Anteeksi. Jokainen
ihminen rakastaa väärinkäsityksiään. Useimmille erehdyksistä riippuminen on
henki ja elämä.
Älä koskaan toteuta
toisen unelmia.
Päivän mainoskikkailu on ”Suomi-teko”.
Suomi-tekoni on:
murskatkaa unelmanne.
Tuossa ei lue: murskatkaa
toisten unelmat. Se on isän ja äidin, vanhempien ja työnantajien ja virastojen
päätoimi. Siihen voi luottaa, että tuo puoli on hoidossa.
Jokapäiväinen rytmi on
kaksijakoinen eli ei mitään valssia. Se jakautuu valveeseen ja uneen. Tiedämme
riittävän varmasti pohdittuamme tietoisuuden ongelmaa hyvin kauan, ettei näiden
kahden raja oli pystysuora, vaan vaakasuoraan mutkitteleva.
Hyvin pieni lapsi putoaa
uneen samalla tavalla kuin lakki putoaa naulasta. Nyt se itkee. Nyt se nukkuu.
Varttuneella valveen alla
vetää unen eli unelmien virta. Eilen kirjoitettiin kaksipohjaisista järvistä
eli saivoista, joita saamelaisuskomuksissa pidettiin todellisen maailman osina.
Tänään puhutaan monipohjaisesta joesta, jonka nimi siis on ”mieli”.
Kiinalaiset runoilijat
eivät jankuttaneet persikankukan kuvajaisista virran pinnasta tuodakseen esiin
kauneutta tai edes kauneuden ongelmaa. Hetken katsottuaan ei näet enää tiedä,
kumpi on kukka ja kumpi sen kuvajainen. Viesti on liike: virta vie kukan ja
kuvajaisen. Virta on jokin, josta tunnemme vain pinnan, ja senkin huonosti.
Mitä Jangtsessa on ja liikkuu aistien ulottumattomissa, siis syvällä, siitä
emme saa edes tietoa.
Ja sinun mielesi on suuri
joki, kuten Jangtse. Virran nimen voit vaihtaa mieleiseksesi. Minulla se on
Luiro, yläjuoksu. Siellä on välähdykseltä kirkkautta, joka johtuu eloperäisen
aineksen ohuudesta. Suuri osa on joko hirvittävästi tai uskomattomasti
kiemurtelevaa, tunkkaisen oloista, suolla seisovaa vettä. Siellä viihtyvät
ylettömiin hyönteiset eli pienet ajatukset.
Li Bao sanoi tätä 1300
vuotta sitten ja Vanha Lappi tiesi saman. Tunturissa ei elä. Taivaan
tavoittelija on tuomittu kivettymään ja sitten rapautumaan.
Anteeksipyynnöllä
aloittaminen johtui tällä kertaa kaksinkertaisen vaivan aiheuttamisesta
lukijalle. Ensimmäinen on jo mainittu. Toinen on tämä.
Mielemme pinnalle liikkuu
majesteettisesti pilvien, auringon ja kuun kuvia. Jos haluatte välttää Li Baon
kohtalon, älkää syöksykö syleilemään niitä. Sitkeästi toistellut tarinan mukaan
runoilija, jonka nimi kirjoitettiin ennen Li Po, oli yhdenkin kerran niin
juovuksissa, että halusi puristaa syliinsä kuunsillan. Mitenkäs kävi? Henki
meni. Hukkumalla.
Päivän sanat ovat
osakeyhtiö ja yksityistäminen. Kello ei ole ihan kahdeksaa aamulla, mutta olen
jo kohdannut aamuannoksessani televisiota ja lehtiä puoli tusinaa tapaa käyttää
noita sanoja vasten mieltä.
Osakeyhtiö on edelleen
monella kielellä ”nimetön yhtiö” eli anonyymi (société anonyme). Yhtiölle voi
olla nimi, mutta osuuksilla ei ole. Rahasijoitukset ovat nimettömiä.
