Sivun näyttöjä yhteensä

12. maaliskuuta 2012

Miten Ruotsi voitti Talvisodan II


Olen samaa mieltä ja osoitan suosiotani Krister Wahlbäckille. Sekä Suomen että Ruotsin turvallisuus (sotilaalliset mahdollisuudet ja liikkumavara) olivat vuodesta 1809 eli Ruotsin jouduttuaan vaihtamaan Suomen Norjaan auttamattomasti sidoksissa toisiinsa. Voimme jättää huomiotta hyvän tahdon, josta muuten Ingmar Bergman on kirjoittanut yleisellä tasolla sangen tyhjentävästi. Hyvää tahtoa voi osoittaa, jos hinta-laatu-suhde on kohdallaan, mutta muuten ei.

Ensimmäinen Bernadotte Kaarle XIV Juhana oli kuninkaana 1818 – 1844. Hän oli entinen Napoleonin kenraali, joka teki suurenmoisen takinkäännön ja vei Ruotsin voittajien puolelle suursotien jälkeen. Englantilaisten ja Wienin keisarin (oikeastaan ministeri Metternichin) oli ensin vaikea suhtautua uuteen voittajavaltioon vakavasti. Sen sijaan Venäjän kanssa oli jo käyty konkreettiset neuvottelut molempia osapuolia kiinnostaneista asioista. Niinpä Suomen suuriruhtinaskunta pysyi koko 1800-luvun kiihkeän uskollisena uudelle esivallalleen Venäjälle ja Ruotsi puolestaan suhtautui viileästi alamaisiinsa, jotka haaveksivat menetettyjen alueiden (Suomen) palauttamisesta.

Suomen vallankumous 1918 aiheutti Ruotsissa järkytyksen etenkin väkivaltaisuudellaan. Vankileirikurjuuteen vaikutti Ruotsin lehtien aktiivisuus; Suomessa tyhmempää joukkoa siirrettiin pois sisätöistä, kun alettiin käsittää, että kansainvälinen maine oli menossa, ja kohta sitä tarvittaisiin vientikaupassa.

Erittäin ikäväksi muuttui Ahvenanmaan kysymys. Ahvenanmaalaiset äänestivät ja anoivat varsin yksimielisesti Ruotsiin liittämistä, mutta kansainvälinen ryhmä, lopulta kansainliitto ratkaisivat asian Suomen hyväksi.

Mistähän Ahvenanmaan riidassa oli kysymys? – Pohjois-Ruotsin malmista. Ainoa järjellinen meritie kulkee reittiä, joka on erittäin helppo katkaista Ahvenanmaalta.

Ruotsalaisilla on edelleen taito pettyä ja loukkaantua, kun heidän hyvät tarkoituksensa tulevat ilmi. Ahvenanmaa ja 1920-luvulla suureen liekkiin leimahtanut kieliriita haittasivat molemmin puolin sotilaallista yhteistyötä Talvisodan kynnykselle asti. Ruotsin hallitusmiehistä pääministeri Per Albin Hansson oli johdonmukaisen penseä; vanha ykkösmies R. Sandler olisi ollut hiukan lämpimämpi Suomelle, kun taas Tage Erlanderia, Olof Palmea, Carl Bildtiä ja Göran Perssonia luonnehtisin lähes vihamielisiksi (kuten heidän aikanaan ja alaisenaan toiminut Wahlbäck näyttää hänkin vihjaavan). Ruotsalaiset pitivät Kekkosta epäluotettavana hampparina, mikä on mielestäni sinänsä oikea arvio, ja kyräilivät Mauno Koivistoa. Baltian vapautumista 1990-luvulla kuvaillessaan Wahlbäck ei tiedä tai ei kerro Viron terveisistä suomalaisille: älkää vouhottako niin kuin ruotsalaiset.

Tehtaissa ja luonnonvaroissa, joihin luetaan kaivokset ja öljylähteet, on se ero, että tehtaita ei oikein voi valloittaa. Hitlerin Saksa tosin onnistui mahdottomassa ottamalla sekä Belgian että Ranskan kaivokset ja terästehtaat ehjinä, ja Tsekkoslovakian samoin. Neuvostoliitossa se ei onnistunut. Nämä hyväkkäät särkivät sen mitä eivät ehtineet siirtää Uralille. Sotateollisuuden onnistunut evakuointi ratkaisi sodan jo 1942. Yleisesikunta oli vääntänyt rautalangasta jo alkuvuodesta 1941, että Saksa ei voi voittaa pitkittynyttä sotaa. Huono yhteydenpito Japaniin, jolle ei edes ilmoitettu hyökkäyksesta aroille, aiheutti sitten suuria ikävyyksiä. Hitlerin sodan julistus USA:lle oli muodollisuus. Japani oli ratkaissut Rooseveltin vaikean ongelman, miten saada maansa mukaan sotaan.

