(Kuva: Kaupunginmuseon - esijohtoliike Huber, 1920-luku)
En uskalla mennä
Billnäsiin enkä Porvooseen. Jos on muita saman taudin vaivaamia, älkää
googlatko sanalla ”perinnemestari”. Tuolla haulla näet löytää yllättävän monta
rautakauppaa, joissa tiettävästi myydään perinnerakentamiseen tarkoitettua
tavaraa. Ainakin osa on peräisin purkutaloista.
Kysymys menneen ajan
vessan vesisäiliöistä tuntuu järkyttäneen lukijoitani syvästi. Katonrajan
valurautasäiliöistä ”Teho” on tuttu koulun vessasta ja ”Siro” muista julkisista
tiloista. ”Simplex” tulee myös mieleen, mutta ilmoitan epävarmuutta 1938
valmistuneen kotitaloni varusteista. Luulen muistavani, että tuo ”Vesijohtoliike
Huber A.B.” oli valettu laitteeseen, mutta lukiko sen otsassa ”Simplex” vai ei,
siitä en ole varma.
Ehkä viisas veljeni
ilmoittaa, miten asia on. Sama tieto on tarjolla, jos joku lukemattomista
serkuistani tarttuu asiaan.
Nyt, kirjoittaessani,
kallistun tuohon Simplexiin, sillä minulla oli hienostelevainenluonne jo ennen
kouluikää, ja on mahdollista, että olin selvitellyt varhain asiaa. Kieli on
latinaa ja merkitys on ”yksinkertainen”. Sen jälkeen jossain uudemmassa talossa
nähty ”Teho” tunti viheliäisyyden maalaiselta, suorastaan
osuuskauppahenkiseltä.
Helsinkiä en siis
tuntenut lainkaan, mutta kun setäni Jorkku, sorvari, oli töissä nimenomaan
Huberilla, jonka tilat olivat Köydenpunojankadulla. En ole varma, kävinkö
siellä koskaan. Kadun nimi oli niin kurkkua kuristavan jännittävä, että sai jäi
mieleen. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Tuolla seudulla todella oli
aikojen alussa köydenpunomo. Sen lähellä oli muistelmakirjailija Ramsayn
omistama Hietalahden höyrysaha, joka sattui palamaan, mutta onneksi mamma osti
uuden.
Setäni on kuollut ja
lisäksi hän siirtyi Huberilta luullakseni 60-luvulla Aerolle, siis nykyiselle
Finnairille, edelleen tekemään ympäripyöreää työtä. Hän oli merkittävä kyky,
vaikka luultavasti Kemppisen veljeksistä lahjakkain oli Kale.
Jos nyt joku kohauttaa
kulmiaan, pojat eivät päässeet minkäänlaiseen kouluun. Vain vanhin seilasi
Kristikan kautta Norssiin hiukan samassa hengessä kuin herrasväet harrastivat
kesäkissoja. Kahdeksan ja puolen keskiarvolla hän sai kuitenkin luvan siirtyä
juoksupojan tehtäviin eli tienaamaan omalle isälleen juomarahaa ja jättämään
koulun. Hän toivoi aikaa parempaa, ja sota syttyikin.
Noita vanhojen osien
rautakauppoja pelkään, koska voisin menettää malttini täysin. En ole näitä Panu
Kailan opetuslapsia eli ihastelen vanhoja rakennuksia ja etenkin uljasta
hirsityötä, jos joku toinen on tehnyt sen. En ole koskaan tuntenut tarvetta pelata
sillivesien kanssa ja keittää punamultaa, kun kaupasta kumminkin saa aika hyviä
väärennyksiä. En keräile pajanauloja ja mielestäni koreasti tehdyt hienotakeet
(taokset?), kuten lukot ja saranat, ovat oikealla paikallaan museossa.
Mutta helat ja sähkölaitteet!
Muuta asiaa etsiessäni
olin näkevinäni, että
tunnetussa huonomaineisessa halparautakaupassa myydään juuri sellaisia kiristettäviä
tuulihakoja, jollainen minulta puuttuu yhdestä ikkunasta. Aion kiirehtiä
selvittämään tuon asian viivytyksettä.
