Kommentoija esitti henkeäsalpaavan hyvän ajatuksen. Olisi
pidettävä vanhenemisen kursseja. Olisi perustettava eläkkeelle siirtyneiden
koulu!
Melkein kaikki, paitsi työikäiset, ovat nyt yhtä mieltä
kestävyysvajeesta. Nykyinen vanhuuseläkkeiden kartunta ei riitä. Eläkkeensaajia
on ennen pitkää niin hirmuinen määrä verrattuna töissä käyviin, etteivät rahat
riitä. Tämä aritmetiikka on yksinkertaista? Tosin yksi tekijä on keski-iän ennuste,
joka valitettavasti on luonteeltaan arvaus.
Keski-ikä on muuttunut lyhyessä ajassa niin paljon, että
olen itsekin hirmustunut asiasta. Ainakin 40-vuotiaana, ehkä sen jälkeenkin,
olin sitä mieltä, että kuusikymmentä täyttänyt voisi vetäytyä keinutuoliinsa
näppäilemään Siionin kannelta ja miettimään, missä asennossa tahtoo olla
kuollut.
Sitä en mene väittämään, että ikätoverini ja minua hiukan
nuoremmat olisivat karskimpaa rotua tai edes paremmassa kunnossa kuin joidenkin
vuosikymmenten takaiset ikätoverinsa. Kirjoitan vain kokemuksestani.
Tekisi mieli koota pieni tilasto tieteen ja taiteen
mestariteoista, joihin joku on yltänyt yli 60-vuotiaana. Ei niitä kovin paljon
ole. Haydn sävelsi Luomisen ja Vuodenajat sekä kasan sinfonioita minun
ikäisenäni ja vanhempana. Goethe oli kova sähläämään vielä lähes 80-vuotiaana. Bertrand
Russell julkaisi kolmiosaisen muistelmateoksensa yli 80-vuotiaana ja oli
luultavasti myös sen irse kirjoittanut. Teos on hyvä ja osoittaa niin suurta
henkistä virkeyttä, että mieleen tulee, oliko hänellä kuitenkin ryhmä erittäin
taitavia kustannustoimittajia.
”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka
enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja
turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. ” (Psalmi
90 : 10.)
Psalmista – todellisuudessa heitä oli monta – oli ajoittain
masentuneisuuden ja lamaannuksen esitaistelija. Tuo asenne liittyi edelleen
vanhoihin. Se on paha, että tuon asenteen ennakoiminen on osa vanhentumista.
Tälläkin hetkellä se on eläkeläisvillitys, fad. Englanninkielinen sana
tarkoittaa muoti-ilmiötä, jolla ei ole kosketusta todellisuuteen.
Kommentoijani mainitsi tietämistään tapauksista. Ilolla
odotettu eläkkeelle jääminen lupauksineen on nopeasti kääntynyt katastrofiksi.
Näitä kokemuksia on ehkä monilla. Omissa muistikuvissani rataennätys on ehkä
eräällä virkatuomarilla, joka pimeni kuukaudessa siirryttyään leivättömän
pöydän takaa siviiliin. Toinen kävi viisi viikkoa läksiäisjuhlistaan kertomassa
uusista innostavista harrasteistaan, jotka särkivät kuulijan sydäntä, Kuuden
viikon kuluttua hän oli kuollut.
Lapsia ja nuoria tuetaan, koska heidän on tulevaisuus.
Todellisuudessa asiaan vaikuttaa myös ajatus, että heiltä tulee raha ja tuki. Erittäin
monet primitiiviset kulttuurit kertovat samaa. Vanhat naiset ja miehet ovat
arvossaan elinkeinoissa, joissa ihmiset tarvitsevat samalla tavalla kuin
elefantit kokemustietoa vesipaikoista ja varmoista vaellusreiteistä. Jos elämä
on pikemmin sodankäyntiä ja taktista liikehdintään vuoroon sodan ja vuoroon
suvun jatkamisen merkeissä, ikääntyneet osoittautuvat taakaksi, josta tekisi
mieli vapautua esimerkiksi nasevalla nuijan iskulla.
