Toisen kuolema on toisen leipä. Vahvat syövät heikot.
Tätä toistellaan suurena viisautena. Joku taitaa uskoakin
siihen. K.M. Wallenius, jonka sekä ura että kirjallinen tuotanto herättävät ristiriitaisia
tunteita, on hänkin kiteyttänyt syvimmän viisautensa tuohon. Esimerkiksi
kirjassa ”Emäpuu kertoo” sitä korostetaan kovin. Esimerkki voisi olla mikä
tahansa muukin, mutta Wallenius oli sotilas, mielipiteissään aika äärimmäinen
mutta odottamatta nimenomaan vanhemmilla päivillään myös pienen ihmisen
ymmärtäjä.
Tosin en ymmärrä Walleniusta siinä, miksi heikon isänmaan
puolustaminen olisi hyödyllistä tai hyveellistä hänen esittämänsä ajattelutavan
mukaan. Johdonmukaista olisi kai väittää, ettei heikoille ja pienille ole sijaa
eikä siis tarvetta.
Tuo ajatus jäljittelee biologian kehitysoppia mutta on itse
asiassa Darwinin lajinkehitykseen oivaltamien sääntöjen pohjalla muodostunutta
sosiaalidarwinismia, joka lienee yksi tieteiden aikakauden myrkyllisimmistä
ajatusvirheistä.
Itse termi tuli suurempaan suosioon vasta sotien jälkeen
Yhdysvalloissa. Silloin sivusävy oli selvästi poliittinen eli toisaalta
natsismin tuomitseminen, toisaalta Neuvostoliiton paljastaminen. Ajattelutavan
taustalla mainitaan usein varhainen sosiologi Herbert Spencer. Kun tämä sekava
ajatuskokonaisuus nousi samanlaiseen asemaan kuin vaikkapa Spenglerin ”länsimaiden
perikato”, yllättävän usein sen kylkeen ajautui Darwinin aikalaisen ja sukulaisen
Galtonin hahmotteleva rodun parannusoppi, eugeniikka.
Tyypillinen vahvuuden eliömaailmaan tukija oli todella
Hitler. Natsit tuottivat elokuvia, joissa vahvempi eläin syö heikomman, ja
esittivät sitten käytännön johtopäätöksiä.
Välillä tuntuu, että kovuuden ihannointi olisi palannut
muotiin. Jos haluaa heittäytyä ilkeäksi, voisi kysyä, mitä ne paljon määräävät
markkinavoimat pohjaltaan ovat. Porterin
mukaan (Wikipedian kuva yllä) puhe on kilpailuasetelmista ja niiden
voimatasapainosta. Puhe on siis joltain osin vahvemman oikeudesta, ja
ajatustavan mukaan tuo oikeus olisi melkein kuin luonnonlaki.
Kun kirjoittaa niin kuin Wallenius kaloista ja äyriäistä,
joista heikompi joutuu vahvemman kitaan, ajatus tuntuu vakuuttavalta, ellei
ajattele.
Miten esimerkiksi kettu ja peipponen kilpailevat keskenään
ja syökö jompikumpi toisen? Kun lehmä märehtii heiniä, niin onko siinä vahvempi
tekemässä selvää heikommasta?
Kaikki riippuu siitä, mitä mihinkin verrataan. Jonkin verran
tieteellisempi käsite on eliöiden monimuotoisuus eli biodiversiteetti, joka
johtaa ekosysteemin ajatukseen. Ravintoketju on yhtä riittämätön käsite kuin
taloudessa arvoketju. Se systeemi, jossa energia kiertää esimerkiksi meren
mannerjalustan eliöiden ja mineraalien kesken, on huiman monimutkainen. Olisi
kirjaimellisesti lapsellista pelkistää se hyväksikäytön ehdoin. Eliöt
hyödyttävät toisiaan lukemattomin tavoin. Ehkä me olemme tehtainemme ”vahvempia”
kuin ne kasvit, jotka tuottivat aineksen hiilenä tuntemaamme aineeseen, tai ne
eliöt, joiden fossiilisia kuoria nimitämme kalkkikiveksi?
