Sivun näyttöjä yhteensä

4. maaliskuuta 2012

Poliittisesti kieroiltu kieli


Erkki Tuomiojalla on kaunis tapa painattaa kirja-arvioitaan ja lähettää huokeita, kartonkikantisia niteitä joillekin ihmisille. Satun kuulumaan saajiin ja luen nämä kirjat aina. Jokseenkin samat tekstit ilmestyvät hänen kotisivullaan, jonka löytää heti hakukoneella. Otsikko on Viikon kirjavinkki. Niitä on vuodesta 2000.

Se ei ole kenellekään uutinen, että Tuomioja on kirjoittajana hiukan kuiva ja kapea. Sekin näkee, ettei hän ymmärrä musiikkia eikä taidetta. Hän jopa mainitsee, että myös matemaattiset kaavat ovat vastenmielisiä. Sääli ettei kukaan ottanut häntä ajoissa pillistä kiinni ja opettanut. Ainakin matematiikka – sanokaamme ekonometriassa tarvittava – uppoaa fiksun ihmisen päähän kahdessa viikossa. Lupaan. Korkeakoulumatematiikka on sitten vaikeampaa. Tiedän koska jouduin itse opettelemaan sitä ajauduttuani professorina oudoille oville. Ilman harvinaista erikoislahjakkuutta ainoa keino oppia täysin välttämätöntä infinitesimaalilaskentaa, vähimmäisvaatimuksena differentiaali ykkönen, vaatii laskemista eli harjoitusten tekemistä. Oppikirjoja laskuesimerkkeineen ja vastauksineen on maailma väärällään. Jos ottaa koville, voi palkata sopivan teekkarin tutoriksi. Pullo jaloviinaa joka toinen päivä voisi olla kohtuullinen palkka.

Tuomiojan kirjavinkit kannattaa lukea verkosta kaikki. Edelle kirjoittamani ei merkitse juuri mitään sen rinnalla, että erittäin asiantunteva kirjoittaja esittelee historian ja poliittisen historian teoksia ja lausuu niistä arvionsa.

Esimerkiksi tässä blogissa käsiteltyjen aiheiden kannalta mainio on arvio Hodgsonin teoksesta ”The Myth of American Exceptionalism” – taipumus ymmärtää isänmaallisuus siten, että omaa maata on pidettävä poikkeuksena eli epätavallisen hienona valtiona. Kun on niin hieno niin voi vaikka pudotella pommeja mihin haluaa.

Ajauduimme Tuomiojan kanssa jonain vuonna erimielisiksi termistä ”torjuntavoitto”. Hän oli sitä mieltä, että Talin – Ihantalan sanominen torjuntavoitoksi on harhaanjohtavaa. Itse olin eri mieltä. Talvisodan Taipaletta hän ei jostain syystä maininnut. Olisiko sielläkin ollut vain kysymys siitä, etteivät venäläiset viitsineet murtaa suomalaisten linjoja?

Tuo käsityskanta pulpahtelee esiin jatkuvasti. Jotkut väittävät, että termi on rakenteellisesti ristiriitainen.

Maailmanhistorian kuuluisin taistelu, Thermopylai, oli torjuntavoitto. Persia oli ryhtynyt valloittamaan Kreikan kaupunkivaltioita. Sotajoukkoja oli ainakin 100 000. Spartalaiset asettuivat noin 100 miehen voimin persialaisten hyökkäyskärjen tielle ahtaassa solassa ja pidättelivät hyökkäystä useita päiviä. Persialaiset etenivät sitten Ateenaan ja hävittivät kaupungin, mikä oli virhe. Aikavoiton turvin kreikkalaiset murskasivat vihollisensa lopullisesti Salamiin meritaistelussa. Spartalaiset kaatuivat viimeiseen mieheen.

Se oli Persian loppu sotilasmahtina. Kreikka säilyi roomalaisten valloitukseen asti ja käytännössä senkin jälkeen. Kreikkalainen perinne vaikutti nimellä ”Antiikin kulttuuri”. Kiistelty nimitys ”Suomen vapaussota 1918” on suoraan poimittu kaikkien tuntemasta Kreikan vapaussodasta (Turkin vallasta) 1828 – 1832. Esimerkkiä seurasivat serbit, bulgaarit, romanialaiset ja armenialaiset sekä onnettomuudekseen puolalaiset. Kreikan talouskriisiä 2012 voi tuskin käsittää, ellei tiedä, että kansallisuusaate ja kansallinen itsemääräämisoikeus  suurvaltojen seassa on heidän keksintönsä, ja ylpeys sen mukaista.