Ehkä tuota välttääkseen vanhat ovat keksineet uskonnollisen pelottelun
tai monopolisoineet suhteensa väitettyihin näkymättömiin voimiin, joiden kanssa
kaikkien olisi syytä pysyä väleissä. Jälkiteollisessa maailmassa tuokaan ei
oikein toimi.
Nykyisessä hyvinvointivaltioiden jälkitilassa eläkeiän ylittäneet
ovat ongelmallista yhdyskuntajätettä. Kustannuksia yritetään hallita kahdella hyvällä
keinolla, huonontamalla hoivapalveluita ja ylihinnoittelemalla etenkin
hoidokkien itse maksettava osuus. Pahimmillaan tämä voi johtaa pyörteeseen,
jossa vakuutusjärjestelmä kiskoo kulut niiden tavoittamattomiin, joilla ei
vakuutusta ole.
Lukijan on lupa kauhistua. Eivätkö puheet menneet nyt liian hirveiksi.
Menivät toki. Tietenkin täytän itse lähiaikoina 69 eli juuri niin paljon, ettei
numeroparin vitsikäs kaksimielisyys jaksa enää huvittaa. Mutta oikea syy on
kirjoittaa näkyviin se, mitä monet vanhat ajattelevat ja heidän lisäkseen
jonkin verran nuoremmat mutta kuitenkin työelämässä jo takasuoralle ehtineet.
Eläkeläismasennus on järjellistä ja ymmärrettävää.
Yhteiskunnallinen asema menee vallankäyttöä ajatellen kerrasta. Toimensa
jättänyttä opettajaa tohtii ujompikin heitellä lumipalloilla. Esimerkiksi
virkatuomari tai poliisi voivat tuntea olonsa sangen oudoksi, kun hiukan
pelätty arvoasema on äkkiä poissa.
Entisellä työpaikalla nuohoaminen ei miellytä oikeastaan
ketään. Mitä tuo täällä liituaa?
Valtiomiehet ja sotapäälliköt ovat olleet joskus
käsittämättömän vanhoiksi tehtävissään. Yksi syy on ilmeinen. He ovat
arvojohtajia. Tässä ja nyt tuon muotisanan sisällys on selvä. Mielen rakenne on
edelleen teollisuuden ajan maailman mallilla. Mielessä ovat päällekkäin
esipolvien raadanta-aate maan ja metsän aikakaudelta ja sen jälkeen työläisten
oikeutettu ylpeys saavutuksistaan ja jaksamisestaan. Tuo on nyt nopeasti
kadonnut. Tarve tehdä työtä ja hankkia siten oikeutus olemassaololleen on
tallella ja murtaa ihmiseltä mielen.
Poissa on homo faber, ihminen seppänä – oman onnensa seppänä.
Arkkitehtuurin alalta tulee heti ensimmäiseksi mieleen Ruotsin ja luultavasti Pohjoismaiden hienoimmat modernit kirkot, Björkhagenin ja Klippanin. Ne suunnitteli Sigurd Lewerentz joka oli arkkitehtina ennen niitä vaiennut melkein kaksikymmentä vuotta, ja oli edellisen suunnittelun alkaessa yli 70 ja jälkimmäisen valmistuessa 1966 yli 80.
VastaaPoistaAW
Onnellisen miehen katsantokanta.
VastaaPoistaKiitos!
Helkkarin hyvä bloggaus, sydämellisyys ja asia kytkettynä, lejeerinki.
"Ken ei vanhaa tunne, hän ei uutta ymmärrä."
Pehmeen maan kuokka. Kirveenvarren veiston jälkeen saa sitten Saarijärven P. alkaa veistää kunnon vartta. En ole löytänyt yhtäkään ohjetta tuion varren veistoon. Ei se mikään mahdottoman vaikea ole, sillään, edellyttää joltisen silmän vain metsällä. Tarpeetonhan se on, jo, mutta puukkosepän oppi on viikatteen kallittajalta.
VastaaPoista"Orressa keikkuvan leivän reiän ympärillä tyäkalujen ymmärrys pyärii."
