Sivun näyttöjä yhteensä

12. lokakuuta 2013

Asa ja muut


Minäkin ostin täystransistoroidun Asa-matkaradion Hakaniemessä Tuulensuun talossa olleesta radioliikkeestä vuonna 1970. Se oli retro-malli. Verhoilu oli aitoa muovia. Kyljessä oli iso. halkaisijaltaan yli kymmensenttinen kaiuttimen päällys, joka saattoi hyvinkin olla metallia.

Laite toimii edelleen siellä Savossa, johon se päätyi tahattomaan kotimuseoon B & O:n 60-luvun lopun viritinvahvistimen (laskutikkumalli) ja Warfdalen kaiuttimien seuraan. Paikallisuutisten kuuntelemiseen radio sopii erinomaisesti, ja miksei myös puhelintoivekonsertteihin.

Minkä merkkinen radio teillä oli ennen? Meillä kai suosittiin Philipsiä, koska isoisän Telefunken oli alkanut polttaa lamppuja eli radioputkia tiuhaan tahtiin, eikä uusia saanut, kun ei ollut enää Telefunkenia eikä Saksaakaan. Se vanha radio muistutti Helsingin rautatieasemaa.

Kalliossa asuessamme ylpeilimme Helvarin juhlallisen suurella radiovastaanottimella. Olimme saaneet sen halvalla tai ilmaiseksi joltakulta kiihkoilijalta, joka oli siirtynyt Köykän Voima-stereoihin. (”Stereot” tarkoitti viritinvahvistinta, levysoitinta ja kaiuttimia, ja hifiä piti olla.)

Se oli hyvä tämä Helvar, mutta siitä ikävä, että viritys ryömi pois kohdaltaan. Myöhemmissä vastaanottimissa viritys ryömi kohdalleen. Vastaanottimen etuseinää peittävä verhoilukangas oli sen näköistä, että se oli kudottu kaksin käsin puissa, ja jykevässä kotelossa tuntuviat näkyvän mallipuusepän hampaan jäljet.

Asa Oy:n yhteydessä ei pitäisi pilailla. Turkulaisen Arvo Andrea Sakreliuksen tarina pikkupajasta merkittäväksi teollisuusmieheksi ja kidekoneista Euroopan eturivin television valmistajaksi on huima. Ja tehdas ja laitteisto paloivat talvisodan pommituksissa. Ja viime vuosikymmenien mullistuksissa sekin myytiin ja katosi, kuten suuremmalla kohulla Salora. Kuvaputkien valmistaminen Suomessa oli vuosia muidenkin kuin keskusrikospoliisin mielenkiinnon kohde.

Olen joskus elämässäni tavannut Teknillisen korkeakoulun sähköosastolla opiskelleita henkilöitä. Jopa korkeakoulun historia viittaa sellaiseen, että aineen opetus olisi ollut erittäin korkeatasoista jo ennen sotia ja sotien jälkeen Otala ja Tiuri olivat kovaa kansainvälistä tasoa tutkijoina. Korkeakoulun tiimi toteutti 1920-luvun alussa radioaseman Lahteen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin samaiset signaalinkäsittelijät aloittivat televisiolähetykset Albertinkadulla rakennuksessa, joka on siellä edelleen ihmeteltävänä. (Radioinsinööriseura, Tesvisio, säännölliset lähetykset 1956.)

Muistan itse hämärästi, miten uusia radiovastaanottimia hankittiin, kun käyttöön oli tullut ula, siis ULA, ultralyhyet aallot, UKW. Keksintöä väitetään saksalaiseksi. Saksalta vietiin sodan seurauksena yleisradiotoiminnan aallonpituudet. Vastaus oli keksiä lisää aallonpituuksia. Kaliforniassa aseussani kummastelin suuresti, että siellä paikallisradiota kuunneltiin edelleen keskiaalloilta. Ula oli, mutta se ei herättänyt sen suurempaa mielenkiintoa. Ilmiö taitaa liittyä mainontaan, jolla radiotoimintaa rahoitetaan.