Toinen historian käännekohdaksi osoittautunut suurtaistelu, Borodino, oli venäläisille torjuntavoitto. Napoleon oli kukistamassa Venäjää ja voitti tuon taistelun ja valloitti ja poltti Moskovan, joka tosin oli enimmäkseen evakuoitu. Tuho tuli paluumatkalla.

Torjuminen on yleiskieltä. Hyökkääjä laukaisee, mutta maalivahti torjuu. Sotatapahtumista kirjoitettaessa sekoitetaan merkillisesti sodan voittaminen ja taistelun voittaminen. Kreikka ja Venäjän keisarikunta eivät ehkä voittaneet vihollisiaan mutta tekivät tyhjäksi näiden valloitusyrityksen. Suomessa valehdeltiin ahkerasti syyskuusta 1944 alkaen, että Neuvostoliitto ei yrittänyt valloittaa Suomea. Museoissamme olevat kartat ja hyökkäyskäskyt Kymijoelle joutuivat jollain selittämättömällä tavalla rintamalla kaatuneiden aliluutnanttien karttalaukkuihin, joista suomalaiset niitä poimivat. Neuvostoliitolla oli pyrkimys Kymijoelle, koska Virossa taistellut Saksalainen osasto oli vahva ja vaikea. Puheet kiireestä Berliiniin ovat pötyä. Kahdeksan kuukautta Suomen sodan päättymisen jälkeen neuvostoarmeijalla oli aikaa viivytellä viikkokausia Varsovan lähellä, kun saksalaiset hävittivät kaupunkia. – Stalin mainitsi sodan loppuvaiheessa kasakoista Pariisissa. Hän tarkoitti vuotta 1814, mutta vihjaus inhotti länsiliittoutuneita. Kun Ranskan kommunistit pyysivät Pariisiin toverillista apua Neuvostoliitolta 1945, sitä ei annettu. Stalin joutui tyytymään torjuntavoittoon.

30 kommenttia:

  1. Huojentuneena voi tässä vaan todeta, että mikäli joku kaunis päivä sattuisi niinkin huonosti omalle kohdalle, että sitä joutuisi Haagiin leivättömän pöydän ääreen syytettynä vaikka nyt sitten kansanmurhasta (oikeustieteessä: joukkotuhonnasta), sitä haluaisi ehdottomasti puolustusstrategiaa taustalle harmaantuneena eminenssinä rakentamaan tri Jukka Kemppisen, Finland. Hänen kyvyillään junailtuna olisi hyvin todennäköistä, että huonoimmillaankin, jos siis rojahtaisi täysi kakku kansanmurhasta, mutta ensikertalaisena ( ei ole voitu sitovasti osoittaa, että vastaaja olisi puheena olevaa kansaa ennen murhannut aiemmin jonkun toisen kansan) niin siitä lusisi ensikertalaisena vain puolet.

    VastaaPoista
  2. Tuomioja on toinen esimerkki siitä minkälaiseksi tulee jos isä on nukuttanut lastaan kertomalla Tali-Ihantalan taisteluista.

    VastaaPoista
  3. Google nielaisi ja röyhtäisi ensimmäisen kommenttini, miten käynee tälle. Joka tapauksessa informaatiolain emeritusprofessori ja tuomari on tuonut esille virkistävän näkökulman. Koetan itsekin nähdä poliittisen kielen läpi. Ja kun sitä kommentoin, on seurauksena eräiltä tahoilta vastakommentteja, jotka tehdään poliittisien lasikorjausten avulla. Leimakirveet heiluvat, useimmiten aiheetta.
    Torjuntavoitto on epämääräinen käsite. Mutta neuvostovaltion hyökkäys pysähtyi lähelle Imatraa ja Lappeenrantaa. Se on fakta. Hyökkäyksen pysäyttivät suomalaiset tosin Kuhlmayn maataistelukoneiden avustuksella. Stalin lopetti valloituksen, mutta pani suomalaiset maksamaan sotakorvaukset.
    Ikätoveristani loistavasta Erkki Tuomiojasta alkaa aika ajaa ohi - hänestäkin. Mutta se on maailman malli. Herra Tuomiojan poliittiset silmälasit alkavat olla käytetty loppuun ja vain harva jaksaa olla kiinnostunut tämän intelllektuellin tyypin näkemyksistä. Pääministerin ja uuden presidentin on pakko olla. Ja niin kauan kun Tuomioja on ulkopolitiikan johdossa, ovat kaksi muuta panttivankeja. Se voi olla hyvä asia kuitenkin.
    Alkuperäisessä vastauksessani kirjoitin myös jotain puolustusministerin Dragsvik- voitosta, jota pidin Pyrrhoksen voittona. Niin voin ainakin omasta puolestani sanoa suomenruotsalaisuutta ihailevana ja kaksikielisten lastenlasten "fafana". Mutta D on kaiken keskellä pikkuasia. Assimiloituminen jatkuu, ja uusia assimiloituvia tulee eri puolilta maailmaa, se on hyvä asia ja takaa pienen kansakunnan tulevaisuuden.

