Sivun näyttöjä yhteensä

30. maaliskuuta 2012

Tintti II


Mauri Kunnaksen esittämien kaltaiset kirjahankkeet oli perinteisesti hylätty heti mielettöminä. Nyt 1970-luvun lopulla tapahtui toisin, ja Koiramäki syntyi 1980. Mauri oli piirtänyt aikaisemmin selkeästi underground-henkistä Nyrok cityä.

Asetelma tuntui silloin oudolta ja nyt jälkikäteen vielä oudommalta. Suomessakin oli vahvoja vastakulttuurin merkkejä, lähinnä USA:n mallin mukaan. Uusi eroottisuus ja keskiolut muuttivat maata. Hyvin pienissä harrastajapiireissä ihasteltiin amerikkalaisia underground-sarjoja, (joita Pekka Gronow julkaisi suomeksi ja ansaitsee siitäkin ikuisen kunnian). Porvaritätien härnääminen oli sangen suosittua. Jopa yliopistot laskivat suojaustaan. Heikki Kaukoranta teki pro gradun sarjakuvista ja Peter von Bagh elokuvasta. Se oli ennenkuulumatonta.

Myöhemmin kävi ilmi, että ”Sarjakuvat” –kirjamme oli kansainvälisestikin  erikoinen tapaus. Edes Ranskassa ja USA:ssa ei ollut monta vakavasti otettavaa sarjakuvataiteen esittelyä. Sivuutan oman osuuteni – mutta Heikki Kaukorannan urakka oli hurja ja tulokset hienot. Hän kävi läpi käytännössä kaikki suomalaiset sanoma- ja aikakauslehdet. Sarjakuvaa Suomessa koskeva jakso oli jotain aivan uutta ja tutkimuksena hienoa työtä. Heikki oli Yliopiston kirjastossa töissä. Muualla tuo aineiston perkaaminen ei olisi onnistunutkaan.

Asterix on syvästi ranskalainen aiheiltaan, mutta toteutukseltaan kansainvälinen. René Goscinnyä en koskaan tavannut, mutta Lucky Luken piirtäjän (Morris eli Maurice de Bévère) kyllä. Suora vaikutin oli amerikkalaisen Mad-lehden piiri ja sen takaa tunnistaa mm. Will Eisnerin ja lopulta sadan vuoden takaiset mestarit, kuten jugend-taiteilijat Geo McManus (Vihtori ja Klaara) ja Winsor McCay (Pikku Nemo).

Tintti puolestaan oli puhtoisista puhtoisin lasten ja nuorten sankari. Vielä tämän vuoden puolella on pohdittu oikein tuomioistuimissa, onko Tintti rasistinen tai muutoin ihmisoikeuksia loukkaava. Ei ole. Alkuperäiset ennen sotia piirretyt ja myöhemmin korjaillut albumit tietenkin olivat ”rasistisia” samalla tavalla kuin viihde yleensä. Belgiassa kysymys on erikoisen herkkä, koska maalla ja sen kuningasvainajalla on yömusta menneisyys siirtomaavaltioina.

On Tintissä kuitenkin juoppo merimies, tämä Haddock, jota oli 50-luvulla sensuroitu suomennoksissa. Nyt sellainen ei tuntunut tarpeelliselta. Tintti itse on pieni arvoitus. Miten niin tylsä tyyppi voi olla niin sympaattinen? Hänhän toimii ja käyttäytyy kuin nuorisopastori.

Oma arvaukseni on, että Tintti jatkaa 1800-luvun poikakirjojen eetosta. Ei tarvitse olla iso eikä lihaksikas. Vankka itseluottamus, sisukkuus ja neuvokkuus auttavat. Hergé oli nerokas. Tintin piirittäminen hassuilla hahmoilla ja harkitulla määrällä mykkäfarssin meininkiä oli hieno cocktail. Tuhatkauno on hahmoltaan ilmetty Auguste Piccard. Castafioren takana on nähty eri henkilöitä, myös Aino Ackté.

Mahtoiko ensimmäinen suomentaja tietää, että ”tintti” tarkoitti jo ennen sotia ilmavoimien slangissa ilmakuoppaa eli turbulenssia? Hyvä nimi.

Kun Tinttiä lukee nyt – luin ääneen eräälle juniorille – niin tarinankuljetus vaikuttaa uskomattoman hyvältä. Voi olla, että amerikkalaiset eivät osanneet tuota, ainakaan sarjakuvassa. Tintin vaikutus näkyy jopa Indiana Jonesissa; Disneyn Spielberg on myöntänyt esikuvakseen.

