Hoidettuun hampaaseen olisi hyvin helppo lisätä tunnistimet,
jotka ilmiantavat kotoa käsin asiakkaan hammaslääkärille, jos paikka alkaa
elää. Paikkaamattomaan päähän ihon alle asennettu implantti tulee ainakin
niiden mieleen, jotka joutuvat osallistumaan kadonneen omaisensa etsintään
harva se viikko palvelutalon liepeillä. Jos olisin itse tuollaisessa liemessä
nyt, hankkisin ensimmäisen avun sujauttamalla iPhonen vanhuksen
vetoketjutaskuun, jonka panisin hakaneulalla kiinni. Tai eikös näitä ”löydä
minut” –sovelluksia ole jo kaikissa käyttöjärjestelmissä?
Pari viikko sitten kirjoitin lyhyesti kyberfysiikan
järjestelmistä. Halukkaille ja vastahakoisille olen selostanut etevien
teollisuuslaitosten Suomessakin soveltamia uusia menetelmiä. Niiden avulla
huoltomies saa ennen keikalle lähtöä täsmällisen tiedon, mikä pultti, prikka
tai putki on pamahtanut huollettavassa laitteessa.
Tänään Konecranesin johtaja viittasi televisiohaastattelussa
suoraan teollisuuden Internetiin eli Internet of Things (IoT) –ratkaisuihin. Ne
ovatkin väistämättömiä ja samalla pelottavia. Hinta on tullut alas ja
arvaamaton miniatyrisoiminen on avannut uusia mahdollisuuksia. Kokeiluasteella
on esimerkiksi ruiskeena vereen annettava nanopumppu, jolla voi olla suurikin
merkitys erilaisten sairaustilojen tosiaikaisina tunnistajina tai
virhetoimintojen korjaajana.
IoT helpottaisi erinäisiä arjen askareita. Ajatus on sinänsä
yksinkertainen. Kun nyt ollaan siirtymässä järjestelmän (IPv6), joka sallii
teoreettisesti 10 potenssiin 36 IP-osoitetta, on mahdollista antaa tavaratalon
jokaiselle sokeripalalle ja rautakaupan kaikille ruuveille oma verkko-osoite.
Sitten pannaan koneet keskustelemaan esimerkiksi RFID-tagien välityksin ja
ryhdytään opettamaan koneita. Ostaja löytää mutterinsa ja kauppias saa tiedon
varastotilanteesta.
Tulin juuri kaupasta. En vieläkään aivan hyväksy sitä, että
joudun etsimään kahvipaketin, panemaan sen kärryihin, nostamaan sen kassan
hihnalle, poimimaan sen hihnalta ostoskassiin, kantamaan sen autoon, kantamaan
sen autosta ja panemaan sen kotona kaappiin. Seitsemän eri vaihetta. Onhan tämä
urheilullista, mutta toivottavasti kauppiasjärjestöjen uhkailemat valtavat
työvoiman vähennykset viittaavat jo olemassa oleviin järjestelyihin, joita
käyttäen asiakas voi esimerkiksi poimia tavarat omaan kassiinsa ja maksaa
puoliautomaattisesti ostoksensa kassin läpi paikalta poistuessaan.
Toinen vaihtoehto olisi valkata verkosta ostoksensa ja käydä
noutamassa ne valmiiksi pakattuina kaupasta. Tuo voisi olla hyvä ajatus, jos kauppias
on katala ja taipuvainen sujauttelemaan mätiä tomaatteja kunnollisten alle.
Tämä ei ole hyväntuulinen jutelma. Kuulun niihin, joiden
mielestä kaikki on muuttunut 20 vuodessa peruuttamattomasti, eikä meillä ole
keinoa arvata, onko muutos hyvä, paha vai katastrofi. Sen tiedämme, että
teknologia on huono isäntä mutta hyvä renki. Loukatakseni insinöörejä:
konepajatekniikka ja kemia ovat sodan äpärälapsia. Ja Internet oli sotilaiden
ydiniskua ajatellen tilaama ja maksama hanke, Arpanet, joka sitten siirtyi
yliopistoille.
