Ei lentäviä lautasia, ei edes lentäviä autoja.
Tällaisessa verkkokirjassa ajautuu jatkuvasti ennustamaan
menneisyyttä. Sellaisen hedelmällisyydestä voi keskustella.
Tulevaisuuden historia on ollut puoli vuosisataa myös
yliopistojen mielenkiinnon kohteena. Tulokset jakautuvat siististi kahteen
pinoon. Toinen pino on sellaista, josta ei osaa sanoa mitään, ellei viitsi
sanoa, ettei oikein vakuuta. Toinen pinkka on hyödyllistä tavaraa. Sellaista on
harrastettu muutamia vuosisatoja. Ekstrapolointi eli joidenkin nykyisyyden ja
lähimenneisyyden linjojen jatkaminen tulevaisuuteen on välttämätöntä ainakin
taloustieteissä. Auringonpimennyksiä ennustettiin oikein hyvin kauan ennen kuin
taivaankappaleiden liikelaeista oli saatu selko.
Yhtään kirjoitusta ei ole sattunut silmiini aiheesta
Kirjallisuus vuonna 2050 tai oikeustiede Suomessa vuonna 2060 tai Uusi
tekijänoikeuslaki 2020.
Tulevaisuudesta ei saisi puhua, ”koska emme voi tietää siitä
mitään”. Tuolla samalla perusteella kaikki tiede voitaisiin lopettaa. Tieteessä
tarkoitus on tutkia asioita, joista emme tiedä mitään, ja tuloksena voi olla,
että tietomme eivät liioin lupaa parantua.
Joitakin kirjoituksia sitten taisin mainita nimeltä
ranskalaisen Michel Foucaultin, joka on yhtä kuollut kuin filosofiansa. Minuun
Foucaultin ajatukset tiedon arkeologiasta ja tietämisen murroksista vaikuttivat
voimakkaasti. Olin enemmän kuin hiukan mukana kirjan ”Tarkkailla ja rangaista”
saattamisessa suomenkielelle. Luulen että kirjalla oli jokin vaikutus
ajattelutapoihin myös meillä, mutta varma en osaa olla. Seksuaalisuuden
historiasta olen pitänyt luentosarjojakin. Jostain syystä ne olivat suosittuja.
Foucaultin tätä koskevien kolmen ensimmäisen kirjan nimet ovat ihmeen kauniita –
tietämisen halu, mielihyvän käyttö, huoli itsestä.
Omalla elämällään Foucault viittasi tulevaisuuteen. Hän
kuoli AIDSiin ja lienee saanut sen samaan sukupuoleen kuuluvalta suhteeltaan,
joita oli runsaasti. AIDS ja sama sukupuoli eivät tunnu enää niin ratkaisevilta
murroksilta kuin vuosikymmeniä sitten.
”Episteeminen ruptuura” eli tiedon meneminen sijoiltaan
tarkoittanee myös samaa kuin Thomas Kuhnin ”tieteellinen vallankumous”. Kun tiedemiehet
ovat kasvavalla raivolla torjuneet jotain harhaoppia, jonain päivänä heidän oma
uskonkappaleensa tipahtaa kuin hattu naulasta ja entinen harhaoppi on nykyinen
oikea oppi.
Tämä ilmiö, jota voidaan kuvailla muun muassa bifurkaation
eli haarautumisen käsitteellä, selittää jotain historian sattumanvaraisuudesta
ja tulevaisuuden arvaamattomuudesta. Päivän teemoja esimerkkinä noudatellen:
entä jos joku olisi onnistunut nitistämään Stalinin? Jos hevonen olisikin
Varsovassa potkaissut Mannerheimia päähän eikä polveen? Jos Kekkonen olisi
päässyt 1943 natsien johtaman kansainvälisen urheilujärjestön johtoon, kuten
melkein kävi?
Nuo niin sanottuun virtuaaliseen historiaan johtavat
kysymykset eivät ole kauhean kiinnostavia. Samanlaisia voi keksiä puolessa
tunnissa sata, ja niistä muodostuu vain valtava läjä vailla rakennetta ja siis
jatkuvuutta.
