Sivun näyttöjä yhteensä

6. tammikuuta 2016

Nainen joka rakasti miehiä




Kokeilin, voiko noin kirjoittaa. Francois Truffautilla on elokuva ”Mies joka rakasti naisia”. Naissankarin tarina kuuluu olevan jossain määrin omaelämäkerrallinen, ja kun se on Truffautia, niin suurella taidolla ja tunteella tehty, ettei katsoja rupea aivan vähästä politisoimaan.

Arvelisin että Truffautin elokuvan nimi ei herättäisi kiihtymystä. Jos tuollainen naisten rakastaminen, käytännössä ehkä pikemmin rakasteleminen, on käyttäytymistä määräävää, monella on taipumus nähdä sellainen tunne-elämän ongelmana. Huomio kiinnittyy lapsuuteen ja nuoruusvuosiin; Truffaut’lla itsellään oli vaikeat vaiheet, ja ”Neljänsadan kepposen” koskettavuus johtuu ehkä siitä, että se on myös oma tarina.

Voi olla ettei Truffaut eikä koko Ranskan uusi aalto kiinnosta enää. Joku sanoi taannoin katsoneensa ”Julesin ja Jimin” uudestaan nyt, aikojen kuluttua, ja pettyneensä.

Itse saattaisin jättää sen katsomatta varovaisuussyistä. Uutena se oli yksi niitä harvinaisia teoksia, joka tuli heti osaksi katsojiaan.

Muuan japanilainen klassikko, todella vanha, 1600-luvulta, julkaistiin suomeksikin 1977 hauskalla nimellä ”Viisi rakkautta rakastanutta naista” (Ihara Saikaku).

Ainakin japanilaisista elokuvista saattavat samurait tulla mieleen ensimmäisinä. Ei se ehkä aivan niin ole. Orientaalinen rakkauskirjallisuus on ollut suosittua jo ainakin tuhat vuotta, ja perinne jatkuu.

Se on aika lohdullista. Asia antaa virikettä pintapuolisille mietteille. Sekä näissä tarinoissa että toisaalta kaskuissa ja sananparsissa on kaikkialla maailmassa hämmästyttävän paljon välittömästi ymmärrettävää eli siis samanlaista. Juuri Japani, kuten tunnettua, piti mustasukkaisesti kiinni rajojaan ja kulttuuriaan 1800-luvun puoliväliin. Kiina toisaalta oli silkkitien kautta tekemisissä lännen kanssa, mutta ainakin Euroopan varhaiskeskiaikaa vastaavan t’ang -kauden runous hämmentää helppoudellaan.

Suuri ja miettimisen arvoinen muutos on niin sanottujen ihmisoikeuksien hitaus. Jopa koulukirjoissamme kerrottiin Rooman hyvistä keisareista. Tiedämme että Trajanus, Hadrianus, Marcus Aurelius ja useat muut olivat vakavamielisiä ja syvällisiä ihmisiä. Emme halua tietää, kuinka monta miestä, naista ja lasta he mestauttivat kerralla poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä tai muuten vain.

Se ajatus, että jokainen ihminen on tärkeä ja kukaties Luojan luoma, esitetään juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.

Käytännön toimiin tämä opinkappale ei ole johtanut. Kauniit uskonnot ovat ennen kaikkea vahvistaneet sellaista ajattelutapaa, että joka ei näin hyvää ajatuskantaa usko, on ansainnut kuoleman, ja mielellään vielä tuskallisen.

Loogisesti seuraava askel on päätelmä, että tuollaisen elukan (ihmisen) surmaaminen on jumalalle otollinen teko. Sitä seuraava askel on päätelmä, että näin henkensä uhraten toimiva on marttyyri, joka pääsee pikahissillä paratiisiin.

Viimeksi kuluneet kaksisataa vuotta uskonto on korvattu isänmaallisuudella, ja järjestelmä on toiminut hyvin. Ajatus tehoaa myös minuun, joka mielestä kollektiivinen hätävarjelu eli puolustussota on oikeutettu. Kuulemani mukaan käytäntö on kuitenkin kovin toista kuin aate; ei sellaisista toimista hevin rampautumatta tulla.

