Englantilainen laaja
kirja tuomari Robin Jacobin kirjoituksia, puheita ja tuomioita. Asiaan
palataan, koska asia on harvinainen ja tunnen sen ja kirjoittajan. Etenkin
Yhdysvalloissa tehdään asiallisiakin listoja joistakin lakimiehistä.
Tekijänoikeuden ja patenttioikeuden ”IP Hall of Fame” eli kunniagalleria on
verkossa. Jacob on ensimmäisiä nimettyjä. Mainitakseni edelleen vain itse
tuntemiani tutkijana perinteellinen Jane Ginzburg (Columbia) on mukana siinä
kuin tutkijana pioneerihenkinen Mark Lemley (Stanford), ja siellä ovat saksan
kielialueen suuruudet.
Jacobin tunnusmerkki on
vaikeatajuisuuden vähyys. Parhaaseen brittiläiseen tuomaritapaan hän puhuu
asiat halki eikä kaihda sanomasta, että tekijänoikeuden idea / muoto -jaottelu
on kirjoitustapa, joka ei auta ongelmissa tai että amerikkalainen ”fair use”
(tekijänoikeuden rajoitukset) hämärtää asioita enemmän kuin selvittää. Myös
patenttioikeuden keskustelluimpiin kuuluva ”ekvivalenssi” on hänestä tarpeeton
kiertoilmaus. Ja edelleen, eläkevuosinaan, Sir Robin toimii toisaalta Ison
Britannian, toisaalta EU:n neuvonantajana ja esiintyy usein yliopistomaailmassa
ja tuomioistuimissa. ”Onko taloustieteilijöistä apua”, hän kysyy, ja vastaa,
että eipä juuri. Heillä ei ole uskottavia mittareita oikeusjuttujen ongelmiin,
ja huonoimmillaan he korvaavat faktat ennakkoasenteilla.
Tuota kirjaa ei voi
verrata käsikirjoihin eikä opiskelun tueksi kirjoitettuihin systemaattisiin
esityksiin. Tällä varauksella: mitään näin hyvää en ole omalta alaltani lukenut
ainakaan sen jälkeen kun varhaisessa historiassa tentin Knohin norjankielisen,
ennen sotia ilmestyneen kirjan, joka on käsittämättömän kirkkaasti ajateltu, ja
Koktvedgaardin tutkimuksen, joka toteuttaa yhteiskuntatieteen suuren tehtävän
esittämällä järkeviä kysymyksiä. Vastauksia ei sitten olekaan.
Mutta kysymys on
tärkeämpi kuin vastaus.
Suomessa puhuttujen
asioiden kannalta mietin keinoa tuoda oppineen, isänmaallisen ja vastuullisen
yleisön (eli poliitikkojen) tietoon Englannin ykköstuomarin ja siis asianajajana
liike-elämän sokkeloissa kokemuksensa hankkineen merkkihenkilön ajatus EU:n ja
myös Englannin parlamentin toiminnasta lobbareiden kiljumiskilpailuna.
Ilmeinen esimerkki on
tekijänoikeuden eri muotojen suoja-ajan jatkuva pidentyminen vastoin vähääkin
järkeä. Kuka tahansa ymmärtää, että Mikki Hiiren tai Elviksen tai The Beatlesin
esitysten vapautuminen tekijänoikeudesta on kauhistuttava ajatus, joillekin.
Mutta mm. tietokoneohjelmalle myönnetty suoja-aika, 70 vuotta tekijäryhmän
pitkäikäisimmän kuolemasta, menee tuolle puolen absurdin.
Sivumennen – koska Sir
Robin aiheellisesti korostaa syvän asiantuntemuksen puutettaan
angloamerikkalaisen oikeusjärjestelmän tuolla puolen, vilauttaisin omaa
sorkkaani sanomalla, että suomalaisen elinkeinoelämän pitäisi kaikin mokomin
yrittää selvittää, missä määrin Kiinan rikkaus ja nyt takelteleva talouskasvu,
perustuu viheliäiseen tekijänoikeus-, tavaramerkki- ja patenttijärjestelmään.