Olemmeko jollain tavalla parempia kuin ne havupuut, joiden
paineessa polymerisoitunutta pihkaa ihailemme meripihkana? Hallitsemmeko oman elimistömme
100 triljoonaa suolistomikrobia? Mehän kuolemme, jos jokin osa niistä tekee
kapinan. Pahojakin aineenvaihduntasairauksia hoidetaan jo tällä hetkellä –
ulosteen siirrolla. Kumpi siis on arvokkaampi, sinä vain paskasi? Vastaus on
tietysti, että kysymys on mieletön, ja juuri siitä tässä on puhekin.
Edes biologia ja edes Darwin eivät väittäneet, että
selviytyneet lajit olisivat jotenkin parempia kuin sukupuuttoon kuolleet. Mitä
dinosaurus-raukatkaan mahtoivat sille meteoriitille, joka välillisesti työnsi
valttikortit kehittyville nisäkkäille?
Vahvemman oikeus on täydellinen väärinkäsitys, ja sen
perusteleminen tieteellä osoittaa vain perustelijan hölmöyttä.
Tällä hetkellä nöyryyttään julistavat vain urheilijat,
joilla on edessään jokin ”haasteellinen” pellehyppy. Tosin samat tahot
korostavat kielikuvana myös ”nälkää” eli ahneutta.
Tämä ei ole moraalisaarna vaan selvää taivuttelua, joka
kohdistuu lukijaan. Luonnontieteet eivät ole erikoisen luotettavia. Myös niiden
historia on erehdysten historiaa. Eksaktit tieteen eivät lohduta sitä, jolla on
nälkä tai jota raastaa yksinäisyys. Lukuteoriasta ei ole paljon iloa, jos
harhailee eksyksissä suolla.
Ehkä riehaannuimme 150 vuotta sitten tieteen kuvitellusta
kaikkivoipaisuudesta ja kiirehdimme keräämään ajattelumme ajopuiksi kielikuvia,
joista pelottava osa on täsmälleen vääriä?
Katselin minäkin nuorena miehenä markkinavoimia, tivolissa.
Siellä joku läskimooses veteli vähissä vermeissä hevosenkenkiä suoriksi.
Miten niin eksaktit luonnontieteet(fysiikka, kemia) eivät ole luotettavia ??
VastaaPoistaM
Siten että niiden keskeinen tarkoitus on saavuttaa uusia tutkimustuloksia, jotka joko täydentävät tai kumoavat entisiä.
PoistaEhkä painotamme sana "luotettava" eri tavoin. Olemme varmaan samaa mieltä, etteivät tutkimustulokset ole lopullisia. Itse olen samaa mieltä kuin kai sinä, nimittäin että normaali tieteellinen tulos on uskottava ja sen turvin on syytä toimia.
VastaaPoistaMaailma on melskeinen paikka. Sen näkee Avarasta maailmasta. Pitäisi kieltää. Molemmat, maailma ja telkkari. Ikiaikaisestihan sosiaalidarwinismin pohjalta on eletty, hierarkiat säädyt työnjako. Omaatuntoa tyynnytellen ja alistettuja lohdutellen on puhua pulputettu yhdenvertaisuutta Luojan edessä. Toinen uusi oppi, keynesläisyys. Aina tunnettu, usein sovellettu. Nationalismi -hetkiseksi- laski ideat keskuuteemme, muutti ne lihaksi. Oli suomalaisten yhteys, oli työntulosten yhteisyys. Sitten taas joku käänsi kassan,palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Vaan karatakin voi,lymypaikkoja löytyy.
Luostareihin pelastuivat onnekkaat jotka älysivät keskittyä sieluunsa. Toinen turvapaikka oli muuriensa suojaamat käsityöläisten ja tavaranvaihtajien kaupungit, Euroopassa. Ne pitivät miekkaritarit loitolla. Katedraali tietty sijaitsi kaupungissa ja hymisi tuonpuoleista sfäärien harmoniaa.
Sitten repesi. Valmistusta ruvettiin tekemään vapaakauppa-alueilla. Kaupunkisäädyn kävi huonosti. Heidän tavaransa kävivät vanhanaikaisiksi, verstaansa pieniksi. Asianomaiset surkuttelivat, enemmistö riemuitsi. Tavaraa ilmaantui kuin tyhjästä ja ensi vuodeksi vielä ehommat sortit ja ihkauusiakin lajeja kuin liukuhihnalta fordeja. Niitä sai ilman käteistä. Oli se mestari se pankinjohtaja !
