Folie / Folly

Erinäisistä syistä olen käynyt tänä vuonna sata kertaa Jorvissa tai Kaunialassa. Jorvin parkkipaikalta jalan tullessa metsässä on huvimaja, jossa istuu usein lainhylkimiä potilaita tupakalla.

Mietin etäisesti, että onpa saman näköinen kuin von Wrightien maalauksissa. Kuvaksi tähän kirjoitukseen poimien eri näköisen, eräänlaisen baldakiinin.

Tuumiskelin hajamielisesti, mikä tuollaisen huvimajan käytäntö mahtaa olla. Sateelta se suojaisi, mutta hulluko menee huvimajaan sateella.

Aikojen perästä käsitin, että tämä on nyt se ”folie”, joka esiintyy kirjallisuudelle ja antoi nimen varieteetyypille ikuistettuna instituutioon ”Folies Bergère”.

Kävin joskus ajan kanssa Gentissä – jossa jokaisen kannattaisi käydä ajan kanssa. Siellä on katedraalien kokous ja kiltahuoneistotkin huimaavinta keskiajan gotiikkaa. Lisäksi eräässä kirkossa on hyvien ystävieni, van Eyckin veljesten alttaritaulu, triptyykki, joka on niin uskomattoman hieno, että sitä kannattaisi käydä katsomassa Suomesta vaikka jalkapatikassa.

Mutta lähellä tätä suurenmoisuutta on ristiritarien – mahdollisesti temppeliherrojen – linnanrauniot. Turisti tietysti ihmettelee sävyisään tapaan, että mitä helvettiä. Ei kai sellaisia täällä tarvittu. Guide Michelin esiin: raunio on 1700-luvulla rakennettu väärennös, jonkun rahamiehen päähänpisto.

Tuollainen väärennös on ”folly”. Tarkemmin tutkien käy ilmi, että Englannissa niitä on vaikka mitkä määrät. Suomessa asiaa ei ole sanottu ääneen, mutta nähdäkseni muutamat Viipurin Monrepos’n puiston kaunehimmat kaarisillat ja kummalliset temppelin tapaiset ovat juuri ”follyja”. En tiedä suomenkielistä nimitystä – ei sellaista taida ollakaan.

Puhe on siis rakennuksesta, joka ei ole sitä miltä se näyttää. Joskus kysymyksessä voi olla pienennös, joskus väärennetty muinaismuisto, kuten obeliski, joskus on rakennettu pelkkä kulissi. Ja huvimaja, jollaisia hyväntahtoiset talotehtaat toimittavat esivalmistettuina, on tämän perinteen jatkaja.

Jorvin sairaalan huvimaja on muuten paikalla olleen kartanon perua, ja sen kartanon myi Espoon silloiselle kauppalalle von Wrightin suku. Ateneumissa esillä olevat kartanomaisemat, kuten Haminanlahti, ovat – von Wrightin veljesten maalaamia, siis näiden lintumaalareina kaikkien tuntemien.

Jatkan Brysonin esityksestä ottamiani virikkeitä. Maailman kuuluisin folly, siis folie, on Eiffel-torni. Se rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn, eikä sillä ollut mitään käyttötarkoitusta. Suuri osa pariisilaisista vastusti sitä raivokkaasti, ja kuuluisat taiteilijat leimasivat sen rumuuden perikuvaksi, joka onneksi tilapäisrakennelmana pian väistyisi. Eiffel-tornia ei oikein voi sanoa edes näkötorniksi – siihen olisi riittänyt paljon vähempikin.

Sekä tieteessä että taiteessa hupsutus eli edesvastuuton päähänpisto on kerran toisensa jälkeen johtanut valtavan hienoihin tuloksiin. Eiffel-torni olkoon esimerkki. Eiffel itse oll insinööri, varmaan aikakautensa paras, ja puhtaasti teknisten näkökohtien mukaan valmistettu rakennelma on maailman kauneimpia. Ainakin minusta. Muun muassa verrattuna Notre-Dameen, joka on vain pöhöttynyt ja mahtipontinen.

Ei tarvitse olla haaveellinen teini väittääkseen että Eiffel-tornissa toteutettiin puhtaan funktionaalisuuden eli toiminnallisuuden kauneus uskomattomalla tavalla.

Funktionaalisuutta on myös talous. Torni oli halpa ja valmistui nopeasti. Se on myös kulttuurinen vedenjakaja – rakenne on melkein kokonaan rautaa, ei terästä. En ole kuullut syytä mistään, mutta arvaan: teräs oli strateginen sotatarvike, jota ei haaskattu humpuukiin. Ranskan terästehtaat ja ennen kaikkea tykkitehtaat olivat samaa tasoa ja kokoa kuin Saksan Krupp ja Thüssen.  Samoihin aikoihin oli myös keksitty sellainenkin hirvitys kuin panssarilaiva, jollaiseen meni jokin määrä parasta mahdollista terästä, ja ensimmäisessä maailmansodassa esittäytyivät sukellusveneet ja panssarivaunut.

Niin. Siis viisauspa turha lie –vaan hulluus tärkeä.