Asiantuntijat eivät
ratkaise asioita.
Juridiikassa olen
joutunut sata kertaa tilille siitä, miksi ihmeessä patenttiasioita ratkaisevat
tuomarit, joilla ei ole luonnontieteellistä koulutusta ja ymmärrystä.
Suunnilleen samaa kysytään rakennusriidoista, pankkioikeudenkäynneistä ja niin
edelleen.
Vakiovastaukseni on, että
jo hovioikeudessa molemmilla osapuolilla on johtavan asiantuntijan lausunto, ja
nämä lausunnot johtavat päinvastaisiin ratkaisusuosituksiin. Mistä siis
sellainen asiantuntija otettaisiin, joka asettuisi heidän yläpuolelleen.
Hiukan nenäkäs vastaus
piilottaa tosiasian. Riidan tai rikoksen ratkaisussa on aika harvoin kysymys
vain ”asiasta”, esimerkiksi huoneiston kosteusvaurion syntymekanismista.
Seuraava kysymys on, pitikö ostajan tutkia huoneisto ennen kaupan tekemisestä
niin tarkoin, että tuo vika olisi löytynyt, ja oliko myyjä velvollinen
ilmoittamaan ehkä tiedossaan olleesta asiasta omasta aloitteestaan. Sitten
kysytään, oliko vika epätyypillinen ja vaikuttiko se olennaisesti kaupan kohteen
arvoon. Ja kysymyksiä on lisää.
Sama on tilanne jopa
riidassa, jonka aiheena on käytetyn auton kauppa tai vaikka kesämökkipalsta.
Kaksi autotehtaan
johtavaa asiantuntijaa on ehkä eri mieltä siitä, onko uuteen moottorityyppiin
panostettaessa lisättävä tehoa vai vääntöä. Mekaniikkaa tunteva maallikko
ymmärtää että kun otetaan kierrosluvut huomioon, erimielisyyttä on siitä, miten
asioita painotetaan, eikä siitä, mikä on oikea ratkaisu. Jos esimerkki ei aukea
heti, sanotaan että mietitään, parannetaanko auton kiihtyvyyttä vai jarruja
(vaikka nämä kulkevat usein käsi kädessä eivätkä sinänsä sulje toisiaan pois).
Asiantuntijat erehtyvät.
Lääkäri voi luulla syöpää yskäksi ja arkeologi saattaa aikansa ihailla
marketista ostettua matkamuistoa vuosituhansien takaisena muinaisesineenä.
Eilen lukemassani
kerrottiin ohimennen vanhan asiantuntijan surullisesta kohtalosta. Hän oli
todistanut Ruotsin hallitukselle ja sijoittajille, että Kiirunan juuri löydetyt
malmikentät ovat väitettyä paljon suppeampia, ja perustellut kantansa. Noin
kolmekymmentävuotias dosentti eli kilpaileva asiantuntija käytti ”amerikkalaista
huijausta” eli seismisiä ja magneettisia mittauksia ja päätyi kymmenkertaisiin
lukuihin. Kun ennen pitkää oli saatu rautatie paikkakunnalle ja päästy louhintatöissä
alkuun, vanhan asiantuntijaprofessorin lausunto osoittautui perusteiltaan ja
määriltään täysin virheelliseksi. Asiantuntijariitaan tuli tieteellinen ratkaisu
lähes sata vuotta myöhemmin, kun mannerlaattojen liikunta viimein, vasta toisen
maailmansodan jälkeen, uskottiin todeksi, ja siis tiedettiin, onko yliperän
kallio kerrostunutta vai maanraosta pursunnutta. (Köli-vuoriston eli
Kaledoniinien synty.)
Muistelen lukeneeni, että
aika arvovaltainen kilpailevan yliopiston tutkimusryhmä arvio juuri lääkkeeksi
kehitetyt antibiootit ”humpuukiksi” ja penisilliinit ja vastaavat tehottomiksi
ja tarpeettomiksi.
