Sivun näyttöjä yhteensä

16. maaliskuuta 2012

Määrä vai laatu


Tämä ei ole jatkoa eiliseen. Timo Vihavaisen uusi kirja Suomesta ja Venäjästä 200 vuoden aikana on niin hieno, että aion kirjoittaa siitä tai sen pohjalta useampia juttuja tähän. Olin luullut, ettei pohtivaa, syvällistä historiallista esseistiikkaa enää osata kirjoitta. Olin väärässä.

Melkein kaikki eurooppalaiset ja amerikkalaiset vaikenevat nolostuneina Alexander Soltzhenitsynin viimeisistä vaiheista. Muutettuaan takaisin Venäjälle hän kirosi suorasanaisesti massayhteiskunnan ja kulutuskulttuurin ja etenkin Yhdysvallat vihonviimeisenä paikkana. Uskonsa hän pani kaiken jälkeenkin  Venäjään ja venäläisyyteen. Se on ihmisyyttä, länsi ei.

Oma tulkintani on jotain tällaista: länsimainen rahanpalvonta on pohjaltaan ihmisen kvantifioimista. Ihmisen salaperäisyyttä ja elämän kertakaikkisuutta ei tunneta eikä siksi tunnusteta. Siksi ihmiset ovat liian monille numeroita, ja numerot kuvaavat lukumääriä tai dollarimääriä.

Muun muassa minulle Venäjän historia oli 1500-luvulle orjuutta ja siis uhrina olemista ja sen jälkeen – uhrina olemista. Uusi lisä oli jatkuvasti hioutunut kyky ulottaa oman lähes rajattoman maan kärsimys mahdollisimman laajalle, muun muassa naapurimaihin.

Ennen kuin edes ryhdyn nostamaan esiin Vihavaisen oivalluksia esitän kaksi omaani, jotka eivät ole eilisen, tämän päivän ja huomispäivän Suomessa mitenkään merkitystä vailla.

Venäjällä ahne luokka on hirtetty kerran toisensa jälkeen. Iivana Julma tiesi mitä pajareille on tehtävä. Pietari Suuri ei hänkään jäänyt ihmettelemään.

Jos ahneus on alkanut hahmottua meidän oman kulttuurimme keskeiseksi piirteeksi, jota julkeimmat väittävät välttämättömäksi silloinkin kuin se on tolkutonta, Venäjällä saman tyylinen perisynti on tuhlaus. Jos saituus eli syvällisemmin ymmärrettynä johdonmukainen kovuus toisia ihmisiä, lähimmäisiä kohtaan on meillä vallassa, Venäjän suuri ongelma on juoppous.

Vihavainen huomauttaa, ettei Venäjällä eikä Neuvostoliitossa myyty juuri ollenkaan rähinäviinaa. Venäläinen päihtyy, mellastaa ja sammuu, mutta kyräilevä itsekseen ryypiskeleminen saattaa häntä jopa oudostuttaa.

Tämän vastakohtaisuuden suuri kuvaaja ei kuitenkaan ole Soltzhenitsyn, vaan kirjailija, joka pani minut eilen harppomaan kustantajan kirjamyymälään. Ehdin jo pari päivää sitten kummastella, että mistä nyt tuuli puhaltaa, kun Dostojevskia on pantu oikein esille sievinä, muhkeina niteinä. Minulla oli kiire.  Katsoin, että nyt on suomennettu keskeisiä teoksia uudestaan. Helposti arvattavan ja jo kauan sitten venäjän suomentajana suuren taitonsa osoittaneen Martti Anhava rinnalla on Olli Kuukasjärvi. En tiedä, kuka hän on. Lieneekö sama henkilö, joka mainitaan Suomen Pietarin konsulina? Nyt tiedän, että hän on erinomaisen hyvä kääntäjä.

Näiden uusien suomalaisten johdosta pysähdyin ja häpesi. Näin heti, että en ole ollut lainkaan selvillä tämän kirjailija Dostojevskin tuotannosta vaikka olen luullut lukeneeni jokseenkin kaiken häneltä suomeksi ilmestyneen useampaankin kertaan eli liiankin usein.