Halvaksihan se tulee, kun ei maksa lisenssimaksuja. Lisäksi tiedetään, että eräät
amerikkalaiset yliopistot opettava erikoislaatuista juridiikkaa Pekingissä ja
Shanghaissa.
Yliopisto voi olla
erittäin vahva eli ääneltään kantava lobbari. Suomessa etenkään Helsingin
Yliopisto ei tosin osaa tuota taitoa, ei edes omissa asioissaan.
Miksi mustaan kunnon
lobbareita, vaikka tunnetusti rakastan helppoheikkejä ja käärmeöljykauppiaita?
Siksi että pidän
järjestelmää toimivana, kun tuomarikunnan riippumattomuus on taattu muun muassa
maksamalla tarpeeksi hyvää palkkaa, ja menettely on rakennettu niin, että
kumpikin osapuoli tai kaikki osapuolet saavat puhua suunsa puhtaaksi.
Sekään ei ole hullumpaa,
että professorit klikkiytyvät välillä ”amicus curiae” eli ”tuomioistuimen
ystävät”-joukoksi ja laativat ilmaisia asiantuntijalausuntoja käsiteltäviin asioihin.
Olen itse tehnyt tämän
Suomessa kerran, hyvin tuloksin. Menettely aiheutti suurta hämmästystä.
Asiaa puoleen ja toiseen
mietittyäni tulin muutama vuosi sitten siihen tulokseen, että Suomessa pitäisi
olla perustuslakituomioistuin. Sellaista vastaan esitetyt perustelut ovat
murentuneet EU:n suurten tuomioistuinten ja kansainvälisen välimiesmenettelyn
jatkuvasti kasvaessa.
Perustuslakivaliokunnan
jäsenillä ei perinteisesti ole ollut sen vertaa ammattitaitoa, että he olisivat
osanneet estää asiantuntijavallan. On mrheellista, että valiokunnan penkissä
istuvat asiantuntijat pääsevät lobbaamaan rajoituksitta eduskuntaa.
Epäkohdan voisi poistaa
tuomioistuinmenettelyllä, jossa tyypillisesti väitteisiin takerruttaisiin
vastaväitteillä, puhuttaisiin siis puolesta ja vastaan ja mahdollisesti hyviin
kysymyksiin esitettäisiin vastauksia viivytyksettä.
En usko että
kansanedustajat olisivat yli-ihmisiä. Päinvastoin he ovat maailmankuvansa
vankeja. He eivät poikkea ratkaisevasti salaliittoteorioiden kannattajista, joille
oman mielipiteen puolustaminen on tärkeintä silloinkin, kun se ei perustu
minkäänlaisiin tosiasioihin.
Kun Sir Robin ja kaikki
muut korostavat, suolansa ansainnut tuomari ei kannata edes yksityiselämässään
muuta kuin Arsenalia (Chelseaa ei vahingossakaan). Ammattiin kuuluu
pysytteleminen etäällä lukituista asenteista ja siis avoimena yllättäville ja
siinä mielessä siis ikäville vastaväitteille.
Etenkin virkatuomari osaa
varoa tasapuolisuusharhaa eli muun muassa median ylläpitämää luuloa, että
”kultainen keskitie” on äärimielipiteiden puolivälissä. Näin ei ole.
Tasapuolinen ratkaisu ei ole keskiarvo väitteistä. Tasapuolisuus on prosessia,
puheenvuoron antaminen kaikille. Ratkaisun ei tarvitse olla tasapuolinen. Sen
on oltava lainmukainen, ja ”oikeus ja kohtuus” on väärä sanapari, koska kohtuus
on oikeuden osa.
Erittäin hyvä ehdotus tuo perustuslakituomioistuin, niin ukson.
VastaaPoistaNyt käy juuri niin, että erilaiset "perustuslakiasiantuntijat" pääsevät ajamaan omat keppihevosensa, asenteensa ja poliittiset agendansa aivan liian helposti läpi.
