Eilisen kirjoituksen kommenteissa on yksi, jonka lähettäjäksi on merkitty Mika Hemmo. Epäilen että joku toinen on väärinkäyttänyt hänen nimeään. Epäily perustuu sekä viestin asiasisältöön että tyyliin. Tunnen Hemmon.
Kommenteissa on paljon painavaa asiaa. Minä en keksi, miten eläkkeelle siirtyneen henkilön oikeutta tehdä mitä tahansa työtä voisi rajoittaa. En edes tiedä, onko sellainen ajatus järkevä. Halusin ja haluan nostaa sen esiin.
Jos yritys X:n johtoon kuulunut henkilö siirtyy jäätyään eläkkeelle avustamaan ja neuvomaan ankarinta kilpailijaa, yhtiötä Y, se lienee sallittua. Ainakaan työsopimuslaki ei sovellu, koska asianomainen ei ole enää työsuhteessa. Tiedossani ei myöskään ole sellaista lainkohtaa, jonka nojalla jo myönnettyyn – ja ansaittuun – eläkkeeseen voitaisiin kajota.
Mielestäni menettely olisi sopimatonta, mutta tämä ei ole oikeudellinen arvio.
Muutoin olen pohdiskellut eläkeikää koskevaa keskustelua seuratessani, miksi kukaan ei mainitse, että pakollinen eläkeikä saattaa olla menneisyyden jäänne. Tuttavapiiriini kuuluu kymmeniä lakimiehiä, lääkäreitä, pappeja, insinöörejä, maanviljelijöitä, kauppiaita, rakennusmestareita ja käsityön taitajia, jotka ovat jatkaneet työskentelyä 75-vuotiaiksi erittäin hyvällä menestyksellä.
Työstä on siis mielestäni päästävä vapaaksi jonkin määrätyn iän täytettyään, mutta ellei halua? Monet näistä tarkoittamistani ikämiehistä ja ikänaisista ovat eläkeiän jälkeenkin innostuneita työstään ja erittäin halukkaita tekemään sitä.
Olisiko taidemaalarilta vietävä pensselit, kun hän täyttää 62 tai 67 vuotta? Kirjailijalta kynät? Säveltäjältä piano?
Sanoin jo eilen ja toistan nyt, että jotkut ovat yleisvaarallisia höperöitymisen tai sairauden takia eläkeiän saavutettuaan, eivätkä itse käsitä sitä. Jotkut eivät ole.
Joskus saa kuulla sellaistakin, että eräillä on vanhuuden päivinäkin arvokasta annettavaa. Mannerheim johti sotaa 78-vuotiaaksi, ja sen jälkeen hänet valittiin presidentiksi. Paasikivi oli reippaasti yli 86-vuotias) antaessaan narrata itsensä presidenttiehdokkaaksi vielä 1956. Onni ettei häntä valittu.
Nyt muutamakin kommentoija ehdottaa yleisemmässä muodossa, että tuomioistuinten olisi käytettävä asiantuntijoita erilaisissa vaikeissa jutuissa.
Olen samaa mieltä.
En istuttaisi asiantuntijoita pöydän taakse tuomareiksi. Mielestäni tuomarin on oltava pysyvästi nimitetty ja erottamaton (paitsi rikoksen johdosta). Laki on vanhastaan sallinut, että tuomioistuin nimeää asiantuntijan, joka on todistajan asemassa. Viime vuosikymmeninä prosessioikeudessa on korostettu voimakkaasti asianosaisten merkitystä. Tuomareiden olisi pysyttävä aika passiivisina tasapuolisuuden takaamiseksi ja oikeudenmukaisuuden vuoksi. Tämä linja on oikea, mutta ei ehkä poikkeukseton.
Esimerkiksi lääketieteellinen tai tekninen asiantuntemus olisi joskus kovin tarpeellista. Olen itse ratkaissut rakennusurakkajuttuja puutteellisin tiedoin. Olen myös tehnyt paljon syntiä. Kun jutussa on väitetty, että katto vuotaa, koska jokin jiiri on tehty väärin, olen kävellyt kirjastoon selvittämään, mikä on jiiri ja mitä rakennustietokortista sanoo oikeasta työtavasta.
Mikään ei estä, että todistajan asemassa oleva asiantuntija selittää tuomareille asianosaisten paikalla ollen, miten asia on ymmärrettävä – ja kyllä näin itse asiassa on tehtykin, tosin asianosaisten toimesta, esimerkiksi parissa tekijänoikeusjutussa, joissa on ollut vertailtava tietokoneohjelmien lähdekoodeja.
Mutta asiantuntijoita ei pidä panna tuomareina ratkaisemaan asioita. Kun jopa matematiikassa ja teoreettisessa fysiikassa on jatkuvasti rajuja erimielisyyksiä monistakin asioista, on lapsekasta ajatella, että tarvittava ”kingi” eli asiantuntemuksen huippu, olisi löydettävissä. Lisäksi tuntemani kingit ovat niin fiksuja, että ymmärtävät vältellä tuollaisia uuvuttavia ja aikaa vieviä tehtäviä.
