Puhumisessa ja
kirjoittamisessa suurin arvo on epäselvyys. Jos sanoista on vaikea saada
selvää, voi olla parempi tavoitella epämääräisyyttä. Menestys seuraa sitä, joka
ei oikeastaan sano mitään.
Usein toisteltu,
Napoleoninkin nimiin pantu ohje on: perustuslain on oltava lyhyt ja epäselvä.
Ajatelkaa puolueiden
tämänhetkisiä ja edellisiä puheenjohtajia. Kertokaapa jotain, mitä he ovat
sanoneet.
Arvaan ettette osaa. En
osaa minäkään. Mielessä voi olla jokin Sipilän tai Stubbin mielenkiintoinen
sananvalinta, jokin sori tai vatulointi. Mutta kun hakuteosten mukaan
politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, muistatteko siis, että yhteisiä
asioita olisi hoidettu ja että asiasta olisi kerrottu etukäteen tai jälkeenpäin?
Minun vaikutelmani on,
että tavallisesti mennään virran mukana vilisten. Joskus vilahtaa käsi, joskus
kenkä, välillä kerrassaan takapuoli.
Pistäydyin äkillisen
mielenhäiriön vallassa autoliikkeessä ja annoin tutun myyjän pyörähtää
autollani kokeilulenkin. Siihen olikin aihetta. Omistamani Citroen C 4 on
luotettavien tilastojen mukaan huonoimpia autoja, mitä rahalla saa. Mielen
kuohahtelun takan oli määräaikaishuolto. Taas meni jarrut, siis sekä levyt että
kengät, nyt takaa. Ja puola. Ja moottorikin syö öljyä.
Kun minulla kerran on
sellainen tapa, levitoin itseni vajaan kolmen metrin korkeuteen ja panin
aivoissani nauhoituksen päälle. Täysin normaalisti ja asiallisesti toimien myin
siinä itselleni uutta autoa ja myötäilin autokauppiasta, joka oli esittänyt
kuohuttavan siivottoman surkean rahasumman välirahan arvioimiseksi. Olin
tietenkin katsonut verkon saitit ja tottakai olin selvillä siitäkin, ettei
kaksikaansataa myytävää oikean merkkistä verkossa ilmoiteltua autoa kerro hintatasoa,
vaan myyjien hurjien haaveitten syvää mielettömyyttä henkivän katon. Oikeampi arvio
olisi ehkä kolmannes pois verkossa mainitusta.
Ammattitaitoinen myyjä
puhuu sangen vähän ja johdattelee asiakasta kuin sokeaa mummoa. Seinän edessä
tai valtaojan varressa myyjä sanoo: hyppää. Ja asiakas hyppää.
Ja itse siis moitiskelin
omaa vaihdettavaa autoani ja valehtelin uutta edulliseksi ja mitä ihmeellisimpiä
lisälaitteita tarpeellisiksi.
Ehkä on niin, että
autoliikkeen kynnyksen ylittänyt on tuolla teolla osoittanut kohtalokasta arvostelukyvyttömyyttä.
Selvä syy Suomen yhä
jatkuvaan taloudelliseen surkeuteen, kohta pahimpaan Euroopassa, löytyy
1920-luvulta. Ostajat ja myyjät ovat sekaisin.
Aivan arvaamatta itsenäistynyt
ja itsensä erittäin suuriin vaikeuksiin ajanut Suomi omaksui järjestelmän,
jonka yliopistollinen nimi voisi olla valtionkapitalismi. Sitä kannattivat myös
sosialistit, vaikka heidän virsikirjoissaan oli aivan eri sanat.
Nykyinen ja edeltävät
hallitukset ajavat markkinatalouden ratkaisuja maahan, jossa ei edelleenkään
ole markkinataloutta.
Valtionkapitalismin
purkamisesta käytiin pitkä ja vastenmielinen ottelu, joka ei ratkennut, vaikka
elinkeinoelämän ja ammattijärjestöjen neuvottelujen nimeä ja aihetta
vaihdettiin monta kertaa.