Järjestelmän sanotaan
syntyneen varhaisrenessanssin Italiassa. Kaksinkertaisesti väärin. Tuntemamme
järjestelmä syntyi noin tuhat vuotta sitten nykyisen Barcelonan seudulla;
sääntöjä ja sertifikaatteja on tallella yllättävän paljon. Ja osakeyhtiöllä oli
selvä malli antiikissa, hautausapuyhdistykset, joiden keskeinen tehtävä oli
omistaa ja hallita hautausmaita. Se oli iso asia monijumalaisissa
miljoonakaupungeissa. Niistä kehittyi korporaatio eli korpus eli kirkko.
Osakeyhtiön tarkoitus ei
ole tuottaa voittoa. Osakeyhtiö on tapa jakaa vastuuta rahallisesti ja
toiminnallisesti. Lähi-ilmiö on vakuutus, etenkin merivakuutus. Rahat menevät,
jos kauppa ei käy. Mukana olijat saattavat selviytyä menettämällä vain
sijoituksensa, ei koko omaisuuttaan.
Joku sanoi aamulla:
osakeyhtiö on aina yksityinen. Ei ole. Suomessa on jos mitkä määrät kuntien tai
valtion yksin omistamia osakeyhtiöitä. Se sekä etu että ongelma. Valtion yksin
ohjaaman toiminnan suuri ongelma on vastuun kohdistaminen. Monta sataa vuotta
selvittiin valehtelemalla, että yksittäinen viranhaltija ei vastaa virheistään.
Eräiden virkamiesten erottaminen tehtiin hyvin vaikeaksi.
Yksityistäminen kai
tarkoittaa julkisen vallan toimien ostamista elinkeinonharjoittajilta. Sitä on
tehty aina. Kansakouluuni ei perustettu halonhakkaajan tointa, vaan tehtävä
ulkoistettiin Mies-Miinalle ronttipalkalla.
Kysymys on miten.
Miina-vainaa voitiin vaihtaa johtajaopettajan päätksellä toiseen ”alihankkijaan”.
Onneksi niin ei tapahtunut. Ikävän työn tekijät eivät olleet siihen aikaan järjestäytyneitä
ja työehtosopimukset olivat lapsenkengissään.
Kysymys on siitä, miten
vastuu organisoidaan, ydinkysymyksenä kenen tehtävä on toimia ja ketä
moititaan, jos asiat joutuvat hunningolle.
Osakeyhtiö ja yksityistäminen
on yksi järkevä malli. Kauhavalla oli Jylhän Sähkö Oy. Isosisäni saattoi olla
sen suurin asiakas elokuvateatterin takia. Hallituksen jäsen hän varmasti oli
vaikka varoi järkevästi kaikkia kunnallisia luottamustehtäviä.
Ja firma oli ”yhtymä”, ei
yhtiö. Syy oli toisaalta isoisäni itsevaltainen luonne eli halu käskeä ja
päättää eli siis käytännössä vastuu. Elinkeinoelämän ”demokraattisuuden”
vaikutuksista hän oli suorittanut itse osallistuvaa havainnointia talvella,
keväällä ja etenkin kesällä 1918.
Ketäkö moititaan, jos asiat joutuvat hunningolle?
VastaaPoistaKahden vuoden kuluttua Suomeen on iskenyt lama, venäjänkauppa on romahtanut ja teollisuudella menee kurjasti.
Syyllinen on löydettävä. Miten käy työmiehen ansiomitalin?
Lapinlahden Lintujen sketsiklassikko
" ... Kahden vuoden kuluttua Suomeen on iskenyt lama" ... ???
PoistaPutinin trollit: uudistakaa potpureitanne. Aikamuoto jota käytätte on Aunuksen läheltä kopioitua suomenenkieltä. - Ja jos 'työmiehillä' siellä teillä nykyisin meneekin vähemmän hyvin, rakas Anonyymi, niin eikö oo kiva että oligarkeilla menee sitäkin paremmin?
Terkkuja vuorosi Työnjohtajalle!
Mikis nyt ilmottautusis mut kyll en mää moittis vaik vähä jottai sit sattusis ku sitä koittama ruvettas. Tuu pois jooko mikis saat housus hiekkasis ja lankkikin maksaa.