Uuden tekniikan, juuri IoT:n kiireellisimpänä mieleen
tulevat käytöt liittyvät ympäristön tarkkailemiseen ja kaupallisen haaskaamisen
ja teollisten myrkkyjen torjuntaan. Paraatiesimerkki olisi asumisjätteiden
keräily ja kuljetus. Keittiöissä ja pihapömpeleissä on jo pelottava määrä
erilaisia astioita. Niiden tyhjentäminen ja järkevä jatkokäsittely ei ole pieni
ongelma. Heittäisin ajatuksen kannustimista. Entä jos jätteistään hyvin
huolehtiva perhe saisi vihreitä optioita, joilla voisi maksaa esimerkiksi
moottoritien käyttöä? Ajattelen siis eräänlaista yksityishenkilöiden
päästökauppaa.
Väitetään että Suomen poikkeuksellisen hyvin toimiva
pullojen palautusjärjestelmä toimii nimenomaan siksi, että käytössä ovat
pullopantit. Palauttamisesta saa rahaa. Tämä on laajempi oikeusteoreettinen
ajatus. Rankaisemisen sijasta palkitseminen voi tehota paremmin. Mitä arvelette
– kumpi on parempi järjestelmä, kymmenen senttiä tai siihen suuntaan
palautetusta pullosta vai parin kympin sakko roski8kseen piilotetuista tai
ajelehtimaan jätetyistä pullikaisista?
Nämä uudet ajatukset sisältävät myös tuhon siemenen. Eivätkä
ne muute niin kovin uusia ole. Laajahkosti verkotettu asunto, kauppaliike tai
tehdas saattaisi olla lähes puolustuskyvytön rikoksia, terrorismia ja
sotatoimia vastaan. Juuri tänään kukaan ei viitsi sanoa ääneen, että jo monta
vuotta myös ministereiltä on koottu kännykät pois valtioneuvoston istuntosalin
ovella. Niitä ei viedä sisään edes virta katkaistuna, koska sellaisinaankin ne
tekevät luvattoman kuuntelemisen turhan helpoksi.
Vastatoimien ja tietojen suojaamisen ajatukset heräävät
säännönmukaisesti aivan liian myöhään. Jos opimme jotain viime aikojen suurista
tietovuodoista, opimme sen, että myös Yhdysvaltain tiedustelujärjestelmät ja siis
armeija ovat nolostuttavan avuttomia.
Teollisen Internetin tarve ja ongelma on sama. Dataa ja myös
tavaraa on niin paljon, ettei sitä kohta hallitse mikään. Meneillään oleva
Euroopan integraation ja rahajärjestelmän kriisi eivät johdu poliitikkojen, virkamiesten
ja kansalaisten tuomittavista luonteenpiirteistä, vaan vanhanaikaisten aivojen
kyvyttömyydestä toimia uudenaikaisissa informaatiojärjestelmissä. (Raha on
pohjaltaan informaatiota ja käytännössä bittivirtoja.)
Piristääkseni itseäni liitän tähän valokuvan naulakostani.
Äitini kirjoittamat laput eivät erotu. Niissä lukee ”Lailan jakku”
(50-luvulta), Jukan ylioppilaspuku (takki ja liivit, 1963), ja pukupussissa
olisivat Isän univormu (1940) ja jussipuku (1958). Mitä niillä enää tehdään,
sitä en tiedä. Jotenkin liikutun, ei sitä käy kieltäminen.
Olin eilen Kuoreveden Hallin lakkautettavan varuskunnan SA INT -tavaroiden huutokaupassa. Väen paljous oli huomattava.
VastaaPoistaHuutokaupassa joko järki katoaa taikka paikalle saapuu vähäjärkistä porukkaa.
Esimerkinomaisesti mieleen tulee neljä melko samanlaista alasinta - painoerot eivät olleet silmämääräisesti merkittäviä. Ensimmäinen nousi 280 euroon. Toinen 300 euroon, kun meklari ei kuullut heleää näisääntä 310 euroa. Kolmas nousi hintaan 650 euroa ja viimeinen, jossa oli ilmeisesti 7 kg:n leka mukana 700 euroon.
Huh huh.
Myytävää tavaraa oli paljon. Karkean arvion mukaan valtio sai kasaan ehkä jopa yli miljoona euroa.
joukossa tyhmyys tiivistyy?
