Sivun näyttöjä yhteensä

19. marraskuuta 2010

Salaisuuksien hallinnoinnista




Eilinen keskustelu sisälsi tärkeän sivujuonteen. Sekä kotona että töissä tietokoneissamme on paljon sellaista, mikä ei kuulu tekijänoikeusjärjestöille eikä edes poliiseille.

Käytän taas kerran itseäni esimerkkinä ja jälleen siksi, ettei tarvitse kysyä lupia eikä ihmetellä yksityisyyttä.

Niinpä: hallussani ja hallinnassani ei ole mitään oikeasti mielenkiintoista. Sekä paperini että tiedostot ovat sitä yhtä samaa, vanhaa ja tavallista. Joukossa on kuitenkin sellaista, mikä ei mielestäni kuulu sivullisille.

Omat ja perheen sairaskertomukset ja verkkotiliotteet ovat siellä missä paperille kirjoitetut perukirjat, veroilmoitukset ja joitakin vanhoja kirjeitä. Tietokoneeseen kootut tiedostot on poltettu CD-levylle ja kopioitu lisäksi USB-tikulle.

Jos pelkää tosissaan poliisia, kuten useimmat tuomarit, tai tulipaloa, tällainen henkilökohtainen mappi on siis syytä toimittaa eri huusholliin, toisen katon alle kuin tietokone. Eikä matkapuleinta tai podia tai padiä kannata käyttää varastointipaikkana.

Kysymys tiedostojen säilyvyydestä ei kiinnosta minua. Itse en ole säilyvä. Minun jälkeeni nuo asiat kiinnostavat tuskin ketään – kun puhe on tavallisista ihmisistä, eivät nekään tiedostot, joista käy ilmi, että jonkun mielenterveys on joskus järkkynyt, toinen on ollut juoppo ja kolmas kova pettämään puolisoaan.

Tietokoneille on käynyt samalla tavalla kuin monille suurille sosiaalisille keksinnöille. Kun se syntyi, siis mikro eli PC, siihen liittyi kiusallinen ongelma – kukaan ei tiennyt, mihin sitä voisi käyttää. Bell koki saman ongelman patentoituaan puhelimen 1878 ja keksittyään gramofonit Edison luuli keksineensä sanelukoneen.

Puhelimesta on sopivaa kertoa luennolla, että sekä Yhdysvalloissa että mm. Suomen suuriruhtinaanmaassa keksinnön vaiheisiin vaikutti asiantuntijamielipide. Armeija nimittäin piti keksintöä arvottomana leluna. Niinpä sille ei tullut asetetuksi rajoituksia, ja puhelin kehittyi ja levisi etenkin keskuksen keksimisen jälkeen suunnattoman nopeasti maailmaan yksityisten yritysten tai – Suomessa – osuuskuntien turvin.

Jossain arkistossa on Venäjän yleisesikunnan ylenkatseellinen lausunto, jonka mukaan telefooni on vailla kaikkea merkitystä ja mielenkiintoa verrattuna esimerkiksi telegrafiin eli lennättimeen, siitä kun ei jäänyt kirjallista dokumenttia.

Tietokoneen, siis edelleen PC:n, joka tosin oli tyypillisesti Apple, läpimurtoon vaikutti Visicalc –taulukkolaskentaohjelma. Tyhmempikin huomasi, että nyt oli käytettävissä jotain bisneksen kannalta hyödyllistä, mihin laskukoneet eivät kyenneet. Voisin kuvitella että hinnoittelu olisi ollut suosittu askare. Pannaan koneeseen perustiedot ja sitten katsotaan erilaisin prosentein ja myöhemmin funktioin, mistä löytyisi sopiva hinta.

Toivottavasti Visicalcin ja myöhemmin dBasen suunnittelijat tekivät saman – keksintö ei ollut vallitsevaa tekniikan tasoa ajatellen edistyksellinen, mutta se oli nerokas. Ja olisi hauska tietää, tuliko pasianssi Windowsiin päähänpistona, vai oliko joku niin nerokas, että käsitti, miten hyvää hiirenkäytön harjoittelua Klondike, Yokon ja Free Cell tarjoavat. – Tarinan mukaan jotkut sihteeritädit yrittivät pitää tietokoneen hiirtä lattialla, koska siellähän ne  hiiret muutenkin vilistävät.

Käyttäjät ja tekijänoikeusjärjestöt eivät siis edelleenkään käsitä, että varsinkaan tietoverkon tultua eli vuoden 1994 jälkeen tietokone ei ole lintu eikä kala eikä auto eikä laiva, vaan tietokone. Sitä ei ole tarkoitettu tekijänoikeudellisesti suojatun musiikin ”varastamiseen”, vaan sillä voi tehdä kaikenlaisia hyödyllisiä ja luvallisia asioita. Aina kun ollaan menossa johonkin vähänkin pidemmälle, minun on katsottava reitti ja arvioitu ajoaika. Ei se niin helppoa ole! Onko Jyväskylään Päijänteen länsipuolta todella paljon pidempi ajo kuin itäpuolta? Tämä ei selviä kartasta ihan vähällä.

