Sain opetusta ja jaan nyt
vihjeitä. Olen ihmetellyt, mikä järki alaikäisillä on lähetellä toisilleen
tekstiviestejä, kuvia ja videon pätkiä. Tiedän, että he ihmettelisivät vielä
enemmän, mikä järki on kirjoittaa vuodesta toiseen kummallisia kirjoituksia tyhjään
ilmaan ja ilman ansiotarkoitusta.
Siis lapsi ja hänen
lapsensa viivähtivät yön ja lähtivät jo aamukoneelle ollakseen iltapäivällä
suksilla Ylläksen suunnassa. Mainituista toinen oli se jo Karhunhampaan
vaeltanut jälkeläinen.
Eilen turkkilaisten pilkkaamista
kommenteissa käsiteltyä tuli mieleen, että sensuroinpa toistaiseksi sen
kommenttikärpäsen, jota huvittaa kirjoitella rivejä äärettömän suuresta
asiamäärästä, siitä mitä kaikkea Kemppinen ei tiedä. Luulen etteivät
lukijatkaan suuresti kaipaa kirjoittajaa, joka ilmoittaa, etten tiedä mitään
tekijänoikeudesta. Tiesin tai en, kun olin 25 vuotta ratkaisemassa jokseenkin
kaikkia alan oikeusjuttuja tuomioistuimissa, asialla ei ole väliä. Se minkä
olen kirjoittanut, on tekijänoikeus.
Professorin tulkinnan ja tuomarin ratkaisun ero on juuri tämä.
Olen tavannut
hovioikeudenneuvoksia ja korkeimman oikeuden väkeä, joista voisin itsekin
sanoa, etteivät he tiedän paljon tekijänoikeudesta. En sano, koska väite on vailla
merkitystä. Jos riidellään, heidän lausumansa ratkaisee, mutta minun väitteilläni
on niin sanottu oirearvo. Oltuani puoli sataa vuotta tekemisissä näiden
ratkaisujen kanssa ja laadittuani osan etenkin kirja-alalla edelleen
käytetyistä sopimusteksteistä arvaukseni kuvitellut riidan ratkaisusta eivät
ole pelkkää viihdettä.
Mainitsemissani
tuomioistuimissa ja markkinaoikeudessa on muuten mielipiteeni mukaan pätevää
väkeä näissäkin asioissa. Ja yleistäen: vankilat ovat täynnä viattomia, jotka
tietämättömät tuomarit ovat tuominneet. Mutta ovet eivät avaudu ”viattomille”.
Halveksin kellon
vietereitä. Sovin eilen kaljupäisen kelloseppäni kanssa, että hän vielä rukkaa mekaanisen
Leijona-rannekelloni. Yllätys sinänsä, muta hiukan yli kahden minuutin heitto
vuorokaudessa on liikaa tai sitten olen pahasti neuroottinen. Bussit, junat,
iltauutiset ja monet muut asiat haluaa oikeasti ajallaan.
Jousivoimalla toimiva
rannekello on tyhmä automaatti. Jouseen varastoitu voima välittyy kaavamaisesti
osoittimiin, ja siinä kaikki.
”Witcher”-tietokonepeli
hätkähdyttää renderöinnillään. Kuvat ovat aivan hämmästyttävän hyviä ja
yksityiskohtaisia. Asialla on kuulemma puolalainen paja.
Kun surraan, etteivät
nuoret nykyisin siis lue, tuossa pelissä juonen vaihtoehtoinen näyttää olevan
mukana koko eurooppalainen kansansatuperinne, etenkin ihmesadut. Pelin idea on
kuulemma hävittää kääpiöitä ja menninkäisiä ja kai muitakin satuolentoja.
Valinnat tai valitsematta jäämiset kääntävät tilanteita aivan uusiin suuntiin.
Päähenkilö, noituri, on menettänyt taitojaan ja joutuu opettelemaan niitä
uudestaan. Sadun eli kuvitellut keskiajan maailma on täynnä odottamattomia ja
odotettuja yllätyksiä.
Tuollainen peli ei ole tyhmä
automaatti, sellainen kuin rannekello. Nyt olisi sopiva hetki sanoa, että olen
tyhmä. Olen itse syvästi samaa mieltä. Tiedän tietokonepeleistä hyvin vähän.