Parempi pitää paikka jonossa kuin ruveta kyselemään mistä tämä kristuksenihme oikein ilmaantuikaan. Ja näillä mennään. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Ensi vuonna elämäntaso on nykyistä antavampi ja rikkaampi. Varsinkin noita luostareita hiljentyä omiin sisäisiin potentiaaleihin ilmaantuu ns.kulttuurina suorastaan pursutellen. Noita turvasatamia firenzejä ja viipureita on pilvin pimein netissä ihmisapinalajista kummallisimpien löytää toisiansa.
Platon piti "jaloa valhetta" kiertämättömänä seikkana kaupunkielämää. Että pitää saada monet kauhakuormureitten koppeihin, virastopapereiden väliin, ja rentoturruttavan viihteen pariin. Se on vallanhaltijan kova osa huiputtaa kannattajansa uhrautumaan.
Mauno Koivistokin kävi aina vaan mörkimmäksi mitä isommaksi nousi. Viimein alkoi kiitellä Bond-leffoja - ja kun tietää mitä hän itse luki ja millä itseänsä ravitsi. Muistutanpa harvinaisesta julki tokaisustaan "jokaikisen valvehetkeni olen pannut lisäoppiin ja kehittymiseeni". Ja suurinta saavutustaan kansallisvaltiomallin materiaalista edistystietä Suomelle, hän kuvasi sarkastisesti vain "pakkokasvumalliksi". Ihmiset kun oli pakotettava vaurastumaan. Koivisto ja sukupolvensa nöyrtyivät isojen tekojensa äärellä, ja tekivät ne kanssasuomalaistensa parhaaksi. Äkkiä lahjaa kohdeltiin kuten omatta ansiotta saatua kohdellaan, viskatiin tienoheen -rahastojen viedä. -Pelkäänpä että Vapaavuori ja Urpilainen saattavat uskoakin puheitansa. Vaan ei hätiä mitiä: pakukuskit taiteilijat konstruktöörit ja työvelvollisakat pitävät meidät hapessa.Kuten aina.
Rauhanaate ja pasifistit ovat tietty kunniassa silmissäni ja kenempä ei. Mutta jotenkin pitäisi kannustavan rohkaisevasti noteerata myös uhoajat ja varpaita tallovat uskalikot, riskillään vanhoja mahteja haastavat ja tulevaisuuden edistystä lopultakin tuottavat enterpenöörisieluiset yrittäjäpersoonat, vimmaiset itsensä tehostajat ja tiensä raivaajat. Ja ensimmäinen haastettavansa näillä tekijämiehillä ovat aina oman alansa vakiintuneet kartellimiehet, Eteläranta/Senaatintori klusterin pidättelijät, itsehyväisten standardien säädättäjät.
WSJ kertoo mahtien kappailusta markkinoilla ja sopimus/lakikammareissa. Nytkin sen Lontoon Valaan kampittajina olivat toiset hedgerahastot kun Morgan menetti 6 mrd. Ja kun sisäpiiriepäiltyä SAC:ia tutkitaan, niin ei ekaksi mennä panemaan varoja takavarikkoon kuten meillä. Sehän jo olisi firman loppu. Eikä vatkuteta vuosikausia, mikä taatusti panee muut karttamaan yrittämästäkään näita "lakiin(sa) vetäviä" vastaan yhtikäs mitään, paitsi kuukausipalkkalaisen asemaa. Paljon on mälsää.Jukka Sjöstedt
Koskettava markkinavoima oli myös elokuvassa La Srada, katkoi kettinkejä pallealihaksella.
VastaaPoista
PoistaBuddenbrookit kokivat elää säädyllisesti. Lyypekki sai tsunaminsa demokratiaa ja kilpailua noina Thomas Mannin vanhempien ja isovanhempien ja isoisovanhempien 1800-luvulla. Se sai osansa globaalista kilpailusta kun preerioiden vilja alkoi tulvia kaupunkeihin ja Venäjän Ukrainan vilja Odessan satamasta laivattuna ilmaatui vuosisataisen baltti/virolaisen viljan eli Riikan,Danzigin laivausten rinnoille.
Yhdenvertaisten kilpailu-lähtökuopien nimissä elinkeinot vapautettiin lopulta Suomea myöten ja saimme vuosisataa myöhemmin Lallukan ja Emman (Saastamoiset) taidepesät.
