Sivun näyttöjä yhteensä

14. maaliskuuta 2012

Freelanceista, journalisteista


Väännän rautalangasta (katso kuvaa).

Keskustelussa, johon olen osallistunut, on otettu esiin tekijän vastuu sivulliselle, jota lakimiehet tapaavat nimittää ”kolmanneksi”.

Kun en toimi tuomarina enkä aja asioita, lukija ymmärtäköön, että esitän väitteitä oikeussäännöistä. Miten esimerkiksi SanomaMagazines on rakentanut toimittajille ja valokuvaajille tarkoitetut sopimukset, ei ole tämän asian ydin. Olen tutkinut erään sopimustekstin, joka lienee se sama, kiistelty. Mutta lehdet ja journalistit tapelkoon keskenään. Minä selitän, miten pari tärkeää asiaa vakaan käsitykseni mukaan menee. Riitaveljille on vapaa valta kuin ahvenella, ottaa onkeen tai olla ottamatta niin että mato säästyy.

Kuulin jostain jupinaa, että kysymys sivullisista olisi ratkaistu markkinaoikeudessa. Luultavasti väite tarkoittaa Suomen Journalistiliiton ja Sanoma Newsin juttua MAO 22/10 20.1.2010. Kuten melkein aina, oikeustapausviittaus on tämän asian kannalta väärä. Tuosta tärkeästä asiasta eli vastuusta sivullisen oikeuksien loukkaamisesta, ei markkinaoikeudessa käsitelty eikä ratkaistu. Sen sijaan siellä esitettiin itsestään selvästi oikea ratkaisu free-lance-toimittajan vastuusta lehdelle eli sopimuskumppanilleen, ei sivulliselle.

Sopijat, esimerkiksi lehtiyhtiö ja free, eivät voi tehokkaasti sopia vastuusta, joka koskee sivulliselle aiheutettua vahinkoa tai sivulliseen kohdistunutta rikosta.

Jos lehtiyhtiö ja free ovat sopineet, että free (siis free-lance-toimittaja) on vastuussa lehtiyhtiön menettelystä, kun tämä on käyttänyt itse tai sallinut asiakkaansa käyttää kirjoitusta tai kuvaa lainvastaisesti.

Vastuu määräytyy lain, ei sopimusten mukaan. Puhe on tässä vahingonkorvausoikeudesta, jossa perussäädös on vahingonkorvauslaki. (Samaa sanaa käytetään sopimusrikkomuksen seuraamuksesta, mutta se on siis eri asia; puhutaan erikseen rikkomusvastuusta ja sopimusvastuusta.)

Jos valokuvaaja on luovuttanut henkilön kuvan, joka on julkaistu lehdessä ja luovutettu sitten edelleen käytettäväksi vaalimainoksessa – kuten kerran tapahtui kuuluisassa korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa – vastuussa on käyttäjä ja ehkä lehtiyhtiö. Valokuvaaja ei ole vastuussa, kun hänellä ei siis tässä tilanteessa ollut sanan sijaa kuvan myöhemmästä käytöstä. Hän ei voinut kontrolloida kuvan kohtaloita eikä siis ole syyllistynyt mihinkään.

Sama koskee yksityisyyden loukkausta tai kunnianloukkausta, jotka ovat rikoslain mukaan rangaistavia tekoja. Esimerkki: toimittajan alkuperäisessä haastattelussa liikemies sanoo: Audilla pääsee. Paha keli ei estänyt. Vuoden kuluttua haastateltu on Volvon johtaja, ja hänen repliikkinsä ja nimensä on myyty Audin mainokseen. Mainoskäyttö ei ole rikos, mutta edellyttää selvää suostumusta. Jos sitä ei ollut hankittu, vastuussa ovat mainostaja ja lehtiyhtiö, ei toimittaja. Perustelu on sama kuin edellä valokuvasta puhuttaessa.

Esimerkkejä löytyy helposti lisää, vaikkapa henkilörekisterilain arkaluonteisten henkilötietojen käyttämisestä. Mutta kysymys on oikeussäännöstä. Tekijä vastaa. Teosta tietämätön henkilö (toimittaja, valokuvaaja) eivät ole edes avunantajia. Sopimus ei vaikuta asiaan.

