Valtiopäiväväki

Vähän väliä tapahtuu vaarallisia asioita, kun ihmiset kyllästyvät ylempiensä elämään. Joskus he kieltäytyvät poistumasta aukiolta, ja sitten tulee ruumiita. Syyksi ilmoitetaan esivallan pahantapaisuus. Yhteisiä asioita hoitamaan valitut hoitavatkin yksityisiä asioitaan, etenkin raha-asioitaan. Maa voi olla Ukraina tai Kreikka tai Italia, mutta yhtä hyvin Suomi. Meilläkin tämä on koettu, vaikka jotkut luulevat vielä, että 1918 valkoinen Suomi asettui puolustautumaan Neuvostoliittoa vastaan, joka oli hyökännyt maahan. Niin se ei ollut.

Pari päivää valtiopäiväväki on nyt esitellyt asenteitaan avioliittoon. Seurasin näytöstä vähän aikaa odottaen, että joku kansanedustajista puhuisi jääkiekosta, mutta turhaan.

Minun tulee sääli jääkiekon erotuomareita. Heillä on varmasti yksinäisiä ja surullisia iltoja hotelleissa Novosibirskissä, Bostonissa ja Ottawassa. En usko, että isokokoiset ja pahantapaiset urheilijat sallivat raitapaitaväen istua iltaa rattoisan oluttuopin ääressä kummankaan joukkueen porukoissa. Ja koska tuomarit ovat välttämättömiä, kukaan ei pidä heistä.

Pidän totena, että jos ottelu pelattaisiin ilman tuomareita ja erilaisia linjamiehiä, se kestäisi katsojien mielestä kovin kauan pelaajien äänestäessä arvelluista paitsioista. Paitsio on ”sääntö” juuri siinä merkityksessä, jossa haluan itse käyttää tuota sanaa. Niinpä se on keinotekoinen ja monimutkainen, mutta tarpeellinen.

Haluaisiko lukija edes katsella ottelua, jossa ratkaisut tekisivät pelaajat tai yleisö äänestämällä?

En ole sopiva henkilö kirjoittamaan tällaisesta, koska kokemukseni joukkueurheilusta rajoittuu pihapalloon. Muistelen, että Rantatuvan Pentti ja yksi Kari olivat aina eri mieltä kuin muut, koska he kannattivat itselleen edullisia ratkaisuja. Muistikuvieni mukaan ratkaisun teki pallon omistaja, tai tämän äiti, joka komensi asianomaisen sisään. Sanaa ”peliväline” emme tunteneet. Kun sitä ihmeteltiin radiosta kuultuna joskus välitunnilla, muuan Raimo luuli, että se tarkoittaa kikkeliä, jolla tiedettiin olevan kaikenlaisia nimityksiä.

Äänestävä otteluyleisö ei ole tässä tyhjää letkauttelua. ”Porukka päättää” ei ole demokratian perikuva. Eilen kyllä sanottiin televisiossa, että Eurooppa perustuu kreikkalaiseen demokratiaan, roomalaiseen oikeuteen ja kristinuskoon. Demokratia on kreikkalainen vain sanana, Rooma ei itse asiassa keksinyt lainsäädäntöä missään nykyistä muistuttavassa merkityksessä, eikä kristinusko ole eurooppalainen ajatusrakennelma.

Ennen kuin kukaan ehtii moittimaan minua käsiteltävänä olevan tasa-arvohankkeen vastustajien panettelemisesta, kiirehdin sanomaan, että kaipasin pillimiestä puhetilaisuuksiin sekä hankkeen vastustajien että sen kannattajien ja erilaisten juontajien takia.

En olisi äitynyt arvostelemaan keskusteluja ellei Yle olisi esitellyt räätälöityjä uutisia pienlaitteiden omistajille. Taas kerran mietin, miten en tule saamaan sellaista palvelua, josta mielelläni vaikka maksaisin. Pitäisi olla vaivaton keino selvittää, ketkä ovat kuolleet ja ketkä tulleet pösilöiksi. Valppauteni joutuu liian kovalle koetukselle, kun joudun tutkimaan eri verkkolähteistä, onko henkilö, jolle aion kirjoittaa tai soittaa, enää elävien kirjoissa.

Olettehan katsoneet, miten vanhat lukevat sanomalehteä? Ensin käännetään esiin kuolleet. Tuttujen löytäminen hytkäyttää: taaskaan en minä. Itselläni minulla ei ole tuota ongelmaa. Aina kun mietin, olenko tänään hengissä vai välittävätkö aistini vain jotain jälkikuvaa elämästä, katson verkosta päivän blogiani. Jos sellainen löytyy, kysymyksessä on vahva aihetodiste elämän jatkumisesta. Kirjoitan – siis olen olemassa.

Olen eri mieltä Daniel Dennettin kanssa. Minusta ”tietoisuus” ei ole sama päivällä ja yöllä, saati vanhana ja nuorena. ”Ajattelen, siis olen olemassa” näet edellyttää tietoisuutta ajattelemisesta.

Olen samaa mieltä Daniel Dennettin kanssa. ”Tietoisuus” on historiallinen ilmiö, myös kielessämme esiintyvä sanan ”consciousness” käännös ”omatunto”, joka on ruotsin kielessä ihmeen ihana – samvete, yhteistieto…! Jos maailmankaikkeuksia on monta, kuten nykyisin epäillään, niin myös tietoisuuksia.

Miksi kaikki kissat ovat pimeässä mustia? Koska yksikään kissa ei todellisuudessa ole minkään värinen. Myös Neuvostoliiton lippu on valojen sammumisen jälkeen musta. ”Väri” on valoa eli sähkömagneettista säteilyä. Havaittu väri johtuu muun muassa säteilyn imeytymisestä ja sironnasta ja se puolestaan elektronien tilasta. Kun lapsi tai lapsenlapsi kysyy seuraavan kerran, minkä värisiä atomit tai molekyylit ovat, voisi olla viisainta valehdella. Niin eduskunnassakin tehdään.