Sivun näyttöjä yhteensä

20. marraskuuta 2010

Puukko I




Anssi Ruusuvuoren ”Puukon historia” oli Tieto-Finlandia –ehdokkaana ja olisi voinut voittaakin. Jos olisin ollut valitsemassa – olen joskus ollut – en olisi päätynyt tähän kirjaan. Pidän sitä tasoltaan erinomaisena ja arvioin, että tällainen valtava selvitys suomalaisille sekä asiallisesti että tunteellisesti tärkeästä kapineesta on todellinen taivaan lahja.

Ristiriita on näennäinen. Kirja on niin iso ja kallis, että se luistaa silmissäni ”tietokirja” –sanan tavanomaisen merkityssisällön ulkopuolelle. Tämä on erikoisteos asiantunteville. Ja tämä kaksiosainen kirjoitus ei ole arvostelu, vaan ns. esittely. Arvostelu olisi yksikertainen: erinomainen kirja.

Omasta vuosikymmenien takaisesta Puukko-kirjastani ei muuten kannata keskustella tässä yhteydessä. Ja taas minun kirjaani, jonka valokuvat otti velivainajani Mikko, ei kannata rinnastaa Sakari Pälsin puukkokirjana. Pälsi, joka oli arkeologi, kirjoitti kansatieteellisen esseen tukeutuen luultavasti työpaikkansa Kansallismuseon kokoelmiin.

Minä kirjoitin arvostelijoiden mukaan mielenkiintoisen kirjan, joka on oikeastaan jutelma eli rinnastettavissa pitkään lehtiartikkeliin. Kirjamme  puolustaa paikkaansa siksi, että ehdimme selvittää joitakin asioita niitten tekijöiltä, puhuttaa ja valokuvata tupentekijöitä ja kuulla henkilökohtaisesti Kustaa Lammia, joka oli kirjan kirjoittamisen aikaan jo hyvin vanha mies (1901-2001). Hän oli jonkinlainen perhetuttukin, samoin kuin Iisakki Järvenpään tehtaalla moni. Kustaa Lammi tiesi oikeastaan kaiken kauhavalaispuukosta. Hänen isänsä Juho Kustaa (s. 1861) oli ollut mukana alusta alkaen.

Miten niin alusta? Ruusuvuori selostaa asian oikein ja sävyisästi.

”Kauhavan rauta ei ruostu” ei pidä oikeastaan paikkaansa.  Tosin ruotsalaiset olivat jo myöhäiskeskiajalla oppineet ja omaksuneet aivan yllättäviä teräksen valmistustaitoja.  Keskuspaikka oli Mora. Hiiliteräs oli parhaana pidetty puukon raaka-aine noin 1990-luvulle.

Tällä hetkellä ”parasta” raaka-ainetta ei enää ole. Teräksiä on satoja lajeja. Moneen käyttöön seosainekarbidi on hyvä, esimerkiksi ATS-34. Jaottelu ruostumattomiin ja hiiliteräksiin ei ole enää oikea.

Lainaan määritelmää, joka toivoakseni on omassa puukkokirjassani: puukko kapine, joka ei ole todella hyvä mihinkään työhön, mutta paremman puutteessa käyttökelpoinen. Puukkoa eivät käytä puusepät eivätkä kirvesmiehet juuri minkään vertaa, kaivertajat eivät koskaan.

Puukkoa ympäröi muun muassa Pälsin ja Vilkunan ylläpitämä mytologia, jossa on äärikansallisia ja poliittisia sävyjä. Puukkoa pidettiin ennen sotia jopa puvun kanssa, takin alla. Svinhufvud availi suurlähettiläiden akkreditointikirjeitä tuppipuukollaan, ja Kekkosella oli paperiveitsenä kuusamolainen Tommi-puukko, kumma kyllä. Puukko on huono paperiveitsi, liian terävä. Tommi-puukon leikkikäyttö vivahtaa asiantuntemattomuuteen – on se niin hieno välinen eli pitkän kehityksen tuottama käsityön mestaruuden tulos.