Tämä on sama ongelma kuin helposti käsitettävä kysymys, kuka vastaa, kun katolta putoaa jäätä ja ohikulkija vammautuu tai kuolee. Taloyhtiö (kiinteistön omistaja) ei vapaudu esittämällä paperin, jonka mukaan huoltoyhtiö vastaa. Jos esimerkki tuntuu omituiselta, ajatelkaa että huoltoyhtiö on taannoin mennyt konkurssiin eikä siis ole viime aikoina huoltanut kiinteistöjä. Nämä tilanteen, joista käytetään joskus termiä ”samaistaminen” (ansvarsgenombrott) voivat olla hyvinkin mutkikkaita ja hankalia ratkaista. Joillakin aloilla, kuten rakennustoiminnassa, ne ovat yleisiä. Vastaako asunnon ostajalle rakennuttaja, rakentaja, alaurakoitsija vai muurari vai jokin yhdistelmä näistä?

Ilman sopimustakin tekijä (toimittaja, valokuvaaja) vastaa julkaistavaksi luovuttamastaan teoksesta lehtiyhtiölle, jos siinä on ”oikeudellinen virhe” eli se loukkaa sivullisen oikeutta. Kuten myös markkinaoikeus totesi. Sääntö on ollut sama aikojen alusta – myy toisen tavaran omanaan.

10 kommenttia:

  1. Olisi kiva tietää, ketkä juristit ovat Sanoman sopimustekstien takana. Tuskin niitä Pentikäinen ym. ei-juristit ovat laatineet.

    Nimim. Entinen Sanoman lehtien avustaja (paperia tarjottiin, en allekirjoitanut)

    VastaaPoista
  2. Rakennusalalla myyjä (edellinen omistaja) vastaa. On sitten kyseessä uusi tai vanha asunto tai kiinteistö, niin aina edellinen omistaja vastaa. Jos rakentaja on myynyt talon X:lle ja tämä on tehnyt siellä suuria muutoksia, mistä johtuen talosta on tullut ns. susi, niin X vastaa tekemistään muutoksista ja niiden aiheuttamista vahingoista. Melko usein vain yritetään tässäkin tapauksessa saada "huijarirakentajaa" vastuuseen asiasta, josta ei ole edes tietoinen...

    VastaaPoista
  3. Mikäli tulkitsen kuvaa oikein, on lopputulos saatu aikaan taivuttamalla eikä vääntämällä. Tämä kommentti on tuotettu viilalla.

    VastaaPoista
  4. Näitä lisää!

    Näistä, yksinkertaiselle lukijalle riittävän selvästi ja yksinkertaisesti kerrotuissa esimerkeistä tavallinen kaduntallaajakin ymmärtää, että ei aina kannata uskoa mitä sanotaan. Erityisesti tämä tulee ottaa huomioon, kun sanojana on itsensä auktoriteettina pitävä.

    Kyseenalaista, epäile, selvitä, ole aktiivinen, älä heti usko jos vähänkin epäilyttää.

    Kuten tekstistä käy ilmi, niin ei puuta-heinää sanojalla ole mitään vastuuta jos joku onneton tätä puuta-heinää uskoo ja sen mukaan toimii.

    Kyllä nyky-yhteiskunnassakin on yksilöllä edelleen vastuu tekemisistään.

    VastaaPoista
  5. "Olen tutkinut erään sopimustekstin, joka lienee se sama, kiistelty."

    Se on just päivitetty, ja signeerasin (kun ei muuta mahdollisuutta käytännössä ollut). Silmäsin, ruuveja on vedetty kireelle entisestään, esim. kuvaussessiot, eli kaikki kuvat sarjasta luovutetaan käytännössä kaikin oikeuksin.

    käytännössä ja käytännössä ...
    Aika heviä mutta jos tässä palaan tieteen, jota rakastan, pariin ei tunnu missään.
    Hyvä että kanava säilyy.

    Anonyymi täältäkin.