Tällä halusin sanoa, ettei tekijänoikeusjärjestöillä ole mitään esikoisoikeutta päättää ihmisten tietokoneista. Ja lisäksi ”luvattoman” aineiston säilöminen omaan koneeseen ei ole enää erikoisen viisasta eikä liioin välttämätöntä.

42 kommenttia:

  1. Jos kerjään kadun kulmassa rahaa hattu kourassa, poliisi korjaa pos. Jos soitan haitaria kadun kulmassa vapaaehtoista korvausta hattu tyrkyllä odottaen, teen työtä kunniallisesti, mikäli on luvat kunnossa.
    Mutta että pitäisi maksaa teostani korvauksia jollekin, jos soitan tunnistettavasti jonkun muun sävellyksiä, menee jo kaltaiselleni elämässä saamapuolelle jääneelle liian vaikeaksi.

    VastaaPoista
  2. Lienee aiheen vierestä, mutta:

    "Tarinan mukaan jotkut sihteeritädit yrittivät pitää tietokoneen hiirtä lattialla, koska siellähän ne hiiret muutenkin vilistävät."

    Toisen tarinan mukaan jotkut pitivät hiirtä lattialla ja ihmettelivät, kun poljin ei toimi. Kyseisillä henkilöillä oli vankka kokemus ompelukoneista.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - katteeton väite: tähän minulla ei ole todisteita. Näen tilanteen kuitenkin sellaisena, että kotimaiset tekijänoikesjärjestöt ovat yhä voimakkaammin ulkomaisten järjestöjen ja nämä suuryhtiöiden painostuksen kohteina.

    Odotan näkeväni sen päivän, jolloin Teoston tiloihin Lauttasaareen perustetaan halpahalli. Jos he pääsevät tietotekniikan kehityksen tasalle, havaitaan ettei kansallisia konttoreita enää tarvita.

    Tämä enteilee huonoa esimerkiksi vähälevikkiselle, korkeatasoiselle musiikille, jota Teosto on johdonmukaisesti puoltanut rahanjaossa.

    Omituista ja ikävää epätasapainoa syntyy myös järjestökentän kirjavuudesta. En ole havainnut, että esimerkiksi Kirjailijaliitto olisi pannut monta tikkua ristiin levitysjärjestelmien mullistuessa.

    Pankaa sanani merkille: tänä vuonna 2010 tuli eKirja. Kielialueellamme vain vapaaehtoistyöhön perustuva vanhan kirjallisuuden jakelu toimii (Gutenberg / Lönnrot).

    Koska kansa elää kielessään ja historiassaan, tilanne on mielestäni surkea. Ehdot sanellaan yhä selvemmin Manhattanilta ja Kaliforniasta.

    VastaaPoista
  4. Poltin tässä poikien futisjoukkueelle parikymmentä CD-levyä, jossa oli pelikertomuksia, kuvia ja videoita kolmen vuoden ajalta. Maksoin levyt itse, lahjahan se oli. Se ei rieponut. Mutta se riepoi, että noistakin meni hyvitysmaksua musiikin kopioinnin perusteella.

    Koko sisältö oli itse tekemääni eikä musiikkiteollisuudella ole mitään oikeata perustetta vaatia rahaa minulta.

    Ja nyt sitten haluavat, että rahaa pitäisi saada myös muistitikustani, läppärini kovalevystä, puhelimestani.

    Kuuntelen kyllä musiikkia. Radiosta. Sieltä sitä tulee ihan riittävästi. CD-levyjen ostamisen lopetin silloin, kun niihin ryhdyttiin laittamaan DRM-esto-ohjelmia, joista jotkut olivat samalla suorastaan windows-viruksia.

    VastaaPoista
  5. Uusimmat laitteet, iPhonet ja iPadit, on selvästi suunniteltu median kuluttamiseen, ei tuottamiseen - ja kuluttamista useimmat tekevät suurimman osan aikaa, jopa niin sanotussa luovassa työssä. Ja mikäs siinä, hyvä että laitteiden käyttö tehdään helpoksi.

    Mutta samaan aikaan taitaa käydä niin, että tuotantovälineiden ja jakelukanavien järeysaste sen kuin vain kasvaa. Yritä siinä sitten pyristellä Google, Amazonin, Applen, Facebookin tai muiden vastaavien puristuksessa - näillä on resursseja ja ennen kaikkea käyttäjäkuntaa niin paljon ettei kansallisen tason brändejä enää mukaan mahdu.