Pahvia, esimerkiksi kirjapaketteja, ei pidä leikata auki hyvällä puukolla. Pahvissa on puukon terää kovempi partikkeleita, joten tuloksena voi olla turha terän koloutuminen. Oikea väline on taittoterä, ns. askarteluveitsi, tai sitten Stanley-jäljetelmä, mattoveitsi.

Kauhavalaisen puukon maine perustuu luultavasti sopuhintaan ja suhteellisen heikkoon laatuun. Kauhavalaisia kaupiteltiin etenkin matkustavaisille jo ennen sotia. Iisakki Järvenpään puukoista ei ole varsinaisesti pahaa sanottavaa, mutta Kauhavalla oli muitakin valmistajia. Esimerkiksi Onni Mäkipelkola kokeili erilaisilla korvikeratkaisuilla tavoitellessaan kunnon kassavirtaa.

En keräile edes puukkoja. Jokin määrä niitä on kumminkin kertynyt. Numero yksi on Kustaa Lammin juhlapuukko, tarkka kopio kauhavalaisesta ”Keisarin lahjapuukosta”. Työn jälki on huima. Toijalan puukko on koruksi tehtykin. Antti Rannanjärven valmistama uusi härmäläinen kaksineuvoinen on hyvä panna Järvenpään Härmän puukon rinnalle havainnollistamaan käsityön ja tehdastyön (pienen tehtaan työn) eroa.

Mutta ”kauhavalainen” ei ole laatutakuu eikä edes aihetodiste laadusta. [Jatkuu]

30 kommenttia:

  1. En itse ole puheena olevaa kirjaa vielä nähnyt, edes kaupassa selaillut, mutta lupaa hyvää se, että siitä sanotaan näin:

    "Kirja on niin iso ja kallis, että se luistaa silmissäni ”tietokirja” –sanan tavanomaisen merkityssisällön ulkopuolelle. Tämä on erikoisteos asiantunteville."

    Näin kuuluu olla, tällainen pyramidinpäällys tarvitaan.

    En voi olla vertaamatta asiaintilaa melkein naapurinkansamme - välissähän on vain yksi valtiomuodostuma - japanilaisten, vastaavaan omaan yhden tai kahden käden teroitettua kansallistyökalua käsittelevään eurooppalaisilla kielillä löytyvään kirjallisuuteen: täytyy olla meilläkin paikallisen John M. Yumoton (Kemppinen, Jukka) tekemä asiantunteva karvahattupuolen introdusointi ja sen lisänä sitten Kokan Nagayama (Ruusuvuori, Anssi [kenties]), jotta alue on tyydyttävällä tavalla katettu.

    VastaaPoista
  2. Puukon teran laatu:
    Karkaisivatko puukontekijat teran itse?
    Mihin teran ominaisuuksiin puukkomestarit kiinnittivat huomiota?

    VastaaPoista
  3. Teraksia on tuhansia ja tuhansia lajeja:
    Kyl kai jaoittelu
    --hiiliterakset (paskarauta)
    --ruostumaton (esim. AISI 301, AISI 304 jne)
    --haponkestava (esim. AISI 316
    pelaa kaytannon elamassa edelleen varsin hyvin?

    Oliko aikoinaan teras peraisin vaikkapa Ruotsista (Uddeholm) ?

    VastaaPoista
  4. Kayttotarkoitus:
    Niin kauhavalinen ei ole tarkoitettu oikein mihinkaan. Mitenkas Lapin leuku, stiletti ja Mora ?

    Ainakin stiletti on katevyytensa ja muotonsa buoksi ehdoton tappoase.

    VastaaPoista
  5. Kun pohjaalaiset olivat kovia hajyilemaan ja tappelemaan, niin opetettiinko siella mihin puukolla piti lyoda?

