 |
| Velociraptor - Wikipedia |
Otin yhteyttä Project Gutenbergiin, sen sisällä toimivaan Projekti Lönnrotiin ja lisäksi rukkasin pitkästä aikaa muutamia Wikipedian artikkeleita. Keskeinen työ, kun silmän takia on syytä pysytellä sisätiloissa, on ällistyä ja hiukan hävetä, että jo aikoja sitten korkeimpaan koulutukseen eli tohtoritasolle luettavaksi määräämäni Benklerin ”The Wealth of Networks” ja Zittrainin ”The Future of the Internet and How to Stop It” ovat jääneet minulta itseltäni liian vähälle perehtymiselle. En ainakaan ole varma, mitkä väitteeni ovat peräisin näistä kirjoista ja mitkä niin sanottua omaa viisautta.
Neil Weinstock Netanelin ”Copyright’s Paradox” on hallinnassa. Se käy jopa oppikirjasta mutta on joka tapauksessa välttämätön tekijänoikeuden asiantuntijana esiintyvälle.
Benkler ja Zittrain ovat Harvardin professoreita. Netanelin työpaikka on UCLA. Siellä, Kalifornian yliopiston Los Angelesin laitoksissa, on muuten varsin raju joukko alan tuntijoita, kun taas patenttioikeudessa Stanford on ehkä ykkönen. Ja Euroopan suurin nimi on luonnollisesti Cambridgen professori Lionel Bently, jolta juuri ilmestyi toimitettu artikkelivalikoima piratismista. Saksalaiset nimimiehet ja –naiset, kuten Schricker, ovat näihin verrattuna hyönteistieteilijöitä, joilla on määrättömät tiedot mutta ei välttämättä suurta ymmärrystä.
Tämä on sinänsä hylättävä auktoriteettiargumentti. Vetoan avoimesti siihen, että nämä maineikkaat henkilöt ovat samalla kannalla, jota olen itse yrittänyt edustaa vastoin Pohjoismaissa vallitsevaa mielipidettä.
Ensimmäinen perusväittämä koskee luovuuden palkitsemista eli kannustimien eli insentiivien toimimattomuutta. Tämä tekijän- ja patenttioikeuden klassinen perustelu on kuivettunut opinkappaleeksi, joka luullakseni ei ole ollut koskaan totta eikä missään tapauksessa pidä enää paikkaansa. Se ei toimi.
Luonnollisesti rahan ansaitseminen on taiteellisen inspiraation keskeinen lähde, ja sitä rahaa saisi mielellään tulla paljon. Mutta se ei pidä paikkaansa, että nyt voimassa oleva tai nykyisen kaltainen lainsäädäntö johtaisi tuohon päämäärään, eikä se johda siihen, että järjestelmä olisi edes tehokas.
Minun silmissäni nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö on kun velociraptor ajamassa polkupyörällä.
Toinen perusväittämäni on se, että täsmälleen Coasen teoreeman mukaan sekavat säännöt (huonosti kirjoitettu laki) johtavat transaktiokulujen nousemiseen.
Sähkökirjan rajakustannus on vähäinen. Gutenbergin puitteissa niitä on tehty talkoo- eli harrastepohjalla yli 24 000 nidettä, jotka ovat tänään erilaisten liikeyritysten listoilla verkkokauppojen kautta ladattavissa. Silti skannaus on tehty aika suureksi osaksi käsin ja esimerkiksi Suomessa nyt valmistuvan Volter Kilven (vapautui tekijänoikeudesta viime vuodenvaihteessa) oikolukeminen ei ole helppo tehtävä eikä suju nopeasti.