    Ja on lähes sama onko suomalaista digitaalista materiaalia olemassa vai ei, jos sitä ei löydy näistä kansainvälisistä levitysjärjestelmistä. Jos et siellä näy, et ole olemassa.

    VastaaPoista
  6. Aina sanotaan, että *-ala kuolee, jos ei ilmaista kopiointia saada kuriin. Vaan miksi ei sanota, että saa kuollakin?

    VastaaPoista
  7. Vanha saanto:

    Mita panet paperille, se voi aina joutua vaaralle poydalle. Eli jos yleensa on aihetta viljella salaisuuksia, niin sita ei ole syyta panna paperille [tai digi-digi muotoon].

    Suomen armeija esimerkiksi on noudattanut hyvin
    tata ajatusta. Vuoden 1918 tai 1941 juttuja ei loydy paperilta. Jos jotain olisi ollut paperilla, ne laput on poltettu.

    Tuhotkaamme siis kaikki digi-digi muistit, missa epailemme olevan salaisuuksia.

    VastaaPoista
  8. En varmaan ole täysin ymmärtänyt Kemppisen ajatusta aiheen tekijänoikeuksista. Eli siitä mitä muutoksia olisi tehtävä, jotta suuryritykset ja tekijänoikeusjärjestöt olisivat oikealla tavalla teoksen tekijän asialla?
    Eli siitä mikä on paras ratkaisu, jotta teoksen tekijät, heidän järjestönsä ja kuluttajat hyötyisivät tasapuolisesti?

    Kyse ei kai olisi pelkästään musiikkiteollisuudesta, vaan myös elokuvat, tietokonepelit, kirjat, sanoma- aikakausilehdet ja vastaavat olisi niputettava saman lain alle?
    Kaikkia näitä piratisoidaan.

    Itse ostin Amazonista Bushin Decision Points -kirjan 9.99 taalalla, joskin ilmaiseksi sen olisi myös saanut imuroitua.
    Ja taas toistan suomalaisen kirjallisuuden häviävän pikkuhiljaa, kun suomenkieliset eKirjat tulevat torrenteile jakoon.

    fin-tv.com jakaa ilmaiseksi elokuvia katsottavaksi ulkolaiselta serveriltä. TVkaista jakaa televisiolähetyksiä ja vaikka mitä muita vastaavaa, kuten Spotify, iTunes... Miten tekijälle määritellään korvaukset näistä?

    Onko perintökaarta muutettava kansainvälisesti niin, että vain vanhin poika perii, saa omaisuuden ja siihen liittyvät kaikki oikeudet. Olisi teostorahojen jako helpompaa ja oikeuksien osto.

    Vai mikä on ratkaisu?

    VastaaPoista
  9. Britanniassa, ei siis JarMom Suomessa: Davenport Lyons etsi kohteita kirjeilleen jäljittämällä IP-osoitteita esimerkiksi BitTorrent-verkoissa.

    http://bit.ly/aO8Jko

    Frank

    VastaaPoista
  10. Radio Ylen Ykkösen kelvossa Tekniikan käsikirja -sarjassa oli 18.10. jakson kuvapuhelimesta (yhä saatavilla ainakin podcastina). Idea siitä syntyi heti puhelimen jälkeen, mutta on opettavaista kuulla historia, kun sen kertoo DI Harry Santamäki osin omakohtaisesti koettuna.

    Toistan sanomani salaisuuksista: niitä sekä suojaamisen keinoja ja sanktioita kannattaa vertailla mm. ajan ja yksilön funktioina, kirjoitin tästä tänne kommentin syksyn kuluessa. Esim. potilastieto verrattuna sisäpiiritietoon.

    VastaaPoista
  11. Unohtui antaa linkki:

    http://areena.yle.fi/nedstat-clickin/download.tekniikan_k%C3%A4sikirja.kuvapuhelin/yle.fi/progressive/areena2/mp4/1/36/79/1367942_603619.mp3?station=yle_radio_1&content_type=audio

    VastaaPoista
  12. Teostohan on musiikin tekijöiden perustama reisteröity yhdistys, jonka ylintä valtaa käyttää sen jäsenet vuosikokouksessa. Jos musiikin tekijät haluavat muutoksia toimintaan, niin sehän käy heiltä helposti vuosikokouksessa. Jostain syystä eivät ole vielä halunneet.

    Olisikohan syy sama kuin naapaurivaltiossa. Siellähän kokeiltiin talousjärjestelmää jossa yksilöllä ei ollut oikeutta työnsä tuloksiin - ne olivat yhteisiä.

