Sivun näyttöjä yhteensä

16. elokuuta 2013

Valossa lumi





Henkeä salpaava tieto, että rautatieasemalta pääsee raitiovaunulla sekä Bulevardille vanhan oopperan kulmille että Verkkokauppaan. Edellinen on kuutonen, jälkimmäinen yhdeksikkö. Mainio keksintö. Sitä ei tarvitse edes pysäköidä eikä siis etsiä paikkaa. Jäätyäni vaunusta se jatkoi matkaansa jonkin tuntemattoman voiman vetämänä ja katosi kirskahtaen kuin elämä.

Sinebrychoffin museossa on kuvasta ilmenevä näyttely. Se on ylivoimaisesti Vuoden Taidetapahtuma. Aiheena ovat puut. Niitä on Puolasta ja Japanista ja muualta, mutta ennen kaikkea Suomesta, muun muassa Suomussalmen Raatteen tieltä pieniä kuusen taimia hakkuuaukealla – ristejä.

Kjell Westö voisi käydä katsomassa. Hänen romaanissaan isä ja poika yrittävät jatkuvasti käydä valokuvaamassa lunta Kaisaniemen puistossa vanhaan keisariaikaan. Lumen valokuvaaminen on uskomattoman vaikeaa, jopa mustavalkoisena. Puut auttavat asiaa.

Yksi monista vaikeuksista on valokuvaukselle tyypillinen, taiteellisuus. Jopa nämä mestarilliset kuvaajat haksahtavat muutaman kerran. Pieni ylimääräinen keino, jokin kaunis valo, jota aihe ei oikeastaan edellyttäisi, tekee kuvasta vain tavallisen.

Siellä täällä on Gallenin, Edelfeltin, Simbergin ulkokuvia, eräät niistä peräti hellyttäviä. Mutta nämä valokuvat!

Valokuvia suurella taidolla ottaen voi pyrkiä siihen, mikä on kuvataiteissa muutoin mielenkiinnotonta. Maalauksissa ja veistoksissa liikkeen pysäyttäminen sankarilliseksi vaikuttaa joskus enemmän kuin elokuva. Asetelman nimi on englanniksi ja saksaksi hiljainen elämä ja ranskaksi kuollut luonto. Silti, jos maalarina on van Gogh tai Paul Cézanne, kukat hyppivät vaasissa ja omenat pyörivät pitkin pöytää. Tai siltä katsojasta tuntuu.

Mutta kuten Leonardo da Vinci kirjoitti, liike on kaiken elävän syy. On huomautettu, että liike on myös kaiken ei-elollisen syy. Edes lumihiutale ei ole mieltä vailla. Hiutaleen muoto optimoi faasinmuutoksen vapauttaman lämmön haihtumista, ja faasinmuutos on tässä tietenkin nesteen muuttuminen kiinteäksi aineeksi. Itse asiassa vesihöyry voi joissakin olosuhteissa hypätä kaasusta suoraan kiinteäksi aineeksi. Tuo optimointi on vuo, englanniksi flow.

Muuan termodynaamikko (Bejan) väittää, että finiittinen vuojärjestelmä toimii vain, jos sen konfiguraatio kehittyy tavalla, joka helpottaa järjestelmän kautta tapahtuvia virtauksia. Ja tämä koskisi sekä jokia valuma-alueineen, verenkiertoa että informaatiojärjestelmiä.

Täytyy puhua Martin kanssa. Itse organisoituvat järjestelmät ovat olleet tuttuja kauan. Evolutiivinen konfiguraatio ei ole niin tuttu.

Joka tapauksessa paraatiesimerkki on puu, joka on järkyttävä järjestelmä veden nostamiseksi maaperästä energialla, joka on otettu auringonvalosta. Puun palkinto on glukoosi, sen ravinto. Ympäristön palkinto on hiilidioksidin kuluminen ja hapen syntyminen. Tosin maailman yleisimmät eläimet, arkit eli arkkibakteerit, käyttävät kemosynteesiä hapettamalla epäorgaanisia aineita.