Naisia uskoteltiin immuuneiksi pahimpia väkivallantekoja ajatellen. Sille ajatukselle ei ole perusteita lukuun ottamatta sitä, että oma länsiomainen elämänpiirimme ei varsinaisesti opeta naisia fyysiseen kovakouraisuuteen.

Naisliikkeen suunnalta ei ole kuultu paljon viime aikoina. Tavat ovat muuttuneet. Hyvin yleisesti naisia suorastaan halutaan mukaan uudenlaisiin tehtäviin. Sellaisia auktoriteettiin ja ”tieteeseen” tuettuja mielipiteitä, ettei naisesta ole esimerkiksi lääkäriksi, ei ole kuultu enää pitkiin aikoihin. Itse kuulin niitä nuorena, mieslääkäreiltä. Olen muistavinani, että ne tuntuivat ainakin hiukan erikoisilta jo silloin.

Joko olisi aika sanoa naisista jotain pahaakin? On tietenkin syytä pitää kieli keskellä suuta, koska puheet naisista yleensä, sukupuolena, voivat olla rakenteeltaan ja logiikaltaan samalla tavalla rasistisia kuin johonkin muuhun ihmisryhmään kohdistetut.

Voi olla, että huoli Euroopassa nyt olevien, hiljan tulleiden miesten asenteista eurooppalaisiin naisiin, olisi joissakin tapauksissa aiheellinenkin. Molemmin puolin Välimerta esiintyy macho-henkeä, joka tuntuu ainakin täällä pohjoisessa sekä oudolta että perusteettomalta. En ole ihan äskettäin käynyt katsomassa, mutta ainakin vielä hiljan oli tavallista nähdä äiti ja tyttäret palvelemassa – joskus palvomassa – perheen poikia.

Ainakin eräissä islamin maissa nuorten miesten suhtautuminen naisiin on kummallista. Olkoon esimerkki Saudi-Arabia. Tuollainen perinne, siis naisten toiminnan rajoittaminen, ei pysy pystyssä pelkästään miesten voimin. Kyllä mukana on äitejäkin.

Ei ole tietoa eikä esimerkkiä, että äidit johtaisivat vallankumouksia. Siksi muutoksen kärjessä ovat nuoret naiset. Tätäkään asiaa ei tarvitse perustella oikeuksilla eikä aatteilla. Pohjoismaiden esimerkki osoittaa, että naisten kytkeytyminen koko yhteiskuntaan on hyvin selkeästi myös taloudellinen kysymys.

Suomessakin on syytä epäillä, että osa erittäin hyvin koulutettua ja siten taloudellisesti arvokasta työvoimaa on epätarkoituksenmukaisissa tehtävissä. Osa suorastaan jättää pyrkimättä sellaiseen, mihin kyvyt riittäisivät.

Muuan päivänkohtainen esimerkki riittää. Urheiluhallien ja tehtävien jaon myötä naisten innostus urheiluun on kasvanut valtavasti. Moni ei näe mitään mainitsemisen arvoista siinä, että nuoret naiset ja heidän vetäminään vanhat istuvat katsomassa kilpailuja mitä suurimman innostuksen vallassa. Kuten eilen. Hyvä Suomi!

18 kommenttia:

  1. "Ainakin eräissä islamin maissa nuorten miesten suhtautuminen naisiin on kummallista."

    Saksa on jo helisemässä näden nuorten miesten kanssa.

    http://www.zeit.de/gesellschaft/zeitgeschehen/2016-01/koeln-silvester-sexuelle-uebergriffe-raub-faq

    Kas kun meillä kevät koittaa ja kielteisen päätöksen saaneet tuhannet alkavat laittaa hulinaksi vaikkapa Vappuna.