    Mikä saa olettamaan, että samanlainen järjestelmä luovan työn tuloksiin sovellettuna toimisi paremmin kuin tämä nykyinen?

    VastaaPoista
  13. pit:

    Minulla on 30 cm pituinen led-taskulamppu, joka valaisee yli 1,5 kilometrin päähän.

    En siis tarvitse katuvaloja. Miksi minun pitäisi hyväksyä veromaksuni tästä hyvästä?

    Tosin vitutta, jos joku tulee ilmaiseksi minun valokeilaani kävelemään.

    VastaaPoista
  14. Aleksanteri:

    Ei teoston jäseneksi noin vain ilmoittamalla tulla. Asiakkaaksi kyllä pääseee kuka tahansa musiikin tekijä, mutta jäseneksi pääsyyn vaatitaan enemmän.

    VastaaPoista
  15. Miten tekijälle määritellään korvaukset näistä?

    Kaikille tekijöille kertakorvaus ja ensimmäisestä julkaisusta erillinen lisäkorvaus. Jos samaa renkutusta tai rainaa julkaistaan uudestaan jollain kokoelmalla muutaman vuoden välein tulee siitä peria tekijöiltä sakonkaltainen maksu.

    VastaaPoista
  16. Kuinka paljon Maapallolle mahtuu vettä?
    Peittyykö Mount Everest vai valuuko yli?
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  17. Vaikka en olekaan luddiitti, en oikeasti pysty näkemään eKirjan uhkaavan kaunokirjallisuutta.

    Tietokirjojen kohdalla tilanne on aivan toinen, mutta testaamistani 3 eKirjan -lukulaitteesta yksikään ei vakuuta sellaisenaan.

    Lukulaitteen pitäisi tehdä kokemuksesta parempi, ei tarjota samaa tai huonompaa.

    VastaaPoista
  18. Ad JarMom, eilen ja tänään olet esittänyt vahvoja mielipiteitä väitettyä piratismia vastaan ja samalla esittänyt mielipiteenäsi, että taloudelliset hyödyntämisoikeudet ajavat jopa ihmisoikeuksien ohitse.

    Olet myös kysellyt mikä olisi ratkaisu vääristyneeseen tilanteeseen, mutta et ole sellaista itsekään esittänyt.

    Yksinkertainen kysymys, johon naivisti odotan vastausta, on, mikä on oma tavoitteesi näissä asioissa?

    VastaaPoista
  19. Sitä olen miettinyt, että maailma olisi paljon hauskempi paikka, jos ihmiset kommunikoisivat enemmän vanhaa rekilauluperinnettä hyödyntäen, siis ensin kuvaten jonkun yleisen asioiden tilan ja sitten henkilökohtaisen näkemyksen. Tähän tapaan:

    - Otatko vielä toisen?
    - Kuusen latvassa kukkuu käki, kukkuu kerran ja kukkuu toisenkin. Niinpä kumoan sarkkani toistamiseen minäkin.

    Tai:

    - Rakas, olenhan minä sinulle se ainoa?
    - Yöllä on yksi kuu ja päivällä yksi aurinko, mutta minä käyn välillä tuuppaamassa naapurin Raijaa.

    VastaaPoista
  20. Ad THe: - minulla on Pantheonin kolmiosainen kirja teollisesta muotoilusta ja sama sähköisenä iPad -versiona. Sähköinen versio on mielestäni huomattavasti helpompi käyttää ja myös näyttävämpi. Toisaalta kirja on painava.

    Merkittävä ero hakuteoksissa on indeksi. Minulle henkilökohtaisesti myös vaivaton zoomaus pieneen tekstiin on merkittävä ominaisuus.

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: - mielestäni järkevä ja kohtuullinen tekijänoikeudellinen maksujärjestlemä on tilausmaksu, jota mm. Spotify käyttää. Maksat n euroa kuukaudessa ja saat käyttää palvelua niin paljon kuin haluat.

    Mielestäni pikkusummat (tieteelliset artikkelit) on erittäin epäkäytännöllnen ja ikävä tapa - haettava raha pankkitililtä tai käytettävä PayPalia, kun hinta on muutama euro. Samalla joutuu ostamaan sian säkissä. Ehkä se juttu ei olekaan sitä mitä hain.