PoistaJaakko Aatolainen: Hitler, Stalin ja Stalingrad, 2012
VastaaPoistahttp://cdon.fi/kirjat/aatolainen%2c_jaakko/hitler%2c_stalin_ja_stalingrad-19194323
Ei päivän aiheeseen suoraan liittyvä, mutta perusteellinen ammattisotilaan teos. Editointi tehty huolimattomasti; kirjailijan omat kommentit, muut kuin tiukasti sotilaalliseen puoleen liittyvät, olisi pitänyt muotoilla paremmin tai karsia. Miellyttävä poikkeus, kaikki historioitsijat kun eivät kuitenkaan ole sotilaita.
Tiedoksi asiasta kiinnostuneille.
Juu, kylla on hyva ja virkistava kirja tama aattolaisen. On ihan omia ajatuksia!
PoistaTietojen ja materiaalin siirto ja kuljetus on monesti kalliimpi ja joskus mutkikkaampi tehtävä kuin tietojen ja materiaalin tuottaminen.
VastaaPoistaTiedetään, että tavara maksaa paljon enemmän kaupassa kuin tuottajan sorvin vieressä tai pellon laidalla. Tavaran tai tiedon toimitus sinne missä sitä tarvitaan: kotiin, tehtaaseen tai rintaman etulinjaan on ratkaisevaa. Se joka voittaa logistiikassa, voittaa usein kilpailun, taistelun tai koko sodan.
Tänään YLE Teemalta tullut BBC:n sarja (Kuinka käydä sotaan) kertoo tästä sotahistorian näkökulmasta kiinnostavasti. Malboroughin herttuan sotamenestyksen eräs merkittävä tekijä olivat keveät kaksipyöräiset lehtijousitetut kärryt, jotka olivat ylivoimaisen nopeita ja maastokelpoisia joukkojen kuljetuksissa yleisemmin käytössä olleisiin vankkureihin verrattuna.
von Moltken sotilasjohtajamaineen eräänä, ehkä vähemmän tunnettuna kivijalkana olivat juna-aikataulut ja junien kalustoluettelot, joilla pikkutarkasti suunniteltiin vastustajaa huomattavasti nopeammat joukkojen siirrot rintamalle.
IoT ja laajemmin kybertekniikan käyttö on vienyt järjestelmien tietovirtojen määrän, nopeuden ja monimutkaisuuden ja haavoittuvuuden tasolle, josta tuskin von Moltekaan olisi selviytynyt. von Moltken lausumaa muuntaen: ”Kaikki sotasuunnitelmat (kyberjärjestelmät) toimivat vain siihen asti kunnes vihollinen (yllättävä tilanne) kohdataan ensimmäisen kerran”
Muistetaan, että Briteissä on jo mahdollista hoitaa ostokset paikallisesta K-kaupasta Internetitse. Valtavassa varastohallissa työntekijät kokoavat tilattuja ostoskokonaisuuksia asiakkaille kotiinvietäväksi. Ei siis enää tuota seitsemän kohdan algoritmia!
VastaaPoistaBriteissä? Tätähän me tehdään ihan täällä Suomessa. Varastohallin koosta en tiedä mitään, mutta kotiovelle tuovat. Taitaa tosin olla S-ketjun liike, mutta siis silti.
PoistaKassalla maksaminen on ainakin hidastunut selvästi kun melkein kaikki maksavat korteilla nykyisin. Kassajonot matelevat tuskaisen hitaasti. Käteinen on edelleen nopein maksutapa. Minä kuulun siihen pieneen vähemmistöön joka maksaa ostoksensa edelleen käteisellä enkä aio tapaani muuttaa, ennenkuin on pakko. On vihjailtu että käteinen poistuisi konsanaan maksutapana lähitulevaisuudessa. Ken elää niin näkee.
VastaaPoistaJotain tarttis joka tapauksessa tehdä että maksaminen nopeutuisi kassoilla. Ei tätä nykymenoa jaksa erkkikään..
Onpa erikoinen kokemus. Tasarahalla 2 € maksaminen on kyllä Musiikkitalon huonossa naulakkopalvelussa nopeinta, mutta muualla jono kyllä hidastuu kun hilut kilisevät.