(Aina tuppaa mopo riistäytyä, tai kuski keulia.) No, Lyypekki sitten jää vähän sivuun Saksan Keisarikunnassa. Ja raatiensa miehet kuten nämä Buddenbrookit.
Kruppit ja Siemensit ja muut perustavat noille sijoille uudet elinkeinot. Ja uuden luoton. Kun aikaisemmat yritykset perustaa kumouksellisia liikepankkeja Hesseniin tai Saksiin tai Baijeriin, kohtasi poliittisen vanhan eliitin torjunnan, niin naapuriruhtinaskuntaan tai itsehallinnolliseen Düsseldorfiin sellaisen sai brittiesikuvien ja pariisilaisveljesten Pereire mallia matkien perustaa.
Nämä uuden luojat ja vanhan tuhoajat saivat Darwinilta oikeutuksen, siis Carnegie ja Rockefeller ja koko teollisuusimperiumien pystyttäjäporukka kautta lännen ei hävennyt kilpailuviettiään eikä potenut tunnonvaivoja proletariaattinsa edessä, vaan oli Luonnon asialla ja Kenraalien jalanjäljillä. Korkeimman kämmenelläkin. Jatkoa Adam Smithin logiikalle -ja loikalle omasta edusta yhteishyväksi. Kaikki käy, koska mikään ei päde. Sopii valita se mikä kunakin aikakautena kärkirynnijöille sopii.
Vanhat junkkerit -eri maissa- löysivät viimeiset etuoikeutetut statuksensa korkeimmassa upseeristossa ja diplomatiassa. Maailmansodan juoksuhaudat piikilankojen takana ja konekiväärien piiput toista samanlaista tähtäillen, alkoivat valmistua.
Kun sitten joskus 1919 pöly laskeutui, niin Berliinissä jazz ja muu riettaus repesi valloilleen. Ylevän Taiteen mesenaattikuvien kehyksiin pantiinkin mitä impressiota ja ekspressiota pantiinkaan. Lenin oli tsiikaillut dada naapureitaan Zürichissä ja lopetti moisen menon alkuunsa Venäjällä.
Berliinissä kansallissosialistit tekivät saman. Erotiikkairstailukoreografioiden sijasta Nürnbergissä marssittiin työläispataljoonina lapiot olallevie-asennoissa ja ryhdikkäinä. Oli darvinismia tai ei, niin ainakaan ihmisten todellisuus ei miksikään tieteeksi pysähdy.Fiksuimmat ovat typerimmät.Jukka Sjöstedt
"Tosin en ymmärrä Walleniusta siinä, miksi heikon isänmaan puolustaminen olisi hyödyllistä tai hyveellistä hänen esittämänsä ajattelutavan mukaan. Johdonmukaista olisi kai väittää, ettei heikoille ja pienille ole sijaa eikä siis tarvetta."
VastaaPoistaMehän olemme nyt hyväksyneet ajatuksen, että kaltaisellemme pienelle ei ole sijaa eikä tarvetta, kun antaudumme ehdoitta sulautumaan suureen Eurostoliittoon.
Aiempi rimpuilumme tutkainta vastaan itsenäisyyspyrkimystemme nimissä on johtunut tietämättömyydestä ja väärästä itsekkyydestä. Sitä on syytä pyytää anteeksi.
Kylmä sota on perustuslaillinen tilamme, mutta miten käynee nuorten aloitteelle poistaa pakkoruotsi? Onko liennytyksen aika?
VastaaPoistaMatias K:lle voisi vastata, että ei ole pahempaa harhaanjohtamista kuin EU:n rinnastaminen Neuvostoliittoon. EU on ensinnäkin vapaaehtoinen, ja sen nimenomaisena tarkoituksena on estää se, että kaikki valta olisi vain vahvoilla.
VastaaPoistaKiitos ojennuksesta.
PoistaOsin tulin noihin mietteisiin luettuani blogistin buffaaman Markku Kuisman kirjan. Siinä oli vedetty hienoja paralleeleja EU:n ja ns. "sortokauden" ajan keisarillisen Venäjän välille. Kummallekin on nimittäin kiusallista, jos jokin mitätön Suomi yrittää yleensä missään katsoa omaa etuaan tai erikoisasemaansa suhteessa imperiumiin. Sen mukaan mennään, mikä keskusvallalle on hyvä (nykyisin siis Saksa). Jos Saksa esim. määrää pankkituet pankeilleen, me maksamme. Ja sama kaikessa muussa myös.
