Mitä kaikkea jätin eilen kirjaamatta? Kuinka monet päreet
ovat palaneet 40 vuodessa? On niitä mennyt – mutta päre on uusiutuva
luonnonvara.
On kaksi syvällistä totuutta: älä koskaan riistä ihmiseltä
hänen kuvitelmiaan. Riistä aina ihmiseltä hänen kuvitelmansa.
Kuvitelma tarkoittaa tässä perusteetonta, toteuttamista eli
tosielämää kestämätöntä haavetta.
Tässä on arvoitus, jota eettiset opit eivät ratkaise.
Sellainen tässä avuton uskomuskokonaisuus on esimerkiksi kristillinen etiikka
lähimmäisen rakkauksineen.
Koska ei ole syytä eikä kiinnostuneita kuulijoita ei ole
vähintäkään aihetta käsitellä lähemmin menneitä tämän asumisen ympäriltä.
Toisaalta asumisen tapa ja muoto on kuitenkin kohtalaisen rauhallinen
puheenaihe. Esimerkiksi se Suomen kulttuurimaantieteen näkyvä piirre, että
meillä on täällä oudon vahva viehtymys pientaloihin. Ei sen selittämiseksi
mitään kansanluonnetta tarvita. Pohjoinen sijainti ja keskimäärin heikko
maaperä ja siihen liittyen metsästäjä-keräiliijäkulttuurin piirteiden säilyminen
riittää. Täällä on elää kitkutettu hankkimalla leipää ja leivänjatketta minkä
mistäkin, esimerkiksi vielä sotien jälkeen peltotilkusta ja metsätöistä. Täällä
ei ole suurista tehtaista juoruavia kasarmitaloja kuin nimeksi. Pari esimerkkiä
on tallella Sörkassa. Syvän ja villin Sörkan erottaa kalliosta se, että ensin
mainittu oli oikeasti tehtaantyöläisten ja satamassa ahertavien asuinseutua,
kun taas Kallion maisemasta näkee, että sinne rakennettiin venäläisille
aliupseereille ja alempaan keskiluokkaan esimerkiksi kaupankäynnillä
pyristeleville.
Muuan omaiseni asuu samoilla kulmilla kuin Tartsi ja Pena ja
tiettävästi muitakin maan parhaita. Oudostelen rakennusten ja korttelien
korkeatasoisuutta, joka tietenkin tarkoittaa myös kalleutta. Siinä oli asiaa,
kun aikoinaan hoilattiin, että viluhun ja nälkään ei kuolla Näkinkujalla,
vaikka muualla oltaisiin kuinka lujalla.
Todelliset haaveyhteisöt ovat hyvin usein kokeneet nolon
lopun. Näitä utopioita yrittivät toteuttaa kerran myös suomalaiset siirtolaiset
Amerikassa. Toisaalta ainakin Tanskassa lienee jopa kollektiiveja, joissa
viivytään ja viihdytään.
Suomalaisia unelmia oli esimerkiksi Tapiola. Sen
toteutuminen oli pieni ihme. Sen katoaminen joitakin vuosikymmeniä sitten oli
ainoa odotettavissa ollut tulos. Tarkoitan Asuntosäätiön puutarhakaupunki-näkyä.
Se todella oli vähän aikaa olemassa.
Luullakseni Eira, Etu-Töölö ja Ruoholahti olivat osittain
utopioita. Ihmiset alkoivat puuhata itsensä näköisiä alueita ja onnistuivatkin.
Eira oli mahtitaloja rakennettaessa tavattoman kaukana keskustasta. Tiili-Töölössä
oli yllättävä määrä hurjia virityksiä, kuten kerrostalojen yhteiskeittiöitä ja
ruokahissejä. Se mitä jäi jäljelle, osoittautui kuitenkin toimivaksi.
Asukkaissa oli erittäin paljon pikkuvirkamiehiä ja viran- tai toimenhaltijoita.
Kun menin töihin Helsingin hovioikeuteen, minusta tuntui pitkään, että kaikki
muut olivat kotoisin Etu-Töölöstä. Ruoholahden villat ovat melkein kadonneet –
pari on onneksi suojeltu. Ne syntyivät juuri samanlaisen ajattelun tuloksena
kuin tämä meidän Vasikkahakamme.