Suomessa välitön seuraus Tinteistä oli rikas ja hyvin korkeatasoinen kuvakirjatuotanto, joka jatkuu edelleen. Meillä oli jo lipsahdettu ruotsalaiseen ajatukseen tehdä kuvakirjoja tyyppiä ”Sedän kanssa sosiaalihuollossa”, kun mielikuvitus ja sadunomaisuus tulivat upeasti takaisin.

Siitä alkaen tilanne on ollut hyvä. Kieltämättä tekniikkakin on muuttunut ja kulut laskeneet. Jos joku tuo näytteille oikeasti hyvän kuvakirjan, se myös julkaistaan. Ja kirjojen julkaiseminen lapsille on kaikkein ovelinta kustannustoimintaa. Koko lukijakunta uudistuu kokonaisuudessaan aina muutaman vuoden välein ja vanhat niteet on revitty.

Eilen muuten täytti 45 vuotta eräs henkilö, jolle on luettu Tinttejä käsikirjoituksesta. Eilen tuli myös Spielbergin leffan DVD kauppoihin. Kuvassa ”Moulinsartin” esikuva de Chevernyn linna, jota Hergé pienensi.




28 kommenttia:

  1. En muista, onko maanmainio blogistimme jo kommentoinut Spielbergin Tintti -elokuvaa. Niinpä utelenkin tässä Kemppisen arvioita ko. leffasta.

    t: Tintti-fani Oulusta

    P.S. Mielestäni Spielbergin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus -elokuva oli mitä viihdyttävin...

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä 

    Ensimmäiselle kommentoijalle: Tintti 3D filmin paras kohtaus oli aluksi, missä Tintti-albumit esiteltiin.

    Hienoja huomioita: olen myös tutustunut Lucky Lukeen, Asterixiin ja Tinttiin. Kaikki päähenkilöt ovat muuten poikamiehiä. Asterixin kaveri Obelix välillä juopuu viinistä, välillä naisista.

    Tinttiä kuvaa hyvin sanat partiopoikamaisuus, mutta olen löytänyt nuorena ärsyttävästä Castafioresta paljon särmää. Nainen, joka työllistää pianistin ja seuraneidin, joka ei alistu diktatuurin painostukseen, ei avioidu...

    Samoin alun perin hömppäkeksijä, joka kuitenkin lahjoittaa rahat Moulinsartin kartanoon ja on yhteiskunnan hyväntekijä pasifisti ja verbaali-ihme Kapteeni, joka ei osaa olla sinut ärsyttävän maailman kanssa, haluaisi olla hyväntahtoinen, mutta aina raivostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuli jostain syystä Castafioresta mieleen Florence Foster Jenkins.

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Florence_Foster_Jenkins

      Poista
  3. Tintti ei tarkoittanutr ilmakuoppaa, vaan päin vastoin nousevaa ilmavirtausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikos ilmakuoppa tarkoita nousevan ilmavirtauksen ja sen naapurin
      valilla syntyvaa kuopan tuntua? Nousee tai laskee, paa-asia etta ilmavirtauksen siivujen valilla on nopeuseroa? Vai kuinka?

      Poista
  4. Elukka Juntunen, se on kummallisesti unohtunut (ehkä sen myöhemmät vaiheet vähän näinkin vaikuttavat), mutta oli se 70-luvun rock-sukupolven ykkönen, esim. Soundissa kuukausittain ilmestynyt esoteerinen katsaus todellisuudestamme.

    VastaaPoista
  5. Helsinkiläisen Jouko Raivion väitöskirja ”Serenadi G-ruudissa” – Jerry Cottonin portinvartijat tarkastetaan Tampereen yliopistossa 31. maaliskuuta.

    Meille tulee siis "Cotton-tohtori." Mutta kyllähän meille näin ollen tarvitaan, Herra paratkoon, myös tietenkin "Tintti-tohtori." Blogisti JK olisi itseoikeutettu Tintti-tohtori, joten ei muuta kuin väikkärin tekoon!

    VastaaPoista
  6. Heikki Kaukoranta teki pro gradun sarjakuvista ja Peter von Bagh elokuvasta. Se oli ennenkuulumatonta.

    No, Helge Miettunen nyt kylläkin oli ehtinyt Suomessa tehdä elokuvasta peräti väitöskirjan kun Peter von Bagh oli kuusivuotias. Mutta hänhän olikin porvari...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän meidän kaikkien Petteri vartuttuaan ja ikää kasvettuaan sitten lopulta väittelikin elokuvasta, vaikka tieteellisyyden kanssa voi olla niin ja näin, ainakin tri Soikkelin arvion mukaan. Liekö Soikkelikin porvari?