Lieneekö asiantuntija-asiassa vieläkin se ongelma, josta eräs oikeuslääkäri kirjoitti Lääkärilehdessä joskus 90-luvun lopulla.
VastaaPoistaKirjoituksessa patisteltiin lääkäreitä siihen, että heidän ei pitäisi suostua todistamaan tavallisina todistajina, vaan asiantuntijatodistajina. Edellisille maksetaan naurettava todistajanpalkkio, jälkimmäisille kunnon korvaus - muistaakseni ainakin kymmenkertainen todistajanpalkkioon nähden.
Jiiristä muistuu mieleen, kun KKO kävi takavuosina Kuopiossa pitämässä katselmuksen ja suullisen käsittelyn ns. jäälohkareturmassa. Puheenjohtaja oli Mikael Krogerus. Paikan päällä todistaja viittoili katolle ja selitti, miten kuluma vaikuttaa asiaan. Krogerus toimi tulkkina ja selitti muille oikeusneuvoksille, että kuluma tarkoittaa kulmaa eikä kulumaa.
Hyvä aihe ja valaisevaa siitä keskustella,mutta tuosta asiantuntija kysymyksestä muistuu mieleeni vähän huvittava ja kuitenkin opettavainen kommentti vanhalta vaikuttajalta " kun kuulet asiantuntija sanat , niin poista varmistin aseestasi".Helposti me menemme asiantuntijan mukana tietämättä mihin hän meitä kuljettaa ja onko hän todella - kartalla .
VastaaPoistaMinäkin polo koettamaan näistä julkisista viranhaltioista ! Pitäisikö olla -haltijoista? Kenties viranhoitajia ? Miltä tuntuisi virkavelvoitettu virankantaja virkakuormankantaja. Viranomainen vaiko viranalainen ? Ja mikä tuo julkinen on. Olisiko yhteinen. Ja mitä yhteistä minulla muka olisi
VastaaPoistakanssasi ? Mikä "yhteis"kunta kysyi Rautarouva,elokuva on tosin ruostumisvaiheesta,maaksijälleentulemisen vaiheesta,esivaiheesta ylösnousemukseen ? Ilman propagoitumista ja suggeroitumista kristikuntaan ei juuri voine kuvitella aitoa yhteistä.
Amerikoissa ja muuallakin ihmiset äänestävät koulujen ja metrojen ja terveysasemien päälliköt.
Se on subsidiariteettia eli lähidemokratiaa. Suomeksi kouluttamattomien mielivaltaa vailla ministeriön ohjeistuspäivitystä ja valtakunnallista yhdenvertaisuutta, ts. yhdenkaltaisuutta.
Siitä kuinka surkeasti ideaali toisensa jälkeen -taistelupolven maaduttua, vääntyy takaisin alistamiseksi väheksymiseksi -ja uhoiksi jengipomoille, kuvataan illalla elokuvassa Departed.
Se on näitä Martin Scorsesen väkivalta- ja verihuuruesittelyjä (New Yorki Gangs ja muita). Se on maahanmuuttajan paljastus että kantsiko muuttaa ,samaa sisiliaa. Bostonista komea kongressikupoli jäi mieleen alkukuvissa ja päätöksissä. Vain niitä kumaksuen hoksasin mistä oli kyse. Demokratian viemärivaiheesta. Uroteot lainkouraanrypistyville ja sen kämmenellä paistatteleville, ovat mies- ja jakku-uhoina samasieluisia. Ja että raa´asta tappeluskahakoinnista aina väliin uusi ideaalin periodi syntyy. Kuten nyt finanssisfääriin kun asiakkaat kampittavat valepankiirejaan -jonkin aikaa.
Oikeastaan tämä vuodatus johtuu kummastuksestani Tennispalatsin isoimmassa salissa. Leffa pyöri kuukausikaupalla. Olin kai itse ekaviikkoina -enkä millään ollut päästä jyvälle kunnes kotia kohti taapertaessa se kullattu kupoli ! Että mitä jakoa sillä oli tämän actionpläjäyksen kanssa. Edes juonesta ei saanut selvää kun vauhtia ja ampumista ja lyömistä vyörytetiin. Ja sittenhän se idea oli ne nyrkkisankarit poliisimerkillä tai ilman ,oikea eli väärä. Ja että Tennari oli täynnä nuorisoa ja popkornia ja limua. Illlasta iltaan. Ne olivat väkivaltaviihteen parissa. Ymmärsivät varmaan paremmin kuin minä ja tykkäsivät huimasta jonninjoutavasta kauhusadusta ? Tuskin ne kupolitkaan häiritsivät,siinähän kimalsivat aamusaraa / iltaruskaa. Nyttemmin minun on sääli. Itseäni kun yleisö eli "yhteis"kuntani on tätä ja itsekin vaaksanen joukon alla ja väärinoppineena.