    VastaaPoista
  4. Pieni lisäys: Luen parhaillaan Kone's Prince- nimistä teosta. Borodinon taistelu on päähenkilön ihailema ja lapsilleen opettama Pyrrhoksen voittoon päättynyt tapahtuma.

    VastaaPoista
  5. Luojan kiitos, oli nämä sodat. Ilman niitä teknologia ei olisi liikahtanut pätkääkään. Vallanpitäjille oli tärkeintä estää innovaatiot. Konfutsen Kiina tai balsamoitu Egypti elivät vuosituhansia paikallaan. Kiina onnistui jäädyttämään paperirahansakin vain mandariiniluokaa palvelevaksi. Varsin nokkela sellaisena,esimerkiksi rajattu kelpoisuusperiodi - vaikkapa vuosikymmen. Näin keskushallinto kykeni painattamaan uusia ilman että niitä rupesi tulvehtimaan, entiset vain surkastuivat pois. Säädelty inflaatio.

    Roomakin oli samaa sukua. Mutta keskiajan Eurooppa oli pirstaleisten suvereenien ja majesteettien mellastuskenttä. Tepsivät aseet kelpasivat. Komposiittijousista,panssarihevosiin ja ruutimörssäreihin. Kun nämä kävivät kalliiksi,niin ryöstämisen lisäksi rahaa sallittiin itselle sallimalla kauppa- ja valmistajaporvareitten kisata ostajien mieltymyksistä. Se oli sitten tuotekehitystä. Kirkko harasi vastaan, mutta kun korkeimmat kirkkoherrat olivat ritarisukua, niin maistui heillekin sokerikaakao, hiveli korvia silkinkahina. Silmään kävi purppura ja hopeapunos. Nenään leijuivat parfyymit ja muut ambrat. Elikkä kiusaukset voittivat kun valtapiiriterritoriot suppeita ja kurinpitomahti kohtasi aseistetun dissidenttijoukon viereisessä jokilaaksossa. Ja nämä hioivat kynsisään elikkä latasivat muskettejaan. Ja äkseerasivat muskettiotteita.

    Vielä sukupolvi kaksi sitten miehet revitiin sotimaan eri kokardisia tai suikkaisia piippa- eli hiippalakkisia vastaan. Demokratiasta revitiin riemu irti ja jokamies kelpasi toisin kuin edellisinä vuosisatoina, kun sotatyöt kuuluivat ao.säädylle ja ammattiliitolle. Paitsi Suomen kohdalta jokamies nautti tappelusoikeutta Viikinkilippujen katveessa. Sitä oppineet kutsuvat talonpoikaiseksi vapaudeksi.

    Velkamääriin ja korkoihin viitaten Sixten Korkman sanoi eilen, etteivät nämä ole matematiikkaa,vaan politiikkaa, Sitten hän sanoi että pitäisi satsata oppisopimuskoulutukseen ja ettei pitäisi paniikkisäästää itseä hengiltä. Uutisiin valittiin juustohöylä ! Se TVstä tuttu. Arkipäiväisin agenda sujautetaan kalloihin. Luottoluokittajat mokasivat ! Miksi heillä kolmenvalta ? Ja miksi yhä ? Huomasin MOTin näitä jauhaneen Jukka Pekkarisen ja Erkki Liikasen suopealla myötävaikutuksella. Ja kuitenkin ensi viikon puheenaihe on credit default swapit. Elikkä luottoriskin (=laiminlyönnin) todennäköisyyden
    kalkylointi ja siihen perustuva hinnottelu joka on läpi vuosien täydentänyt näitä AAa ja bb noteerauksia. Juuri rinnakkainen subprimearviointi käänsi US taloluottomarkkinat ja myös Kreikan ensimmäiset pelurit syksyllä 09 kärkkyivät näiden luottovakuutuksien päiväherkillä noteeraustilastoilla. En muuten rähjäisi, mutta kyllä olisi ihanaa jos PekkarinenLiikanen isokengät kokisivat asiakseen valottaa asiayhteyttä laajemminkin kansanvalistustyön hengessä. Eihän täällä muutoin kukaan mitään opi elleivät kansakunnan ensimmäiset tökkää ällästikullaan. --Tikusta vääntäen, tervatynnörin sisältömäärän sai diagonaalikepillä, sen kulman ja tahrakohdan avulla, integraalimatematiikkaa Oulusta, ihan kuten Galilei kohtaisi vipuvarsimomentit Venetsian kalatorilla, muijien puntareissa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Ei se Tuomioja valttamatta vaarassa ole; eika Kemppinen!