    VastaaPoista
  22. verkkohan ei ole yksi- vaan kaksisuuntainen. kun puhelin oli keksitty keksittiin melkein heti että siitä saa oivan joka puhelimeen ulottuvan kuunteluvälineen vain käyttämällä erään kondensaattorin ylivuoto-ominaisuutta hyväkseen. ja tuotapikaa muitakin asiaan vaikuttavia tekijöitä jopa vaadittiin puhelinspekseihin.

    sama toistuu matkapuhelimissa. niissä on vallan vaatimuksesta ominaisuuksia, joita ei selosteta käyttöohjeessa, ja niitä on useita eri kerroksia ihan koska "we can do it". kliks siitä tulee kätevä kuuntelu- ja paikannusväline.

    mistä päsemme tietämyskoneisiin. on hyödyllistä uskotella, että niiltä suoritettu viestintä on puhtaasti yksisuuntaista ja nimetöntä; sitä se ei ole koskaan ollut. mutta lisäksi otaksun että jos meillä on selkeä yhteys koko maailmaan, on maailman hallinto-osalla tapa katsoa mitä mashinalla josta maailmaa luuraamme säilyttää hakemistoissaan.

    oli se niin tai näin, on hyvä olettaa että asia voidaan toteuttaa. kuten muuten voidaan.

    VastaaPoista
  23. Ad Jukka K,

    en mitenkään halua tyrmätä eKirjoja kokonaisuutena. Tekstin zoomaus, erilaisten merkintöjen ja pikahakujen tekeminen ovat loistavia ominaisuuksia.

    Mutta ainakin itse jään kaipaamaan sitä tunnetta, joka syntyy perinteisen kirjan plaraamisesta.

    Saatat löytää juuri sen kohdan jota olet etsimässä, mutta aivan vahingossa saatatkin löytää ennalta tuntemastasi kirjasta aivan uusia sävyjä.

    VastaaPoista
  24. THe:

    Tilanne silloin, kun käyttäjillä on 600.000 lukulaitetta, eroaa huomattavasti tämän päivän tilanteesta.

    Näin pienellä kielialueella jo 2000 - 10000 tuhannen kappaleen laiton kopiointi on kohtalokasta aloitteleville kirjailijoille.

    Tai tilanne jossa on jaossa 1000 kappaletta suomenkielistä romaania zip-tiedostona.

    Tilanne on vielä toinen mahtavan laajassa englanninkielisessä kirjallisuudessa, koska ostajiakin ja kielialuetta riittää.

    Tai voisi kysyä ostaako opiskelija kirjat opiskeluunsa 1000 eurolla sähköisinä versioina, vai imuroiko oppikirjansa ilmaiseksi netistä.

    Itse nautin kirjojen lukemisesta paremmin iPadilla, kuin lukulaitteilla. Indeksin ja zoomauksen lisäksi nautin muistiinpanojen ja huomatusten lisäämisestä tekstiin.

    Nyymiö puhuu rekilauluperinteestä. Eivätkös nämä rovaniemeläisen murhanneet kundit laulaneet jotain laulua kovaäänisesti ilman että joutuivat maksamaan Teostomaksuja.

    VastaaPoista
  25. Että Spotify.

    Spotify maksaa artistille jokaisesta kuuntelukerrasta 0,00026 euroa.

    VastaaPoista
  26. verkkomaksu olis sopiva vastaus. Bittimittari vaan joka liittymään kuten nyt on sähkömittareita ja vesimittareita. Olis vähän niin kuin henkinen energialasku :) Perusturvaan kuuluisi jotakin ja siihen voisi saada jopa toimeentulotukea. Prosentteja tilitettäisiin EU:n tai maailman laajuiselle teostolle...

    VastaaPoista
  27. http://www.theregister.co.uk/2010/11/19/davenport_lyons_sra/

    A major law firm knew it sometimes had no reliable evidence of unlawful filesharing when it demanded hundreds of pounds damages from internet users, according to the solicitors' watchdog.

    VastaaPoista
  28. Mietinpä tuota kohtuullisen maksun määrää ja samantyyppiseen tulokseen tulin:

    maksu kuukausikäytöstä (siis kuin valtionvero, suuruus kasvaa sen mukaan paljonko tuotteita lainaa käyttöön = 1-10, 10-50...) Tekijöille tilitetään sen mukaan paljonko tuotetta lainataan.

    Hei, keksimme juuri kirjastolaitoksen!
    Saammeko nyt jaetun tekijänoikeuspalkinnon tästä "uuden median" innovaatiosta?

    Jos saa valita, niin palkinnoksi ehdotan jotain Sumerilaisella tekstillä koristeltua pystiä, jotta saan kiitospuheessa mainita heidät yllättävän suurena "uuden median" innovaatio(tulon)lähteenä.

    VastaaPoista
  29. Ei ole väliä mitä JarMom kaipaa tai haluaa. Oleellista on se, että hän pitää kiinni aikansa eläneen teknologian ehdoista eikä elä mukana teknologisen murroksen tuomassa muutoksessa. Juristit ovat tapa hidastaa muutosta ja väistämättömän edessä vanhaan hirttäytyminen saa irvokkaita muotoja.

