Olympiakomitea joutuu
ottamaan kantaa leppäkeihääseen. Näinä päivinä Wahlroos-merkkinen lentää
jättiläiskaaren.
Ihmetystä herättää kyllä
myös toinen Nordean johtaja, joka myönsi televisiolle johtamansa yrityksen
toimineen omistajien edun vastaisesti harjoittamalla laajaa
notariaattitoimintaa Panaman kanssa saamatta itse siitä rahallista hyötyä.
Olen siis ollut mukana
etenkin oikeudellisten rutiinien pyörittämisessä usein mainitsemani 50 vuotta. Yhdenkin
kerran piti perustaa kiireesti 100 asunto-osakeyhtiötä ja laatia kaikille peruspaperit.
Se taisi olla Myyrmäki, ja kiire oli. Toimeksianto oli taloudellisesti
tuottava. Uudemmalta ajalta muistuu heti tyyppitehtävä kirjoittaa paksu nippu
toisiinsa liittyviä konkurssituomioita. Lakimiehet tietävät, että konkurssituomio
on aina konstikas, koska niin usein mukana on riitautettuja ja lakiin
perustumattomia valvontoja, ja etuoikeudet on todettava.
”Narri kartanon valtiaana”
ei ole Wahlroosin elämäkertateos, vaan Dostojevskin romaanin nimi. Niin
valitettavaa kuin se onkin, jouduin seuraamaan aika läheltä, miten Wahlroos ja
Kouri toimivat salkunkantajina eli hyvin vaatetettuina juoksupoikina ja
osasivat nopeaälyisinä miehinä ryhtyä kasaamaan kantamiaan rahoja omaankin
lukuunsa, kun meneillään oli hyvin vaikea ja erikoinen liikepankkien
harjoittama rajoittamaton upotussota. Se on harvinaista, että jopa kolmen
suurpankin johtajat menettävät samanaikaisesti todellisuudentajuksi, mutta niin
kävi, ja siitä on paljon kirjallisuutta ja tutkimusta.
Noista ajoista olen
nähnyt nämä herrat, ekonomisteja siis molemmat, saman hengen lapsina. Toinen on
kuollut, toinen tiettävästi ei.
Erikoista muuten, että
taloustieteestä esitetään jatkuvasti aiheettomia käsityksiä. Ei kukaan kysy
meiltä lakimiehiltä ennusteita ja se on hyvä. Mistä me tietäisimme.
Taloustieteilijät eivät liioin ennusta paremmin kuin kampaajat ja
taksinkuljettajat. Taloustiede kehittää etenkin analyyttisia välineitä eli
keskittyy talouden rakenteen ja liikevoimien selvittämiseen.
Tällä viikolla on ollut
hiukan enemmän todellisia uutisia kuin jaksaisi sulattaa. Se on vaikea tilanne
medialle.
Koska Panaman papereita
Suomessa julkistavat ilmoittivat etukäteen, että nimiä saadaan tulevana
maanantaina, niukkoja tietoja on jouduttu pyörittelemään. Eilen televisiossa
puolueiden puheenjohtajat väittelivät ja tänään esiintyjille jaetaan pisteitä.
Erilaiset asiantuntijat
ja toimittajat eivät ota uskoakseen, että julkinen väittely on mutkikas ja
ristiriitainen asia.
Oikeudenkäynnissä, sekä
Suomessa että anglosaksisissa maissa, se osapuoli, joka ryhtyy väittelemään, on
jo hävinnyt jutun eli menettänyt mahdollisuutensa. Tästä on paljon
väärinkäsityksiä. Tuomareihin eivät vaikuta hiukkaakaan koulumaisen väittelyn
temput. Oikeudenkäynnissä esitetään väitteitä ja sitten niille perusteita ja
vastaperusteita. Se on ihan eri asia.
Sitten on tohtorinväitös.
Se on akateeminen näytelmä, jonka tarkoitus on markkinoida asianomaista yliopistoa
ja professoria, vähemmässä määrin väittelijää ja yleisesti tutkijan töitä
myönteiseen sävyyn. Tilaisuuden uskottavuus on samaa luokkaa kuin koulun
satunäytelmän. Aina silloin tällöin sanailu yltyy kiinnostavaksi, mutta melkein
aina aihe on niin kapea, että hyvin harva kuulija ymmärtää, mistä puhutaan. Jos
väitöksen ilmaantuu uskottavuuden sävyjä, silloin väitöskirjan ohjaaja,
useimmiten se tyyppi, joka nuokkuu keskellä, on epäonnistunut. Kyllä
väitöskirja on tarkastettava riittävän monta kertaa etukäteen, ja niin
tehdäänkin melkein aina.