Vastaus on jokseenkin varmasti ”tekijänoikeussyistä”. Akateemisen kirjakaupan listoilla on muhkea valikoima sähköisesti ladattavia kirjoja, jotka muuten istuvat myös i-laitteisiin. Hinnat ovat esimerkiksi Amazonin Kindlen samoista myös PC:llä luettavista sähkökirjoista veloittamiin hintoihin verrattuna jopa yli kaksinkertaisia. Kirjoituksen alussa mainitsemani Benklerin ja Zittrainin kirjat ovat vapaasti verkossa. Paljon pienemmästä ja määrättömästi huonommasta informaatio-oikeuden kirjasta pyydetään Akateemisessa silmää räpäyttämättä jopa 300 euroa.
Nuo olivat kaksi perusväitettä. Johtopäätös on tuttu. Taloudellinen tehokkuus ei toimi digitaalisen sisällön tuotannossa alkuunkaan samalla tavalla kuin tavaroiden tuotannossa. Kysynnän ja tarjonnan hintaa määräävä vaikutus on epäselvä. Hyvinkin paljon työtä vaatineen tavaran / palvelun (esimerkki Linux tai TeX) voi saada ilmaiseksi. Suhteellisen kallis ostos voi osoittautua käyttökelvottomaksi. Sana ei kulje, koska ihmisillä on niin kovasti mielipiteitä, ettei heillä ole aikaa käyttää silmiään eikä ajatella.
Leimaan höperöksi esimerkiksi isojen sanakirjojen käyttämisen paperiversiona, kun vaikkapa nyt ruotsin ja ranskan perinteiset suursanakirjat ovat verkossa kaikessa loistossaan. Kirjan ja sähkökirjan vastakkainasettelu on mielestäni keinotekoista ja pahimmillaan kieroa. Molempia tarvitaan. Oma ratkaisuni on autella julkista kirjastolaitosta ja ei-kaupallisia sosiaalisia järjestelmiä, kuten Wikipediaa ja Gutenbergiä. Ja kirjoittaa blogia.
Nyt kannattaa ostaa 9780199563838 kun rollari on sikahalpa.
VastaaPoistaMuistan, kun viinat kotibileistä loppui niin piti mennä lähikapakkaan, ja tilasimme siellä halvinta valko/punaviiniä. Ja teimme paperisista nenäliinoista pulloille korkkeja ja salakuljetimme ne ulos. Muistan, kerrankin oli noin -30 astetta pakkasta, kun tultiin meidän kerrostalon pihalle. Jossa oli lipputanko. Eikä tarvinnut edes sanoa ääneen, Vesa Vierikon tai minun, että... no, äkkiäkös me kelteisillämme aloimme silpata kohti lipputangon nuppia. Pääsimme jopa perille. Akat aploodeerasivat kun laskeuduimme takaisin maan pinnalle.
VastaaPoistaSe oli kamalan epävarmaa aikaa, nuoruutta.
MIten kirjoittaja kirjoittaa, jos jatkuvasti pitää poistua omasta työstä ja tehdä ekskurssi sanakirjaan ja hakemistoon. Yhden toimivan ruudun omistajana avaan paperille painetun sanakirjan työpöydälle koneen viereen ja pidän meneillään olevan työn koko ajan näkyvissä.
VastaaPoistaOnhan se hienoa leikata filmiä ja vertailla eri ruuduilla eri kuvaversioita, mutta ei se köyhälle sanaduunarille onnistu.
Suomella olisi ollut loistava mahdollisuus olla maailman huippuluokkaa sähköisten julkaisujen osalta, mutta mahdollisuus siihen on menetetty.
VastaaPoistaSamat drm-suojaukset ja samat ongelmat yhteensopivuuksien osalta laitekannoissa, kuin mitä aikoinaan elokuva- ja musiikkiteosten osalta.
Syynä tähän ovat lakimiehet.
Kansaedustajien pitäisi laatia lakeja. Mutta luuleeko joku, että kansanedustaja Möttösen Jussi Juupajoelta osaisi laatia lakeja tekijänoikeuslainsäädäntöön.
Kyllä siinä lakimiehet ovat asian kimpussa ja saivartelu etenee samaan pisteeseen, kuin mitä kymmenen enkeliä mahtuu nuppineulan kärkeen istumaan.
