Sivun näyttöjä yhteensä

12. tammikuuta 2016

Huonoimmat rodut


 Ruotsin maailmansotien välisen ajan ”tieteellinen” rotuhygienia jatkui jonkin aikaa vielä sotien jälkeen. Siitä aletaan nyt tietää yleisemmin. Ruotsin korkeatasoisessa oppi- ja aatehistoriassa on tutkittu aika laajasti, miten tällaisiin tuloksiin päädyttiin, ja perustiedot löytyvät kaikkein uusimmista historioista, joista paras on ”Norstedts Sveriges historia”.

Se tieto ei kuitenkaan ole levinnyt, että eksoottisuuden ihmettely ja sitten väärin käsitetty darwinismi kehittyivät huimasti Pohjois-Ruotsin malmivarojen ja rautatien käyttöön tulon jälkeen.

Professorit ja muut tutkijat toivat 1800-luvulla ihmeteltäväksi eläviä saamelaisia ja kuolleiden ruumiita. Jo aikaisemmin heitä oli näytetty Euroopan eläintarhoissa.

”Tieteellinen” näkemys omaksuttiin nopeasti yleiseksi mielipiteeksi. ”Lappalaiset edustavat koko maapallon mittakaavassa huonointa rotua, kaikinpuolista ruumiillista rappeutumista.” ”Lappalaiset ovat Ruotsin neekereitä.”

Laestadiuksen itsensä kuoltua hallitusvalta kiinnitti huomiota siihen, että uskonliikkeen keskuudessa suomen kielellä oli liian hyvä asema. Tilanne vaikutti uhkaavalta.

Asia hoidettiin 1800-luvun lopulta alkaen riuskoin keinoin. Torjuntavälineinä olivat kirkko ja kansakoulu. Lapin lähetystyön tekijät ja paikalliset kirkkoherrat pyrkivät huolehtimaan siitä, etteivät lappalaiset (ja suomalaiset) luulleet liikoja itsestään. Olihan mahdotonta, etteivät kansa ja kansalaisuus pitäneet yhtä. Norjan unionin purkautumisen jälkeen vuodesta 1905 hälytyttiin myös siitä, että yli valtakunnanrajojen harjoitettiin epäilyttävää yhteistoimintaa.

Kiirunan kaivostoiminnan alettua sen vetäjillä oli mielenkiintoinen rooli. Esimerkiksi H. Lidbohm, kaivoshankkeen toteuttaja ja valtiopäivämies, edusti saamelaisia ja huolehti siitä, että paikan päällä vierailtiin ahkerasti kehottamassa saamelaisia siirtymään syrjään kehityksen tieltä ja viemään porot mukanaan.

Suomessakin tunnettu ja arvostettu lainopin professori Karl Olivecrona oli ajamassa uutta oikeudellista oppia. Ikimuistoisilla tavoilla ei ollutkaan oikeudellista painoa, vaikka näin oli opetettu tuhat vuotta. Päinvastoin, lappalaisilla ei ollut maihin eikä elinympäristöönsä minkäänlaisia oikeuksia. Heillä ei liioin ollut lupaa poronhoidon varjolla pilata ympäristöä esimerkiksi antamalla porojen syödä jäkälää eikä muutenkaan haitata teollisuutta eli ”sivistystä”.

Suomessa on muisteltu ruotsalaisten ennen sotia esittämää jupinaa suomalaisista mongoleina eli siis selkeästi ruotsalaisia alempiarvoisena rotuna, jonka alapuolella olivat vain saamelaiset.

Tieteellinen tosiasia kuulemma oli, että ihmislajin kehityksen huipuilla olivat pitkäkalloiset, vaaleat ruotsalaiset ja saksalaiset miehet. Alempiarvoisia olivat sitten naiset, koska heillä on tilavuudeltaan pienemmät aivot kuin miehillä.

Tämä ajattelutapa ei ollut vain perinteisen oikeiston oma. Myös sosialistit tekivät töitä todistellakseen, että tämä rotuoppi ja suhtautuminen vähemmistöihin oli Marxin tunnustama ja hyväksymä.

Sotien jälkeen rodunjalostus eli eugeniikka on nähty juutalaisuuteen liittyvänä. Osoite on hiukan väärä. Suhteessa juutalaisuuteen ruotsalaiset selviytyivät natsiystävistään suhteellisen puhtain paperein. Ne asiakirjat eivät ole arkistoissa ihan päällimmäisinä, joissa viranomaiset totesivat vuonna 1938 maahan pyrkivien väitteet juutalaisten Saksassa kokemasta sorrosta perättömiksi.

