Pelon näytteleminen elokuvassa taitaa olla vaikeaa.
Chaplinin ”Diktaattorissa”se on tehty. Tuon filmin poliittinen sanoma on
jossain suhteessa mennyt vanhaksi, koska Euroopassa ei ole tällä hetkellä
raivoavia diktaattoreita. Syvä sanoma on sitä vahvempi: tuntekaa.
Sen nimisiä kirjoja on. ”Tunteiden opetus” sopisi tuonkin
elokuvan nimeksi. L’éducation sentimentale. Se sanotaan myös suoraan filmin
puheissa.
Hyvin yllättävästi ja ihmeellisesti pelko asuu
kaksoisolennon (Doppelgänger) diktaattori-osan silmissä. Juutalaisen parturin
tarinan juoni järjestää erittäin vaikeasta muistin menetyksestä kärsiväksi.
Pieni mies on menettänyt kykynsä pelätä eli osan ihmisyyttä. Diktaattori on
melkein pelkkää pelkoa, eli peto. Kun kysymyksessä on näyttelijän kaksoisrooli,
tämän asian nostaminen havaittavaksi on vaikeasti käsitettävä suoritus.
Ohjaaja, näyttelijä ja rahamies Chaplin on oivaltanut sen
asian, jonka varassa tämä elokuva elää ja jonka turvin siitä tuli Chaplinin
kaupallisesti menestynein. Hullun diktaattorin pilkka ei olisi kantanut niin
kauas.
Natsismi on populaarikulttuuria.
Tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Mussolinin ja Hitlerin
kehitelmä oli massaviihdettä. Se oli aineksiltaan karkeaa, stereotypioista
rakennettua. Käytettiin vetäviä vaatteita, suosittiin saappaita, kuljettiin
rivissä ja hihkuttiin jotain, esimerkiksi ”isänmaa”, tai alas nuo tai nämä.
Kokoava vihollinen oli tietenkin käsitetty viisi tuhatta vuotta. Ei mikään
yhdistä niin kuin pelko.
Natsismin tutkijat sivuuttavat joskus alkeellisen totuuden.
Natsit pelkäsivät juutalaisia. Samalla tavalla amerikkalaiset pelkäsivät
värillisiä miehiä ja naisia.
Oletteko nähneet miehen tappavan käärmettä? Viaton ja
miellyttävä kyy laukaisee joissakin kiivaan reaktion. Mies hakee rautalapion ja
hakkaa kuin hullu. Käärme on kohta kappaleina, mies hitaasti paranemassa sen
kertaisesta pelostaan.
Ehkä ”vihapuhe” on sopiva nimitys, ehkä ei. Itse en pidä
koko käsitteestä. Mutta se tarkoittaa pelkopuhetta.
Sanokaapa seuraavan kerran kun haluatte puhua suunne
puhtaaksi ihmiselle, joka sortaa, kiusaa tai vainoaa pienempiä eli siis
heikommiksi arvioimiaan ja siksi huonommaksi väittämiään: pelkuri.
Natsismia ja sen etumerkiltään vaihtelevia muotoja ei todellakaan
olla vähättelemässä leimaamalla ne viihteeksi. Noiden tyrannioiden hirmuteot
huutavat taivaaseen. Mutta eivät ne niin kovaa huuda, että niitä ei saisi
eritellä. Mehän nimittäin tiedämme, että tiukan tullen kovin harva on immuuni
joukkoilmiöillä. Useimmista meistä olisi tullut oivallisia natseja.
Näitä asioita sivuttaessa voi olla hyödyllistä, että
esimerkiksi Hitler ei ollut natsi yhtä vähän kuin Stalin kommunisti. Aluksi he
varmasti olivat, ja kiihkeitä. Mutta ankarimmat fanaatikot jäävät
joukkoliikkeissä aina matkan varrelle, otollisessa tapauksessa liikkeen
marttyyreiksi. Johtohahmot oppivat näkemään, miten kätevästi rajuja tunteita
lietsovaa, pelkoja puhuttelevaa liikettä voi käyttää myös muihin tarpeisiin.