EU on Saksan ja osin Ranskan väline ja työkalu hallinnoida muuta Eurooppaa. Jos joku muuta luulee, erehtyy ja erehtyy raskaasti, kuten Iiro Viinanen taisi joskus toisessa yhteydessä sanoa.
=> Koskaan EU:ssa ei voida tehdä mitään oleellista vastoin Saksan tahtoa. Ei myöskään yhtään merkittävää komissaaria valita ilman Saksan hyväksyntää. Ja kandidaatit tietävät tämän etukäteen. Mitähän se vaikuttaa heidän käytökseensä?
Mitä liittymiseen tulee, Suomi liittyi kansanäänestyksen perusteella lähinnä vapaakauppa-alueeseen - ei missään nimessä esim. yhteisvaluutta euroon, pankkiunionista, yhteisistä veloista ja liittovaltiosta nyt puhumattakaan.
Kaikki tuo myöhempi kehitys on ollut perustuslain vastaista "sammakonkeittoa" - vähä vähältä hivutusta, jolla suvereniteettimme koko ajan kapenee ja jolla yhteisvastuut, tulonsiirtounioni ja liittovaltio koko ajan lähenee. (Mm. Ville Pernaa on puhunut tästä Kanava-lehdessä.)
Tässä sammakonkeitossa ja hivutuksessa ei kysytä meiltä mitään, joten se siitä vapaaehtoisuudesta.
Toki naiivin utopistisesti asian voi toisinkin nähdä. Mikään vain ei tue tuota utopiaa käytännössä eikä tähän asti havaitussa kehityksessä. Myös kauniiden ja ylevien utopioiden historia on hyvin synkkä, pettymysten täyteinen ja osin jopa verinen.
Jos Kuisma tosiaankin noin kirjassaan sanoo niin eipä voi kun surra, että taas yksi hyvä tutkija on sortunut persupopulismiin. Ei tästä sen enempää kuin, että lisään sen verran, että arvostamani Timothy Garton Ash näkee asian toisin:
Poistahttp://www.nybooks.com/articles/archives/2013/aug/15/new-german-question/
"Jos haluaa heittäytyä ilkeäksi, voisi kysyä, mitä ne paljon määräävät markkinavoimat pohjaltaan ovat. Porterin mukaan (Wikipedian kuva yllä) puhe on kilpailuasetelmista ja niiden voimatasapainosta. Puhe on siis joltain osin vahvemman oikeudesta, ja ajatustavan mukaan tuo oikeus olisi melkein kuin luonnonlaki."
VastaaPoistaLuonnonlakia ilmiö muistuttaa ymmärtääkseni siinä, että emme tunne mekanismia isommassa mittakaavasa ohjata markkinoita kuin ratista autoa, vaan korkeintaan luovia purtta salmessa. Suunnitelmatalous ei ilmeisesti toimisi.
Kun ihminen ei ymmärrä/hallitse vatsansa bakteeriflooraa, niin parempi olisi, jos koko maapallon mitassa (luonto ja kulttuurit) jättäisi yksioikoisen hyötymistarkoituksen vähemmälle. Vaan taitaa olla turha toivo aikan, jolloin tutkimus ja tiede on entistä enemmän riippuvainen yksityisestä rahoituksesta vastapalveluineen. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. (Pasanen)
VastaaPoistaeikös Darwin kirjoittanut sopeutuvaisimpien - sopivimpien selviytymisemisestä vahvimpien sijasta ?
VastaaPoistaSiitä, mutta ajaudumme kehäpäätelmiin, koska kysymys on sopeutuvimman sopeutumisesta. "Fit" on tuo kaksimielinen sana. Laji joka löytää lokeron (niche) on "fit", vaikka olisi miten vaatimaton.
PoistaSuolla harhailusta tuli mieleen: Kävin kiertämässä lasteni ja lastenilasten kanssa erään kaaheenlaakeen, turvetuotannon jo lopettaneen suon Rautavaaralla, Tiilikkajoen läheisyydessä. Ohitse ajaessani oli minua jo kauan ihmetyttänyt suolla olevat suuret, vaaleat kivet ja valtavat, valkeat hiekkaläjittymät suolle vedeltyjen ojaviiltojen reunoilla. Nyt kun on ollut kuiva kesä, sinne voi mennä lampsimaan avojaloin kuin jollekin kumiasvaltille (käärmeitä tosin reunamilla majailee).