Parantaisiko se tilannetta, jos nuo samat asiantuntijat nimitettäisiin perustuslakituomioistuimen tuomareiksi - taikka korkeimman oikeuden tuomarinimityksissä olettaisiin huomioida, että saadaan sopivia tulkintoja kuten USA:ssa.
PoistaValitettavasti aikuisten maailmassa perustuslain tulkinta on korostetun arvosidonnaista. Tuossa tulkinnassa omat arvot, asenteet ja poliittiset mielipiteet väistämättä vaikuttavat.
"Parantaisiko se tilannetta, jos nuo samat asiantuntijat nimitettäisiin perustuslakituomioistuimen tuomareiksi"
PoistaTuota samaa itsekin mietin. Kyllä tuokin riski on ilmeinen.
Nykytilanne on kuitenkin näin maallikon vajavaisella ymmärryksellä täysin vallan kolmijako-opin vastainen, kun meillä poliittinen elin, siis lainsäätäjä tulkitsee korkeinta lakia. Tuomiot ovat siis lähtökohtaisesti poliittisia, koska niitä tekeveät kulloinkin valtaan sattuneet poliitikot. Tässä jos missään "laki on niin kuin se luetaan".
Ja perustuslakivaliokunta on tulkinnut perustuslakiamme muuten varsin "perustuslain vastaisilla" tavoilla hyvin perustavanlaatuisissa suvereniteetiamme ja siitä luopumista koskevissa asioissa - mm. eri EU- ja euro-operaatioissa.
Kymys siis kuuluu: "Kuka valitsee tuomarit?"
Matiakselle: olen kyllä kuullut monen pätevän valtiosääntöasiantuntijan sanovan, että perustuslakivaliokunta on kiitettävästi pystynyt irtautumaan poliittisesta taustastaan ja tekemään vaalikaudesta toiseen linjakasta laintulkintaan. Paras indisio tästä on aktiivipolitiikkojen marina siitä, että valiokunta jarruttaa "tarpeellisia" lakiuudistuksia.
PoistaTilanne ei välttämättä olisi parempi jos perustuslakia tulkitsivat ammattilaiset, jotka kuvittelisivat olevansa arvovapaita ja puolueettomia vain siksi, että ovat perustuslakituomioistuimen tuomareita.
"tekijänoikeuden eri muotojen suoja-ajan jatkuva pidentyminen vastoin vähääkin järkeä."
VastaaPoistaAsiassa on kuitenkin yksi kääntöpuoli: jos suoja-aika - ts monopoli käyttää tekijäoikeutta taloudellisella tavalla - on liian lyhyt, se voi nostaa hintoja. Näinhän kävi kun lääkkeiden patenttiaikoja hyvää tarkoittaen lyhennettiin. Uutuuslääkkeen tuottaneen lääkefirman piti saada mittavat tuotekehitysrahansa lyhyemmällä ajalla, nostettiin siis hintaa.
En väitä olevani tekijänoikeuden asiantuntija, joten en tiedä toimiiko em. logiikka myös sillä puolella.
Muistaakseni se suoja-aika oli pitkään 25 vuotta tekijän kuolemasta. Siinä ajassa hitaampikin jälkikasvu on vaiheessa, että pitäisi pärjätä omillaan. Kaksvitosena luo teoksen ja viisikymppisenä kuolet, niin hyödyntämisaikaa jäi silti 50 vuotta. Nyt sitä kertyy 100 vuotta. Eikä suojasta peritä vuosimaksuja.
PoistaPatentin suoja-aika on ollut kaiketi maksimissaan 25 vuotta hakemuksen jättämisestä ja loppuvuosien vuosimaksut ovat korkeita. Lääketieteessä tarpeelliset testaukset päästään tekemään vasta patentin hakemisen jälkeen. Testeihin ja hyväksyntöihin menee tolkuttomasti rahaa ja aikaa.