      Poista
  7. Ajankohtainen knoppikysymys: kun Haddock on kapteeni - niin minkä laivan kapteeni hän on.
    Vastaus on: RMS Titanic

    Kapt. Herbert James Haddock oli kapteenina, kun Titanic seilattiin Belfastista Southamptoniin. http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_Haddock
    Tosin nimiyhteys taitaa olla pelkkä yhteensattuma - oikea kapteeni ei oikein muistuta Tintin ystävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintin kapteeni on Archibald Haddock.

      Poista
  8. Pari vuotta sitten Mummi luki juniorille yösydännä tämän lahjaksi saamaa ruotsinkielistä Tintti-kirjaa, siis suomeksi kääntäen. En muista mitä niistä. Yöllä siksi, kun taisi olla hiihtoloma ja päivällä hiihdeltiin ym. Pikkusisko oli komennettu myrtyneenä Papan kanssa nukkumaan.

    Tosi kiinnostava oli kahdenkeskinen iltayö jalkalampun valopiirissä kummallekin. Täysin uutta 43-syntyneelle Mummille. Miksiköhän en ollut aikanaan kohdannut Tinttiä lainkaan. Vieraskielisen tarinan itse jo pääosin ymmärtänyt 8-vuotias lapsenlapsi kuunteli halullisesti kertomusta. Lisäksi jotkut kuplat piti kovin tarkasti saada käännetyksi. Ei aina kelvanneet Mummin vähän pyöristämät versiot. Täytyi katsoa sanoja sanakirjasta, tai mistä hainkaan. Miten poika huomasikaan nämä vapaammat käännökseni!

    VastaaPoista
  9. Hugo Pratt:in Corto Maltesen seikkailuiden kuvitus on mielestäni taidetta ja kertomuksien tarinat ovat mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja fiktiota. "Eläinsarjakuvista" suosikkini Sokal:in Tarkastaja Ankardon (Inspector Canardo). Päähenkilö on juoppo tupakkia polttava ankka.
    Takavuosina ilmestyi Tapiiri, johon oli poimittu useista eri sarjakuvalehdistä materiaalia. Minulla taitaa olla kaikki Tapiirit vieläkin tallella.

    http://cortomaltese.com/
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Benoît_Sokal

    - Old Grumpy ( Jyrki Virolaosen mukaan Old Fart)

    VastaaPoista
  10. Tintti tulee myyntiin myös 3D-blu-rayna, elokuvassa kolmiulotteisuus korvasi vauhdikkuuden myötä lisääntynyttä kerronnan yksiulotteisuutta. Surkeimmillaan liikkuvan väkivaltaisen kuvan satua raunioittava vaikutus oli minusta Jacksonin muutoin kiitettävässä Taru sormusten herrasta -trilogiassa. Saadaankohan siitä joskus lukuisien extended special director extra editioneiden jatkoksi 3D-viritys?

    Olin 1970-luvulla pieni kuvaviihteen kohderyhmäläinen, muistan hyvin sadunomaisuuden vajeen esimerkiksi Camilla Mickwitzin sinänsä hyvissä kuvakirjoissa.

    Jossain vaiheessa 1970-80-luvuilla oli paljon tätikälätystä Aku Ankan housuttomuudesta. En aluksi lainkaan tajunnut asiaa, siis että pyrstö tosiaan on paljaana, jotenkin esipuberteetissa koko näkökulma (sic) oli täysin epärelevantti. Ja sitähän se nytkin mietittynä on. Yhden eroottissävyisesti kuohuttava asia akkareissa kolahti jo ala-asteella: jossain tarinoissa myyjäisten tms. yhteydessä esiintyy pusuja maksusta moiskauttava pitkäripsi... Itse asiassa tässä on jotain hyvin outoa, olkoonkin että sille - toivottavasti - on jokin hyväksyttävä selitys. Lumikki-elokuvassa pussausjono on ihan eri tavalla paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muutaman vuoden sinua vanhempi. En kyllä muista lapsuudestani _yhtään mitään_ Akun housuttomuudesta. Olisikohan 90-luvulla, kun ensi kertaa tämä juttu tuli korviini jostain. Epäilen, että pienen piirin asioita oli (ja väärinkäsitys kaiken lisäksi, kun netistä olen asiasta lukenut).

      > Saadaankohan siitä joskus lukuisien extended special director extra editioneiden jatkoksi 3D-viritys?