Televisiovastaanottimien myynti lähti liikkeelle maaseudulla ja kaupungeissa sekasortoisesti. Myyjissä oli paljon tilaisuuden äkänneitä entisiä kaupustelijoita. Myyntimenetelmä saattoi olla suoraviivainen – muistan tämän itse. Vietiin pyytämättä televisio tupaan, järjestettiin jonkinlainen anteeni ja luvattiin palata maksupuoleen myöhemmin, kun väki on päässyt sinisen kuvan makuun. Myyjällä saattoi olla seuraavalla käynnillä vekselilomakkeet valmiina salkussa. Ja katolle pystytettyä antennia sanottiin konkurssiharavaksi.

Asiassa on mielenkiintoinen piirre. Kirjoitan tämän mainitakseni sen. Väritelevisio asettui Suomeen 1969 – 1974.  Minulle Lasse Viren on värillinen juoksija (1972).

Televisiotekniikan kehitys polki paikoillaan noin 30 vuotta.

Ennen digibokseja ja digivastaanottimia ei tapahtunut paljon sellaista, mikä olisi oikeastaan kiinnostanut tavallista katsojaa. Vastaanottimetkin menettivät yksilöllisyytensä. Luullakseni meillä oli joskus Finlux, joskus Panasonic. Sony tuntui aina vähän kalliimmalta. Nytkin on käytävä katsomassa, millainen vekotin on käytössä. Panasonic. Ostopaikka Musta Pörssi, kampanjahinta.

Olen ennenkin vihjaillut, että polttomoottori (henkilöauto) oli kuluttajalle olennaisesti sama tuote 1950 – 2010. Ajatus on mielestäni kaamea, kun ajattelee edes moottorin rasitusta ympäristölle ja ostajan kukkarolle. Hiukan liioitellen voisi väittää, että diesel-moottoria pidettiin kehittelemättömänä 100 vuotta.

Ei perunaa kannata keksiä, jos nauris tekee kauppansa. Viittaus tarkoittaa suomalaisten syömistä; peruna joka tuottaa viljaan verrattuna seitsenkertaisen määrän aineenvaihdunnan hyväksymää energiaa pinta-alayksikköä kohtaan, alkoi tulla täällä tutuksi noin vuodesta 1800.

Ajatus television kehittymättömyydestä on tässä kuvattu ylimalkaisesti. Myytävien kuvien markkinat hukutti verkko ja sen päätelaitteisiin tukeutuva peliteollisuus. Kun nyt mukana ovat mobiilit laitteet, rahalla mitaten elokuva ja sen varjoon työntänyt televisio ovat pudonneet ansainnan etulinjasta. Televisio kehittelee vasta nyt hybridiversioita.

Olisin kovin maireana, jos näkisin sen vanhan Asan (kuva googlattu verkosta) toisen asteen retroversiona eli samanlaisena kuin PAL Tivoli. Kaupan ikkunassa oli verkkoradio (siis kalliisti pakattu ulkoinen levy), joka oli taitavasti muotoiltu Grundigin näköiseksi (Satelit Weltempfänger). Eräällä sukulaismiehellä oli sellainen muinoin. Jo oli hieno. (Näyttää löytyvän ”nykyversiokin”.)

25 kommenttia:

  1. Niin,

    " Myyntimenetelmä saattoi olla suoraviivainen – muistan tämän itse. Vietiin pyytämättä televisio tupaan, järjestettiin jonkinlainen anteeni ja luvattiin palata maksupuoleen myöhemmin, kun väki on päässyt sinisen kuvan makuun."

    Tuo on totta. Lapsuuteni Latovainossa oli mm. Vega, Aga, Saba ja Kuba televisioiden agentteja. Kun TV tuli koekatseluun, ihmiset ja etenkin lapset oli koukutettu. Harva luopui vaan tingittiin jostain muusta.

    "
    Televisiotekniikan kehitys polki paikoillaan noin 30 vuotta.
    Ennen digibokseja ja digivastaanottimia ei tapahtunut paljon sellaista, mikä olisi oikeastaan kiinnostanut tavallista katsojaa."