    Minusta komea ja mahtava ilmaisu olisi: Suomalaiset torjuivat Puna Armeijan 1944
    Ihantalassa, Viipurinlahdella, Vuosalmella, U-asdemassa ja Ilomantsissa!

    VastaaPoista
  7. Torjunta ja torjuntavoitto;
    Suomalaiset todella torjuivat neuvostoliiton hyokkaykset 1944, mutta Borodinossa ei sinallaan torjuttu vaan Napoleonin homma levis omaan mahdottomuuteensa, kun venalaiset vaisti.
    Vahan sama kuin ensimmaisen maailmansodan loppu.

    VastaaPoista
  8. Taitelun voittaja;

    Eikos taistelun voittajaksi ole sotaopeissa aina nimetty se, jonka haltuun taistelukentta jaa? Eli ei Tali-Ihantalan taistelukentta kyllakaan jaanyt suomalaisten haltuun. -- Ihantala on vahan eri juttu; mutta ei siellakaan Ihantalan taistelukenttaa voida sanoa jaaneen yksiselitteisesti suomalaisten haltuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi taisi näillä mailla olla tätä mieltä Adlercreutz voitettuaan Lapuan taistelun kesällä 1808. Taistelukenttä jäi voittajan haltuun, vastustaja luikki Liuhtarin taakse karkuun, taistelukykynsä säilyttäen.

      Poista
  9. Kiire Berliiniin 1944;

    'Kiire Berliiniin 1944' on vertauskuva, eika se anna taysin oikeaa kuvaa Stalinin strategisesta ajattelusta.

    Stalinhan mursi pala palalta valtavan pitkaa riontamaa Mustaltamerelta Jaamerelle. Etelalohkolla oli Punaarmeija edennyt merkitsevasti ennen kuin Suomen vuoro tuli.
    Saksalaiset pelkasivat, etta strateginen hyokkays jatkuu etelassa suuntautuen luoteeseen eli Danzigiin. Niin ei kaynyt; Stalin katsoi taman jutun liian raskaaksi eli oli parempia
    rintaman paloittelumahdollisuuksia tai
    -kokeiluja luvassa.

    Narvan rintamaa Stalin oli koettanut murtaa jo kuusi kuukautta kesakuulle 1944 tultaessa. Se oli liian kova pala. Stalin valitsi heikoimman kohdan pohjoisesta. Han ei lahtenyt pohjoisessa olevia saksalaisia vastaan vaan
    paatti tehda ensimmaisen aukon Mstameri-Jaameri rintamaan heikoimmasta kohdasta, eli siis Karjalan Kannakselta ja Aunuksesta. Heinakuulla 1944 tuli kuitenkin tassa Stalinin heikoimmaksi arvioimassa kohdassa 'kovaa' vastaan, joten painopiste siirrettiin taas Viroon ja keskirintamalle.

    VastaaPoista
  10. Tuomiojasta on kirjoitettu että Suomenmaamme kaikkien sisä- ja ulkohuusien seinät voitaisiin tapetoida HS:n lehtileikkeillä joissa mainitaan sanat "Erkki Tuomioja".

    No, toimioa hänen esi-isänsä lehden päätoimittajana. Nyt on puolestaan Lehdelle löydetty päätoimittajiksi Veli Mikael ja muuan nimeltään Venäläinen, ettei tarvii lukijoiden epäillä itä-suunnan asiantuntemusta.