Erinomaista tietoa löytyy Väinö Tannerin muistelmien
ensimmäisestä niteestä ”Näin kaupungin kasvavan”. Hänen isänsä oli rautatieläinen.
Niin oli monen muunkin isä. Rakennuksia sanottiin vielä taannoin ”sadan markan
villoiksi”, koska oma panos oli tuo sata markkaa, iso raha sinänsä. Tannerin
opettaja Liikemiesten kauppaopistossa, nuori tohtori Paasikivi, asui
Erottajankadulla lähellä Pikkuroban kulmaa. Helsingin Sanomien toimittajien
mainiot korttelikirjat todistavat, että juuri siellä, niin sanotun Dianapuiston
ympärillä, eliitti viihtyi. Valtaeliitti hallitsi Kruununhaan osia. Donnerien
talo, joka oli teknisessä mielessä yksityinen kerrostalo, on Pohjoisranta 12.
Siitä 150 metrin säteeltä löytyy puolet sadan vuoden takaisen Suomen kulttuuri-
ja taloushistorian nimistä, ja useita heidän koulujaan. Katajanokka oli
venäläisten upseerien kaupunki. Sinne kuitenkin rakennettiin myös kansallista,
kalleinta jugendia.
Ajattelen itse, että ihmisiä ohjaavat ennen kaikkea heidän
tolkuttomat unelmansa. Yhteiskunnalla on aina ollut keinoa oksia ja siivota
niitä. Silloin kun me rakensimme, ilonpilaajan vastuullista ammattia hoitivat
pankinjohtajat. Meillä oli parempien perheiden nuorisoa mukana siksikin, että
emme olisi muuten ikinä saaneet yhtiölainaa. Sitä haettiin kissojen ja koirien
kanssa. Siihen maailman aikaan oli syytä laittaa syndit eli polvisuojukset
paikalleen ennen pankkiin menoa, sillä johtajan huoneessa oli langettava
polvilleen ja alettava väännellä käsiään. Seitsemän vuoden asuntolaina 14
prosentin korolla oli muka hyväntekeväisyyttä pankin taholta. Toisaalta en
kehtaa kieltää, että inflaatio kyllä auttoi velkojen lyhentämisessä. Lisäksi
korkeakoulututkinnon suorittaneita tai kunnon työpaikassa olevia pidettiin
yleisesti maksukykyisinä.
”Korpea” eli böndeä olivat melkein kaikki alueet, jotka
eivät olleet Helsingin niemellä, poikkeuksena Munkkiniemi, joka oli ihan
kunniallinen asuinalue. Lauttasaari syntyi toden teolla vasta sotien jälkeen.
Ennen sotia se oli liian kaukana eli – korpea.
Kirkkonummi säästyi monesta pahasta Porkkalan parenteesin ja
ennen kaikkea palautuslain takia. Täällä ei ole kuin yksi alkujaan moskovalaistyylinen
alue, Gesterbyn ydin, koska edes Haka ei jaksanut tänne asti, eikä
keskusosuuskunnille myyty maata. Oli väärän kielistä väkeä. Jorvaksessa viihtyy
siksikin, että tämä alue joutui keinottelijoiden ja hanttapulien käsiin jo
1916. Kylän pääelinkeino oli hyvin erikoinen – hedelmän, etenkin hedelmäpuiden,
ja leikkokukkien viljely. Yksi Uudenmaan hurjimpia nähtävyyksiä on meidän ja
Tolsan välissä oleva alue – hyvin hoidettu maatila hyvine peltoineen rautatien
ja moottoritien vieressä! Viime vuosina se on kasvanut rypsiä tai rapsia, mistä
minä tiedän. Mutta tullessamme täällä asui erilaisia juoppoäijiä ränsistyneissä
villoissa ja sitten alkuperäisväestöä, kunniallisia pieneläjiä mökeissään. Nyt
me olemme, omasta mielestämme, kunniallisia pieneläjiä mökeissämme.
Joku kysyi kuvaa blogistin talosta. Olkoon menneeksi. Talo
toiselta puolelta ja toiselta.
suosittelen yläilmoista napsitun valokuvan ostoa seuraavalta ilmakuvakauppiaalta.
VastaaPoista:D
Itse asiassa kurkistin Google Mapsista. Mutta ei siinä näkynyt edes olkapäitä.
VastaaPoistaHauskaa paikkaa.