Lopputulos oli se, että
lopputulosta ei tullut. Jatketaan vanhaan tapaan.
Deregulointi eli
sääntelyn vähentäminen on ollut vahvasti tavoitteena. Siitä ei ole mainittu
usein, että dergulointia seuraa käytännössä aina reregulointi. Sitä mukaa kuin
sääntöjä puretaan on luotava uusia sääntöjä. Kaikin puolin kireässä tilanteessa
on ollut kiire, ja siksi ehdotetut, sinänsä välttämättömät uudet säännöt on
valmisteltu hätäisesti ja ammattitaitoa ajatellen huonosti.
Osuva nimitys ”kolmikantaneuvottelut”
paljastaa totuuden. Ei se ole markkinataloutta, että valtio on
päätöksentekijänä ja maksajana mukana työmarkkinaneuvotteluissa. Sopimus on ”kaksikanta”.
Joku sopii toisen kanssa. Jotkut sopivat toisten kanssa. Lainsäädännön luomiin
oikeuksiin tukeuduttaessa ei puhuta sopimisesta. Joku omistaa tontin tai on
luonut teoksen. Hänellä on tietty oikeusasema, joka ilmenee laista. Ja sitä
kaikki asianosaiset noudattakoot.
Pörssiä on pidetty
markkinatalouden vertauskuvana. Se on paikka (oli ennen ihan fyysinen sali), jossa
harjoitettiin eräänlaista huutokauppaa eli ostettiin ja myytiin muun muassa
arvopapereita. Pörssiyhdistys oli asettanut säännöt muun muassa
välityssopimusten kestosta ja monin ajoin myös välityspalkkioista. Mutta pörssi
itse ei ostanut eikä myynyt arvopapereita.
Valtionkapitalismin vertauskuva
on leipäjono. Yhdet jonottavat, ja yksi jakaa ruokatavaroita. Hyvin pitkään
tiskin takana oli Suomen Pankki tai Suomen Pankki yhdessä liikepankkien kanssa.
Pelaamme amerikkalaista
jalkapalloa pyöreällä pelivälineellä ja eurooppalaisilla säännöillä.
Informaation paljous, median uudet roolit ja epäilty johtohenkilöiden huonous
voivat vaikuttaa asiaan, mutta perussyy on liiketaloudellinen.
Politiikka ei ole rikki.
Sen energiankulutuksen ja tehon suhde vain on romahtanut. Yritämme lämmittää
olohuonetta nuotiolla. Kauppaoikeus on tunnettua siitä, ettei alalla ole
juurikaan sääntöjä. Lex Mercatoria on tarkoittanut tuhat vuotta vakiintunutta
kaupankäynnin itsesääntelyä, josta muun maallisen vallan kannatta pysyä
etäällä. Markkinoilla valtiovallan edustajien tehtävä on korjata talteen väärän
rahan levittäjät ja pidellä juoppoja aisoissa.
Kustaa Vaasa oli etevä
hevoskauppias tai oikeastaan hevosvaras. Toinen hyvä esimerkki olennaisen
osaamisesta oli Kaarle XI. Iso reduktio oli upea kokonaisratkaisu. Siinä
aatelin ja eräiden muiden etuoikeudet peruutettiin kruunulle.
Tarvitsemme nyt ison
reduktion. Olen valmis keskustelemaan hinnoista, jos valtioneuvosto haluaa
osallistua kurssille, jonka otsikoksi panen ”Aateli ja maallinen rälssi”.
Taitaa tosiaan olla niin että "kolmikantaneuvottelussa" ei koskaan voi syntyä kaikille osapuolille optimaalista lopputulosta. Kahden kauppa kun on kolmannen korvapuusti.
VastaaPoista"Kolmikanta" on muodoltaan pyramidi. Pisimpään mukana olleet saavat eniten. Ja kuten runoilija sanoi: "Ty för den son, som sist blef född, fanns knappt en smula kvar." -V.