    VastaaPoista
  11. Voiko häviö oikeasti olla voitto? Silloinhan sen taistelun voitto olisikin ollut häviö? Jos torjuntavoitoksi ristitty tappio olisikin ollut voitto, niin olisiko sekin ollut 'torjuntavoitto'? Pyrroksen voitossa voitto on häviö ja taistelun hävinneelle osapuolelle siten 'voitto', mutta onko se 'torjuntavoitto'? Onko hyökkääjän edeltä vetäytyminen sitä menestyksekkäästi hidastaen ja kuluttaen torjuntavoittoa? Lähinnä kai oikaisevat yleistykset sopivien termien avulla palvelevat kulloisenkin käyttäjän tarkoitusperiä.

    VastaaPoista
  12. Suomessa valehdellaan ahkerasti, että akselivaltojen, joita se tuki tulisesti, ei ollut tarkoitus tuhota Neuvostoliittoa.

    Onneksi kävi toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä niin valehdellaan?

      Ainakin niissä lähteissä ja teoksissa, jotka ovat silmiini sattuneet, kerrotaan avoimesti, että tappomielellä sakemanni oli liikkeellä. Eiväthän Suomen päättäjät silloinkaan tyhmiä olleet - eivät he olisi rohjenneet pyrkiä saaliinjaolle, jos karhu oli tarkoitus jättää henkiin!

      Poista
  13. Wikipediasta Hellenic Air Force löytyy hieman lukuja: Taistelukoneita 308, ilmavalvontakoneita 12, kuljetuskoneita 26, koulukoneita 105, tulenjohto/kevyt kuljetuskone 44,helikotpterit 28, muita 6 yhteensä 503+

    Ohjus- ym kalustosta mainitsen vain kuuluisat patriotit 198.

    Kreikan puolustusbudjetti on reiluasti yli 7 mijardia. Suomalainen meppi oli kysynyt aikovatko niistä leikata. Vieraat olivat olleet kauhistuneita. Joidenkin tietojen mukaan leikkaisivat kuitenkin 300 miljoonaa.

    Jos tekisivät samaa suuruusluokkaa olevat supistukset kuin Suomessa Kreikan pitäisi leikata yli 700 milj/v.

    Ylpeä kansa ja historiastaan tietoinen.

    Meidän pitääkin leikata, ettei Kreikan tarvitse. Terveiset vain kaikille sadankomitean merkkiä ministeriaitiossa kantaville.

    VastaaPoista
  14. Tali-Ihantalahan oli jos mikään tyylipuhdas torjuntavoitto: venäläiset yrittivät antaa viimeisen ratkaisevan iskun, jolla Suomi lyödään tainnoksiin ja marssireitti Helsinkiin on auki.

    Ei onnistunut, joten antoivat paskan olla. Taistelussa tappio torjuttiin: torjuntavoitto. Sota hävittiin, mutta se on eri juttu.

    VastaaPoista
  15. Minusta arvokas postaus.

    Suomen historia itsenäisenä on alle sata vuotta, ja jonkin verran on avamatta tapahtumia sekä 1918 ja jatkosodasta. Itse olen sitä mieltä, että molemmat sodat kääntyivät Suomen parhaaksi, eli siksi termi Vapaussota oli paikallaan, vaikka Kansalaissota kuvaa tapahtumia paremmin. En ole oikeasti ymmärtänyt miksi Kansalaissota syntyi, olen kyllä lukenut lukuisia selityksiä. Sama pätee jatkosodan syttymiseen. Molemmat sodat olisivat tuskin olleet vältettävissä, esim. jatkosotaan tavalla tai toisella olisi ajauduttu. Jatkosodan kontekstissä koko maailmansodan vyöry on hyvä pitää mielessä.

    VastaaPoista
  16. Sanat ohjaavat ajattelua, joskus harhaan. Opimme yhdyssanoista pwrussäännön: tarkenne + pääsana esimerkiksi "linja-auto": auto, joka ajaa linjaa. Tarkenne ln kuitenkin hankala käsite, määrite olisi parempi. Esimerkiksi "talonpoika" ei ole pika, joka omistaa (perii) talon eli tilan, vaan määrite muuttaa pääsanankin ohi sen perusmerkityksen. Tästä tunnettu tuska on ollut esimerkiksi "virkamiehessä" - feminismi on joskus leikkinyt lukemalla "miehen" sanakirjan ykkösmääritelmänä. "Torjuntavoitossa" eräät viisastelevat sanoin samalla tavalla. Tällaiset tilanteet vältettäisiin, jos tärkeimmille käsitteille luotaisiin myös ikioma erillissana. Suomen Kuvalehti voisi varmaan järjestää kilpailun.