Tässä asiassa voin myös
vedota laajanpuoleiseen omaan kokemukseeni eri rooleissa.
Poliittinen väittely,
etenkin televisiossa, rinnastuu yleisiin huveihin, esimerkiksi oopperaan.
Sisällöllä ei ole väliä tai sitä ei ensinkään ole. Soolojen ja duettojen sekä
jonkin harvan ensemble-kappaleen luomat mielialat vaikuttavat. Poliitikot
varmaan kadehtivat muita estraditaiteilijoita. Esimerkiksi sirkuksessa näkee
todellisia temppuja. Poliittisessa väittelyssä en muita koskaan nähneeni
sellaisia.
Ajatelkaa Churchillia,
josta muistatte vain tunteelliset vuodatukset (jotka olivat äärimmäisen
korkeatasoisia) mutta ette muista 1930-luvun yrityksiä vyöryttää natsismiin
myönnytellen suhtautuvat, kuten istuva hallitus. Ajatelkaa Rooseveltia. Hän
myönsi usein itse, että radioiduissa esityksissä ratkaisi äänensävy ja puheen
tempo. Hän osasi rauhoittaa ja luoda sellaista tunnetta, että häneen voi nytkin
tukeutua. Sillä ei ollut väliä, oliko se totta.
Ajatelkaa Timo Soinia,
joka taitaa olla edelleen puoluejohtajista paras esiintyjä. Koko Suomi ja
lisäksi Soini itse myöntävät, ettei väitteillä ja perusteluilla ole ollut
mitään väliä. Vaatimukset ja lupaukset on sivuutettu, ”jytky” muistetaan
samassa hengessä kuin jokin Granlundin tekemä maali.
Tässä ei ole mitään
kyynistä. Poliitikkojen asiat ovat yhtä monimuotoisia ja muuttuvia kuin
liikkeenjohdon. Mitä tehtäisiin pankinjohtajalle, joka lupaisi tehdä ensi
vuonna jotain tarkemmin määriteltyä? Erotettaisiin. Johtajan tehtävä on
coachata joukkueensa voittoihin.
Oikeudenkäynnissä – jos
kantaja ja vastaaja eivät esitä ja perustelu väitteitään selkeästi, esittelijä
ja joku tuomareista tekee sen, kirjallisesti. Muutoksenhaun kannalta on huono
juttu, jos näin käy. Selkeistä väitteistä voi riidellä senaatin peräseinään
asti, väittelystä ei. Ja jokainen tuomari tietää, että komeasti kieputteleva
asianajaja esiintyy nyt paikalla olevalle asiakkaalleen ja osoittaa
ansaitsevansa kovan palkkion. Tuomioistuimelle osoitettua ei tarvitse näytellä.
Parhaassa tapauksessa
asianajaja ja oikeuden puheenjohtaja vaihtavat repliikkejä yhtä värittömästi ja
täsmällisesti kuin putkiurakoitsija ja LVI-suunnittelija piirustusten ääressä,
sääntökokoelma eli voimassa olevat normit käden ulottuvilla. Ja kun maallikko
kysyy, pannaanko terästä vai kuparia, jompikumpi asiantuntija vastaa, komposiitti
16 x 2. Korroosionkesto ja helpompi käsitellä. Ja sitten seuraava asia!
Jo muinaiset kreikkalaiset... eiku se oli sittenkin J.M.Keynes, joka lausui näin: Tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut - se voi sisältää mitä tahansa.
VastaaPoistaKun esim kymmenen vuotta sitten mietimme tulevaisuuttamme, niin se on nyt täällä tänään. Kuka osasi arvata, että se on tällaista?
" ... Toinen on kuollut, toinen tiettävästi ei. ..."
VastaaPoistaOsanottoni itseni ja monien muiden puolesta sille toiselle. Joka vielä ei.