VastaaPoistaSiinä sitten lapsilaumalle pidin pientä luentoa suon miljoonia vuosia kestäneestä evoluutiokehityksestä; kuinka se on ajatellut suodatushommansa sun muut ihan ite, iliman ihmistä. Ja kuinka sitten tulee meidän laji, joka raastaa ja repii kaiken sen hienouden muutamaan vuoteen hirvittäviltä aloilta ja polttaa kaukolämpölaitoksissaan taivaantuuliin eikä poltosta aiheutuvia päästöjä enää edes suo ole suodattamassa.
Nämä "luennot" pidän ihan iliman opintoja, kansakoulupohjalta, minkäänlaiseen tieteentekoon osallistumatta. Ehkä vähän voi painottaa elämänkokemuksen ja luetun kirjallisuuden merkitystä, mutta luulen, että (luonto)asioita vain tajuaa jos on tajutakseen.
Kiinassahan peli on menetetty: 70% sen vesielementeistä on jo saastunutta(Kainuun Sanomat kirjoittaa viimeksi tästä tänä aamuna). Suomessa samaan päästänee näillä kaivos- ja turvesoihin käytettävillä volyymeilla ehkä hyvinkin pian. Jokatapauksessa alle sadassa vuodessa.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että Valtohan ei ole enää kiiluvasilmäinen mörkö. Katsoinpa, mitä netti paljastaa... ...ja joo, ei... Siellä sitä vaan 2013 verrataan Lech Walesaa kommunistiaikojen johtajiin pahojen tekojen pahuudessa... Valto, hei! Kuule hei!!! Otapa ne lääkkeet!
PoistaAnonyymi (vV), lakkaapa parjauskampanjasi; lue uudestaan lukemasi ja ymmärrä se. Ja tuon viimeisen "otapa ne lääkkeet" koen erittäin pahana herjana jo viittaamaasi kirjoitussarjaan (12 osaa) joka kertoo koko vuoden 1990 raskaista kokemuksista ja omaisen mielisairauden puhkeamisesta.
PoistaTällä hetkellä mun darwinismini selkein kuva löytyy Haanpään kirjasta "Jutut". Jokaisesta sen jutusta..
VastaaPoistaEn siteeraa; se ei käy lyhyesti. Ne jotka ovat lukeneet, tietävät, ne jotka eivät aio lukea eivät ymmärtäisikään ja ne joita uteluttaa, tulevat joskus lukemaan.
Hauska kommentti. Olen tietysti samaa mieltä. Biologian luennolle sopisi hyvin tarina sopeutuvista jätkistä, jotka ovat lentäneet sippiin ja keksivät, miten taloista saa ruokaa. (Yksi köytetään muka raivohulluna, jonka tilaan auttaa vain ...leipä.)
PoistaEvoluutioon sopeutumisen nimittäminen paremmuudeksi on tietenkin sopimuskysymys ja johtuu kielen historiallisesta kehityksestä. "Paremmuus" ja "huonommuus" ovat käytännöllisiä termejä ihmis ja eläin yhteisöistä puhuttaessa, mutta laajemmassa ontoloogisessa mielessä mielettömiä. Luultavasti myöskään "sattumasta" ja "tarkoituksesta" ei elollisen elämän ulkopuolella ole mielekästä puhua.
VastaaPoista"Juuri vulgaaridarwinismin laaja läpimurto laatii mallin yhdelle kahdennenkymmenennen vuosisadan kirouksista: sulattamattomien tieteellisyyksien muutokselle ideologiseksi suitsukkeeksi."
VastaaPoistaPeter Englund: Me teemme uuden maailman (Kirjeitä nollapisteestä).
Hyvin nopeasti kasvillisuus ottaa vallan "hoitamattomassa" tai käyttämättömässä ympäristössä, kuten esimerkiksi tienpientareilla tai hylätyillä teollisuusalueilla. Kasvillisuuden mukana eläinlajit runsastuvat, monimuotoisuus kasvaa. Ihminen aikaansaannoksineen on lopulta pieni tekijä elämän suuressa kiertokulussa ja kokonaisuudessa.