    Tuo on totta. Ihmisillä ei ollut syytä vaihtaa TV:tä uuteen jos vanha vielä toimi. Joitakin muutoksia oli. Mustavalkoiset värillisiksi ja joissakin vanhoissa TV:ssä ei ollut UHF-kanavia jota tarvittiin toisen kanavan katsomiseen. Kaukosäätimet tulivat 70-luvun alussa ja liikunta väheni. (Olin Saloralla 73...74)

    "Ja viime vuosikymmenien mullistuksissa sekin myytiin ja katosi, kuten suuremmalla kohulla Salora. Kuvaputkien valmistaminen Suomessa oli vuosia muidenkin kuin keskusrikospoliisin mielenkiinnon kohde."

    Olin Valcon palveluksessa 1979..1980. Salora ja Hitachi oli vain vähemmistöosakas, Valtio omisti enemmistön. Loppuvaiheessa Eero Rantala pani Valmetin ottamaan kuvaputkitehtaan hoteisiinsa ja käytännössä ajamaan sen alas. Juuri tullutta Yt-lakia rikottiin kun päätös lopettamisesta tehtiin ilman neuvottelua. Valmetin kaveri valitti minulle jotta ensin pantiin väkisin ottamaan konkurssikypsä tehdas ja sitten vielä haastettiin oikeuteen.



    VastaaPoista
  2. Ostin samanlaisen, mutta muistaakseni Salora-nimellä oululaisesta osto-ja myyntiliikkeestä joskus 70-luvun jälkipuoliskolla jolloin noiden valmistus oli jo lopetettu. Palveli useita vuosia, mutta meni sitten mykäksi, varmaan virtalähde hajosi. Hyvä ääni.
    Isä oli jonkin sortin fanaatikko joka oli tehnyt radioita jo 20-luvun puolella teininä. Niinpä meilläkin oli silloin törkykallis Köykän viritinvahvistin joka on vieläkin toimintakunnossa veljelläni, ja mökkiradiona Linnet & Laursenin Piccolo. Köykässä oli tosin ihan surkea radio.
    Köykän "Ortoperspekta" idea oli myös kansanpainoksena ja transistoroituna Saloralla (radiona yhtä huono).

    AW

    VastaaPoista
  3. Polttomoottorin ongelma on Carnot'n kiertoprosessi. Se sanelee rajat moottorin tehokkudelle.

    Polttomoottori kehitettiin puhtaasti mekaanisesti huippuunsa toisen maailmansodan aikana (lentokonemoottorit). Huippuunsa kehitetty polttomoottori tuotteistettiin sitten 1950-luvulla. Se on pysynyt käytännössä samana 60 vuoden ajan - sitä on ollut lähes mahdotonta puhtaasti mekaanisesti työstämällä saada tehokkaammaksi tai sen hyötysuhdetta nostetuksi.

    Vasta tietotekniikan käsitys, palamisen ja ruiskutuksen mallintaminen sekä ruiskutussuhteen automaattinen säätäminen, siis sellaiset asiat, joita on mahdotonta toteuttaa hienomekaniikan keinoin, ovat kehittäneet ottomoottoria eteenpäin.

    Dieselmoottorin kanssa on vähän sama juttu: vasta tietoteknologia ja ajotietokoneet ovat saaneet sen hyötysuhteen liki 60% pintaan.

    VastaaPoista
  4. Todettakoon vielä, että Edsel oli vuonna 1957 kammottava floppi. Nykypäivänä ja nykypäivän teknologialla se olisi valtava myyntimenestys. Se oli 1957 kertakaikkiaan liian uudenaikainen, mutta nykyään se edustaisi edistyksellistä autosuunnittelua.

    VastaaPoista
  5. Tosiaan. Radio oli kova juttu. Ja tuollainen Grundig Satelliten kaltainen peli oli vain kaukainen haave.

    Jotenkin kutkuttavan järkyttävää oli kuunnella esim. Moskovan radion suomenkielisiä lähetyksiä. Ei niin, että niitä totena olisi pidetty, mutta jo se, että tuollainen Neuvostoliiton kaltainen otus on kuulohollin päässä, tuntui mystiseltä, kiehtovalta ja vähän pelottavalta.

    On se radio edelleenkin kova juttu. Se tulee pään sisään siinä missä televisio tulee vain silmien eteen.

