Tekijänoikeusmiliisi mallia HE 235/2010

Kun kirjoitin Ylähuoneesta ja kerroin, miten kauniisti valo heijastuu perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kaljusta, halusin yksinkertaisesti sanoa jotain myönteistä Kimmo Sasista. Muuta ei tullut mieleen.

Saman kirjoituksen läpinäkyvästi naamioitu viesti oli käsitykseni, jonka mukaan suomalainen kansanedustaja, etevämpikin kuin Sasi, mikä ei ole paljon sanottu, ei kykene perehtymään pöydälleen kertyvään aineistoon edes sen vertaa, että osaisi arvioida, mikä siitä on hyvin tärkeää ja mikä ei niinkään.

Katukelpoisuus edellyttäisi, että myös kansanedustaja erottaisi rokasta, mikä on herne ja mikä pyöreä kivi.

Jos juuri perustuslakivaliokunta olisi esimerkiksi Ylähuoneen osana jossain määrin vapaa rutiinityöstä ja päivän poliittisista skandaaleista, sen jäsenillä olisi myös mahdollisuus kartuttaa asiantuntemustaan ja ymmärrystään.

Nyt samalla viikolla puhuttiin kuin läpihuutoasiana poliisin televalvonta- ja teleseurantaoikeuksien lisäämisestä, vaikka ainakin minulle jäi epäselväksi, mitä ”poliisilla” tarkoitettiin tässä yhteydessä. Lakiehdotus on joka tapauksessa vakava isku tuomioistuimille ja vielä vakavampi puolto toimeenpanevalle vallalle, poliisille, jonka tehtävänä ei yleensä ole pidetty ratkaisujen tekemistä, vaan rikosten ehkäisemistä ja selvittämisestä ja siten kansalaisten turvallisuuden lisäämistä.

Tämä hanke on joltain osin tarpeellinen, mutta pelottava siksi, että urkkijoiden ei tarvitse juuri edes tietää, osoittautuuko urkinta tarpeelliseksi. Ihmisen yksityisyys eli oikeus saada olla rauhassa sekä toisten ihmisten että viranomaisten häritsemiseltä, kapenee kammottavalla tavalla.

Ja melkein samassa yhteydessä kerrottiin julkisesti tekijänoikeusmiliisistä, jota Teoston + Gramexin väki kovasti vaatii. Juristi valehteli oikein reippaasti. Hän sanoi televisiossa, ettei joukkoviestinnän tietosuoja vaarannu, koska verkkoon pantu aineisto ei ole salassa pidettävää. Tämä on erikoinen tulkinta. Se herättää myös kysymyksen, mihin tällaista lakia sitten tarvitaan, jos aineisto kerran on lain suojaa vailla.

Hallituksen esitys tekee pilkkaa lukijasta. Siihen on kirjoitettu: ”Ehdotus ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta ongelmallinen.”

”Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön mukaan viranomaisten puuttumisessa yksityisiin oikeuksiin on noudatettava välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia. Puuttumisen on näin ollen palveltava yksityiskohtaisia, täsmällisiä ja laillisia tarkoitusperiä ja se on toteutettava tavalla, joka on puuttumisen tarkoituksen suhteen riittävä, asianmukainen ja oikeasuhtainen.”

Huomatkaa sana ”viranomaisten”. Tässä lakiesityksessä halultaan antaa tekijänoikeusjärjestöille, kuten Teostolle ja Gramexilla, oikeus saada operaattoreilta tietoja tietokoneiden IP-osoitteista, jotta asianomaisille voitaisiin lähetellä varoituskirjeitä.

Järjestöt eivät ole viranomaisia.

Hallituksen esityksen saa lukea tarkasti, jotta havaitsee, miten uraa uurtava se on. Piratismin torjunta keräämällä tietoja on muutamissa maissa uskottu viranomaisille. Operaattoreille on asetettu velvollisuuksia. Uusinkaan EU-direktiivi ei mainitse mitään sellaisesta laista, jonka mukaan tietoja olisi luovutettava järjestelmällisesti muille kuin viranomaisille.

Kysymyksessä on kuitenkin hallituksen esitys, joka varmaankin on valmisteltu opetusministeriössä tai ainakin opetusministeriön paperille.

Siten ensi reaktio ei ole toteutettavissa. Tämän paperin, sen sisältämän vallankaappaushankkeen vuoksi, siksi että yksityisille edunhaltijoiden järjestöille annettaisiin lailla lupa kerätä ihmisten verkkoyhteyksien tietoja, nuo järjestöt, siis Teosto ja Gramex, olisi lakkautettava rikollisina.