Erään 98-vuotiaan vanhuksen tunnen, joka on kiitollinen rikkaasta (ei rahasta kysymys) elämästään.
VastaaPoistaHän hymyilee.
Kadulla näkee "tosi vanhuksia" iästä riippumatta.
Heidät tunnistaa vihaisesta ja katkeroituneesta ilmeestä.
Tuo kuvaa asennetta, joka todennäköisesti on ratkaiseva siinä onko onnellinen tai onneton vanhuus.
Poista
VastaaPoistaKaunis kuokka. Varren lienee etsinyt käsiinsä Jukolan Lauri. Luonnonvääristä parhaat ja lujimmat saatiin,kulkivat säikeetkin kuin Jussia odottaen. Puihin viriteltiin kasvumutkia kuin myös koloutumisrenkaita tervansaannin lisäämiseksi. Lintuja rääkättiin kevätnälässä munittamalla. Mies osasi -ja emäntä varsinkin.
Olen kummastellut aikojen takaisia pöydänpintoja moninaisin upotetuin jalopuukuvioinnein, ravistumattomina museoissa. Että mitä parkkia ja lakkaa ja suopursun uutteella hankaamista niihin onkaan osattu panna. Kummastelusta tuli loppu kun itsensä atraktioesittelytrimmiin balsamoinut + kosmetologioinut konservaattori ilmoitti niitä kaikenaikaa -läpi vuosisatojen- korjatun ja ennen kaikkea konservoidun. Että mitä se poju yrittää, surkein iskuyritys ikinä.
Kuinka tuo kuvakin on laadittu, ettei vain ole kubismia. Projektio-visio,tähtäyspisteliukuma-matematikkaa. Ja vielä silmientakaiselle korkeammalle todellisuudelle todistautuvaa ?
Aktuaarilaskennolla elinkorkolaitokset leipäpappien ja leskiensä eläkkeitä mitoittivat, sijoittivat Saimaankanavan tuleviin korkotuottoihin. Maakansa jakoi aitasta maantuottoa mitä oli, kuten itsensä perheensä ja väkensä varassa elävät aina. Sitten rupesi väkeä karkaamaan Viipurin satamaan kanavan suulle lankunkantoon ja tehtaisiin. Heille rakennettiin yliopiston professorien eläkekassan mukaiset säätiöjärjestykset ja vihdoin Eläke-Varma. Se ei tuota nykyisin mitään.
Takaisinlainauksen ja muiden lainaamisten tuotto on nollan tuntumassa, minkä säästäjätkin tietävät. Tätähän matalaa korkoa, jonka "euro meille antoi" pitää kiitellä. Nollasena 0% sen antoi meille Liborin ja euriborin manipuloijat, joilta hirmusakkoja nyt napsitaan. He tekivät rikoksensa estääkseen finanssikorttitaloa romahtamasta keskuspankkien jahkaillessa, varsinkin Frankfurtissa siis Rheinin / Rehnin nurkilla.
Muutakin sanottavaa olisi Ilmarisesta joka inflaatiorahotti tehtaat ja sitten Nokiaekstaasissa yksityisti tosiasiallisesti siirtokieltoiset,osingottomat suomalaisten yhteistehtaat eli työpaikat -kuten edellisessä isoillejaossa yhteispellot ja -kalavedet oltiin vapaaksi riistaksi vahvimmille luihuimmille päästetyt.
Tarvittiin Åke Lindman, Lehto, kertomaan asia Myrskyluodoltaan. -Jotain oikeudenmukaista maailmassa sentään on. Lindmannilla Pirkko Mannola ja Spede Pasella Porschet.Jukka Sjöstedt
Niinpä. Haasteellinen juttu tuo "kolmas ikä".
VastaaPoistaVarsinkin meille luterilaisen kasvatuksen saaneille työnarkomaaneille. Miten oikeuttaa vapaalla olo ja tehdä viimeistään nyt kaikessa rauhassa ja antaumuksella kaikki ne kummalliset ja lapsellisetkin asiat, joita on aina halunnut, mutta ei muka koskaan ehtinyt. Ja tämä vielä hyvällä mielellä ilman kovin suurta syyllisyyttä siitä, että ei enää ole "hyödyllinen".