    VastaaPoista
  6. Teneriffalta löysin rautakaupasta mainion ranskalaisen Opinel kääntöveisen. Puukahva ja nerokkaan yksinkertainen terän lukitus ja taitto jonka kiinni pysymistä ei tosin kannata testata taskussa saati puuta vuolemalla mutta terä on hyvä ja pureva. Sarjaan kuuluu eri kokoisia saman näköisiä taittopuukkoja joille on vaikea keksiä järjellistä käyttöä. Itse käytän keittiön yleisveitsenä. Toimii.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: - kansanlauluista päätellen miehen lyömistä puukolla opetettiin. "... kun Anssin Jukka puukoolla löi niin taitamattomasti..."

    Kuulin mukana olleelta, että Taipaleenjoella 1939 eräs linnassakin asiasta istunut sotamies opetti toisille, että alhaalta ylöspäin ja tarkkana sitten, ettei karahda vyön solkeen.

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: - leuku oli tunturiseudulla selvä työkalu. Mora, jolla on historiaa ainakin 1300-luvulta, muistuttaa kovasti Englannista tuttuja yleistyökaluja, myös rakenteeltaan (meltorauta + terästä). Siis työkalu.

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi: - kirjoitin satoja, en tuhansia. Ks. lähemmin esim. http://www.zknives.com/knives/steels/steelchart.php

    VastaaPoista
  10. Kyläsepät tekivät puukkonsa itse, ainakin meidän suvussa.

    Pikkulapsena ihmettelin ja ihailin aina erästä isäni vanhaa puukkoa, jossa oli omituinen kahva - tiesin että se oli isä itse nuorena tehnyt ja että kahva oli "tuohesta". Mutta tuohihan oli pehmeää ja haperoa ja kahva luja ja mukava kädessä... No, sitten jossakin vaiheessa ymmärsin miten se oli tehty.

    VastaaPoista
  11. JK: "Puukkoa eivät käytä puusepät eivätkä kirvesmiehet juuri minkään vertaa, kaivertajat eivät koskaan."

    Tätä mutua pitää kyllä vastustaa ammattia pitkään harjoittaneena. Kirvesmiehille puukko on elinehto vyöllä roikkumassa ihan jo timpurinkynän teroittamista varten. Puukonterää tarvitaan vuolemisen lisäksi myös lukemattomissa tilanteissa joita rakennuksilla tulee pohjaratkaisuista vesikattoon ja sisutustöistä luovutukseen edettäessä.

    Sillä vuollaan liiat uretaanit ovien, ikkunoiden ja muiden aukkojen pielistä. Puukonterä tökätään joskus panelin väliin jos lauta on kiero, ja äkkiä napsaistaan viimeistelynaulalla paneli kiinni. Samoin puukko on tarpeen lattialaminaatin ja -parketin laitossa, gybroc-levyjen asennuksessa, reikien teossa. Jopa putkimiesmokomalta liian pitkiksi jääneet ilmastointikanavan päät laipiossa on hyvä rouhia puukolla, sitä vasaralla mäiskien, panelia pitkin että saa lautasventtiilin siihen asennetuksi.

    Voisin tehdä hetkessä sata asiaa käsittävän listan paikoista, joissa timpuri tuntee itsensä mulkuttomaksi jos häneltä puukko puuttuu. Viimeistään lohkaistessaan sillä samalla puukolla taukotuvassa sinisen lenkin pätkää leivänkyrsänsä päälle.

    Vitsiniekka Kyösti Hagert (tuttu mies) meni K-Rauta Masaan Iisalmessa ja kysyi myyjältä, missä äänenvaimentajat ovat. Myyjä sanoi, ettei tämä ole autotarvikeliike. Johon Kyösti: "Eikös se puukollakin ääni vaimene?"