PoistaKiitollisemman puoleisesti (ilman aikojaan ja muuten vaan).
v.t. Tähentelijälähetti
"Li Po, oli yhdenkin kerran niin juovuksissa, että halusi puristaa syliinsä kuunsillan."
VastaaPoistaParee olis, jos saisi kävellä sillä jonkun viisaan, vaikkapa Jeshua Ha-Nostrin, kanssa loputtomasti keskustelemassa, mieluiten suuren koiran saattamana.
"Kysymys on siitä, miten vastuu organisoidaan, ydinkysymyksenä kenen tehtävä on toimia ja ketä moititaan, jos asiat joutuvat hunningolle."
VastaaPoistaKai tähän asti on - järkevästi - ajateltu, että jos tehtävä ei käsitä julkisen vallan ts. pakkovallan käyttöä, sen voi yksityistää ja yhtiöittää. Esim. sähkön ja veden tuottaminen ja myyminen ei tuota leimallisesti sisällä.
Sen sijaan julkisen 1. pakko- vallan käyttöä ei ole ajateltu voitavan yksityistää. Sitä pitää käyttää viranhaltija, joka on virkavastuussa. Tuohon virkavastuuseen voi kuitenkin liittyä korostettu erottamissuoja, jottei virkamiestä ylempi voi painostaa häntä väärin ratkaisuihin (ks esim. uusi Talvivaara-elokuva). Hyvä esimerkki tuollaisesta julkisesta vallasta on poliisi ja tuomioistuinlaitos.
Nykyään on sitten rajapintoja, esim:
- voiko yksityinen lääkärifirma kirjoittaa pakkohoitolähetteen
- vartijat valvomassa junia ja julkisia paikkoja ostoskeskuksia, joka on asiallisesti yleisen järjestyksen ylläpitämistä
- yksityiset parkkifirmat, jotka antavat pysäköintivirhemaksun kaltaisia maksukehotuksia
- välimiesmenettely, jossa riittävän varakkaat sopivat yksityisen tuomioistuimen hankkimisesta ratkaisemaan heidän riita-asiansa.
Onpa USA:sa jopa yksityisiä vankiloitakin.
Yhtiö on toiselle maalivahti, toisille hunajapurkki.
VastaaPoistaKaikki osakeyhtiön muotoon muutetut kunnalliset yhtiöt ovat ei-julkisia. Nimittäin siinä mielessä, että yhtiöittämisen hetkestä lukien sinne istutetut poliitikkopäättäjät ja heidän valitsemansa apurit voivat mellastaa kuin pellossa, olipa yhtiön toimiala tai monopoliaste mikä hyvänsä. Pois tippuu yhdessä yössä julkisuus ja kuulemisperiaate ja valitusmahdollisuus ja kaikki hyvän hallinnon varmistukset. Kauhulla voimme odottaa sitä päivää, kun hallituksen keksimät sote-yhtiöt rupeavat vaikka ottamaan lapsia huostaan - vaikkapa siksi, että saman konsernin lastenkotiyritys saisi tilauksia. Ja toki: eiväthän mitkään kunnan ja valtion esteellisyyssäännötkään osakeyhtiön toimijoita koske. Sehän se yhtiöittämisen yksi taustaidea onkin.
VastaaPoistaTämä on tietenkin lainsäädäntö/policy-kysymys: miksei vain säädetä tai tehdä kunnassa päätöstä, että kunnallinen yhtiö noudattaa julkisuuslakia.
PoistaEpäilemättä maahdollisuus salailuun onyksi (epäasiallinen) syy yhtiöittämiseen.
Mikä vertaus: Jangtse ja Luiro. Jälkimmäinen on kyllä kaunis ja kalaisakin, sen jälkeen kun Kitinen on turmeltu, etten sanoisi raiskattu.
PoistaTämä Anonyymin kommentti sopii erinomaisesti blogin otsikon "Vääriä käsityksiä" alle. Työskentelen itse kuntien omistamassa osakeyhtiössä. Toimiessamme viranomaistehtävässä meitä koskevat aivan samat lait ja valitustiet kuin kuntien omaa toimintaa. Joudumme myös noudattamaan hankinnoissamme lakia julkisista hankinnoista, sillä saamme pääosan rahoituksestamme valtiolta.
