Sivun näyttöjä yhteensä

9. maaliskuuta 2012

Virkamies lyö rahoiksi


Lehti otti esiin Vantaan eläkkeelle siirtyneen virkamiehen, joka ilmestyi omalla entisellä alallaan järjestelemään maankäyttöä uusien asiakkaittensa puolesta. Osallistuttuaan virassa ollessaan isojen ratkaisujen tekemiseen hän eläkkeeltä käsin ilmestyy neuvottelemaan rahasta noiden samojen ratkaisujen soveltamisesta.

Ongelma on uusi ja vanha. Herrat menevät vanhuuseläkkeelle hyväkuntoisina. Ongelman vanha puoli on ollut erimielisyyden aihe ainakin puoli vuosisataa. Erikoisen kiivaasti on arvosteltu virkatuomareita, käytännössä korkeimman oikeuden jäseniä, jotka toimivat välimiesoikeuksien jäseninä ja saavat siitä erittäin runsaat palkkiot. Paljon vähemmän on puhuttu oikeustieteen professorien asiantuntijalausunnoista, joita laaditaan myös oikeudenkäynteihin. Olen itse nähnyt lausuntoja, joista professorille on maksettu 100 euroa liuska tai enemmän. Joskus lausunnossa on ollut 50 sivua, joista 49 pöytäkirjoista jäljitettyä kertoelmaa ja viimeisellä sivulla virheellinen tulkintasuositus.

Olen kohdannut paljon useammin oikeustieteellisiä, lääketieteellisiä ja teknisiä lausuntoja, jotka ovat olleet jutun ratkaisemisen kannalta todella tärkeitä. Muistan erään eläkkeellä olleen maanjako-oikeuden puheenjohtajan lausunnon Verkatehtaan korvausjutussa. Lausunto oli toivottavasti ollut kallis tilaajalleen. Luin silmät pyöreinä rajun asiantuntevan tekstin, jossa selvitettiin mm., kuka omistaa Tammerkosken (siellä taisi olla jopa pari koskitilaa ja muita hyvin ihmeellisiä vanhan vesioikeusjärjestelmän jäänteitä). Juttu oli korkeimmalle oikeudelle hyvin vaikea. Rohkenen olla sitä mieltä, että lausunnon monipuolinen sisältö teki mahdolliseksi tuomioistuimen ratkaisun, joka sitten lienee tuntunut kaikista oikealta.

Patenttiasioissa joskus vähän väsytti. Maassa oli kaksi tunnustettua asiantuntijaa, ja melkein joka jutussa he olivat antaneet kirjallisen lausunnon, ja melkein aina he olivat eri mieltä keskenään – mutta eivät välttämättä samaa mieltä, kuin olivat itse olleet edellisissä jutuissa… Keräsin itselleni kokoelman Hakulisen ja Godenhielmin lausuntoja.

Joskus ihmetellään, millä lihaksella tuomioistuin ratkaisee vaikeita teknisiä juttuja. Vastaus on: kaikki asiantuntemus on jo käytetty ylemmissä tuomioistuimissa ja sekä tekniikan että juridiikan asiantuntijat ovat eri mieltä. Onneksi tuomioistuimissa ei ole rangaistuslaukauskilpailuja.

Nyt meillä on jopa asianajotoimiston osakkaana 20 prosentin osuudella edelleen professorina jatkava yliopistomies. En ollut kuullutkaan, että professuurin voi jakaa noin, ja häpesin tietämättömyyttäni. Ostin taannoin komean sinisen puvun, jonka mukana tuli pussillinen hilsettä harteille siroteltavaksi, jotta minua luultaisiin rikkaaksi. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt patentti- ja tekijänoikeusalan kollegoita MacDonaldsilla, en Manskulla, en Niittykummussa enkä Kirkkonummella. Jaa – ehkä he karppaavat!

Asianajajat ovat huomanneet kauan sitten, että minulta kannattaa kysyä vaikeita asioita, koska en laskuta niistä mitään. Tosin en anna neuvojakaan, ellei kysyjä ole todella niiden tarpeessa.