    VastaaPoista
  6. Silloin kun Jukka-Poika matkaraadion osti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuva, nyt se taas vittuilee...

      Poista
  7. ohiio-hei, ennen radiotkin kesti, nyt se on tämmöistä:
    http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/ennen-oli-vehkeet-rautaa-hiio-hoi/1687491

    VastaaPoista
  8. Kotiradiomme III (jonka kontaktit pitäisi taas puhdistaa ja kondensaattorit lopultakin vaihtaa)

    http://www.flickr.com/photos/eero_raunio/3475843051/

    Oikealla olevan luukun takaa liukuu esiin singlen sekä 78-levyn pyörittäjä.

    Kotiradiomme II on silitys- ja pyykkitilassa oleva Suomen Siemens RK11 -matkaradio. Aidot puukuoret.

    VastaaPoista
  9. Kun minä olin lapsi, meillä oli radioaparaatteja jo useampi. Eivät ole jääneet nimeltä mieleen. Sen sijaan ensimmäinen oma kasettiradiosoitin jonka sain 10 vanhana 1975, löytyy vieläkin: Radionette, Norjalaisen radion rakennustaidon pieni helmi. Ulkonäössä sellaista pro-henkeä mitä saman aikakauden Sankyoista ja mitä niitä oli, löydy.

    Vanhempieni 50-luvun lopussa ostama televisio löytyy myös vieläkin, tosin vaatekomerosta mutta kuitenkin: Helvarama. Eikä ollut mikään hinnat alkaen malli; siitä löytyy nimittäin Basso-kytkin millä saa muhevammat äänet. Aikanaan kun alkoi kakkonen täällä Kainuussa näkyä, vai oliko se silloin kun kolmonen tuli, hällä väliä, piti hankkia ylimääräinen digiboksin kokoinen viritinloota tv:n päälle minkä kautta löytyi sitten edellä mainitut. Se oli muistaakseni Itä-saksalainen ja mahdottoman ruma.
    Helvaraman oston aikaan vanhempani asuivat Vaasassa ja katsoivat käsittääkseni Ruotsin tv-ohjelmia. Ja umpi ummikkoina tottakai.

    VastaaPoista
  10. Mistähän kummasta on tullut sanonta "mennä ulalle" eli yli ymmärryksen? Ulahan toimi ainakin jo minun aikanani täysin moitteettomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa on nyt ulalla, muttei huomaa ite sitä!

      Poista
    2. Kun tyttö vastasi puhelimessa: "nyt meni ulalle" olit soittanut taksin,
      ja autoa kutsuttiin ula-radiolla.

      Poista
    3. Huomaan toki, sillä ihmettelen itsekin omaa nykyistä asialinjaani. Persuihin olen kyllästynyt, kepuliksi en kelpaa, olenpahan sitten hiljaa ja ihmettelen arktista hysteriaa.

      Poista
  11. Olin aikoinaan 70-luvulla hankkimassa opiskelurahoja vartijana ASA:n televisiotehtaalla Turussa.
    Tehtäviini kuului myös televisioiden koekäytön valvominen öisin. Iso halli rätisi ja välkkyi sinistä valoa yön pimeydessä. Tuotantolinjojen väleissä väsyneenä kiertäessä tuli aika epätodellinen tunne.

    Päiväsaikaan vahtimestarina olin usein tekemisissä ASA:n työntekijöiden, myös suunnittelijoiden ja johtajien kanssa. Ystävällisiä ihmisiä, mukava kesätyötyöpaikka. Valitettavasti tehdas pian lopetettiin. Nyt niissä tiloissa taitaa toimia kirpputori!

    VastaaPoista
  12. Niin ja Helkama Radio, jossa Köykkäkin vaikutti. Ja kidekone, jota en saanut toimimaan. Luxoristakin
    vaan valokaaret välähteli kun menin ruuvimeisselillä vähän kokeilemaan. Nyt on sitten kolmen Voima-vahvistinversion jälkeen taas palattu putkivahvistimiin, joita kiinalaiset väsäävät puoli-ilmaiseksi Köykän patenttia hyödyntäen. Ja ai että vanha tekniikka kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
  13. Vastaus avauksen kysymykseen: 60-luvulla Braun, 70-luvulla Asa, 80-luvulla Kenwood, viimeiset 20 vuotta sama Technicsin viritinvahvistin.

