Tämä kirjoitus ei sisällä tietoa matkapuhelinbisneksestä. En
ole itse harjoittanut matkapuhelin- enkä muutakaan bisnestä. Käyttäjä olen
ollut 22 vuotta eli pidempään kuin monet. Soitin tärkeitä puheluja Tukholmasta
Karoliinisen instituutin eli sairaalan pihasta.
Nokialla oli lock-in Euroopassa ja Aasian osissa, kunnes
tekniikka kehittyi liikaa. Ihmettelimme Motorolan ja ties kenen puhelimia
Kalifornian matkoillamme runsaat 10 vuotta sitten. Dual-band oli kuin siunaus.
Sama koje toimi Yhdysvaltain ja Euroopan verkoissa.
Nokialle se ei ollut siunaus. Moniko käyttäjä enää muistaa,
miten oli parikin eri GSMää, CDMA ja Japanissa vielä eri järjestelmä. Puhelimet
eivät toimineet ristiin. Nyt älypuhelimien myynti on 90 prosenttia kaikista.
Tuota nimeä ei vielä tunnettu, mutta ensimmäinen laajasti menestynyt älypuhelin
oli Nokian Communicator.
Voi asian niinkin sanoa, mutta ei tuhoa mielestäni tuonut Applen
iPhone. Joskus 2007 tekniikka yhteyksineen oli kadonnut kuluttajan näkyvistä.
Piilossa oli oikeastaan valtava paketointi puhelin- ja verkko-operaattoreiden
ja eriasteisten verkonvuokraajien kanssa. Asiakas soittaa mielestään puhelun ja
ottaa vastaan mainoksen. Mitä kaikkea hänen puhelimessaan todella tapahtuu
samanhetkisesti, se on kuulkaa pitkä kertomus.
Asiaan tässä syventymättä – hiukan varttuneemmat lukijat
muistavat, miten valtavasti kirjoitettiin UMTS-kaupoista. Yleinen mielipide
oli, että nyt suomalaisetkin ovat ostaneet pelkkää ilmaa ja tosi kovalla
hinnalla.
Vastaatteko puolestani muille lukijoille: mikä UMTS on / oli
ja missä se on nyt?
Vihje: lehtikirjoittelussa kuitataan usein ”UMTS eli 3G” ja
ehkä vielä ”suunniteltu myös datan siirtoon”.
Lock-in on slangitermi. Markkinat lukkiutuvat johonkin
teknologiaan, joka ei välttämättä ole paras eikä halvin. Muistelen että Bellin
valtava vahvuus olisi ollut alkujaan tätä perua. Idea on suunnilleen tänä:
toimitetaan tilaajalle esimerkiksi sellaisia puhelinkeskuksia, ettei kukaan muu
pysty jatkossa parantamaan eikä korjaamaan niitä ainakaan järjellisin
kustannuksin.
Ehkä jopa autojen tavallinen otto-moottori on tällainen
ilmiö. Sähköautot ja etenkin akut kehittyvät silmiinpistävän vaivaisesti.
Kaikki maanteistä polttoaineen jakelujärjestemiin on kehittynyt öljyn
johdannaisten varaan.
Eikö olekin surullista, nyt kun puhutaan hallitsevista ja ei
hallitsevista teknologioista, että myös Suomen armeija on aika pitkälle
luopunut polkupyöristä. Suomi oli toisen maailmansodan aikaan Japanin ohella
ainoa maa, joka käytti merkittävästi polkupyöriä taistelutehtäviin. Niitä ja
moottoripyöriä oli käytetty etenkin lähettitehtävissä jo ensimmäisessä
maailmansodassa ja fillareita improvisoidusti buurisodassa.
Olisi hauska tietää tarkemmin tämän mainion keksinnön
taustat. Suomessa oli polkupyöräpataljoona jo varhain. Sellainen majaili
ainakin Terijoella. Lyhenne PPP korvautui aikanaan toisella, kun fillarista
tuli jääkärijoukkojen ratsu. Jääkärit puolestaan olivat sotien aikana
erikoisjoukkoja. Niiden osuus oli varsinkin hyökkäystoimissa 1941 suuri, ja
mieleltään sotainen lukija voi verestää muistojaan lukemalla esimerkiksi
myöhemmin kenraali Yrjö Keinosen vauhdikkaita sotakirjoja. Kevyet osastot ja ”Laguksen
jääkärit” liikkuivat kalustonsa kanssa sata, sataviisikymmentä kilometriä
päivässä.