Poista
VastaaPoistaAssangesta kertova elokuva tulee nimellä Viides valta. Amerikaksi se näkyy kirjoitetun The Fifth Estate. Sen kai voisi panna suomeksi että viides sääty. Viides valtiomahti oli useasti käytetty ilmaus tälle lehdistölle tai oikeammin yleiselle mielipiteelle -jota se ruokki ellei peräti valmistanutkin aterian ja tunkenut silmistäkorvista sisään. Kiiltopaperilehdistö, kaunonaiset ja muotosiivot miehet tv-sarjoissa kai tätä mielipidettä ja makua nyt ruokkivat ja määräävät.
Kävin eilen katsomassa Peter von Baghin Muisteja Oulustaan Kp 4 klo 10.45. Viikon toinen näytäntö ma klo 11.00 eikä useampia. Eilen meitä oli katsomossa kolme (3). Ei kai sitten useampia esityksiä tarvitakaan, ainakaan eivät kannata (%). Tätä tekee koulutus TV-sarjoista ja trendilehdistä. Saarnatuolit toitottavat hyvän näköistymisestä ja kepeästä menosta. Suloisen tuskaisaa nostalgiaa, muutosten pontimia ja sen hintoja/iloja kuvaavat emotiointellektuaaliset työt eivät näytä yleisöä kiinnostavan.
Aika kammottavaksi olisi ihmisyhteisö pelkistymässä. Fillarien rekisteröintiä ja katsastusta älypuhelinsoveltuksineen näytään ehdotetun.
Jos lehdistö ja propagandasakeus määrää tajut milloin millekin kankaalle, niin termi ja käsite Viides mahti on ihan hyvä. Käyttöhiiva kävisi myös. Entä sitten nuo tekniikat itse.
Karl-Erik Michelsen jota aikoja sitten kuuntelin kesäyliopiston kurssilla, on tehnyt Herlinien Koneen historian, esillä su Kirjamessuilla, näytille astuu myös Jussi Antinpoikako? Herlin. Varmasti kova opus jo pitenevään kirjarivistöön etikettitarran "jotain ihan muuta historiaa" alle.
Jotain muuta ? Ai mitä. Relevanttia. Nämä kuismat keskisarjat ...
Tämä Kalle Michelsen kirjoitti Viides sääty otsikolla Suomen insinöörikunnan koneenrakennuksen ja ratavallituksen ja kanavankaivuun historian. Luin sen aikoja sitten ja pääsin tajuamaan kuinka outoa valheenjankutusta historia muka politiikkana ja sotana ja lainsäädäntönä onkaan. Oikeasti sosiaalinen elämä ja uudeksiluonti on tekniikan ja riuskojen matkijoiden/alullepanijoiden tekosia.
Siunattuna se laskeutuisi yleisölle jonka ihmismäisyyttä eli kulttuurikehitystä virittäisivät ja varjelisivat Baghin kaltaiset Olavi Virrat. -Oulussa elomme kuvaaja kertoi päässeensä Kipparikvartetin esiintymistilaisuuteen. Mitä hän näki ja kuuli ? "Elämäni ensimmäinen teatteriesitys". Ei ihan mallivastaaja tainnut ollut piirimielisairaalan lääkäri-isänsäkään. "Jos olisin arvannut tuollaisen Freudin pilaavan koko psykiatrian, olisin valinnut suoraan gynekologian."
Siitä Pekka Herlinistä vielä. Se Koneen kansainvälistyminen oli tehtaan perustamista kunkin kansallisvaltion sisään, Apenniinien ja Pyreneiden niemimaalla autonomisten maakuntien sisään ja niistä sitten hissit Alicanteen ja Lombardiaan. Maat ja kansat panivat ehtojaan elääkseen vielä 1950 ja -60-luvuilla omia Oulujaan. Muisteja filmin kuvissa ja Baghin läpinäkijän lauseissa tehtaiden ja työpaikkojen omistajat ja vastuuhenkilöt olivat vielä kasvoinaan katuvilinässä tunnistettavissa -vaikka leffaan arkistokuvaa löytyikin vain Purjehdusseuralta.Jukka Sjöstedt
Olin innokas verkkokaupan harrastaja 1990-luvulla, mutta lopetin sen, kun tajusin seuraukset kivijalkakaupoille ja dvd-myymälöille. Toivon myös, että Akateeminen Kirjakauppa säilyy, enkä osta enää uusia kirjoja muualta. Maksan vaikka tuplasti, kunhan rakkaat kaupat säilyvät. Perjantain Kauppalehdessä oli synkkä pääjuttu. Stockmann, K ja S ovat lukeneet kirjoituksen seinältä, ja väkeä vähennetään roimasti ensi vuonna. Arvostan suuresti asiantuntevia ja ystävällisiä myyjiä ja haluan maksaa heidän palvelustaan.