Tämä ensi tuttavuuteni F. Dostojevski kirjoittaa myös lempeistä ja hitaista ja rauhallisista ja kauniista asioista sellaisella raivolla, sellaisella intensiteetillä, että karvat nousevat pystyyn käsivarsissa. Toisin kuin tiettävästi Gogol hän ei kirjoita kummallisesti, vaan teksti on ihan vain kirjallisuutta. Ja hän kirjoittaa aina venäläisyydestä, jonka yksi osa on rosvona eläminen.

Se pyhyyden löyhkä, jonka kaikkein parhaat elokuvan tekijät ovat jotenkin tavoittaneet, esimerkiksi taannoinen television esittämän Rikoksen ja rangaistuksen luojat, välittyy kymmenkertaisena tekstistä. Dostojevski ei käänny kohtuullisesti elokuvaksikaan. Tarkovski nyt kyllä oli saman hengen lapsi eli ajoittain sietämätön katsoa.

Uudet suomennokset osoittavat, että Dostojevskin vertaaminen Freudiin on pelkästään typerää. Häntä voisi verrata Andrei Kolmogoroviin, Neuvostoliiton suureen matemaatikkoon. Molemmat käsittivät, ettei avaruus ole ainoastaan painovoimakentässä kaartuva, vaan monenlaisilla mutkilla, joista eräät johtavat toisiin maailmankaikkeuksiin, ja ettei ole hyvin määriteltyä keinoa erottaa suurta pienestä.

46 kommenttia:

  1. Venäjän kansa ei ole saanut oikeastaan mitään itse aikaiseksi. Venäläiset intellektuellit, insinöörit, liikemiehet, tiedemiehet ja taiteilijat ovat lähes poikkeuksetta olleet joko juutalaisia tai saksalaisia. Tavalliselle venäläiselle elämä on ollut liian paljon päivästä toiseen selviämistaistelua että he olisivat saaneet aikaan muuta kuin ryypiskelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tuleva kulttuuri, erilainen, ja nuo ko. alat ovat aiempien kulttuurien hedelmiä, mihin viittaa myös tekijöiden sukutausta.

      Poista
  2. Lainaus blogista:
    Venäläinen rahanpalvonta; ahne luokka on hirtetty useamman kerran ...

    Soveltuu myös viimeaikaiseen keskusteluun, mutta olisikos aihetta jakaa ihmiset ainakin kahteen kastiin; nämä rahanpalvojat eli ahneet ja sitten ne hyväntahtoiset hölmöt.

    Oliko esimerkiksi Taxell ahne rahanpalvoja vai hyväntahtoinen hölmö, joka kasasi rahaa salassa näille Finnairin hepuille ja Ilmariselle sekä ehkä parille muullekin taholle?

    Sailas vaikuttaa kuuluvan ahneisiin rahanpalvojiin. Eli yllätyn kovasti, jos Sailas ja Sailaksen putiikki ei olisi lyönyt rahoiksi.

    Nämä kuusi ristiinnaulittua lienevät kastia
    'hyväntahtoisia hölmöjä'. -- Sietää ajatella, miten Finnair pärjää, kun sekä hallituksen puheenjohtaja että piäjohtaja on asetettu näin kyseenalaiseen valoon. -- Ei näillä eväillä
    ja kuppauksilla kovassa maailmassa pärjätä.
    Pekkarisen ei kannata ajatella
    'pääomittamista', eli tappioiden kattamista valtion rahoista. Yksi hyväntahtoinen hölmö siinäkin! -- Parempi panna suoraan konkurssiin. Ei tästä mitään tule näitten kerhojen pyörittämänä. Tulee liian kalliiksi; Norvegian, EsyJet, Cathay Pacific, China Southern ja Lufthansa ja muut jyrää. SAS meni jo! Ei se Aasian liikenne voi olla tai tulla kultakaivokseksi. Siellä on muita, aivan oikeita pelimiehiä liikkeellä. -- Kyllähän se Finnairin tulos kertoo, millaiseen kultasuoneen lentoyhtiö on iskenyt!!