Ehkä nykypolvi on aikanaan parempi tässäkin? Ainakin sen parhaimmisto.
Mutta entäpäs sitten, jos ne asiat jossa olet hyvä ja jota haluat tehdä liittyvät kaikki työhön eikä kerta kaikkiaan ole kiinnostusta mihinkään kummalliseen ja joutavanpäiväiseen "puuhasteluun"
PoistaMinua on ilahduttanut Bob Dylan, joka aloitti huikean luomisjakson 60-vuotiaana oltuaan sitä ennen parikymmentä vuotta aika hakoteillä. Sittemmin on tullut neljä hyvää studioalbumia, muistelmien ensimmäinen osa, sata tuntia juonnettua radion musiiikkiohjelmaa ja joululevy. Erilaisia palkintoja ja kunnianosoituksia on sadellut, paitsi ei kirjallisuuden Nobelia. Samaan aikaan hän on edelleen jo 25 vuotta jatkuneella Never Ending Tourilla, keikkaillen noin sadan päivän vuositahtia. Minulla on liput 10.11. Hän on nyt 72-vuotias. Ei sitä oikein koskaan tiedä minkä ikäisenä sitä ihminen mitäkin aikaiseksi saa.
VastaaPoistaKyllä raha riittää eläkkeisiin. Keski-iän ennuste, se arvaus, on väärä. Viime vuosisadan alkupuoliskolla syntynyt porukka, sodan kokenut ja sen jälkeen syntynyt väki on vielä sitkeää ja elää vanhaksi. Sen terveyttä ei ole ylensyömisellä eikä liikunnan puutteella aikanaan pilattu. Toisin on nyt. Nuoriso ei enää aja polkupyörällä, ei kävele, ei juokse metsissä eikä kiipeile puissa. Se istuu päivät koulussa, illat pitkät makaa sängyssä, pelaa tietokonepelejä ja ajaa mopoautolla, syö pizzaa, hampurilaisia, karkkia, sipsejä ja muuta roskaruokaa. Kakkostyypin diabetes ja muut sairaudet leviävät kulovalkean tavoin. Keski-iän ennustetta joudutaan korjaamaan, kun vanha vihtahousu niittää julmaa satoaan ja terveimmät ehtivät juuri ja juuri saavuttaa eläkeiän ennenkuin kuolevat pois.
VastaaPoistaOlen eri mieltä Kemppisen kanssa, enkä tunnista, mistä hän puhuu.
VastaaPoistaVanhuutta on aina kunnioitettu arvostusta herättävissä kulttuuripiireissä, kuten juutalaisten keskuudessa. Suvun pitkä ikäjänne on ollut arvossaan, kaikista on pidetty huolta, ja lääketieteen korkea taso liittyy siihen. Jo vanha testamentti on täynnä esikuvia tästä.
Humanistien, historioitsijoiden ja taiteilijoiden soisi elävän virkeinä vanhoiksi, koska myöhäisellä iällä syntyy erityisen seesteisiä mestariteoksia ja joillakin vasta silloin magnum opuksia. Elokuvan nestori on portugalilainen Manoel de Oliveira, joka pääsi vauhtiin 70-vuotiaana, kiihdytti tahtia 80-vuotiaana, ja nyt 105-vuotiaana ohjaa edelleen elokuvan vuodessa.
Omalla työmaalla on ilo tavata sellaisia välkkyjä vanhoja maestroja kuin Jerker A. Eriksson, Matti Salo, Jörn Donner, Maunu Kurkvaara ja Matti Kassila, nuoremmista puhumattakaan.
Suomen kohtalonvuosina maata johtivat ikäihmiset kuten Paasikivi ja Mannerheim. Heidän auktoriteettinsa piti kuumakallet kurissa. Ilman Mannerheimin päättäväisyyttä Leningradin valloitus olisi saattanut onnistua, mutta lopputuloksena Stalin olisi siirtänyt suomalaiset Siperiaan.
Saimaan rannoilla olen havainnut, että kannattaa syödä muikkua, niin pysyy sutjakkana ja skarppina 90-vuotiaaksi.
