Eräs henkilö, josta tuli sitten muun muassa maisteri
poliittisen historian ja yleisen kirjallisuuden oppiaineissa, aloitti
harjoittelun kaksi- tai kolmivuotiaana. Rakennuspalikoista oli koottava
huimaava rakennelma, jonka nimi oli ylpee, ylpee torni. Ärrän kanssa taisi olla
aluksi vaikeutta.
Kuten historiatieteissä yleensä, tämäkin rakennelma romahti,
varsinkin jos kaatumista hiukan edisti.
Asianomaisella oli tapa hakea kirjahyllystä kirja ja
tepastella se kainalossaan. Valinnan määräsi korkeus eli kirjan paikka, ja
niteen väri tai muu tunnusmerkki. Lukemaankin kyllä sitten opittiin.
Ensimmäinen suosikki oli Mannermaan ”Kristillisen opin vaiheet”. Muistaakseni keskustelimme
pneumatologian ongelmista sekä yleisesti että suhteessa areiolaisuuteen.
Toinen suosikkikirja oli Barbara Tuchmanin ”The Proud Tower”,
kertomus maailmansotaa edeltäneistä vuosikymmenistä. Viittaus lienee
Raamattuun. Ylpeä torni lankesi ja sen lankeamus oli suuri. Niin myös Eurooppa.
Tuchmanilta on suomennettu ”Elokuun tykit”, joka keräsi
runsaasti palkintoja ilmestyessään 1966. Siinä on puhe ensimmäisen
maailmansodan syttymisestä.
Kirjoitan tällaisia yllyttääkseni teitä lukemaan
vanhentuneita tietokirjoja. Ne ovat joissakin tapauksissa viihdyttävämpiä ja
hauskempia kuin uudet tietokirjat. Tuchman ei ollut historioitsija, vaan hienostotyttö,
joka keksi jossain vaiheessa julkaista kertovaa historiaa. Kävi ilmi, että
hänellä oli siihen taito ja yleisöllä himo.
En näe syytä miksi erittäin hyvin kirjoitettua 50 vuoden
takaista historiakirjaa ei voisi lukea samalla tavalla kuin klassikkoja, vaikka
Gibbonin Rooman valtakunnan nousua ja tuhoa, jossa on totisesti paljon asioita
aivan päin seiniä ja loput vain virheellistä tietoa. Nimittäin roomalaiset
klassikot, kuten Suetonius tai Plutarkhos ovat välittämäänsä tietoa ajatellen
vielä paljon epäilyttävämpiä. Mainitsen Suetoniuksen Tacituksen sijasta, koska ensin
mainittua lukee kuin iltapäivälehteä, kun taas viimeksi mainittu lienee ollut
muiden ohella Winston Churchillin historiakirjojen esikuva. Kaikki korkean
retoriikan keinot ovat hallinnassa.
Nyt muutin mieleni ja ryhdyin lukemaan G. Robertsin kirjaa ”Stalin’s
Wars”. Kirjoittaja on irlantilainen professori ja kirja näyttää perustuvan aika
kattavaan lähdeaineistoon. Erikoisen kiinnostavaa on hyvin laaja sanomalehtien
käyttö 1938 – 1953 Neuvostoliiton ulkoministeriön ja kommunistisen puolueen
arkistojen rinnalla. Käytettävissä ovat muun muassa Stalinin diaarit, joista käy
ilmi jokainen diktaattorin puheilla käynyt, päivämäärä ja kellonaika ja
vierailun kesto minuutin tarkkuudella.
Kirjaa on kovasti syytetty, mutta on sitä myös kehuttu.
Tutkija vaikuttaa jonkinasteiselta tomppelilta, koska kuin historian opiskelija
graduunsa hän on sisällyttänyt tekstinsä esipuheeseen onnittelut itselleen ja
uumoilun kirjansa tulevasta suuresta merkityksestä.
Robertsin mukaan Stalin oli toisen maailmansodan
ylivoimaisesti huomattavin sotapäällikkö ja myös kansakunnan johtajana vaikeina
aikoina vertauskohtaa vailla. Hän ei sivuuta suurta terroria eikä päähenkilönsä
epätavallista raakalaismaisuutta. Silti on kiinnostavaa perehtyä esitykseen,
jonka mukaan Stalin pyrki kaikin keinoin jatkamaan yhteistyötä
länsiliittoutuneiden kanssa vuoden 1945 jälkeen ja sitten pehmentämään kylmän
sodan vaikutuksia. Yhteenvetona Roberts sanoo, että myös Stalin-myytin
purkamisen aloitti Stalin itse, ei Hrusthov.