Ruotsin ja Saksan suhteista puhuttaessa ei ole rehellistä jättää mainitsematta, että Ruotsissa oli vaikuttanut pitkään juutalaisia sukuja, joilla oli hyvinkin merkittävä ja näkyvä asema. Tunnetuin näistä lienee nykyisin Bonnierin suku.

Kysymys oli myös sotilaallinen. Bolidenin linnoitus rakennettiin laajaksi ja vahvaksi, koska venäläisten maahankarkaus Tornion kautta pelotti. Tilanne muuttui nopeasti, kun Saksa alkoi vuodesta 1871 laajentaa toimintansa Itämerellä. Huoli ei ollut aiheeton. Saksa teki 1918 Hankoon maihinnousun, jota normaaliin tapaan nimitettiin avunannoksi Suomelle, vaikka kysymys oli sotatoimesta rauhanneuvottelujen varjossa.

Sodan jälkeisessä tilanteessa Ruotsin aggressiivinen Ahvenanmaan politiikka oli loogista ja ikään kuin 1920-luvun alussa esitetty sotilaallinen ennustus Suomen mahdollisuuksista puolustautua.

Kun siis vielä 1960-luvulta on yksittäisiä muistoja ruotsalaisten ihmettelystä, että osaako suomalainenkin syödä nakkimakkaraa, asialla on taustansa. Ruotsin taloudellinen tuki Suomelle oli syksystä 1939 valtavaa. Iskulause ”Suomen asia on meidän” on ymmärrettävä asiayhteydessään. Avustaessaan Suomea ruotsalaiset siis tuon iskulauseen mukaisesti edistivät omaa asiaansa. ”Finlands sak är vår”.

Edelle kirjoitettu voi aiheuttaa myös Suomessa joissakin lukijoissa mielipahaa. Perustelen: sotien välisen ajan kielitaistelu oli tuhoisaa. Suomenmielisyys, joka alkoi kukoistaa 1800-luvun lopulla, oli erittäin suuri poliittinen erehdys. Nyt taas kerran voimistunut hyökkäily etenkin ruotsin kieltä vastaan on puolestaan aiheuttanut sen, ettei Suomessa hyvin suppean asiantuntiojapiirin ulkopuolella tiedetä tuon taivaallista Ruotsista eikä sen historiasta.

Tapana on mainita, että sotilaallisessa yhteistyössä Ruotsi edistää omia kansallisia etujaan. Tämä on totta. Suomi tekee tiettävästi juuri samoin. Paras tapa edistää kansallisia etuja nyt on tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa ja se puolestaan edellyttää hyvää kielen taitoa ja järkevää asennetta. Kun Ruotsi tekee sotilaallista yhteistyötä Natoon kuuluvan Tanskan kanssa, kysymys Natoon liittymisestä ei ole polttavan ajankohtainen.

Pakkoruotsista jupisijat eivät varmaan tiedä, että tietty viileys ja välimatka Ruotsiin ja pohjoismaisuuteen oli Neuvostoliiton toive. Joku voisi puhua vaatimuksesta. Yksi syy oli Ruotsin hyvin tehokas sotilastiedustelu, jonka tulosten arveltiin menevän myös Yhdysvaltoihin. Mukana olleet ovat tätä nykyä muistelmissaan myöntäneet, että arvelu oli aivan oikea. Oliko Suomi alihankkija, siitä ei ole julkaistuja lähteitä.


50 kommenttia:

  1. >Paras tapa edistää kansallisia etuja nyt on tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa ja se puolestaan edellyttää hyvää kielen taitoa ja järkevää asennetta.

    Kemppinen viittaa "hyökkäilyllä ruotsin kieltä vastaan" nk. pakkoruotsiin. Pakollisen ruotsinopetuksen temppuradan niin peruskoulussa, lukiossa kuin korkeakoulussa (HY ML tdk) vast'ikään hyppineenä sanon, että nk. pakkoruotsi toimii erikoisen tehokkaasti Kemppisen lainauksessa esittämiä tavoitteita *vastaan*. Akateeminen loppututkinto tarkoittaa, että sellaisen suorittaneella on virallinen paperi muka ruotsin "osaamisesta", mikä todellisuudessa tarkoittaa todistusta siitä että kieltä ei todellisuudessa luultavasti osata mitenkään hyödyllisessä mittakaavassa, ja paperina on se onkin sitten sen arvoinen.

    Järkevää asennetta Suomen ja Ruotsin välisiin suhteisiin ja pohjoismaiseen yhteistyöhön voi parhaiten edesauttaa koulumaailmassa tarkistamalla että historianopetuksen opetussuunnitelmia.

    Historiasta puheenollen, autonomian aikana ajoittain esiteltyä akateemisen urapolun pakkovenäjää vastaan nähtiin myös valtavasti protesteja. Onko tosiaan Ruotsin-suhteiden etu taistella sellaisen pakollisen kielioppiaineen puolesta, joka muistuttaa aiheuttamiltaan reaktioiltaan tuota muinaista projektia? Kuinkas sille sitten kävikään?