Hypyt tulevaisuuteen voivat olla erittäin kiinnostavia. Jos
niissä on sellaista makua, että jokin voisi olla mahdollisuuksien rajoissa,
ennustajaa ei pidetäkään tutkijana, vaan ”visionäärinä”.
Tuo termi on hankala, koska liike-elämä ja konsultit ovat ottaneet
sen omaan käyttöönsä. Ennen suurten uskontojen ja valtavien henkisten
liikehdintöjen – esimerkiksi tasa-arvon ajamisen tai sosialismin – kielelle saattajat
olivat visionäärejä eli ”näkijöitä”. Nyt tuntuu välillä, että visionääri on
kuka tahansa, joka ennustaa yläkanttiin seuraavan vuosineljänneksen
liiketoiminnan tuloksen.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Samalla tavalla kuin
jokainen kantaa mukanaan sekä omaa että yhteisöjensä menneisyyttä, myös
itsemurhaajalla on käsitys tulevaisuudesta. Köydenmutkaan hankkiutuvan visio on
miinusmerkkinen, vaikka valon taitekerroin on positiivinen, ellemme nyt puhu
metamateriaaleista.
Valo tulee tulevaisuudesta. Ei pidä uskoa
tähtitieteilijöitä, jotka väittävät, että kaikki näkemämme valo on säilöttyä, auringostakin
kahdeksan minuuttia kaksikymmentä sekuntia vanhaa, keskimäärin.
Jos haluatte jatkaa kielikuvaa, miettikää lyhytaikaista
valoa (evanescent light), joka voi väreillä kohteen pinnalla ja rappeutua
näkymättömiin. Tämä ei ole uskomus, vaan normaalia aaltoteoriaa.
Vakavamielisille huomautetaan, että valon tuoja on latinaksi
Lucifer. Miten nimitys kohdistui nykyiselle taholle, se on pitkä kertomus.
Belsebubi puolestaan tarkoittaa enemmän tai vähemmän tarkasti suomennettuna
kärpästen herraa. Bal on herra.
Otin otsikoksi Kulkulaitokset 2080, koska olen pikku hiljaa
odotellut sellaisia ilma-autoja, joita on vanhastaan esitelty erilaisissa
tulevaisuuskuvitelmissa. Ei taida tulla valmista?
Myös sitä että koneet tekevät työt ja ihmiset sen kun nauttivat elämästään on odoteltu. Koneet kyllä tekevät työt mutta ihmisistä ei siksi tullutkaan onnellisia vaan työttömiä.
VastaaPoistaEdvard Bellamyn romaani "Vuonna 2000" (suom. v.1902). Tässä katkelma siitä.
VastaaPoistaNiin,
VastaaPoistaRisto Linturi olisi sopiva henkilö kommentoimaan tänne. Hän on sijoittanut suuria summia lentoautoa kehittävään yritykseen ja tietäisi mikä on aikataulu juuri nyt. Hän on tulevaisuuteen uskova ja luottava henkilö. Sijoitti myös osan Tieturin edeltäjän myynneistä saamista rahoistaan minulle tuttuun yritykseen, eli ISDN-verkkoa hyödyntävään kuvapuhelinprojektiin. ISDN oli kallis ja outo välivaihe ennen ADSL ja muita pakettikytkentäisiä tekniikoita. Minullakin oli kotona hetken aikaa ensin modeemi, sitten ISDN, sittemin ADSL ja nyt kaapelimodeemi. Tekniikka muuttui ennen aivan toiseksi kun nopeutta nostettiin.
Samaa mieltä Linturista yleisesti, ja sama tie pikku modemeista nykyhetkeen.
PoistaTunteenomaisesti suurin muutos on, että nyt on verkkoyhteys jatkuvasti auki. Muistan kovin hyvin, kun sähköpostia katsoessa ja Netscapea viritellessä vilkuiltiin koko ajan rahapussia ja sekuntikelloa.
Minäkin olin mukana vuosituhannen vaihteessa projektissa, jossa kehitettiin tietokoneiden välistä, dataverkkoa hyödyntävää puhelinta. Luuri oli integroitu hienosti monitorin kylkeen. Takana oli iso yritys ja kehitystyö vakavaa. Sitten tuli skype.