    Kun vahvistimet opittiin rakentamaan oikein, niiden väliltä poistuivat laatuerot. Jossain vaiheessa keksittiin ruveta lisäämään liitäntöjä.

    Kun aerodynamiikka opittiin tuntemaan, autoista ja lentokoneista katosivat laatu- ja, ikävä kyllä, ulkonäköerot.

    Merkittävin kehitys 2000-luvulla on tapahtunut hyötysuhteeltaan hienoimmassa laitteessa, polkupyörässä. Vuosikymmenten paikallaanpolkemisen, pun intended, jälkeen vaihdetekniikka on sujuvoitunut tavalla, johon ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi voinut uskoa.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma paras hifilaitteeni oli kaverin rakentama Köykkä-stereovahvistin, jonka piirustukset ja olennaiset komponentit ostettiin itse Tapiolta. Köykkä on myös näitä legendaarisia kehittelijöitä. Alkuperäisessä systeemissä putket taisivat olla tutkalaitteistosta. Tällä hetkellä vahvistimeni on vain mono, koska toinen päätemuuntaja on kärähtänyt. Kaveri haluaisi kyllä korjata sen, mutta en ole saanut aikaiseksi viedä.

      Poista

  14. Helkama. Oliko Eero, sellainen tummakulmainen, viimeistelty herrasmiespukeutuminen.Pienikokoinen,melkein hintelä noin ikääntyneenä. Rauhallinen puhetapa. Tuohtunut. Oli näet pyrkinyt ja jollakin yrittäjäkaveriporukalla päässytkin Ulla Puolanteen puheille 1980-luvun lopulla. Asia veroministerille kaiketi omankin lompakon puhetta. Mutta oman todistuksensa mukaan valmistavan -Helvar ja pakastin-jääkaapit,fillarit- liiketoiminnan toimintaehdot Suomessa ja yksityishenkilöomistuksen mahdollisuudet kasino- ja rahastotalouden kiehauttamassa ilmapiirissä.

    Valtioneuvoston jäsen Ulla Puolanne oli heittänyt miehet ulos."Omaa asiaanne ajatte". Puolanne sai ministerin arvonimen. Hän oli näitä Kokoomuksen itsensähuoliteltuina pitäneitä valtionaisia. Usealta trimmi tosin laukeaa eduskuntakausien kasaantuessa, järkyttävät työolot -ei sentään Toni Halmeen martyyrisyöksyjä eduskunta/ministeriövirkailijoiden halveksunnan alla.

    En tiedä Puolanteesta mitään enkä haluakaan. Teki kai harhaiseksi pakotettua talousmatematiikkaduunia Sirpa Asko-Seljavaaran isän puusepäntehtaassa Lahdessa. 1980-luvun lopulla kuumetunutta rakennusbuumia hillittiin toimistorakennusverolla -tai siis ministeri Ulla Puolannetta lennätettiin helikopterilla katsomassa poikkeuslupatontteja asian snajunneiden rakennusfirmojen toimesta. Näitäkään en hyväksy tietojeni piiriin -ovatpahan vain lööppien pakottamina -ja tässä ihmisarvoisen lukemisuurastuksen tihkuntaa, alitajunnan assosiaatiota. Ja sitten toinen mieleenjuolahtuma: tällaista mädännäisyyttä kutsutaan korrektisti korruptiottomuudeksi, rahat ovat niin säälittävän pieniä, vallantäyteys suloisen mielivaltaista ja omahyväistä, järkietiikan puolella ristiinnaulitsemispuuta.

    Tuo Helvarhan ja paljon muuta uhrattiin Eftaneuvotteluissa ja EEC etuiluissa. Lyhyesti: metsäteollisuuden tullinalennusaikautaulujen nopeuttamiseksi (Englannissa ja Ranskassa) otettiin kapppaletavaravalmistajilta suojat pois, siis paitatehtailta,radiotehtailta. Saloran pako maailmalle päätyi poliisien/tuomareitten kynsiin.Ja Nokian.

