Epitafi

Otsikko tarkoittaa hautakirjoituista. Pyhäinpäivänä huomasin, että ne ovat jääneet vallan käytöstä. Sääli. Perinne oli pitkä. Sekä roomalaiset että kreikkalaiset runoilijat miettivät näitä.

Niinpä ajattelin, että jos hautakiveeni hakattaisiin joutavanpäiväisen nimen, syntymä- ja kuolinajan sijasta teksti: ”Arvoton näyte.”

Täytyy ottaa selvää, vieläkö tämä kielellisesti moitteeton ilmaisu on tullipostin hyväksymä.

Vanhalla hautausmaalla näkee niinkin ihmeellisiä titteleitä kuin ”kunniallinen talon emäntä”.

Seurakuntahallinto ei pidä vitseistä. Se on käynyt ilmi. Ja papeissa on yksivakaista väkeä.

Joku voisi saada näistä kirjoituksistani sen kuvan, että olen korkeimman oikeuden kimpussa. Olenhan minä välillä – mutta oivalliset ratkaisut, jotka ovat sekä sisällön että muodon puolesta kohdallaan, eivät tunnu vaativan ainakaan minun aamentani.

Uusi syrjintäratkaisu papista ja naispapista on kuitenkin esiteltävä muillekin kuin lakimiehille – professori Ojanen jo julkaisi siitä lyhyen kommentin alan julkaisussa (KKO 2010:74).

Kysymys ei näet ole uskonnosta ja vain osittain uskonnonvapaudesta. KKO ratkaisi asian, jossa olivat vastakkain perusoikeus uskonnonvapaus ja rikoslain syrjintäkielto. Ongelma on suunnilleen sama kuin esimerkiksi virkamiehen sananvapaus. Kysytään, milloin perusoikeuteen vetoaminen ei auta, kun muu säännös kieltää menettelyn.

Nähdäkseni KKO löysi erinomaisen perustelun.

”…henkilön, joka saapuu harjoittamaan uskontoa sellaisen yhteisön tilaisuuteen, jossa vallitsevat periaatteet eivät vastaa hänen omaa vakaumustaan, tulee ottaa huomioon nämä periaatteet etenkin, jos hänen vakaumuksensa mukainen käyttäytyminen johtaa selvään ihmisoikeusloukkaukseen kuten sukupuoleen perustuvaan syrjintään.”

Hovioikeus oli käyttänyt perustelunaan myös tekijän papinvirkaa ja siten, ainakin kiertotietä, virkavelvollisuutta. KKO muutti tämän ja asetti selkeästi vastakkain perusoikeuden ja syrjintäkiellon juuttumatta siihen, että syrjijä oli pappi. Syrjinnän määritelmä otettiin suoraan rikoslaista – ihmisen asettaminen (tässä tapauksessa) sukupuolensa vuoksi toisia selvästi huonompaan asemaan. Asianomistaja oli tullut Hyvinkäälle pitämään saarnaa ja siellä oli vastassa väkeä ja ilmoitus, että naisen kanssa ei omantunnonsyistä suoriteta kirkollista toimitusta.

Lukija huomaa, että juuri sama perustelu on käytettävissä, jos vierailevaksi papiksi ilmestyy henkilö, jonka ihonväri ei ole kutsujan mieleen, tai joka on – homo.

Ratkaisu ulottuu sananvapauteen näin perustellen: henkilö voi pätevästi sitoutua rajoittamaan omaa sananvapauttaan. Esimerkiksi kouluttautumalla lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi ja ryhtymällä ammattiin ihminen tietoisesti sitoutuu vaikenemaan potilaiden terveystiedoista. Jos hän kirjoittaa iltapäivälehteen kertoakseen, että nyt täällä on julkisuuden henkilö NN ja sillä on kuppa, luulen ja toivon, että lääkärin oikeudet menevät ja lisäksi tärähtää tuntuva rangaistus.

En viitsinyt mennä joukkoviestimeen muotoilemaan, miksi ei ole pöyristyttävää, että tieteellisen tutkimusryhmän jäsentä estetään tiedottamasta hankkeen edistymisestä. Joku oli kai vedonnut juuri sananvapauteensa. Oli salassapitosopimus tehty tai ei, moni tutkimus on luonteensa vuoksi ilmoitettava yleisölle taiten. Perinteisesti hankitaan ulkopuolisten tutkijoiden lausunnot. Ajatelkaa esimerkkinä uutta lääkettä tai rokotetta. Sivullisten tehtävä on etsiä virheitä, ja ajatus on selvä: parempi tietoisesti ja ennakoiden kuin vahingossa ja jälkeenpäin. - Olen toiminut usein ”paholaisen asianajajana”. Hyvä järjestelmä. Tehtävänä on keksiä kaikki mahdolliset vastaväitteet.