    Tulee Gunnar Korhosta ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sailas on nuuka mies ja kuuluu Nivalan neroihin eli Keski-Pohjanmaan lahjoihin Suomenmaalle. Toffen kunnia taisi nyt saada kolauksen. Wallin ja Toffe, suomenruotsalaisen kulttuurin kaksi nykyedustajaa, hm...

      Poista
  3. Blogisti näyttää olevan aidosti innostunut, se on hienoa. Venäläinen kirjallisuus on syntynyt ahtaissa oloissa, ehkä siksikin se on loistavaa pääsääntöisesti. Turgenjevin kuvaukset Venäjän aroista ja metsästyksestä, joutilas kuljeskelu kylästä kylään ihmistyyppejä kuvaten on ylittämätöntä maailmankirjallisuudessa. Ja muita esimerkkejä löytyy yllin kyllin. Tähän täytyy palata.

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti määrä!

    VastaaPoista
  5. Dostojevski oli jaarittelun mestari. Mutta - miksi tarttua romaaniin jos ainoa päämäärä on päästä siitä äkkiä eroon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös tietyt blogistit ovat jaaritteluun taipuvaisia...

      Poista
  6. Siinä vaiheessa kun Finnairin johtajia sitoutettiin ylimääräisillä pysymisbonuksilla, oltiin varmaankin pakkoraossa. Virheet oli tehty jo aikaisemmin kun ei ollut osattu kasata johtajistoa ja rakentaa organisaatiota, jossa pätevät johtajat pysyvät ilman ylimääräisiä palkkioita. Eli tässä silloinen tai edellinen hallitus saisi katsoa peiliin ja kantaa vastuu huonosta tilanteesta. Mutta tämän vastuun kantamista ei Suomessa ikinä nähdä eivätkä osakkeenomistajat osaa sitä vaatia.

    Tästä näkökulmasta silloisten hallituksen jäsenten poistaminen lienee ihan fiksu ja perusteltu ratkaisu.

    VastaaPoista
  7. Finnair; länsimainen rahanpalvonta ei pelaa!

    Ministeri sanoi, että firma on parin lekon arvoinen. Enpä usko.
    Tallaisella tyhjiin kupatulla putiikilla on realisointitilanteessa
    kovin vähän saatavissa. Koneet on leasattuja ja rakennukset
    vuokrattu pitkähköillä sopimuksilla, joten kulujen leikkaus
    ei näiltä osin taida onnistua. --Eli realisointitilantessa
    tämä firma jää miinukselle.

    Kuka tätä rahoittaa. Pankit ei uskalla lainata toisille eikä
    yrityksillekään. Miksei tästä firmasta väännetä rahoja ulos,
    kun on niin toivoton?? Vai onko rahoittamassa tai takaamassa Suomen
    valtio. Tassa tämän firman pystyssa pitämissä on jotain mätää!

    Lähetetään Niinistö Kantoniin tai Harpiniin neuvotteölemaan
    jonkun ison ja kilpailuun pystyvän lentoyhtiön kanssa, että
    jos alkaisivat lentää muutamalla kymmenellä vuorolla
    Eurooppaan Helsingin kautta. Saatais edes Vantaan kentta
    säästymään suht isona liikennepaikkana!

    VastaaPoista
  8. . . . hieno tuo viimeinen kappale vaikka monet luulevat, ettei sillä elä.

    VastaaPoista
  9. Mielestäni hyvä bloggaus.