Sellainen tarve voisi olla esimerkiksi henkilökohtainen vallanhimo tai
vastustamaton halu tappaa toisia ihmisiä.
Populaarikulttuuri on vanha haukkumasana, joka tarkoittaa ”ei
kunnon kulttuuria”. Elokuva – ”Diktaattori” esimerkiksi – ei ollut oikein
kunnon kulttuuria verrattuna maalauksiin, veistoksiin, näytelmiin.
Haukkumasanaa tarvitaan, kun virtausta arvellaan vaaralliseksi. Vaarallinen se
on, jos se saattaisi nakertaa vakiintuneita valtasuhteita. Sarjakuvat, Aku
Ankka mukaan luettuna, olivat muka vaarallisia, koska niitä ei luettu koulussa
eikä opetettu. Erinäiset vanhempien ja opettajien tahot pitivät pahana kaikkea,
mikä luiskautti koululaiset heidän otteestaan. Polkkaa ja jenkkaa jytkyttävät
rengit ja piiat tanssivat talonväen tavoittamattomiin. Iskelmät istuttivat
kuulijoiden kutrien alle ajatuksia, jotka kukaties saisivat heidät unohtamaan asemansa ja luulemaan
liikoja itsestään. Ja moni musiikin laji bluesista jazziin ja rokkiin vetosi ”eläimellisiin
vietteihin”, joissa taas kaikkein pahinta on se, että ne ovat kaikilla
ihmisillä suunnilleen samat.
Chaplinin elokuva on melkein ainoa todella vaikuttava
aikalaiskritiikki saksalaisesta sikamaisuudesta (Schweinerei). Hyvin vanhan uskomuksen mukaan lohikäärme,
peikko tai muu peto, johon miekka ei tehoa, saa surmansa, jos sille näyttää sen
omaa kuvaa.
Sen Chaplin teki turvautuen jo aikaisia huvittavaan
yhdennäköisyyteen (joka puolestaan taisi johtua tuohon aikaan käytöstä
jääneistä viiksistä). Mutta olennaisesti peto voitetaan antamalla sille sen
omaa lääkettä. Populaari voitetaan populaarilla.
Tai ehkä voitto oli suhteellinen. Chaplin itse sanoi, ettei
hän olisi tehnyt tällaista elämää, jos olisi aavistanut kohteensa todelliset
synnit. Mutta hän nyt teki sen ja pyöräytti vanhoja klovnirutiinejakin
käyttäneet komedian ja parodian lopussa hyvin koskettavaksi korostukseksi
sisällisestä vahvuudesta, viitaten Luukkaan evankeliumiin kuten vain
juutalaista esittävä ateisti osaa tehdä.
Diktaattorin loppupuhe jäi mieleen hienona. Ei se sellainen kuitenkaan ole, tarkistin, mutta elokuva on.
VastaaPoistaKäärmeen pelko on tosiaan oma lajinsa, yksi maassa vaikuttaa kymmeneltä nivusissa ja kaulalla. Mutta jos joku siihen tulisi peiliä tai "itseäsi vain pelkäät"-peliä pitämään, lapiosta saisi.
VastaaPoistaVaikka Kemppinen tuntee Popperinsa, on tässä jotenkin fatalistinen tunnelma.
VastaaPoistaKoska pelko on niin olennainen osa ihmisyyttä, kaikki tuo julmuus on siis ollut väistämätöntä.
Ehkä niin.
Kaiketi tieteellisempää olisi kuitenkin pureutua yksityiskohtiin, veden jakajiin, milloin suunta muuttuu tai ovet aukeavat vallan historiassa. Ei lumoutua toteutuneista kehityskuluista.
Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan syntyhistoriassa on hetkiä, jolloin ko. aatteita vastustaneet ovat antaneet periksi tai epäröineet. Aatteilla on myös usein linjariitoja ja hajaannuksen hetkiä.
Sekin on hyvä muistaa, että kaikki ne saksalaiset, jotka pakotettiin pukeutumaan ja puhumaan natsiaatteen mukaisesti, eivät sitä tietenkään olleet. ( "Useimmista meistä olisi tullut oivallisia natseja." )
Moni käy nykyäänkin työpaikalla leikkimässä ikuista uskollisuutta firmalle ja sen upeille innovaatioille työasu päällä. Kenties vähän aitoakin ylpeyttä tuntien.