Tästä monilla lukijoilla on takapuolituntuma. Armeijan
polkupyörä oli mainio väline, mutta satula oli suoraan sanoen aika kova. Mutta
joka ei ole nähnyt, miten pyöräilevä osasto jalkautuu jyrkässä alamäessä, on
jäänyt vaille hurjaa armeijamuistoa. Omat muistoni ovat ikäviä. Sotkimme
tykistön tulenjohtueena koko asevelvollisuusaikansa pyöräilleiden jääkärien
joukossa. Tahtoi tulla hiki ja meinasi henki loppua.
Japanilaisista tiedetään, että he matkaansaattoivat erittäin
suurta hämminkiä hyökkäämällä brittien niskaan Malakan niemimaalla ajamalla
fillarilla viidakon halki. Miehillä oli oman tarakan lisäksi raskaan
kranaatinheittimen ammus repussa. Tämä oli briteille aluksi paha yllätys,
sitten painajainen.
Jos olisin huolellinen kirjoittaja, pyrkisin selvittämään
muistikuvani. En viitsi tehdä sitä, vaan heitän vain ilmaan jostain luettuna,
että Neuvostoliiton eli puna-armeijan läpimurtojoukot, siis 31. tai 33.
armeijan erikoismiehet, tulivat Valkeasaaressa läpi ajaen täyttä karkua
pyörällä ja ampuen samalla konepistoolilla.
Yleensä arvellaan, että venäläiset eivät osanneet ajaa
polkupyörällä. Luulo voi olla osittain perusteltukin. Tuo vastakkainen
Valkeasaareen liittyvä tieto olisi hyvä varmistaa. Joka tapauksessa suuri ja
mahtava Neuvostoliitto oli selvillä vastustajastaan, koska useatkin jääkäripataljoonissa
palvelleet henkilökohtaiset tiedottajani ovat maininneet, miten vihollisen
panssareilla oli hyvin valitettava tapa ajaa suomalaisten polkupyörät tankilla
lyttyyn.
Sekin olisi mielenkiintoinen tieto, mitkä tehtaat olivat
näitä konepajatekniikan edelläkävijöitä. Eikö sekään tieto olisi hullummaksi,
mistä armeija osti eri aikoina sukset. Satojen miesten hiihtomarssi,
jollaisella muutkin kuin tämän kirjoittaja ovat ponnistelleet, taitaa sekin
olla kansainvälistä ainutlaatuinen ilmiö.
. . . polkupyöristä puheenollen ja ihan vain yksityisesti:
VastaaPoistahttp://www.netikka.net/henrik.valimaki/pppaivakirja.html
Mistäkö suksia saatiin sotaväelle? Äidinisäni, joka kyllä sitten pioneerina kaatui jatkosodassa, höyläsi suksia armeijalle jo ennen talvisotaa ja kun sota syttyi, lastu lensi entistä kiivaammin Alajärven Kurejoella. Enemmän häntä siellä tarvittiin kuin rintamalla. Järvikylien miehistä melko moni oli samoissa hommissa.
VastaaPoistaVaan mahdettiinko Kauhavalla tuottaa sotaväelle teräaseita?
JK: "Vastaatteko puolestani muille lukijoille: mikä UMTS on / oli ja missä se on nyt?"
VastaaPoistaJo vuosituhannen vaihteessa telealan propellihatut visioivat digitaalisten dataverkkojen (GSM) kehitystä akronyymeillä ISDN -> GPRS -> EDGE -> ADSL -> UMTS -> ???
UMTS (= Universal Mobile Telecommunications System) on pelkkä kehittyneen 3G-dataverkon markkinointinimi. Termissä 3G tarkoittaa G-kirjain teknologista sukupolvea (= generation), ei siis sen kummemmin itse teknologiaa.
Nythän ovat tullut jo 4G-dataverkkokin, joten UMTS alkaa olla historiaa.
Näin minä sen maallikkona olen aina ymmärtänyt. Voin olla väärässäkin.
ppp tarkoittaa pirun paha punikki ja se merkitys oli ppp:lle
VastaaPoistavarattu jo ennen polkupyorapataljoonaa. (Katso Aarne Sihvon
muistelmat).
Polkupyörästä tuli mieleeni lapsellinen vitsi, jonka kuulin joskus muinaisessa lapsuudessani. Sota-aikana jonkun piti lähteä suorittamaan tärkeää ja vaarallista tehtävää. Ohje oli, että hyppäät lentokoneesta, laskeudut laskuvarjolla tietyn ladon luo ja sieltä jatkat matkaasi polkupyörällä. Mies hyppäsi, laskuvarjo ei auennut, ei varavarjokaan. Varmaan se polkupyöräkään ei ole siellä, päätteli mies.