    Kemppinen on ennenkin kertonut matemaattisista puhteistaan, ja olen aiemminkin viitannut asian napakkaan kiteytykseen: matematiikka on harjoitusaine. Preppauksella ei ehkä voiteta alaa omaksi, mutta työvoittoja on varmasti tarjolla. Kauppakorkean pakollinen peruskurssikin vaati diferentiaalilaskentaa, mutta sehän on lukio matematiikan peruskamaa.

    Tärkein juttu muiden alojen täsmäoppi-iskuille olisi saada aivoihin alan peruslokerikko. Matemaattisesti sujuvat DI:t vetäisevät tämän tästä talouslaskennan ongelmiinsa exceleitä, jotka olisivat ihailtavia ja jopa hyödyksi, jos niiden tekijä olisi pysäytetty hetkeksi ymmärtämään pari helppoa perusjuttua, kuten maksu- ja suoriteperusteen ero tai vaihtoehtoiskutannus ajattelumallina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painissa annettiin ennen vanhaan työvoittoja: tasatilanteessa se voitti, joka tuomarin mielestä yritti enemmän.

      Yhdyssanoista: suomen kielessä todellakin jälkimmäinen sana määrittää, mistä oikeasti on kyse - postiauto on auto, talonpoika on ihminen, silmälasi on eri asia kuin lasisilmä... ja torjuntavoitto on voitto.

      Talvisota oli torjuntavoitto, vai mitä? Venäläiset hyökkäsivät Suomeen miehitysaikeissa, mutta yritys torjuttiin kohteliaasti. Jatkosota on vähän eri asia, sillä siinä ei ole vielä yhteisymmärrystä hyökkääjästä... että kumpi torjui ja kenet. Suuri Isänmaallinen Sota oli ainakin suuri ja mahtava torjuntavoitto, kysykää vaikka Putinilta.

      Poista
  17. Tuomiojan sivuilta saa silloin tällöin hyviä kirjavinkkejä. Ei tosin siinä laajuudessa kuin tästä Kemppisen palstalta, osa hyvistä vinkeistä kun tulee katsomosta. Tuomiojan kirjavinkkien kieli kylläkin puuroutuu joskus pahasti. Viimeisin arvostelu muslimien suorittamasta kristittyjen joukkomurhasta loppuu aika kryptisesti.

    Tällä arvioilla en ole ottamassa kantaa siihen, kuinka oikeassa tai väärässä Lewy [Guenter Lewy, The Armenian Massacres in Ottoman Turkey. A Disputed Genocide, The University of Utah Press, 370 s., Salt Lake City 2005] sinänsä vakuuttavasti ja historiantukimuksen objektiisivuutta kunnioittavassa kirjassaan on. Siihen käsitykseeni, että poliitikkojen ei tule lainsäätäjinä pyrkiä määrittelemään mikä on historiallinen totuus saatikka kriminalisoida väärinä pitämiään tulkitoja, kirja ei liioin ole vaikuttanut, vaikkakin sitä monin tavoin vahvistaa.

    Luin äskettäin Tuomiojan "Kukkaisvallasta kekkosvaltaan", toivottavasti muistelmat saavat joskus jatkoa.

    VastaaPoista
  18. Matematiikka on hienoa ja sitä olisi kiva osata. Ainoa mitä voi maallikko kokeille on lukuteoria: voi vaikkapa miettiä, miten kaikkien luonnollisten lukujen ja parillisten lukujen äärettömyydet voivat olla yhtä suuret.

    Jos Tali-Ihantala ei ollut torjuntavoitto niin mikä ihme se sitten oli?

    VastaaPoista
  19. Jahas, täällä on taas täysi taistelun melske: Oliko kyse torjuntavoitosta vai mistä, Tal vs.Ihantala, Vapaussota vai Kansalaissota jne jne. Ikuisuuskysymyksiä.
    Ehdottaisin aselepoa. Voisitteko puhua välillä vaikkapa Nuijasodasta?

    VastaaPoista
  20. Tapsa kirjoitti:
    "Yhdyssanoista: suomen kielessä todellakin jälkimmäinen sana määrittää, mistä oikeasti on kyse - postiauto on auto, talonpoika on ihminen, silmälasi on eri asia kuin lasisilmä... ja torjuntavoitto on voitto."