"Oivalliseen natsiuteen" ikävä kyllä riittää se, että pukeutuu ja puhuu aatteen mukaan. Ei ole lieventävä asianhaara, jos sisimmässään ajattelee toisin.
Poista"Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan syntyhistoriassa on hetkiä, jolloin ko. aatteita vastustaneet ovat antaneet periksi tai epäröineet."
PoistaJa myös toimineet.
Muutoin annoit todella hyvän muistutuksen: ei kannata luomoutua toteutuneista kehityskuluista. Niillä perustellaan usein myös se nykypäivän julmuus joka olisi vältettävissä.
Ihmisen olisi opittava historiankuluista: kuinka välttää pahin.
"Natsismin tutkijat sivuuttavat joskus alkeellisen totuuden. Natsit pelkäsivät juutalaisia. Samalla tavalla amerikkalaiset pelkäsivät värillisiä miehiä ja naisia."
VastaaPoistaPelkäsivätkö natsit juutalaisia vai tunsivatko itsensä vain huonommiksi. Hitlerillehän elintila oli tärkeä käsite, ottamalla juutalaisten varat, asunnot ym., arjalainen elintila lisääntyi heti. Kuka nyt köyhimpien luo lähtisi ryöstöretkelle. Toki amerikkalaisilla oli hyvä syy pelätä mustia miehiä ja naisia, rikostensa uhreja. Eikö Stalinillakin ollut hyvä syy pelkoonsa, jopa vainoharhaisuuteensa. Maa oli täynnä ihmisiä, joilla olisi ollut hyvä syy kostaa vallankumousvuosina tehtyjä vääryyksiä. Pelkäävä ihminen on vaarallinen, siitähän Kemppinen antaa monta esimerkkiä.
Miksihän natsien teot ovat koko ajan esillä. Eikö olisi hedelmällisempää miettiä, mitä hyvää ja pahaa tapahtuu juuri nyt, omassa elämässä, lähipiirissä, Suomessa ja maailmalla. Yksi syy lienee se, että voimme osoittaa missä pahuus on tai ainakin oli: Natsisaksassa, ei minussa. Eräänlaisella "lobbauksella" lienee osuutensa myös. Suomessakin on yllättävän paljon ihmisiä, jotka ihan vakavasti puhuvat luvatusta maasta ja valitusta kansasta, vaikka juutalaiset olivat olleet poissa "luvatusta maasta" melkein kaksi vuosituhatta. Milloinkahan foinikialaiset palaavat.
Mielelläni olisin tähän laittanut linkin The Whole Earth Catalogueen, joka oli viime vuosisadan suosikkejani, mutta ei onnistu. Sorry.
VastaaPoistaOmani on tainnut mennä viime kolhoosin roskikseen. Kadun sitä jo.
Chaplinista jonkun verran lukeneena kysyisin että missä hän sanoo olevansa ateisti ? Ei ole vielä sattunut silmään. Vai onko blogisti lukenut rivien välistä ?
VastaaPoistav. Baghin kirjasta s. 315.
PoistaYllätyin, koska kysymys on hyvin turhalta tuntuvat riitelyn aihe. Katso esim. googlaamalla 'Chaplin atheist'. Löytyy aivan turhan paljon pehmeitä puheita.
Tosiasiana pitäisin ettei Chaplin tiettävästi harjoittanut uskontoa. Hänen tunteistaan ja ajatuksistaan ei ole lähempää tietoa.
Eipä sillä sinänsä väliä oliko ateisti,eli sen sortin uskovainen. Kiinnostaa vain ihan nippelitietonakin. Jos tulee kahvihuoneessa väittelyä.
PoistaNetistä yht äkkiä katsottuna selviää että hän olisi ollut pikemminkin agnostikko. Poikansa kertoo kirjassaan. Von Baghilla ilmeisesti tarkempaa tietoa...
PoistaErinomainen näkökulma.