Kun kirjoittaja ei ole sekopää – sellaisia esiintyy myös
akateemisissa piireissä ja kovissa kansissa – hänen ajatuksistaan on otettava
selvä.
Haaste on ikävä. Luulen olevani samalla kannalla hyvin
monien kanssa, kun Stalin ja Hitler sekä bonuksena Mao ovat minulle menneen
vuosisadan vastenmielisimmät ihmiset kauhistuttavuudessaan.
Jos Suomessa Ryti selvästi pehmeni Hitlerin tavattuaan,
huomattavan moni on viittaillut siihen suuntaan, että Stalin vaikutti henkilönä
tavalla, joka ei selity aivan kokonaan maailman toiseksi suurimman valtakunnan
käskijän roolilla. Vaikka Stalinin virheet ja hänen yrityksensä tukeutua omaan
riittämättömään ymmärrykseensä olivat kohtalokkaita ja melkein ratkaisevia, hän
erosi hirviö-kollegoistaan ainakin siten, että hän näyttäisi oppineen.
Viimeistän Stalingradista alkaen Stalin alkoi uskoa, mitä oma kenraalit ja
marsalkat sanoivat, eikä hän ryhtynyt siirtelemään joukko-osastoja niin kuin
Hitler.
Tämä jää nähtäväksi. Minua nyt kuitenkin kiinnostaa
stalinismi, jolla tarkoitan tässä samaa kuin muutkin eli 1970-luvun alusta
maassamme (ja tuttavapiirissäni) vaikuttanut poliittista katsantokantaa.
Nimitys on tunnetusti leimaava ja epämääräinen. Sen käyttäminen on perusteltua
siltä osin kuin puhe on ihmisistä, jotka uskoivat hanakammin Neuvostoliiton
eriasteisten edustajien ohjeita kuin kotimaisten poliitikkojen, ja lisäksi
palvoivat J. Stalin –vainajaa. Suomihan oli ainoa jossain määrin itsenäinen
Länsi-Euroopan maa, jossa tällaista esiintyi. Ruotsista alkaen mellakoiva
nuoriso taipui anarkismiin, maolaisuuteen tai vastaavaan. Moskovan mielisyyttä
pidettiin vanhuusiän verenkiertohäiriönä.
Oliko Stalinin valtakunta Ylpeä Torni? Minusta tuntuu, että
jos asiaa kysyisi Putinilta, vastaus olisi että ei ollut. Joka tapauksessa
kysymyksessä on mysteeri, jonka selvittely lienee väistämätöntä. Alan
(historian) koulutus vaatii, että myös syvästi epämiellyttävät tutkimustulokset
on hyväksytty, jos perustelut ovat vakuuttavat. Esimerkiksi että Stalin oli
oikeassa ja Suomen herrat väärässä.
James Graham väittää kirjassaan "Juoppohullut vallankahvassa", että Stalinin hirviömäisyys johtui alkoholismista. Kirjassa on toki iso annos ns. tendenssiä, mutta voisikohan väitteessä silti olla jotakin perää?
VastaaPoistaLuin. En uskoisi. Stalinilla oli tiettävästi vaiheita, jolloin hän yksinkertaisesti katosi viikoksi tai kahdeksi. Mainitsemani päiväkirja vierailijoista Kremlissä tukee kuitenkin perinteistä käsitystä, ja samoin annettujen tai hyväksyttyjen käskyjen määrä. 12 - 15 tuntia joka päivä. Ei tue edes alkoholismia.
PoistaEikös Suomen herrojen pitänyt olla seuraavana vuorossa Katynin metsän tapahtumiin?
VastaaPoistaJotakin taisi mennä pieleen, kun suomalaisia herroja ei sinne saatukaan. Ainakin tässä Stalin erehtyi.
Näin on. Kathynin murhat alkoivat viikkoia ennen talvisodan päättymistä. Ainakin suunnitelma oli tehdä sama täällä.
PoistaMyös Molotovin salkkuun jäneessä Voroshilovin komiten paperissa oli juhannuksena 1944 ehdottoman antautumisen vaatimuksen ohella mm. kaikkien suojeluskuntalaisten internointi. Mitä internointi tässä tarkoittaa, sitä ei tarvitse arvailla.
Teheranin konferenssissa Stalin oli vitsaillut, että Saksa rauhoittuu, jos ammutte 50 000 upseeria. Rooseveltia nauratti, mutta Churchillia ei.
Olen lukenut niinkin hyytävän tulkinnan, että Katynin tarkoitus oli raivata tilaa suomalaisille "lahtareille".