      Jotain sellaista Jackson sanoi jossain Hobitti-elokuvasta kertovassa videossa. Tunnusti kyllä, että vähän huonompi 3D, kun nykytekniikalla...

      Poista
    2. Meillä äitini vieraina kahvitelleet tädit olivat opettajia ja kirjastoihmisiä.

      Poista
    3. Aku Ankan housuttomuuskeskustelu käytiin seksuaali- ja siveellisyysrikoslain uudistuksen yhteydessä 70-luvulla. Uudistus ja se, että laki ja moraali erotettiin toisistaan aiheutti hyvin paljon julkista keskustelua.

      Poista
  11. Parivaljakot Tintti & Haddock ja Mikki & Aku vastaavat pitkälti toisiaan. Eurooppalaisten sympatiat ovat jälkimmäisten osapuolien, jenkkien ensimmäisten puolella.

    Spielbergin Tintti oli valitettavasti aikamoista toimintatauhkaa. Hassusti lopputaistelu oli pöllitty Barksin upeasta Ankka-tarinasta Kirje Joulupukille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Noita kahta paria ei voi verrata toisiinsa. Tintti ja Haddock muodostavat yksikön kun taas Mikki ja Aku toimivat erillään. Haddock ja tintti luovat toisilleen kontrastia ja toimivat tällä tavalla. Haddock tuskin keräisi huomattavasti sympatiaa ilman vieressä heiluvaa belgialaista toimittajaa.

      Poista
  12. "Meillä oli jo lipsahdettu ruotsalaiseen ajatukseen tehdä kuvakirjoja tyyppiä 'Sedän kanssa sosiaalihuollossa', kun mielikuvitus ja sadunomaisuus tulivat upeasti takaisin."
    Nuortenkirjat ovat edelleen linjaa "koulupsykiatrin vastaanotolla".

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: - muistan elävästi Kauhavalla elokuvateaterissa 1950-luvulla esitetyn 3D-lokuvan ja ne kaksiväriset lasit. Baseballin lyöminen suoraan kohti katsojaa (kameraa) tuntui todella hurjalta. Kaikki väistivät katsomossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotaan. Sama kävi minulle ja meille muille, kun aikoinamme katsoimme dokumenttia "L'Arrivée d'un train en Gare de la Ciotat" Pariisissa 1896 - melkein löysät tuli housuihin siinä... sehän tulee päälle just, ehti vieruskaveri (ranskaksi) parkaista ennen paikalta pakenemistaan.

      Poista
  14. Ad Omnia: - kirjoitin hyvin kauan sitten parodian Matti Kuusen junailemaan artikkelivalikoimaan "Aika on aikaa...". Otsikko oli "Aku Ankan viides sormi2, joka siis oli kastroitu penis. Keittiöpsykoanalyysi oli siihen aikaan kovasti muotia.

    VastaaPoista
  15. "Don't ever underestimate the power of keittiöpsykoanalyysi". Tämä oli eräs isäni antamista elämänohjeista. Olen siinä pitäytynyt.

    VastaaPoista
  16. "Kyllä, tapasin ohimennen René Goscinnyn, joka kuoli hiukan yli 50-vuotiaana sydänkohtaukseen, kuntopyörää polkiessaan."
    http://kemppinen.blogspot.com/2009/03/muisto.html

    VastaaPoista
  17. Ottokarin linna oli melkoinen kollaasi, siihen oli piirretty torni myös Olavinlinnasta.

    VastaaPoista
  18. Tintin henkilöhahmon "tyhjyyttä" tavataan selittää etenkin "samaistumisen helpottamisella" (monikohan tämän selityksen toistaja, yleensä kai ammattimainen poppiskirjoittelija, on todellakin avannut käyttämänsä käsitteen?) ja/tai tällä poikaseikkailun sankarin formaatilla.

    Itse luulisin lukeneeni hahmoa lähes "Sarviaisen salaisuudesta" saakka Hergén oman, katolisen persoonan kautta. Kaukoranta/Kemppisessähän toinen kirjoittaja käyttää Tintistä hieman ohimennen ilmaisua "pikku pyhimys". Sen voi sanoa vakavastikin. Minusta juuri tästä on kyse, lapsille kirjoitetusta pyhimystarinasta, joka sitten kasvoi tarinana ja maailmana... Päähenkilö, pyhä, katsotaan kyllä mahdolliseksi, mutta vain joltain osin. Siispä hänen henkilöstään kerrotaan vain tämä taso. Moni pyhähän lienee ollut ihmisenä sangen vittumainen, kuten parhaansa tekevät usein ovat.

    VastaaPoista