    Hyvä että saadaan asian ydin näin selkeästi esiin. Kuten talonpoika on ihminen eikä poika, on minun käsittääkseni torjuntavoitto taistelun lopputulema eikä voitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun en oikein pääse kärryille, että harrastaako Rienzi nyt kehumista vai kettuilua, niin toistan yhdyssanan ytimen esimerkein: kaappikello on kello, kellokaappi on kaappi. (= kaapinnäköinen kello ja kelloille tehty kaappi)

      Torjuntavoitto-ilmauksessa taistelun lopputulemaksi väitetään siis voittoa, jota ei saavutettu heittämällä ja kuusnolla, vaan hätää kärsien hädin tuskin nippa nappa viime tipassa niukin naukin ja täpärästi. Taistelujen tulokset voisikin laittaa vaikka tällaiseen järjestykseen: ehdoton antautuminen - tappio - vältetty häviö - tasapeli - torjuntavoitto - voitto - riemuvoitto.

      Oikeastaan torjuntavoitto voisi tarkoittaa myös ratkaisematonta. Tasapeliä.

      Poista
    2. Rökälehäviö jäi pois.

      Siis se, mikä tovereille jäi
      talven taisteluiden jälkeen lopulta käteen.

      Poista
  21. "Puheet kiireestä Berliiniin ovat pötyä."

    Ei kai kyse ollut niinkään kiireestä kuin siitä, että Kymijoen linjan saavuttaminen - kiitos Tali-Ihantalan ja Ilomantsin torjuntavoitoista - olisi vaatinut uuden panostuksen joukkoja, joille oli parempaa käyttöä saksalaisia vastaan eli tunnetun Stalin-anekdootin sanoin "sora ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä".

    VastaaPoista
  22. Kyllä eli... Olen sitä mieltä kuin Tapsan termijatkumo. Vähän niin kuin hopeamitalli hävitään mutta pronssi voitetaan, on torjuntavoittokin makea.

    VastaaPoista
  23. Käväisin lukemassa kirjoituksesi ja Ville Turunen selvittää siellä tapahtumat aivan oikein ja asiallisesti. Oleellista on ymmärtää, että Suomen ja Venäjän (ja ikävä kyllä myös länsimaiden) nykykannat poikkeavat toisen maailmansodan syistä siksi, että suomalaisille sota alkoi 1939 ja venäläisille ja liittoutuneille 1941.

    Molemmat, Suomi ja Venäjä, kokivat aivan oikeutetusti tulleensa hyökkäyksen kohteiksi. Koska Venäjä on suurvalta ja silloinen liittolainen, länsimaatkin ovat fiksautuneet heidän tulkintaansa ja suomalaisia solvataan natseiksi. Se osoittaa anteeksi antamatonta sivistymättömyyttä.

    Kirjoitat näin: "Sittemmin puhuttiin suomettumisesta ja rähmällään olosta itäänpäin, mutta oliko vaihtoehtoinen politiikka kylmän sodan aikaan edes mahdollista."

    Samalla tavalla voi kysyä, oliko Suomella aitoa mahdollisuutta vaihtoehtoiseen politiikkaan 1941? Itämeri oli Saksan sisämeri ja Saksa oli sulkenut Suomen kaikki kauppareitit miehittämällä Tanskan ja Norjan. Saksan ei tarvinnut edes uhata Suomea sotilaallisesti, riitti kun annosteli ruokatoimituksia. Rajan takana vaani veren- ja kostonhimoinen Venäjä. Yritä siinä tasapainoilla puhtaan kaulasi ja puolueettomuutesi kanssa.

    Aikalaislähteet todistavat, että sitä suomalaiset todella yrittivät niin pitkälle kuin mahdollista. Välttivät samastumista natseihin ja Saksan valtapyrkimyksiin, eivät yhtyneet julkilausumiin, eivät osallistuneet tapaamisiin, pitivät Saksan raivosta huolimatta yhteyksiä britteihin ja amerikkalaisiin... niin tiiviisti ja kauan, että Hitlerin pinna oli katkeamaisillaan.

    Ehkä oikeinta olisi sanoa, että suomalaisten sodanpäämäärät elivät ajassa päivästä päivään ja tilannearviot tehtiin lyhyellä tähtäyksellä. Alussa näytti, että Saksa onnistuu, joten kannatti vakiinnuttaa raja mahdollisimman itään. Mutta jo paljon ennen Stalingradia Suomen johdossa todettiin, että reisille menee - ja aloitettiin vilkuilu länsimaihin. Sen vilkuilun viimeinen näytös oli Ryti-Ribbentropp-sopimus.

    Mikä oli taistelun lopputulos: Suomi oli ainoa Saksan liittolainen, ainoa hävinnyt valtio, jota ei miehitetty. Suomettumisestakin laskutimme käyvän hinnan.