VastaaPoistaJäin vain miettimään tuota kauheaa ja pelottavaa populismia, joka esim. Soinin julmassa ja uhkaavassa hahmossa yrittää syöstä maamme polttouunien kurimukseen. Apinan raivolla sitä vastustamme mitään leimakirveitä kaihtamatta.
Mitä lopulta pelkäämme? Sitäkö, että populistit ovat lopulta oikeassa joissakin pointeissaan, vaikka ne eivät juuri nyt ole vielä poliittisesti korrekteja? Horjuttavat vanhan rakenteen vallantäyteyttä ja makeaa tunnetta siitä, että olemme muita hurskaampia?
Vrt. "Populaarikulttuuri on vanha haukkumasana, joka tarkoittaa ”ei kunnon kulttuuria”. ..... Haukkumasanaa tarvitaan, kun virtausta arvellaan vaaralliseksi. "
Minä en oikeastaan usku sitä pelko-ajatusta. Eihän juutalaisten vainoaminen ole ollut vain saksalainen ilmiö. En ole huomaannut, että esimerkiksi venäläiset olisivat koskaan juutalaisia pelänneet kuin kansa kansaa. Minä uskon enmmän sitä ajatusta (Freudin, Lacanin ja Žižekin ajatusmaailmasta kotoisin), että juutalaiset ovat juutalaisten vihaajille (tai vastaavasti homot homojen vihaajille, tai venäläiset russofobeille - Virossa yleinen ilmiö) se materiaali, millä täytetään se rotko, mikä löytyy ihmisen päässä, sen kuvitelman välissä millainen hänen elämän pitäisi olla ja millainen se itseasiassa on. Kun kuvittelemme, että olemme hyvin kaunis, mutta peilistä näkyy Quasimodo, se voi ajaa meitä mielisairaalaan. Tarvitsemme aina selityksen miksi peilistä eivät näkyy enkelin siivemme joiten varmasti tietämme olevan siellä. Vuosisatoja on juutalaisilla ollut se rooli, siis he ovat olleet se selitys. Se rotko on elämässämme joka tapauksessa. Kysymys on vain siitä miten säilytämme mielenterveydemme.
VastaaPoistaOn ne, paskoja.
VastaaPoistaVanhoja paskoja, joista jauhetaan vaan, ja kriitikot: ***** - kuorossa, jos meinaa olla osallinen siinä eliitissä, ettei von Baghin ym. vihoja ihan hanki päälleen.
"Natsit pelkäsivät juutalaisia."
VastaaPoistaRohkenen epäillä, että tuo tunne oli pikemminkin kateus juutalaisia kohtaan, josta osa oli äärimmäisen varakkaita sekä suuri osa hyvin lahjakkaita.
Amerikkaisten pelosta "värillisiä" kohtaan olen samaa mieltä. Populaarikultuurin nykyisin suosivat Zombit edustavat juuri rotulevottomuuksien pelkoa. Ratkaisukin on periamerikkalainen: kuula kalloon.
Pelko purkautuu vastinparinsa vihan kautta agressioksi. Noinko se menee? Kukahan uskaltaisi nähdä pohjalaisuuden itsetunnon puutteesta nousevaksi uhoksi?
VastaaPoistaSavolaisperäinen jtapio
Olen itse usein kuvannut pohjalaisuutta haljenneen itsetunnon ilmiöksi. Etenkin herännäisyydessä eli körttiläisyydessä tuo piirre korostuu. Pohjalaisella on sielu rikki.
PoistaNämä ovat hiukan runollisia yleistyksiä, joiden yhteydessä täytyy toisaalta sanoa, että ainakin itse tunnen suurin määrin itsetunnoltaan hyvin terveitä pohjalaisia, mutta toisaalta pohjalaisuuden mainostaminen herättää kysymyksen, mistä tulee tarve mainostaa.
Ehkäpä pohjalaiset ovat niin tyhmän suoria että paljastavat huonon itsetuntonsa. Savolaiset ja muut heimot ovat ehkä pidättyväisempiä.
PoistaRakastamani Mihail Bulgakov sanoi, että suurin synti on pelkuruus ja jotenkin kummalla tavalla tämä kirjoitus avasi minulle tätä lausetta lisää. Kiitos.
VastaaPoista