PoistaJK: "...yllyttääkseni teitä lukemaan vanhentuneita tietokirjoja."
VastaaPoistaTämä on ollut kauan mielihuvitukseni. Se laajentaa näkökenttää yli päiväkohtaisen vouhotuksen.
Tästä tulikin mieleeni, että Jokisipilä ja joku toinen ovat julkaisseet tietokirjan, josta Hesarin mukaan selviää, ettei Suomi ollutkaan 30-luvulla mitenkään saksalaismyönteinen (natsimyönteisyydestä puhumattakaan), vaan vasta Talvisota ajoi meidät Saksan kumppaniksi.
Olen samaa mieltä, mutta onko tämä jokin uutinen muille kuin kouralliselle taistolaisvanhuksia?
Heistä onkin sukkelaa siirtyä "stalinisteihin".
Nimityshän on laina Neuvostoliitosta, jossa 70-luvulla nousevia jyrkän linjan edustajia kutsuttiin stalinisteiksi (ainakin lännessä, vastakohtana liennyksen edistäjille), ja josta sitten meikäläiset moskovolaiset kommarit saivat haukkumanimensä.
Jos muistatte, niin länsimaissa kommunismi oli jakaantunut ns. eurokommunisteihin ja moskovamielisiin. Edelliset olivat kansallismielisiä, meillä mm. Saarinen ja Aalto, jälkimmäiset nöyriä NKP:n käskyläisiä, meillä mm. vanhat terijokelaiset sekä Sinisalo nuorine intomielisine sinipaitoineen (vrt. fasistiset mustapaidat).
Vastaavaa yhtä jyrkkää jakoa ei ollut muualla Euroopassa, jossa Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen eurokommunistit vakiinnuttivat valtansa puolueissa.
Näin sen muistan.
Teinosen Johdatusta symboliikkaan voi pitää,vanhentuneena, mutta ei kai tuota Mannermaata. Tuore se tornin rakentajan toimien aikaan on ollut.
VastaaPoistaEikö Neuvostoliitto ollut selkeästi suurin, siis pinta-alaltaan.
Tuo perusfakta tahtoo joskus unohtua. Neuvostoliitto oli hyvin suuri, mutta ainakin julkisten tietojen mukaan väestöltään vain jonkin verran Saksaa suurempi. Nämä kaksi asiaa ehkä vaikuttivat ratkaisevasti Hitlerin pämajan kohtalokkaaseen virheesen. Arvion mukaan vastassa olisi 200 divisioonaa, kun niitä olikin 350, ja takana kohtalaiset rautatieyhteydet.
PoistaOikea tieto olisi ammatin perinteisten ajatuskaavojen mukaan pannut puolelle yleisesikunnan kenraaleista jäitä housuihin.
Viime vuosisadan diktaattoreilla - Stalin, Hitler, Mao, Saddam Hussein - oli hyvin samantapainen päiväjärjestys. Puolille päiville nukuttiin, Keskiyöllä ja aamuyön tunteina pidettiin palaveria ja katseltiin filmejä johtavien toverien kanssa, joiden piti olla virkapaikallaan aamulla.
VastaaPoistaStalinin palvontaa esiintyi sotien jälkeen m.m. Ranskassa ja Italiassa. Suomen kommunistit pitivät hänen henkilönsä suhteen matalaa profiilia. 70-luvun taistolaisuus oli Bresnevistinen ei Stalinistinen liike, nuorisotaistolaisten kodin seinällä oli Marxin, Engelsin ja Leninin kuvat, vain Maolaisilla oli näiden jatkona Stalinin ja Maon kuvat.
Nimenomaan näin. Mutta ainakin lännessä näitä tiukkaa kuria vaativia brezhneviläisiä kutsuttiin stalinisteiksi, varmaan siksi, että se edusti ikään kuin paluuta "vanhoihin hyviin aikoihin".
PoistaTaistolaisuushan oli fasistinen liike tai ainakin sellaisen peilikuva.
sanoisin, että taistolaisten ihanteena oli Lenin. Käytännössä toteltiin Brezneviä ja muita Puolueen pamppuja.
PoistaToisen maailmansodan lopusta pitää muistaa myös se, että USA:ssa valta vaihtui juuri ratkaisevilla hetkillä ja ilmeisesti myös politiikan suuntakin muuttui.
VastaaPoistaKäsittääkseni niin Roosevelt kuin Stalinkaan eivät oikein pitäneet Churchillistä ja tulivat ehkä paremmin toimeen keskenään. Jostain olen aikoinaan lukenut sellaisen väittämän, että Stalin pyrki pitämään kiinni Rooseveltin kanssa sovituista asioista, mutta Truman ei.