Ainakin yksi korkeimman oikeuden jäsen on ryhtynyt eläkkeellä ajamaan näkyvästi asioita. Minusta olisi tyylikästä osallistua asianajoon salaa. Tosin varoitan lukijoitani kaltaisistani. Sellainen ahneus, ettei erittäin korkea eläke muka riitä, näyttää olevan ajan ilmiö. Ikätoverini ovat samalla tavalla ongelmallista väkeä kuin minä. He saattavat pitää itseään ylivertaisina, vaikkei sellaiseen arviointiin olisi perustetta. Jotkut pitävät itseään normaaleina, vaikka alkavat todellisuudessa dementoitua. Tunne-elämä voi olla sekaisin. Hiukan henkilöstä riippuen pudotus asemasta, jossa saa määrätä jopa paperikorin paikan (tai paperikoneen paikan), kunnioitetuksi senioriksi, jonka näyttäytyessä aletaan kiihkeästi vilkuilla kelloa, käy toisten voimille.

Nyt voimassa olevien lakien mukaan sille ei ole estettä, että eläkeläinen ryhtyy harjoittamaan elinkeinoa samalla alalla, jolla oli itse äsken päättäjänä. Viittaisin kuitenkin siihen, että esimerkiksi lääkärin vaitiolovelvollisuus on voimassa senkin jälkeen, kun lääkäri on siirtynyt eläkkeelle ja lopettanut ammattinsa harjoittamisen. Sama koskee pappeja (rippisalaisuus) ja luultavasti upseereita (sotilassalaisuus). Sama koskee tuomareita (neuvottelusalaisuus eli keskustelut suljettujen ovien takana). Itse ajattelisin, että tätä taustaa vasten pidän jotkut virkasalaisuudet omana tietonani.

(Kuvassa esiintyvät sankarit eivät ole eivätkä ole olleet virkamiehiä.)

21 kommenttia:

  1. Aina tässä oppii uutta - hilsettä hartioilla, niin rikas siinä käyskentelee.

    Ja tietenkin uusi puku päällä, kun se niin kiiltää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut syntyvät rikkaiksi, jotkut hankkivat suuret tulot rehellisesti. Väärinpeluu on väärin, ei kai rikastuminen itsessään.

      Eläkeläinenkö ei saisi rikastua? Missä olisi sopiva raja? Monet säätäisivät sen rajan kuin sattumalta itselleen sopivaksi. Köyhempi saisi tienata, selvästi rikkaampi ei. Toisaalta vähääkään ei saa rosvota. Iso ahneus on vakava luonnevika, kohtuullinen saituus ei ole rikos.

      Poista
  2. Meilla on kuulemma pulaa tyontekokapasiteetista ja jatkossa pula vaan pahenee! Eikos se ole nainollen kiva, etta vanhat gubbet osallistuu osapaivajuttuna tyontekoon.

    VastaaPoista
  3. ihan tähdellisiä tarkasteltavia, nämä sidokset, siihen nähden että bulevardilehtien onlinesta voit tätänykyä tarkistaa sen muuan helsinkiläistyneen savolais-ay-juristin töihintuloajat, hänen ostamansa kahvikupin hinnan sekä wc-käyntikerrat ... no, ei nyt ihan, mutta melkein.
    Tietysti se kiinnostaa, mutta
    Mitä olisi esimerkiksi se seikkailu, kuinka Raimo Laakialle järjestettiin Sipoon Vihreissä potkut koko puolueesta, när stack han sin näsa in i saker som (förment) inte tillhör honom.

    VastaaPoista
  4. "Ainakin yksi korkeimman oikeuden jäsen on ryhtynyt eläkkeellä ajamaan näkyvästi asioita."
    Lienee kyseessä tapaus, jossa oikeusneuvos jatkaa välimiestuomarina toimimista eläkkeellä asianajotoimistosta käsin. Se on vähän eri tyyppistä toimintaa kuin päämiehen asian ajaminen esim. välimiesmenettelyissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoipa oikeusneuvos tai professori eläkkeellä olleessaan kenen asiaa tahansa, niin ei hän ainakaan esim. Korkeimmassa oikeudessa enää ole, eikä siis voi siellä olla jäävi. Laki ei estä eläkkeellä olevaa tekemästä töitä. Eikä moraali? Vain kateus. Virkasalaisuuksien käyttö taas on väärin aina sekä eläkkeellä, että töissä.