Moni on huokaillut, että
historia on inhimillisten erehdysten historiaa. Oikeastaan historia on
asiantuntijoiden erehdysten historiaa. Taustalle ei useinkaan ole raha, vaan
tuo kirottu ”kasvojen menettäminen”. Oma, joskus kuviteltu sosiaalinen asema
merkitsee enemmän kuin esiin nouseva totuus (oikeastaan ”totuus”, sillä
useimmiten sekin muuttuu aikanaan).
Tarkkaavainen lukija on
jo huomannut, että tämä poliittisen kallioperän kartoitukseni on tarkoitettu
hyökkäykseksi Olli Rehniä vastaan, joka on hämmennyksen tuntein pannut
merkille, etteivät oikeusoppineet ole halunneet käyttää heille varattua
tilaisuutta tulla kuulluksi ”pakkolakiasiassa”.
Rehn vetoaa myös
tiedeyhteisön vastuuseen. En tiedä, mitä tuo tuollainen vastuu tarkoittaa.
Rehnin lausumasta saa käsityksen, että joidenkin juristien pitäisi olla
välttämättä samaa mieltä kuin hän.
En ole
valtiosääntöoikeuden asiantuntija. Asiantuntijalausunnoista minulla on enemmän
kokemusta tai tietoa kuin useimmilla. Olen antanut niitä eduskunnassa ja ennen
kaikkea lukenut oikeusjuttujen yhteydessä varmaan satoja. Tuttuja ovat myös
virantäyttöjen lausunnot, joita en viitsi enää lukea enkä kirjoittaa.
Rehn on viisas mies.
Outoa ettei hän huomannut, että nyt hän teki tyhmyyden. Penseys johtuu siitä,
että professorit ovat eri mieltä kuin hallitus ja haluttomia kirjoittamaan
perustellun lausunnon, koska se olisi ainakin monen viikon työ.
Itse suhtaudun ”pakkolakeihin”
varsin myönteisesti. Silti näen, että kysymyksessä on rakenteellinen vinouma,
jonka oikaisemisessa on enemmän työtä kuin Keski-Pasilan rakentamisessa. Ennen
kuin itse työhön päästään käsiksi, on poistettava paikalta miljoona kuutiota
maa-ainesta.
Osaisin seisovilta
jaloilta luetella kymmenen saman tyyppistä ongelmaa, joista on meillä riidelty
kustakin noin kaksikymmentä vuotta. Fiksuimmat riidelleistä ovat tienneet koko
ajan, että oikeaa ratkaisua ei ole, mutta joskus on tehtävä kompromissi,
jolloin monet saavat petturin maineen.
Nimeäisi Väinö Tannerin
ja sosdem-liikkeen ajamisen pois vallankumouksen tieltä, jatkuviin pieniin
uudistuksiin. Voisin nimetä vaikkapa toissa iltana luonteenomaisen
suurenmoisesti televisiossa keskustelleen Raimo Sailaksen, joka yhdessä parin
kollegansa kanssa osasi ja uskalsi panna jakeluun listat siitä, mitä Suomen
talouselämässä on tehtävä heti täystuhon estämiseksi. Hän muuten myös myönsi
1990-luvun alun toimien tuhoisuuden monille ihmisille ja yrityksille.
Tiedeyhteisön vastuusta
on Aristoteleen lentävä lause: ystävien joukosta on valittava totuus. (”Platon
on ystävä, mutta totuus on läheisempi ystävä.”)
Sailas onkin mainio esimerkki asiantuntijasta joka on ollut aina väärässä. Hän on sen saman koulukunnan kasvatti kuin presidenttimme, jonka mukaan kansalainen on olemassa vain valtion finansiääristen tarpeiden tyydyttämistä varten --> säästöjä, leikkauksia, lamaa.
VastaaPoistaNormaalit ihmiset taas ajattelevat että valtio on kansalaisia varten --> investointeja, kasvua, hyvinvointia.