Edistyksellinen Ruotsi keksi siirrettävän päivävankilan jo 1916 ja lukitsi sinne itsensä. Se oli Saksan vanki ja vanginvartija molemmissa maailmansodissa. Temppu oli ihailtavan taitava. Myös Wahlbäck mainitsee, että Talvisodan aikana suomalaisia liikemiehiä närästi havaittavasti ruotsalaisten teollisuusmiesten ilmoitus: me autamme Suomea, sillä Suomen asia on meidän, he kun ostavat käteisellä eivätkä koskaan tingin hinnasta. Sitä Wahlbäck ei mainitse, että ihailtava puolueettomasti Ruotsi myi mm. Boforsin tykkejä kaikille sotaakäyville. Varmuuden vuoksi ruotsalaiset eivät ole vieläkään laskeneet, paljonko he nettosivat sodasta.

Yksi heidän investoinneistaan oli massiivinen taloudellinen apu Suomelle. Se kannatti, ja Ruotsi selviytyi voittajana 1940; Suomi sai tyytyä torjuntavoittoon ja Neuvostoliitto (Molotov) kävi vielä marraskuussa 1940 pyytämässä liittolaismies Hitleriltä, että joko nyt Suomen saisi pistää pussiin ja lyödä ladon nurkkaan.

Wahlbäck tarjoaa herkullisia tilannekuvia Suomen herroista, jotka sitten 1941, ennen tasapainoisena pidetty Henrik Ramsay kärjessä, kävivät Tukholmassa  ostoslistoineen ja suhtautuivat Ruotsiin kuin tätiin, joka ei suostu kuolemaan, vaikka toisilla olisi perinnönjako ja rahojen käyttö valmiiksi mietittynä.

26 kommenttia:

  1. Vika on siinä, että suomenkielisiltä puuttuu kansana oma tahto. Käy kuten ahneelle Lipposelle kävi.

    VastaaPoista
  2. Koska Ahvenanmaan laivat eivät nouse Kiirunaan, rakennettiin malmirata Narvikiin 1800-luvun lopussa.

    VastaaPoista
  3. Jo Allardtin nelikenttä -kaksi ulottuvuutta,neljä laatikkoa- käy vaikeaksi hyvä/paha ruma/kaunis -maailmaan sorvautuneelle sielutyngälle. Kolmas ulottuvuus loisi jo koppeja useampia kuin arvaan laskea koittaakaan. No kuitenkin Rannikkosuomessa kävi kalassa ja kylvössä väkeä joka haasteli ruotsia. Osa jopa islannilta kajahtavaa.

    Vähän sisempänä samaa elämänkarua viettivät järvikalamiehet ja kaskimiehet suomeksi. Molempien päälle ikeeksi asettui esivalta. Se puhui ruotsia. Se tähysi Eurooppaan. Kaupunkiporvarit olivat samaa sorttia. Toimiluvat haettiin esivallalta ja kuvernööri kirjoitti ruotsiksi. Porvarit katsoivat mallin kartanoista ja oikeudet vaurauteen siirtyivät perimällä. Valtaukset oli tehty ja pysyivät. Sitten alkoi tulla vapaamuurareita, Valhalla -seuraa (=saddam/nasser/gaddafi upseereita), vapaasti ajattelevaa Chydeniusta ja muuta nakertavaa. Traditionalistit katsoivat kaihoten Baltiaan eli Venäjälle. Siellä oli kartanojärjestys kohdallaan ja horjuttamattomissa. Vaasat nuo soturikuninkaat olivat vieneet Vihojen hävityksiin. Pitäisikö päästä Rouva Venäjän silkkihameen suojiin ? Oli Elisabethtia oli Katariinaa. Pitäisi. Porthan kertoo kuinka aatelismiehet toivoivat saavansa maanmiehensä valtaansa ja voivansa tehdä ne orjiksi liivinmaalaiseen malliin. Tästä syystä Suomi oli helppo "valloittaa" vihdoin 1808-09.