Eli mistään ei ole opittu, eikä kukaan ole uskaltanut tarttua härkää sarvista.
Minulla olisi yhden napsautuksen päässä Akateemisen/Leväslaihon kirja ladattavissa pdf-formaatissa. Jonkun ajan kuluttua kaikki suomenkieliset sähköiset julkaisut ovat myös kaikkien ladattavissa ilmaiseksi.
Täytyykin laittaa tähän Piraattiliittoutuman tiedoksianto:
Piraattiliittoutuma
Tiedon ja kulttuurin vapauden puolesta!
Piraattiliittoutuma käy taistoon ahneita kustantajia vastaan kirjailijoiden puolesta.
Haluamme jakaa, monistaa, kopioida ja äänittää kulttuurilliset kirjalliset julkaisut kaiken kansan saataville ilmaiseksi.
Me, kuten kaikki suomalaiset, rakastamme kulttuuria ja kirjoja.
Ostamalla yhden kirjan ja kopioimalle sen muille kansalaisille hyödynnettäväksi, teet suuren kulttuuriteon.
Kapitalistinen järjestelmä riistää kirjailijoita maksamalle heille korvauksina vain muutaman prosentin osuuden teoksen tuotosta. Kapitalistien voitot eivät mene kulttuuritekoihin, vaan omien lasipalatsiensa rakentamiseen.
Suojele rakas Jumala suomalaisia kirjailijoita ja kustantajia ja auta saattamaan heidän julkaisunsa kaikkien kansalaisten saataville ilmaiseksi.
Tieteellisin tutkimuksin on todettu että hankkimalla yhden laittomasti kopioidun kirjallisen teoksen, tai sanomalehden, lukija ostaa samoja maksullisia julkaisuja useamman kappaleen.
Liity sinäkin piratpartyyn.
Voit auttaa Piraattiliittoutumaa lukemalla julkaistuja julkaisuja äänitiedostoiksi (mp3) ja jakamalla syntyneen tiedoston P2P-toimin vertaisverkkoihin, sekä skannaamalla/kääntämällä/murtamalla kirjalliset julkaisut PDF-formaattiin ja jakamalla tulokset vertaisverkkoihin.
Katso minkä kirjoitin P. Palmulehdolle facebookissa eli Piraateille: miten tekijänoikeus on samalla usein oman maan etuja vastaan (kuin liito-oravat tulevat sopivasti estämään jotain, joka muuten olisi toiminut).
VastaaPoista"Sana ei kulje, koska ihmisillä on niin kovasti mielipiteitä, ettei heillä ole aikaa käyttää silmiään eikä ajatella."
VastaaPoistaLaittamattomasti sanottu.
Merkkiteoksista kun puhutaan, suosittelen lämpimästi Columbian lakiproffan Timothy Wun vastikään ilmestynyttä teosta "The Master Switch - The Rise and Fall of Information Empires". Fokus on siinä hieman enemmän jakelukanavien kuin immateriaalioikeuksien hallinnassa. Liikkeelle lähdetään Yhdysvalloista sadan vuoden takaa.
VastaaPoistatämä on häpeämätön neuvonpyyntö. jos panen ottamiani kuvia julkisesti netissä näytteille mikä olisi konsti jolla niiden kaupallinen luvaton käyttö hankaloitettaisiin? creative commons?
VastaaPoistatarkoitukseni on panna kuvat tavallaan julkisiksi ja yksityishenkilöiden omaan käyttöön ladattaviksi.
"Oma ratkaisuni on autella julkista kirjastolaitosta ja ei-kaupallisia sosiaalisia järjestelmiä, kuten Wikipediaa ja Gutenbergiä. Ja kirjoittaa blogia."
VastaaPoistaJa näin on hyvä!!!!
Ad Eero Raunio: - kokemuksen mukaan (tämä blogi) kaupallisen hyväsikäytön pelko on turha. Sen estää jo resoluution keskinkertaisuus ( ~ 1,5 Mb).