    Pientä esimakua saimme ns. ashura paraatista, jota tiedotusvälineemme eivät uskaltaneet uutisoida. Marssijoiden piti itsensä laittaa paraatinsa nettiin. Luen paraatin sanoman: me voitamme, meille että mahda mitään. Täysin sotilasparaatiin verrattavissa oleva. Katsokaa jos pystytte.

    http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205547-miksi-toimittajat-pimittavat-meilta-helsingin-tapahtumia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shiiat käy Suomen sunnien kimppuun? Ei niistä valkoisille ole vaaraa, ymmärtävät että jonkun täytyy tehdä töitäkin heidän ruokkimisekseen. Suomalaisille riittää että voittaa jääkiekossa, ja sitten krrapulaisena "takaisin Volvon tehtaalle sorvin ääreen." Muistaakseni Karin piirros, Suomi-Ruotsi maaottelu

      Poista
    2. Valkoisiahan nuo kaikki kiljukaulat ovat! Käytös on suoraan Baghdadista tai vastaavasta perslävestä.

      Poista
    3. Taas puhutaan roskaa. Ashura on siiojen uskonnollinen juhla, jonka elekieli on meille hieman vierasta, mutta entäs sitten.

      Tietoa, että luulet vähemmän:

      Mikä shiiamuslimien päivä eilen oli kyseessä?
      Shiiat marssivat sitä, että imaami Husein ja hänen seuraajansa joutuivat saarroksiin Eufrat-virran varrella ja viholliset teurastivat koko porukan.

      Moharramin mustin päivä on 10. päivä eli Ashura. Se on päivä jolloin Profeetan tyttärenpoika Imaami Hussein, hänen perheensä, pienetkin lapset , hänen veljiään sekä ystäviään tapettiin julmasti. Yhteensä tänä päivänä murhattiin raa’asti 72 henkilöä.

      Ennen kuolemaansa he kärsivät kolme päivää piirityksessä ilman vettä ja vaikka Imaami monesti yritti estää yhteenoton, vastapuoli ei hyväksynyt sitä ja aloitti taistelun.

      Siitäkin huolimatta, että on koko islamin historian ajan Moharram-kuussa sotiminen on ollut kielletty.

      Ashura on heille järkyttävä surunpäivä, jota muistellaan erityisissä tilaisuuksissa moskeijoissa, kodeissa jne. joissa voidaan myös laittaa mustaa kangasta kiertämään seinään ja pukeutua itse mustiin.

      Muistelu tapahtuu esim. niin että saarnataan islamista, jonka jälkeen kuunnellaan tapahtumasta kertovia runoja. On tavallista että ihmiset alkavat itkeä tätä kertomusta kuunnellessaan. Ashura-päivän iltana, kun Imaami perheineen ja ystävineen oli tapettu, hyökkääjät alkoivat polttaa heidän telttojaan ja ryöstivät eloonjääneet vaimot ja lapset. Tämän muistoksi järjestetään myös edellä mainitun kaltaisia tilaisuuksia.

      Joissain maissa on tapana mennä illalla moskeijaan, sammuttaa valot ja laittaa vähän savea pään päälle ja istua pimeässä alas.

      Sen jälkeen kierretään kävellen muutama askel ja istutaan taas alas. Näin kerrataan sitä, mitä uhreille Ashuran iltana tapahtui. Koko Moharram-kuu on suruaikaa.

      Poista
    4. Kaatuneiden muistopäivä on myös uskonnollinen ja 50 vuotta oli tapana pitää lippua aluksi puolitangossa mutta vaikka profeetta Mannerheim näkikin edeltä piispainkokouksen päätöksen niin nyt vaan käydä kipaistaan vähän haudoilla eikä sen lipunkaan kanssa ole tarpeen enää kikkailla.
      Ehkä jotain pientä perinteistä puuhastelua puolustusvoimien taholta jossain, yleensä ollut ainakin Hietaniemen hautausmaalla.

      Mitä? Aivan varmasti on uskonnollinen. Tarkistakaa virallinen tieto. Kyllä sen on wikipediassakin.

      Yleisesti paraateja on kiva katsella. Riippuu kyllä toimintaan osallistuvien osaamisesta ja melko paljon soittokunnan tasosta.

      Poista
  2. "Ei ole tietoa eikä esimerkkiä, että äidit johtaisivat vallankumouksia. Siksi muutoksen kärjessä ovat nuoret naiset."