    Rytäkässä Ruotsi ei niinkään menettänyt Suomea,vaan Vaasat. Heille pantiin kuninkaaksi Bernadotte.Aluksi Napoleonin avulla prinssiksi ja sitten Napoleonin kaatajien toimesta kuninkaaksi. Suomalaisia säilöttiin lisävuosisata sosiaalisessa holhouksenalaisuudessa. Tai puolikas ainakin. Aleksanteri II otti ja käännätti Snellmania. Vihdoin virolaiset ja liiviläiset polttivat kartanot ja herrasväkiä mitä kiinni saivat. Suomessa vedettiin punaista viivaa -ehkä Lipposen pääministerivalaan saakka. Sitten koitti aika uus. Lipponen käännätti Blairilta New Labouria ja hiivotti Roopeankkojen sammiot rahan pursuta ja hukuttaa loputkin säädyllisestä elämänmenosta. Olihan siinä itsekurissa ollut kestämistäkin ja lapsissa piiskaamista vuosisatoja.

    En pääse Kemppistä pitkään kun teen jo liian pitkää. Silti vielä se fyrkka. Kustaan III sodat rahoitettiin blairilais-lippos-niinistöläisittäin väärällä jokaläven rahalla.
    Valtiokonttori maksoi laskuja painamalla uusia seteleitä. Päämajoitusmestari eli sotavarustuskomissioni antoi seteleitä,jonkinlaisia obligatsioneja a la kreikka. Samoin teki sotakassa (tyhjä) . Näitä innovaatiorahoja kutsuttiin faanejelmeiksi. Noin ruotsalaiset. Suomen mies A.F.Munck pani paremmaksi.Hän painatti näitä faanejelmeja omiksi käyttövaroikseen niiden käsityöläisen kanssa, jotka olivat Kustaa III toimeksiannosta painaneet ruplia matkarahoiksi Kymijoen rannalta Pietariin ja kai
    ensi alkuun siellä käytettäväksi kunnes germaanivalloitus olisi lakikirjoihin kopautettu.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Kaikesta edellä esitetystä huolimatta - tai oikeastaan sen takia - meidän tulisi heti liittyä Ruotsiin. Sen verran paremmin siellä on hallinto ja politiikka osattu hoitaa. Alusmaankin pärjäsimme paremmin kuin tällä menolla (takuutuksia piikissä jo 30 - 50 miljardia - takuita maksukyvyttömille; lienee selvää, miten niiden kanssa käy).

    Kannattaa kuunnella Ruotsissa lainassa olleen ja VATT:in johtoon nimetyn Juhana Vartiaisen puheet siitä, miksi Ruotsin tilanne on niin paljon parempi kuin Suomen.

    - meidän herraonnemme on pääsääntöisesti aina ollut heikko ja nyt mennään aivan ennätystasoilla

    VastaaPoista
  5. En ole tähän ikään vielä tutustunut valtioon, joka käy altruistisesti ja ilman vastiketta tukemaan sotaa käyvää toista maata. Enkä kyllä usko ikänä pääseväni tutustumaan. Aseiden vientilisenssit myöntää valtio mutta rahat käärii sen teollisuus.

    Jos Suomi ei toisen maailmansodan aikana olisi menetellyt samoin, siis jos olisimme olleet Ruotsin tilanteessa, olisimme olleet vielä suurempia hölmöläisiä kuin olemme. Ja siihen kieltämättä Muumimamman ja hänen rauhaa rakastavat hengenheimolaiset kyllä nopeasti olisivat varmaan maamme vieneet. Oma puolustusvälineteollisuus lienee jo lähes alas ajettu, kun ei tuotteita saa viedä muihin maihin.

    Varmasti Ruotsi voitti Talvisodasta, mutta sen voitti Neuvostoliitto ja Suomi sai voitoista tärkeimmän; säilytti itsenäisyyden.

    Mutta kaupallinen sodankäyntitaitomme on edelleen hakusessa. http://eaglesflysingly.blogspot.com/2010/12/uutta-toivoa-sodasta-syntyneelle.html

    VastaaPoista
  6. Pari vuotta sitten Kanavassa Wahlbäck siteerasi artikkelissaan Vanhalan kuulua sutkausta ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena maaliin tuli pieni sisukas Suomi”, ja jatkoi:

    ”Eikö C. G. Mannerheimin ja Väinö Tannerin Suomi sittenkin vuonna 1991 Neuvostoliiton luhistuessa ja rintamaveteraani Mauno Koiviston ollessa Tasavallan Presidenttinä tullut lopulta voittajaksi, kun maa oli osoittanut olevansa syvemmässä mielessä voimakkaampi osapuoli.”