Linkola sanoi samassa mainiossa haastattelusarjassa että häntä kyllästytttää olla aina porukan ainoa, joka on oikeassa. Nyt kun Himasen surullisenkuuluisa, 700 000 euroa maksanut tilaustyö on heitetty roskikseen Sipilän toimesta, niin miksei kukaan pyydä Linkolaa kehiin? Samaisessa haastattelussa Linkola tyrmäsi täysin hallituksen poliitikan, ja totesi ettei ymmärrä alkuunkaan Sipilän toimia. Sellaista asiaa kuin "jatkuva kasvu" ei ole olemassakaan. Se nyt pitäisi ainakin jonkun kertoa Sipilälle. Ja paljon muutakin.
PoistaLinkola sanoi myös, että kaukomaiden ihmisiä hän ei jaksa eikä haluakaan rakastaa.
PoistaKerropa ensin edes yksi asia, missä Linkola on ollut oikeassa?
PoistaNäin ehkä vain puolet Sailaksen haastattelusta.
VastaaPoistaJoka tapauksessa jo pitkään on mieltäni askarrauttanut semmoinen seikka, että koska Suomella oli syyskuusta 1992 eteenpäin kelluva markka ja oma keskuspankki, niin miksei tätä valttikorttia osattu käyttää tehokkaasti hyväksi.
Nimittäin Iiro Viinanen laukkasi pää märkänä Japania myöden lainaamassa rahaa valtion menojen kattamiseksi. Miksei tarvittavia rahoja lainattu Suoraan Suomen Pankin setelipainosta? Tätä konstia oli joku virkamies ehdottanut Viinaselle ainakin kahteen kertaan, mutta Viinanen torjui ehdotuksen lonkalta.
Miksi ihmeessä?
Markkahan oli laillinen maksuväline Suomessa. Pitihän Suomen Pankin setelipaino joka tapauksessa käynnistää, kun valuuttalainat muutettiin markoiksi. Eikä jo valmiiksi ankarassa deflaatiotaloudessa olisi ollut inflaatiosta mitään pelkoa moneen vuoteen, kun käyttämätöntä tuotantokapasiteettiakin oli joutilaana vaikka kuinka paljon.
Suuri Lama ja lamavelkaisten tarpeeton kuristaminen ja nylkeminen hoidettiin Suomessa päin helvettiä.
Mmjuu. Perusasiat tulee olla helposti näkyvillä ja helposti käsille saatavilla. Avovarastointi siis.
VastaaPoistaTeräsasiassa esimerkki on että ammattikoulun jälkeen muistaa että fosfori ja rikkk ovat hyljeksittävät. Fosfori tekee kylmähauraaksi ja rikki kuumahauraaksi. Lapissa ratakiskoa pätkiintyi kunnes oivallettiin ettei kakkkeen apuun ole voitava luottaa. Nyt lukee Päär. asemalta Tikkurilaan British Steel. Thyssen siitä edemmäs, hiukan on muutakin.
Pirteyttä ja naamiohuveja!
Kaikki ei ole vielä käsin koskematta hallittu.
"Penseys johtuu siitä, että professorit ovat eri mieltä kuin hallitus ja haluttomia kirjoittamaan perustellun lausunnon, koska se olisi ainakin monen viikon työ."
VastaaPoistaVai onko kyse siitä, että johtavat asiantuntijat (=ne, joita kuullaan perustuslakivaliokunnassa.) evät halua antamalla hallitukselle etukäteen lausuntoja jäävätä itseään.
"Mistä siis sellainen asiantuntija otettaisiin, joka asettuisi heidän yläpuolelleen."