"Parhaassa tapauksessa asianajaja ja oikeuden puheenjohtaja vaihtavat repliikkejä yhtä värittömästi ja täsmällisesti kuin putkiurakoitsija ja LVI-suunnittelija piirustusten ääressä"
VastaaPoistaAh saisipa useammin olla tuomarina tuollaisessa oikeudenkäynnissä. Alioikeudessa valitettavasti joutuu useimmiten katselemaan "komeasti kieputteleva asianajaja esiintyy nyt paikalla olevalle asiakkaalleen ja osoittaa ansaitsevansa kovan palkkion". Omaisivat edes Soinin esiintymiskyvyn niin jaksaisi paremmin kuunnella.
Ad Omnia: ylimielinen olo, kun vaimo poimi rekisteriotteen kakkososan tärkeiden paperien laatikosta pahvikansiosta "Tärkeitä papereita", jossa se oli päällimmäisenä.
VastaaPoistaOlen huomannut, että kun paperin tai tavaran panee oikeaan paikkaan, ainakaan sieltä sitä ei sitten löydä.
Verraton sihteeri (vaikka voi itse olla toimesta eri mieltä):).
PoistaNiin,
PoistaKakkososaa ei saisi säilyttää rekisteriotteen kanssa autossa väärinkäytöksien estämiseksi. Useimmilla se on vuosikaudet tallessa piirongin laatikossa mutta jos kauppoja tekee ex-tempore mökillä yms. niin se on kaukana ja kadoksissa. Nykyaikana soisi jo jonkun kehittävän Trafille pankkitunnuksilla toimivan pilvipalvelun josta sen saisi printattua nopeasti. (käsittääkseni sen saa nykyisin kyllä katsastuskonttorista erillistä maksua vastaan) -Murphy_
Oma vaimoni kutsuu sitä sukupuolitetuksi eli maskuliiniseksi sokeudeksi... (äiti auttaa)
PoistaVesaK
Tosi on!
PoistaSitä jäi pää raksuttelemaan että Suddeutche Zeitung sai koko pumaagan jo puoli vuotta sitten, hiukan yli.
VastaaPoistaIH
Poliitikon mediavalinnoista: Kekkonen osasi brändätä uuden median eli teeveen. Eikä ihme, vahva habitus, hento puheääni.
VastaaPoista-timo
Veikko Vennamo taisi olla aikansa D.Trump, miljonääri köyhän kansan asialla.
PoistaSe on aivan totta.
PoistaKeittiönpöydän vakstuuki.
Jäätävän tehokkaan kirjoitti myös riittävän intrapersoonallisen älykkyyden osa-alueen omaava henkilö joka ei ollut kiinnostunut superkalanteroidun offsetpainopaperin kyvystä pitää muste tuoreena vaan kysyi kuinka viikottain ilmestyvän julkaisun kansikuvassa olleen Ahti Karjalaisen kasvoja esittäneen lähikuvan peilikuvan poistamistoimia vastustaneen kuvan katselemisen aamuittain voisi hyvin sopivasti - kiitos - olla korvausperuste kärsimyksestä jonka täysi määrä voisi hyvin olla presiis samanlaisen vahakankaan hinta.
Hän ei - mikäli nyt uskallan olla pikkuisen rohkea - kirjoittanut turhan vuoksi. Paha kyllä en muista muuta koko asiasta.
Olin viisitoistavuotias siihen maailmanaikaan. Se oli tuima vuosi. Koti, maailma ja kaikki. Eräitä pikkujuttuja huomioimatta olen kolmesti suunnitellut itselleni tavoitteiden kokoelmia joiden keskinäinen yhteensopivuus on mahdollisimman vähän häiritsevä.
Toivomisessa en ole hyvä.
Kolme potenssiin kolme. Ihan helppo. Tässä on toki virhe. Aloitustilanne huomioiden on vähennettävä se yksi. En siis saa olla mitään mikä olisi keneltäkään pois.
Viisikymmentäyksivuotiaana olen aprikoinut hellittäisinkö. Enpä usko. Toimivuutta ja kepeää mielenlaatua aion edelleen yrittää edesauttaa.
Toivotan Teille hilpeää ja eheää Agricolanpäivää.
Yhteisin voimin edeten ja yllättävän henkevän valtiollisen itsekunnioituksen säilyttäen ei meistä kellään voi olla mitään
suurta hätää.
I. Hallantie
Hauska kirjoitus!