    Eli hänelläkin vaaka kallistuu rökäletappiosta torjuntavoiton puolelle. Suomettumisen pyhinä vuosinahan nostettiin totuudeksi "Kannaksen halkijuoksu", joka muka todisti, että Suomen armeija oli lyöty hajalle ja puna-armeija ihan laupeuttaan jätti maan valtaamatta. Tällaisella tendenssillä muuten Mollbergkin pilaa muuten hyvän elokuvansa lopun.

    VastaaPoista
  7. Aforismi: - aloittelin kauan sitten taloushistorian tutkimista Eli Hekscherin kirjoilla. Ne lienevät edelleen lukukelpoisia ja olivat reippaaasti edellä aikaansa.

    Vaikutuin hänen selvityksestään, joka toistetaan Ruotsin historiassa nykyisin vain ohimennen - maass kehitettiin talouskuplan ja valuuttahuijauksen ideat jo 1656, kun Johan Palmstruch alkoi ensimmäisenä Euroopassa painaa seteleitä valtion nimissä. Ja niitä painettiin! - Pankki kaatui 1663.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen eurooppalainen talouskupla taisi puhjeta vähän aiemmin Alankomaissa. Siellä tulppaanifutuurien arvo oli noussut käsittämättömän korkealle, ja romahdus oli sitten yhtä lailla raju. Ja mitä me siitä opimme? Emme mitään.

      Poista
  8. Ei vähä mittää.

    Sen lisäksi että Suomi pelasti itsensä Talvisodassa ja Jatkosodassa se neuvotteli Välirauhan aikana "kauppasodasta" huolimatta Petsamon kiistassa torjuntavoiton. Sen lisäksi Suomi pelasti Neuvostoliiton Mannerheimin luovuttua Sorokka-suunnitelmasta ja näin turvaten heille niin täkeä ulkomaanapu ja sotajoukkojen kuljetusreitti.

    Loistavia itsetunnon kohottajia.

    VastaaPoista
  9. Ruotsin malmin kuljetukset;

    Ai että Ahvenanmaan riidassa oli kysymys malmin kuljetusten turvaamisesta??
    Siis pelkasivatko ruotsalaiset, etta Suomi katkaisee malmikuljetukset?
    Neuvostoliitollahan ei ollut halua eikä tarvetta katkaista kuljetuksia
    04 syyskuuta 1944 jälkeen, kun heillä oli 'hallussaan' Ahvenanmaa.
    Neuvostoliiton pääaktiivisuus kohdistui pääasiassa etelä-Itämeren pakolais- ja joukkojen kuljetuksiin, kai?

    VastaaPoista
  10. Älkäämme moittiko Ruotsia siitä, että se on aina menetellyt viisaasti: 1600-luvulla luonut varallisuuden pohjan ryöstelemällä Saksaa, sitten harjoittanut menestyvää kauppaa (esim. terva, kupari) ja dumpattuaan lopullisesti Suomen 1812 (Bernadotte ja Aleksanteri I Turussa) luonut teolisuuden sekä sitten tasapuolisesti myynyt sen tuotteita kaikille tarvitseville. Siihen, että Suomeen on suhtauduttu kylmäkiskoisesti, voi vain viitata Bismarckin sanoihin "vain partiopoikien unelmissa kansan uhrautuvat toistensa puolesta".

    VastaaPoista
  11. Sivuat tässä Viron (eli Eestin) lähihistoriaa. Kiinnostaisi kuulla tarkempia analyysejasi k.o. asiasta. Ja baltiansaksalaisista.
    Aivan totta.

    VastaaPoista
  12. Ad Mikis: voi olla, että tiedän jotain kysymästäsi asiasta. Ne eivät ole valitettavasti vielä julkisia. En ole käyttänyt enkä vihjannut tällaisiin tietoihin.

    Yleisesti tiedetään, että Suomi suhtautui tavattoman viileästi ja hidastellen Viron ja muiden Baltian maiden itsenäistymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olihan Kullervo K. Mauno Koiviston ex-vävyn, sen Komulaisen, advokaattinakin, jos nyt oikein muistan. Ja eivätkös Jukka ja Kullervo käyneet oikein Linnassa Maunua tapaamassa?

      Poista
  13. Ymmärrämme paremmin Ruotsin itsekästä käytöstä, kun todellakin muistamme miten Suomi suhtautui suomettumisen vuosina esim. veljeskansaansa Viroon. Hallituksemme ja eliittimme oli autuaan tietämätön siitä mitä tapahtui Suomenlahden vastarannalla, mutta osoitti suurta suuttumusta kansojen sortajia kohtaan valtameren tuolla puolen.

