Sivun näyttöjä yhteensä

18. maaliskuuta 2012

Venäläiset I


Venäläiset ovat oikeassa. He edustavat koko todellista ihmiskuntaa. Alempiarvoiset ja vääräuskoiset länsimaat eivät käsitä tätä eivätkä venäläisten hyviä tarkoituksia ja johtavaa roolia maailmanhistoriassa. Vain Venäjä saattoi tuottaa sellaisia suurmiehiä kuin Iivana Julma, Pietari Suuri ja Stalin, kävi viimeksi ilmi internet-äänestyksessä.

Venäläiset eivät ole turhan tarkkoja totuudesta. Jos Venäjän edun sanotaan sitä vaativan, valhekin käy. Esimerkiksi Suomesta ennen ja nyt julkaistaan akateemisen juhlavasti mitä mielettömimpiä tarinoita. Eräiden mielestä Suomi puuhaa taas kerran sotaa hyökätäkseen jälleen Venäjän kimppuun.

Toisin kuin minä Timo Vihavainen tietää käsittelemästään aiheesta paljon. Hän on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän tuli akateemisten piirien ulkopuolellakin tunnetuksi vuonna 1991 kirjallaan ”Kansakunta rähmällään. Suomettumisen lyhyt historia.”

Hänen uuden kirjansa nimi on siis ”Itäraja häviää. Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa”. Erittäin painokkaan perusasian lisäksi hän käsittelee erinäisiä rajatilailmiöitä. Hän on tietenkin venäjäntaitoinen ja sanoo eräässä kohdassa pitävänsä venäläisistä enemmän kuin suomalaisista. Ehkä siksi puheilla on painoa, kun hän varoittaa vakavasti disinformaatiosta eli taktisesta ja tahallisesta väärien tietojen levittämisestä, joka on Putinin leipälaji, kuten salaisen poliisin miesten usein. Lisäksi Suomen panettelu ja täällä tavattujen epäkohtien tolkuton paisuttelu on ollut Venäjällä käytäntönä jo 200 vuotta. Vihavainen toteaa, että stereotypiat ovat aina karkeita, mutta pitää totena, että venäläiselle (Putin) on luonnollista olla mettä ja hunajaa ja sen jälkeen pistää nyrkillä silmään.

Minua miellyttää kovasti tuo tuollainen kirjoittaminen. Suomessa vielä äskettäin uskoteltiin, että jos joku on merkittävä henkilö, kuten mummo tai Mannerheim, hänessä ei sitten voi olla mitään moittimista. Joka sen tekee, vetää päälleen laillisen edesvastuun raskauttavien asianhaarain vallitessa.

Vihavaisen kirjan ansio ja puute on tietty keveys. Hän on koonnut osin aikaisemmin julkaisemastaan mainioin sarja esseitä. On mahdottoman hienoa, että tällainen kirja on nyt käytettävissä.


Tuo syvällä piilevä venäläisyys (ennen sanottiin isovenäläisyys) tulee esiin aika vähällä. Tuo sama käsitys oikeuttaa esimerkiksi suomalaisen kirjoittajan väittämään, että tsaarin Venäjän muuttuminen Leninin ja Stalinin Neuvostoliitoksi, Jeltsinin tasavallaksi ja Putinin itsevallaksi, ovat kaikki yhtä ja samaa jatkuvuutta, joka virtaa kuin Volga ja on rannaton kuin aro. Poikkeamat, kuten ns. kommunismi, ovat pintailmiöitä, jotka tulevat ja menevät.

Se taisi olla Hitler eikä hänen kollegansa Stalin, joka nimitti Suomea täivaltioksi. Nimitys on joka tapauksessa osuva. Olemme loisineet jättiläisen turkissa ja hyötyneet siitä määrättömästi muun muassa nousemalla runsaassa sadassa vuodessa Euroopan köyhimmästä kolkasta rikkaimpien joukkoon. Erikoisen suotuisia jaksoja olivat 1870-1899 ja 1953-1973. Ehkä voimme varastaa venäläisten lompakon vielä kerran – se on aitoa työmiehen selkänahkaa. Venäjältä puuttuu vientiin kelpaavaa teknologiaa, sotatarvikkeita ja avaruusteknologiaa tässä huomioon ottamatta. Voisimme hankkia sitä Ruotsista ja myydä kaksinkertaiseen hintana heille, kuten tapamme on ollut.