PoistaTs. kertomaan kaiken EUun moolokille kolmena kappaleena tarjous"kilpailun" l. kikkailunvapauslainsäädännön vuoksi, mm-mm... Tietojen keruuta, työ josta ei saada latin haulia. Scheissempipa on.
Poista"Toimiessamme viranomaistehtävässä meitä koskevat aivan samat lait ja valitustiet kuin kuntien omaa toimintaa." Kerrotko, mikä toimiala ja mikä tehtävä. Ja onko toimintanne yhtä julkista kuin kunnan vastaava toiminta.
PoistaOlisiko kuitenkin kyse Jylhän sähköosuuskunnasta, joka näyttää netistä löytyvien tilinpäätöstietojen perusteella olevan menestystarina osuuskuntana.
VastaaPoistaSuurkapitalisti möisi tietenkin osuuskunnan liiketoiminnan osakeyhtiölle, ja palauttaisi osuusmaksut moninkertaisena takaisin. Tai ehkä joku haluaisi muuttaa osuukunnan osakeyhtiöksi?
"Ja osakeyhtiöllä oli selvä malli antiikissa, hautausapuyhdistykset, joiden keskeinen tehtävä oli omistaa ja hallita hautausmaita".
VastaaPoistaMahtaako myös "äänettömien yhtiömiehien" käytäntö olla perua samasta mallista.
- Kale -
Li Baon halusta syleillä kuunsiltaa ja hukkumisesta sen seurauksena tuli mieleen ensimmäiseksi väitetty avaruusraketti. Eräs toinen muinainen kiinalainen, nimi on unohtunut, väitti aikanaan kiven kovaan, että kiinnittämällä tuoliin runsaasti ilotulitteita siitä saadaan aikaan avaruusraketti.
VastaaPoistaTuoliin kiinnitettiin ilotulitteita ja varmuuden vuoksi vielä leijakin lentämistä helpottamaan. Mies sidotutti itsensä tuoliin kiinni ja sytyslankoihin tuikattiin tuli.
Hänen kannattajiensa mukaan koe onnistui, koska miestä ei ole sen jälkeen näkynyt missään.
/Y
Onks toi botski se lentävien hollantilaisten se.
VastaaPoistaO. Ja sekstantisti vetää leilistä viiniä posket lommolla. Ja kippari pomppaa "rengashypyn etujalka koukistettuna". Patjana on meri.
PoistaVeikkaampa, että se on keskiaikana suosittu ns. "Narrien laiva"
PoistaEtelä-amerikan viinit maistuu mulle. Maté kans. Samoin sikarit jos ne ei ole kohtuuttoman kokoisia tai hintaisia. Slim panatellat ja sitten on Cohiban piikupiiku puikkelit. Oijnam! Stockalta ainakin sai mut juku, egen per. Hypettävistä kippareista en pidä. Voisi sanoa että on vaivannäön arvoista perehtyä perusteellisesti ja etsiä optimia kuin rynnäköidä ja tavoitella voittoa tai parhautta. Sirkuskippareille joutaa tehdäkin tuollaisen vaihtorahan poistotoimen. Se tuottaa kuulemma onnea.
PoistaLeikkisyydellä on kuitenkin hintansa, tiedusteluhan ei tiedä eikä johto näytä esimerkkiä. Uteliaisuus ja komentelu selittyvät näin. Kuva on kuitenkin hilpeyttävä.
Metallin kaivertaminen voisi olla hauskaa, kuulaakin olen jo hommannut, se ei ole aivan valmis vielä.
Työtaiteilun kyseenollen olen epädemokraattisempi ja tylympi kuin teollisen yrityksen pukuhuoneen
henkinen ilmapiiri. Varmuuden vuoksi tuoksun myös samalle. Vihreän vesihiomapaperin ja teräksen tuoksu päällimmäisinä, hento kiilloitusvahan tuoksu viipyilee jättäen ja notkean villan imevän hikeä kutenhan aina.
Get some!