VastaaPoistaEi se sittenkään ole niin hassu ajatus. Oikeusjutun asianosaisten ottamien asiantuntijoiden lausuntoihin voivat vaikuttaa heidän asemansa. Sen sijaan etukäteen on helpompi löytää johtava asiantuntija, joka toimisi "asiantuntija-asessorina" ja pystyisi lainoppinutta virkatuomaria paremmin arvioimaan asianosaisten nimeämien asiantuntijoiden lausumien sisältöä ja luotettavuutta. Silloin kuin puhutaan eräiden erityisalojen (lääketiede, tekniikka) huippuasiantuntijoiden lausunnosta, niiden arviointi ei ole pelkästään juridisen koulutuksen saaneelle tuomarille helppoa, eikä ehkä edes luotettavasti mahdollista. Sen uskallan anonymiteetin suojassa virkatuomarina tunnustaa. Erityistuomioistuimissa on asiantuntija-jäseniä. Niitä pitäisi olla myös yleisissä tuomioistuimissa.
D. Kahnemanin teosta Ajattelu nopeasti ja hitaasti voin lämpimästi suositella kaikille - varsinkin asiantuntijoihin kritiikittömästi uskoville.
VastaaPoistaEvoluutio on tehnyt meistä karvattomista apinoista sellaisia, että meillä on hyvä alttius hurahtaa erilaisten asiantuntijoiden humaan ja ryhtyä liian auliisti kannattamaan kaikenkarvaisia experttejä.
Hmm. Uskallan väittää, että esim. professori Ojanen ei olisi eri mieltä hallituksen pakkolakien suhteen, jos pääministerinä toimisi Antti Rinne (tai Paavo Arhinmäki). Luulenpa myös, että aika suuri osa yhteiskunnallisia asioita seuraavista suomalaisista on niinikään tätä mieltä - oli se sitten oikein tai väärin.
VastaaPoistaSen nyt pitäisi olla päivänselvää - edellyttäen makrotalouden alkeiden ymmärtämistä - ettei nimellispalkkoja voida kollektiivisesti mennä alentamaan missään olosuhteissa. Kotitalouksien menot ovat yritysten tuloja.
VastaaPoistaRealipalkat muuttuvat automaattisesti kelluvan markan olosuhteissa.
Se on ihan sama mitä juristiprofessorit lausuvat, niin kantantalouden kokonaiskysyntää ei varsinkaan lamaolosuhteissa pidä mennä heikentämään. Sama asia se on valtion menojen suhteen. Mitä enemmän valtio yrittää lama-aikoina säästää, niin sitä enemmän valtio joutuu ottamaan lisää velkaa.
Tottakai julkishallinnon tuhlausta ja läskiä pitää leikata, mutta samanaikaisesti valtion pitää pistää liikkeelle miljarditolkulla elvytysinvestointeja kokonaiskysynnän vauhdittamiseksi.
Mutta kun taas tulee ongelmaksi kuuluminen yhteisvaluutta euroon. Eurossa ylivelkaantuminen tulee valtiolle todella vaaralliseksi, jottei käy kuin Kreikalle. Rahat loppuvat kesken kaiken.
Suomen on pakko palata takaisin omaan kelluvaan markkaan. Muuten emme tule pääsemään kasvu-uralle ehkä kymmeniin vuosiin. Kansantalouden kysyntäongelmat eivät ratkea juristien opeilla eikä nykyhallituksen älyttömillä aikomuksilla.
Rehn olettaa, että professoreilla muiden töidensä keskellä olisi jonkinmoinen velvollisuus lausuntojen antamiseen, vieläpä lyhyessä määräajassa ja pelkkien alustavien lakihahmotelmien pohjalta. Eipä ole sellaista velvollisuutta, ei niin pätkääkään. Ja jos minä olisin tuollainen asiantuntija, en antaisi kaiken sen pilkankaan vuoksi, jota hallitusväki on kohdistanut niihin asiantuntijoihin, jotka aiemmin jotain ovat suostuneet sanomaan.