Puu on tietysti myös esimerkki vaikeista ongelmista, joita insinöörit ja arkkitehdit ihmettelevät. Puun on tavoitettava tarvitsemansa vesi juurillaan ja valo lehdillään, kestettävä oma painonsa ja myrskyjen ja vuodenaikojen riepottelu.

Siksi mikä tahansa kuusen tarri, vaikkapa Gallén-Kallelan maalaama rekimiehen merkki iljanteisella jäätiellä, on niin hieno ja mahtava, että on vaikea keksiä, mihin sitä vertaisi. Heiniin? En muista, kuka se oli, mutta insinöörismies kuitenkin. Hän väitti, ettei nykytekniikalla osattaisi konstruoida timoteitä tai rukiin kortta ja tähkää. Ehkä se ei enää pidä paikkansa. Komposiittirakenteisilla nanoputkilla sellainen voisi onnistua, mutta sittenpä yksi heinäkorsi maksaisi satoja miljoonia dollareita. Ja luonnollisesti se olisi kyvytön jatkamaan sukuaan ja edistämään lajiaan.

Tämä kaikki käy selkeästi ilmi Sinebrychoffin näyttelyn valokuvista ja vahvistaa lisäksi sitä käsitystä, että taiteilijoilla on taito käsittää ja kuvata intuitiivisesti eli alentumatta loogiseen analyysiin.

Se palauttaa mieleen aika tehokkaasti hävitetyn luonnon luoman muistomerkkijärjestelmän. Minäkin olen vielä omin silmin nähnyt keloja kokonaisina metsinä. Kun alamaissa ei oikeastaan ollut  mitään vastaavaa, pystyssä tiettävästi vuosisatoja seisova kuollut puu herätti hämmentäviä tunteita. Lähemmin tutkien kelon oksien merkillinen kiertyneisyys jäi silloin selittämättömäksi. Nyt arvaisin, että kuivumisprosessi, joka on hirveän hidas, kuudenkymmenen asteen vuotuiset lämpötilaerot ja valon määrän suunnaton vaihtelu vuoden kierrossa, vaikuttavat kaikki asiaan, ja tuloksena on tuo edellä mainittu evolutiivinen konfiguraatio.

Ehkä kaikkein vaikuttavin valokuvanäyttelyn teos oli syksyn aika pitkälle kaluama puun lehti, jonka alustana oli vanhaa, kelottunutta puuta.

Raitiovaunun sijasta palailin kävellen ja mietin, miten mikään omat lakinsa ottanut, siis esimerkiksi elävä luonto ja sen toinen ilmentymä, epäorgaaninen luonto, ei ole turhaa. Päätin painaa tämän mieleeni sanoakseni sen seuraavalle turhuudentuntojensa tilittäjälle. Sellaisia ihmisiä on jostain syystä tapa pitää viisaina.


16 kommenttia:

  1. Olimme luokkaretkellä Helsingissä Pohjanmaalta -67. Luokkakuva ikuistettiin Kansallisoopperan edessä Bulevardilla - elämäni tärkeimpiä kuvia. Kuvassa poseerasivat "salaiset" rakkautenikin.

    VastaaPoista
  2. Kidetiede eli kristallografia olisi ollut kiinnostava geologianala. Sen tenteissä pärjäsinkin. Epäorgaaninen tiede olisi sopinut minulle ehkä orgaanista paremmin.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen: ..."taiteilijoilla on taito käsittää ja kuvata intuitiivisesti eli alentumatta loogiseen analyysiin"...

    Oho, jopas nyt jotakin. Tästä tulee väkisin mieleen Katainen ja Urpilainen lähettämässä miljardeja etelän köyhille euromaille. Tosta vaan intuitiivisesti alentumatta loogiseen analyysiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin. Himas-filosofialla fantastisesti alentumatta kohtaamaan edes alkeellisimpia perusasioita ja faktoja.

      Mutta näillä herroilla nyt mennään, kun onni ei meitä ole paremmin tällä kertaa suosinut.

      Poista
  4. Eläimet eivät ole kovin yleisiä. Arkit ovat yleisiä eliöitä.

