Katkoelämää

Eilisen kirjoituksen kommenteissa Erastoteneen laatima oli erinomainen. Pahoittelen, että nytkin ”erinomainen” tarkoittaa saman suuntainen kuin omat mietteeni.

Hybridisota tarkoittaa juuri tätä. Kun Syyriassa ammutaan, sirpaleet lentävät Suomeen ja osuvat.

Sata vuotta sitten sanottiin, että kun Moskovassa aivastetaan, Suomi sairastuu. Meillä täällä on yli 150 vuoden kokemus hybridisodasta, jota Venäjä ja ajoittain Saksa ovat käyneet meitä vastaan. Toinen esimerkki on Norja, jolla on samat viholliset. Norjahan oli viime vuosisadan alkuun osa Ruotsia ja ystävyys, yhteistyö ja avunanto oli paljon hankalampaa kuin kumpikaan osapuoli haluaa muistaa. Ennen unionin purkautumista avoin sota oli lähellä. Onneksi tuon hybridisodan yksi ”sankarivainaja” oli suurruotsalaisuus; enää siellä ei kirjoitettu, että Ruotsin kansa rakastaa sotaa.

Välillä ihmettelen Lapin aineistoa seuloessani, että miten niin siellä kulkivat ja verottivat neljän maan miehet. Lappi on kahden valtion riitamaa, Venäjän ja Ruotsin. Norja ja Suomi ovat niin uudenaikaisia keksintöjä, ettei niillä ole varsinaisesti vaikutusta.

Toisen kerran elämäni aikana Lappi on sotilaallinen polttopiste. Ensimmäinen kerta oli syntyessäni, kun Neuvostoliitto ja Saksa kävivät kovaa ja paljon tuhoa aiheuttanutta sotaa Kirkkoniemen seudulla ja puna-armeija oli Inarissa ja Utsjoella jouluna 1944. Suomen rooli Lapin sodassa oli toisarvoinen. Siellä taistelleet suomalaisjoukot olivat eräänlainen valtakunnallinen kurikomppania, ja vartija oli tietenkin idässä.

Porkkala ei ollut Neuvostoliitolle sotilaallinen välttämättömyys. Talvisodanrauhassa vaadittiin Hanko. Silloin sota Saksan kanssa ei ollut vielä alkanut. Porkkala on ratkaisevasti lähempänä Helsinkiä. Kysykää minulta. Olen asunut Porkkalan vuokra-alueella 43 vuotta. Junalla 30 minuuttia ja autolla nykyisiä teitä 25. Täällä oli muuttaessamme 70-luvun alussa varuskuntajätettä paikat täynnä ja edelleen näkee ja tuntee, että viimeiset sadat metrit tietä ovat ajoittain hankalia. Syy on se, ettei tuo ole mikään tie, vielä vähemmän katu. Se on entinen polku, jonka miehittäjä leipoi panssarivaunuilla perinpohjaisen pehmeäksi. Takaniityllä pidettiin erilaisia ammuntoja. Suoraan näkökentässäni, nytkin, on taisteluhaudan pätkiä. Samaa kaiva hauta, täytä hauta -koulutusta kuin Suomessakin. Kansallinen ero oli kaivantojen käyttäminen kaatopaikkana ja käymälänä.

Siitä on nyt tasamäärä vuosia. Suomalaisen mielen historian kannalta on kiinnostavaa, miten tavattoman vähän miehityksen jättämistä jäljistä puhuttiin. Olin mukana vaikenemassa. Tietenkin kerroin mielelläni tuttujen ja sukulaisten taloista, jotka oli lyöty klapeiksi luultavasti ylivallan osoitukseksi. Muutos tapahtui vasta parikymmentä vuotta sitten. Paikkakunnalla puhutaan ”parenteesiajasta”. Kirjoja ja kuvia on runsaasti, mutta niiden levikki ei taida olla laaja. Tietääkseni aineistoa ei ole koottu järjestelmällisesti. Paikallishistoriaa ei ole. Kunnan johto ei edes ymmärrä hävetä sitä.

Asia oli kysymys, onko Putin samanlainen kuin Neuvostoliitto, ja vastaukseni on että kyllä on. Tietysti hän ajaa töin ja toimin Venäjän omaa etua ja siinä sivussa omaa etuaan. Muuta on turha kuvitella. Muu olisi – maanpetoksellista.

Yksi keino nostaa öljyn ja öljytuotteiden hintaan kansainvälisillä markkinoilla on sotilaallinen konflikti. Tämän amerikkalaiset ovat tienneet aina. En ota arvaillakseni Putinin tarkoitusperiä noin laajalti. Mielipidettäni ei tarvita. Tiedän että suuri joukko eteviä ihmisiä saa palkkaa noiden asioiden tutkimisesta. Heillä on samanlaiset puvut, joissa on nappeja ja nauhakkeita.

Selvä kokemustieto julkisista lähteistä on se, että tällä hetkellä Venäjän politiikassa jonkinasteinen sekasorto EU:n alueella on Venäjälle hyvä asia. Jonkinasteinen sekasorron lietsominen ei ole mitenkään mahdoton ajatus.

Siksi kommentoijan mainitsema rajanylittäjien määrän raju kasvu Raja-Joosepissa ja Sallassa on todellinen uhka. Varautuminen pahempaan etelässä on välttämätöntä.

Ei tarvitse tähystellä aaveita. Väkeä tulee pohjoisesta, varsin hankalaa reittiä, mutta ei etelästä helppoa reittiä. Syy voi olla vain viranomaisten tietoinen toiminta. En ihmettelisi, jos joku puhuisi tahallisesta häirinnästä.

Useat, viimeksi Väyrynen, ovat sanoneet, että asia on hoidettavissa vain rehellisin neuvotteluin ystävällisten venäläisten kanssa. Itse en usko, että asia olisi ystävällisten venäläisten käsissä.

Venäläisten suuri ongelma on Puola. Sitä se on ollut 1700-luvulta asti. Suomi ei ole ollut heille ongelma. Oman historiankirjoituksemme sortovuositarinat olivat kansallista itsetehostusta. Keisarillinen Venäjä teki juuri samaa tai pahempaa muillekin pitkin länsirajaansa. Toisen maailmansodan jälkeen eli vuodesta 1945 suuri ongelma oli jälleen Puola, jonka Yhdysvallat ja Englanti jättivät sitten Neuvostoliitolle, enimmäkseen siksi, ettei oikein ollut vaihtoehtoja. Ja Neuvostoliiton kaatumiseen johtaneet tapahtumat käynnistyivät Puolassa.

Suomen rähmällään olon historia on enimmäkseen kirjoitettu. Rähmällään olo on sotamiehen ammatti.

Haluaisin ymmärtää, miksi puolalaisten uusimpia, kummallisia ja epämiellyttäviä poliittisia vetoja, ei nähdä suoraan yhteydessä Venäjään. Puolalaisilla näet on äärimmäisen ikävät kokemukset toisten solidaarisuudesta.

Rajan yli tulevien määrä on jo niin iso ongelma, ettei siitä enää selviä asenteilla, ei kielteisillä eikä myönteisillä.