    Olen itsekin käsitellyt aihetta sinne päin: http://hermiitti.blogspot.com/2011/11/tasalaatu-vai-syklinen-laatukasite.html

    VastaaPoista
  10. Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Bulgakov, Gogol... hiljaiseksi vetää. Mistä tämä nerous oikein kumpuaa? Jännittävä nähdä, mitä blogi-isäntämme JK vielä saa aiheesta irti.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: - unohtelen välillä, että lukijakunta vaihtuu. Siksi lienee syytä tunnustaa, että jo vuosikymmeniä saapuvilla olevat perheeni jäsenet ovat pitäneet käden ulottuvilla puhelinnumeroita Länsi-Uuudenmaan perheväkivaltatoimiston Bach- ja Dostojevskitoimistoon.

    Oikein pelkään, milloin tämä yksi Gutzenina keksii vaatia lain koko ankaruutta nurkissa ja ikkunoissa ahdistelevaa Dostojevski-stalkeria vastaan. Tosin hän ei taida tietää sen ihmeempiä riivaajista eikä keskenkasvuisista.

    VastaaPoista
  12. Dostojevskia nopeampi tapa päästä venäläiseen tajuntaan ja siitä jopa liikuttua, on lukaista Solzenitsynin Kirja(nen) Ivan Denisovitsin päivä.

    VastaaPoista
  13. JK: ”Venäjällä ahne luokka on hirtetty kerran toisensa jälkeen. ”

    Tyhjentävä havainto, siitä tuli mieleeni Rooman keisarien pankkijärjestelmä.

    Historioitsija Suetonius kertoo, että heillä oli lähipiirissään aina miehiä, joiden he antoivat rikastua turpoavan sienen tavoin ja jotka he sitten tarvittaessa puristivat kuiviin. Kapitalisteilla oli silloinkin omat murheensa. Keisareista varmaan on yrittänyt ottaa oppia entinen ja nykyinen Venäjän johto.

    Eräänä esimerkkinä keisari Tiberiuksen rahanhankinnasta on tapaus Marius Sextus, Hispanian maakunnan rikkain mies, joka omisti mm. kulta- ja hopeakaivoksia. Hänen mukaansa on saanut nimensä Sierra Morenan vuoret (Mons Marius). Vuoden 33 talousromahduksen vuoksi keisari turvautui perinteiseen keinoon ja jonkun tekosyyn varjolla tuomitsi Mariuksen kuolemaan. Hänet tyrkättiin Tarpejan jyrkänteeltä rotkoon ja teloitetun rikollisen omaisuus siirtyi keisarille. Siksi rikkaat, jotka saivat vihiä keisarin vihasta usein tekivät äkkiä itsemurhan, jotta omaisuus meni omille lapsille, kun kuollutta ei voitu helpolla vetää oikeuteen.

    VastaaPoista
  14. Olli Kuukasjärvestä ja Rikoksen rangaistuksen uudesta käännöksestä löytyy tietoa Suomen dekkariseuran lehden Ruumiin kulttuurin numerosta 2/2008.

    VastaaPoista
  15. Aihepiiriin löyhähkösti liittyvä vihje lentäjän pojalle: Katsohan youtubesta Vladimir Vysotskin lauluun "Jak istrebitel" v.2007(!) tehty video. Löytyy esim. ihan ensimmäisenä osumana, kun kirjoittaa venäläiseen "Jandeks"- hakukoneeseen latinalaisilla kirjaimilla. Itse hakukonekin löytyy googlaamalla.

    VastaaPoista
  16. Muutama vuosi meni siinä hommassa kunnes huomasi, että on syytä lutviutua suomentajan kirjalliseen makuun. Kyseessä oleva, edesmennyt herrasmies, pakolainen ja kirjallisuuteen maansa uudelleen rakentanut oli Juhani Konkka.

    Myös suomentajaa voi käyttää majakkana. Eikä hänen pula-ajan muistelmatrilogiansakaan ole huono. Tietosanakirjani mainitsee hänen pääteoksekseen 'Pietarin valot'. Suomennokset on sitten erikseen.