    Kemppisen argumentista suorastaan huokuu niin valtava ylimielisyys ("laitettakoon rahvas opettelemaan ruotsia pohjoismaisen yhteistyön nimissä!"), että onko ihmekään että sen tavallista kouluttamattomampi kansalaisenalku haistaa ja vastareaktiona opetuksen kohteilta saadaan täydellisen vastakkainen reaktio kuin mitä toivottiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt hyppään leijonankitaan. Väitän, että lapset ja nuoret tarvitsevat pientä pakkoa kaikessa oppimisessaan, mutta sen lisäksi pitää herättää myös motivaatiota. On totta tuo, että historian pakolliseen opetukseen pitäisi palauttaa Ruotsi-Suomen yhteinen historia, mikä käsittääkseni on siirretty valinnaiseksi. Monet nuoret eivät todellakaan tiedä tuon taivaallista siitä ajasta.

      Itse olen usealla vuosikymmenellä opettanut lähinnä lukiolaisille ruotsia ja vähän paria muutakin kieltä. Siihen motivointiin käytin kyllä paljon energiaa. Joidenkin luokkien kanssa käytiin viikon mittaisella koulukäynnillä kussakin ystäväkaupungissa näissä naapurimaissa ja otettiin vastaan sikäläiset luokat, luettiin kirjoja ja lehtiä, laulettiin ruotsalaisia lauluja, kutsuin pohjoismaisia vieraita luokkaan ja ruotsinkielisiä teatteriesityksiä kouluun, yritin niin näyttää, mitä iloa ja hyötyä ruotsin osaamisesta voi olla.

      Palautettakin on tullut. Eräs "Upsalan ekonomiksi" opiskellut viestitti, että hän kyllä pystyi keskustelemaan "ydinaseettomasta vyöhykkeestä Pohjolassa" mutta ei tiennyt mitä on haarukka. Viimeisenä vuonna luetin pelkkiä lehtitekstejä, ja tuo Kekkosen lempiteema oli 80-luvulla usein esillä. Haarukka olisi pitänyt oppia peruskoulussa, mutta tämä tyttö meni sitten naimisiin yläluokkaisen ruotsalaispojan kanssa, joten kai hän ne ruokailuvälineet oppi kotonaan! Viime aikoina on tullut Facebookin kautta yhteydenottoja, joiden mukaan kirjoittajat eivät liene saaneet sielulleen pahempia vammoja kouluruotsin vuoksi vaan hyötyäkin on ollut.

      Oli sellainenkin tapaus, että eräs nuorimies oli kysellyt pojaltani armeijassa, Dragsvikissä, onko EG hänen sukulaisensa. Olin ollut puoli vuotta sapatilla olevan yliopettajan sijaisena Tampereen normaalikoulussa, ja silloin hän, peruskoulun kahdeksasluokkalainen oli alkanut kiinnostua ruotsin kielestä, jostain syystä.

      Englantia jo 10-vuotiaat lapset pystyvät puhumaan ulkomaalaisten kanssa, niin paljon televisio, netti ja musiikki auttavat, ja onhan se alku helppoakin, mutta muiden koulukielten osalta on kyllä niin, että koulu antaa pohjan mutta itse pitää jatkaa, jos haluaa toimivan käyttökielen. Tarvitessaan ja halutessaan niin voi tehdä ruotsinkin suhteen. Ennakkoluulonsakin voi voittaa. Kaikki eivät tietenkään ruotsia "tarvitse" elämänsä aikana, mutta eivät esimerkiksi korkeampaa matematiikkaakaan, tai ranskaa tai saksaa. Ja oppihan Katainenkin puhumaan ihan menettelevästi, ja Sipiläkin alkoi heti opetella. Ilman kouluruotsia pohjana se olisi ollut aika vaikeaa. Ei tainnut kumpikaan arvata koulupoikana, mitä tulevaisuudessa tulisivat tekemään. EG

      Poista
  2. Erikoinen ruotsalaisuuden kosketus suomalaisuuden iholla tuntuu 1700-luvulla tänne tulleen kuninkaan kenraalisuvun ohjauksessa olevan Fiskarsin puukkoja ja kirveitä K-Raudan hyllyillä katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehrnroothit tulivat Saksasta Baltian kautta 1500-luvulla Turkuun, eivät Ruotsista.