    VastaaPoista

  5. Kunnallisneuvoksen kotona kreivinlinnassa Henri de Toulouse-Lautrec harjoitti ikätovereineen oman ala-, ylä- eli mitä väliä- asteensa kanssa seurakohteliaisuuksia ja tanssillista yhteiskepeyttä. Kiva kun Kemppinen näyttää kuinka katsoa taidetta. Kirjoistahan se on luettava ja Martin kanssa puhuttava -ei kuvasta muutoin näkyisi kuin pinta.

    Kumman paljon pani Viipurin hienostoksi luulottelevamme kaupan ja valmistuksen logistikot aikaa ja painoa seurustelulle ja kulttuurille. Ihan säveltelivät vinguteltavaa itsekin ja näyttelivät roolikuvitelmiaan. He kattoivat pöytiä ja asettelivat vällyjä rekiretkille ! Kyllä rikkaitten kelpaa kun kaupparenki kierittelee tervatönnöreitä ja sisäpiika luuttuaa.

    Huveista ilon irti ottaminen näkyy olevan työn takana. Tässäkin meillä on esilukijoita, näitä pitäjien parhaita. Nostavat koko porukkaa. Yleisnero eli jokapaikan höylä siipasee lastun eli siemasee nousuksi mistä hyvänsä siivun ja katso ! Sehän tuoksuu. Tuoretta tai mätää, mutta leviää taulun kehysten ohi aistittavaksi ja -outoa kyllä- käsiteltäväksi ja tajun herättäjäksi.

    Mitäkö muuta ? Ammattilaisten lähes järjestään tylppä taidekritiikki on toki kulutuksen tasolla, mutta kun sen pitäsi kai olla hiiabbi. Almadovarilta on uusi puukotus leffateatterissa. Vai olisiko tällä kertaan korkkiruuvi, Matkarakastajat. Se ei arvostelijoillle auennut, joku lausui että mieshän oli muutenkin yliarvostettu jms. Minäpä kerron mitä Almadovar kertoo. Että sofistikoitu lentäkenttälogistiikka menee sekaisin sellaisesta terrori-iskusta kuin pihkaantumista. Se kaunotar Penélope ja maskuliini Banderas ovat kuvissa minuutin ja vauva on tulossa. Matkalaukkurahtaus viksahtaa aavistuksen verran. Lentokone lentelee vailla laskeutumista pyörilleen -ja miten reagoidaan sisällä. Eipä juuri kuinkaan, sama meno kuin kaupungilla jatkuu ilmeisen tuhon edessä, omasta kehosta seksi-iloitseminen , kuten pottasiisteyttä vailla olevilla, jatkuu. Kaiken lentokonefysiikan ympäröiminä vakuuttavinta puhetta pitää joku meedio eli huhublogisti jne. Salaviisaat repliikit raatevat elämäntapaamme. Taidetta, joka pilataan tuontiportaan levityksessä. Ihan kuin rapeaksi paistettu patonki suljetaan pussiinsa taikinoitumaan marketin hyllyssä.

    Nöyräksi vetävän lumoavia nuo veden ravinteiden ja auringonkilon tanssit luonnossa ja gallerioissa ja laboratorioissa. Eivät ole Darwinista nämä, ei kai kukaan tosissaan uskokaan. Ei voi olla niin tiedekielteistä ihmistä. Oman darwinistisen pikkukehän älypäät asensivat Colbertin hienonhienon merkantilismin sijaan kun sen tuoton nuo töyhtöpäät panivat sotimiseen ja almadovarirstailuun. Pidäteltiin rahan kiertoa ja jäädytettiin kassat. Paperiraha ei kierrä kuninkaan alllekirjoituksella, se kysyy kauppamiehen varastoa ja Lyypekkiyhteytttä. Mitä todistettiin viimeksi 2008.