Varsinainen pahennuksen
pesä on Billnäsissä. Itse löysin kunnankirjastosta Anette Ringbomin ”Rakennusapteekin käsikirjan”. Vaikka en
löytänyt siitä valurautaisia vessan vesisäiliöitä, kirja on muuten järisyttävä.
Suoraan sanoen mitään näin pornografista en ole nähnyt aikoihin. En ole
keksinyt, mihin sen kätkisin, etteivät asiattomat saa sitä käsiinsä.
Olisitteko te tienneet,
että aidon näköistä, langasta kudotulla sukalla päällystettyä sähköjohtoa saa
ostamalla? Puhumattakaan että menneisyydestä niin tutut kierrettävät
katkaisimet ovat myynnissä. Löytyy sekä pinta-asennukseen että upotettavia. Ja
on se keinuvipukatkaisin.
Toisaalta en saanut
silmiini lapsuuteni ihmettä, seinän suuntaan alustalleen asennettavaa keinuvipua,
joka oli pikkusormen nivelen kokoinen bakeliittipalikka, akseli keskellä. Kun
painoi punaista päätä pienellä tahmealla sormellaan, se painui alas ja musta
nousi ylös. Ja sama toisin päin. Siinä sivussa sitten sähköt syttyivät ja
sammuivat. Mutta valojen räpsytteleminen ja ovissa roikkuminen olivat
lapsuusvuosieni kaksi suurta intohimoa.
Muistaakseni yksi
veljistäni, mahdollisesti se nykyinen laamanni, keksi että tuollaisella
katkaisimella voi morsettaa. Siinä taisi kuitenkin käydä niin, että äiti tai Taata
teki viestiliikenteestä lopun. Eikä se ollut edes oikeaan morsetusta. Partiossa
me opettelimme sähköttämistä ensin koputtamalla ja lopulta ihan oikealla
sähkötysavaimella, joka piti aitoa ääntä, ja kyllä siinä oppikin ainakin
kokeissa lunttaamisen tarpeisiin.
Nyt huomaan kauhukseni,
että ainakaan ruotsin kokeisiin ei olisi menemistä, koska en muista, mikä
ruotsalainen å on morsemerkeissä.
Lunttasin.
Ti-taa-taa-ti-taa.
Varoitan teitä
lukijoitani mainitsemastani kirjasta. Pelkästään ruuveja on sivukaupalla ja
kulmarautoja ja hakoja vaikka kuinka. Vähemmälläkin tärvelee elämänsä.
Kun nimittäin samalla
mietin, onko lukijoissani enemmänkin sellaisia, jotka eivät tiedä, mitä
morsettaminen merkitsee. Vanhoista radioista, joiden viritysnupin pyörittely
oli sekin niin suuri huvi, että yksi veljistäni jäi alalla koko iäkseen
(radiotekniikka), kuului tititystä aivan joka puolelta. Yleensä vauhti oli niin
hurja, että lähettäjänä saattoi olla kone tai sitten automaattiavainta paiskova
ammattilainen.
Eräs mukana ollut kertoi,
että kauhea merkki suurhyökkäyksen tulosta oli venäläisten sähkötys.
Kevätkesästä -44 vihollisen sähkötysnopeus nousi huimaavaksi ja sähkötyskäsiala
oli vierasta mutta ihailtavaa. Melkein mokkeritkin ymmärsivät kolkon sanoman:
Jäämeren laivaston ammattilaiset on tuotu kehiin Kannakselle.
"Kevätkesästä -44 vihollisen sähkötysnopeus nousi huimaavaksi ja sähkötyskäsiala oli vierasta mutta ihailtavaa."
VastaaPoistaTuo on totta. Isäni oli Kannaksella tykistöupseerina. Ja hoiti VeeTeenä myös lennätinyhteyksiä. Tuosta vihollisen äkillisestä sähkötyskiihkeydestä hän sanoi (yleensä hän ei sodasta puhunut) että "Kyllä minulle tuli tunne että kohta tapahtuu jotain pahaa. Ja sittenhän meitä vietiinkin..."