"Toinen hyvä esimerkki olennaisen osaamisesta oli Kaarle XI. Iso reduktio oli upea kokonaisratkaisu. Siinä aatelin ja eräiden muiden etuoikeudet peruutettiin kruunulle."
VastaaPoistaJa sitten kun kaikki munat oli pantu samaa koriin, tuli poika Kaarle XII, joka käytti kaikki sotiin. Sitten oltiin perse paljaana.
Aivan. Aateliston mahdin vähentäminen oli siis tuolloin huono homma, koska resurssien käyttö joutui vielä pienemmän porukan, käytännössä yhden miehen, käsiin.
Poista"Markkinoilla valtiovallan edustajien tehtävä on korjata talteen väärän rahan levittäjät ja pidellä juoppoja aisoissa."
VastaaPoistaTarkoittaako tämä todellakin JK:n mielestä sitä, että ideaaliyhteiskunnassa hevos- ja muut varkaat, vuorineuvoksen titteleillä haaveilevan, saavat panna työllään itsensä elättävät aivan luokille kuten Lepomäki ja Vartiainen näyttävät haaveilevan
"Menestys seuraa sitä, joka ei oikeastaan sano mitään"
VastaaPoistaPoliitiikassa v. 2016 ainakin. Sekä Suomella, että Virolla on tällä hetkellä robotti pääministerina. Niiten molempien kuunteleminen on kidutusta. Se on saanut minut ajattelemaan, että mikä on vialla valtion järjestelmässä, että sellaiset melkein konet pääsevät valtaan ja pysyvät siellä helposti. Suomen kohdalla tulee ero esiin jos vertaa Niinistöä ja Stubbia. Virossa ei pysty löytämään edes vertailukohdetta.
Kapulakielen tietokoneohjelma jota poliitikot käyttävät saattaisi murtua jos puheelle astettaisin jonkinlaiset muodolliset rajoitukset. Sellaisen esimerkki voisi olla kirjailija Dovlatovin periaate käyttää jokaisessa lauseessa eri kirjaimilla alkavia sanoja. Tulos: sanoja on pitkään harkittu ennen kirjoittamista. Lauseet ovat lyhyitä ja selkeitä.
"Sekä Suomella, että Virolla on tällä hetkellä robotti pääministerina. Niiten molempien kuunteleminen on kidutusta".
PoistaEnpä kyllä voi olla yhtään eri mieltä edellisestä ja tämän meidän katseleminenkin tympii. No, kohta on meillä uusi.
Uusien autojen kauppa on kyllä vähän ongelmallista Suomen kaltaisessa maassa. Suomi kun ei itse valmista autoja.
VastaaPoistaSuomen kannalta voisi olla parempi vaihtoehto, se että auton korit tehtäisiin kestämään pidempään ja muita osia vain sitten päivitettäisiin. Tämä toisi töitä myös Suomeen ja autotkin pysyisivät paremmin ajan tasalla.
Oikeastaan on ihan käsittämätöntä, että esimerkiksi ympäristöystävällisyyden nimissä pitäisi vaihtaa koko auto vaikka oikeasti pelkkä moottorin päivittämien tai vaihto toisi saman lopputuloksen, jos kori olisi alunperin tehty kestämään.
Sama koskee myös turvallisuusvarusteita. Niitäkin voisi ihan hyvin lisäillä tai muuttaa autoon jälkikäteen, jos vain auto alunperin suunniteltaisiin tämä vaihtoehto huomioon ottaen.
Joku sanoo nyt, että onhan tuollainen nyt nytkin jo mahdollista. Niinhän se on, mutta se ei ole taloudellisesti kannattavaa. On oikeastaan ihan käsittämätöntä, että varaosa maksaa nykyisin monta kertaa enemmän, jos se ostetaan varaosana kuin uuteen autoon kuluvana osana. Jokainen voi laskea itse, että paljonko oman auton tekeminen maksaisi, jos sen rakentaisi itse nykyisillä varaosien hinnoilla. Summasta tulee melkoinen, vaikkei siihen laskisi edes työtä ja autoveroa mukaan.
