Helppo kysymys

Mutta vastaaminen on vaikeaa. Virkamiehille karenssi?

Termiä on käytetty eniten työttömyyskorvausten yhteydessä. Nyt on noussut esiin kysymys, saako virkamies siirtyä tuosta vain elinkeinoelämään. Kysymys on suunnilleen sama kuin saako entinen pääministeri ja puhemies ryhtyä konsultoimaan kansainvälistä yritystä.

Vaikuttaa siltä, että keskustelu on aiheellinen. Saako tuomari ryhtyä asianajajaksi? Entä vanhuuseläkkeelle jäätyään?

Muutamia hätiköityjä vastauksia on jo nähty. Elinkeinoelämässä johtajat ja asiantuntijat ovat laillistettuja porttoja, jotka kaupittelevat itseään eniten tarjoavalle. Menettelyä ei pidetä sopimattomana. Haitalliset vaikutukset voi estää käytännössä kahden vuoden ajan kilpailukieltosopimuksella eli työsopimuksen kilpailunrajoitusehdolla. Myös yleinen laki sanoo asiasta jotain, vaikka työntekijä on vapaa lojaliteettivelvollisuudestaan työsuhteen päätyttyä.

On väitetty, että virkamiesten (käytän termiä edelleen, vaikka laki on muuttunut perinpohjaisesti) velvollisuudet olisivat selvät lain nojalla ja ettei laissa siis olisi aukkoa.

Mielestäni tuo on aika yltiöpäinen väite. Ellei virkamiestä sido laissa tai asetuksessa määrätty vaitiolovelvollisuus, nykyinen laki on mielestäni epämääräinen. Jos joku soittaa minulle ja kysyy, onko oppilaanani ollut N.N. fiksu vai ei, tunnen olevani vapaa vastaamaan. (Vastaisin etten pidä vastaamista asianani, mutta se on henkilökohtainen asenteeni; jos joku on ollut mielestäni poikkeuksellisen hyvä, sen sanon mielelläni.)

Nykyistä enemmän huomiota olisi kiinnitettävä vaitiolovelvollisuuden eli salassapitovelvollisuuden täsmentämiseen.

Tuomaria sitoo neuvottelusalaisuus. Tuomari ei saa ilmaista, mitä oikeudessa on keskusteltu suljettujen ovien takana. Tuo salaisuus on ikuinen. Sen takana ovat myös esittelijöiden ja tuomareiden muistiinpanot. Olen ennenkin kertonut, että tutkijoiden kaipaama oikea tieto saattaa löytyä juuri niistä, koska takavuosina tuomioistuimen perustelut olivat yleensä surkeita. Kymmenen – kaksikymmentä vuotta sitten juuri kukaan tuomari ei olisi kirjoittanut päätöksen perusteluihin, että todistaja X:n kertomus on epäuskottava. Nykyisin näin tehdään ja arvio pyritään perustelemaan.

Lääkärin vaitiolovelvollisuus säilyy, vaikka hän olisi lopettanut toimintansa ja sulkenut vastaanottonsa. Olen nähnyt jopa korkean syyttäjäviranomaisen pohdinnan, mitä terveydentilaa koskevia tietoja muuan oli saanut ystävänä ja mitä lääkärinä. Erottelu on virheellinen. Lääkäri on vaitiolovelvollinen myös terveystiedoista, jotka hän on kuullut kahvilassa.

Tulkinnoissa on otettava huomioon, ketä salassapidolla halutaan suojata. Terveydenhuollon henkilökuntaa ajatellen vastaus on hyvin selvä: potilasta. Tieto esimerkiksi mielenterveyden ongelmista voi olla potilaalle haitallinen myös sen jälkeen, kun hän on parantunut. Siksi suojan toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että suoja koskee kaikkia lääkäreiden ja muun terveydenhuollon henkilökunnan puheita ja kirjoituksia.

Joku hakee työpaikkaa, ja hänestä tiedetään, että taustassa on tuollaista. On kuultu lääkärin maininneen asiasta. Tästä näkökulmasta on samantekevää, onko lääkäri hoitanut tuota potilasta itse vai onko hän kuullut asiasta lääkäripuolisoltaan.

Tämän ongelman ympärillä ilmeni selvää rakoilua Dragsvik-kiistan aikana. Sotilas on kuitenkin myös eläkkeelle siirryttyään velvollinen vaikenemaan maan puolustamiselle edelleen merkityksellisistä tiedoistaan. Miten Helsingin energiahuolto on varmistettu? Moni tietää, mutta tieto on salainen, ja mielestäni sen on syytä olla salainen. Vaikkei meillä ehkä ole vakoilevaa vihollista, terroristit saattavat olla valppaina.

Hyvä esimerkki kahteen suuntaan taas kerran: Ruotsi vakoili Neuvostoliiton sotilaallista lennätin- ja radioliikennettä Naton ja USA:n hyväksi ainakin vuodesta 1949. Tieto ja tiedot ovat nyt Ruotsissa julkisia. Rytin päiväkirjoja suojaa, mielenkiintoista kyllä, tekijänoikeus (70 vuotta kuolinvuodesta – laki muuttui 1995, joten täpäräksi meni; ennen suoja-aika oli 50 vuotta).