Kaikki tällainenhan on vaan jossittelua, ja tuleekohan sitä lopullista totuutta tietoon koskaan, mutta ilman Rooseveltin kuolemaa toisen maailmansodan jälkiselvittelyt olisivat olleen varmaankin ihan toisenlaiset.
Itse pidän Stalinia pelottavana ehkä juuri sen takia, että kaikessa vainoharhaisuudessaankin Stalin oli hyvin ovela ja vaikeasti tulkittava henkilö, jolla ei ollut mitään ideologisia esteitä vallassa pysymisensä varmistamiseksi. Hitler ja Mao olivat oikeastaan paljon yksioikoisempia ja ennustettavampia kaikissa tekemisissään.
Tuosta Hitler, Stalin; Mao luettelosta puuttui muuten yksi ihminen joka kaikessa on vähintäänkin samaa tasoa, eli Pol Pot. Tälle veikkoselle ei oikein edellisellä vuosisadalla hirveyksissä vetänyt vertojaan kun natsien keskitysleirit tai Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit.
Ja joskus listaan lisätää Put Put Puttiini....
PoistaTuu Mai Lee Pi
Tyranni ja ihmispeto Stalin kunnioitti vain voimaa.
VastaaPoistaKenraaliluutnantti Väinö J. Oinonen kirjoitti Sotilasaikakauslehdessä (11/1971) siitä, miten generalissimus Stalin nosti maljan Suomen armeijalle YYA-sopimuksen allekirjoituspäivänä Moskovassa ja sanoi: "Vaikka en ole varsinaisesti sotilas, voin sanoa, että meidät sotilaat rauhanaikana helposti unohdetaan, mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille kenraali Heinrichsille ja kenraali Oinoselle". Oinonen kertoo, että Stalin nousi lopuksi ja tuli nostamaan henkilökohtaisesti maljan molempien Suomen armeijan edustajien kanssa, jotka istuivat pöydän vastakkaisissa päissä. Stalinin tulkki, inkeriläissyntyinen, sujuvaa suomea puhuva everstiluutnantti Pakkanen, sanoi, että Stalinin tapana ei ollut lähteä paikaltaan maljan juontia varten. "Se, että hän nyt lähti, oli harvinaisen suuri kunnianosoitus Suomen armeijalle" (Oinonen).
Suomalaiset kommunistit Stalin varsin kattavasti valta-alueellaan tapatti. En ole tavannut yhtään suomalaista kommunistia, joka olisi ihannoinut Stalinia.
No, kelpaako demari:
Poista"Josif Stalinissa sammui erään historian suurmiehen elämä, uuden yhteiskuntajärjestelmän määrätietoinen luoja, eräs aikamme suurimmista valtiomiehistä, mahtavan suurvallan kiistaton johtaja halki vuosikymmenien on päättänyt työnsä. Ymmärrämme Neuvostoliiton kansojen surun ja kaipauksen syvyyden."
Fagerholm, 1953
Kirjuhin, K. A. Fagerholm ei tarkoittanut mitä sanoi. Kommenttini koski 1970-luvun alun änkyrävirtausta, josta Kemppinen kirjoittaa. Siinä porukassa kerrottiin pahimmat neuvostovastaiset herjat.
PoistaYmmärsin kyllä. Uskonkin. Kunhan vitsailin.
Poistahttp://actuspurunen.blogspot.fi/2013/10/pyhan-kolminaisuuden-ongelmallisesta-ja.html
VastaaPoistaSuomenkielinen on aina voinut luottaa siihen että seminaareissa ajatellaan ihmisen puolesta, eikä tarvitse niinkään itse ajatella.Sitä on luottamus, ettei sitä tarvitse kirjoittaa paperille.
VastaaPoistaTarkoittanee Rauman seminaaria?
PoistaSuomessa pitäisi tehdä tutkimus siitä, millaista käsitystä yhteiskunnasta opetettiin yliopistojen yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa 1970-luvulla. Marxismi-leninismiä oli tutkintovaatimuksissa roppakaupalla ja sen lisäksi vielä kaiken maailman uusvasemmistolaista maailmanparannusta.
VastaaPoistaNykyään uusoikeistolaista maailmanpahennusta...
PoistaNo voi hellanlettas, että oikein maailmanparannusta.
PoistaItselläni on nuo molemmat Tuchmanin teokset. Pidän niistä kovasti ja luen niitä aina uudelleen. Erittäin mukaansa tempaavasti kirjoitettua historiaa.