      Poista
  3. Oleellinen osa noissa tuon ajan rotukäsityksissä oli se väärinkäsitys, että kielisukulaisuuden luultiin liittyvän geneettiseen sukulaisuuteen. Koska suomalaisten kieli oli ihan erilaista kuin ruotsi ja muistutti enemmän mongolia, jonka sukulaiseksikin sitä luultiin, niin toki suomalaiset olivat sitten rodullisestikin mongoleja.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaessaan, että " Paras tapa edistää kansallisia etuja nyt on tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa ja se puolestaan edellyttää hyvää kielen taitoa ja järkevää asennetta", hän ei huomaa kysyä itseltään, miksi vain yksipuolisesti ruotsinkieltä; onhan suomenkielikin olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa, ok, hyväksyn, vaikka moni asia ko. maassa on mullin mallin (mm. parlamentarismi, siellähän puolue x eristetään samaan tapaan kuin on tapana baanaanivalloissa).

      Mutta eikö me enää muka tarvita yhteistyötä, tiivistäkin, Venäjän kanssa?
      Vai nytkö jo voidaan alkaa unohtaa se Paasikiven maantiede?
      Onko sinne Imatran taakse ilmestynyt meri ja itäinen vastaranta siirtynyt 500 km itään?

      Ei näytä siltä. Kyllä ne tossa, hitto vie, ei voi mitään, ihan on iholla, aina vaan. Miulta veivät teoreettisesti sukutilan, tai ainakin sen rippeet, Kivennavalla. Karvalan kylä. En ole siis r-ssän suuri ystävä.

      Mutta koska realismi:

      Paras tapa edistää kansallista etua on tiivis yhteistyö Ruotsin JA Venäjän kanssa, ja miksei myös molemminpuolinen kielitaito.

      Itselläni on sellainen pragmaattinen kanta edelleen. Ehdotus: Suomen, Ruotsin ja Venäjän yhteinen hyökkäämättömyysopimus. Ei huano? Tiivistä ystävyyttä kolmikannassa siis. Saataisiin samassa paketissa länsi ja itä. Vain Obamaa harmittaisi. Ja mitä me siitä.

      jk

      Poista
    2. Eikös tämmöinen hyökkäämättömyyssopimus ole meinannut halki historian vain "odotahan, kun saan tästä sota-apparaattini viritettyä ja kalustettua, niin katsotaan"-sopimusta..?

      Poista
    3. "Ehdotus: Suomen, Ruotsin ja Venäjän yhteinen hyökkäämättömyysopimus."

      Sellainenhan meillä oli Neuvostoliion kanssa 1932-39. Paljon se auttoikin 1939-44. Mitä auttaa sopimukset sellaisen kanssa, joka ei niitä pidä. Sellaisten kanssa auttaa vain rauta.

      Poista
  5. Professori on siirtänyt aika kasan kiveä kultakaivoksen päälle, nimissä toki on aina mahdollisuus erehtyä, varsinkin kun ovat noinkin samanmoisia. Ruotsalaisista yleensä olen havainnut että mitä ylemmäs mennään sitä immeisimpiä ovat, varsinkin jos edes yrität "svenskaa"

    VastaaPoista
  6. Ei ollut Bolidenin linnoitus. Se on ruotsalaisten värimetalliyhtiö.
    Vaan Bodenin linnoituksesta on kyse; käymisen arvoinen paikka.

    VastaaPoista
  7. Jukka hyvä, mielenkiintoisesti esittelet Ruotsin ja Suomen välistä puolustusyhteistyötä. EU:n korkea turvallisuusasiantuntija totesi hiljattain, että Ruotsi ja Suomi muodostaisivat tiiviissä yhteistyössä sotilaallisen kokonaisuuden jata vanhempia olisivat vain Saksan, Britten ja Ranskan sotavoimat.

    Näin kyseessä ei ole mikään turha ja tarpeeton yhteistyön alue.

    Oscari

    VastaaPoista
  8. Kemppinen: "Paras tapa edistää kansallisia etuja nyt on tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa ja se puolestaan edellyttää hyvää kielen taitoa ja järkevää asennetta."

    Eiköhän yhteistyö edellytä ennen kaikkea sitä, että on yhteisiä etuja. Miksi muuten emme lopeta suomen opetusta kokonaan, siitähän tulisi valtava säästö. Miksi emme menisi vielä askeleen pitemmälle ja opettaisi vain eglantia. Sitähän useimmat mamut osaavat valmiiksi ainakin jonkin verran. Aivan typerää on opettaa mamuille suomea, kun toiveena on kuitenkin, että moni jatkaisi taivaltaan - tai ehkä sitä opetetaan juuri siksi. Hube

    VastaaPoista
  9. Oma näkökulmani on, että Ruotsi on liukumassa kohti Natojäsenyyttä. Venäläisten päätön ja oman edun vastainen riehuminen Gotlannin ympärillä on pelästyttänyt Ruotsin oikeistopuolueet, jotka ovat jo omat Natokelkkansa kääntäneet. Vasemmistolta kitkerän hapansillin nieleminen vie hiukan pidempään. Vasemmiston on tehtävä valinta: joko oman armeijan uudelleenperustaminen ja koko kalliin lystin maksaminen tai vaihtoehtoisesti liittoutuminen, joka on valtion finanssien kannalta tehokkaampaa. On selvää, että liittoutuminen saa riittävästi kannatusta.