VastaaPoistaLukekaapa muuten tuoreet madonluvut onnettoman ässähallituksemme tolkuttomsti höllyvästä oikeudellisesta pohjasta. Ne nimittäin, jotka komission huippuvirkaan siirtyvä oikeusministeriön kansliapäällikkö jukisti perjantaina (olivat ainakin Ylen uutisissa). Sinänsä inhimillisesti ymmärrettävää, että teki sen vasta nyt.
Hieman ihmettelen, miksi nyt viimeksi Heinäluomakin vaati pakkolakien perumista yhteiskuntasopimuksen hieronnan ehtona. Kuinka he jaksavat pelata näitä psykologisia pelejään, vaikka maa on vaarassa. Tekisivät sen sopimuksen, saatana, niin pakkolait peruuntuvat saman tien.
VastaaPoistaMiten ihmeessä olet niin varma uskossasi, jonka mukaan pakkolai pelastaisivat maan? Kuuntele nyt ensi hätään vaikka Sixten Korkmania.
PoistaEi kun kuunnelkaa Eero Paloheimoa Heikki Peltolan tentissä niin ehkä edes vähän alkaisitte ajattelemaan, millaisia tulevat olemaan todelliset pakkolait yksittäisten maiden hallitusnäpertelyjen rinnalla: http://areena.yle.fi/1-3187317
PoistaAno1 - en väittänytkään, että pakkolait pelastavat maan. Otin kantaa ainoastaan niiden voimaantuloon.
PoistaMutta kieltämättä vaikuttaa siltä, että monen tahon mielestä - selvimpinä esimerkkeinä AKT ja EK - pakkolakien voimaantulo on parempi vaihtoehto kuin yhteiskuntasopimus.
Miten tämän selität?
Olisihan se somaa, jos Paloheimon ehdotuksen mukaan saataisiin maailman hyökkäysvoimien yhtenlasketusta budjetista leikattua 10 prosenttia ja panna työttämät istuttamaan Saharaan puita.
PoistaMistä löytyy se voima ja valta, joka leikkaisi tuon 10 %? Oliko se Haavikko, joka kysyi, että kun valta annetaan kansalle, niin kellä se valta sitten on.
Taitaa olla tuo Heikki Peltonen.
Suuri David Ben Gurion esitti aikanaan Palestiinan jakamisen esimerkiksi ongelmasta, jossa molemmat osapuolet ovat ehdottomasti oikeassa; ja jossa osapuolten edut ja vaatimukset ovat absoluuttisesti vastakkaisia. Ja joka on ratkaistava.
VastaaPoistavuorela, tampere
Ellei Raamattua jaksa lukea, niin ei se mitään. Kyllä Pohjantähtikin riittää ja leffana sitä paitsi. Siinähän Eetu Salin Akselin reessä funtsi miten torpparit sitten oman maan viljelijöinä äänestäisivät Maalaisliittoa. Huono diili sosialistille, ja siksi he vielä tänä päivänä jaksavat don quijoteina käydä taistoon vuora-asumisen puolesta, säälittävimpinä esimerkkeinä Krista Kiuru ja Piia Viitanen 2010-luvun hallituksista kun aika jo murtanut moiset kannat surrealistisiksi kauhujen ja häijyyksien maailmaan.
VastaaPoistaAmerikkaa vastaan kuitenkin. Siellähän vennamolaisittain (Veikko ja Sirkka, ei Pekka) ajavat pienen ihmisen kasvua. Bush koki panna asuntolainakriissä käyntiin Hope Now ohjelman 2007 jolla häädöt stopattaisiin. Presidenttien pitkä linja alkaen New Deal Rooseveltista.
No ei onnistunut. "perustuslaki" vastaista ja jos vaikka mitä pikkuränttiä sopimuksissa ja niiden kombinaatioissa (niissä joita arvopapereiksi yhdistetyinä ostettiin Suomeenkin). Ja kaiken takana se että vihoviimeinen koronmaksajahan on kuluttaja työläinen.
