Liikalaihuus

Milloin viimeksi ovikelloanne on soittanut resuinen, kymmenvuotias lapsi, joka on pyytänyt nälkäänsä leipää? Tietenkään ette ole koskaan nähneet. Milloin viimeksi olette nähneet humalaisen miehen hakkaavan remmillä lapsiaan ja vaimoaan? Ette milloinkaan, paitsi ehkä yksittäisenä rikostapauksessa.

Yritän tässä vastata kysymykseen, mitä velvollisuuksia valtiolla on omia kansalaisiaan kohtaan. Kysymys on esitetty sillä taka-ajatuksella, että suomalaisten etuja on ajettava, ei niinkään ulkomaalaisten.

Vuoteen 1999 perustuslaissamme oli (huonosti toimivia) oikeuksia Suomen kansalaisille. Jo hiukan ennen perusoikeudet oli ulotettu koskemaan kaikkia ihmisiä kansalaisuuteen katsomatta. Ihmisoikeuksien julistusta pidettiin propagandistisena hölynpölynä, jolla oli ehkä sijansa juhlapuheissa mutta ei todellisuudessa.

Asiat eivät ole helppoja. Asiat ovat vaikeita ja monimutkaisia.

Rajat kiinni. Se on kansan tahto. – Arvaamalla ymmärtää, mitä tässä tarkoitetaan.

Viranomaisten ja poliitikkojen tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, ettei kansan tahto toteudu.

Vielä hiljan kansan tahtoa haluttiin näyttää ”suoralla toiminnalla”.

Kansan tahdon kannattajat näyttävät olevan puolta minua nuorempia. Heillä ei ole omia muistoja siitä, että kansan nimissä kannettiin Suomen toreilla punaisia lippuja ja esitettiin vaatimuksia mm. työkansasta Leninin viitoittamalla tiellä. Saksassa tuomioistuimet julistivat tuomionsa kansan nimessä, in Name des Volkes. Neuvostoliitossa ja Kiinassa ammuttiin hyvin suuri määrä kansan vihollisia. Kun kansa ymmärrettiin väkijoukoksi, joka kannatti huutamalla korokkeelta esitettyjä väitteitä, omien kansalaisten teloittaminen oli siis kansan tahto.

Kansan tahdon löytäminen ja toteuttaminen on yksi ikuisista erimielisyyden aiheista. Tiedämme aivan varmasti, että ”kansan tahto” tarkoittaa usein ”meidän ryhmämme tahtoa” tai jonkun ihmisen tahtoa. Kansan tahdon toteuttamiseksi tehtiin 1700-luvulla Ranskassa ja Amerikassa suuri vallankumous ja käytiin 1900-luvulla kaksi maailmansotaa. Hyvin usein Jumalan tahto ja kansan tahto tarkoittivat samaa asiaa. Suomessa kansa ja Jumala olivat samaa mieltä siitä, että ryssää ei saa päästää maahan.

Usein käydään keskusteluja siitä, onko Jumala olemassa. Asia on epäselvä. Siitä ei juuri keskustella, onko Suomen kansa olemassa.

Poliitikot ja lakimiehet ovat rakennelleet vähä vähältä järjestelmän, josta ollaan riittävän yksimielisiä. Suomen kansaa edustaa eduskunta. Eduskunnan jäsenet eivät edusta äänestäjiään (siis samassa mielessä kuin asianajaja edustaa laskunmaksajaa tai toimitusjohtaja osakeyhtiötä).

En varmaan osaa vakuuttaa lukijaa siitä, ettei tässä pelata sanoilla ja merkityksillä, vaan yritän vakavissani selittää, että kansan tahdon muuttaminen teoiksi on ollut ja on lähes mahdoton tehtävä. Jos kysyy vastaantulijoilta, mikä on kansan tahto rajojen valvonnassa, saa erilaisia vastauksia, vaikka kaikki vastaajat ovat samaa kansaa.

”Kansa kaikkivaltias” on työläisten Internationale-laulusta. Ei muuta johtajaa ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias. Tämä kuulostaa innostavalta, mutta ei merkitse mitään. ”Oi Herra siunaa Suomen kansa” kuulostaa hurskaalta, mutta ei merkitse mitään.

Siis kun vaaditaan, että herrojen on valvottava ennen kaikkea omien kansalaisten etuja, vaaditaan että asianomaiset löytävät toimivan ratkaisun sovitellessaan yhteen kansanryhmien ikiaikaisia riitoja eduista.

Juuri sitä he tekevät, eduskunta, hallitus ja virkamiehistö.

Kirjoituksen alun esimerkeillä osoitin, että Suomi on osa maailmaa. Emme voi estää tuulta puhaltamasta emmekä talvea tulemasta. Tilanteet muuttuvat ja maailma muuttuu.

Tunsin ihmisiä, jotka eivät tienneet, kasvaako Suomessa kahvipensas. Ehkä heille ei kannattanut selittää, että kahvinpavut tuodaan ulkomailta ja nyt meri on jäässä eikä ole rahaa ostaa. Asianomainen ajatteli kuitenkin, että kahvittomuus on kauppiaan tai porvareiden vika tai sitten Jumalan rangaistus syntiemme tähden.

Tänään ja tällä viikolla ongelmamme on valtiontalous, joka tarkoittaa meidän kaikkien taloutta, ja etenkin tuo matkailu rajojemme yli. Nämä ovat saman asian kaksi eri puolta, ja lisäksi on muita puolia.

Vastustan aatetta ”valtion on huolehdittava ensin suomalaisista / omista kansalaisista”. Tässäkin asiassa valtio tarkoittaa samaa kuin sana ”me”.  Ei kenenkään täysi-ikäisen pidä istua ojanpientareelle itkemään tai kiroilemaan. Maailma muuttuu niin että kun nyt ongelmana on myös lasten liikalihavuus, omassa lapsuudessani ongelma oli liikalaihuus, siis nälkä. Maailma muuttuu niin uskomattomasti.

Olen raportoinut tässä sivussa putkivuodostamme. Vuotokohta löytyi tunti sitten. Olen kirjoittanut niistä putkista vertauskuvallisesti. Kun vesi on poikki ja lämmitys uhkaa mennä, on jätettävä pienemmät asiat, etsittävä kriisin syy ja valittava siihen sopivat keinot ja sen jälkeen mietittävä, millä senkin maksaa.

Meillä sellaista ei ilmennyt, mutta ihmiset, jotka kriisitilanteessa tunkevat silmille kehumaan itseään tai selittämään olleensa oikeassa, jossain asiassa, joskus, ovat pelkästään tiellä. Muuttaakseni vielä kerran esimerkkiä silloin kun tarvitaan palokunta, tarvitaan palokunta, eikä mielestäni ole oikea hetki asettua makaamaan paloauton eteen, vaikka vastustaisi palokunta-aatetta.