VastaaPoistaKirjoitan ensin, luen sitten. Tarkistin näet Väärää politiikkaa -kirjan ilmestymisvuotta. Se on 1978. Mauno Koivisto veti maton alta vastaanpanijoita jo otsikossa. Kemppisen vinkkaama hakukone (DeeperWeb Search) antoi Hannu Soikkasen laajan artikkelin presidentistä Kansallisbiografiassa, vapaasti luettavissa. Jo silmäily Soikkasen rivejä pitkin kielii kaikinpuolisesta relevanssista. Jokohan osuin Kuisman koulukunnan juureen ? Soikkanen on minulle vain tv-tuttu, mutta jotenkin ylevöittävä tietäjän ja merkitysyhteys-vyyhtien purkaja. Siihen kun panee vielä hymyävän esiintymisen, niin meillähän onkin oma brittiälykkö !
Tuo 14 % korkoa. Ette päässeet aravatulorajojen alle, vai eikö pysytty normipiirustuksissa ? Suomessa vallitsi kommunistien (Kreml,Torni) osaamisen pohjalta keskikorkosäännöstelyksi kutsuttu valtioholhous, joten 14 vastaan jotkut saivat nollakorkoista. Ei tarvinut siirtää tehtaita Kiinaan kun KOP swappasi koronmaksajaksi Kemppisen asuinyhteisön. Notariaatissa off balance sheet saatettiin myös yhdistää (tuki)tallettajaa ja velanottajaa,varjopankki. Swapit ja taseen ulkopuoliset olivat siis tunnettuja, mutta harvoille käytettyjä. Sittemminhän rahanpursutus instituutioturboamisella (etenkin eläkeyhtiöt varjopankkien kaappaamina) on johtanut finanssiseikkojen dominanssiin läpi elinkeino- ja työelämän.
Ettei vain ole Heurekassa, mihin neropattimme kokoavat Korpilampeaan? Siitähän ei hyvä seuraa. Koivisto ja Sorsa alkoivat raottaa markkinataloudelle sisään ovea, koska metsäfeodaalit surutta uhrasivat muun elinkeinotoiminnan ulkomaisen vapaakaupan jyrättäväksi eftaeec kabineteissa. Kun tivattiin siirtymäkausista heille, kansakunnan elinkysymyksinä, niin ne oli vastapuolet Britanniasta kun vetivät helpotuslistat salkuistaan suomalaisen tullisuojatun kotimarkkinatuotannon hapessa pitämiseksi !
Ei edes Teollisuusliitto (järventaukset) nähnyt kuin petäjiköt ja neuvostotavaravaihdon oljenkorsiksi. Soviettikiintiötkin tämä vuorineuvosrengas, perijät + valtionyhtiöt, pitivät ominaan tai ojensivat klienteilleen. Muutosta sai kahlitun rahan vapauttamisella. Sitä Koiviston kirja tarkoitti,Suomen Pankin pääjohtajan. Sen hämäryyksistä nousi ilmaus ja isoleka "mitähän jos sallittaisiin firmoille likviditeettiä" . Siitä tuli harmaa raha, pysyy vaihtuu markkinarahaksi, kahden rahan 1980-luku.
Mutta sitten, aktuaarinen laskentatoiminen Basel normien ("eeuun vaatima") rysähdysrytinä kriisi. Asiantuntijavoimin, muodollisesti pätevien toimesta, tuollainen Laukaan forsiittitehtaan tapainen ainesosien tartunta. Koiviston huokaus "näitten kanssa on toimeen tuleminen, parempiakaan ei ole". Ja Koivisto kääntää peukalonsa alas -säästöpankeilleen, jotta loput pelastautuisivat länteen Merita vikinglautalla.