    Suomen kannalta turpopelin tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että Ruotsin Nato-jäsenhakemus pakottaa Suomen seuraamaan perässä. Tämän tietävät kaikki muut paitsi suomalaiset, joille asiaa ei ole haluttu kertoa. Näin ollen Suomen paras strategia on olla hiljaa ja antaa Ruotsin tehdä likaisen (mielipiteen käännytys)työn. Heikäläisten osalta tämä työ on jo lähes valmis kun taas meillä sitä ei ole edes aloitettu. Tuskin aloitetaankaan, koska ei tarvitse. Meillä Ruotsin Nato-jäsenyyshakemus luultavasti tullaan esittämään siitä näkökulmasta, että taashan se Ruotsi meidät petti. Nyt ei auta muu kuin muistella Paasikiveä ja laittaa hakemus perässä, ettei taas vaan jäädä yksin karhun hampaisiin. Ilman kansanäänestystä luonnollisestikin.

    Venäjä on kansainvälisten pakotteiden seurauksena heikkenemässä vauhdikkaasti ja sen on lopulta käännyttävä sisäänpäin hoitaakseen omat ongelmansa. Se historiallinen aikaikkuna, jolloin Suomen on tehtävä turvallisuuspoliittiset valintansa on siis lähellä, ellei jopa jo ajankohtainen.

    Tästä kaikesta huolimatta kannatan Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä niin pitkälle kuin se on järkevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsin suurin puolue seuraavien vaalien jälkeen saattaa olla Ruotsidemokraatit. Onko mahdollista että se ajan mittaan on pakko päästää hallitusvastuuseen? Millaisia ulko- ja vähemmistöpoliittisia vaikutuksia tällä olisi?

      Poista
    2. Nykyisellään Nato-jäsenyyden kannatus on Ruotsissa samaa luokkaa kuin Suomessa. Jäsenyydellä ei ole kansan tukea. Tällä pohjalla ei mennä Natoon.

      Sunnuntaisen pääministerien yhteisartikkelin sisältönä oli juuri se, ettei Ruotsi toista 1990-luvun alun temppuaan ja jätä jäsenhakemusta ilmoittamatta siitä ensin meille.

      Nyt meillä on rauta kuuma ja pitää takoa. Jos olisi mahdollista saada aikaan puolustusliitto Ruotsin kanssa, olisi 1930-luvun ja välirauhan ajan suuri haave toteutettu. Sen jälkeen pitäisi vielä linnoittaa Ahvenanmaa, mihin siihenkin tarvitaan Ruotsin tuki.

      Poista
    3. >Sunnuntaisen pääministerien yhteisartikkelin sisältönä oli juuri se, ettei Ruotsi toista 1990-luvun alun temppuaan ja jätä jäsenhakemusta ilmoittamatta siitä ensin meille.

      Uskokoon ken tahtoo. Ruotsin valtion rationaaliset intressit eivät jollain julkilausumalla muutu.

      Poista
    4. "Ruotsi on liukumassa kohti Natojäsenyyttä."

      Ei muuten ole. Kylmän sodan aikainen kahdenkeskinen sopimus USA:n kanssa lienee edelleen voimassa. Siksi Ruotsin on ollut niin helppo "hevostella".

      Poista
  10. 2000-luvun Kalmarin unioni?

    VastaaPoista
  11. Pakkoruotsi on Hölmölän hölmöin tapa tuhlata niin taloudellisia kuin henkisiäkin resursseja. Suomalaisethan eivät pakon edessä halua mitään tehdä (onneksi näin on näreet) Tämä pakollisuus on saanut suurimman osan kansasta inhoamaan tuota kieltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finlands sak är svå.

      Poista
    2. Ohhoh! Hönölläkin on kerran oma mielipide!

      Poista
  12. Erinomainen muistutus siitä, että Suomen sotatalous perustui Ruotsilta saatuun tukeen. Voisi jopa kärjistäen väittää, että Suomelle oli enemmän hyötyä puolueettomasta Ruotsista kuin sotaan liittyneestä. Ruotsi, joka antoi Suomelle sotilaallis-taloudellista tukea, mutta saattoi samalla nauttia puolueettoman valtion etuja, oli joka tapauksessa Suomen diplomatialle ja tietoliikenteelle lähes välttämätön.