    VastaaPoista
  17. Luulen, että venäläinen ymmärtää hyvin kirkkaan punaisen himokkaan ahneuden, sitä jolla Iivana Julma tai Stalin tavoittelivat valtaa ja muuttivat massat numeroiksi eli uhriluvuiksi. Vieraampaa lienee harmaan sitkeä laskelmoiva ahneus, jota minä sanoisin pitkäjänteiseksi porvarillisuudeksi. Siinä ihmiset ovat reskontran lukuja asiakkaina, mitä kuitenkkn pidän raakaa uhrin asemaa parempana.

    Erityisesti olen tuoreista Dostojevski-sarjoista TV:ssä pitänyt Idiootista ja Karamazovin veljeksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen ymmärtäminen ettei se ole saman egoistisuuden, kansallis-etnisten nousujen luvattu maa kuin länsi, on osa tehtävää.

      Poista
  18. Määrä on tärkein, ei laatu! Tämän blogisti on itse meille pakinoillaan näyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, niin varmaan.

      Miksi olet lähes aina kyrpä otsassa herra Anonyymi?

      Poista
    2. Outoa, ehkä vuoden paras K, lastu ... hmm pitkä, mutta niihän ne nyt ovat.

      Poista
  19. Dostojevskijhan oli liettualais-saksalainen - ei venäläinen!

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - ad AnonyymiMar 16, 2012 06:59 AM et alii: - olen tätä blogissakin joskus pohtinut - Hitler ei ollut saksalainen, vaan itävaltalainen, Stalin georgialainen, Napoleon Korsikalta jne.

    Ilmiössä saattaa olla jotain vitsiä syvällisempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Isä Aurinkoinen lie vielä ollut osseetti, ei perusgeorgialainen...

      Poista
    2. Monesti "käännynnäinen", hakiessaan alkuperäisten hyväksyntää, osoittautuu heitä innokkaammaksi. Niinkin pienessä sen voi huomata kuin huippu-uskovaisen Timo Soinin myhäilevässä olemuksessa FST5:n studiossa, tai Jyrki Kataisen onnellisesta ilmeestä Stefan Wallinin seurassa.

      Poista
    3. Mannerheim - periaatteessa Suomesta, mutta kasvoi Pietarissa, hmm Mannerheimiksi

      Poista
  21. Hieno aihe ja keskustelun juoksu. Ainoa asia, joka jää minua keskustelussa vaivaamaan( jälleen)on se, että keskustelussa tulisi erotella venäläisyys ja venäjä toisistaan - niin suuret ovat sen maan eri kolkkien kulttuuri erot toisistaan.

    VastaaPoista
  22. Joskus lukija näkee kirjoissa jotain turhankin suurta, vaikka kyse onkin vain oman ajatustoiminnan käynnistymisestä. Kuka käynnistää ajatukset parhaiten lienee yksilöllistä, ellei kyse ole historiallisesta dokumentaatiosta. Jos joku kaava olisi olemassa kirjalliseen menestykseen, niin eiköhän moni yrittäisi saada sen selville?

    VastaaPoista
  23. "Venäjällä saman tyylinen perisynti on tuhlaus."
    En ihan tavoittanut - siis yksilötasollako?
    Luonnonvarojahan holvataan surutta. Termostaatit lämpöpattereissa ovat tuntemattomia jne.

    VastaaPoista
  24. "Venäjällä saman tyylinen perisynti on tuhlaus."
    En ihan tavoittanut - siis yksilötasollako?
    Luonnonvarojahan holvataan surutta. Termostaatit lämpöpattereissa ovat tuntemattomia jne.

    VastaaPoista
  25. "Venäjällä saman tyylinen perisynti on tuhlaus."
    Siis yksilötasollako?
    Luonnonvarojahan holvataan surutta. Termostaatti on lämpöpatterissa tuntematon kapine. jne.

    VastaaPoista
  26. ”länsimainen rahanpalvonta on pohjaltaan ihmisen kvantifioimista. Ihmisen salaperäisyyttä ja elämän kertakaikkisuutta ei tunneta eikä siksi tunnusteta. Siksi ihmiset ovat liian monille numeroita, ja numerot kuvaavat lukumääriä tai dollarimääriä.”