"aidon näköistä, langasta kudotulla sukalla päällystettyä sähköjohtoa saa ostamalla"
VastaaPoistaSaakohan sitä myös vetää seinään. Korvaakohan palovakuutus?
Mökiltä purettiin juuri pois viimeiset pyykkipojan sukua olevilla puupalikoilla kiinitettävät kangaspäällysteiset maadoitetut johdot, kun saunan pesuhuoneen katkaisin hajosi. Ei tainnut mokoma kestää seitsemääkään kymmentä vuotta.
PoistaSitä kahden johdon punosta joka kiinnitettiin pienillä posliinieristimillä ei kyllä taida enää saada. Kemppisen mainitsema taitaa olla tarkoitettu suunnilleen valaisimiin. Tosin kyllä melko uudessa silitysraudassakin on punospäällysteinen johto.
Seinään kuuluisi "kuulajohto" mutta sitä ei tietääkseni ole kaupan missään. Siinä on vissiin lyijyinen vaippa jonka voi maalata ja jonka olen monessa paikassa nähnyt jätetyn tapetin alle. Lastikkajohdoista ei tahdo saada siistiä pinta-asennusta, jokin jäykempi malli taitaa olla kyllä vielä olemassa.
AW
Tarkoittanee pvc-kuorista useampijohtimista kaapelia joka on naamioitu pinta-asennuksia varten palmikoidulla sukalla?
Poista"Seinään kuuluisi..." Tarkoitatko putkilankaa ?
PoistaJep, putkilankaa (tätäkin nimitystä käytetään myös asennusputkeen tarkoitetuista ym. tuotteista) eli nykyisin muovilla päällystettyä alumiini-tai lyijyvaippaista johtoa. Näytti sitä edelleen löytyvän. Kuulajohto oli metallipintaiselle lyijyvaippaiselle johdolle vanha nimitys. Sitä taivutettiin erikoisvalmisteisilla pihdeillä jotka pusersivat taipeen sisäpinnalle pieniä vekkejä.
PoistaAW
"Kevätkesästä -44 vihollisen sähkötysnopeus nousi huimaavaksi ja sähkötyskäsiala oli vierasta mutta ihailtavaa."
VastaaPoistaTässä yksityiskohdassa ei venäläisillä ollut tavanomaista maskirova-taitoaan. Muistelen lukeneeni, että länsiliittoutuneet antoivat tällaisessa tilanteessa vanhojen sähköttäjien jatkaa ja vastaavasti Normandian maihinnousun yhteydessä käyttivät "haamuarmeijan" esittämiseen..
Venäläisten joukkojenkeskitys Kannaksella oli niin iso, että todennäköisesti vanhojen sähköttäjien käyttö oli ihan mahdotonta. Kannaksen suurhyökkäykseen keskitettiin satojatuhansia miehiä. Läpimurtokohdassa oli aika lailla määrävahvuinen armeijakunta suomalaista rykmenttiä vastassa. Ei sellaisten lisäjoukkojen viestiliikennettä voi hoitaa aiemmalla organisaatiolla.
PoistaSinänsä venäläisten joukkojenkeskitys oli ihailtavan hyvin toteutettu. Ensin venäläiset keskittivät alueelle tykistön ja varmaan viestijoukkoja. Sitten panssarit. Varsinainen iskevä jalkaväkiosa tuotiin lähtöasemaan vasta ihan viime hetkellä, pari, kolme päivää ennen. Leningradin kautta kuljetettiin vain osa joukoista. Hyvin suuri osa tuotiin asemiinsa vesikuljetuksella Leningradin eteläpuolelta tai sitten Nevaa myöten. Ilmatorjunta ja hävittäjätoiminta oli niin aktiivista, että lentotiedustelu oli lähes mahdotonta.
Hyökkäyshetkeen asti rintamavastuu oli aiemmilla joukoilla, joten vaihtoa ei päästy näkemään. Yleisesti ottaen maskirovka oli riittävän onnistunut.