Onneksi tällä kertaa jengi katselee huuli pyöreänä näitä Urpilaisia ja Kataisia jotka lietsovat lynkkausmeininkiä. USA kapitalismi kerää jo uutta momentumia: eilisessä Financial Timesissä ,pääkirjoituksessa, esitettiin netin mahdollistamaa hotellipalvelua,huonevälitystä, kenen hyvänsä majottaa ; autonvuorausta samalla metodilla -halullisten kesken siis. Suomessa ei käy. Hankeen otettiin takavarikkoon ensimmäinen halpalentokone. Saksanhakijoiden tuontiautot verotorpattiin sen alan Aminoffviraston toimesta. Lopetan tähän.Luen sen Soikkasen ja palautan elämänhaluni.Jukka Sjöstedt
"Seitsemän vuoden asuntolaina 14 prosentin korolla oli muka hyväntekeväisyyttä pankin taholta." Tämän ajan läpikäyneenä ymmärtää, mitä on suhteellinen köyhyys. Lainalyhennykset ja -korot maksettiin aina päältä. Se, mistä tingittiin, olivat kaikki ne mikä haiskahtikaan ylellisyydeltä (matkustelu, omat asusteet, ravintolassa käynnit jne.)Omat aikuiset lapset hämmästelevä, kun asioista nyt on puhuttu; he eivät tienneet kuinka tiukilla te olitte. Eräät "viisaat" haluaisivat rokottaa kunnolla omakotiasujia, kun eletään toisen siivellä verotuksellisesti.
VastaaPoistaNiin
VastaaPoistaKvisin maatilan vaiheista ja koko siitä ympäristöstä ihmisineen on kirjoitettu hyvä kirjakin ihan 2000-luvulla. Kirjoittajana silloinen nuorikko joka tuli emännäksi taloon palautuksen jälkeen vuonna 1956. Kirja on esim. Kirkkonummen kirjastossa.
Pelto johon viittaat kasvoi tännä vuonna timotei-apilaa. Nyt se on vain niitetty ja maaperä lepää.
http://holjander.blogspot.fi/2007/05/knnykk-piippaa-taas.html
Olen samaa mieltä. Se Lill-Kvisin emännän kirja on hyvä ja sisältää paljon kiinnostavaa ja yllättävää asiaa. Kirjoitin siitä tähän blogiin sen ilmestyttyä.
PoistaKävin hiljentymässä Erno Paasilinnan haudalla. Hetki oli sadunomainen. En tiennyt lainkaan missä päin hauta sijaitsee mutta kuin johdatuksesta kävelin suoraan haudalle. Pitkään mietin syntyjä syviä. Ken ajelee Tervolan ohi niin kannattaa poiketa, paikka on todella kaunis.
VastaaPoistaErnon hauta
Onko tämä Vasikkahaka siis osuuskunta tai asunto-osakeyhtiö, jonka taloja asukkaat hallinnoivat. Vaiko epävirallinen maantieteellinen nimi talorykelmälle?.
VastaaPoistaVasikkahakoja näyttää wikipedian mukaan olevan monia Suomessa.
Kauniaisten kaupunki oli alkujaan asukkaiden perustama "taajaväkinen itsehallintoalue".
Asunto-osakeyhtiö, johon keksin 1973 sen kummallisuuden, joka on nyt uusimmassa laissakin, nimittäin yksi osake per asunto ja vastikkeet sitten kerrosalan mukaan.
PoistaAsunto-osakeyhtiö omistaa yksin huolto-osakeyhtiön, joka omistaa maan. Ennen lainmuutosta omistajina oli kaksi bulvaania, kun osakeyhtiössä piti olla vähintään kolme omistajaa.
Paikan nimi on kartalla ja kadunnimenä.
Asun itse Näkinkujalla, joten olisi hauska tietää, missä laulussa luvataan kuolon iskevän meidän huudeille jotenkin muuten kuin vilun ja nälän hahmossa. Kun näet taloustietäjien mukaan ne tulevat tutuiksi ensi budjettikaudella vähän joka torpassa ja talossa. Nukkusi ensi yönä rauhallisemmin.
VastaaPoistat. eräs nuorempi rouva.
Laulu viittaa kieltolakiaikaan. Väitetään, että halukkaille myytiin virvokkeita vuorokauden ympäri. Pienempi peltiastia oli "varpunen" ja pullo oli "parrunpätkä".
PoistaKun asuin vuodesta 1965 Alppikadulla, alan innovatiivinen yritystoiminta oli siirtynyt Toisen linja ja Wallininkadun kulmille. Siinä sijainnut puutalo sattui sitten sopivasti palamaan.
Pusikkoa tuntuu riittävän, mutta missä ne vasikat oikein luuraa?
VastaaPoistaMuodikkaasti 16 kuukautta myöhässä:
VastaaPoistaRuoholahden villoja on jäljellä 13 taloa alunperin 20sta.