Hölmöä tässä on se, että ei niitä uusiakaan autoja tehdä tappiolla, joten auton osien tuotantoon käytettävä rahasumma ei voi ainakaan olla suurempi kuin millä auto myydään tehtaalta. Itseasiassa tuosta pitäisi laskea vielä auton kokoamiskustannuksen pois.
Auto pitäisi suunnitella kuin Lego tai Meccano, jotta siihen voisi päivittää vain haluamansa osat. Itseasiassa tämä olisi jopa ympäristöystävällisempää, kuin toimivien osien kierrätys takaisin raaka-aineeksi. Lisäksi, jos auton suunnittelu olisi onnistunutta, niin eivät työvoimakustannuksetkaan olisivat sen kalliimpia kun nykyisinkään, mutta osa niistä suuntautuisi paikallisille asentajille, jotka osat vaihtaisivat.
Auton hankinta on vähän kuin tulostimen osto. Tulostin myydään halvalla, jotta pitkään ostelisit siihen kalliita, halvalla nesteellä täytettyjä kasetteja (joissa on arvokkaat järjestelmät niiden uudelleentäytön ja -käytön estämiseksi). Kate on niissä kaseteissa. Autoissa se on huollossa -- ostetun auton tuotosta 90 % tulee sen huolloista elinkaaren aikana. Jos siis käyt maahantuojan hyväksymässä. Varaosa maahantuojan hyllyssä on se värikasetti. Tästä syystä 60-luvun lopuilla yhtyneet maahantuojat reväisivät haalarinsa havaitessaan että japanilaisiin menestyneisiin merkkeihin sai ns tarvike-varaosia, ja lanseerasivat nimityksen "harakiri-osa". Se oli kateellisen rahan panettelua.
PoistaNiin-niin mutta miten siinä autokaupassa kävi?
VastaaPoistaTuskin maailmasta löytyy valtiota, jossa ei olisi jonkin asteinen valtionkapitalismi. Pätee myös Amerikkaan. Mitä enemmän siellä yritetään valtiota ajaa alas, sitä enemmän se velkaantuu.
VastaaPoistaIntialainen Tata ilmoitti myyvänsä Britannian terästehtaansa kannattamattomina, energia kun maksaa liikaa.
Siellä on myös vaikeuksia saada uuden ydinvoimalan rakentamista käyntiin, vaikka Cameronin hallitus on taannut syöttötariffin, joka on moninkertainen tämän päivän hintaan verrattuna.
Ilman aktiivista valtiota yksikään talouselämä ei toimi. Aktiivisuuden tason etsimistä kutsutaan politiikaksi.
/Y
Tiedoksi: Kullervo Kemppinen YLE Teemalla 1.4. klo 19.40 tienoilla.
VastaaPoistaVapaita markkinoita ei voi olla. Niihin vetoaminen on yhtä tyhjän kanssa. Markkina on kylä Enontekiöllä.
VastaaPoistaVoi olla. Semmoisille ei kyllä pidä lähteä yksin eikä ilman järeitä aseita.
PoistaMutta kun ne ei ymmärrä, ne ei halua eikä ne osaa.
VastaaPoistaYksi nero kerrallaan, top down, hoitaa asiat ... päin helvettiä.
Raukat menköön rajan taa, mutta silti ajatus on ollut poistua Suomesta jo pitkään.
Lapset opiskelevatkin jo ulkomailla.
Edeltäjäni, FM Seppo Hiltunen, jonka Senaatintorin antikvariaatin ostin, kun Seppo sairastui äkisti vajaa vuosi sitten, suositteli että lukisin sinun blogiasi.
VastaaPoistaJotakin sieltä täältä olen lukenutkin, mutta aika ei riitä laajempaan julkituotujen ajatustesi skannaukseen. Varsinkaan nyt, kun olen naimisissa vaimoni lisäksi antikvariaattiliikkeen kanssa.