    Olihan se viisasta, mutta ei kauhean jaloa. Surkeaa kyyristelyä mieluummin. Ja mitä herrat edellä, sitä kansa perässä. Niitä muutamaa rohkeaa, jotka sanoivat asiat suoraan, potkittiin ja pilkattiin joukolla. He olivat natseja ja fasisteja.

    Kuulostaako tutulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä panin eestiläisiä naisia jo vuodesta 1972. (Vähän sen jälkeen kun Viru-hotelli oli sinne pulpahtanut.) Yksi tuli paksuksikin. (Tuli poika jonka nimi on Taivo.) Eli, kyllä minä olen "kantanut korteni kekoon" suomalais-ugrilaisessa kanssakäymisessä.

      Poista
    2. Nimimerkit ja anonyymithän ne nykymaailmaakin "luomassa" ovat. Vielä vähemmän on vastunkantajia kuin ennen kun vastun aika mkoittaa.

      Parhaillaan elettävänä oleva todellisuus (jos tätä todellisuudeksi voi enää edes sanoa) on mitä surkeinta kyyristelyn aikaa. Onhan sitä varten pitänyt kokonainen oma maailmansa tänne "ei minnekään" luoda. Kynnä, muokkaa, kylvä, korjaa viljasi. Ja jauhapa tällä myllyllä jauhot leipääsi...

      Poista
    3. Oikea ongelma on se, että meille on luotu luokka, joka on ulkoistanut oman taloudellisen vastuunsa muille eli yhteiskunnalle. Se on todellisuutta. Se sakki ei jauha mitään muuta kuin leukojaan.

      Poista
  14. Odotan mielenkiinnolla Kemmpinen että käteen osuu Toomas Hendrik Ilveksen "Omalla äänellä" (WSOY 2011).

    Voihan olla niinkin, että kirja täällä on jo esitelty, mutta mennyt minulta ohi?

    VastaaPoista
  15. Ad Omnuia (Koivisto) - se on näiden nälväisyjen ongelma, että asiantuntemus ja tieto on niin olematonta. Koiviston vävyn juttu oli 1 % isäni Koiviston aloitteesta suorittamista asianajotehtävistä. Siitä vain kirjoitettiin lehdissä. Kullervo ei ollut linnassa, minä olin. Sitä vastoin kävimme Katajanokalla perheen asunnossa päivällisillä. Koivisto seisoi lopulta pöydällä ja lauloi erinomaisen hyvin venäläisiä laulelmia. (Alkoholia ei ollut tarjolla.) Keskustelimme juuri venäjäksi ilmestyneistä Witten muistelmista ja ns. sortovuosien kiperistä kohdista. Ja niin edelleen.

    Itse olen istunut Koiviston " bunkkerissa" Suomen Pankin rakennuksissa useinkin.

    Omisat toimistani en kerro muutta kuin että nyt 200 tohtoria työllistävän HIITin perustamisessa ja rahoittamisessa Koiviston toiminta ja J. Ollilan myötämieli olivat ratkaisevan tärkeitä. Toisin sanoen ala oli tiede ja tutkimus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Koivisto seisoi lopulta pöydällä ja lauloi erinomaisen hyvin venäläisiä laulelmia. (Alkoholia ei ollut tarjolla.)" -

      Kaiken muun voisi vielä joten kuten uskoa todeksi, mutta tuo kuulostaa jo kyllä "liian huimalta". Uskoisin kyllä ehkä tuonkin, siis Manun pöydällä laulamisen, mutta vain sillä edellytyksellä, että alkoholilla nimenomaan oli osuutta!

      (Mutta ehkä pöytä olikin tavallista matalampaa tekoa.)

      Poista
  16. Kempinen!

    Muistahan käydä vilkaisemassa...


    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=10


    Miksi Talvisota kirjoitetaan suomalaisessa sotakirjallisuudessa pienellä?
    Kirjoittaja Niitä sun näitä » 07.02.12

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4211

    Tässä pari muutakin hauskaa juttua Talvisotaan liityen:

    Talvisodan päättymisen uutisointi 13.3.

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4279

    Ruotsalaiset vapaaehtoiset Suomessa 1940
    Kirjoittaja Niitä sun näitä » 29.02.12

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4261


    Leijonat talvisodassa ja muita eläintarinoita

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4249

    VastaaPoista
  17. Mistähän Ahvenanmaan riidassa oli kysymys?

    Artikkelit ja kolumnit, 19.3.2008

    Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?