    Koska musiikki digitoitui 25 vuotta sitten ja www teki internetistä tv-kelpoisen 15 vuotta sitten, on selvää että kotimainen kirjallisuus kuolee seuraavaksi. Voimme estää tämän vain tuomitsemalla armeijaikäisiä omakotitalon arvoisiin korvauksiin,

    Jakelujärjestelmä ei ole pyhä. Artistilla olisi sauma saada parempi osuus kakusta nyt, mutta pelimanni ei vieläkään osaa tai välitä laskea. Juristi takaa markan vielä artistille tulevan ja edelleen vien yhdeksän muualle.

    Kyllä, ostan logistiikkapalveluja siksi, että matkan aikana kuulen musiikkia. Samasta syystä lyhennän pääni karvoitusta. Kyllä asiakkaan kuuluu maksaa siitä, että saa kuulla itselleen epämieluisaa radiokanavaa.

    Veroon vertaaminen oli jo over the top. Toisaalta menetetty suhteellisuudentaju on jo monesti todistettu.

    Huomenna pitää aloittaa tuntuva waretusharrastus. Haluan tappaa kotimaisen kirjallisuuden, kun siihen on näin helppo mahdollisuus.

    VastaaPoista
  30. ei se niin vaikeaa ole voisi ihan aikuisten oikeasti kertoa millainen sauma artistilla (entä sanoittajat, ohjaajat, näyttelijät, kirjailijat, sovittajat...) olisi saada parempi osuus kakusta nyt?

    Kertomaasi Tietoa kannattaisi levittää artisteille ja heidän etujärjestöilleen, koska ei se nyt niin vaikeaa ole.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan.

    VastaaPoista
  31. Ad JarMom: - älä sekoita rahoitusmallia tuottoon. Kukaties Spotifyn tuotto ja vastaavasti tekijöille tulouttama summa riippuu sen yleisöltä keräämistä maksuista.

    En pysty tähän hätään varmistamaan tietoa, mutta mainitsemasi prosentti on lisäksi vanhentunut. Ainakin mitätöntä summaa on käytetty argumenttina julkisessa riidassa. Kun Spotify toimii laillisesti eli sopimusten perusteella, olisi outoa, että se olisi selvästi ja lopullisesti tekijöille huono malli.

    VastaaPoista
  32. Jukka Kemppiselle:

    Myönnän kyseessä olleen hieman karrikoitu esimerkki. Mutta vain hieman. Pilkun paikkaa voidaan yhdellä siirtää.

    Karkea tuotto olisi Spotifylle 50.000 euroa ja artistille 700 euroa. Aika mielenkiintoinen suhde. Riippuu hieman levy-yhtiöiden sopimuksista.
    Spotify tilitti suomalaiselle Mokomalle 119.000 kuuntelukerrasta peräti 31 euroa.
    Eli noin 0,03 sentti per biisi.

    Ymmärtääkseni hyvin monet artistit ovat tässä asiassa levy-yhtiöitään vastaan ja pitävät asiaa kusetuksena. Esimerkiksi Sony omistaa Spotifysta kuusi prosenttia. Monet artistit ovat vetäneet tuotoksensa pois Spotifystä ja useammat aikovat vetää.

    Kysymys kuuluukin, kuka tässä rahoitusmallissa ansaitsee? Ei ainakaan artisti, vaan omistajat.

    Rahoitusmalli sinänsä on loistava ja käyttökelpoinen, kunhan "artistit" itse pystyisivät sen kehittämään ja korjaamaan sadon itselleen. Mutta se on mahdotonta.

    VastaaPoista
  33. Unohtui edellisestä että Mokomalla on oma levy-yhtiönsä, joten raha jäi sille 100 prosenttisesti.
    Jos olisi toisin, olisi artistin saama tuotto ko. rahoitusmallissa aivan hävyttömän pientä luokkaa.

    www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/sakara-records-spotifyn-korvaukset-huono-vitsi/500483

    VastaaPoista
  34. Ad Omnia: - en ollut lukenut päivän Hesaria. Siellä on nyt Warnerin edustajan haastattelu ja iso juttu rahoitusmalleista.

    Syytä lukea ennen kuin jatkamme keskustelua.

    Lisään vain, että kesällä Ruotsin Teosto (STIM) ilmoitti olevansa hyvin tyytyväinen sopimuksiinsa Spotifyn kanssa (HS, kesäkuu).

    VastaaPoista
  35. OK.

    Musiikkikappaleen tuottamisen kustannus kunnon levystudiossa maksaa kaikkinensa halvimmillaan noin 7000 euroa. Siis ilman mitään levy-yhtiöitä välissä. Voi saada 5000 eurollakin.
    Muutaman kuukauden palkan verran.