    No Adam Smith pani geometrian, ja neckarit ja keitä heitä oli, lobbasivat laissez faire -vapautuksen tehdä, panna tuulemaan. Sitten se onkin ollut lentoa. Markkinatalouteen saa tyrkätä mutaatioitaan itse kukin Versaillesista kysymättä ja sinne tilittämättä. Se on torikansa kun päättää mikä jää eloon ja mikä kuolee kysynnän sammumiseen. Kun kauppiasallekirjoitukset bitteinä käyvät rahasta on yläspiraali noussut jo näkymättömiin. Siellä stratosfäärissä pilvenpiirtäjien huipuilla ja yksityisjeteissä kuitenkin vain jatkuu hovisotaherrojen käsistä kirvonnut markkinaedistys. Ihan älytöntä taituruutta ovat ict datahimalajat ja keskenään sotivat algoritmit,elolaskennot sissi- tiedustelu- ja koukkaus- ja nenästävetostrategioineen.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvää uuden valistuksen ajan renessanssimiehen puhetta! Silmä tarkka ja kumu syvä, ekoloogis-spåralooginen rihlaus saa aikaan aluevaikutuksen jossa aseen käyttö saa vihollisen kasvojen lihaksiston kouristuksenomaiseen tilaan ja rypyttymään silmäkulmat. Siinä hymy hyytyy kun sillä niitetään...

      Y.

      Poista
  6. Näinhän se on. Ihminen on käynyt kuussa ja suunnittelee jo matkaa Marsiin. Kuitenkään ihminen ei edelleenkään osaa valmistaa edes yhtä ainoaa kärpästä joka osaisi lentää yhtä taitavasti kuin evoluution synnyttämä kärpänen. Saatika lisääntymään. Monasti unohtuu kuinka äärimmäisen nerokas luomus tämä kaikkien inhoama ötökkäkin on. Kuten kaikki luomakunnan ihmeelliset otukset ja lierot. Yhtäkään ei ihminen osaa eikä pysty koskaan keinotekoisesti valmistamaan. Ei ikinä.

    Joku astronautti sanoi että kun käyt kerran avaruudessa et pysty sen jälkeen enää tappamaan edes kärpästä. Vasta kun olet nähnyt maapallon avaruudesta käsin tajuat kuinka arvokasta elämä on. Myöskin kärpäsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärpäsen elämä on hyvin arvokas lintujen ruokana. Esim metson poikaset syövät vain hyönteisiä ensimmäisinä elinviikkoinaan.

      Poista
  7. Valokuva on digikameroiden myötä monelle arkipäiväistynyt niin, että olen usean huomannut ihmettelevän mitä taidetta siinä voi olla, kai vähän kuin puhetaidetta oudoksutaan (puheenpitoa inhotaan ja lausunnalle nauretaan). Toisaalta vimma kuvata kaikkea koko ajan todistaa valokuvan dokumentoivuuden arvostamisesta.

    Valokuvan mietity käyttö on jokamiehellä kyllä yleistäkin nyt, kun on tarve somen profiilikuviin (nykyiset vaakunat, vaikka eivät yleensä kuin hetkellisiä) ja kaikenlaisiin kuvavirtoihin ja digityöpöytien taustakuviin. Moni kyllästyy pian jenkkien kuvapankkien vow-kuviin ja siirtyy eleettömiin mutta mietittyihin tai mietityttäviin otoksiin - valokuvan jonkinlainen taidekäyttö on siis totta.

    VastaaPoista
  8. http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/08/non-sequitur.html

    VastaaPoista
  9. Kuvitellaanpa hetki ihmiskuntaa niin että valokuvaa eikä siis elokuvaakaan olisi keksitty.
    Niinpä. Valokuvaus on näppärä väline asioiden kertomiseen.

    Ku Vai Lee

    VastaaPoista
  10. Sitä olen pohtinut että kun luonto on niin täydellinen elävä kone niin miksi se on tuottanut ihmisen tänne paikkoja sotkemaan.

    Huu Hai Lee

    VastaaPoista
  11. Monta älykästä sanaa peräkkäin, joista tuli mieleen, että Maarika on mmailmankaikkeuden suloisin olio.

    MHI

    VastaaPoista
  12. Kiitokset vinkistä. Kävin näyttelyssä ja lumouduin.

    VastaaPoista