VastaaPoistaAkateeminen toisaalta ajoi juuri pienet kivijalkakaupat ahdinkoon.
PoistaPetkuttia että ne piimät on kaupois aina perääl.
VastaaPoistaPyärälläkää saa, saatana, ajaa.
Emmä olis mitää piimää halunnukkaa, hah hah haa!
Meillä Saapasmaassa on vuositolkulla tehty ostokset siten, että sisääntuloportilla otetaan asiakaskortilla lukija, jolla kahvipaketin viivakoodista otetaan hinta, pistetään paketti kassiin, kävellään kassalle, laitetaan lukija asemaan, joka tulostaa viivakoodin jonka avulla ostokset maksetaan automaatilla joka tulostaa kuitin, jonka viivakoodilla pääsee portista ulos. Vaihtoehtoisesti lukija annetaan kassahenkilölle, joka lukee sisällön, pyytää rahat ja päästää sitten ulos.
VastaaPoistaEdut: näet koko ajan mitä olet ostanut ja kuinka paljon mikin maksaa; ei tarvitse latjata ostoksia liukuhihnalle, vaan voi pakata ne suoraan hyllystä kasseihin. (Joskus kassalla on kontrollilasku, itselleni se on tapahtunut n. kymmenisen kertaa koko automatisointiuran aikana)
Haitat: ?
Aha.
PoistaMeillä voi kaikki herkkuhedelmät punnita vaikka sipuleiden hinnalla.
Sitten vain automaattikassalle maksamaan kortilla.
Vaaka ei näe pussin sisälle.
Haitat ?
vielä...
Poistasiis automaattikassahan lukee vain hintalapun.
Tosin ihmiskassakaan ei huomannut vanhuksen punninneen perunansa paprikoiden kilohinnalla.
Pikatoimiston joulukuusi ja on pulliaisellakin on, se sitten se joulu. Mitta ei puhutta hoono soomi.
VastaaPoistaTämä on sitä ihtiään.
Niin,
VastaaPoistaLapsuuteni Latovainiossa tuo seitsemän kohdan algoritmi oli toisenlainen. Mentiin kyläkaupan tiskille ja laitettiin maitokannu ja kassi avoimena pöydälle. Sanottiin vuoronperään puoli kiloa jauhelihaa, puoli kiloa Saludoa, kilo kahden ja puolentuuman nauloja,annos rotanmyrkkyä, puntti tulitukkuja, kaksi litraa maitoa ja neljä litraa mopon bensaa.
Kauppias touhusi aikansa liha- ja kahvimyllyn kanssa, toi kaikki tavarat suoraan kassiin ja sitten lopuksi mentiin bensamittarille. Itse koskettiin kauppamatkalla vain siihen kannuun ja kassiin.
Nykyään olen nähnyt paikallisessa Citymarketissa pyörätuoliasiakkaita taksikuskin kanssa. Kuljettaja työntää asiakasta ja ottaa kärryyn mitä asiakas sanoo.
Hammas tiedonsiirtovälineenä on vanha keksintö. Lukemani mukaan joskus Lahdessa maston vieressä amlgaamipaikka toisti pitkäaaltoradiolähetystä.
VastaaPoistaNykyäänkin lienee henkilöitä, jotka väittävät hammaspaikaansa sijoitetun NKVD:n tai CIA:n lähettimen tai vastaanottimen.
Tai kännykkäänsä NSA:n vakoiluportin.
PoistaMieluummin kuin ruokaostosten tilaamiseen netitse siirtyisin henkilökohtaiseen palvelusväkeen jolle ei tarvitsisi edes kertoa mitä haluan vaan joka oppisi tapani ja toimisi huomaamattomasti taustalla, ollen varastossa aina kaikkea sopivaa.
VastaaPoistaMutta sehän olisi itsekkyyttä ja laiskuutta, ja elämästä vieraannuttavaa.
Kyllä, elämä on muuttunut netin myötä mutta ei peruuttamattomasti. Liian paljon liian lyhyessä ajassa on ennenkin johtanut onnettomaan lopputulokseen.