Liitän oheen linkin, jonka kautta pitäisi päästä lukemaan oma eilinen blogitekstini, joka ottaa kantaa päivänpoliittiseen kuumaan perunaan, Sanni Grahn-Laasosen lukiouudistukseen.
Tämä onkin viimeinen blogiteksti, jonka Suomessa kirjoitin.
http://kirjatjalukeminen.blogspot.fi/2016/03/sanni-grahn-laasonen-pardigmamuutoksen.html
Kirjoitin aiheesta myös uusisuomi.fi:n Puheenvuoron blogipalveluun. Linkki:
http://thoulne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214556-edustuksellisen-demokratian-kriisi
Katteetonta on liittovaltion keskuspankkiraha.
VastaaPoista
VastaaPoistaTukkapöllyä ei saa antaa eikä luunappia. Pahasti saa katsoa. Jos nyt vielä löytyisi joku ei ihan hölöpää, jota Lahtinen kuulutti, niin hän kai muistaisi Alman ja Jussin kauhun kurituksestaan johon umpimielinen Akseli pakotti.
Voi vain kuvitella kuinka yhdistäviä pojan ja vanhempien välttelevät katseet olivat seuraavina aikoina.
Se on sellaista noiden yhteiskuntienkin kanssa. Ei oikein ole kahvoja joista nätisti säätää parhain päin. Elina Lepomäkeä käy surku. Eikö Kari Jordan voisi pelastaa häntä Äänekoskelle piirustuspöydän ääreen, superrekka starttaa ja kippaa ja sellupata kypsyy, anturit vilkkuvat valvomossa. Bloomberg vilistää kustantajien uutisia ja raaka-ainepörssien numerot halajavat laskijaansa. Mallinna koko maailma.
Jotain kummaa siinä on. Saako sellaistakaan konetta rakennetuksi, mikä lyö golfpallon koloonsa vaikka matka korkeusero, ilmansuunta ja paine, olisiko tuuliolosuhteet meteorologiaksi?, ovat koneessa. Ja kuinka ihmeellä Sinä Elina hakkaat sen koneen vaikkei Sinulla ole kuin aavistus silmän muskelien kengänalisen ruohon tai ihailevan seuraajapiirin tarkentavasta -tai perhana sentään asian viereen mieltäsi tuuppailevasta vaikutuksesta.
Kumpa maailma olisikin paikallaan edes operoitavaksi ja tylsä. Ja miten Sinä itsekin ihailet vastentahtoisesti Akeksanteria. Miksi asiat eivät riitä. Siksikö ettei sellaisia ole. Käypä katsomassa barokkinen leffa Suburra, jossa oikkuavat kiihkoajat tahtojat sekä säkeltäjät tuottavat ei-kunkaan tarkoittamaa välitodistusta murhista ja lopputuleman kaikista yllättävimmän narkkarin toimesta. Ja takuulla uuden kierroksen rikosta korruptiota rahaa. Niin tämä shakespearinen liikkuva fresko vilistävine detaljikuvineen eli näyttöineen sopisi hyvin otsikoitavaksi kuinka sain aikaan Ensimmäisen maailmansodan ja sille jatko-osan. Ja tuoreita tuotantokausiahan ovat lehdet täynnä ja ruudut ylivuotavat verta kärsimystä ja asiapuhetta. Tekisit sellua niin kauan kuin edes rauta tottelee ja metsä kasvaa.
Ainakaan mikään tottelemattomampi SAK Demokratia, Ihmisarvo-heti eikä Dipolin optiopörssistä, ei insinööripari Juha Elinaa tottele. Ei hymyllä, ei älyjensä lumolla, ei hyvällä eikä pahalla. Petos on niin syvä että viekää kaikki, tapa vaikka. Kuka korjasi sadon jätti raiskion, varasti postilaukun ja ratsasti ulkomaille ?Jukka Sjöstedt