Vaikka aika pitkälle korkoa hoitaa kyllä uudesta lisävelasta, mutta se ei ole taviksen piiriä. Ja juuri sehän oli tullut tiensä päähän, ja aukeaa taas jahka kriisi on kärsitty, niiden toimesta joille kärsimys sopii -niin kuin tottumuksesta. Oliko tämä Preetiltä?
No, OKO Karhinen teki ihan uskomattomasti vapaavuoden eli pidensi luottoja ruotsalaisittain ja näytti että kun et kysele etkä ole virasto, niin toimiakin voi.
Kuinka sille Bushin Hope Now hommalle kävi. Kohteliaasti, Bernanken virasto sanoi etteivät he supervisors kritisoi kiinnelainan antajia jos nämä sallisivat velankantajille taukoa. Sopimussotkua tai sopimuskaukonäköisyyttä eli onkeen käyviä pykäläkoukkuja ja näkymättömiä siimalankoja oli virittty varastosta ottaa.
Tuomiokuntalobbareiden tulkintoja riitti homman hautaamaan alkuunsa. Hyvä muutoihan kriisi olisi ehkä vältettykin ja mitä minä sitten tekisin?Jukka Sjöstedt
VastaaPoistaPääsin seuraavan kappaleen alkuun s.167 ja kerron taas. Vai häiriköinkö? Bernananke juhli 21.9.2007 Alan Greenspanin muistelmien ilmestymistä. The Age of Turbulence: Adventures in a New World. Ben Bernanke huokaisee, että kun kriisipannussa höyrynpaine vain kasvoi, "en voinut kuin funtsia reflektoida minkä otsikon Greenspan olikaan asialleen valinnut". Osannutkin valita. Raamatullisesti sopertaakseni, olisiko tuo päällekirjoitus se viisauden alku ?, että todellakin Adventures in a New World. Ei tarvitse sinunkaan paeta, että enhän ymmärrä, ei ole ekspertiisiäni. Ei. Riittää kun havahtuu pinnimään että mitä ihmettä ja heittää ongen tajunnanvirran vietäväksi?JS
Niin, kuten Kemppinen on tainnut joskus todetakin, niin onhan se aika kornia että kolme tuomaria yrittää ratkoa kuka on syyllinen liikenneonnettomuuteen, eikä kenelläkään näistä tuomareista ole ajokorttia. Noh, juuri sitä varten on olemassa asiantuntijoita jotka kertovat näille tuomareille kummalla puolella tietä tulisi ajaa..
VastaaPoistaTuo aiemmin mainittu Kahnemanin kirja on niin hyvä, että se pitäisi saada pakolliseksi peruskouluun (tai siis hieman lyhennetty ja kansantajuistettu versio kirjasta). Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki olisivat lukeneet sen.
VastaaPoistaKirjan luettuani aloin ymmärtää ympärilläni olevia ihmisiä ja ennen kaikkea itseäni. Aika paljon sanottu, mutta noin se vaan meni.
Kemppisen 7 ensimmäistä riviä iski minulta ilmat pihalle! Hienoa!
VastaaPoistaMuuten,
Kahnemannia käytännöllisempi opas kouluihin olisi:
Rolf Dobelli: Selkeän ajattelun taito. Hs-kirjat, n. 2012, e-kirja 2013.
Dobelli käy läpi kaikkiaan 52 ajatusvirhettä, joista kunkin hän esittelee muutamalla sivulla havainnollisten, usein omakohtaisten esimerkkien avulla. Kirjassa on mukana mm. vahvistusharha, auktoriteettiharha ja regressio keskiarvoa kohti. Kirjan ansioita on ennen muuta selkeys ja helppolukuisuus, joten se sopii hyvin myös nuoremmalle väelle ensimmäiseksi johdatukseksi kirkkaampaan päättelyyn.
Komppaan ehdottomasti! Dobellin kirjasta löytää jokainen jonkun ajatusvirheen.
Poista