PoistaMutta milloin dataliikenne siirtyy sähköverkkoon? Sitäkin visioitiin kovasti.
Kyllähän meilläkin jo dataa kulkee sähköverkossa: talon sisäisessä.
PoistaSäästyy piuhojen vedolta..
Niin,
PoistaMuistaakseni IVO oli mukana datasiirrossa voimalinjoissa 80-luvulla, tosin ukkossuojakaapelia myöten. Kotitalouksiin on sisäpuhelimia ja muita datalaitteita sähköverkon kautta kytkettynä. Pitää vain olla sama vaihe. Muuntajat lienevät se haaste sähköverkossa, isommassa mittakaavassa, samalla vaivaa vetää kuidun kun alkaa muuntajia ohittelemaan.
Nokiankin keskeyttämä projekti oli kamera kuvaputkimonitorin alareunassa ja luuri kyljessä.
Sitä ennen monipolvinen kehitystyö alkaen VTT;n laboratoriosta myöhemmin jatkuen Ekomenin kyljessä.
Tarkovski kirjoittaa, että "ajasta tulee ihmiskunta tekemään suurimmat keksintönsä". Itse veikkaan painovoimaa.
VastaaPoistaRyhdy sinäkin, Kemmpinen, ympäristöaktivistiksi á la Sini Saaarela! Saisit kerrankin jotakin näkyvää aikaan eikä sinun tarvitsisi aina vaan kykkiä sielä talvi- ja jatkosotien juoksuhaudoissa.
VastaaPoistaHanki sinäkin itsellesi oma elämä ja jätä trollaus vähemmälle
PoistaJa painu sinä trolli Sinin seuraksi!
PoistaTokko se 1930-luvun venäläisessä vankilassa kykkiminen nyt niin herkkua on sekään. Ja blogistimme taitaa kuitenkin olla paljon parempi näissä laajojen kaarten analyyseissa kuin hyväksikäytettynä pellenä Jäämerellä.
VastaaPoistaSini taitaa olla yhden sortin sven dufva suuren, hämäräperäisen, täysin läpinäkymättömän, mutta kansainvälisen rikollisuuden tapaan hyvin organisoidun joukkion rattaissa.
Kannattaisi ehkä selvitellä, miksi GP hyökkää vain joidenkin toimijoiden kimppuun, valikoiden. Olisiko rahaliikenteellä ja GP:n business-mallilla mitään osuutta tässä? Toki markkinointi ja yleinen imagonrakennus vaati organisaatiolta myös omat panostukensa.
GP:n johdolle Sini lienee vain ns. vesitykin ruokaa.
Minusta nämä sinit ovat ihmisiä, jotka juovat vain kaupan maitoa, eivät lehmän maitoa. Olivat varmaan liikkeellä soutuveneilläkin.
PoistaEn tiennytkaan tasta yhteydestanne Tarkkailla ja rangaista -kirjan kaantamiseen.
VastaaPoistaIntuitiivisesti Foucaultin tiedon murrokset ovat samanlaisia kuin Kuhnin tieteelliset vallankumoukset mutta en ole nahnyt aiheesta kunnon tutkimusta. Kirjoitan anonyymina koska tein aiheesta joskus seminaarityon joka oli roskaa,
"virtuaaliseen historiaan johtavat kysymykset eivät ole kauhean kiinnostavia."
VastaaPoistaVirtuaalisessa historiassa mielenkiintoisinta on pohtia, mitkä historian tapahtumat johtavat välttämättä muutoksiin, mitkä eivät.
Esim. jos Napoleon olisi voittanut Waterloossa historian lopputulos ei olisi muuttunut, koska siinä vaiheessa hänelä oli jo vastassaan yhtenäinen muu Eurooppa. Tappio olisi tullut väistämättä jossain muualla.
Toinen esimerkki: jos Hitler olisi surmattu 1938, olisiko Holokaustia tullut. Varsin ilmeisesti ei, koska se kytkeytyi Hitlerin henkilökohtaiseen patologiseen juutalaisvihaan.