Olemmehan edelleen ”voi-tsuhnia”, kuten omat esi-isäni, jotka myivät härskiintynyttä ja likaista voita priimatavarana Pietarin toreilla.

Ajatukseni tueksi ja jatkaen Vihavaisen kuvailua venäläisestä ”poshlostista”, jonka suomalaista rinnakkaistermiä Vihavainen ei huomaa (ryssiminen), nimeän asiantuntijoina kuultaviksi neljä henkilöä, joiden vertaisia ja kaltaisia ei ole muualla maailmassa, kirjailijoita kaikki. Soltshenitsyn, Dostojevski, Tolstoi ja Pushkin.

He olivat tietenkin neroja, mutta vielä hiukan enemmän kuin Goethe ja Shakespeare. Olen vakavissani. Profeetta-kirjailija on ilmiö, jolle en tunne muita vertauskohtia kuin Matteuksen evankeliumin tuntematon kirjoittaja, Jesaja ja Job. Viimeksi mainittujen kohdalla ongelma on henkilöllisyys. Emme tiedä, onko heitä ollut olemassa. […]

21 kommenttia:

  1. Eikä Venäjällä ole lainkaan nykykirjailijoita, kun todistajiksi pitää nimetä yksinomaan noita vainajia? Se on vähän samaa kuin jos ulkomaalaiselle, joka kysyy, millaisia ne suomalaiset oikein ovat, rupeaa paasaamaan, miten Kivi, Lehtonen, Kianto tai Maiju Lassila ovat kuvanneet suomalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäläiset eivät ole tuosta muuttuneet. Suomalaisista en osanne sanoa.

      Poista
  2. Mielenkiintoisia ajatuksia venäläisistä.

    Olisi nyt kerrankin kiva kuulla vastaus Kemppiseltä ja asiantuntevalta raadilta jo aikoja minua askarruttaneeseen kysymykseen, että nauretaanko Venäjällä yleisesti suomalaisten herkkäuskoisuudelle, ja miksi asia on noin jos on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjällä ei yleisesti edes kiinnitetä huomiota Suomeen tai suomalaisiin. Iso maa , isot asiat!

      Poista
  3. Venäjän idea on olla olemassa jotta suomalaiset tajuavat oikean ja väärän.

    VastaaPoista
  4. Hyvää pohdiskelua Vihavaisen innoittamana. Mutta näkökulma jää jotenkin oudoksi. Kun ei ymmärrä sitä, voi keskittyä terminologiaan.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Poshlost

    VastaaPoista
  5. Unohdamme usein, että suhteissamme on mittakaavavirhe: Suomelle Venäjä on erittäin tärkeä naapuri, elintärkeä jopa, kun taas Venäjälle Suomi on pieni pläntti jossakin Petroskoin vieressä - vähän niin kuin Pietarin maalaiskunta.

    Mitä tulee totuuteen, niin Milan Kundera kertoo, kuinka lyhyt keskustelu neuvostoliittolaisen miehittäjäupseerin kanssa Tsekkoslovakiassa 1968 valaisi hänelle, että tunteet ovat venäläisille totuuksia - niillä ohitetaan moraaliset ongelmat.

    VastaaPoista
  6. Venäjän kansalaisia on reilu 140 miljoonaa ja venäjän kieltä puhuvia maailmalla on tuplamäärä. Vaikka heistä suurin osa edustaisikin "Homo Sovieticusta" tai olisi kokenut täydellisen sulautumisen, niin kulttuurin ja kaupan aloilla monissa maissa niiden vaikutus on ilmeinen. Kronstadtin pakolaisten tavoin traumatisoituneet "maahanmuuttajat" tai "vallankumouksen kukat" saattavat jatkossakin tarvita tarkkaa historian tuntemusta ja sen ymmärrystä.