VastaaPoistaJuu niin, kerrotaan* erään leskimiehen nuorine poikineen jättäneen talonsa ja tilansa, valjastaneen hevosensa vankkureiden eteen ja lähteneen etsimään mahdollisuuksia ansaita elatuksensa. Emännän menetys oli kova isku, räknääminen ei isännältä ollut koskaan onnistunut, aina vaan oli virhettä.
VastaaPoistaEräänkin tienhaaran käytyään osuivat koko suuren propsipinon luo. Hevonenkin käänteli korviaan, eikö niin. Ptruu siinä.
Aikansa tuumaskeltuaan sanoi pojalle tuiman sanan isä:
"Oos kuule vaan suu napis, tää on sellanen seikka."
Ohjakset koivun oksan yli, pari sanaa hevoselle, taitava kosketus, perhe jalkautui.
Tien päässä talo, sisään kolisteltuaan isä karvalakin alta kulmaili ja kysyi suoraan:
"Ei teillä propsikuormallista olis tarvis, sattusko oleen?"
"Ee-oo meillä! Vieras on hyvä mutta ajat on ankeat." isäntä teki tiettäväksi.
No, nyökäten kumarsivat, poistuivat. Pinon luona isä vihdoin hevoselle, ja pojalle, sanoi:
"Otetaas kuorma ettei pääse haaskuun, tarpeeseen ne tulee. Et sitten lakkia riisu, muistakkin se, me oomma köyhiä mut emmä varkahia saati tyhmiä."
Hevonen pukkasi turvallaan isää, sellainen lakin nappaaminen oli sen lempijekku mutta ei tällä kertaa, ymmärtäväisiä hevosvoimia kaikin puolin, työ sujui hyvin.
*No ei kerrota, keksin joutessani.
Niin niin mutta onko aine luonut hengen vai henki aineen ?
VastaaPoistaVastaus ei mahdu marginaaliin, ts kommentin komenttiin. Mene Helsingin yliopiston teologisen tai filosofisen tiedekunnan kirjastoon. Sieltä alkaa matkaa...
PoistaOnkohan sosiaalidarwinismin perusvirhe se, että vallitsevista oloista (tosiasiat) päätellään arvoja (ts näin pitääkin olla), esim. se, että leijona syö gnun osoittaa leijonan (moraalista) paremmuuttaa; pitäisi vain tyytyä siihen, että näin on ilman mitään moraalisia arvoarvostelmia.
VastaaPoistaSamasta syystä ihmisenkin pitäisi vailla arvoarvostelmia tai muita haihatteluja syödä lihaa, jos siihen pystyy, vaikka jotkut vegaanihaihattelijat pyrkivät tekemän meistä moraalivammaisia apinoita.
Sasse.
VastaaPoistahttp://www.news9.com/story/22858118/lion-at-wynnewood-zoo-becomes-best-friends-with-wiener-dog
VastaaPoistaAina on olemassa tieteitä se kaikkein eksaktein - matematiikka. Ja jos tilastotiede perustuu vahvasti matematiikkaan niin niistä voidaan kyllä havaita että tässä maailmassa on olemassa heikkoja ja vahvoja - epäonnistujia ja onnistujia. Olkoot syyt sitten mitä tahansa.
VastaaPoistaOlen tässä miettinyt viime päivinä miksi esim. maailman ehkä rikkain maa (luonnonvaroiltaan) sekä äärimmäisen hyvässä strategisessa asemassa oleva Etelä-Afrikka näyttää täydellisesti epäonnistuvan ja ajautuvan mitä todennäköisesti Zimbabwen tielle.
Missä syy? Entä onko Detroitin kaiken surkeuden takana täysin 100%:sti vain autoteollisuuden ahdinko? Miksi Gary, Indianassa on katastrofaalisessa tilanteessa? Ja miksi kaikesta kulttuurimarxilaisesta propagandasta huolimatta juuri "takapajuiset etelävaltiot" näyttävät pärjäävän odotettua paremmin kuin USA:n "eurooppalaisimmat" kaupungit ja osavaltiot?
Kulttuurimarxilaisuuden yritys sulkea silmänsä Etelä-Afrikan post-apartheid epäonnistumisesta lienee kaikille tullut selväksi.
VastaaPoista