    Ulkoministeriö viettää perustamisensa 90-vuotisjuhlaa vuonna 2008, jonka merkeissä ministeriö esittelee historiaansa ja arkistonsa aarteita...

    http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=124156&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI

    http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=39458

    Kiista Ahvenanmaasta sai alkunsa heti Suomen itsenäistyttyä. Saarilla oli lyhyen ajan sisällä monenlaisia joukkoja: venäläisiä, punakaartilaisia, Uudenkaupungin suojeluskuntalaisia ja ruotsalaisia. Maaliskuussa 1918 Ahvenamaalle saapuneet saksalaiset pakottivat saarelaisia "auttamaan" tulleet ruotsalaiset poistumaan.
    Sekä Ahvenanmaalla että Ruotsissa eläteltiin toiveita saariryhmän irrottamisesta Suomesta. Ruotsin mielestä ahvenanmaalaisten tuli itse saada kansanäänestyksessä päättää, kumpaan valtioon he haluaisivat kuulua. Suomella ei ollut harhaluuloja kansanäänestyksen lopputuloksesta, joten se kieltäytyi siitä ehdottomasti. Suomen mielestä Ahvenanmaa kuului historiallisesti ja maantieteellisesti Suomeen ja saarelaiset olivat vain osa maan ruotsinkielisestä väestöstä.

    Sähkösanoma Ruotsista 9.3.1918 Vaasan senaatille (PDF, 107 kt)

    http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=28449&GUID={C4F981B5-36EB-48EC-9DD7-89E6872729B1}

    TinyURL was created!

    http://tinyurl.com/84atmnz

    Ruotsi yritti turhaan saada Ahvenanmaan kysymyksen Pariisin rauhankonferenssin esityslistalle. Suomi taas toivoi lopettavansa kiistan säätämällä toukokuussa 1920 lain Ahvenanmaan itsehallinnosta. Lopulta kysymys päätettiin alistaa juuri perustetun Kansainliiton ratkaistavaksi. Syyskuussa 1920 Kansainliiton neuvosto perusti erityisen tutkijakomission. Suomessa ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan vierailua. Nyt oli mahdollisuus itsekin vaikuttaa asioihin, eikä komissio ollut vain ruotsalaisten uutistietojen ja näkemysten varassa.
    Kolmimiehinen komissio kävi aluksi Ruotsissa ja saapui sitten Helsinkiin. Joulukuun alussa 1920 se lähti junalla Turkuun ja edelleen laivalla Maarianhaminaan. Suomalaiset esittelivät vieraille merikortteja ja karttoja, koska halusivat vieraiden ymmärtävän Ahvenanmaan ja Turun saariston yhteenkuuluvuuden. Samalla isännät halusivat osoittaa, ettei Kihti suinkaan ollut mikään luonnollinen raja Ahvenanmaan ja Turun saariston välillä, kuten ruotsalaiset propagandassaan ja pelkistetyissä kartoissaan antoivat ymmärtää. Niissähän Ahvenanmaan pääsaaret olivat siirtyneet parikymmentä kilometriä länteen, Ahvenanmaan ja Turun saaristo oli kovasti harventunut ja Kihdistä oli tullut leveä meri.

    Suomen Tukholman va.asiainhoitaja Alexis Gripenbergin sähke 20.2.1918 senaattori Renwallille Vaasaan (PDF, 470 kt)

    http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=28450&GUID={CF3E3784-5742-4CBA-AFA5-99B72C14B2FD}

    TinyURL was created!

    http://tinyurl.com/7tphaxq

    Ahvenanmaalla ei voitu ryhtyä "henkilövalintoihin" kuten Helsingissä, vaan komission oli annettava vapaammin tutustua tilanteeseen. Suomen Tukholman-lähettiläs Werner Söderhjelm oli korostanut sitä, että "oli olemassa suuri vaara, jos komissio saa viime vaikutuksen Ahvenanmaalta ja heidän lujasta tahdostaan". Huoli oli turha. Vierailu sujui suomalaisten etukäteissuunnitelmien mukaisesti. Tutkijakomission raportti valmistui toukokuussa 1921. Siinä Ahvenanmaa tunnustettiin Suomeen kuuluvaksi, mutta samalla Suomen hallitus velvoitettiin takaamaan saarelaisten asema laajennetulla itsehallinnolla.