    Koulujen kieliopetuksessa on vielä pitkä matka vuoden -14 venäläisten koulujen yli tuhanteen oppilaaseen. Olisiko tuo nykyisin uhka vai mahdollisuus verrattuna vaikkapa Venäjän v. 1905 lakkoliikehdinnän jälkeiseen manifestiin, jolla luotiin edellytykset Suomen demokratia kehitykselle tai vaikkapa talvisodan ja jatkosodan venäläisväestön toimimiselle sviestintätehtävissä tai tukkeina.

    Mielenkiintoinen seikka on myös se että Viipuri musiikkiopiston opettaja Petr Akimov on tehnyt elokuvamusiikkia Jääkärin morsian ja Aktivistit elokuvaan, jälkimmäinen oli kielletty venäläisvastaisuutensa vuoksi v. 1986 saakka.

    VastaaPoista
  7. Profeetta-kirjailijoita on tosiaan harvassa tässä maailmassa. Lukaiskaapa vaikka Tolstoin "Omantunnon kujanjuoksu" ja huomaatte, että siinä on mies noin 400 vuotta (ilman pilkkaa sanottuna) aikaansa edellä.
    Mitä Suomen je Venäjän suhteisiin tulee kannattaa aina muistaa, ettevät venäläiset yleensä edes tiedosta Suomi-nimisen naapurin olemassaoloa. Suomi on heille hassu pieni puuhamaa monien muiden ohessa. Vain Venäjällä on venäläisten mielestä universumissamme olemassaolon oikeutus. Sen kun aina muistaa on helppo ylläpitää suhteita kansojemme välillä.

    VastaaPoista
  8. Mitä sana "tsuhna" tarkkaan ottaen tarkoittaa? Pitäisikö loukkaantua vaikka ei tiedä? Tuskin. Enhän minä loukkaannu, vaikka neekeriksi nimiteltäisiin.

    VastaaPoista
  9. Kysyn tarkemmin miettimättä, kun luotan kirjoittajan kuitenkin miettineen: miksi mainita evenkeliumeista nimenomaan Matteus - eikö Johanneksen evankeliumi haise pyhemmältä? (Huomasitteko, että pyhän hajuun viitattiin eilisessä Hesarissa s B2 Aleksanteri Suuren yhteydessä, artikkelin ensimmäinen palsta.)

    VastaaPoista
  10. Onneksi Venäjällä on ollut ulkomaalaisia politiikantasoittajia kautta aikain, kuten Witte ja varsinkin suomalainen Maximilian Alopaeus.
    Viimeksi Otto-Ville Kuusinen :)

    VastaaPoista
  11. Viisumivapaus ja kaikenlainen yhteistoiminta venäläisten kanssa hyvässä ja pahassa karkottaa ennakkoluuloja ja saa suhteet reiluiksi ja polttaa rauhanomaisesti aiempirn sukupolvienkerryttämät kuonat.Meidän geeniperimästä suurin osa on idästä ja kyllä me venäläisiä ymmärrämme. Ja sikäläistä korkeakulttuuria on aina arvostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki venäläisyys ei ole korkeakulttuuria eikä ymmärrys aina tarkoita hyväksyntää. Yhteistoimintakin on nykyisin ihan perinteiseen tapaan kokonaan meidän puolellamme, esimerkkinä vaikkapa maanomistusasiat. Venäläisten Puuhamaana toimiminen saattaa ehkä lyhyellä tähtäimellä olla taloudellisesti kannattavaa, mutta pitemmällä tähtäimellä se lienee yhteiskunnallisesti tuhoisaa. Venäläisten vaikutus ei nimittäin ole pelkästään hyväksi: Henk. koht. toivoisin että puolustusministerimme käyttäytyisi vähemmän venäläisesti.

      Poista
  12. Onko blogisti edes käynyt Venäjällä kertaakaan?