Eri asia sitten on, mitä tuossa olisi voitu tehdä. Saksalaiset olivat todenneet jo aiemmin, ettei strategista suurhyökkäystä voi torjua jäykällä puolustuksella, eikä Suomen armeijan taktiikka tuntenut virallisesti sitä menetelmää, jolla hyökkäys lopulta torjuttiin: Kannaksen läpijuoksu, Itä-Karjalan evakuointi ja torjunta syvyydessä.
Köydenpunontaan liittyy punontarata. Saksaksi tämä on Reeperbahn. Syntyy mielikuva, että laivojen siirtyessä käyttämään kettinkejä ja halpamaissa tehtyjä köysiä, saksalaiset punontaradat jäivät joutomaaksi. Tällainen alue löytää nopeasti uusiokäyttöä, mikä selittäisi sen, miksi "Reeperpaan" on suomen kielessä lähinnä synonyymi punaisten lyhtyjen vyöhykkeelle.
PoistaOsaako joku valistaa varmemmalla tiedolla?
Hieman ihmetyttää, olihan magneettinauhaa käyttävä kelanauhuri jo yleisesti tiedetty vempele. Kirjoituskonenäppäimistön - magneetinauhan - tallennus-toistotoiminnon yhdistäminen olisi hävittänyt " käsialan" ja nostanut lähetysnopeuden toiselle tasolle.
PoistaKyllä nämä Köydenpunojankadut jne. ovat samaa juurta. Pietarsaaressa on vanhan sataman takana köydenpunontaradan pohja näkyvissä.
PoistaEikös reikänauhaa ole käytetty sähkötyksessä jo 1800-luvun puolella?
AW
Eraston: "Ilmatorjunta ja hävittäjätoiminta oli niin aktiivista, että lentotiedustelu oli lähes mahdotonta."
PoistaTästä ilmestyi joku vuosi sitten jonkun ilmatiedustelumiehen kirja, jossa oli kuvituksena lentotiedustelukuvia. Kirjoittajan mukaan keskitykset olivat niistä täysin havaittavissa. Jostain syystä noita kuvia ei tiedetä esitellyt ylemmälle johdolle, jolla olisi ollut aikaa vetää suurin osa joukoista taakse, jos väliasema olisi hyvissä ajoin valmisteltu. Siihen olisi ollut tietoa valmistautua, koska saksalaisilta oli saatu tietoa, miten murskaavia venäläisten suurhyökkäykset olivat.
Onni onnettomuudessa oli se, että kun ylijohto oli pitänyt Itä-Karjalan "liian vahvana" sieltä oli tuotavissa vereksiä joukkoja Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluun. "Oikeaoppisesti" ryhmittämällä joukot olisi tapettu Kannaksen etulinjaan tai väliasemaan.
Niin,
VastaaPoistaSähköttelin Turun 2ErVk:ssa jossa Badding myös palveli. Väitettiin että Lasse Mårtenson olisi ollut suomen nopein sähköttäjä palvelusaikoinaan. Samoin puhuttiin että venäläisissä nopeimpia olivat naiset. Paljon sitä puhuttiin mutta totuudesta ei kukaan tiedä. Lapsuudessani havaitsin myös että TEHO-merkkisen vesisäiliön huuhteluketjun kiskaisussa piti olla juuri oikea tekniikka. Hidas veto alas ja sitten päästö ylös ei laukaissut vedentuloa. Sopiva rento riuhtaisu niin että vipu kolahti alas metalliin ja heti otteen löysäys, -se toimi.
Mitä kierrettäviin sähkökatkaisimiin tulee niin lapsuuteni Latovainiossa oli niitä navetassa. Kytkentä vaati ranteen kierron liki 270 astetta ennen kuin jousikuormitteinen heiluri käänsi kontakteja. Hakalaa oli rukkaset kädessä ja laskiämpäri toisessa. Kuinkahan monessa kodissa on enää nykyään laskimpäri? -Murphy_
Kaikessa soi blues... Kyllä tiittaaminen, en tiedä mutta luulisin, rytmitajua ja sävelkorvaa vaatii? Ja niitähän Lassella yllin kyllin on.