    VastaaPoista
  12. Ad Valto Ensio: - kiitos. Olet oikeassa. Yritin sanoa suunnilleen tuota puhuessani puukon väärinkäytöstä. Mielikuviin liittyvä puun veisteleminen - kaikessa rauhassa - on pieni asia. Mora, Fiskars tai vastaava on, kuten taisin kirjoittaakin, jokaisella haalareissa sille varatulla paikalla.

    Noin olisin kirjoittanut, jos olisin osannut.

    (Itse käytin puukkoa viimeksi, kuluneella viikolla, "sähkötöissä", juuttuneen kuvun kampeamiseen.)

    VastaaPoista
  13. Valton mainitsemaan asiaan minunkin piti puuttua. Pappani äidin puolelta oli kirvesmies ja en muista näheeni häntä ikinä ilman puukkoa- ja hän käytti sitä myös koko ajan, muttei sentään "äänenvaimentajana" kuin ehkä joskus huimassa nuoruudessaan "merillä".

    Hänellä oli risti-sydän-ankkuri-tatuointi ja kun lapsena kysyin milloin se on tehty, niin hän kertoi teettäneensä sen seilatessaan nuorena Kokkolan ja Gamla Karlebyyn väliä.

    VastaaPoista
  14. Teraksia on tuhansia ja taas tuhansia;

    Eri teraksia on tuhansia. Tuo zknivesin lista on jonkun jobbarin lista, jolla vain muutama valikoitu laatu myynnissa. Koetin laittaa yhden jenkki jobbarin valitseman terasluettelon tahan. Siina listassa oli yli tuhat teraksen laatunumeroa. Mutta eihan tahan kommenttitilaan kelpaa kuin ca. 4000 merkkia ja alle. -- Hyva tietysti niin!

    VastaaPoista
  15. Ad Tapsa: Turusta Åboon seilattaessa sattui kuulemma myös kauheita. Maatakaan ei näkynyt kuin kukkapurkissa.

    VastaaPoista
  16. Ajeltiinpa kerran Espanjan Aurinkorannikolta kotia kohti kun vähän ennen Ranskan rajaa pysähdyttiin tankkaamaan. Kun huoltamon myyjä tunnisti suomalaiseksi, alkoi nauraen sohia sormella kohti hokien "puuko puuko" ja yritti varsin tarmokkaasti myydä takanaan hyllyssä olevia julman näköisiä stilettejä.
    Niin että taitaa suomalaisilla olla melkoinen puukkojunkkarin maine ulkomailla.

    VastaaPoista
  17. Kuka Tommi-puukkoja on Kuusamossa takonut?

    VastaaPoista
  18. Jos taas Päijänteellä seilataan, senkin rantamaisemista löytyy hyvä puukon- ja kirveenkin tekijä.

    Seuraavassa ruokaohjeessa linkki:
    http://kariav-annat.blogspot.com/2009/12/karin-keittio-kynsilaukkaa.html

    VastaaPoista
  19. Tommi-puukkoja on Keräsen suku takoa jyskännyt Hyrynsalmella eikä Kuusamossa ja taisipa Urkki-vainaan Tommi olla itsensä Setti Keräsen tekemä.

    Puukkoa olen monessa käyttänyt työkaluna ja kyllä sillä kaivertaminenkin onnistuu, jos ei muu auta. Puuesineiden vuolennassa puukon pään pitää olla iso, mutta terän pieni, tämän on kokemus osoittanut.

    t. Maajussi

    VastaaPoista
  20. Jukka: 1. Nyt on rautakauppoihin ilmestynyt työkalupuukon uusi versio: puukko jonka pää on teroitettu taltaksi. Mainio keksintö monenlaiseen timpurin viimeistelytyöhön, kun aika tai paikat ei anna myöten "oikeiden" työkalujen käytölle.
    2. Toijalan puukko on tosiaan kuin koru ja sellaiseksi tarkoitettukin: en voi kuvitella, että sillä tehtäisiin muuta kuin avattaisiin tärkeitä kirjeitä tai pikaistuksissaan jotain todella vaikuttavaa.