    En malta olla puuttumatta mieliaiheeseeni. Jos taiteella on jokin merkitys, niin se on kertomus ihmisen salaperäisyydestä; mukana on mahdollisuus johonkin tuntemattomaan, suurempaan, ymmärtämiseen, parempaan ihmiseen.

    Sitä taidetta luodaan ja kulutetaan mitä arvostetaan. Se määrittää myös sitä, millaista ihmistä arvostetaan. Jos länsimaissa palvotaan rahaa, taiteellakin on sormensa pelissä.

    On vain yksi yleinen arvon mitta, raha, myös taiteelle. Taidetta voidaan arvottaa eli hinnoitella kahdella tavalla, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Länsimainen hinnoittelu on kvantitatiivista. Teos on sitä arvokkaampi, mitä enemmän sitä myydään eli mitä useampi sen ostaa. Tällaiseksi sen tekee tekijänoikeuslainsäädäntö, jonka tarkoituksena on kaupankäynti, jossa jokaisen on ostettava itselleen – poikkeuksia lukuun ottamatta – oma kopio. Jos ja kun ihmiset ovat nykyisin liian monille numeroita, ja numerot kuvaavat lukumääriä tai dollarimääriä, niin tähän voidaan vain sanoa, että sitä saa mitä tilaa.

    Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Taidetta voidaan hinnoitella myös kvalitatiivisesti. Sille annetaan arvo, joka ei riipu sen ostajien määrästä. Tällaista on esimerkiksi perinteinen mesenaattirahoitus. Se ei tarvitse tekijänoikeuksia vaan taidetta ymmärtävän henkilön tai yhteisön. Myös yhteiskunta voi ostaa taidetta ja antaa sitä kaikkien käyttöön. Lukumäärillä ei ole väliä.

    Internet on muuttanut olennaisesti musiikin, kirjallisuuden ja elokuvataiteen kaupankäynnin. Tekijänoikeuksien hallinnointi on käynyt yhä hankalammaksi ja kalliimmaksi. Toisaalta internet tarjoaa myös aivan uuden tavan käydä kauppaa. Taidettakin voidaan myydä kvalitatiivisesti hinnoiteltuna, ilman tekijänoikeuksia, kuten olen tässäkin blogissa jo aiemmin esittänyt. Jos todella haluaisimme vähemmän rahanahneita ihmisiä, luopuisimme tekijänoikeuksista.

    Tiedän kyllä, että tekijänoikeuksien puolustajien luvut ovat suuria ja dollarimäärät vakuuttavia. Tätä vastaan on vain tiede ja taide, jonka arvoa ei mitata määrissä.

    VastaaPoista
  27. Meissä monessahan asuu pieni Dostojevski, noin niinku sielullisesti. "Muistelmia kuolleesta talosta" on vaikuttava, itse Tolstoi piti sitä F.M :n parhaana.

    VastaaPoista
  28. Pyhyyden löyhkä on kammottava ilmaisu, mutta miksen sitä pysty ohittamaan? Nuorin veli on pyhyyden ruumiillistuma, mutta häneen sopii paremmin vertaus rakkaan hengityksen omenan tuoksusta. Entä keskimmäisen uskollisuus itsessään velloville eläville voimille? Hänen elämänsä on kuin synnytyksestä toiseen kiirehtisi, eivätkä synnytykset tuoksu miltään. Vanhin on pelkkää mieltä ja henkeä sielua etsien, kauimmaksi siitä eksyneenä. Hänestäkö löyhkä jää? Houkuttelevammalta tuntuu ajatella, että löyhkän aiheuttaja olisi, jos se nyt joku olisi, lakeija, joka henkisen kilvoittelun sijasta pyrkii autuuteen mestariaan apinoimalla.