...varsinkin neulamuikkua (saa Helsingin kauppatoriltakin lampimana annoksena) ja muikkukukkoa.
PoistaKohtalonvuosien vanhukset: Minulla on sitkea kasitys, etta vanhukset Mannerheim- Laatikainen ja Siilasvuo kantavat tunnollaan suuren maaran tapatettua nuorta elamaa. Jos nuoremmat (lahinna 'everstijuntta' vaikkapa Oesch, Haahti, Hersalo, Vihma jne) olisi ollut ylimmassa toimeenpanovastuussa jo 1943 alkaen, monta elamaa olisi saastynyt; ainakin talla puolella (naapurista en olisi ihan varma).
Ehkäpä me nyky-Suomessa emme ole juutalaisia taimuutoinkaan kuulu arvostusta herättäviin kulttuuripiireihin vaan äkkirikastuneisiin öykkäreihin.
PoistaNiin,
VastaaPoistaAjatuksia herättävä kirjoitus. Kyse ei ole yksin eläkeläisistä vaan yhä suuremmasta joukosta yli viisikymppisistä työttömistä, joilla ei ole toivoakaan löytää uutta työtä. Kirjoitus kirvoitti heti minulle mielleyhteitä ja julkaisin sen välittömästi. Tunnetila ja ajatukset ovat aivan eri vaikkapa seuraavana päivänä. http://holjander.blogspot.fi/2013/10/kaytosta-poistettu-ihminen.html
Kyllähän noita "eläkeiässä" mestarillisia kirjoja kirjoittaneita kuitenkin tulee mieleen miettimättä, kuten: Philip Roth, Bo Carpelan, Antti Hyry, Elmore Leonard, Nelson DeMille, Graham Greene, John le Carré jne. Myös elokuvaohjaajia löytyisi aika monta!
VastaaPoistaEri asia sitten on onko kukaan kirjoittanut "parasta" teostaan tuossa iässä, mutta ... so what?
Näihin tunnelmiin sopinee lukea Heli Laaksosen Pursu. Iloa ja yhteisöllisyyttä tarjolla, toisten huomioonottaminen antaa itsellekin vauhtia kyntää adventtisohjoa. Heli taitaa suomenkielen!
VastaaPoistaLukutuvassa Kunnaksen Ilkka
"Psalmista ...oli ajoittain masentuneisuuden ja lamaannuksen esitaistelija. Tuo asenne liittyi edelleen vanhoihin. Se on paha, että tuon asenteen ennakoiminen on osa vanhentumista."
VastaaPoistaEhdotan lukemiseksi Cicero "Vanhuudesta, (ystävyydestä ja velvollisuuksista" - niin aika-ajoin tekopirteä ja selittelevä kuin se onkin.
"Mutta oikea syy on kirjoittaa näkyviin se, mitä monet vanhat ajattelevat ja heidän lisäkseen jonkin verran nuoremmat mutta kuitenkin työelämässä jo takasuoralle ehtineet."
VastaaPoistaEHDOTTOMASTI KYLLÄ
"Valtiomiehet ja sotapäälliköt ovat olleet joskus käsittämättömän vanhoiksi tehtävissään. .. He ovat arvojohtajia. "
VastaaPoistaNäkisin raadollisemmankin syyn: kun omaa taidon päästä kukkulan kuninkaaksi ja riittävän häikäilemättömyyden siellä on helppo pysyä (vrt J. Stalin, joka kuoli vuoteeseensa).
Alakansakoulun Aapiskirjasta omaksutuilla roolimalleilla tässä on menty jo vuosikymmeniä.
VastaaPoistaTuo Mummo on kutonut kiikkustuolissa helvetin suuren kasan villasukkia ja minä Pappana lukenut sanasta sanaan sanomalehtiä olohuoneen sohvatuolissa pyöreät kakkulat silmillä niin että päätä kivistää.
Voisihan sitä jo saakeli soikoon tehdä muutakin.
Tus Kai Lee
Kyllä kiitos!
PoistaPuhtaat ja kuivat jalat, tärkeä seikka, opin isoisältä.