    VastaaPoista
  13. Väittämä, että Suomi olisi loisinut (menestynyt) Ruotsin ja Venäjän kustannuksella, on täysin käsittämätön toteamus. Valitettavaa vain on, että niin moni suomalaiseksi itseään nimittävä näyttää uskovan hokemaan.
    Kun Neuvostoliitto romahti, Venäjän ja Suomen välinen kauppa romahti täydellisesti. Meidän oli pikaisesti sopeutettava vientimme länsimarkkinoihin. Samalla jouduimme panostamaan aivan uudella tavalla tuotekehitykseen, joka Neuvostoliiton kaupan myötä oli päässyt pahasti rappeutumaan. Jos olisimme joutuneet jatkamaan "Neuvostokauppaa" vielä muutaman vuoden eteenpäin, olisimme tänään kerjäläisinä euroopan kaduilla, kuten romanialaiset. Siksi surkeaa suomalainen laatu tuolloin oli ja osin se on sitä yhä vieläkin. Sellainen loisisäntä Neuvostoliitto meille oli. Sille kelpasi jopa loisen veri. Olemme siis kiitoksen velkaa niille voimille, jotka romuttivat Neuvostoliiton ja käynnistivät uudelleen meillä olemassa olleen, mutta hiipuneen länsikaupan. Nim. "Yli 20-v Venäjän kauppaa".

    VastaaPoista
  14. KVG! "Tsuhna-sana on yhdistetty likaan ja sikaan, mutta todellisuudessa sen taustalla on tshuudi, slaavien suomensukuisista kansoista käyttämä nimitys. Nestorin kronikassakin kerrotaan, miten merentakaiset varjagit kantoivat veroa tshuudeilta, sloveeneilta, merjalaisilta, vepsäläisiltä ja krivitsheiltä."

    Itse mielessäni olen kääntänyt kömpelyksesi tai tyhmyriksi. Kurkkasin juuri perheraamatun kokoista Kuusisen-Ollikaisen Venäjän sanakirjaani, josta yllättäen koko sanaa ei löydy! Neuvostoajan korrektiutta? Vai sitä, että kijan ovat laatineet tshuhnat?

    Poshlostj-sanasta on mainio traktaatti Nabokovin kreisissä Nikolai Gogol -elämänkerrassa. Lukekaa! Alkaa NG:n kuolemasta ja päättyy syntymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neeekerikin viittaa vain ihonväriin ja ryssä ilmeisesti vain kansan historialliseen alkuperään, mutta kyllä niidenkin käytöstä monet löytävät huomautettavaa.

      Poista
    2. Kun käytän toista kansalliskieltämme ja sanon "ryss", en herjaa enkä halvenna ketään. Mutta tällä toisella lähes sama sana onkin karkea herjaus. Tämä kertoo meille, että sanojen merkitys on vain korvien välissä, eikä missään muualla. Vihapuhelaki ei siis riitä, vaan tarvitsemme ajatuspoliisin.

      Poista
  15. Seinänaapurinamme on nuori venäläistyttö, ihan miellyttävä nuori nainen. Vanhemmat käyvät lähes päivittäin katsomassa, asuvat itse vähän matkan päässä. Perheen keskinäiset suhteet vaikuttavat hyvin lämpimiltä. Kiinnostavaa ollut seurata asunnossa vähän väliä vierailleiden venäläisporukoiden uteliaisuutta täkäläistä elämänmenoa kohtaan.
    Näyttäisivät mielellään oleskelevan täällä pitempäänkin, ehkä pysyvästikin, mene ja tiedä.

    VastaaPoista
  16. Vuonna 1989 oli kanssani samalla yrityksen perustamiskurssilla keski-ikäinen pari vuotta Suomessa asunut hyvin suomea puhuva nainen, joka asiallisesti arvosteli sen aikaisen Neuvostoliiton oloja ja oli kaikin puolin fiksu ja miellyttävä ihminen, sanoisinpa että hän oli tätä enemmän kuin toiset.

    VastaaPoista