    VastaaPoista
  21. Itäisillä mailla osataan teräasetta käyttää tappamistarkoitukseen paremmin kuin Suomessa. Siellähän yritetään aina katkaista kaulavaltimo? Miksei Härmässä ja Kauhavalla? Tietysti vatsaan tai rintaan iskettäessä maali on isompi ja kuolema entisaikoina silti aika varma, vaikkakin hitaampi.

    VastaaPoista
  22. Kyllä minulle opetettiin, että tämä perinteinen nyrkkiote puukosta on tappeluksessa huonoa.
    Puukon merkitys on pelottelussa, silloin sen on oltava hyppysissä niin että sen terää voi liikuttaa monipuolisesti, viiltäen, ei iskien ja sitten, jos on tarvetta ja tilaisuus, tuikata se kevyesti vastustajan suojauksen läpi.
    Itse olen pelastanut henkieni 70-luvulla, kun sain pistetyksi minua kuristanutta kaveria puukolla pakaraan.

    VastaaPoista
  23. Nyt on tunnustamisen aika. Olen käyttänyt ainakin parissa tietokirjassani Kemppisten Puukot -kirjan eri paikkakunnille ominaisten puukkojen luonnehdintaa ja kuviakin, itse tehdyin piirroskopioin, joista kirjan kuvat saattavat olla hyvinkin tunnistettavissa.
    Olen samaa mieltä kuin jotkut aikaisemmista kommentoijista (ja niin olen kirjoittanut kirjoihinikin), että kyllä ammatti-ihminenkin puukkoa tarvitsee ja käyttää, tai ainakin pitää mukanaan. Kreikkalainen sukulaismies, joka on syvästi kiinnostunut veitsistä ja nyt suomalaisesta puukkokulttuurista, oli ylen innostunut kun lainasin hänelle Puukot -kirjan. Sai viemisiksi Marttiinin jätkänpuukon, jossa on konstailematon koivukahva ja mielestäni ihan mukavat suhteet ja tuppi. Oma suosikkini on (en nyt muista kenen valmistajan) puukko nimeltä Kätevä -- se on kunnollisesti teroittuvaa terästä ja hyvä vuolu- ja yleispuukko. Allekirjoitan tuon pahvien leikkaamisjutun, siihen on olemassa vaihtoteräveitsiä sankoin joukoin. Pitipä minun käännökseeni muinoiseen Otavan Työkalukirjaan (kotipaikka Englanti) lisätä piirros oikeasta puukosta ja sen tupesta, kun muualla timpurinkynätkin teroitetaan taltalla.

    Täytyypä kirjautua tai jotain, anonyymin tilalla pitäisi olla nimi Esko Kuokkanen. Ai niin, se kreikkalainen kundi haaveilee perustavansa Kreetalle puodin, jossa on mm. Mrtiinin puukkoja.

    VastaaPoista
  24. Petja:

    tappelussa puukko on kädessä nyrkkiotteella siten, että terä alaspäin, viiltävä puoli ulos.

    Säästyy pakara jos toinenkin, kun vaan torjuu, ja antaa pakaran tai muun lähestyvän ruumiinosan itse tehdä liiketyö.

    VastaaPoista
  25. Hyrynsalamen puukkomestari Setti Keränenhän se toivotti Urkillekin tämän täyttäessä 70-vuotta, että "unta ja näläkeä".

    Urkki kainuulaisena ymmärsi, että se on vanhalla miehelle sattuvasti toivottu: että saisi nukuttua ja ruokahalu säilyisi. Kaikki muu järjestyy kyllä.