    VastaaPoista
  6. Hei,
    Nämä ehdottoman paikkansapitäviä havaintoja. Sanoma Magazines Finlandin sopimuksella ei tosiaan tarkoiteta, eikä voidakkaan sopia vastuusta kolmannelle. Kyseisen sopimuksen vastuuehdot koskevat freelancerin ja SMF:n välistä vastuusuhdetta ja pitkälti nimenomaan SMF:n mahdollisuutta takautuvasti periä freelancerilta hyvitystä sellaisista korvauksista, joita se mahdollisesti joutuisi maksamaan kolmannelle freelancerin luovuttaman materiaali käytöstä.

    Esimerkki: Lehtijuttua tekevä freelance-valokuvaaja ottaa kuvan henkilöstä. Sanoma Magazines saa sopimuksen mukaan käyttää kyseistä kuvaa myös tuotteidensa markkinoinnissa ja mainonnassa. SMF mainostaa vaikkapa uutta terveysaiheista nettipalveluaan kyseisen henkilön kuvalla. Henkilö ilmoittaa, ettei ole antanut suostumustaan kuvansa käyttöön markkinoinnissa ja vaatii SMF:ltä korvauksia. SMF:n freelancersopimuksen mukaan freelancer vastaa siitä, että on hankkinut kuvattavilta ja haastateltavilta luvat ja suostumukset sopimuksen mukaisiin aineiston käyttötarkoituksiin (ml. markkinointi ja mainonta). Jos SMF joutuu maksamaan korvauksia kuvan markkinointikäytöstä, on sillä sopimuksen mukaan mahdollisuus vaatia niitä takautuvasti freelancerilta.

    Sopimuksen sanamuodon mukaan siis vastuu olisi selvä. Eri asia on, pystyisikö SMF sopimuksen vastuuehtoon perustuvaa kannettaa menestyksellä ajamaan freelanceria vastaan oikeudessa. Kyseessä on joka tapauksessa yksittäiselle freelancerille hyvin ikävä riski.

    Valtteri Aaltonen
    lakimies
    Suomen Journalistiliitto

    VastaaPoista
  7. On vain vaikea ymmärtää, miksi tällaisia sopimuksia edes laaditaan, jos niissä ei ole järjen hiventäkään ja loukkaavat jokatapauksessa yksilön oikeuksia?

    Ehkä järkevin ratkaisu olisi muokata sopimus sellaiseksi joka on myös käytännössä kohtuullinen kaikkia osapuolia kohtaan ja mahdollistaa yksittäisen ihmisen suostumisen valokuvattavaksi/haastateltavaksi sekä myös journalistisen työn mielekkyyden. Tätä ei nähtävästi kauppakorkeassa ja oikeustieteellisessä ymmärretä?

    VastaaPoista
  8. "lehtiyhtiö ja free, eivät voi tehokkaasti sopia vastuusta, joka koskee sivulliselle aiheutettua vahinkoa tai sivulliseen kohdistunutta rikosta."

    Juristille lienee selvää, että sopimusosapuolet eivät voi rajoittaa vastuuta kolmanteen. Sen sijaan mielenkiintoinen kysymys on voivatko ja missä määrin luoda tai laajentaa vastuuta kolmanteen nähden? Kolmas osapuoli ei ole sopimuskumppani eikä toinen sopimusosapuoli rikkomuksentekijä.

    VastaaPoista
  9. Antti Ikonen on Sanoma Magazinen lakimiehenä sopimustekstin takana (ainakin osoittain)

    Juridisesta näkökulmasta katsottuna minua kiinnostaisi näiden sopimusten laillisuus. Sopimusteksti ovat niin ristiriitaisia lain kanssa, niin milloin tulee eteen se että itse sopimus on laiton? Vai tuleeko lainkaan?

    VastaaPoista
  10. Kysymys: Tarvitaanko lupa, jos free kirjoittaa nimimerkillä tarinaa entisestä työpaikastaan ilman, että työnantajan 'henkilöllisyys' käy ilmi, teksti ei ole entistä työnantajaa loukkaavaa eikä se liity työnantajan toimialaan? Free on periaatteessa allekirjoittanut sopimuksen, jossa lupaa ettei käytä työnantajan palveluksessa saamiaan tietoja hyväksi ammattimielessä, mutta nämä kirjoitukset eivät siis liity työnantajan varsinaiseen toimialaan.

    VastaaPoista