    Vasta sitten kun markkinoille on tullut kevyt ja helppo nettilompakko internet- kännykkämaksamiseen, voi artistikin pärjätä omillaan. Perustamalla kimpassa muiden artistien kanssa, tai yksin, musiikkinsa nettikaupan.

    Nokian Comes With Music -palvelu hyödyntää myös Euroopan laajuisia lisenssejä digitaalisen musiikin markkinoilla. Teostokin on sulamassa tähän Euroopan komission rahoitusmalliin.

    Eli ei voi kuin surkutella (musiikin)tekijöitä näiden komissioiden, teostojen, levy-yhtiöiden lakipykälien viidakossa.
    Jonkun olisi puhallettava pilliin ja annettava itse tekijöiden määrätä omista asioistaan, mutta eihän se ole enää mahdollista.

    Kaikkien eri osapuolten lakimiehet ovat taustalla ja takana hääräämässä omien lakiesitystensä kanssa.
    Jos sama häslääminen lakipykälien kanssa kohdistuisi suomalaisten paperimiesten, poliisien, lakimiesten, sotilaiden, opettajien ammatinharjoittamiseen, olisi Suomi hyvin nopeasti yleislakossa. Mutta kun kysymys on jostain digitaalisesta, jota kaikki tahtovat ilmaiseksi hyödyntää omaksi edukseen, ei millään ole väliä.

    VastaaPoista
  36. Selittäkää nyt Tyhmälle:
    - eikö teosten kopioiminen ja jakaminen oikeudettomasti (ilman tekijänoikeuden omistajan tai vast. lupaa tai erikseen annettua oikeutta (esim. kopioida teosta omaan käyttöön)) ole laitonta, rikollista?
    - miksi nyt ykskaks ihmetellään, että rikollinen toiminta saattaa vaikkapa kotimaisen kirjallisuuden katoamaan? Tottamooses: rikollinen toimintahan aiheuttaa aina haittoja ja vahinkoakin, huonostihan kävisi, jos jengi alkaisi noin vaan hakea maitopurkkeja kaupasta? Eikö?
    - jos Spotifystä (jota parhaillaankin kuuntelen) artisti saa vain sentin osia per kuunneltu kappale, niin eikö se ole sopimusoikeudellinen asia? Eihän kappaleita ole sinne käsittääkseni pakko antaa, Anssi Kelaa ei taida Spotifystä löytyä...?
    - eikai kaikkea, mikä on mahdollista, tarvitse tai saakaan tehdä? Jos naapurilla on ovi auki, niin eihän se anna lupaa marssia sisään ja hakea haluamaansa? (toinen juttu on sitten se, että ovi on viisasta lukita rikollisten varalta. Se että jotain ei SAA tehdä, ei ihan kaikkia meitä estä sitä silti tekemästä)
    - onko moraali ja oikeudenmukaisuus johonkin hävinnyt?

    Mikä neuvoksi? Kai tekijöiden ja jopa jakelijoitten pitää saada korvaus tuottamastaan lisäarvosta? Vai eikö pidä? Vai onko kysymys vain siitä, että tuota korvauksen suuruutta pidetään epäoikeudenmukaisena?

    En ollenkaan ymmärrä tätä piraattilogiikkaa. Selittäkää, oi Viisaat!

    Muuten olen sitä mieltä, että DRM:stä pitää tehdä meitä rehellisiä mahdollisimman vähän häiritsevä, mutta olen kyllä valmis hiukan vaivaa aiheen (= tekijä saa palkkionsa) eteen näkemään.
    Mutta olenkin Tyhmä. Koska olen lisäksi Köyhä, ostan e-kirjani ulkomailta, Suomen hinnat eivät todellakaan innosta. Ostaisinko e-kirjat täältä, jos Suomessakin hinnat olisivat edullisempia? Ostaisin. Kopioisinko laittomasti verkosta? Hmm... Ainakin tuntisin huonoa omaatuntoa, siksi tuota ei suuremmin ole tullut tehtyä.
    Vanhemmat kun, pahus vieköön, kasvattivat ottamaan toisetkin huomioon ja vaikuttamaan asioihin laillisilla keinoilla.

    VastaaPoista
  37. Hei
    Pidetään perusasiat mielessä: Tekijälle täytyy maksaa riittävästi, että hän voi jatkaa luomista. Jakeluverkon täytyy saada omansa toimiakseen. Asiakkaiden tulisi voida valita, millaisilla ehdoilla he ostavat tuotteita. Siis: streaminginä, muutaman käyttökerran kestävinä tallenteina, tai pysyvään käyttöön tarkoitettuina tallenteina.
    Tämä kaikki tulee toteutumaan, halusivat sisällönomistajat sitä tai ei. Heidän valintansa on enää siinä, kuinka nopeasti he päättävät siirtyä uuteen jakelumalliin. Aikaiset soveltajat vievät pelin, mutta liian aikaiset soveltajat eivät jaksa maaliin saakka.
    Sillä aikaa kuin näitä valintoja tehdään, sisällönomistajat ajavat luonnollisesti yhä laajenevaa suojaa vaihto-omaisuudelleen, mm. ACTA:n kautta. Siihen Suomi lienee jo sitoutunut, ja nyt eduskuntaan tullut lakimuutos vain toteuttaa jo sovitun??