VastaaPoistaUlkomaankieliset kolumnistit ovat hieman ilkkuneet, kun muille sormi pystyssä moralisoivat skandinaavit ovatkin nyt itse pahassa sopassa Nordean takia.
Koomista on myös, että juuri kun Stubb ja Kokoomus ovat jälleen kerran yrittämässä muuttaa hallintarekisterilakia, maailmalta tuli muistutus läpinäkyvyyden tärkeydestä. Mutta Stubb osaa olla samasta asiasta montaa mieltä yhtaikaa. Eikös sekin ole sitä populismia?
/Y
Kemppinen kertoilee, mahtipontisoi ja ylvästelee kokemuksellaan ja "tiedoillaan" asioista, joista ei ole totta lähimainkaan edes se toinen puoli. Oikeudenkäynnin kulusta hän esittää ikään kuin totuutena väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa, eivät ole pitäneet enää 30:een vuoteen. Vastenmielistä!
VastaaPoistaHei kyseessä on blogi ts kirjoittajan subjektiivinen, taiteellis-tyyppinen kokemus, ei mikää prosessioikeuden oppikirja.
PoistaMoite on yhtä oikeutettu kuin syytteet Linnaa vastaan, ettei Tuntematon vastannut jotain sotahistorian tuntkimusta. Mittaat blogia väärällä mittarilla. Minusta huolestuttavampi on eräs toinen blogisti, joka esittää syvällä rintaääneellä ei-kurantteja käsityksiä.
Kolme vuosikymmentä sitten, meillä taisi olla parempia tuomareita. Petteri Järvisen kirjasta Jippii, voi lukea asioista tietävän asianosaisen käsityksen modernista oikeudenkäynnistä. Asianosaista ei hymyilytä, kun huomaa mahtipontisuuden olevan vain rahastusta.
PoistaKunnioitettavan suora ja rehellinen ilmaisutapa. Mukaansatempaavan kuuloinen kommentti. Noin sitä tämän maan kansalaisen tulee voida tehdä. Aina.
PoistaHuraa!
NH ysikybä on myös kookkaahko junttapulla, ja kompostiahan se. Viimeistä edeltävässä Malmin airshowssa katselimme kaverin kanssa. Hän on raskaan kaluston korjausmies. Tyytyy huvittamaan itseään lennokkeja lennättämällä.
VastaaPoistaPörrr!
"Ajatelkaa Churchillia, josta muistatte vain tunteelliset vuodatukset (jotka olivat äärimmäisen korkeatasoisia) mutta ette muista 1930-luvun yrityksiä vyöryttää natsismiin myönnytellen suhtautuvat, kuten istuva hallitus."
VastaaPoistaBritanniasa oli kyllä kohtalaietsi natismiin myönteisetsi suhtautuvia (Mieluumin Hitler kuin bolsut.), mutta hallituksen appeasement-politiikka olis ekäs perusteltua että realistiseen sotilaalliseen kykyyn perustuvaa ja oamsi hyvin laajan kannatuksen.
.
. Hitler oli uskomaton uhkapeluri.
"Dikatuurion aivna kaksi vuotta demokratia edellä." (Chamberlain)
Markku af Heurlin
Churchill oli vaarallinen, raakaan ja systemaattiseen väkivaltaan valmis sotakiihkoilija. Hänellä kävi se käsittämätön mäihä, että hän oli poliittisen uransa kliimaksipisteessä juuri silloin, kun tämä sairaalloinen suhtautuminen oli oikeutettua ja kaukonäköistä.
PoistaUskoisin, että Churchill olisi saarnannut varustautumista sotaan 1930-luvun lopulla, vaikka Saksaa olisivat hallinneet sosiaalidemokraatit. Mutta joskus seisahtunutkin kello näyttää oikeaa aikaa.
Churchill varoitti sotilaallisesten voimien tasapianosta jo aiemmin, 1932 alkaen. Merkittävä huipennus oli jo 1936.
PoistaVarastoinnissa on useampia toimintamalleja. Eräs yleinen malli on avovarastointi. Periaate on helppo.
VastaaPoistaSitä käytettäessä tavarat ovat
- näkyvillä
- helposti käsille saatavilla
(Se olo kun nojaa kyynärpää pöydällä kättä poskeen, kirjoittaen silmät suljettuina yhdellä sormella ööpädillä tätä...)
Kirjoittaessa törähti Mariellan töötti.