    Niin totta.
    Kun somea, facetusta ja "peukutusta" seuraa niin kyllähän tätä menossa olevaa kulttuurivallankumousta, jossa tärkeintä ovat oikeiksi katsotut globaalit yhteisölliset asenteet ja toimintamallit nimenomaan nuoret (silleen hillitysti vihaiset) naiset johtavat.

    Tämä fiksuiksi ja maltillisen rohkeiksi arvotettujen nuorten naisten sosiaalinen toiminta ja puhe jakaa samalla aika tarkkaan myös ne arvot ja motiivit, mitä yhteiskunnan poliittinen eliittikin.

    Nuoret naiset ovatkin yhteiskunnalle tärkeä iskuryhmä, juuri se kärkijoukko joka miehittää (sic) keskustelutilan ja määrittää mikä on edistyksellistä, suvaitsevaa, inhimillistä ja hyväksyttyä.
    Esim. EU:n kannatus on suurinta juuri tuossa joukossa. Ja globalismim, ja ekologismin... Myös asenteet muutoksiin, melkeinpä mihin tahansa, ovat joustavimmat, ainakin jos niille on olemassa maailmankokoisia perusteluja.
    Käytännöllisyyttä, idealismia ja sentimentalismia, näillä meillä nyt mennään.

    jk

    VastaaPoista
  3. "Jopa koulukirjoissamme kerrottiin Rooman hyvistä keisareista... Emme halua tietää, kuinka monta miestä, naista ja lasta he mestauttivat kerralla poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä tai muuten vain."

    Aikalaiskirjallisuudesa - ja koulukirjoissa ja vanhemmassa historiankirjoissa - rajanveto tehtiin sillä perusteella perustuiko mestauttaminen enemmän tai vähemmän todettuihin valtiollisiin ja muihin rikoksiin tai muihin perusteltuihin syihin vain puhtaaseen mielivaltaan, epäluuloisuuteen ja julmuuteen kuten ns huonoilla keisareilla (esim Tiberius, Galigula, Nero). On anakronismia edellyttää Rooman keisareita kategorisesti pidättäymästä kuolemanrangaistuksen käytöstä, semminkin kun näillä ei ollut "rasitteenaan" kristinuskon maailmankuvaa.

    Yhtä hyvin Rooman keisareita voitaisiin kritisoida siitä, että nämä eivät ymmärtäneet suhteellisuusteoriaa.


    Ja voipi olla niinkin, että pitkällä juoksulla pidättäytyminen kuolemanrangaistuksesta ja koko ihmisoikeusajattelusta todetaan tietyn rajallisen ajanjakson tietyn rajallisen kulttuuripiirin (länsi-Eurooppa) ilmiöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caligula - ei Galigula, mies (?) -hyvä.

      Poista
  4. "Naisia uskoteltiin immuuneiksi pahimpia väkivallantekoja ajatellen...oma länsiomainen elämänpiirimme ei varsinaisesti opeta naisia fyysiseen kovakouraisuuteen."

    Kai tähän historian pitkällä juoksussa on muiden tekijöiden (sosiaalinen sema suhteessa miehiin) ohella on vaikuttanut se, että ennen tehokkaiden käsiaseiden syntyä 1900-luvun alussa keskimääräisen naisen kyky harjoittaa fyysistä väkivaltaa keskimääräistä miestä kohtaan on ollut sangen rajoitettu. Sen vuoksi olen ihmetellyt, että eurooppalainen naisliike ei ole kannattanut aseenkanto-oikeutta, eipä tarvitsisi raiskauksia pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammu ensin, raiskaa sitten.

      Poista
    2. Muuten hyvä - mitä nyt vähän nekrofiilinen päätelmä.

