Puut uskovat Jumalaan

Joulukuusi saattaa olla muistuma epäkristillisistä ajoista. Erilaisia puita, eläviä ja kuolleita, pidettiin silmällä. Paulaharjun valokuvissa on muistaakseni kannosta veistetty kalajumala, ellei se sitten ole muu seita.

Tehtyäni tässä tiliä omasta epäterveestä suhtautumisestani puihin asuinympäristössäni haluan palauttaa mieleen, miten nationalismi ja sitten isänmaallisuus sieppasivat sievästi käyttöönsä romantiikan tutuksi tekemän kaihon kohteen.

En saa nimittäin mieleeni, että etäisempinä aikoina olisi ihan lauluja tehty puista. Kalevalan historiallisuus on tässäkin asiassa arvoitus.

Sellainen tunteita herättävä puu, jonka oma sukupolveni muistaa Topeliuksen sadusta ”Koivu ja tähti”, saattaa olla se silta.

Jos tuntee muutaman Liedin, yksi niistä on Schubertin ”Lindenbaum”, lehmus. Itse paheksun sitä lievästi. Olisi nyt edes vaahtera, mutta kun ei. Sama mies sävelitti aikakauden johtavan henkilön, siis Goethen, kokeiluja muuttaa kasvioppia taiteesta. Tunnettu on ruususta kertova ”Heidenröslein”. Siihen asti ruususta laulettaessa oli ajateltu rakkautta tai naista. Tämä ruusu kasvoi nummella ja on selvästi samaa sukua kuin kotoinen versiomme ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”.

Amerikkalaiskielisille puuaatteen perusteos on George Pope Morrisin ”Woodman, spare that tree vuodelta 1837:

Woodman spare that tree!
Touch not a single bough;     
In youth it sheltered me,
And I'll protect it now;
'Twas my fore father's hand
That placed it near the cot,
There, woodman, let it stand,
Thy axe shall harm it not!

Jätkämiestä siinä kielletään kellistämästä puuta, koska äijävainaan sen aikoinaan istutti. Ja mikäpä ettei niinkin.

Täysi ylitys poliittiseen maisemaan on Ilmari Kiannon ”Ne tahtovat”;

Ne tahtovat kaataa mun koivuni
kotipeltoni veräjän suusta,
alas maahan mahlat sen juoksuttaa
ja tuohet kiskoa puusta!
Ne tahtovat häijysti hävittää
mun ritvani rakkahimman,
min juurella käkeä kuunnellut oon
keväthetkeni herttaisimman!

Runo on kirjoitettu helmikuun manifestin johdosta. Kokonaan luettuna teksti tipahtaa reisille. Siinä uhitellaan myös saunan, aitan, hevosen ja kanteleen särkijää. Poikaakaan ei rapparille luvata.

Tänään olen sitä mieltä, että elokuvassa ”Kersantti York” puuhun liittyvät pitkät perinteet kootaan kauniisti. Se on Hawksin elokuva, mielestäni yksi hänen parhaitaan. Myös Cooper on pääroolissa hyvä, vaikka jo tässä hänellä on mahahaavasta kärsivät ajokoiran ilme. Loistava suoritus on Walter Brennanin saarnaaja. Sama mies voi muistua lukijan mieleen helpommin neljännesvuosisata myöhemmin ”Rio Bravon” ontuvan sheriffin roolista (kolme Oscaria parhaasta miessivuosasta).

Tarina kertoo Tennesseen hillbillystä Alva Yorkista (Elviksen naapureita itse asiassa, ei kaukana Nashvillestä syntyneestä), joka vaikeiden sielunvaivojen jälkeen suostui uskonsa säilyttäen armeijaan ja kunnostautui lopulta ensimmäisen maailmansodan rintamalla aivan silmittömästi ja sai viisikymmentä kunniamerkkiä. Elokuvan kuvaus urotöistä tuntuu pitävän paikkansa, vaikka moni muu asia ei pidä. Tosin York kuuluu olleen filmihahmonsa tavoin viinaan menevä, ja vaikka hän kantoi sankarin viittansa kauniisti myöhäisiin vuosiin (1964), hänen isänmaallisuutensa muuttui äreäksi.

Jotkut hyväkkäät kävivät nuuskimassa Ranskassa tapahtumapaikat ja väittivät löytäneensä aidot hylsyt. Nyt sielläkin on kersantti Yorkin muistomerkki.

Sitä on arvailtu, liittyikö tämä elokuva Rooseveltin taitavaan propagandakampanjaan, jolla murrettiin amerikkalaisten päättäväisyyttä pysyä eurooppalaisen sodan ulkopuolella. Jos näin on, ja näin voi hyvinkin olla, elokuva on Chaplinin ”Diktaattorin” kääntöpuoli. Taiteenystävän tolkuttomuudella sanon molempia merkittäviksi elokuviksi.

Yorkin lopussa isänmaa oin sitten ostanut sankarilleen talon. Todellisuudessa se meni päinvastoin. Sankari osti isänmaalle koulurakennuksia ja joutui ajoittain ahdinkoon velkojen kanssa.

Elokuvassa talon edessä kasvaa hurmaava, suunnattoman suuri puu. Siinä on yhtenä puuna kuin kaikki, mikä Amerikassa on kaunista. Jokin Yorkin talo on olemassa. Asiasta on seikkaperäiset kirjoitukset Wikipediassa.