      Poista
  5. Tässähän on minusta tämä mainitsemasi ongelma eläkeläinen tekee työtä samalla alalla kuin on toiminut, voi sinänsä olla yhteiskunnallisesti järkevää, ja paikata pientä eläkettä, mutta toinen ongelma voi olla piilossa, yleensä näillä henkilöillä voi olla varsin suuri eläke, aniharvalla yli 100 000 E kuussa, useilla "vain yli 10 000 E kuussa, sitten on tämä eläkkeelle lähtöikä, ja sitten vielä jos työnantaja on maksanut jotain extraeläkejärjestelyjä.

    Kaikki laillisia, mutta siinä tulee tämä vaikutus kansalaisten haluun ottaa vastaan eläkeleikkauksia ja eläkeiäin korotuksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin työeläke taitaa nyt olla 70000 euroa kuussa. Ihan liikaa sekin. Yli 10000 euroakin kuussa on melko harvalla. Kovin paljon sekin. Mutta, jos ihminen on täysipalvelleena ilman mitään ekstrajärjestelyjä eläkkeellä, niin miksi hän ei saisi tehdä työtä.

      Poista
  6. Entinen geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) johtaja siirtyi kaivosfirman palvelukseen vaikutettuaan ensin virkamiehenä sen lupaehtoihin. Eläkkeelle jäänyt säteilyturvakeskuksen johtaja siirtyi Venäjän ydinvoimateollisuuden palvelukseen. Näitä riittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääviys on pahasta, mutta mikä jääviys on mielessä säteilyturvakeskuksen johtajan osalta? Paljastaakohan hän suomalaisia salaisuuksia?

      Poista
    2. Salaisuudet taitavat olla rajan toisella puolella. Ehkä tämä pikemminkin kuvaa sitä, että säteilyturvakeskus suhtautuu/ on ainakin hänen (Laaksonen) aikanaan suhtautunut myönteisesti ydinvoiman käyttöön; itse ajattelen, että sellaisessa keskuksessa ei pitäisi olla ydinvoimasta varsinaisesti mitään mieltä, vaan pitäisi keskittyä valvomaan, että käytetään parasta mahdollista turvallisuustekniikkaa.

      Poista
  7. Oiva kirjoitus!

    Kyllä tuon on saanut "kantapään kautta", huomata ja tuntea abaut 30 vuotta, kun virkamies konsultoi ja pari, jollei kolmekin sukua ja yksi kylä lyö rahoiksi, muttei vielä lihoiksi!

    VastaaPoista
  8. "Joskus ihmetellään, millä lihaksella tuomioistuin ratkaisee vaikeita teknisiä juttuja."

    Tämä on todellinen ongelma, joka kulminoituu kahteen seikaan: tuomioistuimella ei ole osaamista arvioida todellisten, eri mieltä olevien erikoisasiantuntijoiden vastakkaisia kertomuksia ts millä perusteella he ovat eri mieltä ja kumpi kanta on tuolla erikoisalalla perustellumpi. Toiseksi asianosaisvetoinen asiantuntijatodistelu nostaa oikeudenkäyntikulut ns tavallisten ihmisten jutuissa - esim. rakennusriidat - kohtuuttoman korkeiksi muodostaen oikeudenkäynnin esteen.

    Noista syistä tuomioistumiin olisi hyvä saada asiantuntijajäseniä, esimerkiksi insinöörejä tai lapsipsykologeja, ja kasvavassa määrin pitäisi siirtyä käyttämään tuomioistuimen määräämiä virallisia asiantuntijoita.