    VastaaPoista
  38. Puranpas vyyhteä itselleni.

    Yksttäisten teosten tekijänoikeuksien voimassaolon keinotekoinen jatkaminen ei millään tavalla hyödytä uuden kulttuurin luomista.

    Kirjakaupat ja kustantajat eivät edes halua eKirjan korvaavan tavallista kirjaa. Tätä argumenttia tukee yksittäisten, englanninkielisten, kirjojen hinnoittelu. Pokkari kotiin tilattuna tulee edullisemmaksi kuin sama teos eKirjana.

    Yhden lukulaitteen hinnalla voin ostaa satunnaisen määrän kirjoja. Jos unohdan junaan vitosen pokkarin, se harmittaa paljon vähemmän kuin 300 euron laitteen + koko kirjastoni katoaminen.

    VastaaPoista
  39. mites tekijänoikeus hyviin juttuihin... ei se kapakkalevitys ennen haitannut mutta nyt vitsi venähtää helposti maailmanlaajuiseksi. World goes to the same kapakka art went first... internettiin kavereiden ulottuville saattaminen on ihan vain tavanomaista yksityistä käyttöä... vaikka kavereina olisi koko maailma. monella on facessakin tuhansia ystäviä.

    VastaaPoista
  40. Onkohan tuo Spotify sittenkin aika antelias?

    http://www.taloussanomat.fi/media/2009/07/11/radiosoitolla-ei-muusikko-rikastu/200916110/135

    Tämän mukaan kappaleesta saa keskimäärin muusikko/muusikot 70 senttiä kerralta ja jos kuuntelioita on esim 50000 niin tekis varmaan 0.0014 senttiä per kappale per kuuntelija ja tuolla ylempänä kerrottiin, että Spotify maksaa 0,03 senttiä per kappale per kuuntelija.

    VastaaPoista
  41. En tiedä teistä muista, mutta mistä helvetistä sitä uudempaan ulkomaiseen rock-musiikkiin edes tutustuu ellei netin kautta. En ole koskaan liikkunut piireissä, ja radiot soittavat pelkkää listapaskaa. Netti on minulle ainoa mahdollinen levityskanava. Toki ostan ihan fyysisiä levyjä silloin kun tykkään jostain bändistä tarpeeksi. Yleensä näitä fyysisiä levyjä saa pikkubändeiltä tilattua suoraan netin ylitse, maksamalla vaivattomasti paypalin kautta bändille itselleen tai itsenäiselle pienelle levy-yhtiölle.

    Ja olen satavarma, että bändille päätyy enemmän rahaa per levy ostaessani cd:n parillakymmenellä taalalla (sis. postikulut) suoraan bändiltä kuin ostaessani sen Suomesta vähittäismyyntiliikkeestä 20 eurolla.

    Olisinko ostanut kyseisen levyn, jos en olisi kuunnellut sitä ensin ilmaiseksi bändin myspace-sivulla? En tietenkään. Ilmainen nettilevitys on MARKKINOINTIA. Maksullinen nettilevitys (Spotify premium jne.) on palvelun myymistä. Fyysisten levyjen myynti on tavaroiden myymistä.

    Sivun mennen sanoen, rahankeräyslaki pitäisi kumota. Voisin kuvitella tukevani suomalaisia bändejä, jolla ei ole julkaistuja fyysisiä levyjä, mutta jotka pitävät musiikkiaan vapaasti ladattavissa, rahallisesti pienillä lahjoituksilla. Tällaisten lahjoitusten pyytäminen on nykyisellään rahankeräysrikos. Ulkomaisia bändejä ja esim. sarjakuvataiteilijoita olen tällä tavoin tukenutkin.

    VastaaPoista
  42. Tapio Peltonen:

    Oikeassa olet. Esimerkkinä APULANTA aloitti reilu kymmenen vuotta sitten levyjensä myynnin netin kautta omakustanteisina. Poikien firma toimi omakotitalon yläkerrassa. Hinta oli halpa ja nähtävästi kannatti.

    Voithan ostaa neljän ystäväsi kanssa kimpassa musiikkilevyn ja kopioida sen toisillenne, eikä kustannus ole kuin noin 5 euroa per nuppi.
    Itse suosin tätä käytäntöä.

    VastaaPoista