Ja tietenkin se tekemällä jotain tuleepi, tekemättä ei mitänä.
Saas nähdä nyt oppisinko paperille painetusta.
No niin, kaikki käy paitsi ne liian pienet saappaat.
"Kommentoija esitti henkeäsalpaavan hyvän ajatuksen. Olisi pidettävä vanhenemisen kursseja. Olisi perustettava eläkkeelle siirtyneiden koulu!"
VastaaPoistaNiinpä,
Tiedeuskon tarjoama pelastusoppi, kuolemassa tietoisuuden olemattomiin häviäminen - mitättömänä - jättää jälkeensä rauhan, johon sekoittuu paitsi epäily myös kosminen angsti, perusvire joka puristaa. Usein se ei ole rauha eikä mitään.
Kirkko vastaa peruskysymykseen tavalla, joka nolaa ja loukkaa tervettä järkeä.
New Age kiehtoo mutta lupaa enemmän kuin antaa.
Siddhartha Gautaman opetuksiin perustuva buddhalaisuus taas samaistetaan "uskontoihin", ennen muuta omaamme, vaikka sen osoittamat kausaalisuudet ovat testattavissa, ikään kuin sekin olis keksitty johonkin tarpeeseen kusta ihmisiä silmään.
En toivota kenellekään pitkää ikää, en varsinkaan itselleni. Hoitotahdon olen tehnyt, ja toivon pysyväni järjissäni, että osaan myös luopua, antaa luonnon tehdä tehtävänsä, kun aika on. Minua älköön pidettäkö hengissä elämän kunnioittamisen tai minkään muunkaan ylevän perustelun nimissä. Mitään mestariteoksia ei ole kypsymässä, paitsi lapset ja lastenlapset. Heille terveyttä ja tukea!
VastaaPoistaToivon kuolevani ripeästi, saappaat jalassa. Tiedän useitakin vanhuksia, joita 3 - 4 kotihoitajaa pitää hengissä, jotkut äkeitä ja hankalahoitoisia, enkä heitä toivo hoidotta jätettävän, mutta kunpa osaisin itse luopua, tehdä tilaa!
Muusikot ovat luovimmillaan 20-30 vuotiaana. Lennon-McCartney tekivät parhaimmat sävellyksenä juuri tuossa iässä. Mozart, Bach, Beethoven samaten. Moni muukin huippulahjakkuus loistaa nuorena, Pentti Haanpää kirjoitti parhaat teoksensa alta kolmekymppisenä. Samaten Timo K. Mukka. Jotenkin se luomisvoima monasti vaan ehtyy jo ennen keski-ikää. Viina on tietty pahasta. Alussa se inspiroi mutta lopussa vie miehen kuin miehen. Esimerkkejä on pilvin pimein.
VastaaPoistaOlen anonyymin kanssa aivan eri mieltä säveltäjien ikäkausista. Eivät Bach ka Beethoven ainakaan huonontaneet tuotantoaan ikääntyessään, minusta paransivat. Mozartilla ei ollut tilaisuutta näyttää mitä olisi vanhemmiten säveltänyt. Loppuun asti huipulla pysyivät mm, juhlavuottaan viettävät Wagner ja Verdi, itse asiassa moni kiittää viimeisiä oopperoitaan parhaiksi (minä en).
PoistaÄlä murru, Kemppi, elä!
VastaaPoistaPohtiminen on arvo sinänsä. Niin pitkään, kun pää pikkasenkaan pelaa, jatketaan. Katso tätä mainiosti kommentoivaa ukkolaumaa (mukana vain muutama trolli ja lienee joku nainenkin, ynnä Sjöstedtin Jukkis) ja kavahda kaikkinaista vaikerrusta ja väsyä. Sinä pohdit päivittäin ja asetat aiheet. Me pohdimme tykönämme ja kommentoimme, jos katsomme aiheelliseksi. On siinä yhdelle eläkeläiselle askaretta jo kyllin, puhumattakaan kaikesta muusta johon pystyt ja kykenet.
"Eteenpäin Otto Wille Kuusisen hiekoittamaa tietä!"
terv. pekka s-to.
