelemassa ruumista kolmen päivän ajan? Simo Ojanen näytelmässään "Posliininukke" väittää kuitenkin, että hänet pakotettiin ottamaan myrkkyä korkea-arvoisen upseerin pojan viettelemisestä! Tiedä näistä... venäläisistä "pusu-rioteista", heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nimittäin meillä avajaiskatsomossa olleet vieraat väittivät kivenkovaan, että Venäjän joukkueen esiinmarssissa soi kahden venäläisen lesbotytön biisi 80-luvulta! "

      T.A.T.U oli vuosituhannen vaihteessa suuressa suosiossa Venäjällä ja muuallakin Euroopassa. Mitään lesboja tytöt eivät tiettävästi ole koskaan olleet; kunhan hiukan näyttelivät. Toiselle neidoista on siunautunut mies ja ainakin yksi lapsi.

      TMi, Lappeenranta

      Poista
    2. Kiitos tiedosta! Enemmän minua kuitenkin kiinnostaa Putinin ja musiikin "vapaasti valinneen" DJ:n suhde. Oma veikkaukseni kyllä on, että Putin tiesi tasan tarkkaan mitä avajaisissa soitettiin. terv. pekka s-to.

      Poista
  5. Come to think of it niin itse asiassa montaashilla yritetään havainnollistaa tai siis saada aikaan länsimaissa kovasti käytöstä pois jäänyttä symboliikkaa (heraldiikasta on tullut liikemerkkejä, kukkaiskielestä pelkkää kukkakauppaa, uskonnosta kirkollisverokysymys). Ehkäpä montaashitekniikka näistä syistä syntyi juurikin Venäjällä eikä protestoivissa maissa.

    Ja, onhan eroa Tarkovskilla, Luc Bessonilla sekä Roland Emmerichillä.

    VastaaPoista
  6. Olympialaisten avajaisia ovat toteuttaneet viime aikoina huippuohjaajat kuten Zhang Yimou (Peking) ja Danny Boyle (Lontoo). Sotshissa oli suuri tiimi, Konstantin Ernst (päätuottaja), George Tsypin (suurten oopperatalojen lavastaja), Andrei Boltenko (ohjaaja), James Lee (Lontoon olympialaisten riippuvien rakenteiden tekijä), Sylvia Hayes (Shanghain suurten sirkusesitysten tekijä), Phil Hayes (Lontoon olympialaisten ilmanäytösten ohjaaja), Nathan M. Wright (isojen musikaalien koreografi), Shana Carroll ja Nathalie Simrad (Cirque du Soleil) ja Kym Barrett (Cirque du Soleil, Spider-Man, ym.).

    Montaasikoulukunta kukoisti Venäjällä 1920-luvun lopulla (Kuleshov, Vertov, Eisenstein ja moni muu). Periaatteita olivat kehitelleet Griffith ja Gance; venäläiset veivät ne pisimmälle.

    VastaaPoista
  7. Jalkapallo on rahanpesuteatteria.

    Hui Hai Lee

    VastaaPoista
  8. Ei se Tretjak niin iso ole, ihan normaali, vaan sen kanssa oli miniatuurinen Rodnina :)
    Tšaikovski oli homo, mutta hän käyttäytyi "sopivasti" - teki ajoissa itsemurhan. Venäläisten propagandanäytelmiä tulkitessa täytyy pitää mielessä, että niiten kohdeyleisö on melkein aina pääasiallisesti venäläinen, eikä ulkomaalaiset. Jos se vaikuttaa hyvin ulkomaalaisiinkin, hyvä, mutta hyvä just siinä mielessä, että venäläiset näkevät sen vaikuttavan näin. Jos ei vaikuta hyvin, niin koska ulkomaalaiset ovat kaikki "немцы" - suoraassa käänöksessä 'saksalaiset', mutta etymologisesti "немые" -kuuromykkiä, jotka eivät pysty puhumaan ihmiskieltä - eli venäjää

    VastaaPoista
  9. "Oppikirjaesimerkki on Luis Bunuelin käsitys uskonnosta – lammaslauma juoksee katedraalin ovesta kadulle (”Tuhon enkeli”)."

    Tarkempi ja asianmukaisempi ilmaus tässä olisi "Buñuelin käsitys kirkosta", hänen suhteensa uskontoon oli hieman komplisoidumpi kuin tässä kuvattu.

    Ja niin, kyllä se kirjoitetaan "Buñuel", ihan tällaisellä kummallisella n:llä kirjoitettuna. Jos nyt oikeakielisyyttä haluaisi jotenkin pitää arvossa.

    VastaaPoista
  10. . . . noinhan sen suurinpiirtein minäkn näin, vaikkei kantti kestänyt edes katsella.

    VastaaPoista
  11. Säveltäjä Mihail Glinka oli myös homo, mutta koska oli yläluokkainen, sai olla rauhassa. Pjotr suhteili jonkun yläluokkaisen nuorukaisen kanssa eli kurotti liian korkealle. Taiteilijoillekaan ei sallittu mitä tahansa!

    VastaaPoista