Virkamies lyö rahoiksi

Lehti otti esiin Vantaan eläkkeelle siirtyneen virkamiehen, joka ilmestyi omalla entisellä alallaan järjestelemään maankäyttöä uusien asiakkaittensa puolesta. Osallistuttuaan virassa ollessaan isojen ratkaisujen tekemiseen hän eläkkeeltä käsin ilmestyy neuvottelemaan rahasta noiden samojen ratkaisujen soveltamisesta.

Ongelma on uusi ja vanha. Herrat menevät vanhuuseläkkeelle hyväkuntoisina. Ongelman vanha puoli on ollut erimielisyyden aihe ainakin puoli vuosisataa. Erikoisen kiivaasti on arvosteltu virkatuomareita, käytännössä korkeimman oikeuden jäseniä, jotka toimivat välimiesoikeuksien jäseninä ja saavat siitä erittäin runsaat palkkiot. Paljon vähemmän on puhuttu oikeustieteen professorien asiantuntijalausunnoista, joita laaditaan myös oikeudenkäynteihin. Olen itse nähnyt lausuntoja, joista professorille on maksettu 100 euroa liuska tai enemmän. Joskus lausunnossa on ollut 50 sivua, joista 49 pöytäkirjoista jäljitettyä kertoelmaa ja viimeisellä sivulla virheellinen tulkintasuositus.

Olen kohdannut paljon useammin oikeustieteellisiä, lääketieteellisiä ja teknisiä lausuntoja, jotka ovat olleet jutun ratkaisemisen kannalta todella tärkeitä. Muistan erään eläkkeellä olleen maanjako-oikeuden puheenjohtajan lausunnon Verkatehtaan korvausjutussa. Lausunto oli toivottavasti ollut kallis tilaajalleen. Luin silmät pyöreinä rajun asiantuntevan tekstin, jossa selvitettiin mm., kuka omistaa Tammerkosken (siellä taisi olla jopa pari koskitilaa ja muita hyvin ihmeellisiä vanhan vesioikeusjärjestelmän jäänteitä). Juttu oli korkeimmalle oikeudelle hyvin vaikea. Rohkenen olla sitä mieltä, että lausunnon monipuolinen sisältö teki mahdolliseksi tuomioistuimen ratkaisun, joka sitten lienee tuntunut kaikista oikealta.

Patenttiasioissa joskus vähän väsytti. Maassa oli kaksi tunnustettua asiantuntijaa, ja melkein joka jutussa he olivat antaneet kirjallisen lausunnon, ja melkein aina he olivat eri mieltä keskenään – mutta eivät välttämättä samaa mieltä, kuin olivat itse olleet edellisissä jutuissa… Keräsin itselleni kokoelman Hakulisen ja Godenhielmin lausuntoja.

Joskus ihmetellään, millä lihaksella tuomioistuin ratkaisee vaikeita teknisiä juttuja. Vastaus on: kaikki asiantuntemus on jo käytetty ylemmissä tuomioistuimissa ja sekä tekniikan että juridiikan asiantuntijat ovat eri mieltä. Onneksi tuomioistuimissa ei ole rangaistuslaukauskilpailuja.

Nyt meillä on jopa asianajotoimiston osakkaana 20 prosentin osuudella edelleen professorina jatkava yliopistomies. En ollut kuullutkaan, että professuurin voi jakaa noin, ja häpesin tietämättömyyttäni. Ostin taannoin komean sinisen puvun, jonka mukana tuli pussillinen hilsettä harteille siroteltavaksi, jotta minua luultaisiin rikkaaksi. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt patentti- ja tekijänoikeusalan kollegoita MacDonaldsilla, en Manskulla, en Niittykummussa enkä Kirkkonummella. Jaa – ehkä he karppaavat!

Asianajajat ovat huomanneet kauan sitten, että minulta kannattaa kysyä vaikeita asioita, koska en laskuta niistä mitään. Tosin en anna neuvojakaan, ellei kysyjä ole todella niiden tarpeessa.

Ainakin yksi korkeimman oikeuden jäsen on ryhtynyt eläkkeellä ajamaan näkyvästi asioita. Minusta olisi tyylikästä osallistua asianajoon salaa. Tosin varoitan lukijoitani kaltaisistani. Sellainen ahneus, ettei erittäin korkea eläke muka riitä, näyttää olevan ajan ilmiö. Ikätoverini ovat samalla tavalla ongelmallista väkeä kuin minä. He saattavat pitää itseään ylivertaisina, vaikkei sellaiseen arviointiin olisi perustetta. Jotkut pitävät itseään normaaleina, vaikka alkavat todellisuudessa dementoitua. Tunne-elämä voi olla sekaisin. Hiukan henkilöstä riippuen pudotus asemasta, jossa saa määrätä jopa paperikorin paikan (tai paperikoneen paikan), kunnioitetuksi senioriksi, jonka näyttäytyessä aletaan kiihkeästi vilkuilla kelloa, käy toisten voimille.

Nyt voimassa olevien lakien mukaan sille ei ole estettä, että eläkeläinen ryhtyy harjoittamaan elinkeinoa samalla alalla, jolla oli itse äsken päättäjänä. Viittaisin kuitenkin siihen, että esimerkiksi lääkärin vaitiolovelvollisuus on voimassa senkin jälkeen, kun lääkäri on siirtynyt eläkkeelle ja lopettanut ammattinsa harjoittamisen. Sama koskee pappeja (rippisalaisuus) ja luultavasti upseereita (sotilassalaisuus). Sama koskee tuomareita (neuvottelusalaisuus eli keskustelut suljettujen ovien takana). Itse ajattelisin, että tätä taustaa vasten pidän jotkut virkasalaisuudet omana tietonani.

(Kuvassa esiintyvät sankarit eivät ole eivätkä ole olleet virkamiehiä.)