    VastaaPoista
  26. En tiedä hävisikö edellinen kommenttini sinne bittiavaruuteen vai mihin, yritän toistaa.
    Siis minun on tehtävä tunnustus: olen kopioinut Kemppisten Puukot -kirjasta kuvia, katsonut mallia ja piirtänyt itse eri alueille ominaisten puukkotyyppien ulkonäköjä. Sakari Pälsin jostain kirjasta olen kopioinut ajatuksen, että partiopuukon väistirauta ja tupen nepparihihna on jonninjoutava somiste.
    Se, että puukko kyllä kuuluu meikäläisen timpurin varusteisiin, on tosi. On sillä käyttöä. Englantilaisesta kirjasta tekemässäni käännöksessä tai paremminkin versiossa Työkalukirja (Otava, joskus) timpurinkynäkin teroitetaan taltalla. Siihen en malttanut olla lisäämättä piirrosta ja selostusta oikeasta puukosta. Muuten, kommentti siitä, että puukkoa ei kannata käyttää pahvin leikkuuseen pitää paikkansa. Maailma on pullollaan noita ketkoteräveitsiä,kuten englantilainen työkalukirjakin.
    Kreikkalainen sukulaismies on harras veitsien, ja nyt myös puukkojen harrastaja, ja oli varsin otettu kun lainasin hänelle tuon Puukot -kirjan. Vaimonsa käänsi tekstiä iltasatuina. Ostin viemisiksi Marttiinin jätkänpuukon, joka mielestäni on aika oikea ja aito työkalupuukko koivupuisine, konstailemattomine kahvoineen. Oma suosikkini on Kätevä-niminen puukko (en nyt muista valmistajaa), joka ei ole mikään macho, mutta nimensä mukainen, ja teroittuu mainiosti. Lapsille aina sitä lainaan, laastaria on mennyt aika vähän.

    VastaaPoista
  27. Ad Esko et alii: - tällä puheella: Puukot-kirja kuvineen on vapaasti käytettävissä. Tekijänoikeuksista ei itketä. Väridiat (6 x 7) ovat tallella. Luulen että mustavalkoiset joutuivat kaatopaikalle, kun Mikko kuoli. Jos ne tulevat vastaan, panen ne verkkoon.

    VastaaPoista
  28. Täytyy panna korvan taakse, että musiikki- ja tavarafetisismillä on jokin kytkös.

    VastaaPoista
  29. Osallistun vanhaan ketjuun, mutta tekee mieleni sanoa, että bloginpitäjä on turhan vaatimaton. Vaikka Puukko-kirjan tyyliä voisi kuvailla "jutelmaksi" tai lehtiartikkelimaiseksi, kirja on helppo lähestyä tavalliselle lukijalle. Se tuo esiin henkilöitä, jotka laittaneet alulle siihen liittyvää yritystoimintaa ja sitä kautta luoneet työpaikkoja ihmisille, jotka ovat tähän työhön tarttuneet ja sen opetelleet. Tälläkin työllä on elätetty perheitä, vaikka aika joutuisa ja sinnikäs on pitänyt olla, kasvattaa perunansa itse, ja hankkia metsästä ja vesistöistä lisäruokaa... Vaikka lähisukulaiseni ovat olleet puukkotehtaassa töissä tai tehneet puukkoja tehtaalle useassa polvessa ja vaikka olen aikoinaan nähnyt heidän tekevän jotain puukontekovaihetta kotiverstaassaan, on paljon, mistä en nuoren sukupolven edustajana tiedä, enkä ole tajunnut kysyä, kun olisi ollut tilaisuus. Siinä mielessä on arvokasta, että joku haastattelee tekijöitä ja kuvaa alan historiaa. Muuten moni asia painuu unholaan sitä myöten, kun nämä henkilöt lähtevät ajasta ikuisuuteen. Sitäpaitsi tämäntyyppisissä kirjoissa arvokkaita ovat myös kuvat, joista näkee mennyttä aikaa ja niistä voi löytää myös tuttuja kasvoja.

    VastaaPoista