VastaaPoistaEn militaripyörien valmistajia muista, mutta hollantilainen Lepper pantiin perseeseen ja lähdettiin mankeloimaan täyspakkaus selässä. Hyvin kulki talvellakin ilman nastoja, karvahattu päässä. Polkupyörien polkijoille kypärän käyttämisen hyöty huomattiin alunperin brittiarmeijassa, jossa kypäriä käyttäviä moottoripyörälähettejä vainautui vähemmän kuin pehmeäpäisiä.
VastaaPoistaSodankäynnin kulkuvälineiden historiassa merkittävä tapaus oli kevättalvella 1943, kun ratsuväkirykmentti, hyökättyään ratsain Ilomatsista Äänisniemelle, siirtyi Kannakselle ja matkalla luopui lopullisesti hevosista ja siirtyi polkupyöriin.
VastaaPoistaValkeasaaressa kesällä 1944 venäläiset tulivat suomalaisia vastaan suomalaisilla polkupyörillä. Niillä pioneerit olivat vastikään rientäneet heitä torjumaan.
Pyörällä päästään kuin Päämajassa, sanoi seuraavaksi pääministeriksi povattu Juha Sipilä poljettuaan pyörämarssilla Oulusta Mikkeliin.
VastaaPoistaSiellä sitten torilla kohtasi täysin yllättäen ja pyytämättä nykyisen pääministeri Kataisen.
Neljä muistoa armeijan polkupyöristä:
VastaaPoista1) Komppania pyörineen nelirivissä valmiina lähtöön, lämpötila -25 astetta. Lähtökomennon jälkeen suuri osa jää polkemaan tyhjää, takarumpu ei tottele rattaan liikettä. Sytkärit esille ja kuumennusta - ei tepsi. Jätetään pyörähomma sikseen ja pystytetään teltat kasarmin taakse.
2) Jyrkkä alamäki, KrH-joukkue asemaan tien vierelle. Pyörässä lisäpainona heittimen putki. Jarrut eivät toimi. - Tulkaa sitten takaisin, kun saatte pysähtymään, luutnantti huutaa perään.
3) Jyrkkä ylämäki, pyörässä lisäpainona heittimen putki. Seisaaltaan poljettaessa toinen ohjaustangon kädensijatuppi irtoaa.
4) Säkkipimeä ja jääsohjoinen metsäpolku. Repusta kaivetaan valkoinen pyyheliina kaikkien muiden kuin viimeisen polkijan selkään. Valojen kanssa tuskin olisi uskaltanut sillä kelillä pyöräillä.
Sodan ajan polkupyöristä oli niitä samoja arkipyöriä kuin ennen sotaakin, pyöriä pakko-otettiin puolustusvoimien käyttöön samalla tavalla kuin autoja ja hevosiakin. Sodan jälkeen ne myytiin pois, pula-ajan suomalaisilla oli niillekin käyttöä.
VastaaPoistaSuomen kunniakas ja perinteikäs ratsuväki jalkautui sodan alussa ja nousi pyörille. Kova paikka monelle aselajistaan ylpeälle punahousulle.
Polkupyörän historiasta on olemassa ainakin kaksi kirjaa, molemmat hyvällä onnella julkisista kirjastoista löydettävissä.
"akut kehittyvät silmiinpistävän vaivaisesti."
VastaaPoistaTuo minua on kauan vaivannut: onko kyse todellakin jostain tekniikan pullonkaulasta vai onko kyse öljy- ja polttomoottoriautoalojen salaliitosta.
(Mikä merkitys olisi todella tehokkaalla akulla käy kansanomaisesti ilmi eräästö Arto Paasilinnan romaanista.)
"Satojen miesten hiihtomarssi, jollaisella muutkin kuin tämän kirjoittaja ovat ponnistelleet, taitaa sekin olla kansainvälistä ainutlaatuinen ilmiö."
VastaaPoistaSitäkin mielenkiintoisempi kun vielä 1918 sodassa kai ei kovin laajasta jos ollenkan käytetty hiihtojoukkoja. Kun autojakaan ei vielä paljon ollut, joukot olivat sidottuja rauta- ja maanteihin.
Venäläiset taisivat etupäässä ratsastaa panssarivaunujen kansilla. (Tankit, niiden kuljettama jalkaväki ja mukana vedättävät jalkaväentykit muodostivat "liikkuvia ryhmiä".) Kuuterselästä olen kuullut kertomuksen siitä kuinka vihollisen jalkaväki eteni suomalaisten jääkärien jalkautumispaikalle jättämillä pyörillä. Samoin olen kuullut kuinka suomalainen lähetti löysi vain tyhjän linjan ja palasi takaisin maastosta poimimallaan pyörällä. Niitä oli ollut vaikka kuinka monta valita. Vasta joskus paljon myöhemmin hänelle välähti että pyörät olivat jääneet koska niillä ajaneista jääkäreistä ei ollut enää hakijoiksi.