    Tilanne jatkuu samanlaisena myös sodan päätyttyä. Ilman Ruotsin tukea emme olisi ikinä saaneet sotakorvaustuotantoa käyntiin.

    Nykytilanteessa meillä on ehkä ikkuna toteuttaa Suomen ulkopolitiikan pitkäaikainen haave: puolustusliitto Ruotsin kanssa.

    VastaaPoista
  13. Sanonko mikä on nykyhetkellä Neuvostoliiton toive? Se on muuten rajoittamaton muslimiesten sisäänvirtaus. Ja on selvä miksi se on sen toive: se jakaa normaalin yhteiskunnan kahtia. Olen viime kuukauden aikan lukenut ja katsonut paljon suomalaisia kommenttejä eri medioissa. En ole viime vuosien aikana koskaan nähnyt näin paljon ilkeilyä suomalaisten välillä. Sitä on jopa melkein enemmän kuin Virossa. Ne jotka näyttävät mulle kokemukseni pohjalta KGB-n trolleilta ei ole muslimien sisääntuloa vastaan. Tämä virta on aikaansaanut Suomen ihmisten kahtiajakon ja epäluulon suuren kasvun. Elikkä just sen mihin KGB strategisesti aina pyrkii naapurimaissaan. Myös Viron lehdissä näkee Venäjän vakiotrollien ja normaalien venäläisten ihmisten eron: jälkimmäiset jakavat virolaisten vastenmielisuutta islamille, trollit ei. Koska immigraatiopolitiikka päätetään nykyisin vähäisten joukossa, en ihmettelisi yhtään jos Venäjä maksaisi joillekin länsimaiden johdossa siitä politiikasta. Kuka on voittanut nykyisestä kriisistä Euroopan rajoilla eniten? Tietenkin Venäjä. Ennen kuin Suomi jatkaa sitä utooppista ja groteskia humanismia pitäisi harkita sitäkin tahoa. Sanon vielä jotakin: Helsingin sanomat on erittäin vilpillinen lehti nykyään. Ero esimerkiksi BBC-n ja hesarin ja joskus myös Ylen välillä muistuttaa minua neuvostoajan mediasta: faktoista vaietaan tarkoituksellisesti ja systemaattisesti. Esimerkiksi kun Deutsche Welle sanoo että epäiltyjen joukossa on 2 saksalaista (myöhemmin ei yhtään), niin Yle uutiset sanovat SAMANA iltana, että epäiltyjen joukossa uskotaan olevan joitakin maahanmuuttajia. Vaikka totuus on että paitsi yks-kaksi kaikki ovat maahanmuuttajia. Täysi Vremja minun kirjassani. Tämä on vaarallinen tie. Olkoon totuus millainen tahansa, lopulta se on aina parempi vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Euroopan islamisaatiota on viime vuonna kiihdytetty mm pakolaisteollisuuden avulla, joka toimiikin kuin hyvin rasvattu moottori. Pakolaisteollisuuden pääarkkitehdit ovat itsekin olleet hieman hämmästyneitä, että värkki toimii noinkin hyvin.

      Euroopan Islamisaatioprosessi on kokonaisuudessaan mittava ja mahtava. Osallistuuhan siihen "sokeana" kymmeniä tuhansia vasemmistolaisia ympäri eurooppaa puhumattakaan sitten muslimeista, joita istuu nykyään jo oikeuslaitoksissa, kaupunkien johdossa, kansanedustajina, toimittajina, uutisten tuottajina jne. jne jne...

      Pohjoismaista ensimmäisena islamistuu Ruotsi. Siihen ei mene kuin vaivaiset 15-20 vuotta. Tämä tapahtuu osittain sen takia, että islamisaatiota kiihdytetään Ruotsissa massiivisesti seuraavien 4-5 vuoden aikana (lisää muslimeita Ruotsiin kirjaimellisesti hinnalla millä tahansa).

      Toinen syy muslimipopulaation kasvuun on muslimeiden massiivisen suuri syntyvyys.

      Ruotsissa on nyt noin miljoona muslimia (virallinen luku 500000). Juutalaiset bolshevikit ottivat vallan venäjällä pienemmällä prosentuaalisella numerolla kuin mitä muslimit nyt edustavat Ruotsissa.

      Kun muslimit ottavat lopullisen vallan Ruotsissa tulevat he lahtaamaan länsimaalaiset Ruotsalaiset hengiltä hieman samaan tapaan kuin mitä tapahtui armenialaisille noin sata vuotta sitten. Tuolloin muslimit tuhosivat noin miljoona armenialaista armenialaisten kansanmurhassa.

      Ruotsalaisia odottaa tismalleen sama kohtalo. Samoin meitä suomalaisia, jos emme ole riittävän älykkäitä ja ymmärrä miten isosta pelista on kyse.