Tähän on syytä täydellä sydämmellä yhtyä!
PoistaTähän olisi opettajani sanonut että anonyymillä ei pidä olla sydämessä kahta ämmää...
PoistaPysyisimmekö asian juuressa? Sanan säilä on sielukkaan kiiiltävä, ymmärtänette toki? Katsotaan, mitä saadaan järjestymään.
PoistaOlen luottavaisen mielen ja rakentavan hengen vuoksi päivystävä.
Suvainnette? En usko yllätyksiin.
Paraisten kalkkimontulta:
VastaaPoistaOli kuskeja jotka ajoivat omalla hevosella ja sitten tehtaan hevosella ajavia.
Arvaahan sen ettei siinä tehtaan hevosta säälitty ja kalkkikuorma painaa kun ahneus on kova. No, kuumeni eräs tällainen kuski ja pää punaisena huutamaan että: ja nyt, nyt vedät meidät helvettiin täältä!
Tiedä sitten olisko ollut piiskaan lupa, mutta pahemmin kävi kuskin kun nikkari joka tämän kertoi sanoi kuskille mennyn ystävällisesti sanomaan että kuule, et sä sille noin saa mennä sanomaan. Äityi entisestään, arvaahan sen ja oli liki ettei silmille tullut mutta silloinpa napsahti ja sai kuulla että: kyll sun se tietää pitäs ettes sunkaan sää tehtaan hevosell sinne pääs, ei omii ajoi, simsse ova säännöt.
Hymyillen lausuttu, kuuleman mukaan.
Kuuma siellä on ollut ja se valkoinen kalkki on häikäissyt mutta uskonnollisia tunteita loukkaamatta ovat työnsä tehneet.
Siellä järjestetään kesäisin rock-konsertteja, pikkupaikkakunnan vetonaula.
Yksityisajattelija
(tehtaan hevonenhan se minäkin)
Ehkä pitäisi lopettaa paskapuheet rahan riittämättömyydestä. Aina se on riittänyt. Jos joku kuolee köyhyyteen, se ei johdu rahasta vaan juuri sen kuolleen köyhyydestä.
VastaaPoistaRahaa ja köyhyyttä on maailmassa yhtä paljon, mutta kumpaa hyvänsä kantajalleen liikaa kertyy, se on kuolemaksi. Joko ähkyyn tahi siihen, kun ei jaksa edes ähkyä.
Kun en rahamaailman kiemuroita tunne enkä ymmärrä enkä ole paljoa perillä eläkeyhtiöiden sijoitustuotoista, -tappioista tai edelleen sijoituksista haluan silti varovaisesti epäillä, etteivät ne(kään) rahavirrat vuosikymmenien saatossa ole ainakaan tarkoitettuja kohteitaan koskaan lihottaneet. Tuskin edes tarvinneet elättää kituroidenkaan koska puolet eläkkeelle jäävistä on kuollut ja kuolee jo ennen kuin viidettä kuukausittaista eläkesuoritusta on saanut ryhtyä nauttimaan. (Tämä koskee tietenkin vain meitä, jotka emme lähtiessämme saa supereläkettä emmekä kultaisia käsienpuristeluja. Ja meitä on enemmistön tyrannian verran siinäkin suhteessa; terweisiä vaan wahlrooseille ja olliloille).
Aprikoin siis aina vain alati, että mihin ne talousviisaat eläkerahastojenkin pieninä puroina lähtiessään, mutta vuolaina koskina päätealtaissaan (numeroina digitaalisissa muisteissa nykyisin) virtaavia pääomia oikein sämppäävät? (Komeitahan ne palatsit ovat joita rakentelevat, remppaavat ja toisilleen uusia virkoja niihin perustelevat.)
Sijoituksista suurimmat taitavat löytyä paratiisisaarilta jonne työeläkeyhtiöt ainakin ovat HS:n 24.3.13 "Veroapina syö pöydässäsi"-jutun mukaan varoja salareittejä hiissanneet. Että mitähän reittiä ne saataisiin sitten yhtä hienonvikkelästi tarvitsevien käyttelytileille tänne Suomeen jos täällä laillisesti tileillä "makailevat" eläkevarat loppuvat?