Eli em. mainittu logiikka ei toimi.
"... toiminnasta lobbareiden kiljumiskilpailuna."
VastaaPoistaEikö tuossa ole pisara englantilaista tekopyhyyttä: mitä lobbaus on muuta kuin artikuloitua tietyn ryhmän intressien esiintuomista. Eikö järjestäytynyt politiikka ole viime kädessä tuollaisten ryhmien intressien kamppailua ja yhteensovittamista, kuitenkin rauhanomaisella tavalla.
"pidän järjestelmää toimivana, kun tuomarikunnan riippumattomuus on taattu muun muassa maksamalla tarpeeksi hyvää palkkaa"
VastaaPoistaJa tässä asiassa meillä Suomessa mättää pahan kerran!
” 'oikeus ja kohtuus' on väärä sanapari, koska kohtuus on oikeuden osa."
VastaaPoistaOlet sinänsä oikeassa. Jottei kohtuus kuitenkin unohtuisi oikeuden - sanan vastenmielisimmässä merkityksessä - alle, säilyttäisin vakiintuneen sanaparin. Suolansa ansainnut tuomari ei myöskään mielellään korjaa sitä, mikä ei ole rikki, ts. muuta mitään toimivaa vanhaa ja höyrähdä mihinkään uuteen.
Päinvastaisesta on huonoja kokemuksia, kuten Ahvenanmaan kihlakunnantuomari Nils Psilander, joka oli perehtynyt silloisen oikeustieteen uusimpiin virtauksiin.
Onko setä Kemppinen kirjoittanut TTIP:stä? Aihe tuli mieleen päivän kirjoituksesta sekä Obaman vierailusta täti Merkelin teekutsuilla.
VastaaPoistaSelvää on, että sopimuksesta hyötyy USA, ehkä Saksa, mutta mieten me muut, täit?
Aivan ehdottomasti Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen. Ongelma on siinä, että poliitikot (siis puolueet) eivät halua luopua vallasta.
VastaaPoistaViime aikojen hallituksemme ovat myös osoittaneet, että heille perustuslaki on vain yksi laki monien muiden joukossa. Se taipuu, kunhan vain taivutetaan oikein. Niin ei saisi olla, ei ainakaan vallan kolmijakoon perustuvissa oikeusvaltioissa. Siitä taivuttamisesta pitäisi päättää erillisessä riippumattomassa tuomioistuimessa.
/Y
Hyvä!
VastaaPoistaPerustulakituomioistuin tarvitaan. Näyttäisi siltä, että perustuslakivaliokunta on ottamassa hieman sitä roolia, vaikka https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/perustuslakivaliokunta/Sivut/default.aspx sanotaan sen tarkoituksesta hieman muuta. Eli se antaa lausuntoja lakiehdotuksista yms.
VastaaPoistaJos perustuslakioikeutta ei ole, niin eikö perustuslain pitäisi olla se ensimmäinen, minkä perusteella käräjäoikeus tekee päätöksensä? Eli jos tuomarin mielestä asianosainen laki ja perustuslaki ovat ristiriidassa, niin pitäisi noudattaa perustuslakia? Tosin se taitaisi tulla kyseeseen melko harvoin.
Mutta onko se jossain mainittu "erikoisvahva" tekijänoikeus (jos sellainen on olemassa, niin se kuulemma on joillain "klassikoilla") perustuslain yhdenvertaisuuspykälän mukainen?
"Eli jos tuomarin mielestä asianosainen laki ja perustuslaki ovat ristiriidassa, niin pitäisi noudattaa perustuslakia?"
PoistaSe on itse asiassa perustuslain 106 §n mukaan niin, että tuomari (niin käräjä-,hovi- kuin korkeimmassakin oikeudessa) voi sivuutta lain ainoastaan, jos se on ILMEISESSÄ ristiriidassa perustuslain kanssa. Muotoilu on harkittu ja kynnys on korkealla. Toisalta virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta, joten ahdas on rako.