      Tällä hetkellä näyttää "aika huonolta" tuon ymmärtämisen suhteen.

      Poista
    2. Eikös tuo koko Syrian pommitus ole juuri paineen lisäystä Eurooppaan ja vielä helpottaa läpikulkua pohjoisesta.

      Poista
    3. No heti nauretava esimerki hetki takaisin A-studiosta. Teemana raiskaus. Naiset puhuvat ihan kuin se olisi noussut pintaan satunnaisesti suomalaisten keskuudessa. Ei sanaakaan Kölnista eikä tummista miesjoukoista. Eiväthän suomalaiset itse ole alanut raiskata. Jopa virolaiset raiskaavat Suomessa montaa kertaa enemmän lukumäärään katsottuna kuin suomalaiset. Sellainen journalismi tuo isoja ongelmia lopulta. Näin tehtään Ylen uskottavuudesta vitsi. Kun umpisuoli on umpeessa puhutaanko lääkärille saunaillasta? Uskokaa pois - Viron media on rehellisempi.

      Poista
    4. Millä tavalla Venäjä Kuulitoukajan väittämästä asiasta on hyötynyt tai tulevaisuudessa hyötyy? Valion rasvaiset tuotteet, jotka aiheuttavat vain sepelvaltimoahtaumia ja äkkikuolemi, on jo vedetty pois naapurin ruokakaupoista, joten siinä tähän astiset hyödyt.

      Trolleista puheenolleen, ei netissä hillu kuin 0,001% suomalaisista eripuran saastaa levittämässä, niistäkin samat ovat usean eri URL-osoitteen takaa tai TOR-verkon kautta asialla. Ku Klux Klanin edustajiakaan ei ole paljastunut kuin 1 kpl, joka sekin osoittautui siideripäiseksi feikiksi. "Kodinturvajoukot" joita liikkelle on lähetetty, inhottavat tavallista ihmistä kyllä, mutta ei ne kauaa jaksa torien laidoilla uhoilla kun mitään ei tapahdu. Viimeistään sitten häipyvät, kun äiskä huutaa syömään.

      Poista
    5. Hitotti menee tota kuutihioketta ilkipäivälehtiin. Sit ne lentelee pitkin toreja ja juneja ja busseja. Onks viksuu!

      Poista
  14. Tuliko blogisti vähän trollanneeksi? Kalikka kalahti kaikkiin vakioälähtäjiin. Itse muistaisin joskus lukeneeni että prof. Kemppinen olisi koulujen pakollista ruotsin kielen opiskelua vastaan.

    Muuten tämän päivän epistolasta täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  15. Paljonko Ruotsissa on tämän yhteistyön nimissä panostettu
    Suomen kielen opiskelun edistämiseen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpaa Suomen kieltä tarkoitat, ruotsin vai suomen kieltä?

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Miksi leikit vielä tyhmempää kuin olet ?

      Poista
    3. Kielineutraali sotilasavioliitto.

      Poista
  16. Kiinnostavaa. Mutta mitä arvon ylläpitäjä kirjoittaisi käsitteestä :Svenska Tiger?

    VastaaPoista
  17. Ruotsalainen diplomaati ja historioitsija Krister Wahlbäck luonnehti maansa politiikkaa II maailmasnodan aikan hieman provokatiivisella ilmaisulla: Sveriges sak är vår. -Vastaavassa tilanteesa olisin todennäköisesti toiminut samoin.

    VastaaPoista
  18. Svenska tiger - finska neger.

    VastaaPoista
  19. Kemppinen: "Paras tapa edistää kansallisia etuja nyt on tiivis yhteistyö Ruotsin kanssa ja se puolestaan edellyttää hyvää kielen taitoa ja järkevää asennetta."

    Mitä hyödyttää yhteistyö sellaisen maan kanssa, joka on ajanut puolustuskykynsä alas? Kyllä aitoa kauppaa, josta voi ostaa pitäviä tehokkaita turvallisuustakeita on NATO.

    Suomen kannattaisi joko hakea NATO:n jäsenyyttä tai solmia Venäjän kanssa YYA-sopimus kaikkine vaikutuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsi on alueellinen suurvalta, kuningaskunta. On ilo palvella ja hakkaa päälle jalosukuisen kuningaksen alaisuudessa idän pirua vastaan. Jumalan ja Ruotsin puolesta, huomenna syöksemme moskovan alas!

      Poista
    2. Taidanpa ottaa vapaata ja pikku luksusevästä. Vaikuttaa edeltäpäin Moskovalaiset pois Pietarista -kansanrintamalta. Kauneimmat naikkoset!