    VastaaPoista
  24. Siinä Ville Turunen blogissasi mielestäni menee hakoteille, kun hän pohdiskelee " miksi niin hullu mies kuin Josef Stalin suostui rauhaan Suomen kanssa". Stalin oli nimittäin erittäin järkevä, harkitseva ja kaukokatseinen ihminen. Toisaalta hän oli toki julma, vainoharhainen ja kostonhimoinen, mutta ei mikään fanaattinen sekopää, kuten vaikkapa Hitler.

    Stalin laski kylmän viileästi, että hinta Suomen puolustustahdon ja -kyvyn murtamisesta ja maan miehityksestä nousi liian korkealle. Ei kannattanut jatkaa, vaan ottaa maa hallintaan muulla tavoin. Siksi rauha. Siksi YYA.

    VastaaPoista
  25. Ilahduttavaa lukea Kemppisen myönteiset sanat matematiikasta. Olen usein joutunut kohtaamaan juristien nuivan asenteen matematiikkaan ja myös matematiikan osaamattomuutta. Hallinto-oikeustuomari loihe lausui minulle veroasiohin liittyen, että matematiikalla on saatu vain pahaa aikaan. On huipputason vero-oikeusoppineita, jotka eivät ymmärrä kunnolla esimerkiksi verotusmenettelylain selvittämättömän omaisuudenlisäyksen sisältoöä. Säännös on kyllä koukeroisesti kirjoitettu. Jos se olisi kirjoitettu algebran kielellä, tulkintaongelmia ei olisi. Säännöksen tulkinnassa juristeilla tuntuu olevan vaikeus ymmärtää, että negatiivisetkin luvut ovat lukuja.

    Matematiikan taitojen heikkous näkyy lainsäädäntötyössä. Esimerkiksi Perintö- ja lahjaverolain 10 §:ään kirjoitettu hallintaoikeuksien 8 %:n korkoon sidottu diskonttaussääntö, voi johtaa ja on käytännössä johtanutkin siihen, että hallintaoikeuden arvo on suurempi kuin hallittavan omaisuuden arvo, kun pääomitettava tuotto on enemmän kuin 8 %:ia omaisuuden perintö-tai lahjaverotusarvosta. Näin voi käydä erityisesti kyseisen pykälän 2 momentin mukaisessa eliniäksi pidätetyn hallintaoikeuden arvostamisessa. Tuossa pykälässä ei mainta 8 %:n pääomituskorkoa, mutta vaatimattomillakin matikkapäällä pitäisi ymmärtää, että se implsiittisesti mukana ikäkertoimissa, koska se on muissa pykälän momenteissa. Useat verojuristit eivät kuitenkaan näytä oivaltaneen asiaa. Ihmetellään kyllä, miksi hallintaoikeuden arvo voi nousta yli omaisuuden arvon, kuten kävi eräässä KHO:n ratkaisussa, joka tehtiin ennen kuin perintö-ja lahjaverolain 10 § oli nykymuodossaan ollen sisällöllisesti sellaisena varallisuusverolaissa, jonka kumoamisen vuoksi säännösksen sisältö siirrettiin PerVL:ään.( PerVL sisälsi varallisuusveroaikana viittauksen varallisuusverolain arvostusperiaatteeseen eli käyvän arvon periaatteeseen. Mielestäni KHO:lla olisi ollut mahdollisuus poiketa
    varallisuusverolain hallintaoikeuden arvostuksen erityissäännksestä, kuten on tehty esim. maatalousmaan arvostuksessa perintö-ja lahjaverotuksessa.)

    Kirjoitin valtiovarainvaliokunnalle ennen hallintaoikeuden arvostussäännöksen säätämistä PerVL:ään kyseistä epäkohdasta. Asiassa luvattiin kulla VM:ään. Lainvamisteluasiakirjoissa en ole havainnut mainintaa epäkohdasta. Asian ymmärtämisessä tarvittava matematiikka on aika yksinkertaista. Kyseessä on lukiomatematiikkaan kuuluvan geometerisen sarjan "käyttäytymisen" ymmärtämisestä, mutta se voidaan ymmärtää vaatimattomammallakin matematiikan opilla,

    En halua leimata juristeja huonoiksi matematiikassa. Kysymys on ehkä verbaalisiin taihtoihin erikoistumisesta. Juristeissa on myös matemaattisesti eteviä, Fermat on kuuluisin.

    VastaaPoista