      Poista
  5. Kuvat jolla vaikutetaan eurooppalaisiin ovat pienistä lapsista, jazidi tytöistä sunniarabipoikien käsissä, pyöratuolissa matkustavasta syyrialaistytöstä ja niin edelleen. Ja sitten todellisuus on kaikkialla nuoret sunnimiehet. Ja ei saa sanoa edes, että asiat ovat just näin. Koko tämä pakolaisten käsittely on alusta alkaen väärillä rajoilla. Naisten ja lasten sijasta hypoteettiset pakolaispaikat Euroopan maissa täytettiin vähiten apua tarvitsevilla, vähiten kotoutettavilla, vähiten kunnioitusta saapumismaihin kohtaan omavilla. Multikulturistit hyväksykööt virheensa ennen kuin on myöhäistä. Pelastakaa lapsia eikä isoja miehiä.

    VastaaPoista
  6. Nuoret kiekkopojat tarjosivatkin korkeatasoista viihdettä. Ja miten avointa ja hyväkäytöksistä tämä uusi sukupolvi onkaan ja pystyy reippaasti ilmaisemaan itseään suullisestikin. Katsoin Ruotsin iltapäivälehtien haastatteluja ja esimerkiksi Kasperi Kapanen puhui englantia solkenaan, katsoi haastattelijaa silmiin ja hymyili luontevasti. Kasper Björkqvistiä haastateltiin ruotsiksi, pojan kotikielellä, ja hän hämmästytti lähettämällä lopuksi terveisiä myös Ruotsin suomalaisille, "tämä on voitto teillekin". On varmasti annettu pojille henkistä valmennusta ja käyttäytymisen ohjaustakin. Hienoa! Niin pitää tehdäkin, eivät monet ole ehtineet paljon koulua käydä. Käytännön koulu on tietysti kova ja kehittävä, kielikoulunakin, mutta kyllä siinä aikuisten ohjaustakin tarvitaan. Fiksut nuoret oppivat kyllä myös toisiltaan.

    Tämä taisi yhdistää hetkeksi suomalaisia. Se onkin tarpeen.
    Ja Kuopioon on ehdotettu "Kapasten katua"! Mikäs siinä, maailmanmestareita kolmessa polvessa. EG

    VastaaPoista
  7. Lisäämme nais-asiasta kommentin tai oikeastaan anekdootin kahdeksankymmentäluvulta. Siis silloin se mulle kerrottiin. Karjala, 1600-luku. Ukot taas kerran hyö oliit lähteneet erälle, hot akat kotia tietyst jääneet. A tuloo venäläinen, polttaa saunan pari ja akat panee. Tuloop ukot erältä ja synkiä on katsanto. Vaan haastaa neitoist yks, jotta "meinas russa mahoi puhkoa, hot vitun sain tielle paiskattua".

    Ja toinen, vaikkette pyytäneetkään. Taas kerran on ukot virkatielle lähteneet, akat mänöö suvannolle pyykkiä paukuttammaan. Tuloo karhu alas vierua, akat käyp seipäisiin käsiks ja yhes otson kimppuun, kuoliaaks hakkaavat. No saapuu äijät ja ukot erältä, kiertää, kattoo, ei sano mitiä. Akat siunailee että kun myö otson teille tapoimma! No ukothaa ei olt saaneet yhtään elukkaa. Viimiselt yks virkkaa: Ja nahka pilalla.

    VastaaPoista
  8. Muutamia vuosia sitten jalkapalloilija Sami Hyypiä sai feministien vihat niskaansa, kun oli vastannut iltapäivälehtien kysymykseen vastasyntyneen lapsensa sukupuolesta voikkaalaisen jalkapalloväen tyyliin: "Tuli pelimies, ei tullut lipunmyyjää."

    VastaaPoista
  9. Jos puhutaan naishahmojen suhteesta miehisiin elokuvakliseisiin, kannattaa katsoa Quentin Tarantinon tuotannosta Kill Billit ja Death Proof.

    VastaaPoista
  10. Lohkasihan se Loka-Laitinen joskus, että jos haluaa syödä hyvin, niin naista ei saa päästää keittiöön, muuta kuin jälkien siivoamiseen.
    Mutta ilman naisia maailma olisi vielä kylmenpi kuin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin, kun miehet joutuisivat ruuanlaitteluiden lisäksi vielä synnyttämäänkin...

      Poista