      Poista
  20. "Ruotsin maailmansotien välisen ajan ”tieteellinen” rotuhygienia jatkui jonkin aikaa vielä sotien jälkeen."

    Kokonaiskuvan hahmottamiseksi on hyvä tiedostaa, että ajatus rotuhygieniasta ei vahvana koko länsimaailmassa 1900-luvun alussa. Sitä tuli poliittisesti epäkorrektia vasta natsi-Saksan ylilyöntien johdosta.

    VastaaPoista
  21. Suosittelen:

    Herman Lindqvist: Kun Suomi oli Ruotsi, WSOY, 2014.

    Tietämättömyys on valitettavasti molemminpuolista ja siitä Lindqvist valittaa myös tuossa kirjassa.

    VastaaPoista
  22. Suomenkielen syrjintää 1950-luun Ruotsissa sivuaa ajankohtaisen Klaus Härön ensimmäinen elokuva Näkymätön Elina.

    VastaaPoista
  23. Ruotsi on aina ollut yhtenäiskulttuurin kannalla. Joskus 70-luvulla olin kurssilla Kiirunassa, ja siellä joku luulajalainen valitti, että hänen lapsuudessaan koulussa ei saanut puhua suomea, ts. meän kieltä välitunnillakaan, tai ei saanut stipendiä. Kyllä ne nämä uudetkin maahanmuuttajat opettavat tavoille. EG

    VastaaPoista
  24. Ruotsi pääministeri Hansson Suomen sotilaallisesta auttamisesta Talvisodassa.

    Martti Turtolan väitöskirja Torniojoelta rajajoelle antaa ehkä realistisimman kuvan Ruotsin todellisesta asenteesta Suomen avustamiseen: Mitäpä se Ruotsille kuului sillä sehän oli Suomen käymä sota. 

    Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmnetä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan. Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja juuri Talvisodan Mannerheim-linjan murruttua:

    Martti Turtolan väitöskirja, s. 13: "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80-100000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa." Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"!

    Turtola Martti Torniojoelta rajajoelle - Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Nevostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923-1940 - Puolustuspoliittinen vaihtoehto

    WSOY, 1984, 259 s.

    Hyvä kirja aiheesta kuinka pysyä irti sodasta:

    Suominen Tapani (toim.) Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa - Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Tammi, 2002, 289 s., 1. painos

    Ruotsin pääministeri tuolloin Talvisodan aikana oli Per Hansson. 

    http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Per_Albin_Hansson

    http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_diplomatia

    On järjetöntä luottaa Ruotsiin, joka ajoi armeijansa jo alas.

    VastaaPoista
  25. Tage Erlanderin muistelmissa on oma lukunsa Suomen Talvisota, s. 239-262.

    Sivulla 246-247 kerrotaan kuinka Ruotsin puolustusvoimain esikuntapäällikkö Rappe oli 22.2.1940 pidetyssä Ruotsin hallituksen istunnossa esittänyt Hanssonille, miten Ruotsin 200 000 miehen joukot yhdessä suomalaisten kanssa turvaisivat pohjoisen rajan ja valtaisivat Karjalan kannaksen takaisin. Tällöin oli Hansson kysynyt, että mitä Ruotsin joukot tämän tehtävän suoritettuaan tekisivät. Hiukan epäröityään Rape oli vastannut: - No sitten kai sota on päättynyt. Per Albin Hansson oli kommentoinut esittelyä sanoilla "Helvetin paskapuhetta". Erlanderin mukaan Hanssonin analyysi vaikuttaa täysin tyhjentävältä.

    Erlander Tage Muistelmia 1901-1941

    Tammi, 1973, 288 s., 1.p

    Turtolan kirja Torniojoelta rajajoelle antaa ehkä realistisimman kuvan Ruotsin todellisesta asenteesta Suomen avustamiseen: Mitäpä se Ruotsille kuului sillä sehän oli Suomen käymä sota. Tosin Molotovin Ruotsista esittämät sanat kuuluivat näin: (Erlander Muistelmia 1901-1941, s. 244) - Suomen sota, sehän oli teidän sotanne. (Wingfors: Minnen III)

    Onkohan Turtola vai Erlander erehtynyt päivämäärässä (22.2.1940 vai 21.2.1940) ?

    Ruotsalaiset vapaaehtoiset Suomessa 1940

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4261

    Martti Turtolan väitöskirjan mukaan Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmentä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan.

    Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja juuri Talvisodan Mannerheim-linjan murruttua: (s. 13) "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80-100000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa." Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"!

    Turtola Martti (väitöskirja) Torniojoelta rajajoelle - Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Nevostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923-1940 - Puolustuspoliittinen vaihtoehto, WSOY, 1984, 259 s.

    Lähde on siis Tage Erlanderin kirja.

    VastaaPoista