VastaaPoistaTodisesti todisesti minä sanon teille, että tuleepi vielä aika jolloin kirjekyyhkynen on viestin viejä ja niiden kasvattajat rikkaita taitonsa ansioilla...
VastaaPoistaHuu Hai Lee
Ennen sotaa polkupyörien valmistajia oli todella monta. Pikkukorjaamot ja pajat kokosivat pyöriä valmistamistaan tai valmiista komponenteista ja kaikilla oli oma merkkinsä. Nykyiset tehtaat syntyivät jo silloin, niihin sulautui muita, pienempiä.
VastaaPoistaSota-aikana ei pyörällä ajamisen taito ollut itsestään selvyys. Suomessahan oli harva tieverkko varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa eikä mahdollisuuksia oppimiseen ollut. Isävainaa pyöräili Laguksen jääkäreissä ja muisteli joukkueenjohtajana olleen ylikersantin onnetonta pyörällä ajamista. Jyrkässä alamäessä mies rymisteli kivikkoon ja päälle päinkin oli nähnyt, että huonosti kävi. Ylikessu säilyi toki hengissä, muttei tullut takaisin ainakaan entiseen yksikköönsä
VastaaPoistaLähteitä en kaivele, mutta muistan lukeneeni, että suomalaiset YK-joukot veivät 60-luvulla Kyprokselle runsaasti polkupyöriä. Ne herättivät naureskelua sekä paikallisväestössä että muissa rauhanturvaajissa, ja vedettiin vähin äänin käytöstä.
VastaaPoistaLähisukulaiseni post-doccasi ennen Harvardia Karolinska Institutetissa ja hän ehto kypsyä pahasti sen alituiseen sekoittamiseen Karolinskan (Karolinska sjukhuset) kanssa. Monihan on meilläkin HYKSiin päässyt, yhtä moni ei Helsingin lääkikseen.
VastaaPoistaMuistuupa mieleen kesä 1969 Savon Prikaatissa ja joku neljänkymmenen kilometrin pyörämarssi. Epäilen, että joku kapitulantti oli havainnut minun olevan aamutuimaan hirveässä krapulassa. Minun pantiin komppanian pyörämarssin kärkeen. Alku menikin kohtalaisesti vaikka hiki lensi. Ennen puolta matkaa pyörästäni puhkesi kumi ja jäin odottamaan, että pp-mekaanikko sai korjattua sen. Muut menivät menojaan. Saavutin porukan juuri, kun se oli lähdössä tauolta. Ja ei kun taas kärkeen. Vesi loppui kenttäpullosta ja vauhti hiljeni. Kasarmialueella se oli jo alle kävelyvauhdin ja loppui kokonaan runsas 200 metriä ennen 2 K:n kasarmia. Oli se hirveä häpeä ja ehkä maukas kostokin.
VastaaPoistaVarsinainen polkupyörävaltio on viime vuosikymmeniin saakka ollut kiina. Nykyään on sielläkin menestyvän ihmisen tavoitteena oma auto, suurine ympäristö y.m. ongelmineen.
VastaaPoistaPolkupyoräily on mennyt kummalliseksi välinepornoksi. Ei ole pyörä eikä mikään, joka ei maksa 1000 - 2000 euroa. Näin kalkkiksena täytyy aina muistella mitä fillarit maksoivat markka-ainana. Maksettiinko silloin fillarista yli 10000 (kymmenen tuhatta) markkaa? Siis ihan harrastuspyörästä. Kilpapyörät toki ovat maksaneet aina enemmän kuin pulliaisten munamankelit. Kaiken huippuna on, että pyörät saa usein laittaa itse kasaan, ja niistä puuttuvat tärkeät turvallisuusosat, kuten valot ja heijastimet. Lokasuojia ei myöskään myydä läheskään aina mukana.
VastaaPoistaMutta kyllä nykypyörät on hyviä! Tonnilla saa jo erinomaisen. Pyöräily on mukavaa ja terveellistä. Ei pidä aina valittaa.
PoistaTotta puhut! Minäkin ostin 35 vuotta sitten pyörän tonnilla ja se on kelpo peli edelleen. Ruotsalaista laatutyötä.
Poista>>Neuvostoliiton eli puna-armeijan läpimurtojoukot, siis 31. tai 33. armeijan erikoismiehet, tulivat Valkeasaaressa läpi ajaen täyttä karkua pyörällä ja ampuen samalla konepistoolilla.<<
VastaaPoistaTaisi ne "pyörät" olla vieläpä kiinni panssarivaunuissa ja ne "erikoismiehet" niiden vaunujen kansilla... ;=)´
Nyt kyllä "Kemppi-sedän" muisti taitaa olla muistamattomuuden rajapintaa lähellä...