PoistaUSSR -tarralla vielä vihkimättömiä kuumasinkittyjä puolen tusinaa, vuosikulutus pari - kolme. IH
PoistaAch so! Mä vietin talven moottoritykkiveneviirikössä. Talven. Meille oli työkin, Nuolien pohjien kastelu paloletkulla. Tarkkaan kun mietin niin myös lipunlaskun tuikitärkeä toimi oli määrätty meille koska kaikkea muuta, esim. kasarmin päivystystä pyöritti rannikkotykistön jaos. Heidän toiminnassaan ei ollut moitteen sijaa mutta lippu piti viikata ja näin ollen se työ katsottiin olevan sen verran vaativa että se tuli meille. Kesän seilasin nollanelosella. Mukavaa aikaa.
PoistaTässä liene eollut myös tarkoitus varoittaa suomalaisia.
VastaaPoistaIsä Stalinilla ei kaikesta päättäen ollut mitään kiinnostusta miehittää Suomea. Kerron myöhemmin miksi; muistelmia kesätapaamisesta Mäkikylien luona Ylöjärven Ahvenistossa.
Tämä Sinun pitää ehdottomasti kyllä kertoa meille tietämättömille, miksi Romania, Unkari, Tsekkoslovakia muttei Suomi?
Poista
VastaaPoistaVettä jo ties monennessako polvessa. Huber. Satu -joo, taitaa olla sen Aktian Laitisen veli. Ryhtyessään Elon (ent. Eläke-Fennia ym.) toimitusjohtajaksi Huber kävi initioitumis kertausharjoituksissa Inseadissa Ranskassa. Diplomin nimi ja tosisisältö on Challange of Leadership. Millekö pohjalle kerrattiin. Lyhyesti Citibank kun tuli Helsinkiin 80-luvun alussa niin Satu meni töihin. Niin menivät Jorma Ollila ja Kasper von Koskullkin samaan opistoon. Koivisto salli, "jotta harmaan rahan markkinoille tulisi kilpailua aleksanterilaisille ja jotta alta 300 000 markankin pääsisi mukaan". Et ole kuullut Rotaryissä etkä Leijonissa etkä Kljavalla. Minulle asiasta vihjasi Pohjantähti ja aloitinkin ikioman kirjeopiston väärine kirjoineni. Challange of Citizenship ripityskuurin.
Vesihän se virtailee huuperputkistoissa ja onnisen ventiileissä kiljuu. Tai virtaili ennen Gigantttia ja Bauhausea vai keitä nämä tämänkin alan mamut ovat. Onneksi sentään raha kulki vastavirtaan. Tiestö on kolmas kumma verkosto. Anne Berner yhdistää nämä kolme. Satu Huberin mandaatilla eläkerahastot, rahakytkökset idealla myydä käypää fiktiivistä saturahaa vastaan olemassaolevaa riskitöntä tieomaisuutta uusiin käsiin ja panna kassakanavan sulunavaajaksi moderni kännykkämaksuapplikaatio. Tai jotain sellaista.
Pikkutiet voi vapauttaa maksusta ja venäläisrekat -tai pakoteaikana kai liettualaisbaltilaiset panna myös maksamaan. Näihin jo eilen Anne Berner viittaili. Menossa on upea mielikuvarynnäkkö jota Berner-Huber-Stadigh ja keitä näitä internationaaleja nyt onkaan, upeasti johtavat ja maaliin saakka.
Hyvä että edes jotain dynamiikkaa. Kauppatiede ja liikejuridiikka ovat jo vedetyt pöntöstä. Ne ovat palanneet sosiaalielämän kier(t)okulkuun ihka uusina versioina. On kiire ottaa ilo irti näilläkin perillä hetkemme perustuslaista, sillä seuraavaa versiota jo pukkaa.Jukka Sjöstedt
Nyt olisi mielenkiintoista lukea blogi USA:n Korkeimman oikeuden uudesta ratkaisusta. Pelkään sillä olevan kauaskantoisia vaikutuksia.
VastaaPoistaMihin? Paljonko se nyt saudien lompakossa 350 miljardia $ia tuntuisi? Kansallistaisivat vain ja sosialisoisivat, hee hee...
Poista