Uskon ja toivon että tuo sähköisten kytkentöjen järjestelmä kaatuu ennemmin tai myöhemmin, jos ei omaan mahdottomuuteensa ja näppäryyteensä niin vaikka sitten luonnonilmiöön.
"Meneillään oleva Euroopan integraation ja rahajärjestelmän kriisi eivät johdu poliitikkojen, virkamiesten ja kansalaisten tuomittavista luonteenpiirteistä, vaan vanhanaikaisten aivojen kyvyttömyydestä toimia uudenaikaisissa informaatiojärjestelmissä."
VastaaPoistaSoppiiko tuota yhtään eppäillä?
Itse uskon, että euron ja EU:n kriisien syyt ovat paljon yksinkertaisemmat, raadollisemmat ja tavallaan ikiaikaiset. EU on perimmältään sosiaalidemokraattinen utopia kaiken tasaamisesta ja yhteisvastuista ja siitä, että Eurooppa voisi olla jonkinlainen "maailman majakka", jota kaikki muut ihastellen seuraavat. Euro on sitten kovan linjan liittovaltiointoilijoiden "kivespuristin", jolla yhteisvastuita ja kansallisvaltioiden alasajoa yritetään runtata väkisin läpi.
Haaste EU:lle ja eurolle on "punakaartin corporate governance", jolla niitä yritetään ajaa eteenpäin. Päätöksenteko perustuu kriisiyttämiseen ja siihen, että erilaisissa öisissä "pitkien puukkojen junttakokouksissa" koetetaan ruhjoa eteenpäin sitä, mitä Berliini ja Bryssel kulloinkin haluaa.
Utopiat ovat usein päättyneet surkeasti ja jopa verisesti. Voi olla hyvin vaikea ajaa läpi "alati syvenevää integraatiota" lääkkeenä kaikkiin integraation ongelmiin tilanteessa, jossa integraatio alkaa oikeasti koskea kansallisvaltiossa äänestäjien arkeen ja elämään.
Utopiaa parempi, kestävämpi ja toimivampi on pragmatia. Euroopalle riittää hyvin tulliunioni ja se, että kukin kansallisvaltio vastaa itse itsestään ja pankeistaan. Kun oikeus konkurssiin palautetaan, moraalikato poistuu. Emme voi sulkeutua ja hirttäytyä eurooppalaiseen taantuvaan impivaaraan ja sen korruptoituneisiin yhteisvastuihin. Tulevaisuus on toisaalla (pääseekö sinne taksilla, sitä en tiedä).
"Uusi talous, johon vanhat säännöt eivät enää päde" osoitettiin kai jo kuplaksi vuosituhannen vaihteen kuplan puhjetessa.
Emmää rääkkääkään rääkäisi Jyrkiboy Jutalle tämän kieltäessä häntä rääkkäämästä pöydälle nostettua kissaa. Pidän sitä vain hännästä kiinni estäen täten kattia karkaamasta, jatkoi Jyrkiboy pidellen kissan häntää nyrkissään.
VastaaPoistaJoo mutta tarvitseeko sitä pyörittää samalla, jatkoi Jutta torumistaan arvoituksellinen pilke silmäkulmassaan. Sitä paitsi, tulkoon nyt sanotuksi tämäkin, lisäsi Jutta. Meillä voi vielä olla kissalle käyttöä, joten pidähän se pöydällä vaan...
... jatkuu ...
Laitetaan hintalappu, ja mennään kirpputorille...
VastaaPoista..joka vattuun?
VastaaPoista"Mitä arvelette – kumpi on parempi järjestelmä, kymmenen senttiä tai siihen suuntaan palautetusta pullosta vai parin kympin sakko roski8kseen piilotetuista tai ajelehtimaan jätetyistä pullikaisista"
VastaaPoistaEhdottomasti jälkimmäinen: katkaistaisiin harjanvarsista muutakymmen senttisiä paloja auktoriteetin tunnukseksi ja varustettaisiin lomakelehtiöllä kaikki syrjäytymisvaarassa olevat parikymmentätuhatta nuorta sekä tehtäisiin heistä pullovartioita. Akateemisista työttömistä tehtäisiin pullomaksutarkastajia ja näiden päätöksistä liittyvä muutoksenhakumenettely poistaisi lakimiestyöttömyyden. Ja kaikilla oli niin mukavaa...