Mutta että kuinka paljon kulttuurisesta rikkaudesta ympärillämme jääkään suomisurkuilta elämättä kun mikään ei pirahda virkahoidossa kulutetun päiväkotilapsuuden ja niin alaspäin jälkeen. Leffa alkaa klo 22.45 kolmosella. Ja on vastenmielistä katsottavaa.
Jukka Sjöstedt
Blogisti näyttää olevan lumen vankina, ei pääse pois pihapiiristään.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä siisä, että paras asiantuntija ei suinkaan ole paras tuomari. Asiantuntemus voi useinkin päinvastoin sokaista ja estää näkemästä metsää puilta.
VastaaPoistaAsiantuntijoilla on taipumus puhtaan pöydän sijasta lähteä liikkeelle oletuspohjalta, kuten se entinen A-klinikan työntekijä, joka ensimmäiseksi kysyi huoneeseen astuneelta remonttimieheltä: kauanko teillä on ollut alkoholiongelma?
Kyllä kokenut silmä näkee karjun pärstästä ensi vilkaisulla, että viina on maistunut.
PoistaOikeudenkäymiskaaren 17-luvun uudistamista valmisteleva toimikunta on kirjoittamassa uusiksi myös asiantuntijaa koskevat säännökset ja yrittää herättää asiantuntijainstituution tältä osin henkiin.
VastaaPoistaMainittu avustaminen ja neuvominen lienee kuitenkin vastikkeellista eli sitä myötä kyseessä on käytännöllisesti katsottuna työsuhde.
VastaaPoistaSir!
VastaaPoistaErityistuomioistuimissa asiantuntija, kuten lääkäri, on oikeuden jäsen. Se lienee hyvä asia, koska kollegion muut jäsenet voivat laittaa hänet koville eivätkä tietenkään ole sidottuja hänen näkemykseensä.
-osku
Asiantuntija tuskin voitaisiin kutsua jutun ainoaksi tuomariksi, mutta ehkä hän voisi mahtua kollegioon kolmanneksi. Ei kaikkien tarvitse olla erottamattomia. Eri asia pohdittavaski on tarvitseeko tuomarin muutenkaan olla niin kovasti erottamaton kuin nyt on asianlaita.
VastaaPoistaOlenko lukenut väärin, että esimerkiksi Saksassa tutkijajuristi saatetaan pyytää määräaikaiseksi tuomariksi vaikkapa pankkimailman finanssiriitoja koskevaan laajaan juttuun?
Opiskeluajaltani muistan professori Reino Erman kertoneet, että Helsingin hovioikeudessa ei ratkaistu silloin -kauan siten - yhtään vaikeata rakennusurakkariitaa ilman, että hän selvitti yliopistolat käsin neuvoksille, mistä jutussa tarkkaan ottaen oli kysymys. Erman kirjat olivat "laillista lähdemateriaalia, miksi ei sitten myös käsiohjaus.
Tuo Reino Erman kertoma asia, jonka mukaan hän olisi toiminut hovioikeudenneuvosten takapiruna ja "kuiskaajana," vaikuttaa toki hieman liioitellulta, mutta jos ja kun sellaista käytäntöä esiintyi, niin virheen tekivät hovioikeudenneuvokset. Tuomari ei nimittäin saa käyttää asiaa ratkaistessaan hyväkseen sellaisia omia yksityisiä tietojaan, jotka eivät ole jutun asianosaisten tiedossa. Ei siis myöskään konsultoida jotakuta alan asiantuntijaa salaisesti ja asianosaisten tietämättä.
VastaaPoistaEiköhän tuo koske vain faktoja. Kokemussäännöistä ja tieteestä tuomari saa käyttää mitä löytää. Eihän valtaosa kirjoita vieläkään perusteluihin oikeuskirjallisuutta vaikka oikeudellinen päättely perustuisikin siihen eikä tuomarin omaan tietämykseen.
Poista"En istuttaisi asiantuntijoita pöydän taakse tuomareiksi."
VastaaPoistaOlisiko ratkaisu jonkinlainen äänioikeudeton asessori, joka istuisi tuomarin rinnalla ja saisi osallistua päätösneuvotteluihin. Asianosaisaktiivisuus ja tuomarin passiivisuus ovat kauniita prosessuaalisia periaateita ja sopivat yritysten välisiin juttuihin, mutta tavallisten ihmisten juttuissa (esim. rakennusriidat ja lapsijutut) ne nostavat oikeudenkäyntikulut pilviin. Siihen, että tuomari alkaisi vähänkin monimutkaisemmissa asioissa itse perehtymään erikoisalaan suhdu samoin kuin maallikoihin lakikirjan kanssa tai siihen, että tuomari ryhtyisi tekemään helppoja lääketieteellisiä toimenpiteitä ts puoskaroimaan.