Näin vanhempana eläkkeellä riittää kun edes yksi aisti pelaa jotenkuten. Itselläni on sentään vielä tuo itsetunto varsin voimissaan, muista aisteista en osaa sanoa mitään.
VastaaPoista"Psalmeja" voi tietysti raapustella jonain sadepäivänä itsekin.
VastaaPoistaIhmiselämän pituudesta on demokratia kaukana. Oikeudenmukaisuuden peräänkin voi kysellä.
Entiset natsit elävät psalmillisen pitkän elämän ja moni pieni lapsi kuolee väkivallan kohteena esim. Syyriassa.
Näin siis toimii jumala, joka antaa meille yhden ainutkertaisen elämän. Uskoo ken tahtoo.
>>ikääntyneet osoittautuvat taakaksi, josta tekisi mieli vapautua esimerkiksi nasevalla nuijan iskulla.<<
VastaaPoistaAuttaisikohan jo Suomen vanhusten huollon kehittäjät ottaisivat käyttöön ruotsalaisen ättestupan-innovaation?
Ruotsalaisen kulttuurin on sanottu olevan edellä suomalaista kulttuuria. Sivistys on kuulema tullut suomalaisille ruotsalaisten ansiosta.
Ruotsalainen kulttuuri on niin paljon edellä suomalaista, että esim. sanalle ättestupan ei ole edes vastinetta suomen kielessä. Ehkäpä pakkoruotsin ansiosta Suomen vanhusten huollon kehittäjät ovat inspiroituneet ruotsalaisesta ättestupan-innovaatiostakin?
"Härmäläisessä kulttuurissa ei tunnettu ruotsalaista tapaa ja käsitettä "ättestupan". Sanakirjassa sanalle ei löydy suomalaista vastinetta, vaan se selitetään "kallioksi, josta vanhukset syöstiin kuolemaan". Pitäen yhdessä kiinni tangosta sukulaiset työnsivät vanhuksen jyrkänteeltä rotkoon. Murha oli yhteinen ja kaikki olivat syyllisiä. Näin ruotsalaiset pääsivät eroon vanhuksista, jotka eivät kyenneet enää tuottamaan tarpeeksi."
(Lähde: Ruotsinsuomalainen 22.11.2001 Osmo Vatanen)
Ruotsalaiset ovat sivistäneet muutenkin suomalaisia innovaatioilla,jotka ennen ruotsalaisten maihinnousua olivat tuntemattomia täällä. Esimerkkeinä mainittakoon: Teiliratas, polttorovio, mestauskirves, hirsipuu, jalkapuu. Sivistyksestä osattomat suomalaiset eivät tienneet mitään niistä ennenkuin lännestä tuli "sivistäjiä".
Sukujyrkkämä
Sukujyrkkämä, surmanjyrkänne, surmankallio, (ruots. ättestupa) tarkoittaa sellaista korkeata kalliota, josta vanhukset ennen syöstiin alas, jotteivät he olisi vaivoiksi perheelle. Keillers Parkissa Göteborgissa ja muuallakin Ruotsissa on Ättestupa-nimisiä kallioita, joita tarinan mukaan on käytetty sukujyrkkäminä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukujyrkk%C3%A4m%C3%A4
Sama linkki lyhennettynä
http://tinyurl.com/238db84
Aiheesta enemmän:
http://ryyti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/24/attestupan-innovaatio-ruotsista
Parempi tuuletus vanhainkoteihin?
PoistaSitä on jo. Olen nähnyt. Piti säälistä laittaa villasukat mummon paleleviin jalkoihin.
PoistaRuotsin Blekingessä Olofströmin lähellä on tuollainen surmankallio. Nuorena miehenä lenkkeilin aina siitä ohi ja pysähdyin jyrkänteen huipulle ihmettelemään, että tästä ne viikingit työnsi vanhat alas... Ajattelin myös sitä, että jätettiinkö hengissä selvinneet sinne alas kitumaan vai käytiinkö antamassa armonisku. Miten lie?
PoistaNuo pienet vaietut laupeudentyöt.
Poista