    VastaaPoista
  18. Suomalaiset puolustivat ankarasti maataan, ja toki Ruotsinkin etuja, maksaen kalliin hinnan sodasta. Omituista kylläkin oli, että Suomi olisi ollut valmis tuota pikaa luopumaan kaikesta siitä, mitä se oli asein puolustanut 105 päivää, eli 25 000 suomalaisen hengen vaatineesta itsenäisyydestään. Siitä oltiin luopumassa Ruotsin hyväksi laukaustakaan ampumatta, kun kaavailtiin valtioliittoa Ruotsin kanssa. Ruotsi olisi samalla kuitannut 1808-1809 tappionsa laukaustakaan ampumatta! Onneksi Saksan ja NL torppasivat hankkeen heti tuoreeltaan ja niin Suomen itsenäisyys säilyi!

    Aiheesta lisää: Katso erityisesti kommenttiosuudet!

    14. syyskuuta 2011

    Pakoon Ruotsiin

    http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html

    16. syyskuuta 2011

    Ruotsin puolueettomuus

    http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html


    1918 Ahvenanmaan tapahtumat aiheutti kovasti juopaa Suomen ja Ruotsin välille. Se kostautui 1939-40.

    Saksalaiset tosiasiassa pelasti Ahvenanmaan Suomelle. Eräs tärkein syy saksalaisten mukaantuloon olikin Ruotsin katala selkäänpuukotus Ahvenanmaalle. Se katsoi tilaisuutensa tulleen ja riensi haaskalle. Saksan mukaan tulo oli Ruotsille ankara takaisku, sillä Suomi ei olisi kyennyt pitämään puoliaan Ruotsin suorittamaa Ahvenanmaan miehitystä vastaan. Kukapa tietää, että jos Suomi olisi pyytänyt sotilaallista apua Ruotsista niin mikä olisi ollut lopputulos. Kenties vuoden 1809 ankara menetys olisi kätevästi korjattu ja Itämaa olisi kaapattu takaisin homokuninkaan hoiviin...

    Jussi Pekkarinen: Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?

    http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=124156&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI

    Carl Enckell:in poliittiset muistelmat, osa II, käsittelee Ahvenanmaa -kysymystä erittäin perusteellisesti. Kirjan alussa on liki 100 sivua Ahvenanmaan tapauksesta sen kaikkine käänteineen.

    Enckell Carl Poliittiset muistelmani 1-2
    wsoy, 1956, 382+364 s.

    Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisu Kansainliitossa

    Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisu oli aika pienestä kiinni. Japani oli yllättäen Suomelle suopea varsin erikoisesta syystä. Japanin valtuuskunnan mielenkiinto asiaa kohtaan Kansainliitossa johtui lähinnä kansainvälisten tapahtumien vähäisyydestä tuona aikana. Tässä Ahvenanmaan kysymyksen käsittelyssä tarjoutui tilaisuus osoittaa aktiivisuutta. Suomi sai kuin saikin Ahvenanmaan riesakseen, vaikka Ruotsi teki kaikkensa, jopa väärensi kartat poistamalla Turun saariston niistä. Tämä tehtiin jotta saataisiin kokonaistilanteen näyttämään edullisemmalta Ruotsin hyväksi, ainakin kartalta katsottuna. Tämän kaiken kertoo Ramsted muistelmissaan.

    http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ramstedt.html

    "Ramstedtilla oli myös epäsuorasti huomattava vaikutus Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisuun Kansainliitossa. Hän oli seurannut tarkasti kiistan vaiheita sanomalehdistössä ja laatinut sen perusteella asiaa koskevan muistion. Kansainliiton Geneven konferenssiin osallistui myös Japanin valtuuskunta. Sen johtajana oli Tanetaro Megata, jonka sihteerinä toimi Ramstedtin suomen kielen oppilas Kiichi Toyama. Ramstedtin muistio käännettiin japaniksi ja jaettiin valtuuskunnan laivamatkan aikana kaikille sen jäsenille. Japanin valtuuskunnan mielenkiinto asiaa kohtaan ja sen Suomen oikeuksia puoltavat puheenvuorot vaikuttivat ilmeisen merkittävästi tehtyyn päätökseen, jolla Kansainliiton neuvosto 24.6.1921 julisti Suomella olevan kiistattomat oikeudet Ahvenanmaahan."


    Aiheesta tarkemmin tässä kirjassa:

    Ramstedt, G. J.: Lähettiläänä Nipponissa; muistelmia vuosilta 1919—1929. Porvoo 1950

    VastaaPoista
  19. Mistähän Ahvenanmaan riidassa oli kysymys?

    Artikkelit ja kolumnit, 19.3.2008

    Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?