    Onneksi on Rublev. Siinä tuon löyhkän saattaa tuntea alusta loppuun. Paitsi silloin, kun oppipoika saa tehtäväkseen kellon valamisen. Siinä episodissa Tarkovski kuvaa suoraan jumaluutta ja tulee Dostojevskin rinnalle.

    VastaaPoista
  29. Ad Omnia: - tarpeellinen huomautus. Sana "venäläinen" on käynyt vaikeaksi. Ainakin itse ajattelen Dostojevskista, Tolstoista, Tshehovista, Pushkinista, Turgenjevista puhuttaessa sata vuotta sitten käytetyin termein "isovenäläisyyttä", josta siis jo valkovenäläisyys eroaa.

    Kun lisäksi on se Gogolin myyttinen Venäjä, ei Rossija vaan Rus.

    VastaaPoista
  30. Ad Joutomies: - sama tunne on minulla tuosta Rublevin kohtauksesta.

    Ja luullakseni keksimäni tai ainakin mieleeni juolahtanut "pyhyyden löyhkä" voi polveutua Karamazovissa pohdistusta kuolleen ruumiin hajusta. Dostojevski antaa ymmärtää, että munkkien vakaumuksen mukaan todella pyhän ihmisen ruumis ei ala kuoltua haista. Dostojevski itse tuntuu ajattelevan, että pyhyys je kurjuus eivät ole oikein erotettavissa toisistaan. Samoin Rikoksessa ja rangistuksessa...

    VastaaPoista
  31. Palaan venäläisyyteen - ajankohta tuntuu edellyttävän lauantaiksi ajankohtaista aihetta, johon poikkean hiukan vastentahtoisesti.

    VastaaPoista
  32. Se on sosialistille lähes mahdotonta käsittää, että vain ahneus luo hyvinvointia, ei suinkaaan valtio eikä tsaari eikä ahneiden ihmisten hirttäminen. Ahneus saa ihmisen yrittämään; se saa ihmisen pyrkimään koko ajan eteenpäin, koko ajan parempaan ja haluamaan enemmän. Ei Microsoftia, Nokiaa tai Applea olisi luotu ilman ahneutta.

    Eivät köyhät ihmiset luo työpaikkoja, vaan rikkaat. Venäläisten viha rikkaita kohtaan on omaan jalkaan ampumista: he ovat köyhiä ja pysyvät köyhinä. Ja ahneuden ansiosta USA on ja tulee olemaan maailman rikkain ja johtava valtio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA ei olle maailan rikkain valtio väkilukuun suhteutettuna ja vaikka olisikin ei tule sitä aina olemaan. Emanuel Todd, joka "ennusti" Neuvostoliiton hajoamisen, on ennustanut USA:n menettävän maailman johtavan valtion aseman. Jossakin vaiheessa tulee "pää vetävän käteen".

      Poista
  33. Blogisti rinnastaa Dostojovskin ja matemaatikko Kolmogorovin, jonka nimi on tullut tutuksi useimmille matematiikkaa yliopistoissa opiskelleille hänen todennäköisyyslaskennan perusteiksi asettamista aksioomeista. Olisi mielenkiintoisa tietää, mistä lähteistä voisi lukea hänen avaruutta koskevista
    filosofisluontoisista tai kosmologisista ajatuksista.

    Solzhenitsyn voidaan nähdä jonkinlaisena Dostojevskin sukulaissieluna. Mielenkiintoista on, että Solzhenitsyn oli koulutukseltaan matemaatikko. "Vankileirien saaristossa" hän ivaa neuvostoinsinöörien heikkoja matematiikan taitoja. Solzhenitsynille ja "mystisenä" pidettylle Dostojevskille oli ominaista älyn terävyys: Dostojevskin tapauksessa se ilmenee
    erityiseti "Karamazovin veljeksissä" ja "Pelureissa". D:tä koskevassa elämäkerrallisessa elokuvassa tuli esille hänen kunnioituksensa matematiikkaa kohtaan. Kolmas suuri venäläinen kirjailija,Leo Toltoi, oli ilmeisesti myös viehtynyt matematiikaan, koska hän "Sodan ja Rauhan" yhdessä esseeosassa näkee historianselityksen muodostuvan ikään kuin integroinnista pienten tapahtumien joukon yli. Monet läntisen maailman humanisti-intellektuellit näkevät matematiikan ja kaunokirjallisuuden jotenkin vastakkaisina asioina. Olisiko venäläisessä luonteessa jotain, joka selittäisi em. kirjailijoiden sympatian matematiikkaa kohtaan?