    Ehkä tuosta väärinlaskemisesta kirjanpito-osastolla sen verran että asia oli lain pakottamaa. Aliarvostus varastojen osalta ja koneistojen uusimisaikataulut oltiin säädetty pidettäviksi pois silmistä. Etenkin pääluottamusmiehen silmistä ja osakkeenomistajien silmistä. Edes tehtaanjohtajainsinöörille ei tosia numeroita näytetty.

    Niin Jouko Bradekin kuoli tänä vuonna 2013, hänen pankkiirifirmansa oli Lamy Oy. Max Jacobson oli mukana Braden veljesten kuvioissa. Jouko B. oli ensimmäisiä MBA initioituja suomalaisia Amerikasta 1956-58. Perikunta on jättivarakas. Oudoissakin olosuhteissa, sosialismia hakevassa Suomessa pärjäsi kun teki eikä anonut -ja hankkiutui etuoikeutettuksi inflaatiorahajonossa. --Tänään homman nimi olisi pääomasijoittaminen eli kansallisvarallisuuden finanssioiminen enkelikuorolaisverrokkien kesken, ja reaalinen tuhominen matkalla Kiinaan, paitsi Koneen kohdalta -Pekan ja Cowboy Jr. niskottelun ansiosta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Osuuskaupan hoitajan poikana piti kärsiä sekin, että kun muilla oli teeveenä Phillips, niin meillä oli Pye, ja kun muilla oli jalassa Jamekset, minulla oli Ingot.

    VastaaPoista
  16. Minulla on nykyään käyttöstereoina Onkyon muutaman vuoden vanha malli. Osaa soittaa ularadiota ja myös verkosta classiradion ja muitakin nettiradioita (classic kuuluu paremmin verkon kautta kuin ulalta). Tuon kautta välittyvät myös DVDt sun muut ja se osaa kait kohtuufiksusti konvertoida Dolbyt sun muut minulla käytettävissä olevalle kaiutinmäärälle, tällä hetkellä kahdelle kaiuttimelle. Ripatut ja muut omat äänitteet Squeezeboxin kautta (Logitech kuoppasi tämän erinomaisen laitteen).

    Retropuolella on vinyylisoittimena Revox B790 Gradon äänirasialla, sellaisella johon saa tarvittaessa vaihdettua savikiekkoneulan. Soitin on itse modattu pyörimään haluttaessa myös 78-nopeudella. Työhuoneessa Revox A700 vaihdettavalla äänipääsillalla joten sekä puoli- että neljännesraitaseterokelanauhat saa digitoitua talteen.

    Edelliseen blogientryyn viitaten: Revoxit ovat siinäkin mielessä hyviä, että niiden kytkentäkaaviot löytyvät verkosta. Ja niiden korjaaminen on edelleenkin mahdollista. Muutamat eksoottisemmat osat pystyy korvaamaan uudemmalla designilla. Ja joidenkin laitteiden laadulliset heikkoudet samoin korjaamaan uudemmilla komponenteilla, kuten esimerkiksi tuon A700:n kohisevat toistopuolen esivahvistimet.

    Jos haluaa saada käsityksen Revoxin valmistajan Studerin parhaista saavutuksista, voi suositella seuraavia Youtube-videoita:

    http://www.youtube.com/watch?v=jtidyF3X1ns
    http://www.youtube.com/watch?v=pwgyJVFhFIg

    VastaaPoista
  17. AGA:n matkaradio oli lyömätön peli! Sellaisen saattoi ottaa mukaan mummolaan tai vaikkapa Keravanjoen rannalle viltin päälle ja kuunnella iskelmämusiikkia. Se vain pientä poikaa pelotti ankarasti tämä radioluvan tarkastaja kun isä ei antanut lupaa meidän retkille mukaan......
    TMi

    VastaaPoista
  18. Joo.oo,,,kiitos hauskasta kommentista, Oli nekin aikoja !

    VastaaPoista
  19. Kiitos että kysyit luvan kuvani käyttöön.

    Eiku... Et kysynytkään.

    http://vanhat-radiot.blogspot.fi/2011/01/asa-1196-huolto.html

    VastaaPoista