    Ulkoministeriö viettää perustamisensa 90-vuotisjuhlaa vuonna 2008, jonka merkeissä ministeriö esittelee historiaansa ja arkistonsa aarteita...

    http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=124156&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI

    http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=39458

    Kiista Ahvenanmaasta sai alkunsa heti Suomen itsenäistyttyä. Saarilla oli lyhyen ajan sisällä monenlaisia joukkoja: venäläisiä, punakaartilaisia, Uudenkaupungin suojeluskuntalaisia ja ruotsalaisia. Maaliskuussa 1918 Ahvenamaalle saapuneet saksalaiset pakottivat saarelaisia "auttamaan" tulleet ruotsalaiset poistumaan.
    Sekä Ahvenanmaalla että Ruotsissa eläteltiin toiveita saariryhmän irrottamisesta Suomesta. Ruotsin mielestä ahvenanmaalaisten tuli itse saada kansanäänestyksessä päättää, kumpaan valtioon he haluaisivat kuulua. Suomella ei ollut harhaluuloja kansanäänestyksen lopputuloksesta, joten se kieltäytyi siitä ehdottomasti. Suomen mielestä Ahvenanmaa kuului historiallisesti ja maantieteellisesti Suomeen ja saarelaiset olivat vain osa maan ruotsinkielisestä väestöstä.

    Sähkösanoma Ruotsista 9.3.1918 Vaasan senaatille (PDF, 107 kt)

    http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=28449&GUID={C4F981B5-36EB-48EC-9DD7-89E6872729B1}

    TinyURL was created!

    http://tinyurl.com/84atmnz

    Ruotsi yritti turhaan saada Ahvenanmaan kysymyksen Pariisin rauhankonferenssin esityslistalle. Suomi taas toivoi lopettavansa kiistan säätämällä toukokuussa 1920 lain Ahvenanmaan itsehallinnosta. Lopulta kysymys päätettiin alistaa juuri perustetun Kansainliiton ratkaistavaksi. Syyskuussa 1920 Kansainliiton neuvosto perusti erityisen tutkijakomission. Suomessa ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan vierailua. Nyt oli mahdollisuus itsekin vaikuttaa asioihin, eikä komissio ollut vain ruotsalaisten uutistietojen ja näkemysten varassa.
    Kolmimiehinen komissio kävi aluksi Ruotsissa ja saapui sitten Helsinkiin. Joulukuun alussa 1920 se lähti junalla Turkuun ja edelleen laivalla Maarianhaminaan. Suomalaiset esittelivät vieraille merikortteja ja karttoja, koska halusivat vieraiden ymmärtävän Ahvenanmaan ja Turun saariston yhteenkuuluvuuden. Samalla isännät halusivat osoittaa, ettei Kihti suinkaan ollut mikään luonnollinen raja Ahvenanmaan ja Turun saariston välillä, kuten ruotsalaiset propagandassaan ja pelkistetyissä kartoissaan antoivat ymmärtää. Niissähän Ahvenanmaan pääsaaret olivat siirtyneet parikymmentä kilometriä länteen, Ahvenanmaan ja Turun saaristo oli kovasti harventunut ja Kihdistä oli tullut leveä meri.

    Suomen Tukholman va.asiainhoitaja Alexis Gripenbergin sähke 20.2.1918 senaattori Renwallille Vaasaan (PDF, 470 kt)

    http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=28450&GUID={CF3E3784-5742-4CBA-AFA5-99B72C14B2FD}

    TinyURL was created!

    http://tinyurl.com/7tphaxq

    Ahvenanmaalla ei voitu ryhtyä "henkilövalintoihin" kuten Helsingissä, vaan komission oli annettava vapaammin tutustua tilanteeseen. Suomen Tukholman-lähettiläs Werner Söderhjelm oli korostanut sitä, että "oli olemassa suuri vaara, jos komissio saa viime vaikutuksen Ahvenanmaalta ja heidän lujasta tahdostaan". Huoli oli turha. Vierailu sujui suomalaisten etukäteissuunnitelmien mukaisesti. Tutkijakomission raportti valmistui toukokuussa 1921. Siinä Ahvenanmaa tunnustettiin Suomeen kuuluvaksi, mutta samalla Suomen hallitus velvoitettiin takaamaan saarelaisten asema laajennetulla itsehallinnolla.

    VastaaPoista
  20. Ruotsi ja Saksa toki voittivat talvisodan. Liittoutuneillehan se rauha oli korvapuusti. Saksan sotakoneisto olisi pysähtynyt muutamassa kuukaudessa ilman Ruotsin malmia ja kuulalaakereita, ja ruotsalaisten olisi pitänyt panna ohuemmalti läskiä leivän päälle.
    Mutta kyllä se Bernadotte oli jo marsalkka, kun Ruotsiin meni.

    VastaaPoista