    No, Suomestakin lötyy matematiikan ystäviä kirjailijoistakin. Insinööritaustaiset Antit, Tuuri ja Hyry, eivät vieroksune matematiikka, Hyry jopa kirjoittaa yhdessä novellissa derivoinnista. Veikko Huovinen kirjoittaa sympaattisesti työttömästä matemaatikosta novellissaan "Matikanopettaja" ja pitää matematiikkaa "tolkun asiana". Kreikasta löytyy akateemisen loppututkinnon matematiika pääaineena suorittanut Apostolos Doxiadis, jonka romaanin "Petros-setä ja Goldbachin hypoteesi" ytimessä on matemaatikko ja sitä kautta matematiikkakin.

    Doxiadiksen em. romaanin kaunokirjallinen taso ei ehkä ole kovin korkea. Sen sijaan DDR:ssä varttuneen ,elämäntyönsä lähinnä matemaatikkona Humboldt- yliopistossa ja DDR:n tiedeakateemiassa tehneen, Eugen Rugen romaani, on palkittu vuonna 2011 Saksan suurimmalla kirjallisuuspalkinnolla. YLEN haastattelussa hän sanoo kaiken sen, mitä hän on elämässän tehnyt, myös matematiikan, olleen valmistautumista tuohon romaaniin. Romaani on jopa rinnastetu Mannin Buddenbrookit-romaaniin. Se on suomennettavana.

    Näyttää siis lännestäkin löytyvän kirjailijoita, jotka eivät vieroksu matematiikkaa.

    Ahneuden vastainen teema Venäjällä tulee esiin myös matemaatikko Perelmanissa, joka kieltäytyi saavutuksistaan myönnetystä suuresta palkinnosta. (Saavutuksiin muistaakseni kuului jokin Poincaren konjektuurin liittyvä tulos.)Perelmanin tutkimuksia analysoivat tutkimusryhmät ympäri maapallon. Matemaattisen unionin presidentti John Ball lensi ennen Madridissa pidettyä palkintoasiaakin käsittelevää kokousta taivuttelemaan Perelmania vastaanottamaan palkinnon, ja hänen mukaansa Perelmanin mielenterveydessä ei ole mitään vikaa; hän vain näkee maailman toisin. Perelmanin mielestä tieteen saavutukset kuuluvat ihmiskunnalle, eikä niistä pidä maksaa palkkaa tai myöntää palkintoja.

    Ahneuden vastaisuus voi liittyä ortodoksisen kristillisyyden vaikutukseen. (Vanhassa Testamentissa on jossain kohtaa kirjoitettu "Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri." Toisaalta Vanhasta Testamentista kyllä löytyy rikkauden ihannointiakin.)

    VastaaPoista
  34. Ad Peräpohjalainen: - Kolmogoroviin viitataan sekä atemaatikkona että ajattelijana ahneesti kovin monissa kirjoissa. Otin mainitakseni hänet, koska ratunnaisten prosessien matemaattinen kuvaus ja turbulenssit sekä tietyisti topologia ja Fourier'n aksioma aukeavat suoraan syvyyteen.

    Luulen että venäläisyydessä ja matematiikassa on jokin vaikeasti käsitettävä yhteys. Olihan jo Lobatshevski aikamoinen ihme - mullisti geometrian ihan yksin Kazanissa kehittämällä epäeuklidisen geommterian. Itse asiassa nämä miehet laajensivat dramaattisesti kausaliteettia eli syyn ja seurauksen lakia.

    VastaaPoista