Venäläiset I

Venäläiset ovat oikeassa. He edustavat koko todellista ihmiskuntaa. Alempiarvoiset ja vääräuskoiset länsimaat eivät käsitä tätä eivätkä venäläisten hyviä tarkoituksia ja johtavaa roolia maailmanhistoriassa. Vain Venäjä saattoi tuottaa sellaisia suurmiehiä kuin Iivana Julma, Pietari Suuri ja Stalin, kävi viimeksi ilmi internet-äänestyksessä.

Venäläiset eivät ole turhan tarkkoja totuudesta. Jos Venäjän edun sanotaan sitä vaativan, valhekin käy. Esimerkiksi Suomesta ennen ja nyt julkaistaan akateemisen juhlavasti mitä mielettömimpiä tarinoita. Eräiden mielestä Suomi puuhaa taas kerran sotaa hyökätäkseen jälleen Venäjän kimppuun.

Toisin kuin minä Timo Vihavainen tietää käsittelemästään aiheesta paljon. Hän on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän tuli akateemisten piirien ulkopuolellakin tunnetuksi vuonna 1991 kirjallaan ”Kansakunta rähmällään. Suomettumisen lyhyt historia.”

Hänen uuden kirjansa nimi on siis ”Itäraja häviää. Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa”. Erittäin painokkaan perusasian lisäksi hän käsittelee erinäisiä rajatilailmiöitä. Hän on tietenkin venäjäntaitoinen ja sanoo eräässä kohdassa pitävänsä venäläisistä enemmän kuin suomalaisista. Ehkä siksi puheilla on painoa, kun hän varoittaa vakavasti disinformaatiosta eli taktisesta ja tahallisesta väärien tietojen levittämisestä, joka on Putinin leipälaji, kuten salaisen poliisin miesten usein. Lisäksi Suomen panettelu ja täällä tavattujen epäkohtien tolkuton paisuttelu on ollut Venäjällä käytäntönä jo 200 vuotta. Vihavainen toteaa, että stereotypiat ovat aina karkeita, mutta pitää totena, että venäläiselle (Putin) on luonnollista olla mettä ja hunajaa ja sen jälkeen pistää nyrkillä silmään.

Minua miellyttää kovasti tuo tuollainen kirjoittaminen. Suomessa vielä äskettäin uskoteltiin, että jos joku on merkittävä henkilö, kuten mummo tai Mannerheim, hänessä ei sitten voi olla mitään moittimista. Joka sen tekee, vetää päälleen laillisen edesvastuun raskauttavien asianhaarain vallitessa.

Vihavaisen kirjan ansio ja puute on tietty keveys. Hän on koonnut osin aikaisemmin julkaisemastaan mainioin sarja esseitä. On mahdottoman hienoa, että tällainen kirja on nyt käytettävissä.

Tuo syvällä piilevä venäläisyys (ennen sanottiin isovenäläisyys) tulee esiin aika vähällä. Tuo sama käsitys oikeuttaa esimerkiksi suomalaisen kirjoittajan väittämään, että tsaarin Venäjän muuttuminen Leninin ja Stalinin Neuvostoliitoksi, Jeltsinin tasavallaksi ja Putinin itsevallaksi, ovat kaikki yhtä ja samaa jatkuvuutta, joka virtaa kuin Volga ja on rannaton kuin aro. Poikkeamat, kuten ns. kommunismi, ovat pintailmiöitä, jotka tulevat ja menevät.

Se taisi olla Hitler eikä hänen kollegansa Stalin, joka nimitti Suomea täivaltioksi. Nimitys on joka tapauksessa osuva. Olemme loisineet jättiläisen turkissa ja hyötyneet siitä määrättömästi muun muassa nousemalla runsaassa sadassa vuodessa Euroopan köyhimmästä kolkasta rikkaimpien joukkoon. Erikoisen suotuisia jaksoja olivat 1870-1899 ja 1953-1973. Ehkä voimme varastaa venäläisten lompakon vielä kerran – se on aitoa työmiehen selkänahkaa. Venäjältä puuttuu vientiin kelpaavaa teknologiaa, sotatarvikkeita ja avaruusteknologiaa tässä huomioon ottamatta. Voisimme hankkia sitä Ruotsista ja myydä kaksinkertaiseen hintana heille, kuten tapamme on ollut.

Olemmehan edelleen ”voi-tsuhnia”, kuten omat esi-isäni, jotka myivät härskiintynyttä ja likaista voita priimatavarana Pietarin toreilla.

Ajatukseni tueksi ja jatkaen Vihavaisen kuvailua venäläisestä ”poshlostista”, jonka suomalaista rinnakkaistermiä Vihavainen ei huomaa (ryssiminen), nimeän asiantuntijoina kuultaviksi neljä henkilöä, joiden vertaisia ja kaltaisia ei ole muualla maailmassa, kirjailijoita kaikki. Soltshenitsyn, Dostojevski, Tolstoi ja Pushkin.

He olivat tietenkin neroja, mutta vielä hiukan enemmän kuin Goethe ja Shakespeare. Olen vakavissani. Profeetta-kirjailija on ilmiö, jolle en tunne muita vertauskohtia kuin Matteuksen evankeliumin tuntematon kirjoittaja, Jesaja ja Job. Viimeksi mainittujen kohdalla ongelma on henkilöllisyys. Emme tiedä, onko heitä ollut olemassa. […]