VastaaPoistaThe Proud Towerista on jäänyt mieleen loppusanojen havainto, jota en olisi omin voimin varmaan koskaan tajunnut. Eurooppalaiset ihmiset ennen ensimmäistä maailmansotaa olivat monella tapaa itsenäisempiä, dynaamisempia ja ennen kaikkea rohkeampia kuin nykyään. Luulen, että tämä Tuchmanin väite on totta.
Mitä kaikkea olisikaan aikaiseksi saatu, jos ei vaan ensimmäistä maailmansotaa olisi syttynyt.
Silloin - I maailmansodan sytyttyä - valot sammuivat Euroopassa sadaksi vuodeksi. Eurooppa teki itsemurhan.
Poista"Joka tapauksessa kysymyksessä on mysteeri, jonka selvittely lienee väistämätöntä".
VastaaPoistaSiitä vaan selvittelemähän, saatana!
Anonyymi ehdottaa mielenkiintoista tutkimusaihetta marxismin tunkeutumisesta yliopistoihin 1970-luvulla. Liekö jossain jo tehtykin tällaista tutkimusta – mene tiedä?
VastaaPoistaItse yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa tuolloin opiskelleena väittäisin, että marxilaisilla todella oli 70-luvulla etsikkoaikansa ja marxilaista viisautta yritettiin soluttaa myös yliopistojemme tutkintovaatimuksiin. Osittain siinä onnistuttiinkin, mutta väittäisin silti, että laitosten esimiehet Suomessa olivat 70-luvullakin valtaosin oikeistohenkisiä, joten marxilaisten tuputus onnistuttiin pääosin torpedoimaan. Tampereen yliopiston viestinnän laitos saattoi olla poikkeus säännöstä. 80-luvun alun vaiheilla marxilaisten noste alkoi sitten nopeasti tyrehtyä lähinnä Afganistanin ja Puolan tapahtumien takia ja perestroikan alkaminen Neuvostoliitossa oli liikkeelle lopullinen niitti.
Ensimmäisestä maailmasodasta on lupa odottaa nyt paljon uutta kirjallisuutta 100-vuotispäivän lähestyessä. Täytyypä ryhtyä perehtymään!
VastaaPoistaTies vaikka sodan syttymisen syiden analysointia tarjoaisi eväitä EU:n vaikeuksienkin arvioimiseen.
"Stalin pyrki kaikin keinoin jatkamaan yhteistyötä länsiliittoutuneiden kanssa vuoden 1945 jälkeen ja sitten pehmentämään kylmän sodan vaikutuksia."
VastaaPoistaTämä kai lienee ristiriidassa useimpien lähteiden kanssa. Niiden mukaan Stalinin ajatuksena oli luokkataistelun väistämätön kärjistyminen ja uusi maailmansota, jonka lopputuloksena koko maailmasta tulee sosialistinen.
Tuchmanilla taisi olla loogiselta tuntuva ajatus, että I maailmansodan syynä oli liitoutumasopimusten ja liikekannallepanojärjestelmän aikaansaama loukku: kun Venäjä ryhtyi mobilisoimaan, Saksan oli pakko tehdä sama ja hyökätä Ranskaan voidakseen sitten torjua Venäjän.
VastaaPoista"Robertsin mukaan Stalin oli toisen maailmansodan ylivoimaisesti huomattavin sotapäällikkö ja myös kansakunnan johtajana vaikeina aikoina vertauskohtaa vailla."
VastaaPoistaKyllähän tämä II maailmansodan lopputulos huomioon ottaen pitää täysin paikkansa. Stalin vei länsiliittoutuneita kun litran mittaa! Nappasi itselleeen vielä Puolan, jonka vuoksi Englanti ja Ranska olivat sotaan ryhtyneet.
"Kirjoitan tällaisia yllyttääkseni teitä lukemaan vanhentuneita tietokirjoja. Ne ovat joissakin tapauksissa viihdyttävämpiä ja hauskempia kuin uudet tietokirjat. ..En näe syytä miksi erittäin hyvin kirjoitettua 50 vuoden takaista historiakirjaa ei voisi lukea samalla tavalla kuin klassikkoja"
VastaaPoistaEi kai esim. antiikin historian osalta juurikaan oli löydetty uusia primäärilähteitä. Samojen lähteiden pohjalta vain kirjoitetaan uusia ja uusia tulkintoja kirjoittamisajankohdan mieltymysten (esim. naishistoria) valossa. Itseäni vanhat painotukset miellyttävät enemmän ja useimmiten ne kirjoitettu paremmin.