Mutta kuulemani mukaan ne vanhastaan tutut strategiapelit, jossa avataaria
kehitetään porukalla, alkavat helposti käydä hermoille. Tästä noiturista kuulin
mainittavan, että sen haluaa pelata jopa useamman kerran läpi. Se tulee siis
samaan sarjaan kuin shakki ja parhaat pasianssit. Jos olisin etevämpi
matematiikassa, laskisin esimerkiksi kolmen pakan Klondyken vaihtoehdot ja
niiden todennäköisyydet. Sormituntumalla aitoja valintatilanteita on paljon.
Ainakin minä joudu peruuttamaan sellaiseen kohtaan, jossa on kaksi tai useampia
sääntöjen sallimaa vaihtoehtoa. Näin toimien peli näyttää menevän aina läpi,
kuten Free Cell, jonka vuosia sitten pelasin tietokoneella (Pretty Good
Solitaire) sata kertaa peräkkäin läpi. Yhtä jakoa joutui miettimään viikon.
Nuori väki on siis
hylännyt Facebokin jo kauan sitten ja jotkut tyytyvät Instagramiin.
Snapchatissa on piirteitä, jotka vaikuttavat hauskoilta.
Ajatus on lähetellä
kavereille kaikenlaisia videoklippejä ja ehkä viestejä mukana. Arvattavasti
opettajani lähettää näkymän Ylläksen lumitilanteesta ennen kuin tämä päivä on
ohi.
Erikoisuus on se, että
kuvat ja viestit katoavat palvelimeltakin vuorokaudessa ja säätöjen mukaan
vastaanottajalta muutamassa sekunnissa. Vastaanottaja voi kaapata kuvan, mutta
lähettäjä saa siitä tiedon. Tuonkin kuuluu voivan estää.
Idea on innostava. Tavanomainen
kuvien kasaaminen kestää ja kuormittaa ja taitaa maksaakin. Tuhat kuvaa
tunnissa… Kiitos ei. Itse päätin pysytellä kaukana Facebookista kokeiltuani
sitä. Syy oli tämä blogi. Facebookissa on olevinaan niin paljon luettavaa ja
kirjoitettavaa, että siihen menee elämä. Lisäksi kaupankäynti näyttää
tunkeutuneen syvälle.
Muut voivat olla eri
mieltä. En ole enää kovin kiinnostunut saamaan vaikutteita. Mieluummin
ajattelen ja sitten lepään sen päälle.
Lisäksi tämä blogi
kommentteineen taitaa toimia kuin Facebook. Videoilla chättäily on viehättävä
ajatus, mutta kiitos ei minulle. En usko, että mielenkiinnon kohteet ovat samat
– minulla esimerkiksi valon taittuminen männyn oksilla johonkin tiettyyn
kellonaikaan.
Tämän asiakokonaisuuden
tekee kertomisen arvoiseksi tieto, että näitä pelejä ja systeemejä kokeillaan
nyt kouluissa ja etenkin yliopistolla opettajainkoulutuksessa. Olen selvillä
siitä, että puhe verkkomediasta opetuksessa on enimmäkseen katteetonta. Se on
vaikea ja enimmäkseen ratkaisematon alue. Mutta pelien suunnalta ja
haarautuvista vaihtoehdoista voisi toden totta aueta jotain. Minulle on
selvitelty Kivikauden elämä -pelin ajatuksia. Kiinnostavaa.
Pretty Good Solitairen suosikkejani ovat Triple Minerva ja Triple Scorpion. Ensinmainittu hiukan helpompi, Scorpionissa turhauttaa joskus lopputilanne, jossa kaikki pinot ovat järjestyksessä paitsi kahden kolme tai kaksi viimeistä korttia ovat väärissä maissa.
VastaaPoistaZerlineä olen pelannut n. 200 peliä numerojärjestyksessä, alle viisi epäonnistumista.
" sensuroinpa toistaiseksi sen kommenttikärpäsen, jota huvittaa kirjoitella rivejä äärettömän suuresta asiamäärästä, siitä mitä kaikkea Kemppinen ei tiedä. Luulen etteivät lukijatkaan suuresti kaipaa kirjoittajaa, joka ilmoittaa, etten tiedä mitään tekijänoikeudesta."
VastaaPoistaYour's house, your's rules!
Them's them rules.
PoistaSäköllä käyvä kärpäslätkä on siunauksellinen kyllä, varsinkin meille histamiinireaktiosta häijysti kutisevia paukamia kerääville. Tietysti se on melko kömpelö. Tähän tuote oitis. Nukkumaan mentäessä aktivoitava mikrodroonilauma joka nousee ilmaan ja suuntaa kuuluvaan hyttysen lentoääneen.