VastaaPoistaCreative commons on hyvä keino. Kuvan vesileimaaminen toimii myös. Tiedän ihmisiä, joilla on hieno, järjestelmällinen kokoelmia kuvia kasveista, linnuista, hyönteisistä. Melkein sanoisin että jaa ilosi ja pane verkkoon cc-lisenssillä.
Ad Anonyymi: - olen itse kirjoittanut kymmenen vuotta selainen auki, ja kun tarvitsen esim. oikeinkirjoitusasun tai henkilön elinajan tarkistuksen, alt+tab, ja sitten takaisin.
VastaaPoistaWindows-näppäin+tab on hauska vaihtoehto.
ad kemppinen: http://picasaweb.google.com/EeroRaunio/Scanned_2010_BW_northern_cities#
VastaaPoistaad eero raunio
VastaaPoistaHillittömän hienoja kuvia!
Mielenkiintoisia, periaatteessa samanlaisia asioita tapahtuu tänään niin talouden kuin uskonkin opeissa.
VastaaPoistaKirkossa kiistellään siitä, tuleeko kirkon säädellä ihmisten toimia niin kuin Raamatun ja kirkon parhaat asiantuntijat opettavat vai pitääkö kuunnella tavallisten kristittyjen toiveita. Kun kaikkia on kuultu, päädytään jonkinlaiseen kompromissiin. Kirkon kiistassa on kuitenkin olemassa kolmaskin osapuoli, ne, jotka eivät pidä Raamattua sen jumalallisempana ilmoituksena kuin Koraania, Bhagavad-Gitaa tai Isoa tietosanakirjaa. Onneksi yhteiskunta ei enää vaadikaan kaikkien noudattavan kirkon oppeja, vaan maalliset lait voidaan tehdä tavallisten ihmisten tavallisten tarpeiden mukaan.
Ei kuitenkaan aivan. Toinenkin uskon reliikki on olemassa, nimittäin materialismi/ekonomismi, vakaa luottamus siihen, että pelastus on taloudellisessa kasvussa. Sen oppien mukaan ihmisiä on kannustettava tuottamaan ja vaurastumaan. Näin on laadittu mm. lait tekijänoikeuksista ja patenteista.
Nyt on virinnyt vilkas keskustelu siitä, mitä näille oikeuksille pitäisi tehdä. Asiantuntijoillekin on jo käymässä ilmeiseksi, että patenttioikeus vain haittaa yleistä kehitystä ja että biteiksi saatettavan informaation yksinoikeudet eivät niinkään nosta kansalaisten sivistys- kuin ahneustasoa.
Sellaiselle kansalaiselle, joka ei usko taloudellisen kasvun tuomaan pelastukseen, kyseisten alojen asiantuntijoiden viisaatkin mielipiteet ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. Aivan kuten uskonryhmään kuulumattomalle ryhmän oppineiden väittely siitä, miten vastata muuttuviin käytännön kysymyksiin pitäen kuitenkin kiinni uskon perusteista, on toisarvoista.
Kaikella kunnioituksella – Kemppisen kirjoitukset ovat mielestäni blogimaailman parasta – ehkä hänen ei kuitenkaan pitäisi niinkään harmitella sitä, että Benklerin ja Zittrainin teokset ovat jääneet liian vähälle huomiolle, kuin sitä, että Matti H(yryläise)n kirjoituksia ei ole juuri ollenkaan huomioitu (mukaan lukien kirja Uusi yhteiskuntajärjestelmä, omakustanne – tietysti – vuodelta 1987). Kun Benklerin ja Zittrainin ajatukset ovat kaikessa järkevyydessään näkemyksiä IP-oikeuksista "taloususkon" sisältäpäin, niin Hyryläisen näkemykset ovat sitä ulkoapäin; kun talouskasvu ei ole mukana kuvassa, ei hyvässä ei pahassa.