Päivän mietelause:"Don't ask, donä't tell."
VastaaPoistaPäivä kirja
Dialektisen ajattelun uudet ulottuvuudet - V.I. Leninin ajatusten luovaa seoveltamista tehokkaassa laillisessa verosuunnittelussa.
Klapuloora tyhjä ja rapulanki sietäs mutta kuka tuohon keliin tunkee.. Keitänkki koottuilla.
PoistaKahavettä.
☆in rakkari
Jos saan sanoa niin minusta Suomen media ei ymmärrä mikä sen roolin pitäisi olla. Minusta suomalainen media aika usein on joko lapsimainen tai sitten ei ole täysin vapaa. Sen pitäisi olla kuin Pierluigi Collina, mutta se on kuin luterilainen pappi. Poliitikot ovat joka puolella samanlaisia. Jos niiden annetaan puhua pa.. tyhjää kapulakielta, niin sitä ne puhuvat. Median on oltava häikäilemätön ja maieuttinen niin kuin Sokrates, sen on oltava media, välittäjä, eikä lastentarhan kasvattaja. Sama koskee Eurooppaa. Milloin viimeksi Eurooppa ratkaisi ongelman? Balkanin kriisin ratkaisi USA. Kilttien Euroopan rauhanvalvojien tulos olivat kuolemanleirit. Syyrian kriisin ratkaisu saattaa tulla Putinin ansiosta, haluan sitä kunniaa hänelle tai ei. Pakolaistulvan rajoittaminen ostettiin Turkilta, joka nyt päättää miten asian tulee käymään. Itäeurooppalaisia haukutaan fasisteiksi vaikka itse ei pystytä tekemään yhtään mitään asian eteen. Ei edes laskemaan rajapuomia sentin verran. Kaiken pitää tehdä ulkopuolisten. Joita sitten avoimesti moititaan kuin villejä neandertaleja, mutta salaa ollaan tyytyväisiä että joku toinen päätti asian.
VastaaPoistaPS Minusta on väärin, että kääntäjä näin mielivaltaisesti muutta Dostojevskin teoksen nimen. Oikea nimi on "Stepantšikovon kylä ja sen asukkaat". Nimi on teoksen osa eikä mikään sanomalehden otsikko.
"Milloin viimeksi Eurooppa ratkaisi ongelman? "
PoistaIskit valitettavasti ongelman ytimeen! Viimeistään pakolaisongelma näytti, että "yhteisö" hajosi kuin kanalauma eikä kyennyt yhdessä ratkaisemaan kriisiä. Vähän tuntuu kuin eläisi kuolevassa maanosassa.
Minun mielestäni Soini ei ole enää puoluejohtajista paras esiintyjä. Eikä se ole Stubbkaan, ei Vee Niinistö, ei Arhinmäki, ei Rinne... Siksi eivät, kun he niin selvästi esiintyvät, samalla tavalla ja tarkoituksella kuin se mahtipontinen asianajaja.
VastaaPoistaParas esiintyjä on Sipilä, joka ei esiinny.
Sipilä on vilpitön mutta vähän väritön, Soinilla on sitä karismaa ja hän osaa edelleen asettaa sanansa hauskasti silti pahemmin provosoimatta, pikemminkin yhteishengen sanomaa levittäen. Sari Essayah on asiallinen ja puhuu asiaakin. EG
PoistaPerhana. Se on totta. Sarihan se on tietysti meillä se voiton varmistaja. Olen nolo.
PoistaJope R.:kin on tehnyt vekkulin kappaleen Essayahin Sarista, sivuten kolmea tärkeintä sisäplottiliittista seikkaa, alkoholi-, urheilu- ja työelämän hektisyyden helpottamisen tarpeeseensa. Kiva! Myös Ei Venäjällä selviä kännistä reipastuttaa pirusti. Kohti karaokea, müghligeweise.
Kuinka moni enää kuskaa reppuselässä pentuja? En ole nähnyt aikoihin.
Eikä tässäkään vielä kaikki, lisäksi saatte mukaan tämän löylynkestävän älypuhelimen suunnitteluprojektin konseptin! Halvempaa tarjousta ette löydä.
Ai hitto mikä juon'! Hyö kuuliit meiän pulinan ja siitä hyö tiesiit kiertää. Mikä kumman vaisto se miulla on.
Herr Nerock