VastaaPoistaInnin-nin - hyrryrrr - päts - hyrrr.
Mieluummin seuraan hyvää blogia kuin Facebookia. Facebookissa on niin helppo olla aktiivinen ja 'henkevä', vaikka ei olisi ikinä mitään omaa sanottavaa. Kemppinen miettii joka päivälle tunnuslauseet, kiitos niistä kaikista.
VastaaPoistaKun olin ihan penska niin kirjojen lukemista pidettiin nuorison reippautta turmelevana lajina. Sillä aikaa kun tutustuin Yhdysvaltoihin Samuel Clemensin opastuksella, kunnon pojat hyppäsivät seivästä tai tekivät heinää. Ja töihinhän minutkin ajettiin.
VastaaPoistaTästä syystä en suuresti huolehdi kun nuori herra yöt pelaa koneellaan kavereiden kanssa. Se on tämä aika. Pelikavereita on Autraliaa myöten -- siksi yöt. Pääasia on että muutkin hommat hoituvat.
Hyvän ystävän poika kasvoi tietokoneeseen kiinni aikana kun se ei ollut vielä yleistä, seikkaili maailmalla virtuaalisesti peliympäristöissä. no, tuli sitt jonkin sortin nero, ja oppi ne tosi elämän sosiaaliset taidotkin sitten myöhemmin.
PoistaJos sattumalta saat - jota yhtään en ihmettele, ettetkö saisi - käsiisi Mark Twainin novellin "Kelloni", niin luepas se. Itse kun sen luin niin minulta muuttui käsitys näistä aikaraudoista ihan toisenlaiseksi; en uskalla sanoa että "oikeammaksi"... mutta toisenlaiseksi. - Ps. Vielä parempaa maailmankirjallisuutta on "Bakerin sininärhitarina". Sen jälkeen ajattelee pitkän aikaa, vaikka joisi vain teetä, ja aika kävisi taaksepäin, erilaisia asioita. Joista jotenkin ei saa otetta!
VastaaPoistaTarkoitakohan tätä?
Poistahttp://www.pocketwatchrepair.com/histories/twain2.html
Ou Yes.
PoistaOhjelmassa "Liv och Horace på bildningsresa i Europa" Horace kertoo Pariisissa nuoremmalle pirteälle matkaseuralleen Lullyn oopperoista (Jag har inte kollat operor, sa Liv)ja siitä miten Ludvig XIV:nnen elämä oli julkista, johon Liv että niin on nykyihmistenkin, laittavat ruokansakin Instagramiin. Vad är Instagram? kysyi sivistyneisyyden äärimmäinen ilmentymä Horace ja jatkoi että hän taitaa olla viimeinen laatuaan, kun ei tunne tällaisia. Liv on 37-vuotias sarjakuvapiirtäjä ja radioääni.
VastaaPoistaItaliassa Liv ajoi autoa ja nauroi, että olisihan se kauheaa, jos hän nyt tappaisi Horace Engdahlin. Minä olen ihan rauhallinen, mies totesi.
Minä olen passiivinen Facebookissa, aikoinaan liityin tämän lähiyhteisön vuoksi. Nykyisin lähettävät kuvia ja pikkuvideoita kännykkääni. Sähköpostitse lähetän "kirjeitä" parille luokkatoverille ja entiselle kollegalle, joita harvemmin tapaa, ja oikeitakin vanhemmille serkuille, joilla ei ole tietokonetta. EG
Mikä sen Leijonan noin on saanu käymään? Mietin onko voima kieruvieteristä päässyt karkuun väsymisilmiön toteutuessa, jäänyt täyteen veteeseen pitkäksi aikaa?
VastaaPoistaLoppuunmyynnistä ostettu halpiskello on ilmeisesti hyvin lämpökompensoitu, kestänyt rivakkaa saunomista ja viileät aamut takin taskussa. Tasatuntipiippaus pysyy aikamerkin perässä yllättävän tarkkaan.
Hyvin pitkillä aalloilla lähetettävän aikasignaalin mukaan aikaansa seuraavan kellon toimintaa voisi kokeilla siellä Kemppisen laaksossa. Halvimmat ovat herätyskellon tai seinäkellon mallisia. Elleivät toimi ei rannekellomallikaan toimi, niitäkin löytyy useilta uurmaakareilta.
Älykellot ovat vitsikkäitä, voi sanoa että ympyrä on sulkeutunut kun mainoksessa kehutaan vuorokauden akunkestolla suuntimatoimintoa käytettäessä.