    Tuomioistuimen ratkaisupakoon viittaaminen on ongelman kiertämistä: toki oikeus päätyy johonkin ratkaisuun näytöstä, mutta jos se perustuu yleiseen uskottavuuteen ("esiintyi vakuuttavasti") tai muuhun mutuun, onko tuolloin kyse rationaalisesta päätöksenteosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kollegioon pitäisi aina erityistapauksissa voida nimittää määräaikaiseksi tuomariksi asiantuntija, esimerkiksi erityisalan osaaja yliopistosta.

      Poista
    2. Hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssahan näitä on useissa jutturyhmissä, joko pää- tai sivutoimisina alasta ja oikeusasteesta riippuen.

      Poista
  9. "Ainakin yksi korkeimman oikeuden jäsen on ryhtynyt eläkkeellä ajamaan näkyvästi asioita."

    Tämä ongelma liittyy siihen, että Suomessa toisin kuin muualla maailmassa ei käytetä eläkkeellä olevia tuomareita tuomarinsijaisina. Tuollainen "pehmeä lasku" voisi olla omiaan ohjaamaan eettisesti korkeatasoiseen käyttäytymiseen eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimiesasemassa ollut ja eläkkeelle siirtynyt tuomari ei näytä kovin hyvältä avustajantehtävässä ainakaan omassa entisessä työpiirissään kohta eläköidyttyään. Ehkäpä karenssiajan jälkeen ja toisella puolella maata?

      Poista
  10. Eriävä, sanoi mustapukuinen mies, mielipideperjantaina, 09 maaliskuuta, 2012

    Tilanteet ovat aika erilaisia - hoidetaanko samoja, samantapaisia vai aivan eri asioita. Siis hoitaako erikoislääkäri yksityisesti samoja potilaita vai vain samoja vaivoja kuin virkapa(i/l)kalla.

    Räikeimpinä on usein pidetty vakuutusvalvojien uraa, joka useammalla kuin yhdellä on mennyt kaavaa vakuutusvirkailija - valvontavirkamies - vakuutusjohtaja - valvonnan ylijohtaja - vakuutusyhtiön toimitusjohtaja. Alussa hoidetaan vain samantapaisia asioita, lopussa pelottaa että asiatkin ovat ihan niitä samoja.

    VastaaPoista
  11. Perkelettäkö se kenellekkään kuuluu, vaikka toimisinkin professuurin ohella asianajollisissa tehtävissä.

    Yst. M. Hemmo

    VastaaPoista
  12. Nyt Suomen "suurvälimies" eli vielä oikeusneuvoksen virassa oleva tuomari on lähdössä eläkkeelle 1.7. Onnittelut tästä! Tyyppi voi vihdoin ja viimein keskittyä siihen, mitä hän todella osaa: kahmimaan rahaa välimiesoikeuksista!

    Krogeruksen toimistoon aeimmin siirtyneen välimies-oikeusneuvoksen oli pakko mennä muodollisesti johonkin toimistoon, koska hänen asiakirja-arkistonsa on niin laaja, ettei se mahdu millään hänen vaatimattomaan n. 300 neliön suuruiseen asuntoonsa.

    VastaaPoista
  13. Kuka professori on polkenut hintoja ja kirjoitellut lausuntoja 100 euroa sivu? Johan suurten, hienojen ja kalliiden toimistojen advokaattien itsensä laatimista kirjelmistä laskutetaan vähintään yhtä nollaa korkeampia hintoja sivua kohden.

    Muistelenpa jonkun asiamiehen joskus laskuttaneen veikkausyhtiön jättipottia muistuttaneessa oikeudenkäyntikululaskussaan myös istuntopäivinä syömiään lounaita (eikö hän muuten olisi syönyt lainkaan, johtuiko siis ruokailuntarve pelkästään oikeudenkäynnistä?), sekä pysäköintikuluja käräjäoikeuden maksuttomalla parkkipaikalla.

    Että tuo satasen sivuhan on silkkaa polkumyyntiä, suorastaan ilmaispalvelua.

    VastaaPoista